Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Fiilikset ja päivän mietteet

Aloittaja Amore, tammikuu 03, 2019, 18:17:24

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

ROOSTER

Lainaus käyttäjältä: Juha - marraskuu 18, 2019, 09:42:36
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - marraskuu 17, 2019, 23:11:04On ihmisiä joille heidän ns. rotunsa on väärä, ja on ihmisiä jotka uskovat olevansa väärää lajia ja esim. hevosena laitumella laukkaaminen tuntuu paremmalta.

Kerran olin luennolla, ja päädyin aiheeseen liittyen kysymään, mitä se voi tarkoittaa, jos ihminen unessa liikkuu kuten nelijalkaiset. Minusta tuollaisia jäänteitä voi hyvin olla, myös hermostorakenteessa.

Se, että ihminen on erikoistunut näin paljon, tai näin moneen, ei tarkoita, etteikö juurilla voisi käydä, tai niitä hoksata, monessa, tai antaa noiden vaikuttaa.

En liittäisi ilmiötä uskoon, tai uskonnollisuuteen, vaan siihen, että ollaan eliöitä. Onhan näitä erilaisin painotuksin.

BTW  Luennoitsijalta en saanut mitään vastakaikua arveluuni.

Hyvä havainto. Ehkä meillä tosiaan on sellaisiakin jäänteitä sisäisessä sähkökentässämme, joita emme valveilla tiedosta.

Ehkä luennoitsija ei ymmärtänyt kysymystä. Puhutko yhtä moniselitteisesti kuin kirjoitat?
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Amore

#1741
Eilen kulutin uskomattoman pitkän rupeaman ruokakaupassa, koska etsin työpaikalle jotain kivaa pientä tarjottavaa, jolla voisi luoda pikkiriikkisen juhlan tuntua, mutta joka olisi samalla sopivan casual sopiakseen arkiaamun kahvihetkeen. Ensin piti tutkia läpi koko pähkinähylly, koska joukossa on yksi vegaanihenkilö, joka ei syö melkein mitään. Arvelin, etteivät pähkinätkään kelpaisi, mutta ne toimisivat sentään signaalina, että hänetkin on yritetty huomioida. Päädyin pussilliseen hunajakuorrutettuja ja kevyesti suolattuja cashew-pähkinöitä.

Sitten varsinaiseen aamuhetken pääherkkuun. Jotakin sellaista, millä voi saada ripauksen näyttävyyttä pöytään. Kakut ja leivokset tuntuivat liian juhlallisilta, koska juhlasta ei ollut kysymys. Mielessäni välähtivät neekerinpusut, sillä olin nähnyt joulukaudelle tuotettuja erikoispusuja. Niissä oli PUNAISET kääreet. Ja ne sopisivat yhteen pähkinöiden kanssa. Arvelin kausipusuja löytyvän helposti useimmista isommista ruokakaupoista. Olin aikaisemmin nähnyt niitä K-kaupassa, joten varmasti niitä olisi ässässäkin, jossa parhaillaan olin. Kävin keksihyllyllä, makeishyllyllä, joulukonvehtikasan luona, leivoshyllyllä ja pullahyllyllä. Ei pusun pusua missään.

Seuraavaksi etsin myyjää, jolta voisin kysyä pusujen sijaintia. Kun vihdoin löysin myyjän, hän sanoi, ettei saa lähteä kassalta, mutta hän soitti toiselle myyjälle, joka voisi neuvoa paikassa x. Menin paikkaan x ja kohtasin myyjän, joka oli vastuussa itsepalvelukassoista, joten hän totesi, ettei voi lähteä neuvomaan, mutta hän nykäisi myyjä numero kolmea ja pyysi tätä neuvomaan tien neekerinpusuhyllylle. Myyjä aikoi ruveta vain antamaan ohjetta sanallisesti, mutta epätoivoinen ilmeeni sai hänet sittenkin liikkeelle. Seurasin häntä kuin hai laivaa. Ei hän toki koko matkaa johdattanut, vaan siirtyi sanalliseen ohjeistamiseen kun etsitylle paikalle oli suora tie: "Tuolla rasvahyllyn vieressä." En vielä pystynyt varsinaisesti näkemään etsimääni tuotetta, mutta lähdin osoitettuun suuntaan. Toden totta joku älypää oli sijoittanut pusut maito- ja voikylmiöiden keskelle. Todella innovatiivinen oivallus tämän klassisen tuotteen sijoittelulle. Oltiin näet kaiken lisäksi nurkka-alueella, jonne ei kuljeta etsiskelymielessä, vaan ainoastaan, jos ollaan hakemassa voita tms levitettä. Huoh! Sitten pusuvalikoimaa tarkastelemaan. Missäs niitä talvipusuja..? Ei ylhäällä, ei keskellä, ei alhaalla. Aa-ha, niitä EI OLLUT. Ei lainkaan, ei ollenkaan. Nada. Niente. Vain niitä tavallisia perusmakuja. Liian arkisia, eivät käy tarkoitukseeni.

Uuvuttavan haeskelun jälkeinen epäusko valtasi mieleni - ja ruumiini. Hitaasti hyökyvän mainingin lailla tajusin, että joutuisin menemään toiseen kauppaan varta vasten pusuja ostamaan. Pitäisikö minun pelata nyt varman päälle ja lähteä juuri samaan kauppaan, jossa olin pusut bongannut, vai kokeilisinko jotakin toista kauppaa lähempänä? Ei kai tämä sesonkituote nyt voi mikään suuren luokan harvinaisuus olla? Vuosi sitten ostin sesonkipusuja omasta lähikaupastani, joka on pieni kauppa. En lopulta ostanut ässästä mitään muuta kuin sen yhden pähkinäpussin. Olin uupunut, mutta en voinut luovuttaa. Kävin myös seuraavassa kohdalle osuneessa kaupassa - ei pusuja. Siis Kampin isoon K-markettiin. Onneksi muistin, missä pusut olivat: loogisesti makeisosastolla, juhlakonvehtien vieressä. No niin, pari pakkausta punaiseen tinapaperiin käärittyjä talvipusuja koppaan. Ja sitten vielä jotain pähkinöiden oheen, jotain pusujen tavoin myös silmää ilahduttavaa...Omenoita. Kotimaisia omenoita. Jospa vegaani kelpuuttaisi sellaisen? Hedelmäosastolle siis. Omenoita, omenoita, Royal Gala, Granny Smith, jotain italialaisia...Eikö lainkaan kotimaisia missään? Ei kai nyt sentään tarvitse lähteä Stockkalle hakemaan kotimaisia omenoita? Ei jumalauta, ei..! Vielä yksi kierros hedelmäosastolla...Löytyi nimettömiä omenoita, yläpuolella pahvikyltti...kotimaisia! Monissa oli selvästi kuhmuja, mutta muuten ne olivat sopivan virkeän kelta-punaisia, jotta ne toisivat pöytään väriä. Valitsin tarkkaan muutaman voimakkaan värisen yksilön. Kuluiko tähän kaikkeen tunti? Vai puolitoista? En tiedä. Mutta kattaus oli täydellinen. :o :P
All you need is Love

Kopek

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - marraskuu 19, 2019, 09:45:37
Jäin asiaa miettimään ja tottahan se on. Katselin itse jo siellä ihmisiä, jotka olivat vaikkapa tulleet isommallakin porukalla. Juurikaan eivät keskenään puhuneet, vaan tuijottelivat vempaimiaan. Pelottavaa, jotenkin.

T: Xante

Tuollainen näkymä on kuin jostakin scifielokuvasta. Aivopestyt robottimaiset ihmiset toimivat kaikki konemaisesti samalla tavalla aivan kuin olisivat kauko-ohjattuja. Tällaista näkee vähän siellä sun täällä. Ikävä kyllä, minun täytyy myöntää, että kuulun ajoittain tuohon robottilaumaan. Joskus joutuu oikein pakottamaan itsensä olemaan kaivamatta kännykkää esille, että edes vähän poikkeaisi joukosta.

En tiedä, mitä ihmiset niillä kännyköillään tekevät. Minulle sen raplaaminen on lähinnä ajan tappamista, eli vilkaisen joka kerran ne samat iänikuiset sivut eli tämän foorumin, Yle Uutisten sivun ja mitä niitä nyt on. En pelaa kännykällä enkä ylipäätään juuri "tee" sillä mitään. Valokuvia sentään nappailen, ja luulen, että tätä teen paljon useammin kuin ihmiset keskimäärin.

Mitä Xanten mainitsemiin "lomaresortteihin" tulee, niin sellaisissa ei ole pahemmin tullut oltua viime vuosina. Reissut, mitä olen tehnyt, ovat olleet omatoimimatkoja, ja yöpymispaikat ovat olleet sitä, mitä netistä on sattunut löytymään. Seuramatkaksi luokiteltavaa reissua en ole tainnut tehdä kuin milloin lieneekään viimeksi... maaliskuussa 1990 Israelin reissun... ja elokuussa 1992 Helsinki - Barcelona - Helsinki lento/laivamatkan, johon pakettiin ei kuulunut ensimmäistä yötä, jonka vietimme puiston penkillä Barcelonassa Olympialaisten päätöspäivän jälkeisenä yönä. Nuo taitavat olla viimeiset.

Amerikassa reissatessamme ajoimme iltaisin jonkin "Mäkkärin" pihaan, jossa on maksuton netti (tai kävimme ostamassa jotain ja käytimme nettiä sisällä) ja varasimme siinä läppärillä booking.comista jonkin läheltä löytyvän motellin. Hinnoittelu oli siinä mielessä hassua, että jos paikkakunnalla A sijainnutta motellia etsi paikkakunnalla A ja sitä lähtökohtana pitämällä, hinta saattoi olla korkeampi kuin silloin, jos etsi hotellia paikkakunnalta B ja valitsi sieltä tulevista lisäehdotuksista hotellin naapuripaikkakunnalta eli A:lta. Systeemiä piti siis vähän huijata.

Lentomatkat ovat nykyisin minulle niin epäviihtyisiä, että ehkä kaukomatkoja ei enää tule tehtyä, vaikka monenlaisia paikkoja olisi vielä mukava käydä katsomassa. Tyttäreni, joka lensi aikaisemmin paljon, päätti viime keväänä, että nyt saa riittää. Lento Berliiniin (jolla minäkin olin mukana) samana aamuna, jolloin viimeisin Boeing 737 Max oli pudonnut, oli hänelle viimeinen pisara. Minun oli vielä tehtävä paluumatka.

Omista lentämisistäni en osaa sanoa muuta kuin sen, että ehkä voin vielä nousta koneeseen, jos saan muutaman rauhoittavan tabletin pimeästi jostakin. Pimeästi siksi, että en kehtaa pyytää niitä lääkäriltä. Ilman tabletteja... lento voi koitua kohtalokseni aivan oikeasti.

Berliinin menolennolla viime keväänä minulla ei ollut mitään tabletteja, koska niitä ei vain ollut. Ajattelin "urheasti", että kyllähän minä nyt yhden lyhyen lennon kestän siinä missä muutkin normaalit ihmiset. No, kestinkin, mutta matkan jälkeen alkoivat oireet. Kärsin koko Berliinissä viettämieni kolmen viikon ajan epämääräisistä heikotusoireista, jotka ovat todennäköisesti stressiperäisiä ja johtuivat sydämen rytmihäiriöistä ja jostakin tämän tyyppisestä. Tunne muistutti sitä, miten kuvaillaan paniikkihäiriötä. Kävelin paljon ja ajelin polkupyörällä, ja heikotusoireet ilmenivät usein näillä reissuilla. Jouduin jopa keskeyttämään suunnittelemani pyöräreissun, kun olo oli niin epämukava. Ajattelin, että minä nyt tähän kadulle tai ostoskeskukseen halua kuolla.

Pyörällä ajaessani huomasin sen mielenkiintoisen seikan, että kun heikotuksen iskiessä lisäsi vauhtia, olo helpottui. Rasitus pani sydämen pumppaamaan kovemmin, ja sykenopeuden nouseminen jotenkin tasoitti rytmin. Kävellessä taas auttoi usein se, kun katsoi jonnekin kauas ja suuntasi katseensa yhteen paikkaan, vaikka jonkin talon kattoon.

Äitini, joka ei ollut kuin muutaman vuoden vanhempi kuin minä nyt, kuoli rytmihäiriöperäiseen sydänkohtaukseen. Taustasyynä olivat erinäiset sukuamme kohdanneet kauheudet ja vuosia kestänyt epävarmuus, mistä johtunut stressi oli aivan hirveä. Minäkin olin ajoittain aika heikossa kunnossa noihin aikoihin samoista syistä.

Lentopelkoa koskevat "viralliset" ohjeet saavat minut lähes suuttumaan. Ohjeiden laatijat eivät näytä tajuavan oleellista asiaa eli sitä, että lentopelko on ainakin miespuoliselle henkilölle hävettävä asia, jonka yrittää kaikin tavoin salata. Lentopelon paljastumisen pelko on osa lentopelkoa itseään.

Ohjeissa neuvotaan, että "kerro lentoemännille, että pelottaa". Mikä idioottimainen neuvo.

Kuvitelkaa nyt. Aikuinen mies ulisemassa ja valittamassa jollekin nuorelle naiselle, että "oijoi, kun pelottaa, voi, voi".

Halveksittavaa!!! Inhottavaa!!! Pelkkä ajatuskin kuvottaa. Tuollainen ruikuttaja pitäisi ampua niin kuin sotilaskarkurit ja rintamapelkurit. Eihän miehen kuulu pelätä eikä ainakaan valittaa siitä naisille tai ylipäätään kenellekään. Miehen kuuluu kuolla saappaat jalassa. Pelottomana. Rohkeana. Loppuun asti.

Tablettien pyytäminen lentopelkoon naislääkäriltä... no, no, no. Tai miltään lääkäriltä. Pillerit on saatava jostakin salaisesta lähteestä, vaikka katukaupasta. Minä sain niitä Berliinin paluulennolle kolme kappaletta tyttäreltäni. Ne auttoivat, niin että jälkioireitakaan ei tullut.

Tämä juttu ajautui nyt vähän minne sattuu sivuraiteille, mutta tällaisia fiiliksiä tällä kertaa tuli mieleeni.

Seuraavan matkan aion tehdä maantietä ja vähän rautatietäkin pitkin, jos vain vanha autoni vielä toimii. On stressaavaa, kun ei tiedä, starttaako se enää, ja mihin se lopullisesti jää. On inhottavaa, jos se tekee tenän juuri, kun pitäisi ajaa lautalle tai sieltä pois. Ei johonkin moottoritiellekään ole mukava jäädä rikkinäisen auton kanssa. Pitäisi olla vakuutus, joka hoitaisin auton Suomeen, kävi miten kävi. Vaikka auto on tuossa vaiheessa arvoton, en haluaisi emotionaalisista syistä johtuen luopua siitä niin, että se jää jonnekin ulkomaiselle hajottamolle tai mihin autonromut päätyvätkin.

Vain hullu – tai vähävarainen – lähtee 25 vuotta vanhalla autolla maan rajojen ulkopuolelle. Ehkä olen molempia.

Brutto

Lainaus käyttäjältä: Kopek - marraskuu 20, 2019, 01:47:22

Vain hullu – tai vähävarainen – lähtee 25 vuotta vanhalla autolla maan rajojen ulkopuolelle. Ehkä olen molempia.

Minä kävin kerran Balkanilla 28 vuotta vanhalla matkailuautolla. Menomatkalla virtalukko alkoi reistailemaan heti Naantalin satamassa enkä uskaltanut myöhemminkään sammuttaa autoa lauttajonoissa, joihin jouduin usein. Lauttojen lähestyessä satamaa olin ensimmäisten joukossa starttailemassa jotta en muodostaisi tulppaa. Se on kieltämättä äärimmäisen kiusallinen tilanne.

Seuraavaksi alkoi mennä kytkin. Liikkeelle lähtö ravisutti rajusti koko autoa ja Saksan moottoritieruuhkissa jätin aina pitkän välin jotta voisin yhdellä kytkimen nostamisella edetä mahdollisimman pitkän matkan. Torvet soivat tietenkin takana.

Itävallassa Alpeilla meni jarrupääsylinteri. Kilometrejä pitkissä alamäissä laskettelin alas ykkönen silmässä rekka takapuskurissa kiinni. Salzburgin läpi ajoin kokonaan ilman jarruja kunnes löysin korjaamon.

Silloin vannoin etten enää ikinä lähde vanhalla autolla ulkomaille.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

Hippi

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - marraskuu 19, 2019, 09:45:37
Jäin asiaa miettimään ja tottahan se on. Katselin itse jo siellä ihmisiä, jotka olivat vaikkapa tulleet isommallakin porukalla. Juurikaan eivät keskenään puhuneet, vaan tuijottelivat vempaimiaan. Pelottavaa, jotenkin.

T: Xante

Kyllä se älypuhelin näyttää kasvaneen käteen kiinni liian monelle ja sitä käytetetään aikaan ja paikkaan katsomatta.

Minun käy niin sääliksi pieniä lapsia, jotka joutuvat liikkumaan "mykän" vanhemman kanssa. Ihan tavallinen näky on lapsi rattaissa ja äidillä kännykkä kädessä. Tässä tosiaan harvemmin isät harrastavat kännyköintiä. Tämä ihan mutuhavaintona, kun paljon ulkona liikun.

Ennen kännykkäaikaa rattaissa olevan lapsen kanssa puhuttiin ja ihmeteltiin yhdessä maailman menoa ja vaikkapa ohi ajavien autojen värejä. Ei se mitään kovin maatamullistavaa höpinää ollut, mutta siinä lapsen sanasto vähitellen karttui, niin että juttelukin muuttui vähitellen paljon fiksummaksi.

Mielestäni olen nähnyt jopa jonkun lehtiartikkelin, jossa on asiantuntijoiden suulla todettu, että pienten lasten puheen oppimisen alku on viivästynyt siitä mitä se on ollut muutama vuosikymmen sitten.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Juha


Taidan vetää jotain sivujuonia, myös tässä ketjussa.

Tämä viesti: https://kantapaikka.net/index.php/topic,34.msg42919.html#msg42919, taitaa antaa mahdollisuuden olemassaolon, tavanomaista atomaarisempaan käsittelyyn.

Sivuutan käsittelyn, tältä erää, vaikka toisaalta kovasti houkuttelisi. Täkyyn voi toki tarttua, ja oikein suositeltavaa.

-:)lauri

#1746
Saasta, että väsyttää. Tosin jo 18 tuntia ollu hereillä ja tänään oli hektinen työpäivä. Sieltä tulisi vielä väkivaltaurheilua illan pikkutunneille asti mutta kun jo neljältä tulisi täydet 24 tuntia valvomisesta täyteen, alkaa tässä oleman valvomista yhteen vuorokauteen riittävästi. Tää on muuten juuri se aika jolloin olen väsyneimmilläni valvotuani yhtäjaksoisesti. Joskus nuorempana kun heräsin yhdeksän pintaan ja valvoin 24 tuntia kello 3-4 yöllä oli aika jolloin oli vaikeuksia pysyä hereillä. Jos pysyn puoleen yöhön asti hereillä, sitten alkaa todennäköisesti jo helpottamaan ja väsymys kaikoaa. Sitten periaatteessa pystyy valvomaan vaikka toisen mokoman ilman suurempia ongelmia, mutta mitään kovinkaan laadukasta aivotyöskentelyä on turha edellyttää. Joskus nuorempana tuli tehtyä projekteja viikonlopun yli nukkuen korkeintaan viisi tuntia kolmen ja puolen vuorokauden aikana. Enää en viitsi lähteä edes yrittämään. Se oli sitä aikaa kun sen ajan tehokkaimmalla kaupallisella tietokoneella, joka Suomesta löytyi, renderöin 3d-animaatioita kellon ympäri.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Kopek

#1747
Toopen mainittua yhdeksi Halosen synneistä miinoista luopumisen muistelin, että olen kirjoittanut aiheesta yleisönosastoon kauan sitten. Vanhassa lehtileikkeessä ei kuitekaan näy päivämäärää. Katsoin, auttaisiko Helsingin Sanomien Aikakone. Kirjoitin jutun otsikon hakuruutuun, ja juttu löytyi saman tien. Se on julkaistu 9.10.1995.

Olin aika varhainen miinakriitikko, koska Wikipedian mukaan "aloitteen Ottawan sopimuksen laatimiseksi teki Kanadan ulkoministeri Lloyd Axworthy vuonna 1996, ja se hyväksyttiin 5. joulukuuta 1997". "Suomi liittyi Ottawan sopimukseen marraskuussa 2011, kun eduskunta hyväksyi ehdotuksen äänin 110-47."

Seuraavassa on juttu Hesarin Aikakoneesta kopioituna. Kirjoittajan nimi ja kotipaikka on keksitty, niin kuin lähes aina yleisönosastojutuissani. Ainoastaan muutaman kirjoitin omalla nimelläni.

En ole kirjoittanut minkäänlaisia yleisönosastojuttuja enää ties kuinka pitkään aikaan, viiteentoista vuoteen (?), vai joko viimeisestä on kulunut 20 vuotta.

https://ibb.co/QQ0vVMc

P.S. Hankasalmen tapaus tarkoittaa aikaisemmin lehdessä ollutta uutista, jossa kerrottiin, että hamppupelto määrättiin hävitettäväksi.

P.S.(2) Pystyisin nykyisin esittämään parempia perusteluja miinoja vastaan kuin vuonna 1995.

ROOSTER

Lainaus käyttäjältä: Kopek - marraskuu 23, 2019, 22:34:52
Toopen mainittua yhdeksi Halosen synneistä miinoista luopumisen muistelin, että olen kirjoittanut aiheesta yleisönosastoon kauan sitten. Vanhassa lehtileikkeessä ei kuitekaan näy päivämäärää. Katsoin, auttaisiko Helsingin Sanomien Aikakone. Kirjoitin jutun otsikon hakuruutuun, ja juttu löytyi saman tien. Se on julkaistu 9.10.1995.

Olin aika varhainen miinakriitikko, koska Wikipedian mukaan "aloitteen Ottawan sopimuksen laatimiseksi teki Kanadan ulkoministeri Lloyd Axworthy vuonna 1996, ja se hyväksyttiin 5. joulukuuta 1997". "Suomi liittyi Ottawan sopimukseen marraskuussa 2011, kun eduskunta hyväksyi ehdotuksen äänin 110-47."

Seuraavassa on juttu Hesarin Aikakoneesta kopioituna. Kirjoittajan nimi ja kotipaikka on keksitty, niin kuin lähes aina yleisönosastojutuissani. Ainoastaan muutaman kirjoitin omalla nimelläni.

En ole kirjoittanut minkäänlaisia yleisönosastojuttuja enää ties kuinka pitkään aikaan, viiteentoista vuoteen (?), vai joko viimeisestä on kulunut 20 vuotta.

https://ibb.co/QQ0vVMc

P.S. Hankasalmen tapaus tarkoittaa aikaisemmin lehdessä ollutta uutista, jossa kerrottiin, että hamppupelto määrättiin hävitettäväksi.

P.S.(2) Pystyisin nykyisin esittämään parempia perusteluja miinoja vastaan kuin vuonna 1995.

Niin, onhan se sääli jos vihollisten jalkoja ja vatsaa kohti suunnattu ja yhtäläisesti omiin marjanpoimijoihin ja lapsiin suunnattu repivä satunnaispanos on kielletty. Siinähän tehdään kauheasti hallaa proteesi- ja verenmyyntibisnekselle. Myös sokeiden harja- ja pensselibisneksen työntekijöiden saatavuus heikkenee.

Ylistetty olkoon maamiina.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Juha


Taas aamun jälkeen hajalla. Itse aiheutettu hajoitus, jonnekkin kauemmas.

Tällä kertaa tapahtumasta tuli mieleen se, että jotain kyllä kasaantui, jollekin tasolle. Se vapauttaa, tosin myös erottavalla tavalla, jos ajattelee elämää, mitä nyt taasen jatkettava.

Jos nämä erilaiset erottautumiset elämänsä suhteen, ovatkin pitemmällä aikavälillä eheyttä takaavaa? Tiedollinen puoli voi olla terveen osuutensa puolesta elämänmuotomme takaajistoon kuuluvaa. Takuu, omanlaisena.

Samalla selvisi konkreettisesti eilinen ilmaisu allekirjoituksena, sijoituksellisessa mielessä, kun voi olla osaltaan aiheuttamassa tällaisia: Jos poikkeat päivään, unentasosta, olet syrjäytynyt, et sen vähäisempää.

Esim hajamielisyyden voi nähdä sisäisenä oikosulkuna. Suoraan meneillä oleva toiminta (t), ja siihen liittyvät voimavirrat (v) häiriintyy, ja siihen tulee katkosta. Suuremmissa kuvioissa (voimissa, V), tapahtuu läpilyöntiä, eli pienemmässä kun mukana, niin samalla altistuu muillekin voimille, osin tahtomattaan, ja fokus vn piiristä katoaa, ainakin hetkellisesti, ja tarkoittaa t:lle, miten nyt meneekin.

Uni on tietyltä osin myös t-prosessia. Se kulkee kohden T:tä, jolloin eheydellä on maksiminsa. Eräs Tn ilmentymä on tajunnallisuus, joka voi ottaa ihan suoran päivätason verbaalimuotonsa. Isompien projektien tällaisen mekamismin voi siten liittää eheytykseen, jota mm uni edustaa, tai jolle uni antaa pohjia.

Jatkoja seurailee, unesta, kun heräilee konkreettisesti siihen, mikä on itseä suurempaa, ja minkä tasoiseksi voi päätyä kasvamaan, siinä kun ei mene rikki. Maailma luonteeltaan on pientä rikkovaa, joten kanavaa on säädeltävä, omaa vastaanottoa vastaavaksi. Tahdisteisuus tulee tässä myös merkittäväksi.

Näin kun avautuu ajattelmaan, niin ei paljoa heittää tarinaa, että edes tällainen puoli tulisi merkittäviltä osin tolkun kuvaukseksi, jollekin sovellutukselle. Ehkä oppi voikin olla, että mitä merkittävimpiin yltää, sen fiksumpi on olla kelailematta näitä liiaksi, että kelaus voi tosiaan myös jatkua, reaalisesti ottaen.

Sen tietää, että suhtautuminen näissä menee helposti täysin toisin. Varmaan vähiten ihmeteltävä asia.

-:)lauri

Saatanan bussilakko. Tuli käveltyä tänään 8 kilsaa työmatkoja. Tämä meni sitten urheiluksi. Kun olisi tajunnut tämän perjantaina, olisin ottanut työkoneen kotiin ja tehnyt etäpäivän.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

MrKAT

Lainaus käyttäjältä: Kopek - marraskuu 23, 2019, 22:34:52
Seuraavassa on juttu Hesarin Aikakoneesta kopioituna. Kirjoittajan nimi ja kotipaikka on keksitty, niin kuin lähes aina yleisönosastojutuissani. Ainoastaan muutaman kirjoitin omalla nimelläni.
Vähän joka toinen päivä saa Kopekista hämmästyä tai peräti järkyttyä. Että valehtelee nimensä ja tittelinsä?!?
Jos minä kirjoitin niin omalla nimellä tai sitten nimimerkillä.

Kulta-kelaani etsivät jo Kela-etsivät, kelaa sitä senkin etsivä etsivä!

Hayabusa

Musta perjantai saattaa jäädä kauppiaille mustaksi postilakon vuoksi. Kuka nyt tilaisi mitään, jonka saamisesta ei ole mitään toivoa. Tammialessa sitten uusi yritys.
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

Kopek

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - marraskuu 23, 2019, 22:43:12
Ylistetty olkoon maamiina.



Suomen miinat ovat vaarattomia muille kuin maahan hyökkääville vihollisille, koska miinakentät merkitään, ja miinat raivataan pois sodan jälkeen. Suomalaisten miinojen käyttö on vastuullista ja turvallista. Onhan Suomi sivistysvaltio.

Näin meille selitetään. Selityksessä on vain yksi ongelma. Nimittäin se, että ei ole mitään varmuutta, että sodan jälkeen on enää olemassa vastuullinen sivistysvaltio Suomi, joka kerää hyvin merkityt miinansa pois. Entä jos Suomi häviää sodan, ja täällä vallitsee anarkistinen kaaos, eikä kukaan sekasorron keskellä enää tiedä miinakentistä, eikä ketään kiinnosta raivata niitä, vaikka niistä tiedettäisiinkin. Lapset ovat hyviä miinanpolkijoita. Aina, kun räjähtää, jäljellä on yksi miina vähemmän.

Kyse ei ole edes varsinaisesti siitä, tappavatko Suomen miinat vai ei, vaan siitä, että maamiinoja pidetään epäinhimillsinä aseina, ja ne halutaan sen vuoksi kieltää kaikkialla. Ne tappavat paitsi sodassa, myös rauhan aikana. Kielto ei olisi ensimmäinen laatuaan. Kaasuaseet kiellettiin maailmanlaajuisesti ensimmäisen maailmansodan jälkeen kansainvälisillä sopimuksilla, ja kielto on melko hyvin pitänyt. Ei edes toisessa maailmansodan käytetty niitä. Ainoastaan Lähi-idässä - missäpä muualakaan - on joku diktaattori kokeillut.

Karikko

^

Jalkaväkimiinat on vähän niinkuin piikkilankakin, se hidastaa mutta ei estä.

Monesti sitä hidastamista tarvitaan. Tiedä sitten onko se nykyaikana kovin tarpeellista, kun voidaan "sivistyneesti" pommittaa ja tuhota vastustaja ilmasta tarpeen vaatiessa jopa atomiasein.

Lennokkiparvet ovat myös tehokkaita ja tarkempia tuohon tarpeelliseen ihmisten poistamiseen vastapuolen muonavahvuudesta.