Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Fiilikset ja päivän mietteet

Aloittaja Amore, tammikuu 03, 2019, 18:17:24

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 5 Vieraat katselee tätä aihetta.

Hippi

Lainaus käyttäjältä: mikainen - kesäkuu 15, 2019, 11:13:30
Nyt lähdenkin tästä pyörällä Tiksiä kohti. Jos vaikka Hippi tulisi vastaan. 🙂

Jonkun aikaa tuon jälkeen lähdin kauppaan. Hiukan hymyilytti, kun lännen suunnasta tuli pyörälijä matkalla Tiksin suuntaan, mieshenkilö ja reppu selässä (noin tarkan kuvan ehdin siinä muodostaa). Kävi mielessä, että siinä se mikainen nyt menee :)
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

mikainen

Lainaus käyttäjältä: Hippi - kesäkuu 15, 2019, 14:58:49
Lainaus käyttäjältä: mikainen - kesäkuu 15, 2019, 11:13:30
Nyt lähdenkin tästä pyörällä Tiksiä kohti. Jos vaikka Hippi tulisi vastaan. 🙂

Jonkun aikaa tuon jälkeen lähdin kauppaan. Hiukan hymyilytti, kun lännen suunnasta tuli pyörälijä matkalla Tiksin suuntaan, mieshenkilö ja reppu selässä (noin tarkan kuvan ehdin siinä muodostaa). Kävi mielessä, että siinä se mikainen nyt menee :)

Reppu oli kyllä, mutta tulin pohjoisen suunnasta. :)

a4

Lainaus käyttäjältä: Hippi - kesäkuu 15, 2019, 14:58:49
Lainaus käyttäjältä: mikainen - kesäkuu 15, 2019, 11:13:30
Nyt lähdenkin tästä pyörällä Tiksiä kohti. Jos vaikka Hippi tulisi vastaan. 🙂

Jonkun aikaa tuon jälkeen lähdin kauppaan. Hiukan hymyilytti, kun lännen suunnasta tuli pyörälijä matkalla Tiksin suuntaan, mieshenkilö ja reppu selässä (noin tarkan kuvan ehdin siinä muodostaa). Kävi mielessä, että siinä se mikainen nyt menee :)
Moikkasitko? :)

Voitaisiin kehittää Kantislaisille jokin salainen käsimerkki. Miksei myös Kantapeikoille oma.
Kävisikö nämä:





Kopek

#918
Lainaus käyttäjältä: safiiri - kesäkuu 15, 2019, 13:58:57
Vapauttakin on monenlaista. Vaikkapa lapsuuden vapaus vaeltaa Helsingissä julkisilla välineillä pitkin poikin kaupunkia ilman, että tarvitaan vanhemmat kuskaamaan autolla. Tänään stadikalle uimaan, huomenna Suomenlinnaan seikkailemaan ja ylihuomenna Malmille katselemaan lentokoneita.

Pääsin ensimmäisen kerran elämässäni linja-auton kyytiin noin kymmenvuotiaana. Paikallinen tilausliikenne järjesti paikkakunnan torilta lapsille tarkoitetun vappuajelun. Se maksoi muutaman markan. Auto kävi viiden kilometrin päässä erään sillan takana kääntymässä.

Seuraavan kerran pääsin linja-auton kyytiin koulussa, kun me keskustan koululaiset teimme oman kuntamme alueella luokkaretken joihinkin nähtävyyksiin, mm. voimalaitokselle ja pariin kyläkouluun. Meitä oli muutama luokka, ja autoja oli kaksi tai kolme. Minua harmitti, kun en päässyt hienoon Kutter salonkilinja-autoon, jossa oli erityinen tupakkahytti perällä. Kävin kuitenkin pysähdyspaikalla katsomassa tuota autoa.

Kolmas linja-automatkani noin 12-vuotiaana oli pidempi. Me koululaiset kävimme nimittäin erään urheilutapahtuman merkeissä Helsingissä.

Tuo oli ensimmäinen kerta, kun pääsin hieman enemmän tutustumaan edellä mainittuun kaupunkiin. Kävimme Linnanmäellä ja Korkeasaaressa. Jälkimmäisessä vesibussia odotellessamme eräs poika kävi maistamassa vettä merestä varmistaakseen oliko se todella suolaista, niin kuin oli kerrottu. Moni näki meren ensimmäistä kertaa. Viimeisenä Helsinki-päivänä saimme liikkua vapaasti. Minulla oli lippu, johon sisältyi oikeus matkustaa julkisilla liikennevälineillä, mutta kaverillani ei ollut. Ei liene vaikea arvata, kuka ne kaverin liput joutui ostamaan. En tietenkään pysty enää hahmottamaan, missä ajoimme raitsikalla (käytän tarkoituksella vanhaa nimeä). Joka tapauksessa ajoimme koko lenkin. Päätepysäkki, missä pysähdyttiin pidemmäksi aikaa ei varmaankaan ollut se, mikä jostakin syystä on myöhemmin tullut mieleeni eli tämä. Milloinhan tuossa on viimeksi kulkenut raitiovaunu.

https://www.google.fi/maps/@60.18696,24.9580763,3a,75y,74.7h,83.58t/data=!3m6!1e1!3m4!1sKimUAhDul7oSGryJkBtc5w!2e0!7i13312!8i6656?hl=fi

Tältä ensimmäiseltä "omalta" Helsingin reissulta jäi tutuksi lähinnä nykyisen kisahallin ja Olympiastadionin alue ja vähän muutakin. Minkäänlaista kokonaiskuvaa kaupungista ei kuitenkaan syntynyt. Ei ollut edes karttaa, mistä olisi katsellut. Tällä reissulla ostin ensimmäisen kamerani. Valitettavasti kuvia ei ole, koska tuhosin filmin avaamalla kameran takakannen. Minkä vaan voi tehdä väärin, sen aivan varmasti teen väärin. Olen lisäksi mestari keksimään, miten sellaisenkin asian voi tehdä väärin, mitä ei voi tehdä väärin. Olen esimerkiksi kuvannut "vahingossa" filmirullan kahteen kertaan niin kinofilmikameralla kuin rullafilmikamerallakin, ja jälkimmäisellä sen pitäisi periaatteessa olla lähes mahdotonta. Mutta ei minulle.

Seuraavan kerran pääsin linja-auton kyytiin 16-vuotiaana, kun teimme koulusta luokkaretken erääseen kansallispuistoon muutaman kymmenen kilometrin päähän. Tällöin pääsin vihdoin sen "salonkivaunun" kyytiin.

Kansallispuistomatkan jälkeen seuraavan kerran olin linja-auton kyydissä autokoulun aikaan noin 18-vuotiaana, jolloin ensimmäisen kerran varsinaisesti matkustin linja-autolla tavallisena maksavana matkustajana. Kävimme kaupungissa ajamassa, eivätkä kaikki mahtuneet kuorma-auton kyytiin matkalle, joten osa joutui kulkemaan linja-autolla. Muistan kuin paluumatkalla joku humalainen höpötteli takapenkillä, että tämä on ilmaista kyytiä tämä ylös-alas -meno, kun auto pomppi pienen paikallistien mäissä ja montuissa.

Lopetan luettelemisen tuohon. Kaupungissa eläneet eivät taida pystyä yksityiskohtaisesti selostamaan jokaista linja-autokyytiään siihen hetkeen mennessä, kun he ovat täyttäneet 18 vuotta. Itse asiassa voisin jatkaa vielä tuostakin eteenpäin, koska ei niitä kyytejä myöhemminkään paljon ollut. Seuraavan kerran olin linja-auton kyydissä, kun sotilaita kuljetettiin Hangon Syndaleniin ja takaisin. Ja vähän ennen siviiliin pääsyä tehtiin "huviretki" vihreällä sotilasbussilla. Kävimme mm. Sotamuseossa ja Tapiolan Linnunradassa, jossa meille koko porukalle tarjottiin oikein hieno lounas jonkun järjestön laskuun.

Vielä nytkin bussikyyti on minulle aina "tapaus", johon suhtaudun todennäköisesti aivan eri tavalla kuin ihmiset, joille se on ollut arkea lapsesta asti. En ole vieläkään oppinut menemään luontevasti bussiin, kun etuovi aukeaa. Yllätyn aina, että ai, noinko päin se aukesi, ja joudun siirtymään ja muuttamaan suunnitelmaa sisälle menemiseksi. Ja paikkaa, mihin istun, mietin tarkkaan aivan kuin olisin valitsemassa sitä viikoksi. Tästä tulikin mieleeni, että kun olin viimeksi bussissa matkalla Isoon Omenaan, taisin olla yhden pysäkkivälin ainoa matkustaja. Vai olinko ainoa matkustaja vain muutaman sekunnin pysäkillä. En muista varmuudella. Nappailin joka tapauksessa ihmeissäni kuvia tyhjästä autosta. Mutta pian tuli kyytiin joku "etninen" nainen, jonka huomasin matkustavan samalla metrolla keskustaan kanssani.

https://ibb.co/K7GTFpR

a4

Lainaus käyttäjältä: Kopek - kesäkuu 15, 2019, 22:11:28
Milloinhan tuossa on viimeksi kulkenut raitiovaunu.
31.8.1984
Lainaa
Minkä vaan voi tehdä väärin, sen aivan varmasti teen väärin. Olen lisäksi mestari keksimään, miten sellaisenkin asian voi tehdä väärin, mitä ei voi tehdä väärin.
https://www.iltalehti.fi/digi/a/200701315682270

Amore

Lainaus käyttäjältä: safiiri - kesäkuu 15, 2019, 13:58:57
ylihuomenna Malmille katselemaan lentokoneita.

Ei Malmilla enää lennetä.
All you need is Love

Amore

Lainaus käyttäjältä: Amore - kesäkuu 06, 2019, 20:12:50
Kun tulin töistä kotiin, menin ensimmäiseksi parvekkeelle kastelemaan auringonpaisteessa nuokkuvia kasvejani. Samalla tuli vilkaistua pihalle, jossa alapuolellani on pieni nurmipläntti. Yllättäen en nähnytkään nurmesta juuri mitään, vaan kaksi viltillä makoilevaa lähiövalasta. Paitsi, ettei oltu lähiössä, vaan kaupunkipihalla. Täytyy sanoa, että pariskunta oli aika järkyttävä näky. En noin yleisesti ottaen välitä, jos ihmiset ovat läskejä, mutta huomasin järkyttyväni kun valtavat läskikasat ovat rantautuneet paikalle, jossa normaalisti on vain nurmikkoa. Pihallamme ei juuri koskaan käy kukaan makailemassa. Pariskunta todella täytti olemuksillaan koko pihan.

Yritin tänään samaan hissiin, jossa oli lähiövalas (pariskunnan naispuolinen jäsen) pulskan ystävänsä kanssa sekä valaspariskunnan koira. Valas sanoi: "Ei me taideta mahtua". Mahduin kyllä sisään (olen kokoa 38/40), mutta hissi päräytti jonkin äänimerkin. Minä olin tullut viimeisenä, joten astuin ulos. En ole tiennytkään, että hissi hälyttää, jos painoa on liikaa. Sellaista ei ole koskaan tapahtunut, vaikka muistelen kyllä matkustaneeni hissillä ennenkin jonkun hyvin lihavan asukkaan kanssa. Lähiövalaalle äänimerkki oli selvästi tuttu; hän osasi odottaa sitä, koska hänen äänensävynsä oli niin toteava. Kun hissi tuli takaisin tyhjänä, katsoin mikä on lastin maksimipaino; 325 kiloa. Laskeskelin, että koira painaa enintään 25 kiloa (todennäköisesti vähemmän). Valas painaa ehdottomasti yli 100 kiloa, veikkaan 150 kiloa. Pulskan ystävän painoksi arvioin vähintään 100 kiloa.
All you need is Love

a4

Lainaus käyttäjältä: Amore - kesäkuu 16, 2019, 03:06:48
Lainaus käyttäjältä: Amore - kesäkuu 06, 2019, 20:12:50
Kun tulin töistä kotiin, menin ensimmäiseksi parvekkeelle kastelemaan auringonpaisteessa nuokkuvia kasvejani. Samalla tuli vilkaistua pihalle, jossa alapuolellani on pieni nurmipläntti. Yllättäen en nähnytkään nurmesta juuri mitään, vaan kaksi viltillä makoilevaa lähiövalasta. Paitsi, ettei oltu lähiössä, vaan kaupunkipihalla. Täytyy sanoa, että pariskunta oli aika järkyttävä näky. En noin yleisesti ottaen välitä, jos ihmiset ovat läskejä, mutta huomasin järkyttyväni kun valtavat läskikasat ovat rantautuneet paikalle, jossa normaalisti on vain nurmikkoa. Pihallamme ei juuri koskaan käy kukaan makailemassa. Pariskunta todella täytti olemuksillaan koko pihan.
Yritin tänään samaan hissiin, jossa oli lähiövalas (pariskunnan naispuolinen jäsen) pulskan ystävänsä kanssa sekä valaspariskunnan koira. Valas sanoi: "Ei me taideta mahtua". Mahduin kyllä sisään (olen kokoa 38/40), mutta hissi päräytti jonkin äänimerkin. Minä olin tullut viimeisenä, joten astuin ulos. En ole tiennytkään, että hissi hälyttää, jos painoa on liikaa. Sellaista ei ole koskaan tapahtunut, vaikka muistelen kyllä matkustaneeni hissillä ennenkin jonkun hyvin lihavan asukkaan kanssa. Lähiövalaalle äänimerkki oli selvästi tuttu; hän osasi odottaa sitä, koska hänen äänensävynsä oli niin toteava. Kun hissi tuli takaisin tyhjänä, katsoin mikä on lastin maksimipaino; 325 kiloa. Laskeskelin, että koira painaa enintään 25 kiloa (todennäköisesti vähemmän). Valas painaa ehdottomasti yli 100 kiloa, veikkaan 150 kiloa. Pulskan ystävän painoksi arvioin vähintään 100 kiloa.
Koska toinen heistä puhui selvää suomea, kyseessä ei ollut ainakaan Luciano Pavarotti ja Montserrat Caballé.

Vesiallas voisi piristää pientäkin pihaa.

Hissien hälytysäänet voisivat olla parempiakin.

Hippi

En tiedä miksi Amore katsoo olevansa oikeutettu solvaamaan ylipainoisia naapureitaan runsaastakaan ylipainosta. Huumorin piikkiin en osaa sijoittaa noita lähiövalasjuttuja. Ensimmäistä pidin jonkinlaisena lipsahduksena, mutta toinen samanlainen on jo tarkoituksella kirjoitettu.

Harvoin ihminen on omasta halustaan lihava. Äitini oli lihava, juuri tuollainen, josta Amore kirjoittaa. 170 cm / 130 kg lihavimmillaan. Muistan, miten minuun sattui jo lapsena, kun sairaalassa hoitajatkin (äidilleni työstä tuttuja) kysyivät, että miltä tuntuu, kun äiti on noin lihava ja eikö olisi mukavampi, jos äiti oli laiha. Olin siihen sanonut, että ei äiti olisi äiti, jos ei ole lihava. Myöhemmin ymmärsin, miten hän yritti laihtua. Kokeili sitä ja kokeili tätä eikä mikään auttanut. Vasta, kun henkilökunnan lääkäriksi tuli joku, joka välitti, niin äidiltä löytyi diabetes, jota alettiin hoitaa lääkkeillä ja ruokavaliolla, niin tilanne jonkin verran korjaantui. Mutta siihen oli tullut mukaan jo muitakin sairauksia, joten paljoa ei ollut tehtävissä, kun kuolo korjasi vähän yli 50-vuotiaana. Tuosta siis on aikaa, joten diabetes ei ollut ensimmäinen asia, jota ihmisestä etsitään.

Olen jonkusen jakson katsonut televisiosta niistä yli lihavista ihmisistä, joille tehdään mahalaukun ohitusleikkaus. Ensimmäisiä jaksoja katsoessani ihmettelin, miten ihminen voi saattaa itsensä tuollaiseen kuntoon, ettei enää pysty huolehtimaan kunnolla itsestään. Monella noista on vakavia psyykkisiä ongelmia, jonka vuoksi he eivät hallitse syömistään. Liialliselle syömiselle voi olla syynä myös fyysinen ongelma niin, että kylläisyyden tunnetta ei tule ajoissa.

Totta kai on joukko, joka "vain herkuttelevat tai syövät muuten väärin" ja ovat sen vuoksi lihavia. Vai onko syöminen sittenkin vain jonkin tyhjyyden täyttämistä elämässä?  Mutta oikeuttaako sekään tullaiseen halveksivaan kirjoitteluun?
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Sepe

#924
Lainaus käyttäjältä: Hippi - kesäkuu 16, 2019, 08:12:44
En tiedä miksi Amore katsoo olevansa oikeutettu solvaamaan ylipainoisia naapureitaan runsaastakaan ylipainosta. Huumorin piikkiin en osaa sijoittaa noita lähiövalasjuttuja. Ensimmäistä pidin jonkinlaisena lipsahduksena, mutta toinen samanlainen on jo tarkoituksella kirjoitettu.


Samanlaista "voi kun minä olen hyvä" asennetta harrastetaan myös mielipiteissä. Se että on eri mieltä kuin kaiken kaikesta tietävä oikeuttaa solvaamisen.
En ole läheskään samaa mieltä Toopen mielipiteiden kanssa mutta Toopen kohtelu masentaa. Niin ala-arvoista foorumin tähtösiltä.

kertsi

#925
(Poistin tästä alusta lainauksen ja palasen tekstiä.)

Omaa hermoani rassaa tällä hetkellä urkumusiikki. Miten osaakin kuulostaa jokin instrumentti niin saamarin pahalta, vain säkkipilli ja teknomusiikin super saw on pahempi.
Adagion kaamein kohta
Chopin,
Narvan marssi,
Vanha virsi Taalainmaalta (vähiten kauhea). Yritän siedättää itseäni kestämään urkumusiikkia tulevissa hautajaisissa. Voi olla, että joudun vaan peittämään korvani sormilla pahimman räimeen ajaksi. Tekisi mieli ottaa mukaan ne paremmat kuulosuojaimet, mutten taida.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

kertsi

#926
Eilen katsoin dailymotionista Gibsonin elokuvan The Passion of the Christ, ja mietin, että oliko syy kristinuskon leviämiseen nimenomaan Jeesuksen epäinhimilliset kärsimykset? Menisikö logiikka jotenkin niin, että koska hän kärsi niin älyttömästi, on hänen sanomansa pakko olla totta? Ja sitten ajattelin, että kärsimykset kestivät vain muutaman tunnin ja muutaman päivän (?) - mitä se muka on verrattuna siihen, että "armollinen" ja "hyvä" Jumala kiduttaa miljardeja syntisiä sieluparkoja helvetin tulessa ikuisesti? (Ja vielä sellaisesta älyttömästä syystä, mikä ei ole tahdonalainen asia, eli uskon puutteen takia.) Ei sitten niin mitään. Mielestäni tästä voimme vetää sen johtopäätöksen, että sellainen kammosadisti jumala ei suinkaan ole hyvä, ei ole armelias, eikä ajattele luotujensa parasta. Siis se sama Jumala, joka iskee pikkulasten päät kallioon, tai hävittää koko sukukunnan yhden ihmisen napinan tähden erämaavaelluksella. Tämä on sellainen "Herra", jota totisesti en tahtoisi nähdä tai kohdata, mä "matkaaja maan", ks. alla. Koska Jumalan määritelmään kuuluu hyvyys ja armollisuus, ei hän voi olla olemassa, jos ei ole hyvä tai armollinen. Tai vaihtoehtoisesti hän on samanaikaisesti sekä hyvä että paha, sekä armollinen että armoton, sadisti kiduttaja. Miten uskovaiset kestävät tätä loogista ristiriitaa? Eivätkö heidän logiikkapiirinsä ylikuumene ja kärähdä, vai ovatko ne jo alunperinkin jotenkin vialliset? Mutta tämä viimemainittukaan ei oikein omien havaintojeni mukaan voi pitää paikkansa - yksi läheisimmistä ystävistäni on teologi ja harras kristitty, (jonka kanssa en juurikaan keskustele teologiasta tai uskosta). Hän on myös omalla tavallaan yksi älykkäimmistä tuntemistani ihmisistä, mutta ei sillä tavalla kuin luonnontieteisiin suuntautuneet ihmiset (tunnen esimerkiksi useita mensalaisia ja olen työskennellyt monien huippulahjakkaiden ihmisten parissa).

Siionin (vl) virsiä kuuntelevassa tunnelmissa (pitäiskö olla huolissaan?):
Oi Herra, jos mä matkamies maan - virsi 631a
Matkamiehen mieli palaa, Virsi 621
Matkamiehen sielu palaa taivahan kotihin.

Onkohan mitään uskontoa, jossa musiikilla ei olisi merkittävä rooli?

Ja miksihän lestat ovat niin innostuneita Jeesuksen verestä? "Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi". Miten niin veressä? Vai onko tää kristityille yleisempääkin? Onhan olemassa sakramentti, jossa he harrastavat symbolista kannibalismia. Gibsonin elokuvassa erityisesti kolmessa kohdassa kiinnitti huomiota veri: kun Maria-duo pyyhkii Jeesuksen verta maasta liinoilla, kun via dolorosalla nainen tulee ja antaa liinan, johon Jeesus pyyhkii kasvonsa (ja nainen kohtelee liinaa kuin aarrettaan), ja loppukliimaksissa kun roomalainen sotilas puhkaisee Jeesuksen kyljen viimeistelläkseen tappamisen, ja saa verisuihkun päälleen, ja näyttää siltä, kuin häntä kohtaisi jotenkin pyhä ja ihmeellinen asia.

(Korjailtu virheitä.)
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Kopek

#927
Kesä on meneillään ja varsinkin viikonloppuisin näkee paljon moottoripyöriä. Minustakin olisi mielenkiintoista ainakin hetken ajan leikkiä kuuluvani porukkaan eli ajaa siellä, missä muitakin ajavat. Olla "yksi heistä". En kuitenkaan missään mielessä ole, en identiteetiltäni enkä fyysisestikään. Enkä aja siellä missä muut vaan olen "lonely rider" jossakin syrjässä.

Syyskuun alussa tulee kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun ostin moottoripyörän. En ollut koskaan ennen omistanut sellaista, joten lähdin aivan aloittelijana liikenteeseen, millainen olen edelleenkin. Kilometrejä ei ole nimittäin kertynyt niin paljon, että voitaisiin puhua minkäänlaisesta kokemuksesta. Ja nekin kilometrit tulivat enimmäkseen alkuaikoina.

Kokemusta kertyi heti alussa siitä, miten sain pyörän kaadettua milloin missäkin. Tavat olivat toinen toistaan omituisempia. Menin esimerkiksi istumaan moottoripyörän satulaan, ja kauemmaksi asetettu kamera otti kuvan itselaukaisimella. Potkaisin moottoripyörän sivutuen pois maasta, että kuva näyttäisi "coolimmalta". Kun kamera oli räpsähtänyt, nousin pois satulasta muistamatta, että olin poistanut jalustan muutama sekunti aikaisemmin. No, senhän tietää, miten siinä kävi. Kaksi kertaa peräkkäin kaadoin pyörän autotallin oven suussa, kun olin työntämässä sitä sisälle talliin. Yhden kerran se kaatui pihassa, kun siirsin sitä. Yhden kerran kaadoin sen, kun käänsin sitä ajamalla ahtaassa epätasaisessa paikassa, jossa tila ei oikein riittänyt. Ja kaikkein säikäyttävin oli tilanne, jossa kaaduin ajaessani, kun vedin liian voimakkaasti etujarrukahvasta, jolloin etupyörä lukittui. Onneksi nämä kaikki tapahtuivat parin ensimmäisen vuoden aikana.

Sen noista kaatumisista opin, että en taluta pyörää sivulta vaan menen sen satulaan istumaan, kun siirtelen sitä. Kun sivulta taluttaessa pyörä pääsee kallistumaan yli tietyn pisteen, sitä ei jaksa pitää pystyssä, ja se kaatuu. Polkupyörän taluttamisesta saatu oppi ei päde. Sitähän voi talutella miten haluaa. Toinen asia, minkä yritän pitää mielessä, on varovaisuus etujarrun käyttämisessä.

Nämä eivät olleet varsinaisia asioita, mitkä ovat mielessäni, vaan sen ihmetteleminen, miten ihmiset ylipäätään pystyvät ajamaan moottoripyörillä. Olenko täysin poikkeusyksilö, kun olen törmännyt ongelmiin, joista ei löydy tietoa googlaamalla. Seuraavat paljastukset menevät henkilökohtaisuuksiin, mutta menkööt.

Minulle on ilmeisesti jotenkin epätavallisen herkkä ja kutiava iho, vaikka tavallisessa arkielämässä siihen en tule kiinnittäneeksi huomiota. Mutta jos oikein tarkoituksella kiinnitän, niin huomaan raapivani eri kohtia päästäni vähintään kerran minuutissa. Välillä tukkaa, välillä nenää, välillä paikkoja, mihin silmälasit koskevat, välillä silmien alueita, välillä leukaa. Tuon tuostakin alkaa jostakin kutittaa tai ärsyttää, ja on pakko raapaista sitä paikkaa tai jollakin tavalla lievittää oiretta. Tämä kaikki tapahtuu tiedostamatta. Ja nenäliinaa (=talouspaperia) on myös käytettävä usein, ja pahimmillaan sitä kuluu lyhyessä ajassa rullatolkulla nenäliinatarkoituksiin. Jos ei käytä, nenästä valuu nestettä pitkinä siimoina, joita ulkona tuuli levittää pitkin vaatteita. Näky on toisin sanoen ruokoton. Tämä ominaisuus on meillä sukuvika. Nenään kertyy kosteutta tiivistymisen tai jonkin muun syyn takia. Jos tämän perusoireen päällä on allergiaa tai muuta nuhaa, mitä usein on, niin aina vain enemmän tarvitsee nenäliinoja. Jos nenäliinaa ei käytä, sieraimeen ilmestyvä tippa alkaa kutittaa raivokkaasti aiheuttaen allergiaa muistuttavan ärsytysreaktion, jolloin seuraa aivastelua ja nenän vuotamisen kiihtyminen kymmenkertaiseksi, eli seurauksena on aivan älytön "kohtaus", joka muistuttaa voimakasta allergista reaktiota.

Miten tämä liittyy moottoripyörällä ajamiseen? Siten, että ajettaessa pidetään kypärää päässä, eikä silloin voi rapsutella eikä niistää nenäänsä. Kun olen ajanut kilometrin, kutina alkaa olla jo epämukava. Kun olen ajanut muutaman kilometrin, on pakko pysähtyä ja poistaa kypärä ja raapia itseään kuin hullu ja kaivaa nenäliinat esille. Miten tällaiset ominaisuudet omaava ihminen voi lähteä moottoripyörällä mihinkään kauemmaksi, kun ajaminen on yhtä kidutusta.

Tuo on toinen asia.

Toinen on se, että nykyinen (en tiedä, ovatko muut sen kummempia) moottoripyöräni ei sovi (75 %invalidi)fysiologialleni. Ajoasento tuntuu epämukavalta ja pitkän päälle sietämättömältä. Vasemmalle puolelle lapaluun yläpuolelle tulee kiputila, joka pahenee kilometrien kertyessä. Oireet alkavat jossakin kymmenen kilometrin paikkeilla, ja 40 kilometrin ajon jälkeen on pysähdyttävä ja otettava särkylääke, jotta saa ajettua seuraavat 40 kilometriä. Maksimimatkani on 80 kilometriä, minkä verran on ajettavaa paikkakunnalle B, jossa viime kesänä kävin mp:llä vain yhden kerran.

En tiedä, auttaisiko erilaiseen moottoripyörään vaihtaminen, mihin minulla tietenkään ei ole varaa.

Nykyinen on kuvassa esiintyvän kaltainen, ja siinä istutaan polvet koukussa eteenpäin ohjaustankoa kohti nojaten. Satula viettää eteenpäin ja työntää kuljettajan ärsyttävästi tankkiin kiinni (en sano, mikä paikka siinä litistyy). Ajoasento on jotenkin kökkö ja näyttääkin siltä. Se ei tunnu millään tavalla luontevalta tai mukavalta. Jalat ja hartiat ovat samalla tasolla etu-taka -suunnassa.

https://www.totalmotorcycle.com/wp-content/uploads/2016/12/2001-Kawasaki-ZR7Fi.jpg?d=1&i=1

Harley Davidson -tyyppisessä pyörässä (niitäkin on tietysti monenlaisia) istutaan jalat eteenpäin. Kuljettaja ei könötä etuviistossa vaan istuu enemmänkin takaviistossa. Jotenkin tuntuisi, että tuollainen asento sopisi minulle paremmin. Sitä en tule kuitenkaan koskaan tietämään.

Näissä Harley Davidsoneissa ja sen kaltaisissa on minun arviointivinkkelistäni katsoen yksi huono piirre. Niiden ääni on tolkuttoman kova. En haluaisi julistaa koko kyläkunnalle, että nyt lähden ajamaan...PÖT, PÖT, PÖT, PÖÖÖÖT, PÖT, PÖT... Sähkömoottoripyörä olisi ehkä tässä suhteessa paras.

https://ichef.bbci.co.uk/news/660/cpsprodpb/A9B4/production/_102944434_harley.jpg

Tällainen kuva olisi utopiaa meidän ympyröissämme (vaikka pyörä olisi paikallaan). En saisi ihmisiä pakotettua pyörän päälle kuvattavaksi. En edes kahden viikon tappelun jälkeen. En tosin edes yritä. Tämän kuvan naiset kai ajavatkin eivätkä pelkästään poseeraa. Pyörä on täsmälleen samanlainen kuin minulla. Se on loppujen lopuksi aika ruma.

https://www.bikepics.com/pics/2006/04/19/bikepics-568425-full.jpg

kertsi

Joissain Harrikoissa ajoasento on sellainen, että kädet ovat olkapäälinjan yläpuolella. Ja pelkkä ajatuskin sellaisesta saa niskat jännittymään.

Onko sinulla täysin umpinainen kypärä, Kopek? Siis sellainen, missä minkäänlainen viima ei osu silmiin? Itselläni varsinkin talvella pienikin tuuli saa silmät vuotamaan kävellessäkin, ja jos silmät vuotvat, nenäkin vuotaa.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

kertsi

Mikä on se toivo, mistä puhutaan kuoleman yhteydessä? Minkä toivo? Onko se vain toivoa, että näkisi uudestaan kuolleen rakkaan ihmisen? Vai toivoa kuoleman jälkeisestä elämästä (mikä contradiction in terms tämäkin).

Kun veli ei vastannut kaksi viikkoa sitten puhelimeen, pappi Kai Sadinmaa tiesi heti mitä on tapahtunut: "Kuolema on ruma kaikilla tavoilla" (HS)
Hautausmaapappi, kapinallinen, liian inhimillinen, liian "kristillinen" (sanan parhaassa merkityksessä) monien uskovaisten mielestä.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️