Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Fiilikset ja päivän mietteet

Aloittaja Amore, tammikuu 03, 2019, 18:17:24

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 3 Vieraat katselee tätä aihetta.

Juha


Pöheiköt tiheänä ovat hankalia liikkua. Kesäkaudella jos niissä liikkuu, on punkkivaara myös ilmeinen.

Pöheiköt toisaalta korostavat vapaata tilaa, oli kyseessä liikkuminen, tai silmän tarvitsema vapaus, tai valo, tmvaa.

Luonto tarjoaa joskus selkeästi erottuvia paikkoja, jotka syntyvät sen eri rakenteista. Eläimet kokevat erilaiset paikat eri tavoin kivoina. Voisi arvella. Näin tekee ainakin ihminen.

Seesteiset maisemakuvat on eräs klassikkojuttu. Tarkempaa liittymistä ja olemista jos ajattelee, niin vastaavia "paikkoja" voi ennustaa olemassaoleviksi. Ellei nyt elämästä mitään sattuisi tietämään.

Pentuna tykkäsi viljapelloista, ja pitkästä nurmikosta, jonne voi piiloutua. Jos on katsellut luontodokkareita, niin sinnehän ne pennut menee/laitetaan suojaan, kun ovat haavoittuvaisimmillaan. Tuurin peliä, että löytääkö joku, vai ei.

Jänis ja metsäkanalinnut ovat sellaisia, että luottavat paljon suojaan. Viime hetkellä turvautuvat paljastavaan pyrähdykseen. Sellainen tietysti säikäyttää sitä, joka ei ole erityisemmin saalistelemassa piilottelijoita. Vaikuttavinta on jos teeriparvi lähtee jalkojen alta, kiepeistään. Vanhempana en koskaan törmännyt tällaiseen tilanteeseen.

Jaska

#421
Lainaus käyttäjältä: Tuottavuusloikka - maaliskuu 13, 2019, 16:50:29

En ole matemaattisesti taikka englannin kielisesti riittävän oppinut, että osaisin päätellä kummasta tuossa artikkelissa puhutaan, numerosta vai luvusta. Siinä puhutaan kyseessä olevien entitteettien kuuluvan esim. "computable numbers" tai "uncomputable numbers" -avaruuksiin ja koska "computable numbers" -avaruus voidaan muodostaa kokonaisluvuilla/-numeroilla ja tiedämme, että kokonaislukujen/-numeroiden äärettömyys on kaikkein pienin reaali(numero/luku)äärettömyys "uncomputable number" -avaruus on tämän vuoksi huomattavasti suurempi. Emme vain tiedä yhtään "numberia", joka sijoittusi "combutable number" -avaruuden ulkopuolelle "uncomputable number" -avaruuteen. Ellei yksi sellainen juuri olisi kyseessä olleessa artikkelissa puhuttu omega.  Tuossa noista numeroavaruuksista kolmannella kotimaisella vajaan vartin video. Sen perusteella tuo omega on ilmeisesti yksi sellainen ja ilmeisesti löytyy harvalukuisesti muitakin.
Esitysmuodon ja arvon erillisyys tuli mieleeni siitä, että jos käytetään desimaalilukumaista esitystä muilla kantaluvuilla kuin 10, niin sekin vaihtelee onko pilkun jälkeinen osuus päättyvä vai päättymätön. Ja saman tarkkuuden esittämiseen tarvittava merkkien määrä.


Kirjoituksessa - en edelleenkään ole lukenut sitä kokonaan - puhutaan osin esitysmuodosta. Esimerkiksi kun muodosteaan lukua niin että maailman kaikki kyllä/ei -vastattavat kysymykset laitetaan aakkosjärjestykseen ja muodosteaan luvun desimaaliosaan 1 jos oikea vastaus on kyllä ja 0 jos oikea vastaus on ei. Heh, kun tällaisia kysymyksiä ajatellaan olevan numeroituvasti ääretön määrä, niin mitenkähän ne kaikki tuotetaan aakkostettavaksi. No onpa tuo tarkoitettu binäärijärjetelmään tai kymmenjärjestelmään niin asia on sama.

Hyvin usein matematiikan "erikoisuudet" liittyvät juuri äärettömän määrän tai nollan rajattomaan lähestymiseen.

En myöskään jaksanut motivoitua kysymyksestä pysähtyykö itsenäinen ulkopuoleltaan informaatiota ottamaton tietokoneohjelma. Välittämättä nyt siitä että minusta käynnistyksessäkin ohjelma ottaa informaatiota ulkopuoleltaan. Jos ajatellaan että ohjelmalla on lopetusehto, niin ei varmaan ole yleistä sääntöä päätellä lopetusehdon toteutumista käymättä läpi ohjelman kulkua, "ajamatta sitä". Jos vaikka ohjelma permutoi "Oh my darling Clementime" kappaleen sävelet systemattisesti eri järjestyksiin ja soittaa ne kunnes alkaisi toistaa samaa säveljärjestystä, niin tarvitaan käsittelyn ymmärtämistä tai kokeilemista. Tällaisen kokeen näin, kun ensimmäisen kerran tietokoneen elävänä näin yli 50 vuotta sitten. Kertoivat, että kestää yli 50 vuotta emmekä jääneet odottamaan toistamisen alkamista vaan ohjelma ulkoisesti keskeytettiin.

Tuossa pohdinnassa ollaan tekemisissä sen kanssa, että luvut on haluttu havainnollistaa ja assosioida suoran ulottuvuudettomiin pisteisiin. Sillä on päästy luvuille asetettavista rajoituksista. Ei vaadita edes sitä, että niiden arvo olisi mielivaltaisella tarkkuudella esitettävissä (laskentakelpoiset). Rationaalilukujen (esitettävissä kokonaislukujen osamääränä) joukkoa kun huomattiin tarvittavan laajemmaksi kun neliöjuuret ja piit eivät joukkoon kuulu vaan desimaaliesitysmuoto on melkein aina päättymätön ja jaksoton (siis irrationaaliluku)..

Juha


Joskus puhutaan matematiikan kauneudesta. Viittaa täydelliseen. Kaikki olisi kasassa, ja siten, että kaikki kaunista. Tarkoittanee jotain yhtenäisyyttä, ja sen havaitsemista.

Ehkä havainnot kauneina menevät aina yhtenäisyyden kautta. Roskaa ei olisi, tai jos jokin on roskaa, olisi se KO kokonaisuudessa sitä, mikä muukin siinä on.

Miten sitten matematiikka liittyy ihmisen koettavissa olevaan todellisuuteen. Mielestäni on sitä mahdollista, EMlla tavalla, tosin olemassaolo varmasti voi ilmetä samalla tapaa, ei-matemaattisestikin, vaikka se olisi kuvattu matemaattisesti.

Jumaluus on vähän kaikkeus. Yksilönä kokee asiat näin. Kaikkeus yhtenä, niin ehkä sitten on kauneutta, joka loistaa.

Matemaattinen elämys, ja matemaattinen kauneus. Ehkä joku herää tällaiseen valoon, joskus. Toisaalta kun ajattelee, että valaistumiset muutenkin aika harvinaisia, selkeästi arjesta erottuvina, niin jaa-a.

Vähälukuiset liittymät todellisuuden kanssa, jotenkin extreme-tyyliin. Tavallinen onni voi olla tätä, jolloin ei ehkä olekkaan niin harvinaista, vai onko.

Tällaiset viittaa tavalliseen flow-ilmiöön, jonka voi nähdä elämänä. Missä virrassa on, ja missä kykenee menemään. Toki virroissa eroa.

Onkohan niin, että jos on flow-taipuvaisempia ihmisiä, oli syy mikä tahansa, niin samaisissa flow voi ilmetä hyvässä ja pahassa. Onko muu mahdollista? Ainoa ero tuossa olisi aikajatkumo, joka voi vaihdella, miten tekeekin. Jos taajuus lähenee nollaa, ja on jokin flow, niin sitten se ilmenee varmaan käytännössä jatkuvana, eikä muuta ole.

Löytyikö taivas, ja helvetti, näin teoretisoiden? Ja muut, siltä väliltä?

safiiri

^Olen eri mieltä siitä, että kaunista olisi täydellinen, virheetön. Päinvastoin liian virheetön on usein rumaa tai vähintäänkin tylsää, mielenkiinnotonta. Matematiikassa kaunis voitaisiin myös ajatella enemmän sitä kautta, miten siinä asiat sopivat toisiinsa, asettuvat paikalleen ja kristallisoituvat, selkeytyvät. Täydellisyys on hieman erilainen käsite - ainakin minulle - kuin jonkin olennaisuuden esiin nouseminen. Toki käsitteillä on yhtymäkohtiakin. Roskakin voidaan nähdä kauniina, jopa jonkin kristallisoitumisena. Näkökulma on tässä olennainen. "Yhden roska on toisen aarre." Myös esteettisenä elämyksenä.

kertsi

               ^
Kuulostaa wabi-sabilta (wiki).


Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Hippi

Minusta matematiikassa kauneinta oli geometrian väittämien todistaminen.
Se selvensi ainakin minulle loogista ajattelutapaa.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

-:)lauri

Taas on yksi työviikko takana. Juurihan oli maanantai. Tämä siitä seuraa kun työpäivät menevät suurimmaksi osaksi flow-tilassa.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Juha

Lainaus käyttäjältä: Juha - maaliskuu 14, 2019, 15:01:49Joskus puhutaan matematiikan kauneudesta. Viittaa täydelliseen. Kaikki olisi kasassa, ja siten, että kaikki kaunista. Tarkoittanee jotain yhtenäisyyttä, ja sen havaitsemista.

Lainaus käyttäjältä: safiiri - maaliskuu 15, 2019, 08:58:54^Olen eri mieltä siitä, että kaunista olisi täydellinen, virheetön. [...] Täydellisyys on hieman erilainen käsite - ainakin minulle - kuin jonkin olennaisuuden esiin nouseminen.

Täydellisen voi käsittää niin, että tarkastelija on osana sitä. Silloin tällainen huippu ei ole sillä tavoin täydellinen, josta yleensä puhutaan. Voi toki olla jaetumpaa, eikä varmaan periaatteellisia esteitä tälle.

Oikeastaan en tiedä, mitä sanalla täydellinen tarkoittaa. Siinä on kielteinen vivahde. Minusta näin ei sanaa tarvitsisi ottaa, tai sitten värittömämpi sanaa tai ilmaisua tulisi käyttää, että tuntuvuus ilmensi, ja sointuvuus.

Äly voi käsittää täydellisyyden ilman tuntemuksia. Kun täydellisempään siirrytään, ja siirtyminen mielentilana on vaikuttava, niin kyseessä on enemmän tunne-elämys. Jotain tarpeellista toteutuu. Jotain kasvua/oppimista.

Täydellisyys saattaa ihmisten mielikuvissa viitata ehdottumuuteen. Valta luo paljon erilaisia kytkentöjä mieleen.

Täydellisyyttä luontevasti käsittelevä ihminen voi ihan hyvin nauttia sotkusta, ja voi olla kiinnostunut elämästä, ei kuolleesta. Kuollutta voi yhtä hyvin olla sotku, samana, ja kalkkeutuneena. Näin myös taitaa monesti olla, jolloin turvallisuutta voi olla, mutta se ei vaan tunnu miltään.

Jaska

Esteettinen elämys matematiikasta kaivannee jonkin verran paneutumista, että näkee sen puhtauden, ristiriidattomuuden ja johdonmukaisuuden. Kauneutta on kristallinkirkkaassa etenemisessä, oivalluksissa, päättelyssä.

Matematiikka-avusteinen kauneus vaikkapa arkkitehtuurissa lie helpommin koettavissa perusteisiin kajoamatta.

Matemaattisen kulttuurin korostuminen meille on paljolti informaatiotekniikan ansiota.


safiiri

^No yksi usein täydellisyyttä kuvaavaksi ajateltu piirre on virheettömyys. Mutta kuitenkin vaikkapa käsin tehty ja siten hieman epätäydellisesti muotoutunut - inhimillinen - on kauniimpi kuin tehdastuote, joka on täsmällinen ilman tuota inhimillisen tekijän kosketuksesta tullutta epätäydellisyyttä. Mutta sitten voi tietenkin ajatella, että täydellisyys onkin jokaiselle omanlaistaan ja henkilökohtaista "istuvuutta". Täydellisyys voisi olla myös sellaista osuvuutta, jossa ei ole mitään ylimääräistä ja turhaa. Tarkoituksenmukainen toimivuus oli vaikkapa funktionalismissa kauneutta. Toisin kuin niissä tyylisuunnissa, joissa kauneutta aiemmin ehkä haettiin koristeellisuudesta. Hyin samanlaista kauneutta on talonpoikaisesineistössä ja käsittääkseni vaikkapa japanilaisen kulttuurin piirissä jotain vastaavaa arvostetaan kauniiksi.

Kauneusihanteet ja kauneuden edellytykset ovat hyvin muuttuvaisia ja tilannekohtaisia.

Juha

Lainaus käyttäjältä: safiiri - maaliskuu 15, 2019, 12:23:28
^No yksi usein täydellisyyttä kuvaavaksi ajateltu piirre on virheettömyys.

Virhe-sana on eräs niistä, joista en ole koskaan pitänyt. Bugia käytän, jos jokin ei toimi, ja asian odotetaan toimivan. Jos tietotekniikan ulkopuolella toimimattomuutta, niin ehkä jotain muuta kuin bugi-sanaa tulisi käytettyä. Riippuu vähän tilanteesta.

Pakko todeta, että ajattelutapani poikkeaa. Täydellisyys itselleni voisi olla sitä, että teen moitteetonta. Täydellistä se tuskin olisi, koska moitteettomuus voi olla aika eri asia kuin täydellisyys ja toimivuus, tosin ymmärrän, jos toimivuudelta haetaan erilaista. Monessa huomannut tämän seikan.

Juha

Lainaus käyttäjältä: safiiri - maaliskuu 15, 2019, 12:23:28Täydellisyys voisi olla myös sellaista osuvuutta, jossa ei ole mitään ylimääräistä ja turhaa.

Joo, paitsi se täydellisyys, niin se on turhaa ja ylimääräistä, kun ei kovin usein istu. Ehkä ei oikein koskaan. Arvelen, että tämä on ikuinen kohtalo, ellei jotain aivan erityistä.

Tai sitten voisin sanoa, että kaikki on täydellistä jo nyt. Perustelu voi olla hassu, siis jos sen rakentaisi. Ehkä on mahdollinen, korrektisti ottaenkin.

Hippi

Lainaus käyttäjältä: Juha - maaliskuu 15, 2019, 12:29:40
Virhe-sana on eräs niistä, joista en ole koskaan pitänyt. Bugia käytän, jos jokin ei toimi, ja asian odotetaan toimivan. Jos tietotekniikan ulkopuolella toimimattomuutta, niin ehkä jotain muuta kuin bugi-sanaa tulisi käytettyä. Riippuu vähän tilanteesta.

Sinussa on konsulttiainesta :P

Meille sovelluksia tuottava palvelufirma melkein ensitöikseen poisti sanastosta sanan "virhe" ja keksivät sille mitä kummallisempia korvikkeita. Aivan oikeasti meillä oli jopa yhteistyöpalaveri, jossa yritettiin keksiä erilaisia sanoja virheen sijaan. Kun kysyin, että miksi aivan käyttökelpoinen sana pitää muuksi muuttaa, kun ei se virhe siitä miksikään muutu. Pitkän kiertelyn jälkeen saivat kakistettua, että sana on niin negatiivissävytteinen, että motivoivampaa olisi käyttää positiivisempaa ilmausta. (KMA)

Onneksi istuin jo valmiiksi, sillä olisin pudonnut persiilleni tuosta selityksestä.

En muista mitä kaikkea ehdolla oli, mutta korjauskohde, puute, toimintovaje ja jopa havainto olivat ainakin ehdolla. Havainto poistettiin ehdokkaista, kun kerroin joskus havaitsevani, ohjelman toimivan jopa oikein ja toimintovaje jäi puheeseen vitsinä :)

Mutta se "ominaisuus" on juuri tuota samaa alkuperää, että ei haluta pahoittaa kenenkään mieltä sanomalla lähes kirosanaksi luokitelta sana virhe. Ominaisuus on korjaamaton virhe.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Juha


Voisin kuvitella käyttäväni esim virhe-sanaa, mikäli tiedostaisin, että sanan merkitys ymmärrettäisiin, osana kaikkea. Silloin sanan käyttö ei tuntuisi ongelmalliselta, päinvastoin.

Juha

Lainaus käyttäjältä: Hippi - maaliskuu 15, 2019, 12:43:03En muista mitä kaikkea ehdolla oli, mutta korjauskohde, puute, toimintovaje ja jopa havainto olivat ainakin ehdolla.


Kaunistelu on aika tavallista. Tuotakin tavallisempaa on tavallisuus, joka menee överiksi, riippuen siitä, mikä on tarkastelun alla.

Tasapainoa jos hakee viestistä, niin melkein pakko katsoa joka kulmasta, ja tarkoittaa överilaitoja, kaikkinensa, ja muuta siltä väliltä. Mielikuva tällaisesta käsittelystä voi syntyä varmaan helposti, jos on retvakka käsittelemään asioita.

Mieluummin käsittelyn retvakkuus, kuin toteutuksen vastaava. Tässä voi muuten olla aika kiva teema, että mitä on noiden suhde, milloinkin.