Täällä bussissa on rasistin painajainen: pelkkiä n-tyttöjä mun ympärillä. Kopek saisi hyvää analysoitavaa ja salakuvattavaa täältä.
Eivät tummat tytöt kiinnosta minua ainakaan siinä määrin, että vaivautuisin salakuvaan heitä tai keksimään jotain analyysejä.
Salakuvaamisesta ei ylipäätäänkään viitsi tällä foorumilla yksityiskohtaisesti kirjoittaa, koska se tuomitaan niin jyrkästi kuin tuomitaan. Oma kantani on edelleen se, että minkä silmillään näkee tai kuulee, sen voi ainakin moraalisessa mielessä taltioida itselleen muistoksi myös jollakin teknisellä laitteella. Tallenteiden mahdollinen julkaisu on oma kysymyksensä, jota määrittelevät omat sääntönsä ja käsityksensä.
Julkisella paikalla kuvaaminen on ilmeisesti sallittua, vaikka kuvaisikin salaa niin, ettei kuvattava tiedä sitä. Moraalisesti se voi olla joidenkin mielestä paheksuttavaa, mutta meitähän kuvataan koko ajan valvontakameroilla muutenkin.
Yksityissuojan piirissä olevien kohteiden kuvaamisen laki kieltää, mutta missäpä tällaisia yksityissuojan piirissä olevia paikkoja edes olisi tilaisuus kuvata. Ehkä joku takapihalla tai parvekkeella oleva auringonottaja voisi olla olla lain suojan piirissä, mutta missäpä tällaisiakaan näkee.
Mitä laki tai yleinen mielipide jostakin asiasta sanoo, siitä en välitä kuin korkeintaan kiinnijäämis- ja rangaistusriskiä arvioidessani. Ei kaikkea tekemäänsä silti viitsi kertoa, vaikka pitäisikin sitä viattomana.
Jos joskus nappaan kännykälläni (toivottavasti) huomaamatta kuvan jostakin henkilöstä, yleensä naispuolisesta, en ota sitä väijymismielessä vaan siksi, että olen katsellut ihmistä ja miettinyt häntä ja haluan muiston hänestä ennen kuin tiemme ikuisesti eroavat.
Nappailen kuvia kaikesta mahdollisesti kuten autoista ja taloista ja rakennuksista ja aivan mistä vain. Muutama satunnainen viaton kauniin naisen kuva muiden joukossa edustaa alle promillea kaikista ottamistani kuvista. En minä siis salakuvia usein ota.
En tiedä, miten paljon ihmiset kännyköillään kuvia ottavat. Asensin kännykkään uuden muistikortin maaliskuun lopussa, ja se oli kuvattu täyteen syyskuun alkupäivinä. Kortille kertyi noin viiden kuukauden aikana 3416 kuvaa ja 78 videota. Kännykkä ei tietenkään ole ainoa väline millä kuvailen. Se on vain helposti aina käsillä, joten sillä tulee napsittua.
Selasin kortin kuvat pikaisesti läpi pari kertaa enkä löytänyt ainoatakaan ”salakuvaa” eli vieraista henkilöistä hänen tietämättään otettua kuvaa. En minä niitä siis usein ota. Tuollaisia kuvia ei löytynyt myöskään edelliseltä muistikortilta, jonka kuvat on otettu aikavälillä elokuu 2022 – maaliskuu 2023. Luulin, että sieltä nyt edes yksi löytyisi. Kortilla on 4976 kuvaa. Vielä vanhemmalta muistikortilta löytyi tällainen salakuva viime vuoden elokuulta.
Pikselöin varmuuden vuoksi kasvot. Iso joukko ihmisiä oli menossa jonnekin, ja monilla oli lierihattu. Otin kuvan muistoksi, koska tilanne vaikutti hieman erikoiselta. Selasin läpi vieläkin vanhemman kortin, mutta en löytänyt sieltäkään salakuvia ellei laivan kannella otettua kuvaa, jossa näkyy ihmisiä takaapäin, katsota salakuviksi.
En löydä niitä varsinaisia salakuvia, joita etsin. Ei niitä siis monia ole.
Muistelin vielä, että pakkohan salakuvia on olla, kun muistan niiden kuvaamisenkin – tai yrityksen kuvata niitä. Niinpä selasin kortit uudestaan läpi ja löysin Ateneumissa otettuja kuvia. Siellä oli paljon ihmisiä. Paras ihmisistä otettu kuva, joka olisi ollut myös taiteellisesti tyylikäs, jäi ottamatta, kun sähläsin kännykän kanssa. Muistikortti oli jo melkein täysi, ja silloin kännykän kamera toimii hitaasti. Otollinen tilanne ehti mennä ohi. Tätä ottamatonta kuvaa en voi esittää. Myöhässä tapahtunjut ”jälkinappaisu” Ateneumin portaista siinä vaiheessa, kun ei ollut enää mitään kuvattavaa, tuskin kiinnostaa.
