Fiilikset ja päivän mietteet

[Norma Bates]

Itseasiassa sitä välillä oikein yllättyy miten vaivatonta ihmisten kanssa oleminen on nykyään. Eilen jouduin venttaamaan bussia melko myöhällä keskellä kaupunkia, ja hivenen maistissa oleva tyyppi tuli kyselemään aikatauluista. Juoppojahan minä olen pelännyt, huonojen kokemusten vuoksi. Mutta ei tullut niin pelokas olo kuin olisi tullut joskus vuosia sitten. Eikä siinä sitten mitään. Eivät kaikki ottaneet ala vaatimaan rahaa, ja käske minun tappaa itseni tms. jos en anna.

En silti aio pyöriä kaduilla hemmetin myöhällä, eilen jätti pari bussia tulematta, ja sillä siellä sitten tönötin. 

[Hippi]

^
Laittoi kuitenkin joitakin valokuvia itsestään johonkin ketjuun, joissa ihonsa näyttää olevan samettisen pehmeä, ja lihaksensa pullistuneet ja erottuvat.

Toisaalta lihasten erottuvuus taitaa pikemminkin lisääntyä vanhemmiten.

No joo, olihan siinä perässä urogalluksen kommenttikin.
Lisäksi ainakin minä olen hyvin epäuskoinen nykyisin, jos joku laittaa itsestään kuvan, jonka haluaa esitellä kovin edullisessa valossa itsestään. Varsinkin silloin, jos tietää henkilön taitavaksi näpertelijäksi

[Xantippa]

Xante: Pukeutuu isoon kukkahattuun ja pitkään kukalliseen leninkiin joka peittää nilkkatatuoinnin. Käsilaukussa taskumatti ja kaulassa kämmenen kokoinen kalevalakoru.

Yritteliäs, mutta silti vain semmoinen seiskan veroinen yritys Brutolta provota mahdollisimman epäonnistuneilla kliseillä kuten kalevalakoru saada minut paljastamaan, missä tatuointi on!

Nyt vähän edes yritystä peliin

T: Xante

Muoksis: sen verran kuitenkin voin paljastaa, että minulla ei juuri koskaan ole mukana käsilaukkua.

[kertsi]

Kopek: parimetrinen, hartiat korvissa eli jännittyneet, säpsähtelee, lymyilee hyllyjen välissä väijyskellen, pälyillen ja tirkistellen naisia ja afrikkalaismiehiä. Jos häneltä kysyy jotain, hänen suustaan tulee ulos joko kiekaisuja tai narinaa tai vikinää, ja puhetta tulee kyllä solkenaan. Pitkähihaiset ja -punttiset vaatteet kesälläkin.

Norma: samanlainen elekieli ja kehonkieli kuin Kopekilla. Kova höpöttämään.

Kiitti vaan.  Hukkaanhan kaikki IP-treenit olisivat menneet, jos olisin tuollainen. Vaan ei, salaa yritän katsella vain hyvännäköisiä miehiä, koska olisihan se pirun noloa että joku vanha ämmä tuijottelee komistuksia.

Taidan itseasiassa olla aika tönkkö. Tavanomaisin tapani vältellä ihmisiä on ollut esiintyä kuin en huomaisi heidän olemassaoloaan lainkaan. Useimmiten en kyllä huomaakaan. Bussissakaan en ole aina tiennyt istuiko viereeni nainen vai mies, kun ei kiinnosta toljottaa. Eikä pälyillä.

Juuri sen vuoksi en ole koskaan tykännyt näistä olemusleikeistä, kun niissä kehutaan suosikit ja halveerataan inhokit.

Tarkoitin vain elekieltä ja kehonkieltä (niin kuin kirjoitinkin), en muuta. Minulla on sellainen kuva sinusta, että olet usein ahdistunut ja jännittynyt, ja se voisi näkyä elekielestä ja kehonkielestä. Elekielestä niin, että et näytä iloiselta, ja kehonkielestä niin, että jännität esim. hartioitasi, ja liikut ei niin kamalan sulavasti ja rennosti, ja ehkä säpsähtelet.

(Se, ettei ollenkaan huomioi ympäristöään on muuten vaarallista, jos haluaa, ettei kadulla käydä kimppuun. Tästä puhuimme joskus itsepuolustukseen liittyen.)

Eli tuollaista kuin Kopekin kohdalla hyllyjen välissä lymyilyä ja pälyilyä ja stalkkaamista ja tirkistelyä en tarkoittanut.

[kertsi]

Urogalluksesta ja Hayabusasta mielikuvat ovat aika heikot, johtuen materiaalin vähyydestä mielikuvien rakentamiseksi. Välillä kuvittelen heidät identtisiksi kaksosiksi.

Mutta jos jotain, niin mielikuvani Urogalluksesta on, että hänellä ulkona paljon liikkuvan ja luontoa tarkkailevan aura. Hän on  mielikuvissani omissa oloissaan viihtyvä ja vähäpuheinen, mutta varmaankin iso mies, jolla on sielukas katse.

Hayabusasta tulee vähän vikkeläliikkeisempi mielikuva. Ehkä on 10-15 vuotta nuorempi kuin Urogallus?

[Norma Bates]

Kopek: parimetrinen, hartiat korvissa eli jännittyneet, säpsähtelee, lymyilee hyllyjen välissä väijyskellen, pälyillen ja tirkistellen naisia ja afrikkalaismiehiä. Jos häneltä kysyy jotain, hänen suustaan tulee ulos joko kiekaisuja tai narinaa tai vikinää, ja puhetta tulee kyllä solkenaan. Pitkähihaiset ja -punttiset vaatteet kesälläkin.

Norma: samanlainen elekieli ja kehonkieli kuin Kopekilla. Kova höpöttämään.

Kiitti vaan.  Hukkaanhan kaikki IP-treenit olisivat menneet, jos olisin tuollainen. Vaan ei, salaa yritän katsella vain hyvännäköisiä miehiä, koska olisihan se pirun noloa että joku vanha ämmä tuijottelee komistuksia.

Taidan itseasiassa olla aika tönkkö. Tavanomaisin tapani vältellä ihmisiä on ollut esiintyä kuin en huomaisi heidän olemassaoloaan lainkaan. Useimmiten en kyllä huomaakaan. Bussissakaan en ole aina tiennyt istuiko viereeni nainen vai mies, kun ei kiinnosta toljottaa. Eikä pälyillä.

Juuri sen vuoksi en ole koskaan tykännyt näistä olemusleikeistä, kun niissä kehutaan suosikit ja halveerataan inhokit.

Tarkoitin vain elekieltä ja kehonkieltä (niin kuin kirjoitinkin), en muuta. Minulla on sellainen kuva sinusta, että olet usein ahdistunut ja jännittynyt, ja se voisi näkyä elekielestä ja kehonkielestä. Elekielestä niin, että et näytä iloiselta, ja kehonkielestä niin, että jännität esim. hartioitasi, ja liikut ei niin kamalan sulavasti ja rennosti, ja ehkä säpsähtelet.

(Se, ettei ollenkaan huomioi ympäristöään on muuten vaarallista, jos haluaa, ettei kadulla käydä kimppuun. Tästä puhuimme joskus itsepuolustukseen liittyen.)

Eli tuollaista kuin Kopekin kohdalla hyllyjen välissä lymyilyä ja pälyilyä ja stalkkaamista ja tirkistelyä en tarkoittanut.

En vastaa tuota kuvausta, enkä ole koskaan vastannut. Tässä jotain minua kuvastavaa erittäin tyypillistä: naapuruston 60+ asukas kysyi vuosia sitten olenko horoskoopiltani Kala. Utelin että kuinni, ja hän sanoi että kun näytän aina olevan kuin muissa maailmoissa.

Minulla on ajoittain ollut vaikeuksia tilan hahmottamisessa, ja se voi tehdä sillä tavalla kömpelöksi että jonkun kaupan katosta roikkuvan kyltin olen ollut saada päin näköä. Onneksi nykyään tällaisia ei enää juurikaan ole. Asentohuimaus voi myös tehdä tepposia.

Yläasteella minulle vittuiltiin siitä että olen ilmeetön. En siis näytä sen kummemmin iloiselta kuin vihaiseltakaan. Blanconaama on muuten tyypillistä neuropoikkeaville.

Ulkomaalainen FB-kaverini väitti että katseeni muuttui valokuvissa kun aloitin KM:n. Ilmeisesti olen enemmän läsnäolevamman näköinen nykyään. Ei minulle mitään haukankatsetta tai "kaiken nähneen" poliisin tai sotilaan katsetta ole kehittynyt, mutta ehkä en sitten ole enää niin muissa maailmoissa kuin vuosia sitten. Mutta se on kuitenkin alkuperäinen, omin olemukseni.

Eksäni olivat hermostuneita tyyppejä. Sen takia vähän suiviinnun kun minusta kuvitellaan samaa. En hermoile kehollani, vaan mielelläni.

[kertsi]

Veikkaisin, että on erittäin, erittäin epätavallista, että hermoilee vain mielellään/mielessä, niin ettei se näkyisi kehossa tai kasvoissa mitenkään.

[TSS]

TSS: vaaleako ja nuorehko, nätti ja ystävällinen ja fiksu ja empaattinen äiti-ihminen, jolla on selkeä ulosanti ja rutkasti tilannetajua.30 something.

Olipas näitä kaikkien kuvauksia hauska lukea, melkoinen sakki oli koolla kirjastossa.... Näistä karikatyyreista tuli mieleen sellaiset Cluedo-hahmot. Jokaseilla olisi tyylilleen sopiva murha-ase, joita niitäkin jo kuvauksissa luki

Vaikea sanoa, minkalaisena itse olisin näyttäytynyt kirjastossa, mutta sen tiedän varmaksi, että TSS alias Tummasilmäsusanna ei ole vaalea. 

[Norma Bates]

Veikkaisin, että on erittäin, erittäin epätavallista, että hermoilee vain mielellään/mielessä, niin ettei se näkyisi kehossa tai kasvoissa mitenkään.

Sitten et tunne autistijatkumon edustajia.

Tosiaan sinä taisit aiemminkin tuputtaa näkemystä että hermostunut, erikoinen kehonkieli tekisi minusta kiusan kohteen. Helposti se kyllä kuulostaa jälleen yhdeltä tavalta oikeuttaa kiusaaminen, mitäs olet niin erikoinen.

Mutta valitettavasti en vaan kykene samaistumaan. Ja oletan että autistispiirteisyyden takia. Koen olevani jäykkä ja ehkä etäinenkin. Pari treffeillä tapaamaani miestä tosin sanoi ettei minusta osaa sanoa olenko kiinnostunut vai en. Olin heitä kohtaan ollut ystävällinen, vaikka en ollut kiinnostunut. Yksi sanoi että vaikutin varautuneelta. En tiedä oliko hän odottanut että kaadan hänet sänkyyn, omasta mielestäni olin samanlainen kuin kahden edellämainitun seurassa.

Varautunut ihminen kaiketi on jäykkä keholtaan ja kehonkieleltään, ei joku hermostunut näprääjä.

Kaikki em. miehet tapasin ennen kuin aloitin KM:n.

Eka eksäni saattoi päästää jonkun kiljahduksen, josta huomautin että kuulostaa ihan homomaiselta. Hän kun ei halunnut sen piirteen tulevan ilmi. Kaikki hänessä oli hermostunutta. Ilmeet, eleet, puhe. Toka eksäni puolestaan oli kävelevä dynamiittipötkö joka saattoi räjähtää koska hyvänsä. Eleet ja kehonkieli hänellä oli hillittyä ja arvokasta, kunnes räjähti. Eka hermostunut, toka hermoheikko, myöhemmin hermoromahduskin tuli mukaan kuvaan.

Kun olen liki 17 v ollut tällaisten miesten parina, tunnen itseni entistäkin jäykemmäksi. Tarttui se heidän hermoilunsa kyllä ajoittain minuunkin, ja sain raiviksia heidän rinnallaan.

[TSS]

^Tuosta ilmeettömyydestä tuli mieleen, että viime aikoina kun olen katsonut the Sinner sarjan 1. kautta, minulla on tullut päähenkilöstä, Corasta, mieleen Norma. https://s2.r29static.com/bin/entry/3db/0,0,2001,2401/960xbm,70/1839881/image.jpg

Oli muuten positiivinen ylläri tuo sarja, laadukasta jännitystä ja mysteeriä höystettynä ihmismielen saloilla, jos joku kaipaa katseluvinkkiä.

Mutta kumma juttu, kun kantislaiset puskee mieleen silloinkin, kun yrittää katsoa televisiota.   

[kertsi]

Veikkaisin, että on erittäin, erittäin epätavallista, että hermoilee vain mielellään/mielessä, niin ettei se näkyisi kehossa tai kasvoissa mitenkään.

Sitten et tunne autistijatkumon edustajia.

Nyt kun sanoit, niin tunnen ainakin kolme. Kaksi heistä on kyllä sellaisia, että eivät pahemmin ilmehdi. Kolmatta en ole useasti tavannut, joten en osaa sanoa.

[Socrates]

Veikkaisin, että on erittäin, erittäin epätavallista, että hermoilee vain mielellään/mielessä, niin ettei se näkyisi kehossa tai kasvoissa mitenkään.

Sitten et tunne autistijatkumon edustajia.

Tosiaan sinä taisit aiemminkin tuputtaa näkemystä että hermostunut, erikoinen kehonkieli tekisi minusta kiusan kohteen. Helposti se kyllä kuulostaa jälleen yhdeltä tavalta oikeuttaa kiusaaminen, mitäs olet niin erikoinen.

Mutta valitettavasti en vaan kykene samaistumaan. Ja oletan että autistispiirteisyyden takia. Koen olevani jäykkä ja ehkä etäinenkin. Pari treffeillä tapaamaani miestä tosin sanoi ettei minusta osaa sanoa olenko kiinnostunut vai en. Olin heitä kohtaan ollut ystävällinen, vaikka en ollut kiinnostunut. Yksi sanoi että vaikutin varautuneelta. En tiedä oliko hän odottanut että kaadan hänet sänkyyn, omasta mielestäni olin samanlainen kuin kahden edellämainitun seurassa.

Varautunut ihminen kaiketi on jäykkä keholtaan ja kehonkieleltään, ei joku hermostunut näprääjä.

Kaikki em. miehet tapasin ennen kuin aloitin KM:n.

Eka eksäni saattoi päästää jonkun kiljahduksen, josta huomautin että kuulostaa ihan homomaiselta. Hän kun ei halunnut sen piirteen tulevan ilmi. Kaikki hänessä oli hermostunutta. Ilmeet, eleet, puhe. Toka eksäni puolestaan oli kävelevä dynamiittipötkö joka saattoi räjähtää koska hyvänsä. Eleet ja kehonkieli hänellä oli hillittyä ja arvokasta, kunnes räjähti. Eka hermostunut, toka hermoheikko, myöhemmin hermoromahduskin tuli mukaan kuvaan.

Kun olen liki 17 v ollut tällaisten miesten parina, tunnen itseni entistäkin jäykemmäksi. Tarttui se heidän hermoilunsa kyllä ajoittain minuunkin, ja sain raiviksia heidän rinnallaan.

Tykkään aina vaan enemmän sinun existä. Hermostuneet ovat ihania ihmisiä  .

[Norma Bates]

Muistin lopulta että on yksi tilanne missä olen hermona, ja olen sikäli kusipää että annan sen myös näkyä ihan tietoisesti. Se on se kun joudun odottamaan lähtöä toisen jahkaillessa loputtomiin. Olen siis kärsimätön, jos toinen kuppaa. Onneksi meistä ei tullut paria sen nykyisen kaverini kanssa, jota tapailin vuosia sitten. Piti syyspäivänä lähteä yhteen luontokohteeseen. Ensin mies nukkuu ties minne asti, sitten jahkataan ja jahkataan, ja kun lopulta päästään perille, on jo aurinko laskemassa mailleen. Se siitä komeasta syyspäivästä. Vieläkin vituttaa. 

Siinä olisi varmaan, jos olisi jatkettu seurustelua, käynyt niin että kaksi itsepäistä ihmistä on kokoajan sarvet sarvia vasten. Minä hoputan ja mies todennäköisesti sitten tekee kaikkensa viivytelläkseen.

Harvemmin myöhästyn mistään. Tai siis ikinä. Jos minä voin vaikuttaa aikatauluun.

Yksi suomalainen Espanjassa asuva nainen kertoi lehtijutussa että Espanjassa eivät tunne syyllisyyttä jos on liikenteen syy että on myöhässä. Minä tuntisin, eli sillä tavalla olen hermo. Mutta jos en voi patistaa ketään, niin eihän se hyödytä tanssia jotain sottiisia kiukusta. 

[Norma Bates]

Veikkaisin, että on erittäin, erittäin epätavallista, että hermoilee vain mielellään/mielessä, niin ettei se näkyisi kehossa tai kasvoissa mitenkään.

Sitten et tunne autistijatkumon edustajia.

Tosiaan sinä taisit aiemminkin tuputtaa näkemystä että hermostunut, erikoinen kehonkieli tekisi minusta kiusan kohteen. Helposti se kyllä kuulostaa jälleen yhdeltä tavalta oikeuttaa kiusaaminen, mitäs olet niin erikoinen.

Mutta valitettavasti en vaan kykene samaistumaan. Ja oletan että autistispiirteisyyden takia. Koen olevani jäykkä ja ehkä etäinenkin. Pari treffeillä tapaamaani miestä tosin sanoi ettei minusta osaa sanoa olenko kiinnostunut vai en. Olin heitä kohtaan ollut ystävällinen, vaikka en ollut kiinnostunut. Yksi sanoi että vaikutin varautuneelta. En tiedä oliko hän odottanut että kaadan hänet sänkyyn, omasta mielestäni olin samanlainen kuin kahden edellämainitun seurassa.

Varautunut ihminen kaiketi on jäykkä keholtaan ja kehonkieleltään, ei joku hermostunut näprääjä.

Kaikki em. miehet tapasin ennen kuin aloitin KM:n.

Eka eksäni saattoi päästää jonkun kiljahduksen, josta huomautin että kuulostaa ihan homomaiselta. Hän kun ei halunnut sen piirteen tulevan ilmi. Kaikki hänessä oli hermostunutta. Ilmeet, eleet, puhe. Toka eksäni puolestaan oli kävelevä dynamiittipötkö joka saattoi räjähtää koska hyvänsä. Eleet ja kehonkieli hänellä oli hillittyä ja arvokasta, kunnes räjähti. Eka hermostunut, toka hermoheikko, myöhemmin hermoromahduskin tuli mukaan kuvaan.

Kun olen liki 17 v ollut tällaisten miesten parina, tunnen itseni entistäkin jäykemmäksi. Tarttui se heidän hermoilunsa kyllä ajoittain minuunkin, ja sain raiviksia heidän rinnallaan.

Tykkään aina vaan enemmän sinun existä. Hermostuneet ovat ihania ihmisiä  .

Eka on kuollut, joten pitänee välittää tykkäykset meedion kautta. Tokan nykytemmellyksistä en tiedä, vaikka stalkkaankin FB-tiliään. Oli hän tainnut joku päivä nakata kannettavan ikkunasta ulos, että noinkohan lie enää syö SSRI-lääkkeitä. Ne kun aikoinaan tasasivat sitä raivoamista.

Taloyhtiöni talkkari muistuttaa tokaa eksääni luonteeltaan. Jotenkin rauhoittunut kyllä hänkin. Muijaa vaihdettuaan...?

[kertsi]

Veikkaisin, että on erittäin, erittäin epätavallista, että hermoilee vain mielellään/mielessä, niin ettei se näkyisi kehossa tai kasvoissa mitenkään.

Sitten et tunne autistijatkumon edustajia.

Tosiaan sinä taisit aiemminkin tuputtaa näkemystä että hermostunut, erikoinen kehonkieli tekisi minusta kiusan kohteen. Helposti se kyllä kuulostaa jälleen yhdeltä tavalta oikeuttaa kiusaaminen, mitäs olet niin erikoinen.

Mutta valitettavasti en vaan kykene samaistumaan. Ja oletan että autistispiirteisyyden takia. Koen olevani jäykkä ja ehkä etäinenkin. Pari treffeillä tapaamaani miestä tosin sanoi ettei minusta osaa sanoa olenko kiinnostunut vai en. Olin heitä kohtaan ollut ystävällinen, vaikka en ollut kiinnostunut. Yksi sanoi että vaikutin varautuneelta. En tiedä oliko hän odottanut että kaadan hänet sänkyyn, omasta mielestäni olin samanlainen kuin kahden edellämainitun seurassa.

Varautunut ihminen kaiketi on jäykkä keholtaan ja kehonkieleltään, ei joku hermostunut näprääjä.

Kaikki em. miehet tapasin ennen kuin aloitin KM:n.

Eka eksäni saattoi päästää jonkun kiljahduksen, josta huomautin että kuulostaa ihan homomaiselta. Hän kun ei halunnut sen piirteen tulevan ilmi. Kaikki hänessä oli hermostunutta. Ilmeet, eleet, puhe. Toka eksäni puolestaan oli kävelevä dynamiittipötkö joka saattoi räjähtää koska hyvänsä. Eleet ja kehonkieli hänellä oli hillittyä ja arvokasta, kunnes räjähti. Eka hermostunut, toka hermoheikko, myöhemmin hermoromahduskin tuli mukaan kuvaan.

Kun olen liki 17 v ollut tällaisten miesten parina, tunnen itseni entistäkin jäykemmäksi. Tarttui se heidän hermoilunsa kyllä ajoittain minuunkin, ja sain raiviksia heidän rinnallaan.

Mutta kun hermostuminen voi ilmetä kehossa monenlaisena, myös esimerkiksi jäykkyytenä (eikä pelkästään minään näpräämisenä tai paikallaan hyppelehtimisenä tai käsien tärinänä, tai mitä lie tarkoitatkin). Hermostuneisuus voi ilmetä esim. niin, että hartiat ovat jännittyneinä, tai koko keho on jännittynyt, pahimmillaan kuin ylikireä viulunkieli. Hermostuminen voi ilmetä myös kömpelyytenä ja koordinaation puuttena, esim. niin, että tiputtelee asioita tai kävelee seiniä tai pylväitä päin, tai kompastuu esim. omiin jalkoihinsa, tai liikkuu kaikkea muuta kuin rennosti, sulavasti tai viehkeästi (eli liikkuu jäykästi). Ai niin, varttiautistejakin (heidän itsensä diagnosoimana) tunnen muutaman, molemmat miehiä. Toinen heistä liikkuu jäykästi, ja sisätiloissa usein varpaisillaan (siis nousten varpaisilleen). Toinen heistä on rytmitajuton ja aivan toivoton tanssikumppani, muttei mitenkään jäykkä liikkeissään.

Muistan tuon keskustelun (jos tarkoitat samaa), jossa puhuimme itsepuolustuksesta ja siitä, miten välttyä katuväkivallalta. Kerroin näkemistäni videoista, joissa kerrottiin, miten uhreiksi valikoituvat tietynlaisen kehonkielen omaavat (ei-sulavasti ja ei-koordinoidusti liikkuvat) - ja sellaiset, jotka eivät tarkkaile ympäristöään eli jotka pystyy yllättämään helposti. En tietääkseni ole oikeuttanut kiusaamista, eli tuo on sinun ikiomaa väärintulkintaasi.