Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Fiilikset ja päivän mietteet

Aloittaja Amore, tammikuu 03, 2019, 18:17:24

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 4 Vieraat katselee tätä aihetta.

-:)lauri

Pitää huomenna ostaa Fazer Real Ruissia.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Juha


Muistuu mieleen tämä ajatelmani, ihan Sepen kommentista, joskus aikoinaan.

Aurinkokunnan keskus on Aurinko.
Linnunradan keskuksessa on ehkä Musta aukko.
Toisaalta Atomilla on ydin.
Jne...

SS Keskustaa kohti mentäessä materiaali tuppaa tihenemään.


Ei oikein kuulu tiede-osastoon, tosin en tiedä, miten olin yhdistänyt pläjäykseen Mustat aukot, koska niistä en tiedä mitään, eikä paljoa ole kiinnostanut.

Nyt kuitenkin tämä: https://yle.fi/uutiset/3-10731396. Se on kuvattu.

Vaikea sanoa, mikä juttu tuo on. Speku on ihan luonteva asettaa, muissakin yhteyksissä.

Norma Bates

Bussissa olletikin yläasteikäinen tyttö itkua pidätellen kertoi kavereilleen miten joku oli haukkunut hänen pikkuveljeään läskiksi. Tyttö jutteli että hänen pikkuveljensä on herkkä ihminen... Tyttö oli lopulta uhannut haukkujaa että tappaa tämän jos ei lopeta. Opettaja oli kuulema puuttunut siihen, ja tyttö totesi bussissa että jos se opettaja laittaa hänelle miinuksen niin hän tappaa senkin. Ja lopuksi hän oli sitten sanonut äidilleen että haluaa vaihtaa koulua, tämä oli viimeinen pisara (kiusaaminen ilmeisesti jatkunut jo pitkään).

Teki mieli sanoa että hyvä että puolustat veljeäsi. Ja hyvä että avoimesti puhut asiasta. Itsehän en olisi lapsena puhua pukahtanut missään kenellekään vaikka miten olisi kiusattu. Ja olisin kokenut kiusallisena jos joku muu olisi ottanut asioita esille. Ajat muuttuvat ja ihmiset myös, ja se on helvetin hyvä se.

Kopek

#603
Jos on julkisilla kulkuneuvoilla matkustamisessa omat haasteensa, niin on henkilöautolla ajamisessakin. Sain tänään hetki sitten taas muistutuksen siitä. Tapaus oli seuraava:

Ajelin tavanomaista reittiäni ja saavutin vähitellen Mercedes-Benz henkilöauton, jonka taakse jäin ajelemaan. Pidän yleensä pitkän matkan edellä ajaviin kuten tälläkin kertaa. Toisin sanoen seurailin autoa kauempana. Olin tulossa taajama-alueelle ja risteyksiin, joissa arvelin auton ehkä menevän eri suuntaan kuin minä. Se kääntyi kuitenkin juuri sille reitille, jonne minäkin olin menossa, joten jatkoin sen perässä ajelua.

Kun tultiin risteyksessä isolle tielle, Mersu kääntyi edelläni. Isolla tiellä oli satasen nopeusrajoitus, ja jäin seuraamaan Mersua odottaen, mitä nopeutta se päätyy ajamaan. Auto kiihdytti erittäin hitaasti ja jäi ajamaan noin yhdeksää kymppiä. Kun tuli ensimmäinen suora, ajoin sen ohitse. Tällöin alkoi tapahtua jotain odottamatonta.

Mersu kiihdytti perääni ja tuli aivan takapuskurin tuntumaan kärkkymään ikään kuin aikoisi ajaa ohitseni. Olen kyllästynyt kaiken maailmaan kilpa-ajoihin maantiellä, joten hidastin nopeutta (joka oli ohituksen jälkimainingeissa kiihtynyt jo jonkin verran ylinopeuden puolelle) ja näytin vilkulla, että ohitse voi mennä. En huomannut, että kaukana edessä tulee vastaan auto, joten ohitustilannetta ei aivan heti ollut. Mersukuski vilkutteli pitkän aikaa valojaan.

Heti kun vastaan tuleva auto oli mennyt, Mersu lähti ajamaan ohitseni. Koko ohituksen ajan kuski painoi torvea "tööt, tööt, tööt, tööt" ja ohitse päästyä hidasti nopeuden kahdeksaan kymppiin ja heilutteli nyrkkiä. Näin sen auton takaikkunan läpi. Mersu jatkoi hidasta ajamistaan edessäni, mutta kun takaa tuli muita autoja, se kiihdytti nopeuden noin sataan kilometriin tunnissa tai vähän alle.

Viiden kilometrin päässä alkoi kahdeksan kympin nopeusrajoitus, ja tällöin Mersu hidasti nopeuden rajoituksen mukaiseksi. Koska minä en nopeusrajoituksia kumartele, jatkon "satasta" ja painelin Mersun ohi nyt jo toisen kerran. Näin sivusilmällä kuinka nyrkki taas heilui ikkunasta. Kuljettaja oli keski-ikäinen tai vanhemman puoleinen mies yksin autossa.

Mersu jäi vähitellen taakseni, kun jatkoin matkaa. "Turvallisuussyistä" tein vielä pari ohitusta, että saisin Mersun ja minun väliin jonkinlaisen suojamuurin siltä varalta, että mersukuski suunnittelisi vielä jotain outoa. Suorastaan nimittäin pelotti ajaa Mersun edessä. Kun jäisin jonkun hitaan auton taakse pääsemättä ohi, Mersu olisi taas takapuskurin tuntumassa. Loppumatkan ajelin erään taksin perässä, koska sen ajama lievä ylinopeus oli minulle riittävä, eikä muutenkaan enää huvittanut ohitella ketään. No, yhden rekan ohitin vielä seuraavalla maantiellä uuden risteyksen jälkeen, kun tuli hyvä kohta, ja olin näkevinäni taustapeilistä Mersun ilmestyneen jonon perään. Tässä uudella tiellä oli myös satasen rajoitus, joten rekan ohittamiseni oli pääpiirteittäin laillinen. Kun käännyin lopulliseen kohteeseeni, istuin vähän aikaa autossa valmiina lähtemään ajamaan pakoon, mikäli Mersu ilmestyisi jostakin.

Tuollaiset tapahtumat ja niistä aiheutuva stressi eivät ole mukavia. Toisaalta niiden jälkeen seuraa yleensä masennus, joksi stressi tätä kirjoittaessani on muuttumassa.

Jos olisin miljonääri, palkkaisin autonkuljettajan, niin ettei tarvitsisi välittää kaiken maailman kuumakalleista, jotka kimmastuvat siitä, että joku ajaa heidän ohitseen. Tuo ei ollut ensimmäinen eikä varmaan viimeinenkään kerta.

Eniten minua tuossa tapauksessa pelottaa se, että jos tyyppi katsoi autoni rekisterinumeron perusteella henkilötietoni ja tulee kostoretkelle. Jonakin yönä talo palaa tai saan pistoolin luodin rintaani, kun menen avaamaan ovea. Tuollaiset nyrkkiä heiluttelevat riehujat suorastaan pelottavat.

Varaosahaku näyttää auton tiedoiksi seuraavaa (henkilötiedoista en ole kiinnostunut):

MERCEDES-BENZ E-SARJA (W211) E 200 CDI (211.007)   04.2006 - 12.2008   100   136   2148   Sedan

-:)lauri

Lainaus käyttäjältä: Tuottavuusloikka - huhtikuu 09, 2019, 16:14:51
Lainaus käyttäjältä: Tuottavuusloikka - huhtikuu 05, 2019, 16:04:22
Jäi ihan saatanasti hommaa ensi viikolle kahdesta projektista jotka olisi ollut hyvä saada valmiiksi tällä viikolla. No ehkä toisessa projektissa ei toivon mukaan ole paljoa hommaa mutta tää toinen on murheenkryyni. Sain kirjoitettua uuden softan valmiiksi kun vanha softa ei toiminut oikein. Pitäisi ensi viikolla tehdä inventaario tiedoista, jotka vanha softa jätti huomiotta vaikka olisi pitänyt huomioida ja en nyt tältä istumalta vielä osaa arvioida paljonko siinä on hommaa. Jos saan tietokanta-ajoina homman tehtyä niin ei ole ehkä iso juttu, mutta jos pitää apia käyttää, voi inventaarion tekeminen kestää paljon aikaa. Pitäisi yhtä kolmattakin projektia edistää, että toivon mukaan pääsisi ensi viikolla sen kimppuun.

Tänää sain nuo viime viikon tälle viikolle jääneet hommat päätökseen. Oli perkeleellinen savotta. Nyt kun työtilannetta katsoo tuoreilla silmillä, niin ehkäpä pari päivää voi ottaa tässä rennommin. Ei valittamista.
Nyt on tuo kolmaskin projekti vedetty dokumentoitia vaille valmiiksi. Toivon mukaan voi keskittyä ensi viikolla siihen. Olisi kaksi muutakin dokumentaatiota odottamassa ja näiden teko samaan aikaan vois tukee toisiaan. Siellä on listalla kyllä muitakin projekteja, ja ainakin osan niistä kimppuun olisi tarkoitus päästä ensi viikolla. Nyt ollaan kuitenkin jälleen aikataulussa eikä siksi lainkaan stressiä.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

kertsi

Kopek,
Ei ollut yllättävää, että kyseessä oli keski-ikäinen mies.
Itselläni vähän vastaavanlaisia kokemuksia lenkkipoluilta ajalta, jolloin olin kovakuntoinen nuori nainen. Joitakin keski-ikäisiä miehiä ei oikein pururadalla sopinut ohitella, sillä se kävi niin heidän kunniansa päälle tai jotain, ja naama tummanpunaisina he yrittivät kaikkensa päästäkseen ohitse, niin että näyttivät siltä, että olivat heti saamassa sydänkohtauksen. En toivonut sellaista kohtaloa heille, joten yleensä joko käännyin vastakkaiseen suuntaan, tai etsin toisen reitin. Mihinkähän tuollainenkin käytös perustuu? Onko heillä heikko itsetunto, ovatko he yliaggressiivisia, A-tyypin persoonallisuuksia? Onneksi on hyviäkin tyyppejä.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Kopek

Taas kämpillä vaihtelevan päivän jälkeen. Edellä mainitsemani maantie-episodi käynnisti masennusoireet, niin kuin olin arvellutkin. Myös tavanomainen kevätmasennus alkoi vaivata, kun aloitin romahtaneen venevajan purkamisen ja rakennusjätteen raivaamisen. Homma tuntuu isolta yhden ihmisen haasteeksi. Olisi muutakin tekemistä. Lopetin työt siinä vaiheessa, kun putosin romahtaneen liiterin päältä ja valuin pitkin kaltevaa seinää, kunnes jalka lipsahti lahon kohdan läpi, ja lensin epämääräisesti kyljelleni. Onneksi en lyönyt päätäni lankunpäähän, joka oli aivan lähellä. Ajattelin, että nyt saa riittää tältä päivältä ja linkutin (jalkaan sattui jonkin verran) haalaria riisumaan.

Seuraavaksi menin kauppaan, ja kauppareissuilla masennukseni jostakin syystä on yleensä huipussaan. Huokailin ja hoin hiljaa: "masentaa". Ei sitä kukaan kuullut. Mieliala oli niin maassa, kun voi olla. Kaupassa oli jotkut avajaiset, ja orkesteri soitti ja ihmiset tanssivat ja iloitsivat. Ja samaan aikaan minä pinnistelin, etten pillahtaisi itkuun, kun tuntui niin pahalta. En minä nyt mikään julkisilla paikoilla itkeskelijä ole enkä muutenkaan, mutta jostakin syystä tunteeni olivat yliherkät. Tapasin joitakin "vanhoja tuttuja", joille yritin teeskennellä pirteää, vaikka mielessä oli ajatus, että puhu mitä puhut ei kiinnosta. Mieluiten mahdollisimman lyhyesti kuitenkin, että saan olla rauhassa.

Kun olin selvinnyt kaupasta ja kolmesta ihmisestä, joista kahden kanssa juttelin ja yhtä tervehdin, menin toiseen kauppaan. Ja eikös siellä ostoskärryjä työnnellyt "hän". Ajattelin, että piileskelen hyllyjen takana enkä tapaa häntä, niin kuin joskus olen tehnyt, mutta rohkaisin mieleni ja sanoin "hei". Olinhan tavannut hänet viimeksi maanantaina ja käynyt hänen kutsustaan hänen luonaan kahvilla viime viikolla. Olimme lisäksi vaihtaneet WhatsApp -viestejä ja Facebook -viestejä. Olen myös lähettänyt hänelle kuvia ja pitkähkön kirjoituksen sähköpostilla (joista hän kiitti). Tuon ihmisen tapaaminen on kuin tökkisi tikulla jotain aivan henkistä ydintäni.

Tuo henkilö on – paitsi, että olen rakastanut häntä aikoinaan vuosien ajan enemmän kuin ketään muuta koskaan –  vaikuttanut elämääni välillisesti enemmän kuin kukaan muu omia vanhempiani kenties lukuun ottamatta. Hän ei itse tiedä sitä, mutta hänen ansiostaan olen se, mikä olen. Ilman häntä minulla ei olisi perhettä eikä lapsia, enkä asuisi siellä missä asun. Elämäni olisi ollut joka suhteessa täysin erilainen. Suurinta osaa asioista, joita on tapahtunut, ei olisi tapahtunut. Niiden tilalla olisi jotain muuta. Ehkä olisin yksinäinen kaljakuppiloissa luuhaava vanhapoika. Tai ehkä olisin jo haudassa.

"Hänen" tapaamisensa ja ylipäätään yhteydenpito häneen herättelee tietynlaisia uinuvia tunteita minussa, ja se on pelottavaa ja samalla masentavaa. Hän on hyvin sosiaalinen henkilö, ja hänellä on valtava määrä tuttavia ja läheisiä ystäviä. Minä olen näistä kaikista ihmisistä vain yksi mitätön tyyppi menneisyydestä, jonka hän on joskus pinnallisesti tuntenut, ja jonka hän joskus ohi mennen sattumalta tapaa. Minä olen hänelle vain yksi tuhansista. Täysin nobody. Ja hän puolestaan on minulle henkilö, joka on vaikuttanut kaikkein eniten elämääni, ja jonka pelkkä näkeminen saa minut pois raiteilta.

Pieni valopilkku sentään pilkahti illalla, kun paikallisen korjaamon mies soitti kahdeksalta ja sanoi korjanneensa autoamme iltapuhteena ja saaneensa sen vihdoin kuntoon. Auto ollut korjaamolla yli viikon, ja siitä on irrotettu vaihdelaatikko kolme kertaa, kun kytkinremontti ei ole ottanut onnistuakseen. Varaosa on ollut aina vääränlainen. Kun autoa on kokeiltu, kytkin ei ole irrottanut kunnolla. Viimeisin kokeiltu osa (kytkinpaketti, tai mikä lieneekään) kuulema lopulta toimi. Ongelma oli mitoituksessa.

Auto on viimeisiä vuosimalleja, ja siinä on automaattinen kytkinvaijerin säätö (tai jokin vastaava), ja se vaatii täsmälleen oikeat osat. Ongelmaa ei ilmeisesti voi korjata jälkisäädöllä. Korjaaja ei veloita kuin normaalin hinnan, vaikka häneltä on kulunut työtunteja kolminkertainen määrä ja ehkä enemmänkin. Tuli huono tuntipalkka. 

Jos Brutto kysyy tarkempia tietoja, en pysty kertomaan, koska minä en ole ollut puhelimessa enkä muutenkaan hoitanut yhteydenpitoa. Asiaa voi kyllä selostaa kansanomaisemmin, jos kiinnostaa. Autojen kytkinjutut eivät ole alaani. Katselin jo Peugeot -foorumiltakin, mitä siellä on kirjoitettu. Sielläkin keskusteltiin tuosta automaattisäädöstä. Jotenkin se tuntuu olevan avaintekijä tässä asiassa.

Ekisetä

 Jahas, mun viesti meni poistoon. Pointti on kuitenki se että uhkaileminen ei toimi minuun. Sillä on täsmälleen päinvastainen vaikutus.
Eli jos uhkaillaan nimimerkin poistolla niin varmasti kirjoitan jotain että se myös taatusti lähtee. Siihen voi myös hanakammat yrittää provosoida.


En mä tätä palstaa oikeesti juuri kaipaa. Enempi negatiivista vaikutusta kuin positiivista. Eli nimimerkin poisto on tavallan palvelus. Ei tuu möyrittyä läävässä.
Toisaalta kirjotan joskus myös asiaa, mut tuskin sillä palsta-arvoa löytyy.
Muutama tyyppi vituttaa ja se ei muuks muutu. Henkilökemiat ei tule ikinä toimimaan.

Norma Bates

Tässä yksillä messuilla pyöriessä tuntui yhtäkkiä siltä että menee jalat alta ja pillahdan itkuun. Eli paniikkohtauksen tapaista lykkäsi. On noita joskus kaupassakin ollut, mutta ei nyt niin pahana etteikö siellä operoimaan pystyisi kuitenkin. Onneksi oli mahdollisuus siirtyä vähän sivummalle nettiä käyttämään, se kun aina rauhoittaa kun räplää näppistä.

Hermot olleet niin pirun piukealla ettei mikään ihme.

Sepe

Vaalikeskusteluja toisella silmällä siloin tällöin seuranneena olen tullut viisastetuksi siinä, että taantuma on jo ovella, tuhlaamme tulevien sukupolvenvaroja nyt. Sitten luen tällaista: "rahasta ei ole Suomella vähääkään pulaa vaan järjen käytöstä.".

Hassu virke. Puoliksi oikeassa. Noin sanonut tietysti odottaa että juuri hänen järkensä tuloksia otetaan käyttöön. Kun vaan uskoisi.

-:)lauri

#610
Lainaus käyttäjältä: Sepe - huhtikuu 13, 2019, 18:16:25
Vaalikeskusteluja toisella silmällä siloin tällöin seuranneena olen tullut viisastetuksi siinä, että taantuma on jo ovella, tuhlaamme tulevien sukupolvenvaroja nyt. Sitten luen tällaista: "rahasta ei ole Suomella vähääkään pulaa vaan järjen käytöstä.".

Hassu virke. Puoliksi oikeassa. Noin sanonut tietysti odottaa että juuri hänen järkensä tuloksia otetaan käyttöön. Kun vaan uskoisi.
Juu oikeistolaisille on tärkeeää, että luodaan kuvitteeelllinen uhka että yhtään ei ole rahaa vaikka sitä on koko ajan mijarditolkulla jaettavaa rikkaille. Yritä tutustua vaalikeskustelujen sijaan siihen, mihin oikeistolainen hallituksemme Suomen veronmaksajien rahoja laittoi.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Toope

Lainaus käyttäjältä: Ekisetä - huhtikuu 13, 2019, 07:43:44
Muutama tyyppi vituttaa ja se ei muuks muutu. Henkilökemiat ei tule ikinä toimimaan.
Ja tietenkin jonkun muun vika...?

Ekisetä

#612
Lainaus käyttäjältä: Toope - huhtikuu 13, 2019, 23:48:28
Lainaus käyttäjältä: Ekisetä - huhtikuu 13, 2019, 07:43:44
Muutama tyyppi vituttaa ja se ei muuks muutu. Henkilökemiat ei tule ikinä toimimaan.
Ja tietenkin jonkun muun vika...?

Toki.  Hekilökemiat esim safiirin kanssa ei natsaa, mut se ei juuri vituta, koska ei ole tyhmä. Änkyrämummot vituttaa. Paskanpuhujat piilorasistit.

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Sepe - huhtikuu 13, 2019, 18:16:25
Vaalikeskusteluja toisella silmällä siloin tällöin seuranneena olen tullut viisastetuksi siinä, että taantuma on jo ovella, tuhlaamme tulevien sukupolvenvaroja nyt. Sitten luen tällaista: "rahasta ei ole Suomella vähääkään pulaa vaan järjen käytöstä.".

Hassu virke. Puoliksi oikeassa. Noin sanonut tietysti odottaa että juuri hänen järkensä tuloksia otetaan käyttöön. Kun vaan uskoisi.

Tulevien sukopolvien varojen tuhlaaminen on melkoinen vitsi, jota toitotetaan aiheetta.
Eihän sellaista voi tuhlata mitä ei ole, eikä varallisuus tule taivaasta, vaikka taannoin mannaa väitettiin sieltä satavankin.

Mitä oli viisikymmentä vuotta sitten, tai sata, siitä voi saada viitekehyksen siihen mitä puhutaan tulevaisuuden varoista. Ne pitää tuottaa jatkuvasti, tulevaisuuden eläkkeet ja muut varat ovat unelmaa.

Maa tosin saastuu ja sen luonnonvarat käytetään , mutta se on toinen asia,, eikä sille edes voi mitään, jos kerran halutaan hyvinvointia.

Magdaleena



Rasismi pelkkien ennakkoluulojen perusteella ei nyt v*uta, mutten tykkää. Laiskaa argumentointia..
"Live from the heart of yourself. Seek to be whole, not perfect." - Oprah Winfrey