Fiilikset ja päivän mietteet

[kertsi]

Aargh. Olisin halunnut ajaa vielä yhden lenkin moottoripyörällä, kun sää on vuodenaikaan nähden kelvollinen. Ajamatta jää, koska en löydä mp-kypärää. Jätin sen mahdollisesti viime viikolla "hetkeksi" erääseen komeroon toisella paikkakunnalla. Unohdin ottaa sen sieltä.

En muista, olenko jo kertonut tästä, mutta mulla oli muutama viikko sitten "Kopek moment". Oli kauhean kova kiire hammaslääkäriin, enkä meinannut millään löytää parkkipaikkaa, ja jouduin lopulta jättämään sakkopaikalle auton (en kerennyt hakemaan parkkilappuakaan, sillä matka automaatille oli pitkä). Kun olin sulkemassa autoa, en löytänyt virta-avainta mistään. Pengoin hätäisesti sieltä, missä olin jotain häärännyt autossa, ja jopa hanskalokerikosta, repusta, kaikki taskut jne., mutten vaan löytänyt avainta. Oli pakko jättää auto lukitsematta ja toivoa parasta. Hammaslääkäri itse oli myöhässä, joten kaiveskelin reppuni läpikotaisin (reppu on aina liian täynnä kamaa), ja kaikki taskut varmaan kahteen, kolmeen kertaan. No, hammaslääkärin jälkeen sitten sydän syrjällään tein strategisia suunnitelmia kävellessäni autolle (taksilla kotiin ja takaisin vara-avaimia hakemaan? soita kaverille? bussilla edes takaisin?), ja kuinkas kävikään. Ensimmäisenä penkomispaikkana päästyäni autolle oli hanskalokero, jonka mukamas olin jo tarkastanut. Ja siellähän se avain sitten oli kuin olikin. Ilmeisesti olin "hetkeksi" laittanut avaimen "talteen" tehdäkseni jotain muuta.

Mitä tästä opimme? Koskaan, koskaan, koskaan ei autonavainta saa laittaa muualle kuin 1) auton virtalukkoon 2) siihen housujen taskuun, jossa kotiavainkin aina on. Koskaan.

[Hippi]

^
Rutiinit on elämän suola. Kun niistä pitää kiinni, niin kaikkia pieniä asioita ei tarvitse erikseen muistaa

[kertsi]

Kyllä. Rutiinit ovat hyvästä. En tiedä, olisivatko ne suola, mutta säästävät hermoja. Esimerkiksi tuossa kuvaamassani tilanteessa olin aika päreinä sekä siitä, että olin myöhässä että siitä, että oli kyseessä hammaslääkärikäynti (on hammaslääkärikammo, koska matala kipukynnys), ja siitäkin, etten löytänyt parkkipaikkaa. Silloin ei ole kovin rationaalinen, jos on jo valmiiksi stressaantunut. Ajattelee, että "sekunniksi" laskee kädestään jotain voidakseen käsillään tehdä jotain muuta. Pitäisi nähdä se vaiva, että laittaa sen avaimen (vain ja ainoastaan) jompaan kumpaan paikkaan, mistä sen taatusti löytää.

[Kopek]

En muista, olenko jo kertonut tästä, mutta mulla oli muutama viikko sitten "Kopek moment". Oli kauhean kova kiire hammaslääkäriin, enkä meinannut millään löytää parkkipaikkaa, ja jouduin lopulta jättämään sakkopaikalle auton (en kerennyt hakemaan parkkilappuakaan, sillä matka automaatille oli pitkä).

Jee. Paitsi, että en koskaan jätä tietoisesti autoa sakkopaikalle. Koen epämukavaksi jättää auton myös potentiaaliselle sakkopaikalle eli sellaiselle, jossa sakko uhkaa tietyn kellonajan jälkeen. Yritän myös välttää parkkimaksujen maksamista. Jätän auton maksulliselle paikalle vain äärimmäisessä pakkkotilanteessa. Onhan maksupaikka myös mahdollinen sakkopaikka. Kaikkein kurjintahan on ensiksi maksaa parkkimaksu ja siihen päälle vielä sakko. Viimeksi taisin maksaa pienen parkkimaksun noin vuosi sitten.

26 vuotta, viisi kuukautta ja 22 päivää sitten jätin auton hetkeksi makkaratalon parkkihalliin. Sisäänajopuomilta saatu kuitti putosi huomaamattani taskustani, joten jouduin maksamaan hetken kestäneestä pysäköinnistä vuorokausimaksun 120 markkaa (nykyrahassa noin 29,06 euroa). Olin saanut vain pari päivää aikaisemmin lappuliisalta parkkisakon viiden minuutin pysäköinnistä (kävin palauttamassa kirjastoon kirjan) aution kadun varrella, jossa vaadittiin pysäköintikiekko. Olin muistanut asentaa pysäköintikiekon, mutta olin säätänyt siihen ajatuksissani väärän ajan. Kun piti säätää viisitoista, käänsin kiekon numeron viisi kohdalle. Sakko tuli "pysäköintikiekon käyttövirheestä".

Minun kaltaiseni huonomuistinen ja hajamielinen ihminen on systeemin vakioriistaa. Vaikka kuinka yrittäisin noudattaa sääntöjä, en pysty siihen. Aina jokin asia unohtuu tai  hukkuu tai menee epähuomiossa väärin. Ja rangaistuksen synkät uhkapilvet leijuvat koko ajan taivaalla. Tämä on yksi syy siihen, miksi en oikein pidä rankaisijaviranomaisista. Toivoisin, että systeemi olisi rennompi eikä nykyisen kaltainen yhä kireämmäksi muuttuva sakotus- ja simputusmaailma.

[kertsi]

Se "Kopek moment" tuli vasta tuon jälkeen, tuo lainattu ^ ei ollut se "moment". Et varmaan ollut ymmärtänyt sillä tavalla väärin tekstini.

Siis  se "Kopek moment" on sitä, että epähuomiossa laittaa jonkun tavaran johonkin älyttömään ja aivan väärään paikkaan, yltiöoptimistisesti luullen muistavansa mihin. Vrt. silmälasien asettaminen "sekunniksi" rappusille, tuolille, lattialle tai mihinkään missä joku periaatteessa voi istua tai astua niiden päälle (kun itse on jo autuaasti unohtanut ne) heti kun silmä välttää, tai lompakon laitto auton katolle "sekunniksi", ja iloinen kaasuttelu tiehensä - lomakko katolla keikkuen ja lopulta pudoten.

Jo kun kohelsin stressaantuneena auton kimpussa etsien avainta, kun olisi jo pitänyt olla matkalla hammaslääkäriin, tuli vähän epäuskoisia naurunpyrskähdyksiä ja ajatus, että mähän olen ihan kuin Kopek tässä tilanteessa.
---
Mitä tulee sakkopaikkaan, mulla oli valittavana
- joko parkkeerata kauemmaksi ilmaiselle paikalle, ja siten myöhästyä hammaslääkäristä ja joutua maksamaan silti käynnistä (erikoishammaslääkärin taksoilla),
- tai parkkeerata lähelle ja kipittää hakemaan kuitti maksusta ja sitten kipittää takaisin autolle ja vasta sitten mennä hammaslääkäriin, josta olisi myöhästynyt tällä tavalla
-  tai sitten jättää auto ilman parkkilappua ja toivoa parasta, siis ettei kukaan pöllisi sieltä mitään eikä tulisi parkkisakkoakaan, ja ehtiä hammaslääkäriin nippa nappa ajoissa. Hyvin kävi, ei oltu pöllitty mitään, eikä tullut sakkoakaan, ja kerkesin juuri ja juuri. Huh.

[Karikko]

^

Aivan hyvin voi tehdä montaa asiaa samanaikaisesti, tai ainakin kahta-- "syödä purkkaa ja kävellä.

Mutta naisilla ainakin on se hyöty usein tapana kuluttaa etsimällä hukassa olevia tavaroita. Aivot eivät välttämättä ole kovin hyviä "moniajossa.

[kertsi]

^
Mulle kävi ensimmäistä kertaa elämässäni noin. Kopekille tuollaista tai ainakin tuontapaista tapahtuu oman kertomansa mukaan alvariinsa, harva se päivä, ehkä satoja tai tuhansia kertoja elämänsä aikana. Johtuuko se, että hänelle sattuu ja tapahtuu, siitä, että Kopek on mies? (Minun mielestäni ei.)

Ei olisi taaskaan pitänyt klikata auki tyhjäinpäiväistä Karikko-viestiä, jonka tarkoitus näyttäisi olevan vittuilu.

[Karikko]

^
Mulle kävi ensimmäistä kertaa elämässäni noin. Kopekille tuollaista tai ainakin tuontapaista tapahtuu oman kertomansa mukaan alvariinsa, harva se päivä. Johtuuko se siitä, että Kopek on mies?

Kopek on kyllä kertomansa mukaan etevä noissa jutuissa, varmaan hajamielisen proffan ainesta.

Sinänsä on ihan luonnollista unohdella tavaroiden paikkoja, kuten avaimiensa sijoittamisia, yleensä naiset ainakin löytävät ne hetken kuluttua, "pienen paniikin jälkeen.

[Kopek]

Mitä tulee sakkopaikkaan, mulla oli valittavana
- joko parkkeerata kauemmaksi ilmaiselle paikalle, ja siten myöhästyä hammaslääkäristä ja joutua maksamaan silti käynnistä (erikoishammaslääkärin taksoilla),
- tai parkkeerata lähelle ja kipittää hakemaan kuitti maksusta ja sitten kipittää takaisin autolle ja vasta sitten mennä hammaslääkäriin, josta olisi myöhästynyt tällä tavalla
-  tai sitten jättää auto ilman parkkilappua ja toivoa parasta, siis ettei kukaan pöllisi sieltä mitään eikä tulisi parkkisakkoakaan, ja ehtiä hammaslääkäriin nippa nappa ajoissa. Hyvin kävi, ei oltu pöllitty mitään, eikä tullut sakkoakaan, ja kerkesin juuri ja juuri. Huh.

Huonot vaihtoehdot. Tuohan on kuin tyypillisestä painajaisunesta, joita usein näin. On kiire, kiire, kiire...

Joku tietysti sanoisi, että... (minulla ei ole varaa sanoa sitä edes epäsuorasti)

Painajaismainen kiire on iskenyt usein silloin, kun on pitänyt ehtiä laivalle. Olen monta kertaa aivan viime minuuteilla kiirehtinyt laivaan ravattuani sitä ennen kilometritolkulla kaupungilla kelloa hermostuneesti vilkuillen. On pitänyt mennä saman tien suihkuun, kun on hyttiin päässyt. Kävellessä tulee kuuma, kun raahaa laukkua ja kiirehtii puolijuoksua kuin olisi tuli hännän alla. Voisin kertoa monia eri tarinoita tällaisesta. Ei ihme, että tämä aihe esiintyy unissanikin. Läheltä piti tilanteiden syy on ollut yleensä arviointivirhe kävelymatkaan kuluvassa ajassa tai jonkin asian pitkittyminen. Usein on ollut kyse auton viemisestä jonnekin, joskus kaupassa käynnistä, joskus eksymisestä.

Seuraavassa on päiväkirjasta poimittu tarina käynnistä Tukholman venenäyttelyssä vuonna 2002. Kaikki meni hyvin, kunnes...

https://kantapaikka.net/index.php/topic,199.msg112517.html#msg112517

[kertsi]

Aina kun olen saada sydärin kiirestressistä lupaan pyhästi ensi kerralla lähteä ajoissa kotoa. Mutta ei vaan pysty. Varsinkin, jos ei ole nukkunut kunnolla. Toimintakyky vaan ei ole häävi.

Tuli tuosta Kopekin painajaismaisesta kiireunesta mieleen, että itsekin näen painajaista jossa on jokin matkalle lähtö. Oman painajaiseni se pahin asia on, kun soimaan itseäni ahneudesta, että taasko piti ottaa liikaa kamaa, ja kaiken lisäksi semmoista ihan arvotonta roskaa (kuten esim. rihkamakoruja), jota viime tipassa haalin mukaan, kun ilmaiseksi saa. En saa kannettua sitä krääsää sitten millään.

[Karikko]

^
Mulle kävi ensimmäistä kertaa elämässäni noin. Kopekille tuollaista tai ainakin tuontapaista tapahtuu oman kertomansa mukaan alvariinsa, harva se päivä, ehkä satoja tai tuhansia kertoja elämänsä aikana. Johtuuko se, että hänelle sattuu ja tapahtuu, siitä, että Kopek on mies? (Minun mielestäni ei.)

Ei olisi taaskaan pitänyt klikata auki tyhjäinpäiväistä Karikko-viestiä, jonka tarkoitus näyttäisi olevan vittuilu.

Ehkä se on sinussa itsessäsi se "pakkomielle" että luulet kaikkea omaan mieleesi rakentuvien ennakkoluulojen mukaiseksi.

[Toope]

^
Rutiinit on elämän suola. Kun niistä pitää kiinni, niin kaikkia pieniä asioita ei tarvitse erikseen muistaa

Ihan totta. Pieni vaihtelu on kivaa, mutta sitten on kiva palata turvallisiin rutiineihin.

[Hippi]

Kävin tänään pitkästä aikaa ulkoiluttamassa kepakoita. Lähtö oli ihan vain hetken mielijohde, kun kävin viemässä roskia ja oli niin houkuttelevan kirpakka ilma. Nopsasti vain kävin vaihtamassa lenkkivaatteet päälle ja sitten matkaan.

En uskaltanut kovin pitkää lenkkiä tehdä pitkän tauon vuoksi, joten vajaan viiden kilometrin minilenkki sai käydä nyt kokeesta, jotta mitä jalat pitävät pitkän matkan lenkkareistani. Toistaiseksi ei mitään ongelmaa, mutta voi olla, että huomenna tähän aikaa on pohkeet ainakin kipeänä.

Hiukan oli paikoin liukasta, kun matalat lätäköt oli jäätyneet yöllä ja suojateiden valkoiset viivat oli parempi loikkia yli, sillä ne olivat todella liukkaat. Hyvät fiilikset lenkistä kuitenkin tuli

[Kopek]

Hipin salakieli ei oikein avaa minulle, mistä on ollut kyse.

Jos kyse ei ole ole autolla ajamisesta vaan lihasvoimalla liikkumisesta, minulle viidessä kilometrissä on jo tarpeeksi enkä pidä sitä minilenkkinä. En olekaan koskaan ollut erityisen liikunnallinen vaan laiskuri, joka liikkuu vain pakosta tai velvollisuudesta. No, ehkä hiihtolenkille olen joskus lähtenyt vapaasta tahdosta.

Autosta on apua myös pakkoliikunnassa. Perjantaina kävelin kartan mukaan 4,9 klometriä parkkipaikkakävelyä eli auton hakua ja vientiä parkkipaikoille.

Rullaluistelun olen todennut kaikkein kevyimmäksi tavaksi liikkua ilman konevoimaa. Ei se vastatuuleen ole kevyttä, mutta myötätuulessa voi olla melkein tuulen viemänä.

[Hippi]

^
Kepakoiden ulkoiluttaminen on sauvakävelyä