Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Fiilikset ja päivän mietteet

Aloittaja Amore, tammikuu 03, 2019, 18:17:24

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 8 Vieraat katselee tätä aihetta.

Xantippa

Lainaus käyttäjältä: kertsi - kesäkuu 01, 2020, 14:21:24
Heräsin painajaiseen, oli pää kipeä. Sain suru-uutisia tänään. Kantapaikan eräs trolli alkoi ottaa päähän pahemman kerran.

Taisi olla odotettuja uutisia, vaikka eihän sitä koskaan kykene varustautumaan, oikein todella. Osanottoni!

T: Xante

kertsi

Oli odotettuja uutisia, vaikka tosisurullisia. Pääsi pitkään syöpäkivuissa kitunut ihminen kärsimyksistään, mikä oli helpotus varsinkin tyttärelleen. Toivottavasti helpotukseen ei sitten sekaannu huonoa omaatuntoa siitä helpotuksesta. Itselleni kävi sillä lailla oman viimeisimmän omaiseni kuollessa.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Hippi

Olin kastelemassa pihakukkia ja juuri viimeistä kannullista olin täyttämässä, kun sauvakävelijämummeli, josta olen ennenkin kertonut, meni viemään roskia. Ilman kävelysauvoja tällä kertaa ja yllättävän vikkelästi hän ehti penkille istumaan. Minulla ei ollut mitään pakoreittiä, sillä ne kukat, joita olin aikeissa kastella, olivat saman penkin edessä. Tietysti olisin voinut hulauttaa vedet jonnekin pusikon juurelle ja livahtaa rouvan selän takaa sisälle, mutta kun muut mukanani olleet varusteet olivat sen samaisen penkin vieressä enkä niitä voinut siihen jättää.

Rohkea rotan syö ja uhkarohkea OTK:n hernekeittoa, sanotaan, joten urheasti viemään vedet kukille. Tervehdimme kohteliaasti ja ennen kuin ehdin pisaraakaan vedestä kaataa, puhuminen alkoi. Eihän siinä auttanut kuin laskea kannu kädestä ja alistua kohtaloonsa. Siinä sitten käytiin läpi korona melko monipuolisesti ja kummankin suhtautuminen siihen, hänen poikansa kuulumiset, mummelin suhde miniään, työuramme jälleen kerran (sama firma), otteita nuoruusvuosista, lastenkasvatuksen perusprinsiipit .. jne .. jne

Lopulta alkoi tuntua jo siltä, etten enää jaksaisi, sillä tarkoitus oli vain pikaisesti käydä pesemässä ja viemässä ulos talon kesäkalusteet ja kastelemassa ne riivatun kukat. Viimeistä kannullista vaille homma oli hoidettu jo aikoja sitten. Vihdoin sain sanotuksi, että nyt nakkaan nämä vedet kukille ja sitten pitää mennä jo kotiin jatkamaan kesken jäänyttä puuhaa. Rouva siihen vastasi, että tosiaankin pitää mennä jo sisälle. Hänellä oli ollut vilu jo pitkän aikaa, mutta kun nykyään ei enää ketään näe ja kun kerrankin saa jutella jonkun kanssa, niin ei se vilukaan haitannut

Puolitoista tuntia elämästäni hurahti raikkaassa kesäilmassa. Näin jälkeenpäin miettien, olisi kai sen ajan voinut huonomminkin käyttää kuin viihdyttää ikääntynyttä naapuria, joka oli juttuseuran puutteessa. Hän on sekä ikänsä että sairauksiensa puolesta riskiryhmään kuuluva, joten aika yksinäiseksi hän on tämän ajan kokenut, vaikka poikansa on hänelle ruokaostokset yms. asiat hoitanut. Eipähän minulla oikeasti ollut mihinkään kiirettä, vaan olisin tuonkin ajan ehkä käyttänyt vain TV:n tai läppärin ääressä.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Toope

Lainaus käyttäjältä: kertsi - kesäkuu 01, 2020, 16:09:54
Oli odotettuja uutisia, vaikka tosisurullisia. Pääsi pitkään syöpäkivuissa kitunut ihminen kärsimyksistään, mikä oli helpotus varsinkin tyttärelleen. Toivottavasti helpotukseen ei sitten sekaannu huonoa omaatuntoa siitä helpotuksesta. Itselleni kävi sillä lailla oman viimeisimmän omaiseni kuollessa.
Surua ja helpotusta. Ainakin on ohi.
Kuolevan ihmisen viimeisten päivien seuraaminen on suht. perc:stä. Tuota olen kokenut.

-:)lauri

Nyt vaikuttaisi siltä, että homma onnistuu. Eli esimies juuri hyväksyi antisosiaalisen kokeiluni vetäytyä viikonlopun viettoon päivän aikaisemin kuin muut reilun 3 kuukauden ajan (15 viikkoa) syksyllä. Eli ilmeisesti firman puolesta ei ollut lyhyemmälle työviikolleni esteitä.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Kopek

Jostakin syystä katselen enemmän taaksepäin kuin eteenpäin. Elän toisin sanoen muistoissani ja menneessä ajassa. Mennyt aika tuntuu jotenkin tyylikkäämmältä, kun sitä katsoo vanhoista valokuvista. Naiset olivat kauniimpia ja muoti oli tyylikkäämpää. Kaupungit huokuivat jännitystä ja seikkailua.

https://pbs.twimg.com/media/D2Y7PtHUYAAejoU.jpg

Kaupunki-ihmisen eli isossa kaupungissa varttuneen ja eläneen ihmisen psyyke on pakosti erilainen kuin maalla varttuneen ja eläneen. Ympäristön ja kulttuurin erot ovat niin valtavat, etteivät ne voi olla vaikuttamatta.

Yksi ero on se, että kaupunki säilyy osittain muuttumattomana, kun taas pienet taajamat revitään viimeistä taloa myöten maan tasalle niin, että menneestä ei jää jäljelle muuta kuin valokuvia, jos niitä on otettu. 

Helsinki 1939:

https://hkm.finna.fi/Cover/Show?id=hkm.HKMS000005%3Akm0031zw&index=0&size=large

Helsinki 2018:

https://www.wheels.fi/wp-content/uploads/2018/09/1932-Ford-Tudor-rodi-337-big-flathead-V8-Stadin-Cruising-Night-Kauppatorilla-Syyskuu-2018-KaiLappalainen-CCBY40-WheelsFI.jpg

Maaseututaajamista minulla ei ole esittää samanlaisia vertailukuvia, mutta ei niissä paljon 1930-luvun rakennuksia ole jäljellä, ehkä joku omakotitalo ja kirkko, jos edes se.

Maaseudulla ei siis ole vanhaa säilynyttä rakennettua ympäristöä, jossa voisi kokea pysyvyyttä ja ajatella, että vuosisadat vierivät, mutta nämä seinät ja kadut ja puistot säilyvät.

Maaseututaajamissa puretaan jo 1980-luvun rakennuksia. Entinen työpaikkani, vanhainkoti, näyttää olevan sekin jo purkutyömaa. Nykyisten julkisten rakennusten käyttöikä on siis noin 30 vuotta. Puretaan 1980-luvun rakennuksia kaupungeissakin, mutta siihen ei kiinnitä samalla tavalla huomiota.

Hengeltäni maalaistaajamalaisena asennoidun kaupunkien katuja ympäröiviin kerrostaloihin kuin metsään tien varressa. Kun jostakin on purettu rakennuksia niin, että paikalla on vain tyhjä kortteli, en yhtään muista, millaisia rakennuksia siinä on ollut, vaikka olisin kulkenut paikan ohi satoja kertoja vuosikymmenien aikana. Joistakin oikein merkittävistä ja näkyvistä rakennuksista saatan jotain muistaa, mutta tavallisista peruskerrostaloista en mitään.

https://vintagenewsdaily.com/color-slides-that-show-what-ladies-wore-during-the-1950s/

urogallus

Jessus & jumantsuigelo!

Äsken puhalsi järvenselän yli yllättävä myrskypuuska. Mökin edessä rinteessä pahaenteisesti mökkiin päin kallellaan ollut lahovikainen mänty kallistui...

... ja kaatui mökistä ohi! Ei telonut mennessään pahemmin muita puitakaan.

Hippi

Olikohan sama rintama, joka täältä pyyhkäisi menemään tuossa klo 16 jälkeen?

Olin juuri herännyt pieniltä päikkäreiltä ja katsoin, että ilma oli ok ja voisin lähteä vähän ulos. Menin kylppäriin hiukan pesemään kasvoja virkistäytyäkseni ja siinä vaihtelin vaatteita samalla. Kun tulin kylppäristä, epäuskoisena tuijotin sitä synkeyttä, joka oli lasketunut tienoolle ja siinä samassa taivaat aukenivat ja järkyttävä sade piiskasi ikkunoita.

Siihen päättyi ulkoiluni. Sain sentään parvekkeella käytyä, kun se on lasitettu. Suosiolla vaihdoin kotivaatteet takaisin ylleni ja samassa se sade sitten päättyikin. Ei se kestänyt varmaan varttia enempää, kun raivoisa tuuli vei sateet menneessään.

Nyt paistaa aurinko, mutta tuskin jaksan toista kertaa alkaa vaatteiden vaihtoon.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Amore

#2468
Tein iltapäivällä kävelylenkin keskustassa oikein ajan kanssa. Minulla oli kyllä myös kauppa-asia hoidettavana. Olen aivan kyllästynyt kesämökin keittiön verhoihin, joissa on jokin välimerellinen sitruunoita ja appelsiineja -kuvio. Keittiö on varjon puolella ja verho pimentää huonetta aivan turhaan. Välimeri-teema tuntuu myös sopimattomalta muuten ihan suomalaisessa mökkisisustuksessa. En ole itse verhoa hankkinut, vaan epäilen "rikoksesta" veljeni exää, joka jossain vaiheessa oli töissä kangaskaupassa. Halusin tilalle jonkin yksinkertaisen vaalean valoverhon, joka päästää valoa läpi, mutta suojaa katseilta (ikkuna on tien suuntaan). Huomasin Stockan mainoksessa huivin, jollaista olin käynyt hypistelemässä. Olin ajatellut, että ostamalla 2 huivia välttyisin kokonaan verhojen reunojen ompelemiselta. Pohdin kuitenkin, että huivikangas saattaisi olla hieman liian ohutta. Nyt huivien hinta oli alennettu 5 euroon kappale. Päätin kuitenkin käväistä ensin Eurokankaassa. Kävikin niin, että löysin jäännöspaloista riittävän pitkän pätkän valkoista harsomaista verhokangasta. Kangas maksoi 4,10e. Asian heikko puoli on, että joudun ompelemaan saumat sekä pituussuuntaan että molempiin päätyihin. En voinut jättää kangasta ommeltavaksi, koska minulla ei ollut ikkunan tarkkaa mittaa. Kaipaan yksinkertaiseen verhoon myös jotain pientä somistetta, koska yksivärinen verho tuntuu hieman liian tosikkomaisen vakavalta, vähän toimistomaiselta, mökkiympäristöön. Mutta somistelun voi tehdä myöhemmin. Asialla ei ole kiirettä ja pari ideaakin minulla jo on. En aio koristella koko verhoa, vaan vain kaistaleen verhon alaosasta, joka asettuu pöydän yläpuolelle.

Kangaskaupan jälkeen suuntasin Stockaa kohti, sillä ajattelin vielä vilkaista kesävaatteita. Kohtasin ilokseni Keskuskadulla katukonserttiin asettuneen bändin, joka oli juuri aloittanut esiintymisensä. Ensimmäinen live-keikkani moneen kuukauteen! Bändi oli hyvä. Kuuntelin koko keikan ja maksoin elämyksestä vähän rahaakin. Maksan aina katusoittajille silloin kun ne ovat oikeasti hyviä. Sattui olemaan kukkarossa onneksi käteistä, mikä on minulle jo viime vuodet ollut hieman harvinaista. Bändissä oli kolme saxofonia, trumpetti, pasuuna, sousafoni ("tuuba") ja rummut. Vetävän energinen, iloinen ja osaava katupumppu. Yllätyskeikat on parhaita!!!
https://timobrassband.com/

Keikka päättyi sadekuuroon. Pelastauduin Stockalle, mistä jatkoin vielä Sokokselle ja Kamppiin. En ostanut muuta kuin ruokaa. Kampista oli pakko taas ostaa pala kokolihaa, kun nyt satuin sinne asioimaan parin viikon tauon jälkeen. Stockalla oli aika paljon väkeä. Nyt on kyllä hyvät alennusmyynnit, sillä kaupat eivät ole saaneet kesävaatteita myytyä koronan aiheuttaman asiakaskadon takia. Kaikkea on alennuksessa paljon ja kokoja löytyy. Hieman melkein säälitti kauppiaiden kohtalo. Sokoksella oli Stockaan verrattuna hyvin hiljaista. Ehkä Stockan ale on niin vetovoimainen, että se imee ostajia muualta.

Kiva onnistunut lorvailupäivä kaupungilla! Ja parasta oli kyllä yllätyskonsertti!!! :) :) :)
All you need is Love

Kopek

Tein sen taas!

Edellisestä kerrasta onkin jo aikaa. Se tapahtui Unkarissa kesällä 2005.

Tällä kerralla auton katolta pudonnut rahakukkaro onneksi löytyi. Edellisellä kerralla ei. Joku oli nähnyt sen tiellä ja poiminut talteen. Ajokortista oli käynyt ilmi nimeni, ja niinpä sain kukkaron takaisin. Ilmeisesti siellä on kaikki sisältökin tallella. En ole katsonut. Yksi kortti oli kuulemma ollut maantiellä.

Nolo tilanne, koska palauttaminen oli ollut hankalaa, ja lähes puolet kylästä oli osallistunut siihen. Ovikelloa oli soitettu ja puheluja oli soitettu ja kukkaro oli kierrellyt siellä ja täällä ennen kuin joku sen lopulta oli tuonut. Tulipahan taas hankittua kyseenalaista mainetta. Pikkukylällä tapaus on melkein kuin siitä olisi lehdessä kerrottu.

Älyttömintä on, että en muista milloin ja mihin olin pannut kukkaron. Se saattoi olla auton katolla tai nokkapellin päällä. Unohtamisprosessin voin suunnilleen rekonstruoida.

Olin lähdössä autolla toiselle paikkakunnalle, kun huomasin, että rahakukkaro ei ole mukanani. Muistin, että se on toisessa autossa. Kävin hakemassa sisältä talosta tuon toisen auton avaimet. Sen jälkeen avasin auton oven ja kaivoin kukkaron penkin alta, jonne olin työntänyt sen piiloon eräässä tilanteessa edellisenä päivänä. Tästä alkaen muistikuvani kukkarosta menevät hatariksi. Kävin joka tapauksessa viemässä toisen auton avaimet taloon sisälle ennen kuin lähdin toisella ajamaan toisella autolla. Minulla on hämärä muistikuva siitä, että kädessäni olivat talon avaimet, rahakukkaro ja palautettava auton avain. Tämä on viimeinen muistikuvani rahakukkarosta.

Ehkä on käynyt niin, että olen laskenut rahakukkaron kädestäni "hetkeksi" auton nokkapellille, jotta käsissäni ei olisi liikaa tavaroita, ja jotta ulko-oven avaaminen olisi helpompaa. Tarkoitukseni on ollut ottaa kukkaro noin kymmenen sekunnin päästä uudestaan käteeni, kun olen sujauttanut auton avaimen sisälle talon eteiseen. Siihen ei kauan mene. Avainta pidetään ulko-oven vieressä pienen kaapin päällä. Kun olen palannut autolle, en ole enää muistanut kukkaroa enkä myöskään huomannut sitä, vaikka olen kävellyt sen ohi. Olen ehkä katsonut muualle ja miettinyt muita asioita. Rahakukkaro on ehkä ollut auton nokkapellillä.

Toinen mahdollisuus on se, että olen laskenut rahakukkaron siksi aikaa auton katolle, kun olen roikkinut etuoven auki takaoven kautta (koska etuoven ulkopuolinen ovenkahva on rikki). Kun etuovi on auennut, olen mennyt sisälle autoon lähtenyt ajamaan huomaamatta ja muistamatta, että kukkaro jäi katolle. Se on ollut silmieni edessä, mutta olen katsonut toiseen suuntaan.

Pystyn keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan. Kun keskityn seuraavaan, entinen pyyhkiytyy täysin pois mielestä. Tämä suurelta osin selittää unohtelut. Rahakukkaron voi unohtaa auton katolle, vaikka juuri olisi ollut aikeissa ottaa sen sieltä. Riittää, että mikä tahansa muu ajatus tulee hetkeksi väliin. Ja niitähän tulee.

Pysäköintikiekko unohtuu usein, vaikka sen paneminen esille olisi ollut mielessä vain pari sekuntia aikaisemmin. Tarvitaan vain joku yllättävä uusi asia  (otanpa nuo käsineet tuosta penkiltä mukaani), jonka ajatteleminen pyyhkii entisen (täytyypä muistaa panna pysäköintikiekko) pois mielestä. Täydellisesti.

Minulla on ollut itse laatimani sääntö, joka kieltää laskemasta rahakukkaroa auton katolle tai muuallekaan auton päälle milloinkaan missään tilanteessa edes lyhyeksi hetkeksi. Olen noudattanut tunnollisesti tätä sääntöä. Mutta nyt lipesin siitä, ja heti kävi näin. Yritän ottaa tämä opetuksena ja noudattaa sääntöä vieläkin ehdottomammin.

Viime talvena laskin silmälasit "hetkeksi" erään tason päälle auton nokkapellin alla. Sen jälkeen rassasin jotain juttua autossa. Lopuksi pamautin nokkapellin kiinni. Voi arvata, miten silmälaseille kävi.

urogallus

No onneksi et joutunut hakemaan lompsaasi poliisilaitokselta!

Amore

Lainaus käyttäjältä: Amore - toukokuu 26, 2020, 21:37:09
Metrossa ... näin miehen hameessa. Se oli jokin goottityyliin kuuluva pitkä musta hame. Ihan kiva.

Onkohan miesten hame nyt joku trendi kun näin taas miehen hameessa? Tällä kertaa vastaan käveli kiltti-tyylisessä melkein mustassa aavistuksen verran tartan-ruudullisessa hameessa kalju nuorehko mies. Hänellä oli musta t-paita (taisi olla pitkät hihat), mustat polvisukat ja kumitossutyyppiset jalkineet. Ihan kiva.
All you need is Love

Hayabusa

Lainaus käyttäjältä: Kopek - kesäkuu 06, 2020, 21:28:26
Pysäköintikiekko unohtuu usein, vaikka sen paneminen esille olisi ollut mielessä vain pari sekuntia aikaisemmin. Tarvitaan vain joku yllättävä uusi asia  (otanpa nuo käsineet tuosta penkiltä mukaani), jonka ajatteleminen pyyhkii entisen (täytyypä muistaa panna pysäköintikiekko) pois mielestä. Täydellisesti.

Aiheuttaako kiekottomuus pysäköintivirhemaksuja? Tai pelkäätkö niin käyvän?
Automaattikiekko maksaa itsensä takaisin jo ensimmäisen vältetyn parkkisakon kohdalla. Tai mielenrauhana.
Esimerkiksi: https://m.motonet.fi/fi/tuote/6500181/Park-Lite-elektroninen-parkkikiekko
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

a4

Tässä on perinteisempää pysäköintikiekkoa ja mahdollinen viikonlopun aamufiilis tai koronajatkot kuppiloille:


Kopek

Kuka on sanonut näin?

– Kourallisella liikeyrityksiä (erityisesti Google, Twitter ja Facebook) on valta ohjata, mitä useimmat ihmiset tietävät, ajattelevat ja sanovat.

Kuuntelin autolla ajellessani radiota ja päädyin myöhemmmin googlailemaan asioita, joista radiossa oli puhuttu. Googlailun tuloksena löytyi tuollainen mielipide ja tietysti paljon muutakin.