Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Fiilikset ja päivän mietteet

Aloittaja Amore, tammikuu 03, 2019, 18:17:24

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 4 Vieraat katselee tätä aihetta.

Amore

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - helmikuu 27, 2019, 19:23:17
Enpä ole Ruotsiin matkustanut lautalla todella pitkään aikaan, Virossa on joskus parin vuoden aikana tullut käytyä. Onko siis Suomen päässä myös tarkastuksia nykyään? Viroon mentäessä muistaakseni ei laivaan mennessä kyselty mitään, laivaan pääsee maahannousukortilla, joka laitetaan laitteen läpi. Viron päässä taisi olla passitarkastus. Vai tarkastettiinko niitä passeja edes vai mentiinkö vain koppien ohi...en muista. Suomeen tullessa ei taas mitään.

Onko Ruotsinlaivoilla siis toisin?

T: Xante

Tarkastusinto saattaa vaihdella laivayhtiön mukaan. Syksyllä kävin Tallinnassa Eckeröllä ja kaikilta tsekattiin henkilöllisyys ainakin Helsingissä. Paluumatkasta en enää muista varmasti.

Vuosi sitten puolestaan tuli piipahdettua Tukholmassa Vikingillä eikä ollut laivalle pääsyä ilman henkilöllisyyden tarkastamista.
All you need is Love

Kopek

Aah, kun on tylsää. Tarkoitukseni oli ostaa jokin halpa kirja matkalukemiseksi, mutta tulin etelään julkisilla kulkuneuvoilla ja sivuutin hyvän kirjanostopaikan eli Heinolan ABC:n. Helsingissä en tiedä tällä hetkellä edullisia halpakirjapaikkoja. Asematunnelissa taitaa olla jokin Rosebud, mutta se ei ole halpa.

Normaalisti saan torjuttua tylsyyttä katsomalla netistä jotain filmiä, mutta täällä paatissa se ei onnistu. Netti on niin hidas, että hyvä jos saan tämän tekstin lähtemään. Olisi pitänyt ehtiä ladata jotain vanhoja merirosvordio-ohjelmia ja kuunnella vaikka niitä. No, kuluu se aika kuluttamattakin. Ehkä kirjoittelen jotakin varastoon.

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Kopek - helmikuu 27, 2019, 20:56:24
Aah, kun on tylsää. Tarkoitukseni oli ostaa jokin halpa kirja matkalukemiseksi, mutta tulin etelään julkisilla kulkuneuvoilla ja sivuutin hyvän kirjanostopaikan eli Heinolan ABC:n. Helsingissä en tiedä tällä hetkellä edullisia halpakirjapaikkoja. Asematunnelissa taitaa olla jokin Rosebud, mutta se ei ole halpa.

Normaalisti saan torjuttua tylsyyttä katsomalla netistä jotain filmiä, mutta täällä paatissa se ei onnistu. Netti on niin hidas, että hyvä jos saan tämän tekstin lähtemään. Olisi pitänyt ehtiä ladata jotain vanhoja merirosvordio-ohjelmia ja kuunnella vaikka niitä. No, kuluu se aika kuluttamattakin. Ehkä kirjoittelen jotakin varastoon.


Jos oikein olen ymmärtänyt olet hieman kallellaan keskustaan päin, joten ehdotan kirjaksi Keskustan valtakunta. Onhan hyvä tuntea sitä, jos se on omaa.


Siinä kerrotaan melko hyvin Sipilän ja kumppaneiden kierosta maailmasta. Ihan tänä vuodenvaihteessa ilmestynyt vapaiden toimittajien, eli entisten yleläisten kaivelema tieto julkisista tietolähteistä.


Toimittajat Jyri Hänninen & Jarno Liski.

Hayabusa

Lainaus käyttäjältä: Kopek - helmikuu 27, 2019, 18:08:29
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Sitä, että passi on näytettävä niin kuin joskus 1940-luvulla. Eikä riitä, että sen näyttää kerran. Nyt se tarkastetaan kahdesti, ja toisella kerralla mieshenkilö tutkii sitä pitkään ja vertaa tietoja maihinnousukorttiin. Kaukana takana ovat ajat, jolloin laivaan pääsi käytännössä vaikka toisen ihmisen kortilla.

Tuli mieleen tapaus, jota todistin muutama vuosi sitten. Olin tulossa työmatkalta eräästä pohjoismaasta lentäen. Käytävän toisella puolella oli kaksi miestä samoissa aikeissa.
Kaverit siinä arpoivat: "ovatkohan nämä varmasti meidän paikat?"
Ensimmäinen työmatkalainen: "jep, Pekka Virtanen 10B, eikös sulla ollut viereinen paikka?"
Toinen työmatkalainen: "voi v..tu! Tommi Tokmanni 10C, mulle on laitettu firman nimi sukunimeksi." (oikeasti joku semi-tunnetun suomalaisfirman nimi)
Kutsuivat lentoemännän paikalle, "että mitäs nyt tehdään?"
Tämä meni hakemaan purserin paikalle.
Purseri mietti hetken ja sanoi: "koneessa on oikea määrä matkustajia, sinä olet siinä, me lähdetään nyt kotiin."
Eli joustoa löytyy edelleen ja joillakin on tarvittavaa pelisilmää.
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

Xantippa

^

No mutta jos koneeseen on päässyt, mikäs ongelma siinä lipun nimessä enää siinä vaiheessa on...eli tämä taisi olla aikaa ennen elektroniikka ja ehkä vielä aikaa, jolloin ei passeja edes tarkisteltu, että onko sama nimi lipussa ja passissa?

Eli itse olisin pitänyt vaan mölyt mahassani ja istahtanut paikallleni:-)

T: Xante

Norma Bates

En ole eläissäni lentänyt, ja taitaa olla parempi etten lennäkään. Tuostakaan en ymmärtänyt että mitä jollain nimivirheellä olisi väliä, vaikka olisi Boris Bordelli niin mitä sitten. Vai onko sen nimen oltava just presis oikein sen takia että jos rysähdetään alas, niin se mössö mikä on niin kuin se vainaja on helpompi tunnistaa?

Kopek

Lainaus käyttäjältä: Karikko - helmikuu 28, 2019, 09:29:34

Jos oikein olen ymmärtänyt olet hieman kallellaan keskustaan päin, joten ehdotan kirjaksi Keskustan valtakunta. Onhan hyvä tuntea sitä, jos se on omaa.


Olen kirjoittanut 21 vuotta sitten Keskustasta mm. seuraavaa:

Jokaisen tulisi vastata rehellisesti kysymykseen, kannattaako hän poliittista tasa-arvoa vai ei. Jos vastaus on kielteinen, suosittelemme uutta lukemistoa: alkajaisiksi Adolf Hitleriä, sitten kansanedustaja Sulo Aittoniemeä ja lopuksi päätoimittaja Erkki Laatikaisen kolumneja sanomalehti Keskisuomalaisesta. Näillä eväillä voineekin jo anoa Keskustapuolueen tai Perussuomalaisten jäsenyyttä - jotka ovat natsistisimmat vaihtoehdot Suomen puoluekartalla. Tämän linjan valinneille suosittelemme lisäksi kengänpohjan muotoisen kuvioidun levyn kuljettamista mukana. Sen päällä poliisin saapas pysyy lipsumatta paikallaan kun sitä nuolee.

Moni keskustalaisuuden ja sitä lähellä olevien aatteiden kannattaja ehkä loukkaantuu tällaisesta alatyylisestä kirjoittelusta - ja se on tarkoituskin! Edellä olevaa ei kuitenkaan ole kirjoitettu pelkästä loukkaamisen halusta vaan siksi, että keskustalais-taantumuksellinen lukija havahtuisi huomaamaan oppiensa mielettömyyden. Keskustapuolueen väittäminen lähellä natsismia olevaksi aatteeksi ei ole mielikuvituksen tuotetta vaan tosiasia, jonka monet riippumattomat politiikan tutkijatkin ovat havainneet.

Emme elä 30-luvun Saksassa, joten nykypäivän natsimieliset lehdetkään eivät voi harjoittaa propagandaansa samoin sanakääntein kuin esikuvansa; ne eivät voi kirjoittaa "keskitysleireistä" ja "lopullisista ratkaisuista", vaikka tällaiset ajatukset tuntuisivatkin houkuttelevilta. Tarkka sisällön analysointi paljastaa joka tapauksessa kenelle tahansa lukijalle keskustalaisten lehtien todellisen ideologian. Diktatuurin henki paistaa selvästi läpi tekstistä, vaikka fasistista poliisivaltiota tukevat mielipiteet on kätketty taitavasti "kansanvaltaa" ja "demokratiaa" hokevien tyhjien lauseiden sekaan. Vuosien varrella lukija tulee fasistisen aivopesun muokkaamaksi edes huomaamatta koko asiaa. Tämän päivän keskustalainen ideologia on natsihenkistä - jos tämä tosiasia vain halutaan nähdä. Eikä tässä ole kyse mistään marginaali-ilmiöstä.


Aika on muuttunut, ja puolueet ovat muuttuneet, ja kai minunkin näkemykseni ovat jonkin verran täsmentyneet, mutta en vieläkään katso olevani aatemaailmaltani keskustaan päin kallellaan.

Politiikkaa on moniulotteisempaa kuin mitä se oli 1990-luvulla. Maailma on erilainen. Yksikään Suomen nykyisistä puolueista ei vastaa täydellisesti näkemyksiäni. Ihannepuolueeni oli sellainen, johon olisi kerätty puolueiden hyvät puolet ja jätetty huonot pois. No, ei sellaista ole eikä tule. On äänestettävä puoluetta, jonka arvelee olevan vähiten huono.

http://apinoita.blogspot.com/2015/04/tasa-arvo.html

Norma Bates

Minä kun en jaksa tutustua jokaikisen näkemyksiin, niin olen jo useamman kerran äänestänyt sitä jota vaalikoneet netissä suosittelevat sen mukaisesti kuin tyypin näkemykset yhtyvät omiini. Voi olla etten jatkossa äänestä enää ollenkaan, saa nähdä.

Brutto

Lainaus käyttäjältä: Kopek - helmikuu 27, 2019, 20:56:24
Normaalisti saan torjuttua tylsyyttä katsomalla netistä jotain filmiä, mutta täällä paatissa se ei onnistu. Netti on niin hidas, että hyvä jos saan tämän tekstin lähtemään. Olisi pitänyt ehtiä ladata jotain vanhoja merirosvordio-ohjelmia ja kuunnella vaikka niitä. No, kuluu se aika kuluttamattakin. Ehkä kirjoittelen jotakin varastoon.

Olen aikoinani käyttänyt paljon reittiä Helsinki-Travemunde. Matka on pitkäveteinen, sillä virikkeitä ei rahtilaivalla juurikaan ole. Internettiä ei kuulemma ole, mutta kerran hoksasin yhdistää hytin puhelimen piuhan läppäriini ja jopas alkoi lyyti kirjoittaa! Yhteys oli jopa melko nopea. Tai jos totta puhutaan, niin itse en hoksannut irroittaa johtoa puhelimesta ja liittää sitä koneeseeni. Joku kanssamatkustaja antoi vinkin.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

Hayabusa

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - helmikuu 28, 2019, 10:30:10
No mutta jos koneeseen on päässyt, mikäs ongelma siinä lipun nimessä enää siinä vaiheessa on...eli tämä taisi olla aikaa ennen elektroniikka ja ehkä vielä aikaa, jolloin ei passeja edes tarkisteltu, että onko sama nimi lipussa ja passissa?

Eli itse olisin pitänyt vaan mölyt mahassani ja istahtanut paikallleni:-)

Ihan selkeästi nine-elevenin jälkeen tapahtunut, saattoi olla jopa tämän vuosikymmenen puolella. Edelleen lentoyhtiöt ovat huomattavasti kiinnostuneempia tiketeistä kuin passeista. Helsinki-Vantaalla ollaan keskimääräistä tarkempia, mutta en uskaltaisi vannoa, että joka kerta on henkilöllisyys tarkistettu.

Minulla on reissatessa tosi harvoin passi mukana, henkilökortilla mennään. Se niin paljon kätevämpi, kun mahtuu pikkulompakkoon.
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

Xantippa

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 28, 2019, 10:34:14
En ole eläissäni lentänyt, ja taitaa olla parempi etten lennäkään. Tuostakaan en ymmärtänyt että mitä jollain nimivirheellä olisi väliä, vaikka olisi Boris Bordelli niin mitä sitten. Vai onko sen nimen oltava just presis oikein sen takia että jos rysähdetään alas, niin se mössö mikä on niin kuin se vainaja on helpompi tunnistaa?

Lentolippu on virallinen matkustuskirja, siinä on nimen oltava jetsulleen ja sama, kuin passissa. Tämä on tärkeää tullimuodollisuuksien vuoksi, kyllä sitä pitää vaan koko ajan tietää, kuka on kulussa ja minne :)

T: Xante

Xantippa

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - helmikuu 28, 2019, 12:30:18
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - helmikuu 28, 2019, 10:30:10
No mutta jos koneeseen on päässyt, mikäs ongelma siinä lipun nimessä enää siinä vaiheessa on...eli tämä taisi olla aikaa ennen elektroniikka ja ehkä vielä aikaa, jolloin ei passeja edes tarkisteltu, että onko sama nimi lipussa ja passissa?

Eli itse olisin pitänyt vaan mölyt mahassani ja istahtanut paikallleni:-)

Ihan selkeästi nine-elevenin jälkeen tapahtunut, saattoi olla jopa tämän vuosikymmenen puolella. Edelleen lentoyhtiöt ovat huomattavasti kiinnostuneempia tiketeistä kuin passeista. Helsinki-Vantaalla ollaan keskimääräistä tarkempia, mutta en uskaltaisi vannoa, että joka kerta on henkilöllisyys tarkistettu.

Minulla on reissatessa tosi harvoin passi mukana, henkilökortilla mennään. Se niin paljon kätevämpi, kun mahtuu pikkulompakkoon.

Eikun ihmettelin sitä, että ei itseltäni enää koneessa ole lippua kyselty, tarkoitan, siinä vaiheessa kun jo paikkaani haeskelen. Eli siis jos olen jo koneessa jostakin syystä, niin mitäs väliä enää on sillä, mitä lipussa lukee.

Kentällä koneeseen pääsyssä ilman muuta on realististista odottaa, että väärästä nimestä tulee ongelma.

Minulla taas on aina passi mukana, en viitsi ottaa riskiä, että se unohtuisi lipaston laatikkoon, jos se olisikin tarpeen. Henkilökorttia en ole saanut tämän vuoksi edes hommattua.

T: Xante

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Kopek - helmikuu 28, 2019, 10:47:23
Lainaus käyttäjältä: Karikko - helmikuu 28, 2019, 09:29:34

Jos oikein olen ymmärtänyt olet hieman kallellaan keskustaan päin, joten ehdotan kirjaksi Keskustan valtakunta. Onhan hyvä tuntea sitä, jos se on omaa.

Aika on muuttunut, ja puolueet ovat muuttuneet, ja kai minunkin näkemykseni ovat jonkin verran täsmentyneet, mutta en vieläkään katso olevani aatemaailmaltani keskustaan päin kallellaan

Okei, kuten sanoin- jos.
Ehdotin kirjaa luettavaksi. Nykykeskustan menoa sieltä löytyy ihan kivasti. Kannattaa silti lukea, vaikka voi olla sen jälkeen vielä hankalampi tunnustautua keskustaa suosivaksi.

Kopek

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 28, 2019, 10:34:14
En ole eläissäni lentänyt, ja taitaa olla parempi etten lennäkään.

Minulta ei kysytty, kiinnostaako, kun minut ensimmäisen kerran vietiin lentokoneeseen. Olin kai noin kahden ja puolen kuukauden ikäinen. Ja pari viikkoa myöhemmin oli sitten paluumatka.

Ensimmäisen lentomatkan, jonka itse muistan, tein 12-vuotiaana. Se oli kotimaan lento Helsinkiin ja samana päivänä takaisin. Kävimme venenäyttelyssä. Koska tämä oli tavallaan ensimmäinen lentoni, jos vauvalentoja ei lasketa, niin muistan sen hyvin. Muistan jopa lentokentällä näkemäni sanomalehden kolkon uutisaiheen. Lehdessä kerrottiin, kuinka ihmisistä valitaan ikään kuin kuoleman arpajaisissa, ketkä munuaispotilaat pääsevät dialyysihoitoon. Lopuille ei anneta mahdollisuuksia.

Itse lennolta muistan sen, kun harmikseni en päässyt ikkunan viereen, vaikka tietenkin olisin halunnut nähdä, miltä näyttää kun lentokone nousee, ja miltä ilmasta katsottuna maa näyttää. Siitähän lentämisessä on kyse. Käytäväpaikalta (koneessa oli kaksi penkkiä vierekkäin kummallakin puolella käytävää) yritin kurkkia sen minkä pystyin. Näin juuri ja juuri kuinka ikkunasta näkyi lumista metsää ja maisemia, kun kone nousi korkeammalle. Enemmän minulta tältä lennolta on kuitenkin jäänyt mieleeni se, mitä hetken päästä tapahtui. Vieressäni ikkunapaikalla istunut nuori nainen sytytti tupakan (siihen aikaan sallittua) ja pani hermostuksissaan palavan tulitikun täyteen tulitikkuaskiin. No, kaikkihan tietävät mitä siitä seuraa. Laatikossa olleet tikut syttyivät sähähtäen, ja liekkisuihku osui naisen kasvoihin ja tukkaan, joka syttyi palamaan. Naisella oli pitkä tumma tukka, ja muistan kuinka hiukset menivät rullalle palaessaan. Nainen sai riivittyä tulen hiuksistaan, joten hän selvisi säikähdyksellä. Ehkä vähän piti kampausta myöhemmin siistiä.

Olin lukenut lento-onnettomuusjuttuja lehdistä jo tuohon aikaan, ja muistin, kuinka yhdeksi suurimmasta vaaroista oli mainittu tulipalo lentokoneessa. Katselin siis peloissani, ei kai lattialle vain jäänyt kyteviä hiuksia.

Paluulento tapautui pimeässä, ja muistan kuinka katselin lentokoneen siivessä olevaa valoa ja valolamppujen reunustamia maanteitä ja autoja. Tällä kerralla olin ikkunapaikalla. Mieleeni on jäänyt myös se, kuinka kaksi nuorta poikaa juoksenteli lentokoneen käytävällä.

Tästä tulisi pitkä tarina, jos kertoisin kaikki lentoni, jotka muistan. Joten enpä jatka enempää. Sen verran tuo äskeinen muistelo kuitenkin tiettyjä ajatuksia mieleeni, että en malta olla mainitsematta, että lensin keväällä 1980 yhdellä viimeisistä lennoista, mitä Finnair teki Convair Metropolitan koneilla. Lennon tarkoitus ei ollut muu kuin vielä kerran päästä tuollaisen harvinaisuuden kyytiin. Lentolippu oli Jyväskylästä Kuopioon. Kone oli huomattavasti myöhässä aikataulustaan, ja koska se ei jättänyt ketään eikä mitään Jyväskylään, eikä ottanut sieltä kyytiin muitakin minut ja kanssamatkustajani, se olisi ilmeisesti lentänyt Kuopioon ilman välilaskua. Se siis joutui laskeutumaan pelkästään siksi, että se ottaa meidät satunnaiset lentokonebongarit kyytiin.

Koneen lento oli hyvin rennon oloista. Kuulin jostakin, että Convaireilla lensivät nuoret "aloittelevat" Finnairin pilotit. Kone kaartoi kiitoradalle tehden jyrkän mutkan ennen laskeutumista. Yleensä koneet tulevat pitkän aikaa kiitoradan suuntaisesti ennen kuin laskeutuvat. Lentokoneen nousu oli vieläkin erikoisempaa. Mäntämoottoripotkurikoneiden protokollaan kuului moottoreiden koekäyttö ennen kiihdyttämisen aloittamista. Tässä tapauksessa kone oli poikittain kiitorataan nähden, kun lentäjät tekivät koekäytön. Se oli vielä normaalia. Mutta se ei ollut, että he jatkoivat koekäytöstä suoraan kiihdytykseen, vaikka nokka ei osoittanut lähtösuuntaan. Kone kurvasi vauhdissa ja jatkoi kiihdyttämistä. Ja heti, kun se irtosi kiitoradasta, se lähti tekemään kurvia Kuopion suuntaan.

Sama kone on nykyisin Vantaan ilmailumuseossa siinä asussa, missä se oli liikenteessä ollessaan. Wikipedian mukaan se teki viimeisen lentonsa keskiviikkona 30. huhtikuuta 1980. Me lensimme sillä edellisenä perjantaina.

Ai niin, olin vähällä unohtaa yhden keskeisistä asioista tässä jutussa eli sen, että kärsin aivan sietämättömästä lentopelosta. Jos vain suinkin jostakin saan, vedän rahoittavia ennen matkaa ja joskus vielä sen aikanakin. Seuraava lento olisi tiedossa reilun viikon päästä. Yritän olla miettimättä sitä.

Kopek

Toivottavasti tämä ei mene liikaa sivuun aiheesta, mutta tekee mieli jatkaa siitä mihin edelliset kirjoittajat jäivät. Eli asioiden tarkkailemisesta. Mietin tätä kysymystä viimeksi tänään, kun kävelin kaupungilla (Tukholmassa).

Tuntui, että mieli sekoaa, kun ympärillä on niin paljon ärsykkeitä, jotka vievät huomion. Tämä on luultavasti yksi ADHD-piirteistä. Syynä on lisäksi todennäköisesti se, että olen persoonaltani maalaispoika, joka on kasvanut lapsuutensa ympäristössä, missä ei ollut junia eikä lentokoneita eikä monia muitakaan suuren maailman ihmeitä. Koneita ja laitteita oli, mutta nekin olivat aika yksinkertaisia. Höyryvoimaa, sähkövoimaa ja erilaisia liikkuvia laitteita.

Jostakin se vain johtuu, että kun kävelen kaupungilla, kiinnitän huomioni kaikkeen ja alan miettiä sitä. Eli onpas näyteikkunassa ihmeelliset kengät, mitähän tuo pintamateriaali on. Milloinkahan tuo silta tai betonihökötys on rakennettu (Vasabron 1878, vaikka kaiteessa lukee 1877). Rakennukset ja niiden tekovuodet kiinnostavat.

Kun Tesla seisoi liikennevaloissa, jäin katselemaan, miten äänettömästi se lähtee, kun valot vaihtuivat. Kuski hieroi silmiään eikä huomannut valojen vaihtumista. Lopulta jonossa joku soitti torvea.

Pyörätelineessä oli 1960-luvun Crescent polkupyörä, ja tietenkin menin ottamaan siitä kuvia. Ihmettelin, miten se on voinut säilyä niin alkuperäisenä.

Maassa oli jokin muovilla päällystetty lappu valkoinen puoli ylöspäin. Potkin sitä, että saisin sen käännettyä. Kun se ei kääntynyt, käänsin sen käsin. Minun oli pakko nähdä, mitä siinä lukee. Ei normaali jalankulkija käyttäydy tällä tavalla eli pysähdy tutkimaan "juttuja". Joskus käännyn suorastaan takaisin, kun minua jää vaivaamaan, mikä kadun pinnassa tai jalkakäytävän pinnassa ollut pultti oikein oli. Mihin se liittyi. Oliko siitä kohdasta purettu jotain.

Tarkkailen myös ihmisiä ja mietin, mitä he ovat kansallisuudeltaan ja ammatiltaan ja statukseltaan. Analysoin heidän pukeutumistyylejään.

No, okei. Jokainen katselee ympärilleen ja havainnoi muita ihmisiä, joten en väitä olevani poikkeustapaus. Mutta jotkut katselevat ja miettivät enemmän ja jotkut vähemmän.

En ole mikään yhden asian ihminen, vaikka tekniikka ja laitteet kiinnostavatkin. Tuttavapiirissäni on joitakin tällaisia yhden asian ihmisiä. He ovat hyvin rajoittuneita. Jos heidän kiinnostuksensa kohde ovat autot, minun on turha keskustella heidän kanssaan joistakin poliittisista blogeistani. Heidän kanssaan keskustellaan autoista tai jostakin muusta, mikä on heidän juttunsa.

Jotkut näistä ihmisistä eivät tiedä muita puoliani ollenkaan. Esimerkiksi Facebookissa (jossa esiinnyn omalla nimelläni) olen täysin eri ihminen kuin tässä nyt tätä kirjoittaessani. Olen rajoittunut ja mielipiteitä vailla oleva nynny, joka harrastelee jotain valokuvien skannailua ja muuta tällaista. Mukava tyyppi. Tietäisivätpä pimeät puoleni. Todelliset puoleni. Täällä foorumilla ne tiedetään.

Tämä kuuluisi ehdottomasti "fiilikset ja päivän mietteet". Onnistunkohan siirtämään tekstin sinne kun netti on niin heikko.

Onnistuin. Tämä oli alunperin ketjussa "liikenne ja liikennekäyttäytyminen".