Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Fiilikset ja päivän mietteet

Aloittaja Amore, tammikuu 03, 2019, 18:17:24

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 6 Vieraat katselee tätä aihetta.

Hippi

No niin nyt on kissan lihat sulatettu ja mukillinen kahvia mikrotettu uudella mikrolla. :)

Aika luovasti on kirjoitettu käyttöohje, kun jo kellon ajastuksen ohjeessa oli virhe, yksi painallus puuttui ohjeesta.
Sulatuksen sain toisella yrittämällä käyntiin ja kahvin lämmitykseen ohje tarjosi kahta eri vaihtoehtoa, josta sitä "helpompaa" en saanut ohjeella toimimaan, mutta se toinen sitten toimi, kun huomasin, mikä virhe siinä ohjeessa oli. Pitää tuo nopeampi vielä yrittää löytää.

On hiukan hankala seurata ohjetta, kun toiminto-ohjeessa ne paineltavat näpykät on osaksi nimetty eri tavalla kuin sillä sivulla, jossa mikron osat on kuvaan nimetty.

Valmiit automaattiohjelmat kyllä pukkaa helposti tarjolle, mutta kun ei niille taida olla käyttöä.

On se kumma miten monta näpytystä tarvitaan, kun halutaan vain laittaa aika + täysi teho. Ihan varmasti tuo on jonkun miehen kehittelemä käyttöliittymä. Miehistä on varmaan kivaa, että silloin harvoin, kun keittiöön eksyy, niin saa päteä näpyttelemällä  ::)

No, en usko, että tuossa kovin kauaa menee, että saan selkäytimeen ne pari toimintoa, jotka tarvitsen päivittäin.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

urogallus

Lainaus käyttäjältä: Hippi - huhtikuu 01, 2020, 20:59:12
No niin nyt on kissan lihat sulatettu...

Uh. Mä en tiennyt, että sä olit pakastanut kissasi. Ja mitä ajattelit lihoilla tehdä?  :P

Hippi

No, olinpas lystikkäästi kirjoittanut :D

Itse asiassa pakastettua possun sydäntä sulattelin ja sen jälkeen saksilla leikkelin paloiksi kissojen ruokakuppiin.
Tuosta vaan olen aina puhunut kissan lihana.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

wade

Alkaa vaikuttaa vanhemman lapsen psyykeen tämä... korona: ei ole koulua, ei saa nähdä kavereita. Siitä huolimatta eristäytymisen aika on mennyt yllättävän kivuttomasti. Hankalinta on yhdistää molempien työpäivät lasten kotonaoloon (olemme päättäneet pitää lapset kotona, vaikka hoitoon olisi mahdollisuus). Onneksi olemme molemmat jo lähtökohtaisesti lyhennetyllä työajalla, joten ongelmapäiviä on vain kaksi / vko.

Koronan suhteen oloni liikkuu rauhallisen ja lievästi ahdistuneen välimaastossa - en osaa olla huolissani lapsistani tai vaimostani, mutta isäni suhteen minulla ei ole pienintäkään epäilystä etteikö hän kuolisi välittömästi koronan saatuaan. Äitini yleiskunto on myös heikko (huonot elintavat), joten en ole optimistinen hänenkään suhteensa. Itselläni ei ole altistavia sairauksia, mutta silti myös oma tilanteeni herättää pientä huolta. Minulla on ollut ajoittain (selittämättömiä) hengitysongelmia, jotka hiipivät ajatuksiin näinä aikoina. Hengitysongelmissa on luultavasti kyse jumittavasta selästäni (muutamat muut mahdolliset aiheuttajat on jo suljettu pois), mutta varmaa tietoa minulla ei ole. Tilanne tuo kuitenkin mahdolliseen koronatartuntaan fyysistä konkretiaa: osaan kuvitella millaista piinaa sairastaminen voisi olla, lisäksi on vaikea uskoa etteivätkö nykyiset ongelmani vaikuttaisi koronan osuessa kohdalle.

Ahdistukseni ei kuitenkaan ole erityisen kokonaisvaltaista; ennemmin niin, etten tunne itseäni eriyisen haavoittumattomaksi asian suhteen, mutta pystyn hyväksymään ahdistukseni ilman että se värittää arkeani. Kun hoitaa töitä, lapsia, kotia, ei ehdi huolestua kuin ohikiitävinä hetkinä siitä, mitä taloudellisia, poliittisia, jne. seurauksia viruksella saattaakaan olla. Tuntuu jopa, että ahdistus on vähäisempi viruksen iskiessä melkeinpä kaikkiin ja kaikkeen, kuin jos jokin uhkaisi ainoastaan itseä, omaa perhettä.

Ja onhan pandemian mahdollisia positiivisia seurauksiakin alettu jo varovaisesti pohtia.

Norma Bates

Somessa on jonkin verran tullut vastaan vittuilua (en ole osallistunut suuntaan enkä toiseen, lukenut vain) että maailmassa kuolee joka päivä/viikko/kuukausi porukkaa nälkään/tautiin se ja se, ja kylläpä nyt ulistaan kun länkkäreistä muutama kuolee.

Tuollaiseen tekisi mieli reagoida jotensakin näin:

- Mitä olet tehnyt noiden nälkään kuolevien hyväksi, vai nytkö vasta huomasit että nälkään kuollaan?

- Jos korona joskus hellittää, niin mitä aiot tehdä nälkään kuolevien hyväksi?

- Haluatko että koronaan ei reagoida millään tavalla, antaa levitä vaan, ja siihen voi sitten kuolla sekin joka muuten olisi kuollut nälkään tai johonkin muuhun tautiin?

- Tunnetko nautintoa aina kun kuulet jonkun kuolleen Euroopassa tai Amerikassa?

Norma Bates

Hörhöpiireissä ollaan öpauttia orkun partaalla tästä tilanteesta. Melkein kaikki hihhuloivat yhteen ääneen miten nyt tapahtuu suuria, Äiti Maa blaa blaa blaa ja kohta koittaa onnen aika. Siirrymme viidenteen dimensioon (ai nyt vasta, asiasta on jankutettu niin moneen kertaan että luulisi loikan jo tapahtuneen)...

Viimeisin joukkomourunnan aihe oli sellainen että osa porukoista jää toiseen dimensioon ja osa pääsee toiseen. Asiaa selitettiin sillä tavalla että minulle tuli välittömästi mieleen tv-sarja The Leftovers. On se kumma ettei henkinen väki ikinä keksi mitään omaperäistä. Kaikki ideat kaapataan fiktiosta tai jonkun villejä hypoteeseja laatineen tyypin kirjoista, ja sitten koko juttu alkaa elämään omaa elämäänsä eikä kukaan ole edes kiinnostunut kuulemaan mistä kaikki sai alkunsa. Kun aloin käymään luennoilla 1990-luvun alussa eräässä ryhmässä, pari vakavaa nuorta miestä jakoi lappua jonka taustalla väitetysti oli Urantia-kirjan fanien ryhmä. Lapussa väitettiin että tulee toinen Aurinko. Tämähän oli suoraan Arhur C. Clarkelta...

Zecharia Sitchinin Nibiru-juttu oli erittäin ryöstöviljelty omana aikanaan. Ukko oli vaan kirjoitellut että ammoisina aikoina niin ja noin, ja höpöväki sai päähänsä alkaa hourailemaan kanavoivansa anunnakeja jotka siis mukamas elävät tässä ja nyt.

Miksi sitten roikun noissa piireissä mukana kun näemmä en siedä niitä hömpötyksiä? Siksi että joukossa on myös semmoisia ihmisiä jotka keskittyvät vain funtsailemaan syntyjä syviä ilman että pitää kokoajan pukata jotain tuomiopäivän skenaariota ja hymytä suupielet korvissa asti miten ihmiskunnasta suurin osa tulee heittämään veivinsä taikka jäämään johonkin paskamaailmaan siinä samalla kun harvat ja valitut pääsevät piereskelemään maanpäälliseen paratiisiin.

Norma Bates

En oikein jaksa mitään hallitus hallelujaa ai lav juu lääp lääpiä, pakkohan siellä on hommansa hoitaa. Mutta mitäpä he sitten olisivat voineet tehdä toisin? Ei joku Marinkaan voi olla henkilökohtaisesti läsnä jossain lentokentällä kyttäämässä että minne ne ulkomailta potentiaalisesti tautisena palaavat ihmiset oikein ehtivät livahtaa vai kuljettaako joku heidät karanteeniin.

Moni itkee, parkuu että diktatuuri uhkaa. Että ei saa puuttua yhtään mihinkään mitä MINÄ teen. Mutta sitten kumminkin ollaan (tautinen) sormi suussa ja uikutetaan että kun kukaan ei kerro miten pitäisi tehdä. Päättäjien vika että eivät ohjaa juurikin minua kädestä pitäen ja kertoen joka käänteessä miten pitää tehdä.

Ihmiset yrittävät istua kaksissa rattaissa yhtäaikaa. Kukaan ei saa puuttua heidän elämäänsä, mutta silti jonkun pitäisi kertoa juurtajaksain miten tulee tehdä. Aika vaikea yhtälö.

kertsi

#2242
Lainaus käyttäjältä: Lenny - maaliskuu 31, 2020, 11:44:29
Lainaus käyttäjältä: kertsi - maaliskuu 31, 2020, 00:25:30
Kun viranomainen sanoo, että viranomainen suosittelee jotain, on se tuon mukaan käsky. Olettaisin, että samma på finska?

Ei ole mitään käskyä. Vanhukset voivat edelleen käydä kaupassa. Monet kaupat ovat jopa pyhittäneet heille erityiset aukioloajat, jolloin muilla ei sinne ole asiaa.

Kaikilla ei todellakaan ole pankkikorttia, eikä sukulaisia tai kavereita auttamassa päivittäisissä asioissa.
Tässä nyt oli kuitenkin kyse Keijosta, jolla on sekä pankkikortti ja netti. Luulisi, ettei hänellekään ole mikään mahdoton asia tilata esim. K-kaupasta ruokaa pankkikortilla. Itsekin riskiryhmäläisenä teen sitä nyt.

Vanhuksille ja riskiryhmille pakollinen asiointi on vähintäänkin VÄLTETTÄVÄ *) asia, jos siis suinkin vaan pystyy välttämään.

Keinoja välttää altistumasta ja levittämästä muille mahdollista tartuntaansa on esim.:

1. lapset, sukulaiset, naapurit, ystävät käyvät kaupassa ja jättävät ostokset oven taakse
2. tilaa ruokaa netin kautta esim. K-kaupasta, S-marketista, Prismasta, Citymarketista, tai hävikkiruokapaikoista kuten MatSmart, jossa on kotiinkuljetus
3. menee Facebookiin ja liittyy oman kaupunginosansa tai paikkakuntansa ryhmään  (hakee facebokissa esim. hakusanalla Lappeenranta tai jollakin Lappeenrannan kaupunginosalla) (Jos ei ole vielä facebookissa, sinne on helppo kirjautua facebook.com -linkillä.)
4. monilla paikkakunnilla on kaupungin/kunnan (sote) kautta apua tarjolla
5. monilla seurakunnilla on apua tarjolla, eri kirkkokunnilla tai uskontokunnilla
6. LISÄYS. Jotkut kaupat myös toimittavat ruokaa kotiin pelkällä puhelinsoitolla.
7. olisikohan tämän lisäksi muitakin keinoja?

Vaikka usein ärsyynnynkin häneen, en ollenkaan haluaisi, että Kantapaikan seniori sairastuisi tai kuolisi tai sairastuttaisi vaimonsa tai ketään muutakaan lähimmäistä. Varsinkaan omaa tyhmyyttään tai jääräpäisyyttään, niin kuin pelkään erään vanhan sukulaiseni osalta.Tai oikeastaan eniten pelkään sukulaiseni puolison osalta, joka vielä enemmän kuuluu riskiryhmään, ollen sekä sydäntautinen että astmaatikko että entinen tupakoija että vanhus.

Jos sukulaiseni jatkaa riskikäyttäytymistään ja jos huonosti käy puolisolle, sukulaiseni sitten joutuu mahdollisesti elämään lopun ikänsä oman puolisonsa kuolemantuottamus omallatunnollaan. Eikä sekään tieto nostane itsearvostusta, jos tietää tartuttaneensa lukuisia muita ihmisiä. Jotkut voivat alkaa nähdä itsensä jopa murhaajana. On siinä sitten hieman pelättävää, jos uskoo Jumalaan ja Jumalan viimeiseen tuomioon sitten aikanaan.

*)
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Kopek

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 02, 2020, 12:34:20
Jos sukulaiseni jatkaa riskikäyttäytymistään ja jos huonosti käy puolisolle, sukulaiseni sitten joutuu mahdollisesti elämään lopun ikänsä oman puolisonsa kuolemantuottamus omallatunnollaan.

Täydellinen rikos: koronamurha.

En viittaa kertsin sukulaiseen. Idea vain tuli kuolemantuottamus -sanasta mieleeni. Eli koronaa voisi käyttää ei-toivotun henkilön raivaamiseksi pois päiviltä. Siinä tosin ottaisi itsekin suuren riskin, jos tartuttaminen pitäisi tehdä tartuttamalla ensiksi itsensä.

Lähden kauppaan. Älytön allerginen nuha ja siihen liittyvä silmien kutiaminen vaivaa. Toivottavasti en herätä huomiota ja vääriä kuvitelmia, mistä on kyse. Lisääköhän allerginen tila vaaraa saada tartunta vai vähentääkö se sitä. älkimmäisessä tapauksessa aivastelisi ja yskisi ja niistäisi virukset pois kitusistaan, niin että tartunta estyisi.

Epäilen, että olotilani syy on talossamme oleva piilevä vesivahinko ja siitä aiheutunut mikrobikasvusto, joka levittää huurujaan. Nappasin aamulla allergiatabletin ja silmätipat. Olen nyt toisella paikkakunnalla käytännössä ulkoilmassa (paitsi juuri nyt tätä kirjoittaessani, vaikka melkein ulkotilaa tämäkin on), mutta oireet vain jatkuvat. Jos saan viruksen itseeni, saan sen ehkiä silmien kautta, kun hankaan niitä käsilläni.

-:)lauri

Vaikuttaa vahvasti siltä, että huomenna tilaan ruokaa joko pizzahutista tai hampurilaisaterian mäkkäristä, burgerkingistä, bistro liekistä tai grande parilasta. Harmi, ettei tikkurilassa ole friends-brgrs-ravintolaa. friends-brgrsin pekoni on ehdottomasti paras burgeriravintola-burgeri. Toiseksi paras on mäkkärin mäkfeast, sitten tulee burgerkingin steakhouse. Vahvasti tosin vaikuttaa siltä, että jos arpaonni suosii burgereita, yritän tilata bistrosta tai grandesta, kun en ole niistä vielä koskaan tilannut.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Norma Bates

Jos joku on niin jukuripäinen ettei säädä käyttäytymistään MILLÄÄN tavalla tässä ja nyt, tuskinpa hän välittää siitäkään jos porukkaa lakoaa ympäriltä, omaa kumppania myöten.

Jokin aika sitten somessa oli joku tsoukkikuva jonka keskeinen juoni oli se että vanha mies perusteli ulkoilmassa liikehdintäänsä sillä ettei kestä olla muijan kanssa kotona. Monihan sitä virnuili, mutta itseäni jäi jälleen kerran ihmetyttämään että miten omaa kumppaniaan inhotaan niin laajoissa määrin. Kauhean moni vitsi perustuu sille että avioparin kesken on halveksuntaa, petturuutta jne.

Ei paljon naurata.

Kopek

#2246
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - huhtikuu 02, 2020, 13:45:48
Ei paljon naurata.

Voisiko asian nähdä myös vahingoniloiselta kannalta, että hah, hah, haa, eipä ole huushollissa haisevaa juoppoa ukkoa, jota on välillä lähdettävä pakoon, ja josta haluasi jollakin sivistyneellä tavalla päästä eroon.

Vapaus on siitä ihmeellinen asia, että silloin, kun sitä ei ole, sitä kaipaa, ja silloin, kun se on, sitä ei käytä eikä osaa arvostaa.

Tämä tosin koskee vähän asiaa kuin asiaa.

Voisin kertoa vaikka kuinka paljon esimerkkejä, joissa ihmisillä on, mutta eivät käytä eivätkä arvosta, ja samaan aikaan joillakin toisilla ei ole, ja he tekisivät melkein mitä vaan saadakseen sen. Mutta eivät koskaan saa.

Isälläni oli rekkakortti ja kolme (enimmillään viisi) rekka-autoa, joilla hän ei koskaan ajanut. Ei metriäkään. Ei ikinä, vaikka autot olivat pihassa sen kuin olisi noussut kyytiin ja lähtenyt ajamaan. Minä taas haaveilin pääseväni joskus ajamaan niillä, mutta en päässyt. Haaveeni murskautuivat lopullisesti, kun isäni myi autot pois ollessani 22-vuotias.

Raamatusta: Vai kuka teistä on se ihminen, joka antaa pojallensa kiven, kun tämä pyytää häneltä leipää, taikka, kun hän pyytää kalaa, antaa hänelle käärmeen?

Isäni on juuri tuollainen ihminen. Hän ei vahingossakaan antanut sellaista, mitä tiesi minun haluavan. Jos hän jotain antoi, se oli sellaista, jota en ollut pyytänyt enkä halunnut enkä tarvinnut eli jotain minulle jokseenkin hyödytöntä.

Etten täydellisesti liioittelisi, niin minun on myönnettävä, että antoi isä sentään joskus jotain, mitä halusin, mutta senkin hän yleensä antoi omilla ehdoillaan eli sellaisena ja siten ja silloin miten se hänen suunnitelmiinsa sopi eikä sellaisena ja siten ja silloin kun minä pyysin tai se olisi sopinut minun suunnitelmiini.

Opin vuosien ja vuosikymmenien aikana sen, että jos isältä halusi jotain, sitä ei pitänyt häneltä suoraan pyytää. Silloin sitä ei saisi. Ehdotuksen piti tulla jotenkin nurkan takaa. Pahinta oli, jos (tällaisen opin jo pienenä lapsena) erehtyi sanomaan, että minä haluan...

"Halu" oli sana, jota isäni vihasi. Sitä ei saanut sanoa.

Luulen, että taustalla oli sellainen psykologinen selitys, että isä näki haluavassa lapsessa hemmotellun itsensä pienenä ja tuota hemmoteltua pikkupoikaa hän vihasi. Jos hänen oma lapsensa - eli minä - osoitti halua, siitä käynnistyi isässäni negatiivinen tunnereaktio.

Tunnistan tämän kuvion omalla kohdallanikin. Minäkin olin jossakin määrin hemmoteltu pikkupoika. Samassa taloudessa asuivat paitsi vanhempani, myös isovanhempani ja lisäksi palvelijoita ja työntekijöitä. En muista yksityiskohtaisesti yhtään tapausta (muisti on armollinen omia huonoja puolia kohtaan), jossa olisin äkäillyt kaupassa sitä, että en saa jotain haluamaani asiaa. Voin kuitenkin kuvitella, että olen tuollaista tehnyt, ja koen häpeää ja itseinhoa, mikäli sitä on tapahtunut. Se sopisi jotenkin kuvaan.

Kun näen kaupassa jonkun pikkupojan, joka itkee suureen ääneen karkkihyllyn ääressä yrittäen näin saada äitinsä heltymään ja ostamaan karamellia, minussa herää hyvin aggressiivisia tunteita. Näen lapsessa nimittäin sen puolen lapsuudenaikaisesta itsestäni, jota pidän vastenmielisenä.

En minä nyt vieraan lapsen kimppuun suunnittele hyökkääväni enkä kenenkään muunkaan kimppuun, mutta ajatukseni ovat kuitenkin lähes väkivaltaisia tyyliin... tuolta kakaralta on hakattava luulot pois. Tuollainen kauppavollotus ärsyttää aivan sietämättömästi. Minä panisin vanhempana pelin poikki kerrasta, eli poistuttaisiin kaupasta välittömästi, eikä lapsi olisi mukana uudella kauppareissulla ennen kun tavat ovat muuttuneet. Jos lapsi tekisi sen toisen kerran... uh... se olisi hänen viimeinen kauppareissunsa siihen saakka, kun hän itse alkaa käydä kaupoissa.

No joo. Olen aika armelias, joten ehkä heltyisin aikaisemmin. Sitä paitsi ajattelen nyt jotain vierasta lasta, kun kuvittelen tätä asiaa. Eihän minulla ole mitään luontaisia vanhemman tunteita tuollaista mielikuvituslasta kohtaan, joten voin kehitellä mitä skenaarioita tahansa. 

Hayabusa

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - huhtikuu 02, 2020, 13:45:48
Jos joku on niin jukuripäinen ettei säädä käyttäytymistään MILLÄÄN tavalla tässä ja nyt, tuskinpa hän välittää siitäkään jos porukkaa lakoaa ympäriltä, omaa kumppania myöten.

Jokin aika sitten somessa oli joku tsoukkikuva jonka keskeinen juoni oli se että vanha mies perusteli ulkoilmassa liikehdintäänsä sillä ettei kestä olla muijan kanssa kotona. Monihan sitä virnuili, mutta itseäni jäi jälleen kerran ihmetyttämään että miten omaa kumppaniaan inhotaan niin laajoissa määrin. Kauhean moni vitsi perustuu sille että avioparin kesken on halveksuntaa, petturuutta jne.

Ei paljon naurata.

Tai sitten naurattaa. Vitsit kannattaa jättää vitseiksi eikä alkaa kaivelemaan sen suurempia merkityksiä. Emme tiedä millainen ukon ja akan suhde oikeasti on eikä sitä ole mitään syytä arvuutella. Saattoihan ukko olla vaikka hakemassa kermaa timanttihääpäiväkakkuun.
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

Vaaraton Norsu

Lainaus käyttäjältä: Kopek - huhtikuu 02, 2020, 15:23:48


Isäni on juuri tuollainen ihminen. Hän ei vahingossakaan antanut sellaista, mitä tiesi minun haluavan. Jos hän jotain antoi, se oli sellaista, jota en ollut pyytänyt enkä halunnut enkä tarvinnut eli jotain minulle jokseenkin hyödytöntä.
...
Luulen, että taustalla oli sellainen psykologinen selitys, että isä näki haluavassa lapsessa hemmotellun itsensä pienenä ja tuota hemmoteltua pikkupoikaa hän vihasi. Jos hänen oma lapsensa - eli minä - osoitti halua, siitä käynnistyi isässäni negatiivinen tunnereaktio.

Mitä jos sille vaan tuli hankala olo jos joku luotti siihen ja sen hyväntahtoisuuteen? Jotenkin toisen voimakas luottamus hänen hyvään tahtoonsa vaan semmoinen tilanne, jota pelkäs paljon. Paineita tai jotain. Loppumaton taakka jota ei halunnut harteille. Jos ois kerran sallinut sulle sen mitä toivot, se ei ois osannut enää kieltäytyä.

Jos se oli jotenkin "ulkoisen" ohjailtavissa? Muitten vaikutelmat koskien itteä tärkeitä sille itelleen? Se ois kokenut tarvetta kontrolloida muiden tunteita itseään kohtaan. Sen sijaan että ois vaan säädellyt omia tunteitaan ja luottanut omaan kykyynsä sanoa välillä "ei" ja välillä "kyllä". Jos se ei osannut erottaa kunnolla toisistaan muitten käsityksiä hänestä itsestään ja omaa käsitystä omasta itsestään? Jos se oli vailla sellaista kykyä?

No, nää kommentit oli taas enemmän about musta itestäni, sori.   :o

Norma Bates

Lähinnä ajattelin sitä kun se onniin valtavan ryöstöviljelty se teema että ukko ja akka inhoavat toisiaan.

***

Minäkin inhoan kaupassa rääkyviä rääpäleitä, jos itkun syy on että Jani-Petra TAHTOO sitä ja sitä. Ja minullakaan ei ole minkäänlaista muistikuvaa että olisin itse rähjännyt jotain saadakseni. Ehkä tajusin hyvin nopeasti ettei hyödytä. Tai olin jo syntyjäni tuntosarvet ojossa ja tiedostin että venettä ei keikuteta.

Kyllä äiti joskus minulle antoi tai osti mitä halusin. Mutta kärkkäästi hän jakeli omaani pois tai heitti menemään. Eräänkin kerran näin saunan pukuhuoneessa naapurin tädiltä saamani nallekarhun. Kysyin äidiltä mitä se siellä tekee, ja hän sanoi että aikoo polttaa sen kiukaanpesässä. Sillä kertaa onnistuin leluni pelastamaan.

Mutta en kouluaineitani, käsitöitäni, piirustuksiani ja kirjoittamaani kirjaa. Jälkimmäisestä äitini sentään oli pahoillaan muutama vuosi ennen kuolemaansa.

En ole koskaan tajunnut mikä siinä oli ideana että kaikki piti tuhota ja hävittää. Köyhällä ei ole lupaa omistaa?