Fiilikset ja päivän mietteet

[-:)lauri]

Arnoldsin donitsit ovat jälleen palanneet Woltin listalle. Ehken vielä huomenna tilaa mutta pääasia, että ovat donitsit taas valikoimassa.

[urogallus]

Ensimmäistä kertaa muikkuverkot vesillä tänään. Soudin aamupäivästä apajille. Veneitä oli liikkeellä aika paljon ja peräti kolme vesiskootteria. Verkkoja ei kyllä ollut vedessä montaakaan jataa, ja sain tiputtaa häiriöttä pyytöni selän syvimpään kohtaan.

Alkupään ankkuri meni noin 30 metrin veteen, loppupäänkin yli 25 metriä syvään. Viritin verkot kohoilla 12 metrin syvyyteen. Silmäkoot olivat 14 ja 15 mm, pieniä siis. Ei mitään käryä muikkujen määrästä, laadusta ja sijainnista; lähden siis alkuun viime vuoden perusasetuksilla.

No nyt on verkot nostettu. Saalis oli surkea, mikä tietysti oli odotettavissa. 13 muikkua, 2 kuoretta, särki ja ahven. Toinen kuoreista oli oikein köriläs, yli 20 senttinen kurkunhajuinen votkale. Se pääsee pannulle muikkujen seuraksi. Ahvenen onnistuin päästämään pois, särki ja toinen kuore saivat siivet.

Ei mennyt säätämättä tämäkään. Laskupää oli kasassa ja ensimmäinen verkko sotkussa. Olisikohan käynyt niin, että joku olisi vahingossa alkanut nostaa verkkojani ja virheen huomattuaan dumpannut verkon takaisin myttynä?

Ja ankkuri oli lyönyt itsensä tuhannen juntturaan, ja sitä piti maanitella irti viitisen minuuttia.

[kertsi]

Minen ole kuoreita pystynyt syömään sen jälkeen, kun lapsena luin jostain että nimenomaan kuoreet syövät veteen joutuneita ihmisruumiita. Tuli semmoinen ällötys koko kalalajia kohtaan. Enkä edes tiedä, pitääkö lukemani paikkansa.

Kerran lapsena olin ostamassa silakoita, ja näin kuoreita silakoiden joukossa, ja pyysin noukkimaan ne pois. Myyjätäti alkoi noukkimaan niitä minulle pakettiin pantavaksi, oli luullut että halusin nimenomaan niitä. En muista, jäivätkö kalat ostamatta, vai sainko selvitettyä, mitä oikein halusin.

Ovatko kuoreet herkkua? Miltä ne maistuvat?

[urogallus]

Minen ole kuoreita pystynyt syömään sen jälkeen, kun lapsena luin jostain että nimenomaan kuoreet syövät veteen joutuneita ihmisruumiita. Tuli semmoinen ällötys koko kalalajia kohtaan. Enkä edes tiedä, pitääkö lukemani paikkansa.

Eipä taida pitää. Eivät Suomen kalat varmaan saa ihmisruumiista mitään irti. Kalat nielevät saaliinsa kokonaisina, ja niiden hampaat (niillä lajeilla joilla hampaat on) on tarkoitettu kiinni pitämiseen eikä paloitteluun.

Tietysti jos hukkunut on jo oikein pehmeä, niin tilanne voi olla toinen. Kuore taitaa kuitenkin syödä lähinnä pikkuäyriäisiä. Komeat hampaat sillä kyllä on pikkukalaksi. 

Ovatko kuoreet herkkua? Miltä ne maistuvat?

Tämä ei ollut. Liha oli jauhoista ja mautonta muikkuun verrattuna. Tämä yksilö saattoi kuitenkin olla pidempään kuollut - useimmat vähistä muikuistani olivat terhakkaassa kunnossa ja eläviä kun verkot nostin.

[Hippi]

MAUttomasta tuli mieleen toinen lapsuuden aikoihin kiertänyt juttu, että margariinissa on kissanrasvaa. Tuohan kai kuitenkin oli vain urbaabilegenda, mutta niin sitkeä, että luultavasti kaikki keski-ikäiset ja sitä vanhemmat tietävät, mitä mennään ostamaan, jos ostetaan kissanrasvaa. Ja omassa takaraivossakin tuo vielä istuu niin sitkeästi, etten osta niitä kovia leivontamargariineja ollenkaan, vaan käytän voita. Leivälle sitten niitä, joita ei ollut olemassakaan noina kissanrasvan suvikulta-aikoina.

Tuosta ruumiisyöjäkalasta minäkin olen pentuna kuullut eikä sitä meillä olisi syöty, vaikka olsii ilmaiseksi saatu. Äiti oli niin vakuuttunut kalan pervosta ruokavaliosta. Tosin huonona kalansyöjänä en edes tiedä olsiko tuota ollut missään myynnissä täällä kaupungissa vai oliko tuo vain kalastajien omaa herkkua.

[Kopek]

MAUttomasta tuli mieleen toinen lapsuuden aikoihin kiertänyt juttu, että margariinissa on kissanrasvaa.

Muistelen, että puhuttiin myös kissanraadoista. "Ennen haudattiin kissat multaan, nyt ne haudataan Suvikultaan."

Yle Uutiset: Mirristä Suvikultaa - 60-luvun kuvottava margariinisota

https://yle.fi/uutiset/3-6504391

[Amore]

Hyvästä kesäsäästä huolimatta en ollut oikein saanut kesäfiilistä päälle. Tänään vetkuttelin veden äärellä arkaillen uimaan menemistä. Kahlasin aika pitkällekin rantamatalikkoamme ja totesin, että täysin uimakelpoista merivesi on. Olisi suorastaan typerää olla uimatta niin hyvässä vedessä. Mutta nuiva vetkuttelumieliala ei ollut antaa periksi. Kävin kuitenkin pukemassa uimapuvun. Toinen puoli aivoistani jo suorastaan huusi, että uimaan tai olet hullu. Kahlasin mahaa myöten veteen...ei enää kannattanut kääntyä...ja...aaaahhh!!! Pyhä merikaste toi heti kesäfiiliksen. Iho, sielu ja ihan kaikki tuntui heti erilaiselta. Uskonnollinen kokemus suorastaan. Uinnin jälkeen kaikki on ollut kohdallaan ja aivan erinomaista. Kokovartalojutut on ihan omaa luokkaansa.

[Toope]

MAUttomasta tuli mieleen toinen lapsuuden aikoihin kiertänyt juttu, että margariinissa on kissanrasvaa. Tuohan kai kuitenkin oli vain urbaabilegenda, mutta niin sitkeä, että luultavasti kaikki keski-ikäiset ja sitä vanhemmat tietävät, mitä mennään ostamaan, jos ostetaan kissanrasvaa. Ja omassa takaraivossakin tuo vielä istuu niin sitkeästi, etten osta niitä kovia leivontamargariineja ollenkaan, vaan käytän voita. Leivälle sitten niitä, joita ei ollut olemassakaan noina kissanrasvan suvikulta-aikoina.

Olen itsekin tarinan kuullut, toki itse käytän voita ja öljyä ihan koska mielestäni säästävät ilmastoa tai jotain.

[Norma Bates]

En oikein tiedä minne perseeni panisin eli itseni sijoittaisin kaupungilla ennen ja jälkeen treenien. Bussi kulkee ajallaan, ja kumpaankin päähän jää turhaa luppoaikaa jonka varrella ei tunnu olevan hyvä olla oikein missään. Jos menen eräälle tietylle kadunpätkälle ripotelluille penkeille istumaan, siellä on heti joku juoppo kimpussa. Eräässä toisessa paikassa taas ainakin eilen joku oli innostunut ruokkimaan lokkeja (varmaan tosi laillista juu syöttää ne rääkyjät keskellä kaupunkia?), eikä se metakka oikein aivoilleni autuus ollut.

Eilisten treenien jälkeen päätin vaihteeksi oleilla yhdessä puistossa missä on jokunenkin penkki. Lähettyvillä on milloin mitäkin aktiviteettia jonka olettaisi pitävän paikan jotakuinkin kunnossa, eli ettei nyt ihan tapeta ja raiskata välittömästi kun alueelle saapuu. Mutta tiedä sitten hänestä. Saatuani persieni penkkiin siihen tuli viereiselle, em. penkissä kiinni olevalle penkille joku viinalta haiskahtava tyyppi ja kyseli että saako istua. Totesin välinpitämättömästi että vapaa penkki. No, kuten arvata saattaa niin eihän juonut henkilö voi jättää huomioimatta yksin oleksivaa naista, ja sieltä sitten alkoi tulemaan että asutko täällä ja oletko sinkku. Perään että hän on tällainen kyselijä. Minä totesin että jospa et nyt kysele, kun tulin tähän vain odottamaan bussia. Ja onneksi olin jo ehtinyt aloittaa päättyneiden treenien analysoinnin puhelimellani yhdelle nettitutulle, että saattoi siinä sitten keskittyä ihan aidosti kännykän räpläämiseen, eikä tarvinnut edes teeskennellä.

Mies sanoi ettei häntä tarvitse pelätä. En tiedä miten olisi jatkunut, onneksi kuitenkin paikalle pärähti pyöräillen miehen kaveri joka äänestä päätellen ei ollut maistissa. Alkoivat sitten juttua puskea ja sikäli kuin oikein kuulin, tulokkaalla oli omien sanojensa mukaan "haku päällä" ja hän ilmoitti että jos kytät tulevat niin hän lähtee heti lipettiin. Penkillä jo entuudestaan ollut jutteli asumiskuvioistaan ja siitä miten nukkuu päivät ja kuulee välillä ääniä. Jälkimmäinen taas kertoi että tapaa eksäänsä vain oikeussalissa. Ihan kaikkea en kuullut, mutta tuntuivat poliisin tuttuja olevan kumpikin tyyppi.

Kello alkoi olemaan sen verran sopivasti että siirryin vähän lähemmäs bussipysäkkiäni. Jäin vain ihmettelemään että jännäksi on maailma mennyt kun poliisilta pakoilustaan puhutaan ihan avoimesti ventovieraan kuullen. Olisinhan minä saattanut olla vaikka ties mikä vasikka, kännykkäni kanssa. En nyt sitten kumminkaan asiaan puuttunut ja oletan ettei sentään murhamiehistä ollut kyse. Ehkeivät nyt semmoiset sentään olisi keskellä kaupunkia olevaa puistoa alkaneet touhuistaan touhottamaan.

Minä en kyllä oikein keksi enää että mihin ihmeeseen tässä sitten itsensä sijoittaisi treenien ja bussinlähdön välissä.  Ei sinne salillekaan voi jäädä notkumaan kovin pitkään, ohjeistus on ettei pukuhuoneessa oleskeltaisi yhtään pidempään kuin tarvis. No, onhan sekin kai joku tarvis ettei välttämättä halua alkaa testaamaan noita IP-taitojaan tosielämässä vain siksi että joutuu notkumaan kaupungilla. Tosin nykyään epäilen että ei se kyllä nainen ole jonka kimppuun ensimmäiseksi hyökätään koko kansan nähden. Toisaalta jos tarpeeksi on mömmöissä niin sitten hyökkää kenen tahansa kimppuun?

[Kopek]

Nyt on kesän helteisimmät päivät tehdä kaikenlaisia hommia, joissa lämpö ja kuivuus ovat eduksi ja sade haitaksi. Ja minä kyhjöttelen roskaisessa kämpässämme, koska auto on korjaamolla. Tämä on jo toinen päivä.

Kulkuneuvoja on vielä jäljellä kaksi eli toinen auto ja moottoripyörä. Ei niillä kuitenkaan voi mihinkään pidemmälle lähteä, koska korjaamolla oleva auto vaatii "päivystämistä" täällä. Se on 15 kilometrin päässä, ja sen hakeminen vaatii toisen auton ja kaksi ihmistä. Joten lähdepäs tästä nyt sitten jonnekin muualle. Auto piti saada jo eilen, mutta siinä ilmeni lisää korjattavaa. Toivottavasti sen saa tänään. Varsinainen homma oli jakopään hihnan vaihto, mutta ilmeni jokin vika, joka vaatii lisää työtä ja osia ja maksaa lisää rahaa.

Nisssa Micrassamme ei tarvinnut vaihtaa jakohihnaa, mutta tuossa autossa ilmenikin vikoja, jotka johtuivat siitä, että hihnaa ei tarvinnut vaihtaa. Laturin hihna esimerkiksi katkesi kerran kesken ajon. Sehän yleensä vauhdetaan samassa yhteydessä kuin j-p-hihna. Myös vesipumppu hajosi, ja sekin on osa, joka yleensä vaihdetaan j-p-vaihdon yhteydessä.

Vaihdon Micraan vesipumpun ja laturin hihnan itse, koska se ovat aika helppoja töitä. Micran vesipumppu oli loppuvaiheessa niin huono, että autossa tarvittiin matkalla vesiastioita, joilla jäähdytintä täytettiin. Yhdellä vesitankkauksella pääsi noin 15-20 kilometriä. Onkohan kukaan ajanut vesipumppua niin loppuun kuin millainen se tuossa autossa oli. Pumppu oli aivan väljä rimpula, jossa laakereista ei ollut enää mitään tietoa.

[Hippi]

Harmittava päätös muuten ihan hyvälle päivälle. Rouhaisin sahalaitaisella veitsellä hiirikäden etusormeen melkoisen syvän haavan. Verta tuli ihan kohtuullisesti ennen kuin sain sen tyrehtymään.

Täytyy huomiseksi se teipata tiukasti, ettei haava aukea, kun on salipäivä. Vähän pahassa paikassa se on puristusotteen kannalta. Joutuu tököttämään etusormi pystyssä ja varomaan, ettei desinfiointiaine osu siihen, kun putsaan laitteen käytön jälkeen. Voisi tuntua aika mehevältä.

[Hayabusa]

En oikein tiedä minne perseeni panisin eli itseni sijoittaisin kaupungilla ennen ja jälkeen treenien. Bussi kulkee ajallaan, ja kumpaankin päähän jää turhaa luppoaikaa jonka varrella ei tunnu olevan hyvä olla oikein missään.
...

Onko siellä kirjastoa lähellä? Tai vaikka museota? Odotusaikaa voi lyhentää myös kävelemällä seuraavalle pysäkille, mikäli ei ole hirvittävän kaukana.

[Kopek]

Kun harrastaa kaikenlaisia remontteja ja teknisiä juttuja, tulee usein haavoja. Joskus ei edes huomaa, mistä verta vuotava haava tai ruhje on tullut.

Noin viikko sitten sain sääreeni etupuolelle noin 30 senttiä pitkän koko matkaltaan verta tihkuvan naarmun (se näkyy vielä, joten mittasin sen pituuden) eikä minulla ollut aavistustakaan, mistä se oli tullut. En ollut huomannut koko juttua. Olin kyllä tarponut metsässä shortsit jalassa, mutta en muista, että sielläkään olisi mikään raapaissut. Kun on keskittynyt johonkin juttuun, ei silloin pieniä raapaisuja huomaa.

Kun aikoinaan hitsailin laivan pohjaa ahtaassa paikassa telakalla, hitsausroiskeita lensi päälleni, ja ne polttivat jälkiä ihoon. Joskus haalaritkin syttyivät tuleen. Vanhat kuluneet haalarit ovat erittäin hyviä palamaan. Laskin joskus saunan lauteilla noita pieniä palovammoja ihostani, ja niitä oli kymmenittäin.

Tästä tulikin mieleeni se, kun jouduin pakkotilanteessa käyttämään ns. partahöylää pari viikkoa sitten, kun unohdin kaikki sähkökoneeni Helsinkiin. Myöhemmin löysin yhden vanhan Philipsin, joten Gilletten käyttö jäi yhteen kertaan. Onneksi! Laskin 13 verta tihkuvaa kohtaa naamassani parranajon jälkeen ja pienimmät naarmut jäivät laskematta. Aivan hullua hommaa.

Käyttämäni Gillette on sentään olevinaan laatutuote. Kerran Helsingissä ostin Lidlistä halvan partahöylän yhtä ajokertaa varten, kun ajattelin, että en viitsi maksaa paljon. Sähkökone oli tuolloinkin jäänyt jonnekin. Olin parranajon jälkeen kasvoiltani sen näköinen kuin olisin lentänyt sadan kilometrin tuntinopeudella tuuhean orapihlajapensaan läpi - ehkä useammankin kerran. Aivan hirveätä teurastusta.

Tuon tyyppinen haava, mistä Hippi kertoo, ei yleensä parane minulla laastarin avulla. Laastari kyllä pitää haavan reunat yhdessä, mutta kun laastarin poistaa, haava on auki. Ei siitä enää verta tule, mutta se on ärsyttävä. Avonaisena se sitten vähitellen paranee. En yleensä käytä laastaria muuta kuin tilanteissa, joissa verenvuoto haittaa tai haava on suojattava jonkun homman takia. Yleensä pidän talouspaperia tai jotain muuta paperia haavan peittona, ja kun verta ei tule, annan asian olla. Yritän tietysti välttää lian menemistä haavaan.

Kun saan päähäni iskun, silloin reagoin yleensä voimakkaasti. Koen jostakin syystä vihan ja raivon tunteita, mitä ei ilmene muunlaisissa vammoissa.

Kun saan iskun päähäni, rähjään itselleni, koska kenelle muullekaan rähjäisin. Kerran purin vihaani erääseen kukkaistutukseen, joka roikkui korissa erään pankin oven edessä. Pamautin nimittäin vahingossa pääni tuohon kukkaruukkuun, joka roikkui keskellä kävelyreittiä. Hyvä kun en repinyt koko hökötystä alas. Ärsytti niin paljon. Ihmettelin, miten tuollainen ansa voidaan asentaa paikkaan, josta ihmiset kävelevät. Lyhyet ihmiset voivat kävellä ruukun ali, mutta pitkät lyövät siihen päänsä. Katselin rahakukkaroa ja kaivoin sieltä pankkikorttia samalla kun kävelin automaattia kohti. Enhän minä nyt silloin ylöspäin etuviistoon älynnyt katsoa vaan alaspäin jalkojani kohti. En arvannut, että vaara vaanii ylhäällä. Löin niin pahasti pääni tuohon ruukkuun, että arpi päänahassa tuntui vielä puolen vuoden päästäkin. Se ei ollut mikään pieni hipaisu ja vaan älytön tärsky, jossa terävä kivinen ruukun reuna rullasi päänahkaani. Tukkani oli aivan veressä. Ei nyt ihan taju mennyt, mutta sattui aivan sietämättömästi. Ja raivonpuuskassani löin kädelläni sitä ruukkua. Siinä se vähän aikaa heilui ketjuissaan, mutta ei sille mitenkään käynyt.

[-:)lauri]

Tuli tehtyä tänään 11 tunnin työpäivä. Yksi ikuisuusprojekti työnalla. Vaikuttaa, ettei duunissa kukaan minun lisäkseni ole kiinnostunut projektista. Enkä minäkään olisi, ellei toteutus olisi minun vastuullani. Ongelmia on kaksi, ensinnäkin muut projektit ovat prioriteettilistalla kärjessä ja tätä tehdään "kun aikaa muilta projekteilta liikenee". Toinen ongelma on, että sitä pitäisi testata, mutta kun minä en osaa käyttää järjestelmiä, joilla tuohon tuotetaan testidataa ja niilläkin, jotka kuuluvat projektiin ja osaisivat tuota testidataa tuottaa, ei selvästi löydy heiltäkään riittävästi aikaa tehdä testidataa. Pitäisi ensi viikolla testailla tätä aktiivisesti. Asiakas on toivonut edistystä sillä osa-alueella, mutta saa nyt nähdä. Jos en saa muita projektiin kuuluvia mukaan urakkaan, saadaan varmasti paljon testejä, mutta taitaa jäädä testit varsin yksipuolisiksi, kun osaan nippa nappa tehdä joitain hyvin yksinkertaisia testiaineistoja.

[a4]

^ Yritä lahjoa viinapullolla testidatan tekijöitä.