Fiilikset ja päivän mietteet

[a4]

Hyviä neuvoja Jaskalla ja Hipillä.
Omakohtaista kokemusta vaivalla rakennetun tekstin katoamisesta omaavana, kuten varmaan kaikilla täällä, jaan Kopekin fiilikset ja lohdutan että ajattelu ei mennyt hukkaan. Aivot ovat plastiset tai kömpelömmällä vertauksella kuin hauislihas. Tekstin rakentaminen jää aivoihin aina jossain muodossa, monesti jäsentäen ajattelua.
Tai toisin sanoin: hidas ajattelu muotoutuu nopeaksi ajatteluksi, jopa intuitioksi. Lätkän pelaajat puhuvat selkäytimestä lähteväksi osaamiseksi, turhia ajattelematta.
Hihalla taisi jossain olla hieno lainaus Donnerin Jörkalta:
En tiedä mitä ajattelen asiasta ennenkuin olen kirjoittanut siitä, tai jotain sen suuntaista.

PS. Joskus on käynyt niinkin että uudelleen kirjoitettu teksti on ollut parempi kuin se menetetty tai poispyyhitty. Jotain on tapahtunut aivoissa.
Tuota voi vaikka testata.

[Hayabusa]

Täällä Hipin Word-dokkarin virkaa hoitaa Notepad++ https://notepad-plus-plus.org/
Pitää tekstin tallessa automaagisesti ilman asetusten jumppaamista.
Notepad++ on pitkään ollut kolmen ensimmäisen asennettavan ohjelman joukossa aina, kun olen saanut uuden tietsikan.

[Kopek]

Omakohtaista kokemusta vaivalla rakennetun tekstin katoamisesta omaavana, kuten varmaan kaikilla täällä, jaan Kopekin fiilikset ja lohdutan että ajattelu ei mennyt hukkaan.

Kirjoitukseni oli niin huono ja tylsä, ettei sen katoamisella ole väliä. Korkeintaan vähän harmitti silloin, kun huomasin, että kappas vain... se hävisi.

Kuten monet täällä tuntuvat tekevän, minäkin käytän tarvittaessa tekstinkäsittelyohjelmaa kirjoittamisen apuna. Yleensä teen näin silloin, kun kirjoitan pidempää juttua, jonka kirjoittamisessa saatan pitää taukojakin. Jos käytän sähkökatkoille altista pöytätietokonetta, varmistan kirjoituksen todennäköisemmin tekstinkäsittelyohjelmalla kuin läppärillä kirjoittaessani.

Harakoille päätyneessä jutussani pohdin sitä, miten sielultani maalaisena kiinnitän huomioni pieniin asioihin toisin kuin ehkä syntyperäiset kaupunkilaiset, jotka ovat tottuneet kulkemaan "eyes wide shut" eli olemaan tarkkailematta kaikkea minkä näkevät. Kaupunkiympäristössä on niin paljon nähtävää ja koettavaa, että ihminen kuolisi "informaatioähkyyn", jos hän vastaanottaisi kaiken ja yrittäisi prosessoida sitä. Ehkä hän ei sentään kuolisi vaan ainoastaan ylirasittuisi.

Esimerkkinä pienten asioiden jäämisestä mieleen kerroin muistikuvan koulumatkaltani alle kymmenvuotiaana, jolloin näin tien laidassa auton, jonka nokassa oli maapallomerkki. Mietin, kuinka moni kaupunkilainen muistaa vielä kymmenien vuosien päästä katselleensa jotain auton nokkamerkkiä tien laidassa alakouluikäisenä. Auto, jossa on kyseinen merkki, on 1950-luvun alun Taunus.

Pohdiskelin jutussani sitä, miten elämä maalla on verkkaisempaa ja tapahtumaköyhempää kuin kaupungissa. Tällaisissa olosuhteissa totutaan seuraamaan pieniäkin asioita, koska paljon muuta seurattavaa ei olekaan.

Näistä pohdinnoista siirryin siihen osaan kirjoituksestani, jota en ehtinyt kirjoittaa. Tässä loppuosassa - alkuosa oli vain ylipitkäksi venähtänyt johdanto - kerroin siitä, miten tarkkailin metrossa muutamia matkustajia eli Fonzien näköistä pitkäpeukaloista naista ja James Bondin näköistä miestä.

Kun nyt tarkemmin mietin, mies oli yhdistelmä Daniel Graigia ja Nicolas Cagea nuorempina. Ehkä hänessä oli ripaus vielä kolmattakin filmitähteä, mutta en nyt keksi ketä. Kirk Douglas nuorena voisi olla sopiva. Hänellä oli samanlainen leukakuoppa.

Jos metromiehen seksuaaliseksi suuntautumiseksi olisi paljastunut "homoseksuaali", en olisi yllättynyt. Hänen keimailevassa olemuksessa oli jotain "homomaista". En tosin tunne homoja, ja käsitykseni heidän olemuksestaan on peräisin pelkästään elokuvista.



P.S. Kirjoitan tätä eräässä helsinkiläisessä kirjastossa. Edestäni käveli juuri iso koululaisryhmä, jossa ei ollut ainoatakaan... tiedätte kyllä keitä. Tällainen näky on yhä harvinaisempi nykyaikana ja jonkin ajan päästä täysin mahdoton.

[Socrates]

P.S. Kirjoitan tätä eräässä helsinkiläisessä kirjastossa. Edestäni käveli juuri iso koululaisryhmä, jossa ei ollut ainoatakaan... tiedätte kyllä keitä. Tällainen näky on yhä harvinaisempi nykyaikana ja jonkin ajan päästä täysin mahdoton.

Viestin aiempi osa loi mielleyhtymän, ettei ryhmässä ollut ainuttakaan homoa kunnes aloin miettimään mistä Kopek saattoi sen tietää.

Sitten lamppu välähti ja tajusin, että kyse olikin mamuista.

[Hippi]

^
EI, kyllä Kopek tarkoitti poliisia. 

[Hippi]

Mutta, nyt vähän vakavammalla naamalla kuin äsken

Mietin, millainen kuva Kopekilla on mielessä, kun hän puhuu "kaupunkiympäristöstä" ja siitä tulvimalla tulevasta infosta, joka silmiin tunkeutuu. Minä olen koko elämäni asunut kaupunkiympäristössä ja koko nuoruuteni Helsingin kantakaupungissa. Koulumatkat kuljin kävellen ja suuri osa matkasta koostui kahdesta kadusta Nordenskiöldinkatu ja Urheilukatu, ensin mainittua risteyksestä Eläintarhan urheilukentälle päin. En ole aikoihin noissa maisemissa käynyt, mutta epäilen edelleen, onko siellä vieläkään sitä kaupungin vilinää muulloin kuin suurten urheilutapahtumien aikoina.

Tuolta muutin lähiöön Kontulaan, jossa oli kyllä ostari, mutta enpä sitäkään kovin kaupunkimaiseksi osaa mieltää. Ihmisiä oli paljon ostoksiaan toimittamassa, mutta sekä sitten on sitä kaupunkiympäristöä. Ostarin ulkopuolella on paljon taloja, joissa ihmiset ovat enimmäkseen kotona. Kaduilla ei mitään vilinää. Siellä ei edes erottanut mitään ruuhka-aikaa, jolloin ihmiset olisivat menossa tai tulossa työmatkallaan.

Tiksi on kuin joku pikkukaupunki ja se ihmisvilinä keskittyy aseman tienoolle.

Minä miellän sen kaupunkiympäristön lähinnä sellaiseksi kuin Hesan ydinkeskusta. Siellä on jotenkin hektinen meno kaiken aikaa ja siellä kannattaa kyllä suodattaa tarkoin sen, minkä ottaa vastaan, jotta tarpeellisen pystyy erottamaan tarpeettomasta hälystä. Noin ainakin silloin joskus muutama vuosi sitten, kun siellä olen viimeksi käynyt.

[Socrates]

Itse on havainnoi Helsingissä ympäristöä ollenkaan. En huomaa kun joku uusi liike kotinurkilla on avattu tai mihin tarkoitukseen joku rakennus on.

En ole ihan varma johtuuko se kaupunkilaisuudestani vai olenko vain muuten sellainen. Tuskin muissakaan kaupungeissa kiinnitän huomiotani katukuvaan.

Sitten luonnossa kyllä saatan havaita ja painaa mieleen esimerkiksi erityisiä puita: harvinaisen isoja, kieroonkasvaneita yms. Johtuuko sitten vain siitä, että olen tehnyt paljon metsätöitä.

[Kopek]

Mietin, millainen kuva Kopekilla on mielessä, kun hän puhuu "kaupunkiympäristöstä" ja siitä tulvimalla tulevasta infosta, joka silmiin tunkeutuu. Minä olen koko elämäni asunut kaupunkiympäristössä ja koko nuoruuteni Helsingin kantakaupungissa. Koulumatkat kuljin kävellen ja suuri osa matkasta koostui kahdesta kadusta Nordenskiöldinkatu ja Urheilukatu, ensin mainittua risteyksestä Eläintarhan urheilukentälle päin. En ole aikoihin noissa maisemissa käynyt, mutta epäilen edelleen, onko siellä vieläkään sitä kaupungin vilinää muulloin kuin suurten urheilutapahtumien aikoina.

Ehkä "vilinää" ei huomaa, kun sitä lapsesta asti katselee.

Syvällä maaseudulla asuva lapsi ohittaa koulumatkallaan pari kolme taloa ja näkee niiden ikkunat ja pihat ja piharakennukset. "Vilinä" on sitä, jos yhden talon ikkunaan on vaihtunut uuden väriset verhot tai pihaan ilmestynyt uuden näköinen mopo.

Maaseututaajamassa asuva koululainen ohittaa koulumatkallaan parikymmentä taloa ja yhden kaupan ja näkee niiden ikkunat ja pihat. Vastaan tulee yksi tai kaksi autoa. Koska taloja on paljon, aivan pieniin ilmiöihin ei tule enää kiinnitettyä huomiota. Uudet autot kuitenkin huomataan, samoin muutokset pihapiirissä ja rakennuksissa. Jonkun talon pihapiirissä saattaa vanha nainen hiippailla postilaatikolle. Se ihmisvilinästä.

Kaupungissa asuva lapsi ohittaa koulumatkallaan useita kerrostaloja ja kauppaliikkeitä ja näkee niiden sadat ikkunat ja kadunvarsien ja parkkipaikkojen kymmenet autot, joista suuri osa vaihtuu päivittäin. Jalankulkijoita tulee ja menee eri suuntiin.

[Hippi]

Kuvan porttikongista (G-map) lähdin koulusta kotimatkalle katua siihen suuntaan, johon kuva näyttää. Näköjään maisema on muuttunut, sillä nyt oikealla puolella on huomattava määrä parkkipaikkoja ja näkymää antaa myös kevyt aita. Nyt en enää varmana muista, oliko oikealla puolella autopaikkoja lainkaan, mutta leveyttä ei ollut noin paljoa ja katua reunusti joku keskiharmaa bunkkerimainen aita vai olisiko ollut jonkinlainen pitkänomainen rakennus. Sillä puolella katua ei kyllä ollut mitään nähtävää, sillä autot eivät ole koskaan kiinnostaneet, jos siinä joku parkkipaikka oli. Mutta se on varmaa, että jalankulkua sillä puolen katua ei ollut. Pallokentän iso remontti on muuttanut koko matkalta näkymän kadun oikealla puolella.

Kadun vasemman puolen näkymä koko matkaltaan liikennevaloille asti sen sijaan on säilynyt muuttumattomana, joskin ne pari kivijalkaliikettä ovat vaihtaneet omistajaa.

Kun lähtee kävelemään Nordenskiöldin katua (käännös oikeaan), niin ensimmäisenä pistää silmään, että poissa on kellertävä lauta-aita, joka oli varmaan ainakin 2 metriä korkea ja umpinainen niin, ettei siitä nähnyt Pallokentälle. Jäähallin jälkeen sairaalaa ennen on ilmestynyt ylikulkusilta. Tien oikealle puolelle on ilmestynyt normaalin jalkakäytävän sijaan erillinen kevyenliikenteenväylä

Lopetan matkan tähän rautatiesiltojen eteen enkä vie teitä kyläilemään lapsuudenkotiini, joka on aika lähellä. Niitä on kaksi ja tämä ensimmäinen ei ollut pelottava, mutta sen takana oleva oli. Siitä näkyi paikoin taivasta läpi, jos uskalsi pysähtyä katsomaan. Kauniillakin ilmalla sieltä tippui kellervää nestettä, joten oli oltava tarkkana, kun sillan alta meni.

Että tällaisia kaupunkimaisemia on ollut minun kohdallani. Ei kovin montaa vastaantulijaa ollut koulumatkallani eikä ollut kovin paljoa nähtävääkään.

[Hippi]

Ja nyt päivän fiiliksiin, jotka on kerrassaan omituiset - niin kuin aina puolivuosittain tuppaa päivä tai pari olemaan.

Kehoni ei ole huomannut, että ollaan siirrytty normaaliaikaan. Kehoni mielestä olemme epänormaalissa ajassa. Yleensä en tunne nälkää juuri koskaan, mutta tänään klo 11 alkoi tulla tuntemuksia, että murkinaa olisi saatava. Yleensä syön lounaan joskus klo 12 tienoolla, jos olen ruokakaappinen äärellä. Muutenkin nyt on useamman kerran käynyt niin, että olen vilkaissut kelloa ja aidosti hämmästynyt siitä, miten vähän kello on. Ikään kuin aika kulkisi jollain tavalla hitaamminkin kuin normaalisti. Olen herännyt joskus kello kuuden jälkeen, mikä on aika tavallinen aika herätä, joten en ole ollut hereillä pidempään kuin muinakaan päivinä, mutta pitkältä päivä on tuntunut jo tähän mennessä.

Olin kyllä aikeissa lähteä aamupäivällä kävelemään ruokakauppaan norkoilemaan ja kyttäämään milloin Lauri sinne ilmestyy, mutta jäi kuitenkin lähtemättä, kun innostuin jostain muusta enemmän. Ehkä huomenna sitten 

[Brutto]

Lopetan matkan tähän rautatiesiltojen eteen enkä vie teitä kyläilemään lapsuudenkotiini, joka on aika lähellä. Niitä on kaksi ja tämä ensimmäinen ei ollut pelottava, mutta sen takana oleva oli. Siitä näkyi paikoin taivasta läpi, jos uskalsi pysähtyä katsomaan. Kauniillakin ilmalla sieltä tippui kellervää nestettä, joten oli oltava tarkkana, kun sillan alta meni.

Kirjoitin joskus Ilta Sanomiin kyselyn noista rautatien alikulkuväylistä. Tampereellakin kusi valui Tampereen valtatien kohdalla sillan kannen läpi sen alla kulkevien ihmisten niskaan, koska vanhojen sinisten vaunujen vessat laskivat jätökset suoraan raiteille. Ja laskevat varmaan vieläkin. VR vastasi kyselyyni ja myönsi ongelman, mutta väitti ongelman poistuvan parin vuoden sisällä. Tuosta kyselystä on kulunut jo noin 20 vuotta, mutta edelleen sinisiä vaunuja on käytössä.

[-:)lauri]

Olin kyllä aikeissa lähteä aamupäivällä kävelemään ruokakauppaan norkoilemaan ja kyttäämään milloin Lauri sinne ilmestyy, mutta jäi kuitenkin lähtemättä, kun innostuin jostain muusta enemmän. Ehkä huomenna sitten 

Valitettavasti tulin juuri Tiksin supparista. Ehkä huomenna ei ole vielä tarvetta lähteä metsästämään uutta kinkkua

Nyt on matkustettu koko pikaratikkareitti. Torstaina matkustin puoliväliin ja tänään matkustin reitistä toisen puolikkaan. Sitten Itiksestä Tikkurilan suppariin, sieltä lähti kolmen kilon kinkku mukaan ja nyt ananasta naamariin.

[ROOSTER]

Olin kyllä aikeissa lähteä aamupäivällä kävelemään ruokakauppaan norkoilemaan ja kyttäämään milloin Lauri sinne ilmestyy, mutta jäi kuitenkin lähtemättä, kun innostuin jostain muusta enemmän. Ehkä huomenna sitten 

Valitettavasti tulin juuri Tiksin supparista. Ehkä huomenna ei ole vielä tarvetta lähteä metsästämään uutta kinkkua

Nyt on matkustettu koko pikaratikkareitti. Torstaina matkustin puoliväliin ja tänään matkustin reitistä toisen puolikkaan. Sitten Itiksestä Tikkurilan suppariin, sieltä lähti kolmen kilon kinkku mukaan ja nyt ananasta naamariin.

Oivoi. Luokittelen tuon puoliksi hukkareissuksi kun Hippi jäi näkemättä. 

[Hayabusa]

^
Hipillä on varmaan diili k-kauppiaan kanssa asiakkaiden houkuttelemisesta ostoksille. 

[Kopek]

Kuvan porttikongista (G-map) lähdin koulusta kotimatkalle katua siihen suuntaan, johon kuva näyttää.

Lopetan matkan tähän rautatiesiltojen eteen enkä vie teitä kyläilemään lapsuudenkotiini, joka on aika lähellä.

Tämäpä mielenkiintoista, sanoisi Ruben Stiller. Lisään, että aivan oikeasti, on se mielenkiintoista.

Sattumalta ensimmäinen alue, jonka Helsingissä olen oppinut jollakin tavalla karkeasti hahmottamaan, ei ole kovin kaukana kuvan porttikongista. Alueella järjestettiin eräs urheiluaiheinen suurtapahtuma, johon meidänkin koulustamme osallistuttiin. Ja ihme kyllä, minäkin olin mukana.

Menen askeleen pidemmälle ja näytän kuvan rakennuksesta, jossa ensimmäisen vuoteni vauvana oleskelin.

Osoite löytyi "muistelmistani", joita olen kirjoittanut 1990-luvun alkupuolella. Olen ilmeisesti kysynyt sen äidiltäni.

Valitettavasti ei ole enää elossa ihmisiä, joilta voisin kysyä lapsuuteeni liittyviä asioita. Kirjallinen tieto menetettiin kodista karkottamisen yhteydessä, kun huonekalut jäivät taloon, ja piironkien laatikoissa oli mm. vanhempieni kirjeitä syntymääni edeltävältä ajalta. Kirjeistähän osoite olisi selvinnyt.

Menetin kodista karkottamisen myötä paljon tietoa omasta menneisyydestäni, ja tämä asia vaivaa melkein yhtä paljon kuin itse kodin menettäminen. Suvun arkistot jäivät vieraiden haltuun ja ovat ehkä päätyneet kaatopaikalle. 

Olen menettänyt tietoa myös siten, että sitä on joutunut hukkaan. Kysyin aikoinaan isältäni, mitä kaikkia autoja suvullamme on ollut ensimmäisestä autosta lukien. Kirjoitin luettelon autoista paperille, mutta olen tietenkin hukannut kyseisen paperin.

Ihmisten pitäisi kirjoittaa muistelmat - jos ei itsensä niin jälkeläistensä takia. Jos ei ole jälkeläisiä, niin yleisen historiatiedon takia. Yksityiset asiat muuttuvat yleiseksi historiaksi, kun aikaa kuluu. Ne ovat pieniä paloja pelissä, jolla historiallista ajankuvaa rakennetaan.