Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Fiilikset ja päivän mietteet

Aloittaja Amore, tammikuu 03, 2019, 18:17:24

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 7 Vieraat katselee tätä aihetta.

kertsi

Olin kerran todistamassa lestadiolaisen henkilön käyttäytymistä tilanteessa, jossa erästä perhettä oli kohdannut äärimmäisen traaginen tapahtuma, olivat juuri menettäneet pienen lapsensa. Tämä lesta käytti tilaisuutta hyväkseen, kun havaitsi uhrien olevan erittäin järkyttyneitä ja hauraassa ja haavoittuvaisessa tilassa, jä käännytti jonkinasteista henkistä väkivaltaa käyttäen koko perheen lestauskoon. Vaikka lesta ehkä koki tekevänsä hyvää ja tarjoavansa lohtua, pidin tuolloin, ja pidän edelleenkin lestan käytöstä anteeksiantamattoman epäeettisenä ja moraalittomana.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

a4

Lainaus käyttäjältä: kertsi - kesäkuu 16, 2019, 10:05:58
Omaa hermoani rassaa tällä hetkellä urkumusiikki. Miten osaakin kuulostaa jokin instrumentti niin saamarin pahalta, vain säkkipilli ja teknomusiikin super saw on pahempi.
Adagion kaamein kohta
Chopin,
Narvan marssi,
Vanha virsi Taalainmaalta (vähiten kauhea). Yritän siedättää itseäni kestämään urkumusiikkia tulevissa hautajaisissa. Voi olla, että joudun vaan peittämään korvani sormilla pahimman räimeen ajaksi. Tekisi mieli ottaa mukaan ne paremmat kuulosuojaimet, mutten taida.
Itse pidän urkumusiikista kuin häkin läpi päälle yrittävästä gorillasta. Siinä on alkukantaista voimaa!
Hyvän ja pahan tuolle puolen yltävää. Taivaalle kohoavan sienipilven kauneutta. Aurinkoisuutta erämaassa.

kertsi

Samaa viehätystä kuin kynnessä, joka liitutaulua raapii. Luistimen terässä, joka tarraa jäähän ennen triplahyppyä. Jarruttavan junan äänessä.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Melody

#933
Tänään ensimmäistä kertaa lausuin ääneen, että lapsi pilasi päiväni.

Lapsi, lähestyy kolmeakymppiä, huomasi lomapakon kadonneen aamupäivällä. Vietti aurinkoista päivää grillaillen. Soitti Lidlistä, että onko meillä kolvia - jos ja kun joutuu korjaamaan jotain. Lapsella ei ole päihdeongelmaa, joka selittäisi tyhmyyden, on hyväpalkkainen insinööri, mutta ekaa kertaa on pakko luovuttaa ja tuntea kirosanoja häntä kohtaan. No lompakkoa ei löytynyt illallakaan, on liiaksi tottunut että pelastan, ja sitten nöyrtyi apuuni.

Itsenäinen on, mutta tyttöystäviään hakee vaikeasti, englantia puhutaan.

Tiedän, että minä ja muut, tavallallamme elää olemme luonneet tämän tilanteen.

Ja tämä on ok.

Huomenna tapahtuu, kyseinen tyyppi muuttaa tänne kodissaan olevaa vesivahinkoa pakoon.

MrKAT

Lainaus käyttäjältä: kertsi - kesäkuu 16, 2019, 10:05:58
(Poistin tästä alusta lainauksen ja palasen tekstiä.)

Omaa hermoani rassaa tällä hetkellä urkumusiikki. Miten osaakin kuulostaa jokin instrumentti niin saamarin pahalta, vain säkkipilli ja teknomusiikin super saw on pahempi. ...
Voi olla, että joudun vaan peittämään korvani sormilla pahimman räimeen ajaksi. ...
Käsittämätön mielipide! Olet vasta 2. henkilö nettielämässäni jonka olen kohdannut sanovan inhoavan urkuja.
Myöhemmin vertasit raapimis-kohina ym ääniin joista urut eroaa kuin yö päivästä. Uruissa löytyy sävel ja harmonia. Tosin onhan olemassa myös kohina(noise) ja industrial-genret niistä tykkääville. Melukin on musaa koska örinäkin on(heavyna). ;D  Teitä yhdistää kovahko uskontokritiikki. Ehkä se osaksi selittää?
  Vinkki: Talouspaperista olen oppinut käärimään korvatulpat. Revin 2cmx5-10cm palat jotka kapeussuunnassa rullalle ja sitten kierin "rullaa" kasaan kuin litistettyä paloletkua niin että sopii korvakäytävään (kokemus opettaa mutta voi aina repiä tai leikata palan kunnes sopii). Vaimentaa varsin tehokkaasti, en ruohoa 4-tahtikoneella leikatessa tarvi muita vaimentimia välttämäti. Jos paperia löytyisi mustana niin se hämäisi lähinaapuritkin. Tai seliselittää korvatulehduksella/kipeydellä.
Missä perussuomalainen törttöilemässä, siellä Jokisipilä puolustelemassa.
                    - Vanha turkulainen sananlasku (by Antti Gronow)

Kopek

#935
Melodyn mielipide ihmetyttää. En saa sitä sopimaan omaan kokemusmaailmaani. Meidän perhedynastiassamme minä olen se, jolta hukkuu kaikki, ja jolta ei onnistu mikään. Maaliskuussa putosi luottokortti (rinnakkaiskortti, ei minulla omaa ole ja tuskin saisinkaan) Berliinissä kaupan lattialle enkä löytänyt sitä. Se oli pakko mitätöidä saman tien. Sain myöhemmin uuden.

Mutta nyt on se uusi kadonnut. Se hävisi puolitoista viikkoa sitten. Ja tällä kerralla katoamisen tekee pelottavaksi se, että korttia ei ole "kuoletettu". Seuraamme pankkiohjelman kautta, onko sillä tehty ostoksia. Toistaiseksi ei. Toivo on pantu sen varaan, että kortti jäi asunnon pöydälle Helsingissä eikä ole pudonnut mihinkään ulos. Viimeisen ostoksen tein sillä Graniittitalon Lidlissä. Kortti oli tuolloin poikkeuksellisesti taskussani sellaisenaan, eikä rahakukkaroa ollut mukana. Paikka, jossa se olisi voinut pudota, on kerrostalon oven edusta, jossa olen kaivanut avaimen taskustani, vaikka kortti oli kyllä mielestäni eri taskussa. Muita paikkoja ovat ne, joissa olen ottanut nenäliinan taskustani. En kuitenkaan periaatteessa ole pitänyt nenäliinoja (talouspaperin paloja) ja korttia samassa taskussa. Mutta periaatteesta on helppo lipsua.

Toisin sanoen meillä minä olen se, jonka unohdusten ja virheiden takia muut menettävät hermonsa. Viimeksi sain haukut pari päivää sitten, kun jätin ulkona olevat kasvit kastelematta minulle jätetyn kirjallisen ohjeen mukaan. Lappu hukkui saman tien, enkä muistanut koko kasveja. Olin muutaman yön yksin talossa, ja minun olisi pitänyt hoitaa tuo homma. En käytä sanaa "kotona", koska tietystä syistä johtuen en kutsu asuinpaikkaani kodiksi. Minulla on niitä ollut vain yksi niin kuin äitejäkin.

Kun tiedän olevani sellainen kuin olen, ymmärrykseni muiden tekemiä virheitä ja vääriä päätöksiä kohtaan on aika laaja. Joskus tulee napistua pinnallisesti jostakin, mutta ei lapsille. En muista, että olisin juurikaan hermostunut heille tai heidän tekemisistään "miesmuistiin".

Olen perinteisesti muutaman yön yksin talossa tähän aikaan vuodesta pariin kolmeen otteeseen. Muutaman yön pätkiä. Talven aikaan teen suuria suunnitelmia näiden harvinaisten vapaiden hetkien varalta. Suunnittelen mm. että siivoan jonkun huoneen tai kohteen talosta. Tai jotenkin muuten yllätän. Myös muun tyyppisiä suunnitelmia on kuten yölliset valokuvausretket, joille voi hiipiä aamuyöllä tarvitsematta selittää mihin menee. Ja onhan siinäkin oma viehätyksensä, kun soittaa pianoa joskus aamuyön tunteina. Tai tekee jotain muuta hullua.

Asiassa on yksi ongelma. Nuo harvinaiset vapaat hetket ovat samaan aikaan vuodesta, kun minulla on meneillään "masennusmaksimini". Eli vaikka tilaisuus olisi, en saa masennukseltani tehdyksi mitään. Siivoamisen sijasta sotken paikkoja entisestään. Yöllisten kuvausretkien sijasta sotken unirytmini niin, että päivätkin menevät pilalle, enkä jaksa tehdä mitään sen enempää yöllä kuin päivälläkään. Katson televisiota jonnekin kolmeen asti yöllä tai jotain muuta älytöntä. Tänä aamuna heräsin neljän aikaan, kun allergia vaivasi. Piti ottaa tabletti, ja se puolestaan nukuttaa päivällä. Olen huomannut, että allergiatabletti on kuin unilääke, joka vaikuttaa pitkällä aikavälillä. Väsymystä ilmenee 6 - 9 tunnin päästä tabletin ottamisesta. Voi tosin vaikuttaa jo aikaisemminkin. Ai niin, samaan aikaan masennusmaksimin kanssa on päällä myös allergiamaksimi. Kun tähän vielä lisätään itikkamaksimi, mikä ulkona on tällä hetkellä, niin siinäpä onkin syitä olla tekemättä mitään.

Neljän aikaan sängystä valveille nouseminen ja allergiatabletin ottaminen on varma tapa panna päivä pilalle. Mutta olo oli niin epämukava, että ottamatta jättäminen ei olisi ollut sen parempi vaihtoehto. En olisi kuitenkaan nukkunut.

(En jaksa korjata kirjoitusvirheitä. Toivottavasti ne eivät liikaa ärsytä.)

Sepe

Lainaus käyttäjältä: a4 - kesäkuu 16, 2019, 19:17:24
Lainaus käyttäjältä: kertsi - kesäkuu 16, 2019, 10:05:58
Omaa hermoani rassaa tällä hetkellä urkumusiikki. Miten osaakin kuulostaa jokin instrumentti niin saamarin pahalta, vain säkkipilli ja teknomusiikin super saw on pahempi.
Adagion kaamein kohta
Chopin,
Narvan marssi,
Vanha virsi Taalainmaalta (vähiten kauhea). Yritän siedättää itseäni kestämään urkumusiikkia tulevissa hautajaisissa. Voi olla, että joudun vaan peittämään korvani sormilla pahimman räimeen ajaksi. Tekisi mieli ottaa mukaan ne paremmat kuulosuojaimet, mutten taida.
Itse pidän urkumusiikista kuin häkin läpi päälle yrittävästä gorillasta. Siinä on alkukantaista voimaa!
Hyvän ja pahan tuolle puolen yltävää. Taivaalle kohoavan sienipilven kauneutta. Aurinkoisuutta erämaassa.

Samoin pidän urkumusiikista. Kokemus Riikan tuomiokirkossa on vieläkin mielessä.

Hippi

Suhtaudun aika neutraalisti urkumusiikkiin. Se yhdistyy mielessäni kirkkoon ja nimenomaan hautajaisiin, koska hautajaisia on tullut käytyä huomattavasti enemmän kuin häitä.

Tätini hautajaiset jäivät eritysesti mieleeni. Vanhin tyttäreni oli tuolloin noin viiden vanha ja hän oli mukanani tilaisuudessa, vaikka hän ei kait tätiäni ollut koskaan nähnytkään, tai ei ainakaan tuntenut mitenkään.. Istuimme kirkon penkissä hiukan etäämmällä muista siltä varalta, että pitää poistua syystä tai toisesta kesken. Lapsen kanssa kannattaa varautua sellaiseenkin.

Kun väki kertyi kirkkoon ja hakeutui istumapaikoilleen, urkuri soitti jotain aivan hiljaista taustamusiikkia. Mutta tilaisuuden alkamisen merkiksi sitten uruista lähti täydellä voimalla jonkinlainen alkusoitto. Huomasin, että tyttärelläni alkoivat kyynelet valua pitkin poskia. Kysyin hiljaisesti, jotta onko joku hätänä ja tyttäreni vastasi "ei ole, musiikki vaan tuntuu täällä" ja samalla hän näytti pallean tienoota. Kyynelet tulivat vielä pariin otteeseen tilaisuuden aikana.

En tiedä, mikä hänen suhteensa urkumusiikkiin nykyisin on. Ei ole tullut mieleen kysyä, mutta tämä tapaus nyt vaan edellä olevan keskustelun vuoksi pulpahti mieleeni. Herkkä tyttö hän edelleen on, kyyneleet virtaavat milloin mistäkin syystä aivan samoin kuin äidilläänkin.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

kertsi

#938
Voi olla, että urkumusiikki nyt tällä hetkellä vaan sattuu kuulostamaan pahemmalta kuin tavallisesti, kun assosioituu siihen, että pitää jättää lopulliset hyvästit rakkaalle ihmiselle. Pitääpä kokeilla kuunnella uudestaan esim. elokuussa. Tai voi johtua sovituksestakin - jos jokin biisi kuulostaa hienolta esim. pianon (Chopin) tai jousikvarteton (Albinoni) tai orkesterin soittamana, ei se välttämättä kuulosta hienolta uruille sovitettuna. Eräissä hautajaisissa tuntui, kuin kanttori olisi "murhannut" hienon biisin. Ehkä se on uruistakin kiinni, esimerkiksi Doorsien soittamana Hammond-urut eivät ollenkaan kuulosta pahalta.

Onko muuten tänä vuonna erityisen paha hyttyskesä? Kaupungissakin on tullut hyttysiä öisin ikkunasta, mikä ei ole ihan tavallsita.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Hayabusa

Urut on hyvin monipuolinen soitin. Sietääkin olla, kun niitä pillejä on tuhansittain. Uruilla voi soittaa hiljaakin, mutta koska soittimesta löytyy voimaa, niin säveltäjät ovat yleensä hyödyntäneet sen täysimääräisesti. Niinpä mahtipontisuus on tyypillistä urkukappaleissa.
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

kertsi

Jossain siellä urkuluukutuksen seassa on usein se jokin hermoja raastava korkea ääni, joka karmii selkäpiitä samaan tapaan kuin Maarit Hurmerinnan lauluääni. Tiedän, monet tykkäävät hänen äänestään, minä en.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

kertsi

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - kesäkuu 17, 2019, 09:42:42
Niinpä mahtipontisuus on tyypillistä urkukappaleissa.
Juuri mahtipontisuus taitaa olla se, mikä tökki noissa aiemmin mainitsemissani biiseissä, lukuunottamatta vaatimattomampaa biisiä Vanha virsi Taalainmaalta.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Hayabusa

Tunnustan myös olevani hyvä hävittämään esineitä. Tosin ne käytännössä aina häviävät kotiin. Ja sitten joskus myöhemmin löytyvät yllättävistä paikoista. Edellinen johtuu luonnisesti vain siitä, että krääsää on liikaa, ja silloin tällöin joutuu tekemään paniikkisiivouksen, jolloin tavarat siirtyvät vääriin paikkoihin. Kertomani konmaritus-harrastus ei siis ole vielä purrut.

Pankki-, luotto-, yms-korttien suhteen olen vainoharhaisen tarkka. En myöskään kuljeta mukana koko korttikokoelmaa joka paikkaan - varsinkin ns. radalle lähtiessä mukana on minimaalinen varustus, vihreä kauppaketjun kortti on yleensä ainoa mukaan pääsevä, koska sillä saa alennusta joissain paikoissa. Muuten cash is the king.

An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

Karikko

#943
Lainaus käyttäjältä: kertsi - kesäkuu 16, 2019, 12:09:26
Joissain Harrikoissa ajoasento on sellainen, että kädet ovat olkapäälinjan yläpuolella. Ja pelkkä ajatuskin sellaisesta saa niskat jännittymään.

Tuo ajoasento on kyllä aika hyvä ja ajokin hallinnan kannalta toimiva. Kädethän lepäävät siinä sarvien tuella. Ajoasentokin on erilainen- takanojainen. Enemmän niskat  joutuvat jännitykseen kapeimmilla otteilla ja etunojaisemmilla asennoilla.

Se saattaa kyllä näytää hankalalta, mutta matkapyöränä oikein toimiva. Mitään roud-reisinkiä ei sillä ole tarvetta tehdäkään.
PS.
Luin vasta kopekin viestin hän ilmeisesti näytti olevan myös huomannut ajoasentojen vaikutuksen ajomukavuuteen.

Norma Bates

Desloratadine on väsyttämätön allergialääke. Mutta allergia itsessäänkin saattaa väsyttää.

Mitään paperinpalasia en lähtisi korviin tunkemaan. Apteekista saa tulppia ja ei niitä välttämättä erota kampauksen alta.