Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Fiilikset ja päivän mietteet

Aloittaja Amore, tammikuu 03, 2019, 18:17:24

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 4 Vieraat katselee tätä aihetta.

Xantippa

^

Tuota itsekin mietin, että ei kai siitä voi oikein ainakaan ihan koko miessukukuntaa syyttää, jos ajautuu ihmissuhteeseen, joka ei itselle olekaan se otollisin.

T: Xante

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: Aasilaulu - huhtikuu 08, 2019, 13:36:33
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - huhtikuu 08, 2019, 12:25:43
Itse "annoin" kerran säälistä ja siitä sukeutui useamman vuoden parisuhde. Jonka olisi ollut parempi olla vain kaverisuhde.

En anna toiste.

Säälistä antaminen kuulostaa sellaiselta, että on tosi vaikea samaistua siihen, mitä se edes ihan oikeasti tarkoittaa. Itse kutsuisin sitä "muuten vaan panemiseksi", missä en näe periaatteessa mitään vikaa. Säälistä paneminen viittaa sen suuntaiseen, että valitaan "muuten vain -panokumppani" tosi huonolla harkinnalla. Jos se sitä on, niin sitten se tosiaan on vain oma huonoa harkintaa. Ei sillä, aika monet varmaan jotain tämän tyyppisiä virheitä joskus tekee. Eniten tässä hämmentää tämä että "siitä sukeutui useamman vuoden parisuhde. Jonka olisi pitänyt olla vain kaverisuhde". Se nyt on asia erikseen jos panee vaikka ei ehkä ole hirveästi ihastunut tai näin, mutta...  kyllä sen jälkeen pitäisi sitten itse osata laittaa ne luukut kiinni ja välit sellaisiksi kuin oikeasti tuntuu itsestä hyvältä.

Varsinkin koska asianosainen on kuollut, voin kertoa suoraan että tässähän oli siis kyseessä eka eksäni jonka tapasin 22-vuotiaana. Keitin meile spagettia ja sitä syödessämme mies pillahti itkuun koska a) sitä oli vaikeaa syödä ja b) hän oli saanut vain kahdelta naiselta ja nämäkin olivat molemmat olleet prostituoituja. Jotenka siis suostuin menemään sänkyyn, ja jollain toisella tapaamiskerrallamme sitten mies vasta kertoi että hänellä oli homoseksuaalisia fantasioita miehistä, vaikkei hän halunnut että olisi. Siihen nähden miten se meidän suhde sitten kuivahti kasaan 4 v sisällä olisi ollut todellakin parempi olla vain kavereita. Ihan hyvä kaveri hän kyllä olikin, mutta miespuolisena kumppanina... juu ei.

Ei se minunkaan itsetuntoni tuolloin häävi ollut ja ei tullut mieleen että voisin sopivammankin löytää.

Ja ei, en minä syytä koko miessukukuntaa, vaan olenpahan vain vahingosta viisastunut enkä mene enää sänkyyn sen takia että mies pillahtaa itkuun. 22-vuotiaana tuo kyseinen mies oli vasta elämäni toinen. Nyt kun näitä on jokunenkin ollut, niin kriteerit seksiin ovat toiset kuin myötätunto tai se ettei ole itse vielä kokenut kauhean paljoa. Nykyiset kriteerit ovat himo ja/tai ihastuminen.

Ihan kuin ei muka olisi olemassa tietoisesti kieroja miehiä ja naisiakin, ja myöskin ihmisiä jotka ihan tahtomattaankin saattavat käyttää tunteenpurkauksiaan hyväkseen. Saihan se minun tokakin eksäni kaikenlaista tunteilulla läpi, tosin hänen tavaomaisin tunnekoukkunsa minun suuntaani oli raivokohtaus. Ei, ei hän sitä suunnitellut kuitenkaan.

-:)lauri

Nyt on kesälomat lyöty lukkoon. Esimieheni oli suunnitellu tismalleen samalle ajankohdalle loman. Ongelmana on että tuuraamme projekteissa toisiamme jos jompikumpi ei ole paikalla. No koska mulla ei ollut mitään suuniteltua menoa kuin yhdelle viikonlopulle satiin sumplittua niin, että ollaan eka viikko molemat lomalla (sadaan kuulemma viikoksi tuuraaja) ja sitten minä tulen töihin ja esimies pitää lomansa loppuun ja kun hän tulee lomaplta, minä lähden lomalle. Eli heinäkuun alussa viikko ja elokuussa lomille lompsis.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

MrKAT

Vähän hämmentävästi silmäkulmani on viikon sisään kostuneet kolmessa eri yhteydessä. Vaikka yleensä olen aika viilipytty.
   Luin kirjan Nadia Murad: Viimeinen tyttö; Olin Isisin vankina. Silmäkulmani oli kosteutui ainakin niissä kohdin jossa tämä kauheuksia kokenut nuorin nainen tapasi kansanmurhasta selvinneitä sukulaisiaan ja itkivät yhdessä kuolleita omaisiaan ja kohtaloaan.
   Toinen kerta oli perjantaina kun TV1 Perjantai -ohjelmassa oli dokumentti romanialaiskerjäläisistä, erikoisesti kosketti se lapsen äiti joka joutui täällä kerjäämään.  Jäi oikein mielessä pyörimään. Olisi voinut olla oma äiti tai mummo.
   Kolmas hetki sunnuntaina uusitussa Sannikka+Ukkolassa kun Sipilä kertoi kuolleesta Tuomo-pojastaan ja alkoi liikutukseltaan vaieta silmät kostuen. Kuvaus piti ottaa uusiksi monta kertaa, toimittaja Sannikkakin oli itkenyt.
Missä perussuomalainen törttöilemässä, siellä Jokisipilä puolustelemassa.
                    - Vanha turkulainen sananlasku (by Antti Gronow)

Aasilaulu

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - huhtikuu 08, 2019, 14:45:09
Varsinkin koska asianosainen on kuollut, voin kertoa suoraan että tässähän oli siis kyseessä eka eksäni jonka tapasin 22-vuotiaana. Keitin meile spagettia ja sitä syödessämme mies pillahti itkuun koska a) sitä oli vaikeaa syödä ja b) hän oli saanut vain kahdelta naiselta ja nämäkin olivat molemmat olleet prostituoituja. Jotenka siis suostuin menemään sänkyyn, ja jollain toisella tapaamiskerrallamme sitten mies vasta kertoi että hänellä oli homoseksuaalisia fantasioita miehistä, vaikkei hän halunnut että olisi. Siihen nähden miten se meidän suhde sitten kuivahti kasaan 4 v sisällä olisi ollut todellakin parempi olla vain kavereita. Ihan hyvä kaveri hän kyllä olikin, mutta miespuolisena kumppanina... juu ei.

Kyllähän ihmiset totta kai haluaa asioita ja yrittää niitä saada. Itsellä on tosi vähän sellaisia kokemuksia, että joku tunteenpurkauksilla jotain kärttää ja siitä sitten heltyisin ja lähtisin myötäilemään. Mutta tuo varsinainen tilanne missä söitte ja mies avautui kyllä kuulostaa aika rujolta.

Jos nyt itse mietin parisuhteita tai tän tyyppisiä asioita verraten teinivuosien epävarmuutta tähän päivään niin... onhan se joskus alkutaipaleella todella imartelevaa että ylipäänsä halutaan ja siinä saattaa sortua joskus vähän tyhmiinkin seikkailuihin :D Mutta... loppujen lopulta se on varmaan kahden kauppaa siinä mielessä että kummankin pitää haluta että siitä jotain tulee. Ehkä nyt ennemmin lähtisin siitä, onko joku hyvä tyyppi ja onko sen kanssa oikeesti hyvä olla, tavallaan irrallaan siitä, onko se siistiä että on jotain säätöä. Sitten jos joku on oikeesti hyvä tyyppi niin koittaa välistä myös sanoa sen sille. Ja itsellä kai menee niin, että edellämainitusta joku ihastuminen tai himo on vielä hivenen eri asia. Kun siis ihastuahan voi ihan totaalisen paskoihinkin ihmisiin, ja ennemmin ehkä tänä päivänä sitä miettisin vähän pitempään.

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: Aasilaulu - huhtikuu 08, 2019, 19:53:07
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - huhtikuu 08, 2019, 14:45:09
Varsinkin koska asianosainen on kuollut, voin kertoa suoraan että tässähän oli siis kyseessä eka eksäni jonka tapasin 22-vuotiaana. Keitin meile spagettia ja sitä syödessämme mies pillahti itkuun koska a) sitä oli vaikeaa syödä ja b) hän oli saanut vain kahdelta naiselta ja nämäkin olivat molemmat olleet prostituoituja. Jotenka siis suostuin menemään sänkyyn, ja jollain toisella tapaamiskerrallamme sitten mies vasta kertoi että hänellä oli homoseksuaalisia fantasioita miehistä, vaikkei hän halunnut että olisi. Siihen nähden miten se meidän suhde sitten kuivahti kasaan 4 v sisällä olisi ollut todellakin parempi olla vain kavereita. Ihan hyvä kaveri hän kyllä olikin, mutta miespuolisena kumppanina... juu ei.

Kyllähän ihmiset totta kai haluaa asioita ja yrittää niitä saada. Itsellä on tosi vähän sellaisia kokemuksia, että joku tunteenpurkauksilla jotain kärttää ja siitä sitten heltyisin ja lähtisin myötäilemään. Mutta tuo varsinainen tilanne missä söitte ja mies avautui kyllä kuulostaa aika rujolta.

Jos nyt itse mietin parisuhteita tai tän tyyppisiä asioita verraten teinivuosien epävarmuutta tähän päivään niin... onhan se joskus alkutaipaleella todella imartelevaa että ylipäänsä halutaan ja siinä saattaa sortua joskus vähän tyhmiinkin seikkailuihin :D Mutta... loppujen lopulta se on varmaan kahden kauppaa siinä mielessä että kummankin pitää haluta että siitä jotain tulee. Ehkä nyt ennemmin lähtisin siitä, onko joku hyvä tyyppi ja onko sen kanssa oikeesti hyvä olla, tavallaan irrallaan siitä, onko se siistiä että on jotain säätöä. Sitten jos joku on oikeesti hyvä tyyppi niin koittaa välistä myös sanoa sen sille. Ja itsellä kai menee niin, että edellämainitusta joku ihastuminen tai himo on vielä hivenen eri asia. Kun siis ihastuahan voi ihan totaalisen paskoihinkin ihmisiin, ja ennemmin ehkä tänä päivänä sitä miettisin vähän pitempään.

Miehellä oli pahoja mielenterveysongelmia ja hän oli mielenterveystoimistossa rampatessaan ilmeisesti oppinut avautumaan mistä tahansa asiasta kelle tahansa. Ja veteli kaikenlaisia mömmöjä, että kaippa nekin ulosantiin vaikuttivat. Tai tunteisiin.

Se mies johon 90-luvulla ihastuin palavasti ei halunnut oikeaa suhdetta kanssani, mutta siitäkin huolimatta että ihastukseni sittemmin hiipui pois, en osaa ajatella hänestä kauhean negatiivisesti vaikken "kelvannutkaan". Hänellä oli ollut elämässään kaheleita akkoja ja ties monettako ei tietysti kaivannut siinä vaiheessa elämäänsä, toisaalta hänellä siinsi haaveissa perhe, ja minähän en ole lapsia koskaan halunnut. Mielestäni en ihastunut paskaan ihmiseen, vaikka hän pari kertaa minulle drinksuja tekikin kun halusi esitellä taitojaan baarimikon ominaisuudessa. Naureskeli sitten että ei susta mitään juoppoa tule, kun oksentelin koko yön.

Kopek

#591
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - huhtikuu 08, 2019, 21:24:36
Se mies johon 90-luvulla ihastuin palavasti ei halunnut oikeaa suhdetta kanssani, mutta siitäkin huolimatta...

Olin vastaavan tapauksen (ei tietenkään miehen) seurassa taas tänään erään projektin merkeissä. En suostu myöntämään itselleni, että mitään vanhoja tunteita enää voisi aktivoitua, mutta silti tuntuu jollakin syvällisellä tavalla hyvältä, kun tuo ihminen kättelee minua ja taputtaa olkapäälle ja istuu vieressäni sohvalla ja keskustelee kanssani ja lähettelee viestejä ja kukkien kuvia WhatsAppissa. Hänessä on edelleen jotain, jota muissa ei ole...

Vanhoja päiväkirjamietteitä (nimet muutettu):

Lukion toisella luokalla, josta kaikki alkoi...

Rakastan aivan epätoivoisesti sitä Emilia Andersonia. Epätoivoisesti siksi, että tiedän, ettei minulla ole mahdollisuuksia sen suhteen. Olen melkein "sairas" enkä tiedä, mitä tekisin. En koskaan ole rakastanut ketään näin kovasti ja minusta tuntuu että tämä on aitoa rakkautta. Pari viikkoa sitten olisin tuskin huomannut sitä tyttöä, mutta nyt...

Emilia oli Jackin vieressä Englannin tunnilla. Ne jutteli. Rakastan silti Emiliaa. Se inhoaa ja halveksii minua. Olen melkein mielisairas. Mieliala -4. Hengitys ja sydämenlyöntitiheyteni on varmaan noussut ainakin kaksinkertaiseksi ja ruumiinlämpö (kuumetta) rakastumiseni johdosta.


Lukion viimeisellä luokalla...

Välinpitämätön suhtautumiseni Emiliaan uhkaa taas muuttua rakkaudeksi. Minun on taisteltava vastaan. Rakastan sitä eri tavalla. Se on jonkinlaista kunnioittavaa rakkautta. Jonkinlaista palvontaa. Olipa kyseessä kuka ihminen tahansa, on hänessä aina jotain epätäydellistä ja pahaa mikä pilaa muuten hyvän kokonaisuuden. Emilia on täydellinen. Siinä ei ole mitään ominaisuutta tai piirrettä, joka ansaitsisi huomautuksen. Hän on täysin puhdas. Tuo on huono sana tarkoittamaan sitä mitä tarkoitan. Emiliassa ei ole mitään vastenmielistä tai inhottavaa.

Täydellisyys ja puhdashenkisyys sekä muut hyvät ominaisuudet yhdistetään hänen kympin arvoiseen ulkonäköön ja siisteyteen. Syntyy maailman täydellisin olento. Kuinka siis joku voi olla rakastamatta sellaista.

Nyt tiedän mikä se Emilia oikein on. Se on täydellisyys niin fyysisesti kuin henkisestikin. Se on aina erittäin siisti ja huoliteltu. Sillä on esimerkiksi joka päivä eri vaatteet. Se ei meikkaa eikä lemua deodoranteille. Se on siis siisti ja sanalla sanoen pyhyys. Niin henkisesti kuin muutenkin. Siis täydellisin tuntemani ihminen. Siitä ei voi löytää mitään negatiivisia piirteitä.

Kaikkein ironisinta on se, että minunlaiseni aivoton sika on rakastunut henkilöön nimeltä täydellisyys.

No se yksipuolinen rakkaussuhde päättyy nyt. Huomaa päivämäärä. Kuten aina muulloinkin, en nytkään pysty todennäköisesti pitämään päätöstäni vaan palvon ja rakastan Emiliaa vielä kuolinpäivänänikin (joka saattaa olla varsin lähellä).


Armeijan jälkeen yli vuosi myöhemmin...

Vaikka en ole ollut Emilian kanssa missään tekemisissä kahteen kuukauteen, en saa sitä mielestäni - koskaan...

Puolentoista kuukauden kuluttua...

Erittäin valitettavaa, mutta huomasin yhä rakastavani Emiliaa - ikuisesti. Olen erittäin pahoillani tästä asiasta.

Hippi

No huh, en tiedä pitäisikö olla kateellinen vai onnellinen siitä, etten tuollaista SF-rakkautta ole ikinä kokenut. On tietty ollut joitain kertoja, että "pää on seonnut" ihastuksesta ja tyyppiä ei saa pois mielestään. On voinut jokunen työpäiväkin mennä harakoille, kun ei ole osannut oikein keskittyä toihinsä, mutta onneksi tuo on mennyt kohtuullisessa ajassa ohi. Nuo ylitsevuotavat tunteet on liittyneet aina johonkin seurustelun alkuaikoihin.

Eipä ole tielle osunut ketään sellaista, joita vuosienkin jälkeen haikailisin joko menetettynä rakkautena tai saavuttamattomana rakkautena. En kyllä tunne jääneeni mistään paitsi, nyt kun tarkemmin ajattelen.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Karikko

Lainaus käyttäjältä: MrKAT - huhtikuu 08, 2019, 18:53:03

   Kolmas hetki sunnuntaina uusitussa Sannikka+Ukkolassa kun Sipilä kertoi kuolleesta Tuomo-pojastaan ja alkoi liikutukseltaan vaieta silmät kostuen. Kuvaus piti ottaa uusiksi monta kertaa, toimittaja Sannikkakin oli itkenyt.

Kysymyksessähän oli "törkeä" vaalitemppu, miksi ihmeessä sanikka edes kyseli tuomosta tuossa yhteydessä.

Säälin kerjääminen vaalien ollessa nurkalla, oli kyllä aikamoinen pohjanoteeraus, > näyttää kyllä tehonneen ilmeisesti.


Kopek

Lainaus käyttäjältä: Karikko - huhtikuu 09, 2019, 11:57:58

Kysymyksessähän oli "törkeä" vaalitemppu, miksi ihmeessä sanikka edes kyseli tuomosta tuossa yhteydessä.

Säälin kerjääminen vaalien ollessa nurkalla, oli kyllä aikamoinen pohjanoteeraus, > näyttää kyllä tehonneen ilmeisesti.

Uhh...

En viitsi kysyä, onko nimimerkki Karikolta tai hänen lähipiiristään kuollut lapsi. Oli tai ei, kokemus lienee yksi pahimmista. Oman lapsensa puolesta antaisi kaiken, jopa oman henkensä.

Olen vuosien aikana koko ajan pitänyt mielessä sen, että Sipilä joutui kokemaan suuren henkilökohtaisen menetyksen kesken edellisten vaalien kampanjan. Mutta show jatkui, ja Sipilästä tuli pääministeri. Mutta ei tuollaista asiaa tietenkään saa kokonaan pois mielestään, vaikka sen yrittäisi työntää syrjään arjen kiireissä ja politiikkaa tehtäessä.

Kun Sipilä lupasi talonsa turvapaikanhakijoille, tässä teossa vaikutti mahdollisesti taustalla hänen oma menetyksensä. Syksyllä 2015 elettiin täysin erilaisessa asenne- ja tunneilmapiirissä kuin tällä hetkellä. Silloin yleiset sympatiat olivat Eurooppaan ja Suomeen vaeltavien ihmisten puolella. TV:ssä esitettiin kuvaa hukkuneesta pikkupojasta ja kärsivistä äideistä pienine lapsineen. Ihmisten uskottiin olevan oikeasti hädässä ja pakenevan henkensä edestä sotaa. Tässä ilmapiirissä, oma suru vielä lopullisesti käsittelemättä, Sipilä teki lupauksensa, joka osoittautui poliittiseksi virheeksi. Seuraavien kuukausien aikana alkoi käydä ilmi, ettei pakolaisuus ollutkaan kaikkien kohdalla aivan sitä, miltä se oli näyttänyt. Alkoi tulla uutisia kielteisistä turvapaikkapäätöksistä ja käännytyksistä. Moni alkoi ajatella, huijattiinko meitä, ja olimmeko liian sinisilmäisiä.

Kävin esittämässä eilen valokuvia joukolle ihmisiä. Minulla oli vain muutama päivä aikaa kerätä kuvia, ja monenlaisia teknisiä ja muita vastoinkäymisiä ilmeni. Kiireessä skannatusta ja kootusta kokoelmasta tuli vähän mitä sattuu. Mukana oli muutama hautajaiskuvakin. Valitsin kuvien joukkoon yhden, jonka arvelin olevan katselijoille täysin vieras. Kuva esitti isääni ja hänen pikkusiskoaan lapsina. Isäni oli kuvassa muutaman vuoden vanha ja sisko ehkä noin vuoden ikäinen tai hieman vanhempi. Tämä kuva on surullinen siksi, että sisko - joka olisi minun tätini - kuoli alle kaksivuotiaana. Itse en häntä tietenkään koskaan ehtinyt nähdä, eikä kuviakaan hänestä taida olla kuin pari kolme. Asuin samassa taloudessa (suurperheessä) kuin isoäitini, johon välini olivat hyvin läheiset. Ja tältä paikalta asioita nähtyäni voin vahvistaa sen, ettei tuollainen perhetragedia koskaan häivy sen kokeneiden mielestä. Tietenkään siitä ei enää puhuta, kun vuodet kuluvat, ja tavallaan se arjen tasolla unohdetaan, kun elämä jatkuu. Mutta se näkyy välillisesti. Tätä on vähän vaikea kuvailla.

Meidän suvussamme isoäitini toisen lapsen kuoleman vaikutus ulottui vuosikymmenien päähän jopa minun elämääni asti siinä mielessä, että isäni jäätyä perheen ainoaksi lapseksi hänet oli kasvatettu lellien ja hellien kuin hän olisi kaiken keskipiste ja koko olemassaolon tarkoitus. Ja jokainen tietää, millaisia ihmisiä tällainen kasvatus helposti tuottaa. Kun heistä tulee aikuisia, he voivat olla yli-itsekkäitä perhetyranneja, joiden on pakko saada tahtonsa läpi tai muuten... Isäni ei ollut onneksi väkivaltainen, mutta jos hänelle erehtyi väittämään missään asiassa vastaan, hän taantui henkisesti pikkulapsen tasolle ja paiskoi ovia ja heitteli esineitä. Luulen, että jos isäni sisar olisi saanut elää, isästäni ei olisi tullut tuollaista.

Riippuen millaisesta suvusta on kyse, ja millaista varallisuutta suku hallitsee, lapsen kuolemalla saattaa olla heijastusvaikutuksia jopa monen sukupolven päähän eteenpäin niin kuin tietysti kaikilla asioilla. Tätä on joskus mielenkiintoista miettiä. Jokin äärimmäisen pieni asia kuten, se että ihminen myöhästyy kaksi sekuntia bussista ja joutuu odottamaan seuraavaa, voi muuttaa maailmanhistoriaa. Uudessa bussissa ihminen tapaa tulevan puolisonsa, ja pariskunta saa lapsen, josta tulee aikoinaan uusi valtionpäämies, joka käynnistään ydinsodan... tai jollakin tavalla muuttaa maailmaa. 

Jaska

Lainaus käyttäjältä: Sepe - huhtikuu 07, 2019, 08:26:52

Jos huomattavasti tarkoittaa että eron huomaa niin onhan ne huomattavasti kalliimpia. Ei se ero niin suuri ole kun ottaa huomioon varfariinin vaatiman testausrumban kustannukset.
Kela ymmärtääkseni viivytti uusien verenhyytymisen estolääkkeiden ottamista korvattaviksi, kun korvattava lääkekustannus on moninkertainen (varfariini noin 0,10 euroa pilleri, esim. apiksabaani noin 1,50 euroa pilleri) ja lääkitys yleistä. Ystäväpiirissä Marevan on vaihdettu uuteen.

Norma Bates

Sitä kun helposti uskoo siihen mitä näkee, niin ilmeisesti itkuvirret eivät tehonneet meikäläiseen 2015 sen vuoksi että omaan elinpiiriini törähti kirjaimellisesti satoja mustatukkaisia miehiä, koska VOK. Väänteli sen asian miten päin tahansa, niin terveeltä näyttävien, osin jopa lihavien, miesten pyöriskely paikkakunnalla ei vaan tuo mieleen naisten + lasten hätää ja kärsimystä. Kyllä siitä hyvin nopsaan tulee mieleen se mitä jonkun sotaveteraaninkin kuulin bussissa juttelevan, eli että on pöyristyttävää että miesväki jättää naiset ja lapset hätään pelastaakseen oman nahkansa.

Mutta mitä irakilaisiin tuli, niin eipä noilla miehillä sitten muuta idistä ollut kuin saada duuni, rahaa ja tyttöystävä. Että semmoinen hätätila.

-:)lauri

Lainaus käyttäjältä: Tuottavuusloikka - huhtikuu 05, 2019, 16:04:22
Jäi ihan saatanasti hommaa ensi viikolle kahdesta projektista jotka olisi ollut hyvä saada valmiiksi tällä viikolla. No ehkä toisessa projektissa ei toivon mukaan ole paljoa hommaa mutta tää toinen on murheenkryyni. Sain kirjoitettua uuden softan valmiiksi kun vanha softa ei toiminut oikein. Pitäisi ensi viikolla tehdä inventaario tiedoista, jotka vanha softa jätti huomiotta vaikka olisi pitänyt huomioida ja en nyt tältä istumalta vielä osaa arvioida paljonko siinä on hommaa. Jos saan tietokanta-ajoina homman tehtyä niin ei ole ehkä iso juttu, mutta jos pitää apia käyttää, voi inventaarion tekeminen kestää paljon aikaa. Pitäisi yhtä kolmattakin projektia edistää, että toivon mukaan pääsisi ensi viikolla sen kimppuun.

Tänää sain nuo viime viikon tälle viikolle jääneet hommat päätökseen. Oli perkeleellinen savotta. Nyt kun työtilannetta katsoo tuoreilla silmillä, niin ehkäpä pari päivää voi ottaa tässä rennommin. Ei valittamista.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

MrKAT

#598
Lainaus käyttäjältä: Karikko - huhtikuu 09, 2019, 11:57:58
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - huhtikuu 08, 2019, 18:53:03
   Kolmas hetki sunnuntaina uusitussa Sannikka+Ukkolassa kun Sipilä kertoi kuolleesta Tuomo-pojastaan ja alkoi liikutukseltaan vaieta silmät kostuen. Kuvaus piti ottaa uusiksi monta kertaa, toimittaja Sannikkakin oli itkenyt.

Kysymyksessähän oli "törkeä" vaalitemppu, miksi ihmeessä sanikka edes kyseli tuomosta tuossa yhteydessä.

Säälin kerjääminen vaalien ollessa nurkalla, oli kyllä aikamoinen pohjanoteeraus, > näyttää kyllä tehonneen ilmeisesti.
Etpä ole seurannut Sannikoita. Nämä haastattelut on intiimejä nuoruudesta  ja kotielämästä ja kiusallisiakin kysellään, juopotteluista, sairauksista, menetyksistä, jopa homoudesta (kuten Haavikon kohdalla jonka katseen meno sivuun kieli kysymyksen kiusallisuudesta).

Jaskalle + Sepelle: Meillä tekoläpän käyttäjillä varfariini on ainoa oikia vaihtoehto.
Rotanmyrkkypussissa oleva varoitus näytti oudon huvittavalta että pitää olla käsineet ja hengityssuoja jos vaikka ettei pölyä mene ihmisen ihosta, suusta tai nenästä sisään.  Tätä "hirmumyrkkyä" syön itse joka päivä ja pölyävää jauhetta on purkin pohjalla ja kierteissä. Pitäisikö ympäristötilat evakuoida  ihmisistä kun otan myrkkypurkkini esille julkisissa ruokailutiloissa (jos olen unhoittanut ottaa ja muistan sitten ruokailun yhteydessä ottaa)? ;D
Missä perussuomalainen törttöilemässä, siellä Jokisipilä puolustelemassa.
                    - Vanha turkulainen sananlasku (by Antti Gronow)

Karikko

#599
Lainaus käyttäjältä: Kopek - huhtikuu 09, 2019, 13:36:17
Lainaus käyttäjältä: Karikko - huhtikuu 09, 2019, 11:57:58

Kysymyksessähän oli "törkeä" vaalitemppu, miksi ihmeessä sanikka edes kyseli tuomosta tuossa yhteydessä.

Säälin kerjääminen vaalien ollessa nurkalla, oli kyllä aikamoinen pohjanoteeraus, > näyttää kyllä tehonneen ilmeisesti.

Uhh...

En viitsi kysyä, onko nimimerkki Karikolta tai hänen lähipiiristään kuollut lapsi. Oli tai ei, kokemus lienee yksi pahimmista. Oman lapsensa puolesta antaisi kaiken, jopa oman henkensä.

On oma poika ja ei todellakaan tulisi mieleen käyttää sitä seikkaa hyväksi poliittisen agendan edesauttamiseen, mutta enhän olekaan uskovainen, joille lienee kaikki keinot sallittuja.

Luuletko todella, ettei noita kysymyksiä ole sannikan kanssa etukäteen sovittu?

Katselin kyllä sen ohjelman silloin heti perjantaina, kun se tuli, eikä se "tunnelma" siitä miksikään muutu,.

Sipilä puhuu muutenkin jatkuvasti toista mitä käytännössä tekee, että se siitä asiasta.