Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Fiilikset ja päivän mietteet

Aloittaja Amore, tammikuu 03, 2019, 18:17:24

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 5 Vieraat katselee tätä aihetta.

Kopek

#750
Lainaus käyttäjältä: Hippi - toukokuu 05, 2019, 09:58:44
Netin käyttö ainakin minulla vain on niin malttamatonta, että yhtä asiaa etsiessä, tulee törmättyä johonkin muuhun ja harhauduttua taas väärille poluille ja alkuperäinen asia unohtuu toiseen kertaan  :-[

Tuttu juttu minullekin, eli lähes aina käy noin. Mutta tuolla tavalla ne kaikkein mielenkiintoisimmat asiat usein löytyvätkin. Se löytää, joka ei etsi.

Mitä tulee vanhoihin lehtijuttuihin, niin Hesarin tilaajilla on se etu, että pääsee katselemaan vanhoja lehtiä "aikakone" -sivulta. Siellä ei tosin ole kuin vuoden 1997 ja sitä vanhemmat lehdet. Journalismi on muuttunut paljon. Kun esimerkiksi aikoinaan liikenneonnettomuusuutisissa kerrottiin osallisten nimet ja kotipaikat, nyt tällaista ei kerrota. Sen sijaan nyt uutissa lukee, että poliisi tutkii rikosta tai että auton kuljettajaa epäillään siitä ja siitä rikoksesta (vaikka kuljettaja olisi kuollut!). "Onnettomuuksia" ei siis tavallaan enää ole. On vain rikoksia.

Vanhoja sanomalehtia ja uusia sanomalehtiä vertailemalla voi todeta, miten poliisikeskeiseksi nykyinen yhteiskunta ja elämänmeno on muuttunut. Poliisin rooli yhteiskunnassa on kasvanut kasvamistaan. Tämä ei ole pelkästään minun väitteeni, jota toistan kirjoituksissani, vaan tosiasia, jonka kuka tahansa näkee, kun vertaa vanhoja lehtiä ja tämän päivän uutisia ja mediaa. Erilaista Tosi-TV -polisia tulee monilta television kanavilta joskus smaan aikaankin. Poliisi vyöryy olohuoneisiimme joka tuutista. Ei tällaista ollut muutamia vuosikymmeniä sitten. 

Jotenkin vielä tuntuu, että Suomi on tässä kehityskulussa eturintamassa. En ole löytänyt nettiä selaamalla minkään muun maan uutiskuvastosta niin paljon poliisisymboleja (poliisin hihamerkki, poliisiauton oviteksti) esittäviä "uutiskuvia" kuin Suomen mediasta. Ero on aivan huima. Olipa kyse melkein mistä tahansa asiasta, uutiskuvana on poliisin leijonamerkki tai teksti "Poliisi". Minusta se kertoo paitsi uutistoimittajien laiskuudesta, myös siitä, kuka tätä teatteria pyörittää.

https://yle.fi/uutiset/3-10765817
https://yle.fi/uutiset/3-10644700
https://yle.fi/uutiset/3-10638526
https://yle.fi/uutiset/3-10518604
https://yle.fi/uutiset/3-10724977

Hippi

Kiitos tuosta Hesarin vinkistä. Enpä tuotakaan ole huomannut, vaikka digilehti on ollut käytössäni vuosikaudet. Testaisin käyttöä ja hyvin osasin löytää vuosikymmenten takaa isäni kuolinilmoituksen, kun muistin, että se piti oikein lehteen laittaa.

Kuolinilmoitukset on ihan mielenkiintoisia tutkittavia. Nykyisin suurin osa niistä julkaistaan sunnuntain Hesarissa ja muina päivinä on vain ihan yksittäisiä ilmoituksia. Aiemmin niitä näytti olevan tasaisena virtana myös arkipäivien lehdissä. Joskus pistää miettimään, millainen kuvio on taustalla ollut, kun saman ihmisen kuolemasta on kaksi läheisten tekemää kuolinilmoitusta. Oma lajinsa on sitten nämä paremmassa asemassa olleet, joissa perheen lisäksi henkilön poismenosta ilmoittaa myös firma, jossa on työskennellyt. Myös läheisten itsensä kirjoittamat muistolauseet kertovat paljon enemmän kuin virrenpätkä tai ne paljon käytetyt vakiolauseet. Kerran katseeni osui muistolauseeseen "Uupui sydän soittajan". Se tuntui niin paljon kertovalta, että ihan silmiä poltteli. Vasta sen jälkeen tajusin kuolleen nimen, joka oli minulle aikanaan paljon enemmän kuin tuttu. Oli soittaja ja laulaja  :'(

Pitää vielä tutkia tarkemmin, onko mitään välimuotoa sille suurennokselle, jonka saa haluttua artikkelia klikkaamalla. Suurennos on minusta hiukan liian suuri, vähempikin riittäisi.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Kopek

Kuuntelin autolla ajaessani Radio Puheesta jakson "kansainvälisestä itsetyydytyspäivästä". Ohjelmaan soitti kaksi naista ja yksi mies. Lisäksi luettiin WhatsApp -viestejä ja keskusteltiin. Joku viestin lähettänyt paheksui sitä, että Yleisradion kanava on mennyt sellaiseksi, että se lähettää ohjelmaa seksistä ja pettämisestä ja orgasmista ja itsetyydytyksestä ja mitä kaikkea ohjelmakirjoon kuuluukaan. Viestin lähettäjä kertoi, että asiasta on raportoitu esimiehille. En tiedä, oliko lähettäjä tosissaan vai vitsailiko vain. Toimittajat puolustelivat, että aiheita lähestytään asiapitoisesti.

Ohjelmaan soittaneet naiset olivat mielestäni asiallisia, mutta miehen puheet ja naurunhekottelu saivat minut hiljentämään vähäksi aikaa äänen radiosta, koska en kestänyt kuunnella. Ajattelin, onko kiiluvasilmäisen ateistin todellakin pakko tuoda uskontoa halveksivaa ideologiaansa esille joka paikassa pilkkaamalla uskonnon kannattajien pyhinä pitämiä arvoja. Eikö mielipiteen voisi tuoda esille jotenkin korrektimmin, ja onko se ylipäätään pakko tuoda esille joka välissä, olipa aihe mikä tahansa. En ole islamilainen enkä erityisesti pidä tuosta uskonnosta, mutta ei minulla silti ole tarvetta pilkata sitä tai sen kannattajien pyhinä pitämiä asioita. Jokainen uskokoon tai olkoon uskomatta, mutta jättäköön muillekin vapauden ja rauhan ajatella asioista niin kuin itse kukin ajattelee.

Mietin ohjelmaa kuunnellessani - ja siksi oikeastaan kirjoitankin tätä - mitähän toopelais-konservatiivit ajattelevat siitä, että Yleisradiosta tulee ohjelmia, joissa lopuksi toivotetaan, että "vetäkää käteen".

Ohjelman kuunteleminen herätti ajatuksia siitä, millaisen "kasvatuksen" olen saanut ja mahdollisesti välittänyt eteenpäin tähän aiheeseen liittyen. Ajatus tuli mieleeni, kun ohjelmassa kerrottiin kasvatusnäkemyksistä. Toimittaja Jussi Putkonen kertoi omakohtaisia muistoja mm. siitä, miten hän jäi perhepiirissä kiinni itse teosta. Hänen isänsä oli tullut huoneeseen juuri, kun nuori Putkonen oli ollut pornolehdet levällään hoitelemassa itseään. Isä oli vätäissyt oven kiinni ja sanonut, että "ohoh". Asiasta ei ollut sen koommin puhuttu sanallakaan. Nuorta Putkosta tapaus oli tietysti jäänyt hävettämään kuin mikäkin.

Tuosta tuli mieleeni oma muisto hieman saman tyyppisestä asiasta, missä isän suhtautuminen ei ollut kohtelias "ohoh" vaan täysin erilainen eli minulle julkista häpeää tarkoituksella tuottava. Olin leikannut Tekniikan Maailmasta mainoskuvan, jossa oli paljasrintainen nainen (aikoinaan tällaisiakin mainoksia oli). Pahville liimattu kuva oli unohtunut minulta vessan hyllyyn (mitä sillä vessassa olin tehnyt, sen voi jokainen vapaasti arvailla, ja arvaus on todennäköisesti oikea), josta isä oli sen löytänyt. Sen sijaan, että hän olisi herrasmiesmäisesti huomaamatta käynyt viemässä sen huoneeseeni, eikä asiasta olisi koskaan puhuttu, hän toi kuvan ruokapöytään, jossa oli kokoontuneena koko perhe aina isoäitiä myöten. "Tämä taitaa olla sinun", oli hänen kommenttinsa, kun hän ojensi kuvan minulle. Voiko murrosikäistä poikaa tuon enempää nöyryyttää perheen silmissä.

Nappasin kuvan ja vein sen erääseen komeroon, josta se pian hävisi, eli utelias äitikin oli lähtenyt etsimään sitä ja löytänyt ja hävittänyt sen.

Tuollaista oli kasvatukseni. Eikä tuo ollut ainoa juttu. Minua suorastaan aivopestiin häpeämään omaa itseäni murrosikäisenä ja kaikkea mitä siihen liittyy. Isä mm. tokaisi ruokapöydässä kaikkien kuullen, että minulla alkaa tuota parran haiventa olla sen verran, että sitä pitäisi varmaan ruveta ajelemaan. Kai joitakin poskikarvoja oli, mutta ajatus, että "minulla kasvaa parta" oli äärimmäisen hävettävä, koska se oli merkki siitä, että olen muuttumassa kiltistä lapsesta pahaksi aikuiseksi. Eikä siitä olisi pitänyt tehdä numeroa.

Murrosikä saatiin tuntumaan siltä, että kiltti viaton lapsi alkaa jonkun voiman vaikutuksesta muuttua möriseväksi ja karvaiseksi hirviöksi, jolla ei ole mielessään kun syntisiä ajatuksia. Alastomia naisia, seksiä, pornoa, pahuutta, pahuutta, pahuutta..

Ei ihme, jos tuollaisen kasvatuksen läpi käyneestä ei kasva aivan tasapainoista näissä asioissa.

https://areena.yle.fi/1-3947642

Norma Bates

Jokin aika sitten yksi nuorempi miekkonen tuon tuostakin ränkytti Skypeen tms. että pääsisi esittelemään minulle onanointiaan. En saa toisen ihmisen itsetyydytyksen katselemisesta kiksejä (ainakaan tuntemattoman), ja kysyin että miksi se hänelle on niin tärkeää ja kiihottavaa että joku katsoisi. Huomautin myös että jos nettiä ei olisi, vaanisiko hän väkeä puskissa että saa rynnätä sieltä takki levällään esiin... Hän sanoi ettei ole tuollainen itsensäpaljastelija, mutta oli joskus nuorempana tullut nähdyksi onanoidessaan. Siihen hän oli sitten fiksoitunut.

Minua ihmetyttää että miten nuoret miehet tuon tuostakin "jäävät kiinni". Osataan polttaa tupakkaakin ilman että perhe saa tietää. Jotkut vetävät huumeita yhtenä metelinä ja perhe ei tiedä mitään. Jotkut kärsivät anoreksiasta pitkään ennen kuin kukaan noteeraa. Mutta runkata ei sitten osata niin ettei aina joku perheenjäsen näkisi tai saisi tietää? Miksi näin?

Juha

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 07, 2019, 14:39:40Minua ihmetyttää että miten nuoret miehet tuon tuostakin "jäävät kiinni". Osataan polttaa tupakkaakin ilman että perhe saa tietää. Jotkut vetävät huumeita yhtenä metelinä ja perhe ei tiedä mitään. Jotkut kärsivät anoreksiasta pitkään ennen kuin kukaan noteeraa. Mutta runkata ei sitten osata niin ettei aina joku perheenjäsen näkisi tai saisi tietää? Miksi näin?

Voi sitä ihmetellä. Perusteluja voi ilmiölle löytyä, ja tarkoitan sellaisia seikkoja, joissa ei todellakaan lähdetä narahtamisen kikseistä, koska sitä odotusta ei ole. Näin arvelisin olevan, useimmiten.

Nuorena sössii kaiken kanssa. Uusi juttu kun on, niin sama vain jatkuu, vanhempanakin. Tämä on oma kokemukseni.

Piiloutumista voi ajatella helppona. Kaikkea muuta, tosin paljastumiseen vaikuttaa se, minkä haluaa olla näkymättä muille. Aina ei tästäkään voi tietää, ja kokemus opettaa, tosin se on narahdus samalla.

Hayabusa

Kun katsoin ympärilleni, tuli mieleen Kopekin kuva ja kuvaus hordauskämpästä. No joo, ei ihan yhtä paha, mutta kesken järjestelyjen oikeasta kuvakulmasta saisi aika ikävän kuvan. Täytyykin vielä ennen nukkumaan menoa laittaa pari nurkkaa järjestykseen. Ainakin valokuvauskalusto pitää piilottaa ettei satu vahingonlaukausta.  ;D
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

Toope

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 07, 2019, 14:39:40
Jokin aika sitten yksi nuorempi miekkonen tuon tuostakin ränkytti Skypeen tms. että pääsisi esittelemään minulle onanointiaan. En saa toisen ihmisen itsetyydytyksen katselemisesta kiksejä (ainakaan tuntemattoman), ja kysyin että miksi se hänelle on niin tärkeää ja kiihottavaa että joku katsoisi. Huomautin myös että jos nettiä ei olisi, vaanisiko hän väkeä puskissa että saa rynnätä sieltä takki levällään esiin... Hän sanoi ettei ole tuollainen itsensäpaljastelija, mutta oli joskus nuorempana tullut nähdyksi onanoidessaan. Siihen hän oli sitten fiksoitunut.

Minua ihmetyttää että miten nuoret miehet tuon tuostakin "jäävät kiinni". Osataan polttaa tupakkaakin ilman että perhe saa tietää. Jotkut vetävät huumeita yhtenä metelinä ja perhe ei tiedä mitään. Jotkut kärsivät anoreksiasta pitkään ennen kuin kukaan noteeraa. Mutta runkata ei sitten osata niin ettei aina joku perheenjäsen näkisi tai saisi tietää? Miksi näin?
Miksi sinulla on tuollaisia nettikavereita?

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 09, 2019, 00:58:58
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 07, 2019, 14:39:40
Jokin aika sitten yksi nuorempi miekkonen tuon tuostakin ränkytti Skypeen tms. että pääsisi esittelemään minulle onanointiaan. En saa toisen ihmisen itsetyydytyksen katselemisesta kiksejä (ainakaan tuntemattoman), ja kysyin että miksi se hänelle on niin tärkeää ja kiihottavaa että joku katsoisi. Huomautin myös että jos nettiä ei olisi, vaanisiko hän väkeä puskissa että saa rynnätä sieltä takki levällään esiin... Hän sanoi ettei ole tuollainen itsensäpaljastelija, mutta oli joskus nuorempana tullut nähdyksi onanoidessaan. Siihen hän oli sitten fiksoitunut.

Minua ihmetyttää että miten nuoret miehet tuon tuostakin "jäävät kiinni". Osataan polttaa tupakkaakin ilman että perhe saa tietää. Jotkut vetävät huumeita yhtenä metelinä ja perhe ei tiedä mitään. Jotkut kärsivät anoreksiasta pitkään ennen kuin kukaan noteeraa. Mutta runkata ei sitten osata niin ettei aina joku perheenjäsen näkisi tai saisi tietää? Miksi näin?
Miksi sinulla on tuollaisia nettikavereita?

Siksi koska pyörin ns. nakusaitilla.  ;D Mutta en minä nyt tämmöisiä ihan kavereiksi ylentäisi. Olkoot vaikka nettituttuja. Ja onhan seksuaalisuus aina kiinnostanut minua ihan aiheena, ja kiva tietää miten eri ihmiset sen suhteen raksuttavat. Kirjoittamallakin ajatuksia saa vaihdettua, että jokaista juippia ei tarvitse viedä sänkyyn ja omakohtaisesti selvitellä että miten juuri tämä miekkonen toimii.

MrKAT

Muutama päivä sitten otti hirveesti pattiin.
    Normaalisti minulla on lehmän hermot mutta kun tulee salaperäisiä puhelinlaskuja jotka on alkaneet mennä väärään osoitteeseen jotka saan käsiini erittäin myöhässä, viikkojen päästä. Ei siinä vielä mitään mutta kun tahdoin ilmoittaa oikean osoitteen (jonka postinro on muuttunut koska postin uusi numerosysteemi).
    Mitä ihmettä?! Laskuissa ei löydykään puhelinnumeroa johon soittaa, vain salaperäinen postilokero osoite. Siinä on kyllä nettiosoite.
    Menen illalla nettiosoitteeseen. Mitä hemmettiä?!!? Ei ole puhelinnumeroa. V*ttu V*TUN ...&")%#)#¤"...
Miten hemmetissä minä ilmoitan toisen uuden postinumero-osoitteen jos ei ole puhelinnumeroa??!!!
    Firman nimi on muuten
                          ELISA.
Minä luulin että se on arvostettu puhelinfirma, jolta löytyisi edes yksi ainut puhelinnumero.
Seuraavana aamuna kun heräsin niin heti ensimmäinen sana oli V*tun V*ttu S**tana!!!  Niin paljon tuo
otti päähän. Kävin myös metsässä kävelyllä jonka piti rauhoittaa. Mutta ketutus vain paheni.
   Nöyryytystä lisäsi se, että olin aiemmin opastanut wanhaa sukulaistani että firma joka lähettää outoja etikkapillereitä laskun kanssa, jolla on vain salaperäinen postilokero-osoite eikä puh.nroa, on huijarifirma.

Aamupäivällä kun menen nettiosoitteeseen niin siellä on puhelinnumero. Se onkin auki 8-18 ja olin käynyt 18 jälkeen. Puhelinnumerossa oli säällinen odotusaika ja sain osoitteen muutettua ja myöhästyneitä laskuja järjesteltyä. Tosin tuli kahdelta henkilöltä sieltä ristiriitaisia ohjeita mutta katsotaan nyt miten suma selviää kun maksan takautuneesti. Lauhduin kovasti.

Mutta tämä on edelleen auki: Mites ne ½-1 miljoonaa digiosaamatonta vammaista/vanhusta jotka ei ymmärrä nettiä? Mihin ne soittaa kun laskuissa ei ole nroa jonne soittaa vaikkapa osoitteenmuutoksesta tai asiakkuuden peruutuksesta?
Missä perussuomalainen törttöilemässä, siellä Jokisipilä puolustelemassa.
                    - Vanha turkulainen sananlasku (by Antti Gronow)

wade

"hehe"

Vilkuilin aamulla mailejani kiireen lomassa, ja huomasin saaneeni onnitteluviestin eräältä käyttämältäni suurelta verkkokaupalta: voitin arvonnassa matkan kahdelle hengelle Mestareiden Liigan finaaliin, lentoineen, neljän tähden hotelleineen. Epäilin toki ensin huijausviestiä, tarkastin että kyseessä oli tosiaan oikea sivusto, kyllä oli. Lisäksi varmistin että tällainen arvonta todella oli olemassa, kyllä oli.

Melko hyvä fiilis!

Paitsi että kun ehdin n. 30min myöhemmin paneutumaan asiaan, minulle selvisi, etten ollut voittanut mitään. Kyse oli verkkokaupan mokasta, voittoviesti oli lähtenyt erehdyksessä sadoille (osa hyvinkin näreissään luultuaan voittaneensa, luin uutisista).

Tiedän nyt kuitenkin kertoa, että UCL-finaalilipun voittaminen tuntuu hyvältä. Ehdin jo mielessäni ilmoittaa sukulaiselle, etten pääse hänen yo-juhliinsa ja seisoskella stadionin lehtereillä.

Kopek

#760
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 07, 2019, 14:39:40
Minua ihmetyttää että miten nuoret miehet tuon tuostakin "jäävät kiinni". Osataan polttaa tupakkaakin ilman että perhe saa tietää. Jotkut vetävät huumeita yhtenä metelinä ja perhe ei tiedä mitään. Jotkut kärsivät anoreksiasta pitkään ennen kuin kukaan noteeraa. Mutta runkata ei sitten osata niin ettei aina joku perheenjäsen näkisi tai saisi tietää? Miksi näin?

Jos pitäisi keksiä vastaus täysin arvailupohjalta, keksisin seuraavaa.

"Tuon tuostakin" on yläkanttiin arvioitu. Yksi kahdestasadasta miehestä kerran elämässä voisi olla lähempänä totuutta. Kertyy siitäkin jo 13705 suomalaista.

Ne henkilöt noista laskennallisista tapauksista, jotka kiusallisesta kokemuksestaan julkisesti kertovat, eivät ole satunnaisotannalla valittu ryhmä vaan todennäköisesti valikoituneet tavalla tai toisella. Näiden "valittujen", esimerkiksi nakusaitilla kokemuksistaan kertovien, keskuudessa "kiinni jääminen" on saattanut olla yleisempää kuin keskimäärin johtuen esimerkiksi siitä, että nämä henkilöt ovat olleet keskimääräistä aktiivisempia "alalla".

Tuo sama ilmiö on näkyvissä monissa muissakin asioissa. Julkisuudessa esiintyvien kertomusten ja keskustelujen perusteella joku asia voi näyttää yleiseltä, vaikka se kansan syvien rivien keskuudessa olisi lähes tuntematon. Pienet vähemmistöt ovat paljon esillä julkisuudessa, koska niihin kuuluvat ihmiset ovat aktiivisia, ja media nostaa heitä esille uutisarvon takia. Kun harvinainen on paljon esillä mediassa siksi, että se on harvinainen, onko se silloin enää harvinainen?

Mainitaan nyt vaikka esimerkkinä homot ja trans-ihmiset. Mediaa seuraamalla voi päätyä käsitykseen, että lähes joka toinen on tuollainen, vaikka heitä ei ole kuin pieni osuus ihmisistä. Amerikkalaisia elokuvia ja sarjafilmejä katsova puolestaan voi luulla, että joka viides tai useampi amerikkalainen on juutalainen, koska juutalaisten uskonnollisia seremonioita esiintyy elokuvissa ja TV-sarjoissa aivan niin kuin ne olisivat valtavirtaa. Juutalaisia on kuitenkin vain 1,4 % Yhdysvaltojen asukkaista.

Nyt, kun määrä on saatu kohdalleen (tämä on siis pelkkää arvailua), on aika miettiä syitä kiinni jäämisen yleisyyteen verrattuna naissukupuoleen. Oletan, että tässäkin on kyse määrästä. Nuoret miehet harrastavat asiaa enemmän, joten heitä jää kiinnikin enemmän. Ehkä tapa, miten harrastetaan, ja paikat, missä harrastetaan, ovat lisäksi luonteeltaan sellaisia, että kärähtämisen riski on jo tästä syystä suurempi. Ehkä myös epäsuora kiinni jääminen on näistä syistä todennäköisempää.

Ei mulla muuta...

Tai on sittenkin. Norma B:n arvio, että tupakoidakin voi perheen tietämättä, ei sovi yhteen minun kokemusmaailmani kanssa. Jos perhe ei tupakoi, yhden henkilön on vaikea salata tupakoimistaan, koska savu tarttuu vaatteisiin ja haisee hengityksessä. Tietenkin, jos yhden tupakan käy kerran vuodessa polttamassa jossakin tuulisella kalliolla, ja sen jälkeen odottaa muutaman tunnin ja tekee kaikki temput, että tupakka ei haise suusta, niin ehkä tätä pahetta onnistuu harrastamaan paljastumatta. Mutta jos säännöllisesti tupakoi, niin ihmettelen kyllä, jos sitä ei huomata. Mutta jos perheessä muutkin polttavat tai ovat päivittäin tupakkaympäristöissä, niin ehkä silloin.

Hippi

Lainaus käyttäjältä: Kopek - toukokuu 10, 2019, 21:36:06
Tai on sittenkin. Norma B:n arvio, että tupakoidakin voi perheen tietämättä, ei sovi yhteen minun kokemusmaailmani kanssa. Jos perhe ei tupakoi, yhden henkilön on vaikea salata tupakoimistaan, koska savu tarttuu vaatteisiin ja haisee hengityksessä. Tietenkin, jos yhden tupakan käy kerran vuodessa polttamassa jossakin tuulisella kalliolla, ja sen jälkeen odottaa muutaman tunnin ja tekee kaikki temput, että tupakka ei haise suusta, niin ehkä tätä pahetta onnistuu harrastamaan paljastumatta. Mutta jos säännöllisesti tupakoi, niin ihmettelen kyllä, jos sitä ei huomata. Mutta jos perheessä muutkin polttavat tai ovat päivittäin tupakkaympäristöissä, niin ehkä silloin.

Tuosta tuli mieleen muinainen "jäin melkein kiinni" -tapahtuma.

Olin ehkä noin 14-vuotias (tai 15), kun hiukan vanhempien kavereiden kanssa oltiin naukkailtu kossua. Nuo kaverit oli muutamaa vuotta vanhempia ja heillä oli sen verran omaa rahaa, että aina välillä saivat jostain hommattua juotavaa. Likkakaverini kanssa pääsimme osille osaksi sen vuoksi, että emme juoruaisi asiasta eteenpäin, mutta ehkä myös siksi, että kaveria ei jätetä ilman.

Minulla oli tiukat määräajat, milloin piti olla kotona ja tajusin olevani myöhässä. Kauhistuin, että nyt käy köpelösti, jos joudun puhutteluun. Yksi pojista haki minulle banaanin (!), jotta syömällä pää selviää kotimatkalla, joka ei ollut kovin pitkä. Kiireellä sitten kotia kohti ja juuri, kun pääsin rappukäytävään ja olin menossa omaan huoneeseeni, äiti ilmestyi eteeni. "Sori, että olen myöhässä, menen nukkumaan" ei auttanut vaan äiti tapansa mukaan räksytti, kunnes sitten äkkiä kysyi "Hippi, mille sun henkes haisee?". "Banaanille, söin just Arskalla banaabnin". "Ai, luulin, että olet polttanut tupakkaa".

No en ollut polttanut, mutta kun äiti poltti paljon, niin eihän hän sitä tupakkaa olisi voinut haistaa, joten piti kysyä. Alkoholi oli jo NIIN paha asia, että sitä hän ei olisi minusta uskonut ja sitä paitsi eihän minulla olisi ollut rahaakaan sen hankkimiseksi. Äidillä vaan ei ollut käsitystä siitä, miten kivoja kavereita pihan pojat oli. No, äiti meni sitten kotiin ja minä omaan huoneeseeni (minulla oli tuolloin oma pieni huone, joka oli erillään muusta asunnosta, mutta oli kuitein kodin seinänaapurina). Kun tilanne oli rauhoittunut, puikahdin ulos takaisin ja kipaisin kavereiden luo jatkamaan bileitä.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Hippi

Lainaus käyttäjältä: wade - toukokuu 10, 2019, 19:16:12
Paitsi että kun ehdin n. 30min myöhemmin paneutumaan asiaan, minulle selvisi, etten ollut voittanut mitään. Kyse oli verkkokaupan mokasta, voittoviesti oli lähtenyt erehdyksessä sadoille (osa hyvinkin näreissään luultuaan voittaneensa, luin uutisista).

Jos olisit amerikkalainen, niin sinun ei tarvitsisi kuin sanoa taikasanat "lakimieheni ottaa pian yhteyttä", niin sinulla olisi pian vähän paremmat liput ja luksusreissu täydellä ylläpidolla tiedossa :)
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

wade

Lainaus käyttäjältä: Hippi - toukokuu 11, 2019, 12:09:57
Lainaus käyttäjältä: wade - toukokuu 10, 2019, 19:16:12
Paitsi että kun ehdin n. 30min myöhemmin paneutumaan asiaan, minulle selvisi, etten ollut voittanut mitään. Kyse oli verkkokaupan mokasta, voittoviesti oli lähtenyt erehdyksessä sadoille (osa hyvinkin näreissään luultuaan voittaneensa, luin uutisista).

Jos olisit amerikkalainen, niin sinun ei tarvitsisi kuin sanoa taikasanat "lakimieheni ottaa pian yhteyttä", niin sinulla olisi pian vähän paremmat liput ja luksusreissu täydellä ylläpidolla tiedossa :)
Tästä olisi saanut joukkokanteen!

Kopek

Jukebox ketjua lukiessani ja Madonnan kappaletta kuunnellessani ajauduin etsimään, löytäisinkö jotain tarjottavaa. Selasin ja kuuntelin 1960-luvun kappaleita ja löysin säveltäjän kertomuksen siitä, mistä "A Whiter Shade of Pale" sai inspiraationsa (Bachin sävellyksestä).

Kuunnellessani LP-levyn "Every Good Boy Deserves Favour" -aloitusosuutta muistelin, että sain tuon Moody Bluesin levyn aikoinaan Fazerin Musiikkikerhosta (johon eräs luokkakaveri oli houkutellut minut liittymään) melko tuoreeltaan. Valitettavasti minulla ei ollut hienoja stereoita vaan ainoastaan oma rakentelemani 14 kaiuttimen systeemi, joten kuuntelusta ei saanut täyttä nautintoa. Kun äänenvoimakkuuden sääti kovalle, niin kyllähän levyn efektit joka tapauksessa kuulostivat hienoilta. Fazerin musiikkikerhon kautta tuli muitakin levyjä kuten Deep Purplen "Fireball" sekä joitakin epämäääräisiä ilman koteloa olevia levyjä kuten Jimi Hendrixin "Electric Ladyland" ja Creamin jokin kooste ja mitä kaikkia niitä oli. Levyt taitavat olla vieläkin pääpiirteissään tallella.

Ai niin, olin vähällä unohtaa, mitä minun oikeastaan piti kirjoittaa.

Nostalgiahengessä netissä surffaillessa silmiini osui luokkakuvia vuodelta 1971. Piti katsoa oikein kahdesti, olivatko ne todella tuolta vuodelta, koska pojilla oli lyhyet hiukset. No, jossakin päin maailmaa ja joissakin kouluissa näin on kai ollut. Mutta ei Suomessa eikä New Yorkissa, kuten seuraavat kuvat osoittavat:

https://i.redd.it/mgfgtupynfh01.jpg

http://www.jykls.net/OPPILAAT/1971_72_6BAMS.jpg

Suomalaisissa on jotain "itäblokki" -tyyliä.