Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Fiilikset ja päivän mietteet

Aloittaja Amore, tammikuu 03, 2019, 18:17:24

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 5 Vieraat katselee tätä aihetta.

Kopek

#2250
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - huhtikuu 02, 2020, 17:56:08
En ole koskaan tajunnut mikä siinä oli ideana että kaikki piti tuhota ja hävittää. Köyhällä ei ole lupaa omistaa?

Tämä on ikuisia mysteereitä. Miksi jokin asia on yhdelle arvoton ja toiselle arvokkainta maailmassa.

Konkurssin jälkeen menetimme kotimme. Talon suurelle ulkovintille jäi valtava määrä sukumme omaisuutta ja myös minun henkilökohtaista omaisuuttani. Kyse ei ole omaisuudesta, jolla olisi välttämättä juurikaan rahallista arvoa. Kyse on omaisuudesta, joka on osa elettyä elämääni, osa minua, elämäni ensimmäiset vuosikymmenet dokumentoituna, vähän kuin Norma Batesin piirustukset ja käsityöt ja kirja. Minäkin menetin kirjoituksia, piirustuksia, kirjeitä, ääninauhoituksia, valokuvia, muistoesineitä. Menetin kokonaan opiskeluaikaiset muistiinpanoni, useita täysin mappeja. Ja tietenkin kaiken, mitä kouluajalta oli säilynyt.

Törmään vieläkin lähes päivittäin tilanteisiin, joissa mieleeni tulee jokin noista asioista, jota nyt ehkä tarvitsisin, mutta joka jäi lukkojen taakse ja on kai viety jo kaatopaikalle.

Konkurssin jälkeen tavaroitamme - ennen kaikkea minun tavaroitani - jäi myös talon aittoihin. Niiden avaimet saimme pitää vuosien ajan, kunnes kotimme anastaja vaati nekin itselleen. Isäni tyhjensi yhden aitan, jossa oli vanhoja vaatteita ja kaikenlaista muuta. Hän poltti 1950-luvun vaatteet isoon pataan sytytetyssä nuotiossa. Mikä järki niitä oli ollut säilyttää lähes 50 vuotta vain polttaakseen ne.

Sen jälkeen kun isäni oli tyhjentänyt tuon yhden aitan, hän luovutti kaikkien kuuden aitan avaimet tuolle mainitsemalleni tyypille välittämättä vähääkään siitä, että näissä muissa aitoissa oli minun tärkeitä tavaroitani, monenlaista historiallista tavaraa, mm. suurella vaivalla eri puolilta keräämiäni ja ostamiani 1952 vuosimallin Volkkarin osia, osa käyttämättömiä (mm. uudet lokasuojat). Mitäs nyt minun tavaroillani oli väliä. En ehtinyt tyhjentää tavaroitani aitoista. Sen ehdin tehdä, että otin valokuvan avaimista ja tein myöhemmin hitsaamalla itselleni kopion, jonka avulla saisin aitat vielä auki ja voisin salaa hakea tavarani. Kun ensimmäisen ja ainoan kerran kokeilin omartekoista avainta, se katkesi lukkoon. Surkea hitsaukseni petti.

Vaateaitasta löytyi vanha filminegatiivirulla. Kun isäni ja äitini talo tyhjennettiin myyntiä varten heidän kuoltuaan, tuo aitassa vuosikausia ollut negatiivirulla löytyi heidän tavaroistaan. Katsoin, mitäs kuvia siinä oli. Filmillä olivat kaikkien aikojen ensimmäiset vauvakuvani, joita en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt. Aivan uskomaton löytö. Filmi oli vielä erittäin hyväkuntoinen ja naarmuton.

Itse asiassa tuota negatiivirullaa ei taidettu löytää vielä taloa tyhjennettäessä, vaan se löytyi muutama vuosi myöhemmin eräästä autiosta ränsistyneestä talosta, jonne myydyn talon tavaroita oli viety varastoon. Otin joka tapauksessa innoissani rullan mukaani, kun sen löysin, ja lähdin ajamaan iltapimeässä toiselle paikkakunnalle, missä asun. Panin rullan auton takapenkille.

Kun tuntia myöhemmin tulin perille, en enää ollenkaan muistanut tuota negatiivirullaa. Se jäi edelleen auton penkille. Myöhemmin sinne istuivat lapseni lumisine haalareineen ja rulla jäi heidän alleen ja painui penkin väliin. Vuosi tai kaksi myöhemmin se löytyi penkin alta märkänä ja täysin tuhoutuneena. Sinne menivät ensimmäiset vauvakuvani.

Kun asiat ovat mennäkseen huonosti, ne menevät huonosti.

Norma Bates

Kuulin kerran eräältä naiselta että hän oli jättänyt kaikki valokuvansa ystävänsä säilytettäväksi. Ystävä oli jättänyt ne ulos vesisateeseen ja kuvat menivät pilalle. Tuli sellainen välitön tunne kun tuon kuulin että jos minulle kävisi noin, olisi siinä ja siinä etten tempaisisi turpaan. Vaan enpä toisaalta temponut tokaa eksääkään kun hänelle kummasti aina sattui jotain semmoista että minun omaisuuteni kärsi. Mm. huolella keräilemäni Like-uutiset ja jotain muuta kamaa putosi häneltä muutossa laatikkoa raahatessa suoraan kuralätäkköön. Kaikki joulukoristeeni katosivat tyystin vasta vähän aikaa seurusteltuamme, minä kun en itse niitä hävittänyt, niin hän lienee vahingossa vienyt roskiin. Tosin helposti miettii että pitääkö laittaa lainausmerkit sen vahingossa-sanan ympärille, koska hän antoi ymmärtää että vihaa joulukoristeita. Mikä oikeus hänellä silti olisi ollut päättää minun koristeisteni? Osa niistä oli lapsuudenkodistani, osa jopa isävainaan äitivainaan vanhoja koristeita.  >:(

kertsi

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 02, 2020, 12:34:20
Lainaus käyttäjältä: Lenny - maaliskuu 31, 2020, 11:44:29
Ei ole mitään käskyä. Vanhukset voivat edelleen käydä kaupassa. Monet kaupat ovat jopa pyhittäneet heille erityiset aukioloajat, jolloin muilla ei sinne ole asiaa.

Kaikilla ei todellakaan ole pankkikorttia, eikä sukulaisia tai kavereita auttamassa päivittäisissä asioissa.
Tässä nyt oli kuitenkin kyse Keijosta, jolla on sekä pankkikortti ja netti. Luulisi, ettei hänellekään ole mikään mahdoton asia tilata esim. K-kaupasta ruokaa pankkikortilla. Itsekin riskiryhmäläisenä teen sitä nyt.

Vanhuksille ja riskiryhmille pakollinen asiointi on vähintäänkin VÄLTETTÄVÄ *) asia, jos siis suinkin vaan pystyy välttämään.

Keinoja välttää altistumasta ja levittämästä muille mahdollista tartuntaansa on esim.:

1. lapset, sukulaiset, naapurit, ystävät käyvät kaupassa ja jättävät ostokset oven taakse
2. tilaa ruokaa netin kautta esim. K-kaupasta, S-marketista, Prismasta, Citymarketista, tai hävikkiruokapaikoista kuten MatSmart, jossa on kotiinkuljetus
3. menee Facebookiin ja liittyy oman kaupunginosansa tai paikkakuntansa ryhmään  (hakee facebokissa esim. hakusanalla Lappeenranta tai jollakin Lappeenrannan kaupunginosalla) (Jos ei ole vielä facebookissa, sinne on helppo kirjautua facebook.com -linkillä.)
4. monilla paikkakunnilla on kaupungin/kunnan (sote) kautta apua tarjolla
5. monilla seurakunnilla on apua tarjolla, eri kirkkokunnilla tai uskontokunnilla
6. LISÄYS. Jotkut kaupat myös toimittavat ruokaa kotiin pelkällä puhelinsoitolla.
7. olisikohan tämän lisäksi muitakin keinoja?

Nyt löytyi kauppakassipalvelu, joka sanoo toimivansa koko Suomessa, ja josta voi tilata ruokaa:
- tekstiviestillä
- sähköpostilla
- puhelimella

Gubbekassi
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

-:)lauri

Olipas tääs työntäyteinen päivä. Tällaisia lisää. Ajankulua ei lainkaan huomaa. Juurihan vasta heräsin ja nyt on jo päivä pulkassa.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

-:)lauri

Lainaus käyttäjältä: Eläimen kokoinen möhkäle - huhtikuu 02, 2020, 13:43:27
Vaikuttaa vahvasti siltä, että huomenna tilaan ruokaa joko pizzahutista tai hampurilaisaterian mäkkäristä, burgerkingistä, bistro liekistä tai grande parilasta. Harmi, ettei tikkurilassa ole friends-brgrs-ravintolaa. friends-brgrsin pekoni on ehdottomasti paras burgeriravintola-burgeri. Toiseksi paras on mäkkärin mäkfeast, sitten tulee burgerkingin steakhouse. Vahvasti tosin vaikuttaa siltä, että jos arpaonni suosii burgereita, yritän tilata bistrosta tai grandesta, kun en ole niistä vielä koskaan tilannut.
Arpaonni suosi Helsinki Outletin Pizzahuttia.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Aave

Sain aamupäivällä tiedon että lapsuudenkaverini on kuollut, tapaturmaisesti. Vituttaa ja surettaa. Siinä meni älykäs, hauska ja hieno mies. Vaimo ja alakouluikäiset lapset.

Nyt ei sitten voi koronan vuoksi osallistua hautajaisiin eikä oma läsnäolo sinänsä vielä mitään, vaan leskelle ja lapsille entistäkin surkeampi tilanne. Olen niin syvästi pahoillani. Elämä ei ole reilua.
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Brutto

Lainaus käyttäjältä: Aave - huhtikuu 04, 2020, 19:49:22
Sain aamupäivällä tiedon että lapsuudenkaverini on kuollut, tapaturmaisesti. Vituttaa ja surettaa. Siinä meni älykäs, hauska ja hieno mies. Vaimo ja alakouluikäiset lapset.

Nyt ei sitten voi koronan vuoksi osallistua hautajaisiin eikä oma läsnäolo sinänsä vielä mitään, vaan leskelle ja lapsille entistäkin surkeampi tilanne. Olen niin syvästi pahoillani. Elämä ei ole reilua.

Tsemppiä. Ehkä tämä muuttuu tästä joskus vielä paremmaksi.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

Aave

Lainaus käyttäjältä: Brutto - huhtikuu 04, 2020, 20:14:19
Tsemppiä. Ehkä tämä muuttuu tästä joskus vielä paremmaksi.
Kiitos. Vaimonsa on erittäin pätevä ja mukava ihminen, ja hänellä on laaja ystäväpiiri. Osaan kyllä itse ottaa asian kuten se on, mutta vaimon ja lapsien vuoksi on paha olla.
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Kopek

Lainaus käyttäjältä: Aave - huhtikuu 04, 2020, 19:49:22
Sain aamupäivällä tiedon että lapsuudenkaverini on kuollut, tapaturmaisesti. Vituttaa ja surettaa. Siinä meni älykäs, hauska ja hieno mies. Vaimo ja alakouluikäiset lapset.

Elämä ei ole reilua ja kuolema vielä vähemmän.

Minulta on oikeastaan vasta yksi pitkään tuntemani kaveri kuollut. Joidenkin koulussa samalla luokalla olleiden olen kuullut myös kuolleen, mutta ei minulla ole ollut läheistä suhdetta kehenkään heistä ja viimeisen kerran olen nähnytkin näitä ihmisiä vuosikymmeniä sitten. Joten ei ole kauheasti heilauttanut, kun jostakin olen ohimennen kuullut, että joku tuollainen tyyppi on kuollut - mahdollisesti jo vuosia sitten.

Mutta se vähän heilautti, kun eräs hieman kyseenalainen kaverini - tyyppi, josta käytin keksittyä nimeä Charles iänikuisessa tarinassani, johon en enää anna linkkiä - tuli kerran juttelemaan. Kuin ohimennen tyyppi yhtäkkiä kysyi, olenko kuullut erään vanhan kaverimme viimeisimmästä tempauksesta... tai jotain tähän tyyliin. Eli mitä tuo tyyppi nyt on mennyt tekemään.

En tietenkään ollut kuullut, mutta tuon tyypin alkoholismin ja naisystävät ja aviottomat lapset ja rikoskeikat ja mielisairaalareissut ja muut sekoilut tuntien oletin jotain samanlaista jatkoa tähän tarinaan. Eli mitähän hullua se nyt taas olisi tehnyt. Mitä?

"No, se otti ja kuoli", kaverini vastasi.

... en oikein heti saanut ajatusta menemään tajuntaani. Kuoli... siis kuoli. Sydämeni taisi jättää pari lyöntiä väliin tässä vaiheessa. Kyseessä oli nimittäin henkilö, jonka olin tuntenut läheisesti käytännössä koko ikäni aina pikkulapsesta asti. Hänen perheensä sukunsakin olivat minun suvulleni ja perheelleni läheisiä. Meillä oli ollut vuosien ja vuosikymmenien aikana monenlaisia yhteisiä projekteja. Tuo henkilö mm. keräsi 200 nimeä kannatusilmoitukseen, jonka avulla pääsin kansanedustajaehdokkaaksi. Olin Vihreiden listolla, mutta liike ei ollut silloin vielä puolue, joten nimet piti kerätä. Olin hänen lapsensa kummi.

Aivan viime vuosina yhteydenpitomme oli harventunut, mutta juttelimme aina kun sattumalta tapasimme. Ja nyt tuo tyyppi oli yllättäen potkaissut tyhjää. Kaverini kertoi jutelleensa hänen kanssaan vain viikkoa aikaisemmin paikallisessa kuppilassa. Hän oli kertonut joistakin terveysongelmistaan, mutta ei mitään sellaista, josta olisi voinut päätellä hänen kuolevan viikon päästä. Pitkään jatkuneet huonot elintavat - tupakka ja alkoholi - mitä todennäköisimmin vaikuttivat taustalla hänen kuolemaansa. En tiedä yksityiskohtia eikä kiinnostakaan.

Kuin irvokkaaksi jatkoksi tarinalle tuon henkilön poika - se, jonka kummi olin -  hukkui uimareissulla muutama vuosi myöhemmin epäselvissä olosuhteissa. Tapaus herätti paljon huomiota ja jätti kysymyksiä. Tuo hukkunut henkilö oli Facebook-kaverini. Ettei näkysi haamuna listassa vieläkin.

Luulen, että tuolla tyypillä oli salaisia lapsia enemmänkin, mutta en tiedä. Kerran hän esitteli uuden naisystävänsä ja pienen pojan, jota hän sanoi omakseen. Olisi mielenkiintoista tietää. Voisin kertoa tuolle lapselle hänen isästään asioita, joita hän ei koskaan tule muualta saamaan tietoonsa. Ei mitään pahoja asioita vaan yleistä elämäntarinaan. Valokuviakin voisin antaa. Ääntä ja videokuvaakin löytyisi. Kaikenlaisia projekteja kun oli.

Aave

#2259
Lainaus käyttäjältä: Kopek - huhtikuu 04, 2020, 20:43:07
Elämä ei ole reilua ja kuolema vielä vähemmän.
Minun maailmassani kuolema on tasa-arvoisin asia, mitä ihmiskunnan elämässä on ollut, ja tulee olemaan. Varsinkin elämän epäoikeudenmukaisuus jää silloin lopullisesti taakse; olemattomuudessa kaikki on tasaisen hyvin - eli ei ollenkaan. Täysi elämä oli samalla silti aina tavalla tai toisella myös vähän vinksallaan; täydellisyys ei edes ole tavoiteltava asia, kokonaisuus on. Kokonaisuus on silti aina jollain tapaa epätäydellistä, joten täydellisyys ei voi koskaan olla samalla kokonaista. Näistä kahdesta valitsen kokonaisuuden koska hyvänsä. "Täydellisyys" on väärinkäsittäneiden ideaali.
Lainaus käyttäjältä: Kopek
Minulta on oikeastaan vasta yksi pitkään tuntemani kaveri kuollut. Joidenkin koulussa samalla luokalla olleiden olen kuullut myös kuolleen, mutta ei minulla ole ollut läheistä suhdetta kehenkään heistä ja viimeisen kerran olen nähnytkin näitä ihmisiä vuosikymmeniä sitten. Joten ei ole kauheasti heilauttanut, kun jostakin olen ohimennen kuullut, että joku tuollainen tyyppi on kuollut - mahdollisesti jo vuosia sitten.
Erittäin hyvä näin - olet siis ainakin tässä mielessä säästynyt suurilta murheilta. Minulta on mennyt jo monta (Toki rutkasti enemmän on edelleen jäljellä), mutta eivät minkään elämäntapojensa tai huonojen valintojensa vuoksi, vaan ihan vain elämän kourimina, sattuman kaupalla. Ensimmäinen tapaus tosin oli jo 14-vuotiaana, kun yksi kavereista ampui teinirakkauden tähden aivonsa kattoon, isänsä haulikolla. Toinen tappoi itsensä 16-vuotiaana hirttämällä, kahdeksanvuotias pikkuveli löysi ruumiin. Yhden entisen ala-asteen luokkakaverin puhuin ympäri hyppäämästä korkean kerrostalon katolta, 17-vuotiaana lukiolaisena. Osuin käytännössä täysin sattumalta paikalle (Minun ei periaatteessa pitänyt olla tuolloin edes koko kaupunginosassa), ja kiipesin istumaan neljäksi tunniksi siihen vierelle. Vasta myöhemmin tajusi että voi perkele minuakin, jos hän olisi hypännyt. Joutuisin elämään sen kanssa tänäkin päivänä. Hänelle olen vieläkin maailman suurin sankari, varsinkin kun elämä on sujunut hänellä sen jälkeen todella hyvin.

Kun ei itse ole Facebookissa, tämänkin tyyppisistä asioista saattaa kuulla vasta viiveellä. Enemmän se on ollut siunaus, kuin kirous. Nyt kuitenkin tapahtui niin läheltä, että jonkin somen sijaan soitettiin suoraan. Itkuhan siinä tuli.
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Juha


Se ois kyllä jännä, jos käyttäisi english-spoukkenia paikallisemmin, ilman orikkien osuutta, niin e-kielestä voisi kehkeytyä mitä vain. Vähänkö lupaavaa!

kertsi

#2261
Itselläni oli ensimmäinen kunnon korona-brakaaminen lähellä lauantaina. Erään läheisen ystäväni äiti (josta pidän paljon) on kuolemassa syöpään jo lähikuukausina, ja puhuin pitkään ystäväni kanssa puhelimessa mm. saattohoidosta, edunvalvojuudesta, kotisairaalasta, kuolinkamppailusta, hautajaisjärjestelyistä koronaaikaan, ystäväni omasta jaksamisesta, ja siitä, että onneksi hänellä on nyt mahdollisuus tehdä etätöitä ja siksi työmatkoihin ei mene aikaa (lähemmäs kolme tuntia päivittäin). Tuo keskustelu sitten repi auki omia traumojani, esimerkiksi sen, kun olen erään omaiseni kuolinkamppailua joutunut todistamaan terveyskeskuksen vuodeosastolla. Ja viimeisimmän perheenjäseneni kuolleena näkeminen, vuosikausia jatkuneen huolen ja stressin jälkeen, kun omainen hiipui vähitellen pois tästä maailmasta. Alkoi ahdistaa niin paljon, että vedin lärvit ja puhuin maratonipuheluita muiden ystävieni kanssa. Ei mikään optimaalinen tapa hoitaa stressiä. (Tuen hakeminen on kyllä ihan tervettä, mutta pämppääminen voi olla tuhoisaa.) Parempi olisi hoitaa stressiä lähtemällä kuntosalille ja tekemällä tavallista rankemman treenin, ja saunomall sen perään, mutta nyt vaan ei voi. (Korjattu viimeinen lause vastaamaan paremmin todellisuutta. En taida normaalisti hoitaa stressiäni erityisen fiksusti aina, vaikkakaan kännien tempaamista ei tapahdu kovin usein. Viimeksi taisi olla viime kesänä.) Lisäys. No, tuo valitsemani "hoito" kyllä vähensi stressiä ja angstia onneksi.

Olen käynyt ulkona kaksi kertaa viimeisen parin viikon aikana, viemässä roskat.

Korjattu kirjoitusvirheitä.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Hippi

Krempoissa jo avauduin turhasta yrityksestäni päästä turvallisesti lääkäriin. Harvoin huomaan itsessäni näin vahvaa alakuloisuuden ja haluttomuuden tunnetta kuin nyt.

Yritän järjellä selittää, että ne nyt haluaa varmistaa, että yhtään hengitystietapausta ei mene hillumaan normaalien sairaiden joukkoon, joten kaikki on keskitetty. Mutta mikään selitys ei mennyt läpi, kun sanoin tietäväni mikä vaivaa ja mitä siihen tarvitaan hoidoksi. Pitkällinen hoitohistoriani oli käytettävissä, mutta ei auttanut. Olen niin pettynyt, että joudun tätä nyt kärsimään sitten. Tosin, voinhan kokea tässä ihmeparantumisenkin. Mistäs sen tietää. Joskushan nuo paranevat itsestään, mutta minulla ei niin ole käynyt, jos tukkoisuus on kestänyt jo useamman viikon.

Edelleen suututtaa, että radiostakin tulee vain yhtä aihetta. Tänään radiossa pohdittiin, onko tässä jotain hyvää, jota tulisi jatkaa vielä kriisin päätyttyä ja yleiso sai soittaa ja kertoa mitä hyvää tässä nyt on. EVVVK.

Hyvinä ideoina on tarjottu, että kun nyt kotona tulee enemmän oltua, niin perusteelliseen siivoamiseen on enemmän aikaa ja kannattaisi nyt tehdä. Mutta kun ei kiinnosta. Pakollisen viikkosiivouksen teen, mutta ylimääräinen vaatii inspiraation. Kipuiselle alavireiselle inspiraatio ei herää kovin helposti.

Kaupoilla olen käynyt melkein päivttäin ihan vain siksi, että pistäisin nokkani ulos.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Karikko

#2263
Lainaus käyttäjältä: Hippi - huhtikuu 06, 2020, 17:06:54

Kaupoilla olen käynyt melkein päivttäin ihan vain siksi, että pistäisin nokkani ulos.

Tuostakin suomalaiset tutkijan penteleet tekivät videon, jossa näytetään miten virus-mikrobit lentelevät pitkän aikaa jonkun yskijän jäljiltä.

Mutta eiköhän sitä tälläinen suomalainen raavas ihminen edelleen uskalla käydä "kuolemaa halveksien" pika-pikaa kaljapullon ja olut-tölkin kaapasemassa puodista ja sitten nopeasti karkuun.

Niin lisätään vielä lenkkimakkaranpötkö myös, ettei jano jätä tulematta.

kertsi

Lainaus käyttäjältä: Karikko - huhtikuu 06, 2020, 17:41:06
Lainaus käyttäjältä: Hippi - huhtikuu 06, 2020, 17:06:54

Kaupoilla olen käynyt melkein päivttäin ihan vain siksi, että pistäisin nokkani ulos.

Tuostakin suomalaiset tutkijan penteleet tekivät videon, jossa näytetään miten virus-mikrobit lentelevät pitkän aikaa jonkun yskijän jäljiltä.

Kas tässä:
Kun joku yskii kaupan hyllyjen välissä, näin laajalle koronaa kantavat hiukkaset voivat levitä – katso tutkijoiden mykistävä video

---
Luulisi, että jos on poskiontelotulehdus tai mikä tahansa muukin tulehdus, siinä ottaisi isomman riskin käymällä kaupassa kuin jos ei olisi ollenkaan mitään infektiota (tai kroonista tulehdusta).
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️