Fiilikset ja päivän mietteet

[ROOSTER]

Waltarin persoonapronominit

minuhe
sinuhe
hänähe

mehäne
tehäne
hehäne

[Kopek]

Nyt tuli ongelma.

Miten pystyisin lukemaan Hesarin näkemättä vilaustakaan eräästä tietystä artikkelista, josta jo pelkkä esittelykuvan näkeminen sai pulssini kiihtymään ja käteni vapisemaan - enkä tarkoita tätä kuvauksellisessa mielessä vaan fyysisenä tosiasiana. Oloni on sellainen, että tuskin pystyn kirjoittamaan tätä tekstiä.

Kun näkee vilauksen kliinisestä pahuudesta, se järkyttää minunlaistani oikeamielistä ihmistä.

Jossakin menee raja. 

Haluan sulkea silmäni pahuudelta. Arvaan, millaista propagandaa tuo Hesarin juttu on. Siinä on käännetty hyvä pahaksi ja paha hyväksi.

Kun aikoinaan 1980-luvun alkupuolella eräs lehti teki vastaavan jutun, jollaisen arvelen tuon Hesarin artikkelin olevan, kirjoitin sen innoittamana Hesarin yleisönosastoon mielipidekirjoituksen, joka ihme kyllä julkaistiin. Eikä tässä kaikki. Valmistin valokopioimalla systeeminvastaisia propagandalehtiä, joita jakelin siellä täällä pitäen huolen siitä, että sellaisia päätyi jotain kautta myös paikallislehden toimitukseen. Ja niinpä lehti - ei paikallislehti vaan maakuntalehti - kirjoitti siitä. Missä sävyssä, sen voi arvata. Sävy oli sama, mihin olen myöhemmin törmännyt nettikeskusteluissa. Se on aina sama, koska millä muulla tavoin aivopesun kohteena olleet ihmiset ylipäätään voisivat asian esittää.

Tein noita propagandalehtiäni useina vuosina aina 1990-luvun taitteeseen asti. 1990-luvun puolella vaihdoin hieman aihetta ja aloin julkaista "epävirallista seinälehteä", jossa käsittelin vaaleja ja paikallispolitiikkaa ja mitä milloinkin. Näistäkin lehdistä lähes jokaista kommentoitiin paikallislehdessä. Yksi johti jopa siihen, että "lehdessäni" arvosteltu paikallinen virkamies teki poliisille ilmiannon ajatuksena saada aikaan kunnianloukkausjuttu. Aineksia tällaiseen ei kuitenkaan ollut, sillä en ollut maininnut ketään nimeltä ja olin arvostellut ainoastaan henkilöiden julkista toimintaa. Ja eihän seinälehdissäni tietenkään ollut julkaisija nimeä. Tämä takaa aidon sananvapauden.

Yhteen, eräitä tiettyjä viranomaisia arvostelevaan (nimestä voi päätellä keitä) "Antipol" -lehteeni oli joku kirjoittanut kynällä "hyvä", joten vapauden aatteellani on salaisia kannattajia. Olin kiinnittänyt lehden eräälle ilmoitustaululle. 

Ehkä jätän koko Hesarin lukematta. En halua kuolla sydänkohtaukseen totalitarismia puolustelevan roskapropagandan takia. Tai ehkä pyydän jotain ihmistä katsomaan, millä sivulla propaganda on, ja hyppään sen aukean yli.

Pitäisiköhän taas aktivoitua vastapropagandarintamalla. Ehkä se vähän helpottaisi oloa. 

Totalitarismin kasvot.

https://pasteboard.co/JikjLbs.png

[Amore]

Eilen ajoin illan viimeisellä metrolla idästä keskustaan. Koska oli lauantai-ilta, metrossa oli tietysti juhlimaan suuntaavaa nuorempaa väkeä. Käytävän toisella puolella istui kaksi parikymppistä tyttöä juomatölkit kädessä. He olivat hyvin lihavia ja nyt on sanottava, että myös huomattavan rumia, mikä johtui huonosti hoidetuista/laitetuista(?) hiuksista ja rumasta (voimakkaasta) meikistä. Kesämekoista tursuavat makkarat ja juomatölkit korostivat surkeaa vaikutelmaa. Lihavuus ei siis ollut se surkeuden ainut eikä ehkä edes huomattavin rumuusfaktori tässä. Vaatteetkin näyttivät halvoilta, kiristäviltä ja köyhiltä. Toinen tytöistä/naisista oli goottityylinen; mustat vaatteet ja mustaksi värjätty tukka. Toinen oli blondattu tyyppi, jonka hiuksissa tummempaa juurikasvua. Mietin, kuinka usein nykyisin näkee todella ylipainoisia nuoria ihmisiä. Se on surkeaa! Ainakin yksi asia oli omassa nuoruudessani selkeästi paremmin: nuorisossa ei ollut melkein lainkaan ylilihavia. En muista koluluajalta yhtään ylilihavaa oppilasta, muutaman harvan pullean vain. Eikä juuri kukaan ollut dieetillä. Emme puhuneet oikeastaan koskaan terveydestä tai ruokavaliosta. Kuinka vapaita ja huolettomia olimmekaan! Nyt luin jostakin, että yhä useampi tarkkailee jatkuvasti vointiaan. Digitaaliset hyvinvointi(?)mittarit ovat alkaneet yleistyä. Minusta olisi hirvittävää kytätä jatkuvasti jotakin olomittaria. Ihmiset eivät enää itse tiedä, voivatko he hyvin vai eivät. Asian selvittämiseen tarvitaan mittaria, joka kertoo olotilan digitaalisin numeroin. Hyvät numerot tuskin kuitenkaan rauhoittavat mieltä, sillä numeroita on seurattava herkeämättä. Tästä syntyy neuroottinen kierre.

[ROOSTER]

Ainakin yksi asia oli omassa nuoruudessani selkeästi paremmin: nuorisossa ei ollut melkein lainkaan ylilihavia. En muista koluluajalta yhtään ylilihavaa oppilasta, muutaman harvan pullean vain. Eikä juuri kukaan ollut dieetillä. Emme puhuneet oikeastaan koskaan terveydestä tai ruokavaliosta. Kuinka vapaita ja huolettomia olimmekaan!

Lapsena juoksin pitkin metsiä ja kiipeilin puissa. Ajoin polkupyörällä jonka kumi oli yleensä puolityhjä ja ketjut ruosteessa. Kävelin kouluun 3 km - ja takaisin.

Meillä ei ollut kotona jääkaappia, jäätelöä sai pari-kolme kertaa kesässä kun käytiin vierailulla jossain kaupungeissa. Limsaa sai saunan jälkeen lauantaina yhden 1/3 litran pullollisen, mieltymyksen mukaan joko sittistä,  punaista tai keltaista. Pepsiä ei saanut mistään. Nakkejakaan ei ollut juuri koskaan, söinkin itseni niistä kipeäksi kun sain kerran niitä niin paljon kuin halusin. Pizza rantautui vasta kun olin jo teini-ikäinen, söin ekan pizzani Ruotsissa. Hampurilaisketjuja ei ollut. Televisiossa oli kaksi kanavaa jotka molemmat lähettivät uutiset samaan aikaan. Meillä oli pehmeä sohva.

Silti olin pulleahko lapsi.

[urogallus]

Silti olin pulleahko lapsi.

60-luvun pullea on jotain muuta kuin tämän päivän pullea.

Mitä olen ymmärtänyt, niin lasten ja nuorten lihavuus ei ole ollenkaan niin paha ongelma kuin yleinen liikkumattomuus. Käyttämätön kehittyvä kroppa jää hauraaksi.

[MrKAT]

^Kirjastossa olen kauhistellut pari kertaa seisovaa/ kävelevää nuorta joiden jalat on kuin tikkuja. Anoreksia tulee mieleen muttei se naamassa näkynyt. Joten siis liikunnan totaalista puutetta?

[Hippi]

^
Jossain vaiheessa nuoret näyttävät ihan bambilta sukupuoleta riippumatta. Murkkuiässä monilla pituuskasvu on aivan järkyttävä pyrähdys ja lapsi ei pysty syömään niin paljoa, että lihaa tulisi pitenevien luiden ympärille. Nuorimmaisellani oli tällainen kausi ja hän näytti aivan kamalalta. Tosin toiset tytöt kadehtivat hänen laihuuttaan, mutta hän itse oli suruissaan luisevuudestaan.

Aika korjasi asian, eli kun pituuspyrähdys loppui, myös keho kasvoi sopusuhtaisemmaksi.

Tuo kuitenkin on hyvin yksilöllistä ja kaikki ei suinkaan tule tikkuraajaiseksi.

[safiiri]

^Kirjastossa olen kauhistellut pari kertaa seisovaa/ kävelevää nuorta joiden jalat on kuin tikkuja. Anoreksia tulee mieleen muttei se naamassa näkynyt. Joten siis liikunnan totaalista puutetta?

Nuoruusiässä ja voimakkaan pituuskasvun aikana saattaa jalat olla hyvinkin tikkumaiset, vaikka liikkuisi ihan riittävästikin. Voimakas pituuskasvu yhdistettynä siihen, ettei ole lihasmassaa helposti kerryttävää tyyppiä siihen vain tarvitaan. Liikkumattomuutta ehken kandee päätellä ennemminkin siitä, millainen on ryhti ja kuinka sujuvan vaivatonta on liikkuminen. Siltikin juuri kasvuiässä voi mennä metsään päätelmissään, sillä voimakkaan pituuskasvun aikana on motoriikka  aika sekaisin ja kehonhallinta puutteellista - vaikka liikkuisikin aktiiivisesti. On mulla esim. muistikuvia täysin hontelosta teinipojasta, josta sittemmin tuli maailmanluokan balettitanssija. Rimppakinttu se oli silloin teininä ja rimpat kintut sojotteli minne sattuu.

[kertsi]

Jokin kottaraisentapainen törmäsi ikkunaan juuri, aika iso pamaus. Taisi heittää veivinsä. Tipu parka. Vein raadon syrjemmäksi, kun sattui olemaan kulkureitillä. Tekee pahaa, ensin pelästyin, sitten tuli oksetusolo.

[Hippi]

^
Meillä on linnut törmäilleet ihan oudosti rappukäytävien ulko-oviin, jotka on ovisyvennyksessä. Noita on tässä viikon sisään parikin vainaata tullut. Tai oikeastaan jälkimmäisestä en ole varma, jotta menikö henki, mutta verinen jälki ovilasissa ja jokunen untuva maassa kertoo törmäyksestä. Ensimmäisessä tapauksessa vainaasta kertoi vainaan löytäjä.

Tavallisesti nuo linnut törmäilee enemmänkin pestyihin ikkunoihin tai parvekelaseihin, mutta ensimmäistä kertaa nyt noihin oviin lentelevät. Aika outoa 

[-:)lauri]

Marin ei jättänyt tälläkään kertaa kylmäksi: "Me. Kaikki. Teemme. Töitä. Sen. Eteen. Että. Me. Pääsemme. Kaikessa. Eteenpäin. Kiitoksia."

[kertsi]

^
Meillä on linnut törmäilleet ihan oudosti rappukäytävien ulko-oviin, jotka on ovisyvennyksessä. Noita on tässä viikon sisään parikin vainaata tullut. Tai oikeastaan jälkimmäisestä en ole varma, jotta menikö henki, mutta verinen jälki ovilasissa ja jokunen untuva maassa kertoo törmäyksestä. Ensimmäisessä tapauksessa vainaasta kertoi vainaan löytäjä.

Tavallisesti nuo linnut törmäilee enemmänkin pestyihin ikkunoihin tai parvekelaseihin, mutta ensimmäistä kertaa nyt noihin oviin lentelevät. Aika outoa 

Jospa helle vaikuttaa niihin samalla lailla kuin joihinkin ihmisiin? Mun päälle meinasi toissa(?) kesänä helteillä eräs pyöräilijä ajaa päälle, ei ollut ihan tolkuissaan, vaikkei tainnut olla edes humalassa. Itsekin olen törttöillyt nimenomaan helteellä eniten liikenteessä.

[Brutto]

Itsekin olen törttöillyt nimenomaan helteellä eniten liikenteessä.

Liikennetörttöilyn ja helteen välillä on vahva korrelaatio, mutta helle ei ole se varsinainen syy, vaan pikemminkin kanssaihmisten pukeutuminen helteellä...

[-:)lauri]

Ostin mehujäätelön. Nää ovat itse asiassa hyvä innovaatio, korkin karvikkeeksi. Ainakin näin kesähelteellä.

[Amore]

Metromatkat näyttävät tuottavan lähes jokaisella pidemmällä (=useita pysäkkejä) matkalla jotakin ihmeteltävää. Tänään alkuillasta melko tyhjään vaunuun tuli noin kolmekymppinen nainen urheilutrikoissa ja lenkkareissa ja reppu selässä. Häneltä oli vissiin kuntosalikortti mennyt umpeen, koska hän aloitti venyttelysession. Nainen ei ollut kovin pitkä, mutta hän nosti ensin jalan penkin selkänojalle (pituuteensa nähden korkealle) ja venytteli yläreittä, sitten käännös ja toinen jalka. Tämän jälkeen jalka suoraksi ikkunasyvennyksen varaan ja taas venyttelyä. Sama toiselle jalalle. Sen jälkeen käsivarsien ja yläselän venyttelyä erilaisin tankoliikkein, mm. riipuntaa. Näille jumppaajille pitäisi olla erillinen vaunu - yhdessä tangoissa rimpuilevien lasten kanssa.