Fiilikset ja päivän mietteet

[Toope]

On vaikea keksiä mitään tekemistä. Tulee vähän tissuteltua kotona, kun ei ole järkevämpää tekemistä.
Pitäisi lähteä kunnon lenkille tai jopa leiriytymään johonkin nevadaan ja eristää itseni viinistä, netistä ja töllöstä.

[Norma Bates]

Vähän tietysti mietityttää, kun helmikuussa yhtäkkiä aloin yskimään kuin flunssan jälkeen, vaikka mitään lämpöä ei ollut ollut, ja astmakin lähti tulloin pahenemaan... Ennen yskän alkua särki kyllä kroppaa, mutta vaikutti fibrokivuilta.

Tuskinpa kuitenkaan korona oli vielä helmikuussa ns. saatavilla?

[Kopek]

On vaikea keksiä mitään tekemistä. Tulee vähän tissuteltua kotona, kun ei ole järkevämpää tekemistä.
Pitäisi lähteä kunnon lenkille tai jopa leiriytymään johonkin nevadaan ja eristää itseni viinistä, netistä ja töllöstä.

Viinistä eristyy, kun juo varastot loppuun eikä osta uutta.

Tissuttelu ei johda hyvään.

Minun fiiliksiini ja päivän mietteisiini kuuluu 160 kilometrin ajo ja vanhan rakennuksen hidas ja masentava purkaminen. Haluaisin tehdä aivan muuta. Rakennuksen raunioista löytyy kaikenlaisia "muistoja", jotka ovat oikeastaan katkeria muistoja, koska eihän asioiden pitäisi olla tällä tavalla rempallaan ja tuhoutuneita.

https://ibb.co/NsTg4XW

Eräs vanha mies kävi juttelemassa. Hän kertoi tulleensa meille töihin vuonna 1963 ja kokeneensa heti olevansa kotonaan. Hän kehui työpaikkaa ja isääni, joka oli hänen mielestään reilu ja mukava mies. Hän asui noin 15 vuotta aivan siinä lähellä kunnes muutti keskustassa olevaan kerrostaloon. Hänellä oli vain hyviä muistoja ajalta, jolloin hän asui alueella. Vastasin, että vanhoista ajoista muistetaan yleensä ennen kaikkea ne mukavat asiat. En tuolloin muistanut, että tuolla tyypillä olisi voinut olla paljon ikävämpikin kokonaismuistikuva asumisestaan alueella, koska hänen perheeseensä liittyi tragedia, josta kohistiin aikoinaan paikkakunnalla. Perheen pienelle vauvalle tuli yllättäen jokin lääketieteellisesti parannettavissa oleva äkillinen vaiva, eikä perhe vienyt lasta lääkäriin vaan kutsui "lahkolaisia" rukoilemaan lapsen puolesta ajatuksena, että lääketiede on turhaa, Jumala parantaa. No, Jumala kai olettaa ihmisten myös itsensä tekevän parhaansa eikä heittäytyvän avuttomiksi. Lapsi sai maksaa väärästä valinnasta hengellään. Perheen vanhemmat joutuivat poliisikuulusteluun ja kai syytekin oli vireillä. Nykyisin tuollainen olisi ilman muuta tuomioon johtava oikeusjuttu, mutta 1960-luvulla pienellä paikkakunnalla asia taisi lopulta hautautua. Ehkä ajateltiin, että ei lapsi rankaisemalla herää henkiin, ja vanhemmat ovat kyllä jo saaneet rangaistuksen omasta kädestään. Yksi perheen lapsista oli lisäksi vammainen, ja häntä leikattiin ja hoidettiin läpi lapsuusvuosien, joten aikamoinen optimisti täytyy ihmisen olla, jos hänellä on pelkästään hyviä muistoja menneiltä ajoilta. Tuo "lapsi" muuten yllättäen tunnisti minut Jumbon Citymarketissa kerran ja tuli juttelemaan. Peheenäiti kai hän nykyisin on. Muutama sana vaihdettiin. Taidan olla aika persoonallisen näköinen tyyppi, kun joku, joka pienenä lapsena ollessaan on viimeksi nähnyt minut, edelleen kymmeniä vuosia myöhemmin tunnistaa.

Ehkä on niin, että joku ihminen kerää hyvät muistot ja hylkää  huonot, kun taas joku toinen piehtaroi pahoissa muistoissaan eikä muista, että mitään hyvää olisi tapahtunutkaan. Minä valitettavasti taidan olla kallellaan tähän jälkimmäiseen suuntaan. 

En yhtään haluaisi tavata ketään "vanhaa tuttua", koska elämässäni ei ole mitään positiivista esiteltävää. Rappiota ja rahattomuutta. Tyyppikin totesi rakennuksen rauniot ja yleisen alakulon alueella nähdessään, että kaikki rappeutuu, myös ihmiset - viitaten korkeaan ikäänsä.

[Juha]

https://areena.yle.fi/1-50270050 :: ADHD ...

Haluu seurata asioita, hyperfokustavasti !!


L.

Tieteessä, tutkimuksessa ja edistyksessä on se hyvä puoli, että sitä mukaa kun ihmistyyppejä löytyy, voi heidän olemassaolonsa tulla hyväksytyksi, tai elämä mahdolliseksi, siten kuin sitä on ollut.

Toivoa löytyy, ajastaan toivottomaksi kääntyvissä vaiheissa.

Ihmiskunta kannattaisi kuitenkin alustavasti, ja tarpeen mukaan ennakoiden, todennäköisin perustein, höylyyttää, huomattavasti sopivampaan muotoon, jos vaikka edes jotain sellaista idean tapaista, vahvempikannatteisena.

Tätä mieltä, ainakin itse.

Näillä mennään, ja jos ei, niin vähän sillä sun tällä, mutta yhtenäisellä, ainakin niissä hetkissä, joita tarjoutuu, ellei tilannetarjoilua koskevia puitteita, osata joskus järjestää tarkemmin, elämänoon kuuluvaksi, perustekijäksi.

[Hippi]

Uudenmaan eristäminen ketuttaa. Kummallista sinänsä, sillä mietin pääni puhki, milloin olen viimeksi käynyt maakuntarajan toisella puolella ja siitä taitaa olla kolme tai neljä vuotta, kun olin muutaman tunnin Lahdessa. Tuota edellinen reissu olikin sitten joskus 2004 tai 2005. En siis alvariinsa ramppaa reissussa, mutta ahdistaa vaan se, että määrätään pysymään paikalla.

Sama juttu on noissa sosiaalisten kontaktien rajoittamisesa. En todellakaan ole mikään kyläilijä. Jokseenkin varmasti minulla on paljon vähemmän kontakteja ihmisiin kuin monella muulla, mutta silti harmittaa, että niitäkin pitäisi rajoitttaa.

Yleensä pyrin näkemään asiassa kuin asiassa jotain positiivista, mutta tästä en osaa löytää. Kaikkialta tunkeva koronahössötys lamaannuttaa niin, että huomaan jopa kukkieni voivan huonosti hoidon puutteessa. Sanovat, että nyt on hyvää aikaa tehdä rästiin jääneet kotityöt. Ei niitä ole rästissä, mutta näköjään alkaa jäämään rästiin. Aika outo tilanne minulle.


Oli sentään kiva käydä hierojalla tänään ja sieltä sitten kipaisin ruokakauppaan. Lähdin kotoa ilman takkia aamusella, pelkän hupparin vetäisin T-paidan päälle. Hierojalta lähtiessä veri kiersi niin hyvin, että tuli kuuma ja jouduin riisumaan hupparinkin.

[-:)lauri]

Eka viikko takana etätöitä. Olen joskus kolme vuotta sitten tehnyt yhden päivän etänä, mutta se ei silloin tuntunut kivalta. Johtui siitä, että oli paljon uuden opettelua ja käytännöt kuinka pyytää ja keneltä apua vielä epäselviä, ja se päivä meni sormien pyörittelyyn.

Nyt kun projektit, firman käytännöt ja projekteissani tavitsemani gollegani ja yhteistyökumppanimme ovat tuttuja, tää etätyöskentely on tuntunut aivan mahtavalta. Mulla menee normalisti tunti työmatkaan töihin ja ehkä pari tuntia takaisin kotiin kun poikkean asioilla. Nyt kun olen kotona, on päivässä lähes kolme tuntia enemmän aikaa olla vattallaan.

[Xantippa]

Eka viikko takana etätöitä. Olen joskus kolme vuotta sitten tehnyt yhden päivän etänä, mutta se ei silloin tuntunut kivalta. Johtui siitä, että oli paljon uuden opettelua ja käytännöt kuinka pyytää ja keneltä apua vielä epäselviä, ja se päivä meni sormien pyörittelyyn.

Nyt kun projektit, firman käytännöt ja projekteissani tavitsemani gollegani ja yhteistyökumppanimme ovat tuttuja, tää etätyöskentely on tuntunut aivan mahtavalta. Mulla menee normalisti tunti työmatkaan töihin ja ehkä pari tuntia takaisin kotiin kun poikkean asioilla. Nyt kun olen kotona, on päivässä lähes kolme tuntia enemmän aikaa olla vattallaan.

Sekin helpottaa huimasti, että muutkin ovat etänä. Painajaista ovat palaverit, joissa muut ovat samassa neukkarissa ja vain itse tai pari muuta etänä. Muut unohtaa koko ajan langan päässä olevat Itse aina usein muistan, koska olen käytännön syistä se, joka meistä on eniten etää tehnyt.

Ajan säästö on tosiasia, vaikka itselleni on lyhyet työmatkat. Mutta pelkkä töihn valmistautuminen ottaa aikaa verrattuna siihen, että nousee sängystä, pesee hampaat ja avaa koneen.


T: Xante

[Norma Bates]

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006453180.html

Onhan se tietty noinkin että ystävällisemminkin kehotuksen pysyä poissa voi esittää. Mutta otsikko "Mökkiläisten sydän särkyi" toi ikävä kyllä mieleen että ensimmäinen mielensäpahoittaja bongattu.

Keski-ikä ja kyynisyys...?

[Kopek]

Uudenmaan eristäminen ketuttaa. Kummallista sinänsä, sillä mietin pääni puhki, milloin olen viimeksi käynyt maakuntarajan toisella puolella ja siitä taitaa olla kolme tai neljä vuotta, kun olin muutaman tunnin Lahdessa. Tuota edellinen reissu olikin sitten joskus 2004 tai 2005. En siis alvariinsa ramppaa reissussa, mutta ahdistaa vaan se, että määrätään pysymään paikalla.

Hipin kaltainen paikallaan pysyjä sopisi Gazan asukkaaksi.

Itse olen nyt "vapaassa Suomessa". Onnistuin livahtamaan aamupäivällä pois tulevasta 1,7 miljoonan asukkaan vankileiristä. Siltä varalta, että "jotain" olisi jo näkyvissä tulevalla rajalla, otin videokameran esille kuvatakseni hetken, jolloin ajoin maakunnan rajan yli, mikä on yllättävän kaukana pohjoisessa eli Mäntsälän jälkeen. Mitään viitteitä tulevasta ei vielä ollut näkyvissä. Liikenne rullasi normaalisti molempiin suuntiin.

Itse asiassa tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Suomen eteläosa eristetään pohjoisesta. Näinhän tapahtui keväällä 1918. Silloin raja oli paljon pohjoisempana. Syynä ei ollut espanjantauti vaan poliittiset syyt.

Tulevat eristystoimet tuntuvat hieman epämukavilta, koska onhan tämä ensimmäinen kerta, kun laki kieltää minua tapaamasta lapsiani ja lastenlapsiani. Tietysti jos minä tai joku heistä joutuisi vankilaan, tilanne olisi sama.

Niitä, jotka saavat ylittää rajan sulun aikanakin, on loppujen lopuksi aika paljon. Radiossa haastateltiin muutamien kuntien kunnanjohtajia, jotka kertoivat, että heidän kuntansa on juuri lähettänyt ihmisille lupalappuja, joissa todistetaan, että näiden ihmisten on ylitettävä raja työtehtävien vuoksi. Monestihan työntekijöitä asuu naapurikuntien alueella. Jotkut kunnat muodostavat keskenään yhteisen talousalueen, joten asioilla käydään puolin ja toisin rajojen yli. Laskin eilen kartasta, että Hyvinkään pohjoisesta "kaupunginosasta" on 2,2 kilometriä lähimpään ruokakauppaan, joka jää rajan taakse. Kun sinne ei enää saa mennä, on käytävä 22,2 kilometrin päässä olevassa kaupassa.

Radion haastattelussa kävi ilmi, että yhden pikkukunnan Sote-palvelut ovat naapurikunnan puolella. Asukkaille vakuuteltiin, että palveluihin pääsee edelleen, koska välttämätön asiointi sallitaan. Eli monenlaista trafiikkia rajan yli tapahtuu. Ja tavaraliikennettä hoitavat henkilöt kuten autonkuljettajat tietenkin myös saavat liikkua.

Jos omistaisi kuorma-auton, pääsisi rajan yli luultavasti aika helposti, kun olisi kuljettavinaan jotain eli (muka) menossa hakemaan tai viemään tavaraa. Lavalla voisi olla jotain pahvilaatikoita hämäykseksi. Ehkä joku suttuinen rahtikirja tai vastaava olisi lisätodisteena.

No, eiköhän tässä nyt vain ole oltava paikallaan seuraavat kolmisen viikkoa. Uudenmaan vankileiriläiset elävät omaa elämäänsä, ja me vapaan Suomen asukkaat elämme omaamme.

[Hippi]

Kyllä nyt hävettää. Kuten jokunen päivä sitten kerroin, vein pyöräni huoltoon sen tyhjenneen etukumin vuoksi ja pyysin sitten tekemään samalla kausihuollon, jotta tulee kaikki tarkistettua. Lupasivat ilmoittaa tekstarilla, kun työ on valmis tai soittaa, jos jotain korjattavaa vikaa löytyy.

Tänään sitten huollosta soitettiin ja kerrottiin, että vähän on vikoja löytynyt. Siis sellaisia, jotka ei pelkillä puhdistuksilla ja säädöillä korjaannu. Tarkoin käytiin läpi tarpeet ja hinnat. Siinä sitten löytyi selitys siihenkin, miksi jalkajarru ei jarruttanut. Se on tässä vuosien mittaan huonontunut hiljakseen niin, että saatan polkea takaperin useamman kierroksen ennen kuin jarru tarttui kiinni. Nyttemmin se ei toiminut enää lainkaan ja olin vain käsijarrun varassa, mutta totuin siihen niin, etten asiasta välittänyt.  Tuon vian korjaisi napahuolto, mikä minusta kuulosti kyllä ihan hauskalta. Tuon lisäksi oli vikana, että ne käsijarrun jarrupalatkin oli ihan sökönä, kuluneet ja lohkeilleet,  ja kaipasivat vaihtoa.

Noiden lisäksi vielä päällysrenkaatkin oli loppu. Kuviopintaa niissä oli vielä hyvin, mutta sivut oli ihan halkeilleet ja soittaja sanoi, että voi olla, että kun renkaisiin laitetaan kunnon paineet, ne repeävät. Kysyi, jotta säilytänkö pyörää auringossa kesällä. No en, mutta ikää noilla renkailla on jo reilu 20 vuotta ja ilmeisesti olen ajanut liian pehmeillä kumeilla, niin ne sivut on rasittuneet. Hän suositteli niihin pistosuojatuttuja renkaita.

Annoin luvan kaikkiin kysyttyihin korjauksiin ja kaveri sanoin käärivänsä hihat ja laittaa tekstarin, kun sen saa tulla hakemaan, jos ehdin vielä ennen sulkemista.

Eipä mennyt pitkään, kun tekstari tuli ja hankkiuduin matkaan. Saisin mukavasti kauppareissun yhdistettyä tähän hakemiseen.

Nyt sitten joudun opettelemaan pyörällä ajamista uudelleen. Onkin melkoisen outoa, kun jarru nappaa kiinni heti, joten joudun olemaan todella varovainen ennen kuin siihen totun. Nyt vaan todellakin kauhistuttaa, millainen riskiliikkuja olen ollut liikenteessä. Tosin en polje tuhatta ja sataa, vaan aika rauhallisesti ajelen ja ennakoin risteykseen tulot aina hidastaen. Mutta jos olisi tullut yllättävä äkkijarrutuksen paikka, niin kuka tietää, miten olisi käynyt.

Ehkä kannattaa huoltoon uhrata hiukan tiheämmin. Tämä oli noin 20 -vuotiaan fillarin ensihuolto. Tottahan sen olin putsannut ja ketjuja rasvaillut vuosittain, mutta enpä pyörän huoltoon ole sen paremmin perehtynyt. Varsinkin nyt, kun täällä Vantaalla on todella helppoa pyörällä liikkua ja sitä tulee enemmän myös käytettyä, on huoltamisellakin suurempi merkitys.

[Brutto]

Ehkä kannattaa huoltoon uhrata hiukan tiheämmin. Tämä oli noin 20 -vuotiaan fillarin ensihuolto. Tottahan sen olin putsannut ja ketjuja rasvaillut vuosittain, mutta enpä pyörän huoltoon ole sen paremmin perehtynyt. Varsinkin nyt, kun täällä Vantaalla on todella helppoa pyörällä liikkua ja sitä tulee enemmän myös käytettyä, on huoltamisellakin suurempi merkitys.

Hippi, perkele! Kaltaisesi kätevä nainen tekee nuo huoltotoimet itse vaikka olohuoneen lattialla ihan hetkessä. Aikaakin siihen varmasti nykytilanteessa löytyy.

[Hippi]

En minä napahuollosta tiedä yhtään mitään

Ja nythän sitä ei tarvitse varmaan pariin vuoteen edes kausihuoltaa, kun on niin kiiltävä joka puolelta.
Oli muuten niin mukavia nuoria miehiä liikkeessä hommissa, että ilokseen siellä piipahtaa

[Brutto]

Oli muuten niin mukavia nuoria miehiä liikkeessä hommissa, että ilokseen siellä piipahtaa

Vähän epäilinkin, ettei se perimmäinen syy ollut ainakaan omien kädentaitojen puutteessa...

[Hippi]

^
Joo, noinhan se on

Myös hieroja, jota päätin sponssata käynnilläni ja tyttärelleni ostamalla muutaman kerran lahjakortilla, sattumoisin on ihan mukava nuori mies

Mutta leikki leikkinä. Olen yrittänyt keksiä, miten voin sponssata erilaisia nyrkkipajoja ja yksinyrittäjiä näinä huonoina aikoina. Tuosta hierojasta kuulin kuntosalin siivoojalta, että häneltä oli häipynyt 80% varauksista ja on aika pulassa yksinyrittäjänä, kun perheelle pitää saada pötyä pöytään. Siitä sitten lähti idea sponssaamisesta, kun oli ihan todellinen vaivakin, jonka kanssa olin vuosia jo kärvistellyt.

Nyt kun saan taas pyörän alle, niin pitää katsella kivijalkaliikkeitä sillä silmällä, josko niissä olisi jotain sellaista, josta voisi saada itselleen jotain ja samalla tukea liikkeen toimintaa. Tietty tässä olisi samassa talossa kauneushoitola, mutta sellaiseen piipahtamienn vaikuttaisi .. noh ehkä oudolta. Vaikea sanoa, kun en ole koskaan ollut.

[MrKAT]

Alkuviikolla pamahti n. 30 minuutin ripuli. Maha pisti ensin outoa ääntä, vasemmalla väänsi ja äänteli ja sitten äkkiä vessaan. Syynä epäilen aamuna syömääni lohisiivustosta ottamaan palaa. Olin pistänyt pakkaseen ja vähän ihmetellyt kun ei tuoksu oikein hyvälle... Nyt en viikolla uskaltanut syödä, harkitsen viskaamista pois. Koko viikon ollut vetämätön olo, koska pyörin normaalisti lohirasvan voimalla. Korvakkeeksi olin ostanut lohipyöryköitä mutta ei maha nappaa.