Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Fiilikset ja päivän mietteet

Aloittaja Amore, tammikuu 03, 2019, 18:17:24

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 8 Vieraat katselee tätä aihetta.

Hayabusa

^Kopek voi kylillä kehua, että hänellä on suurempi kuin Ron Jeremyllä - sikolätti meinaan.  ;D
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

Kopek

En tiedä, onko se isompi, mutta sikaisempi se voi olla.

Olen parhaillaan lomalla tuolta "lätistä". Kohta on tarkoitus tehdä ensimmäinen "maskimatka" metrolla. Lasten turvaistuin unohtui nimittäin kyydistä, joten ei voida mennä autolla. Mennään siis "lapsi vaunussa" -lipulla. Mieluummin kyllä menisin autolla.

Heti on ollut helpompi olo, kun on saanut olla pois sieltä pölypesästä. Siellä ollessa on jatkuva allerginen ja "astmainen" olo. Se on täysin kelvoton paikka olla ja asua. Huomenna palaan sinne kitumaan.

Siivosin eräänä iltapäivänä pölynimurin (imuri ulkona, pitkä letku sisälle) ja kevythaalarin ja hengitysmaskin kanssa noin 0,5 - 0,75 neliömetriä lattiapintaa näkyviin eli poistin alueelta ison jätesäkillisen lehtiä ja muuta roskaa ja imuroin irtopölyn. Yritin poimia esineet hyvin varovasti, ettei pöly lähtisi liikkeelle. Kaikista suojatoimista ja varovaisuudesta huolimatta sain aivan raivokkaat allergiset oireet, jotka eivät menneet pois edes ottamalla allergiatabletti. Oireet vaivasivat seuraavaan yöhön asti. Tuo kokeilu kertoi, miten toivotonta siivoaminen on. Nyrkkisääntö on se, että 15 minuuttia siivoamista aiheuttaa puoli vuotta allergisia oireita. Huono hyötysuhde.

Olen koittanut sitäkin, että otan varovasti vain yhden lehden tai paperin tai muovipussin tai muun roskan ja vien sen ulos. Eli roska päivässä, 365 roskaa vuodessa, 3659 roskaa kymmenessä vuodessa ja niin edelleen. Sadan vuoden päästä kämpässä olisi jo vähän siistimpää edellyttäen, että sinne ei tuoda mitään lisää. Ongelma on se, että lehdet ja paperit ja pahvipakkaukset ja muovipussit ja muut roskat ovat tallautuneet ja sulloutuneet kudokseksi. Ei siitä voi ottaa päältä vain yhtä lehteä tai muuta esinettä. Kun sitä nostaa, se on tarttuneena kiinni kaikkkeen muuhun roskaan ja lehtiin, ja sen nostaminen ja repiminen irti muusta materiasta aiheuttaa valtavan pölypöllähdyksen. Kaikki pinnat ovat erittäin ohuen pölykerroksen peittämät. Pöly lähtee herkästi kiertelemään asunnon ilmaan ja leijailee kauan.

Pöly on suurin ongelma.

P.S. Todettakoon, että 90 % talossa olevasta tavarasta ei ole minun sinne tuomaa eikä pöydille ja lattioille ja joka paikkaan jättämää. Jos olisin yksinasuja, en asuisi pölyisessä roskakasassa. Tästä puolesta asiaa en halua tämän enempää kirjoittaa.

ROOSTER

Nyt kun UPM-Pesonen on haukkunut Suomen olevan huono paikka paperiteollisuudelle, Kesko-Helander on sanonut että Suomi on kuin Pohjois-Korea ja Kokoomuksen Petteri Orpo haluaa tosissaan kaataa toimivan hallituksen, niin seuraavaksi odotan innolla/kauhulla mitä muilla ison rahan älyköillä on sanottavaa. Onko Björn seuraava vai kuka?

Onko Trumpin, Boris Johnsonin, Erdoganin vai kenen vaikutusta, mutta löysät puheet ovat huomattavasti yleistyneet. Saattaa ne käyttää jotain aineitakin tai sitten teräviä arvostelijoita on liian vähän, pääsevät reikäpäät puhujat liian helpolla. Holappaa, Paasilinnaa, Haavikkoa ja muutamaa muuta kaivattaisiin.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Kopek

Tämä juttu kuvaa osuvasti, millaista touhuni ja elämäni ovat, vaikka minulla ei mitään virallista diagnoosia olekaan.

The ADHD world is curvilinear. Past, present, and future are never separate and distinct. Everything is now.

"Acting without thinking" is the definition of impulsivity, and one of the reasons that individuals with ADHD have trouble learning from experience.

Individuals with ADHD don't know where and how to start, since they can't find the beginning. They jump into the middle of a task and work in all directions at once.

https://www.additudemag.com/adhd-in-adults-nervous-system/

Voisin kertoa paljon käytännön esimerkkejä.

-:)lauri

Samperi kun on kupu täynnä. Söin puolen päivän aikaan kotipizzan ja viiden kuuden pintaan ison kulhollisen salaattia. Alkuperäinen ajatus oli duunaa kalkkunarulla vielä tänään, mutta saa nyt nähdä. Ei mahdu juuri nyt yhtään ja jos en valvo pikkutunneille asti ei todennäköisesti tule mahtumaankaan. Jos edes silloin. Tosin lienee silti parempi duuna rulla tänään niin on sitten huomenna heti pientä lämmittämistä vaille valmiina.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Kopek


-:)lauri

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - syyskuu 10, 2020, 19:21:09
Samperi kun on kupu täynnä. Söin puolen päivän aikaan kotipizzan ja viiden kuuden pintaan ison kulhollisen salaattia. Alkuperäinen ajatus oli duunaa kalkkunarulla vielä tänään, mutta saa nyt nähdä. Ei mahdu juuri nyt yhtään ja jos en valvo pikkutunneille asti ei todennäköisesti tule mahtumaankaan. Jos edes silloin. Tosin lienee silti parempi duuna rulla tänään niin on sitten huomenna heti pientä lämmittämistä vaille valmiina.

Vaikea sanoa, kumpaa on ollut enempi ikävä, kalkkunarullaa vai Wotkinsin tulista sinappia kalkkunarullan kanssa. Molempien - kalkkunarullan ja sinapin - parhaimmat aromit pääsevän samaan aikaan nautittuina esille.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Hippi

Taas tuli todistettua, että mitään ei pitäisi heittää ikinä pois.

Eilen tein vähän kukkapuuhia ja siinä samassa olisin halunnut vaihtaa yhden kaktuksen saviruukkuun. Se vastoin kaikkia odotuksia on pysynyt yli puoli vuotta hengissä ja kasvanut niin, että se pikkuruinen muoviruukku ei jaksa pitää sitä pystyssä ja pienen nokareen multaakin sille haluaisin laittaa lisää.

Pengoin kaikki kukkatarvikkeeni läpi ja totisesti, yhtään pientä saviruukkua ei tullut muutossa mukaan tänne. Muuton alla kuusi vuotta sitten heitin varmaan pari kolme muovikassillista erilaisia ruukkuja roskiin, kun valitsin vain parhaat mukaan, joita niitäkin on melkoinen määrä. Saviruukut kuitenkin heitin kaikki pois, kun olin varma, että en ikinä hanki kaktuksia, kun ne kuitenkin kuolee. No, nytpä ei ole kuollut. ;)

Eipä sitten tänään noissa lähikaupoissakaan ollut sopivia tähän aikaan vuodesta, joten pitää jossain sopivassa välillä polkaista taas Plantageniin. Tiedä vaikka toisin samalla muutaman kaktuksen lisää :D
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Hippi

Elokuun alussa poistin tallentavan digiboxin käytöstä. Se oli TV-tason alahyllyllä keräämässä pölyä täysin käyttämättömänä. Näin ainakin vakaasti uskoin kunnes huomasin, että silmäni hakeutuivat todella monta kertaa päivässä siihen tyhjentyneeseen paikkaan katsomaan paljonko kello on. Digiboxissa oli siis kello, jota olin katsonut itse sitä tajuamatta.

Vielä yli kuukauden jälkeen sama refleksi toimii eikä oikeastaan ole laimentut, mikä ei ole ihmekään, sillä boxi on ollut telkun alapuolella varmaan yli kymmenen vuotta. Lopulta ärsytyskynnys ylittyi ja ostin halvan kellon sijoitettavaksi samaan paikkaan. Saapa nähdä auttaako tuo, sillä kellossa ei ole numeronäyttöä, vaan on vanhanaikainen viisarikello. Nyt vielä pitää aivot sopeuttaa näkemään ne osoittimet oikein. Ei pitäisi olla vaikeaa, sillä keittiössä on myös viisarikello.

Toivottavasti tuo paristolla käyvä nyt pysyy ajassakin paremmin kuin boxin kello, joka säännönmukaisesti jätätti, kun ei boxia käytetty.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Hippi - syyskuu 14, 2020, 19:43:32
Elokuun alussa poistin tallentavan digiboxin käytöstä. Se oli TV-tason alahyllyllä keräämässä pölyä täysin käyttämättömänä. Näin ainakin vakaasti uskoin kunnes huomasin, että silmäni hakeutuivat todella monta kertaa päivässä siihen tyhjentyneeseen paikkaan katsomaan paljonko kello on. Digiboxissa oli siis kello, jota olin katsonut itse sitä tajuamatta.

Vielä yli kuukauden jälkeen sama refleksi toimii eikä oikeastaan ole laimentut, mikä ei ole ihmekään, sillä boxi on ollut telkun alapuolella varmaan yli kymmenen vuotta. Lopulta ärsytyskynnys ylittyi ja ostin halvan kellon sijoitettavaksi samaan paikkaan. Saapa nähdä auttaako tuo, sillä kellossa ei ole numeronäyttöä, vaan on vanhanaikainen viisarikello. Nyt vielä pitää aivot sopeuttaa näkemään ne osoittimet oikein. Ei pitäisi olla vaikeaa, sillä keittiössä on myös viisarikello.

Toivottavasti tuo paristolla käyvä nyt pysyy ajassakin paremmin kuin boxin kello, joka säännönmukaisesti jätätti, kun ei boxia käytetty.

Heh. Tulee mieleeni tilanne, kun työpaikallani eräästä oviaukosta poistettiin siinä vuosia ollut kynnys (tai oikeastaan oven takaisen huoneen korotettu lattia). Oli varmasti ensimmäinen kerta, kun tasapaino horjui siksi, että joutui kulkemaan täysin tasaisella alustalla ovesta kulkiessaan. Niin syvälle lihasmuistiin oli jo koodautunut tuo kynnykselle / kynnykseltä astuminen.

-:)lauri

#2815
Disneyn suoratoistossa etusivulla paljon fantasiaa ja animaatioita ja tietenkin Mandalorian, joka odottelee katsomistaan. Saa nähdä koska uskallan aloittaa sen. Löysin viime viikonloppuna kyllä myös hyvän ilmaisen opintokokonaisuuden Pyyttonilla ohjelmoitaviin tekoälyn perusteisiin ja kävin sen viikonloppuna läpi. Löytyy sieltä myös ehdotus, kuinka edetä tekoälyn pariin, jonka aion suorittaa ainakin tuon pytorchin osalta. Mahdollisesti käyn läpi myös tensorflown. Tosin tensorflow ja pytorch ovat ilmeisesti sama kurssi sillä erolla, että toisessa käytetään tensorflow-kirjastoa ja toisessa pytorch-kirjastoa. Molemmat kurssit löytyvät vipmateriaaleineen joko tuolta tai sitten Udemy:n verkkokurssi-sivustolta. Kurssit alehintan kun käyttää tuon sivuston linkkejä. Tosin siellä on paljon enemmänkin ilmaista materiaalia tekoälyn perusteisiin kuin vain tuo. Edellyttää vain tunnusten luomista sivustolle. Eli olisi joko tekoälyä tai Mandaloriaania tulevalle viikonlopulle. Tai tietysti voi viikonloppu mennä myös ihan vain surffaillessa somessa. Nyt on paljon valinnanvaraa.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Kopek

Kävin viemässä roskia ja lehtiä keräyspisteeseen. Lehtilaatikosta pilkisti kasa Tekniikan Maailmoja, ja kun olen utelias, vedin esille pari numeroa. Toinen oli vuodelta 1980 ja toinen vuodelta 1986. Minulla oli (kumi)käsineet kädessäni, kun koskettelin lehtiä. Nostin ne erään peltilaatikon kannen päälle tarkoituksena ottaa "hetken päästä" kuva niistä kännykällä. Ajattelin julkaista kuvan tässä.

Kuten huomaatte, kuvaa ei ole.

Asia pyyhkiytyi mielestäni, kun jatkoin roskapussien tyhjentämistä auton perävaunusta. Olisin ehkä vähän vilkaissutkin noita lehtiä.

Minulle käy vähän väliä tuolla tavalla. Mikä tahansa uusi asia syrjäyttää mielestäni siellä olevan entisen asian. Ja se syrjäyttää sen täydellisesti ja lopullisesti.

Muutama päivä sitten olin menossa yläkertaan. Aioin viedä portaiden alapäässä olevan kirjeen mennessäni. Sanoin kävellessäni, että täytyypä viedä tuo kirje tuosta, ja ojensin jo kättäni sen suuntaan. Tällöin kuului toisesta huoneesta lause "kylläpä siellä ulkona sataa". Käännyin katsomaan ikkunan suuntaan, johon ropisi vettä. Sen jälkeen jatkoin matkaani yläkertaan. Kirje oli poistunut mielestäni täydellisesti. Yläkerrassa mietin, että mitäs minun siellä oikein pitikään tehdä. Keksin jotain. En muistanut kirjettä sen koommin.

Tuo on tyypillinen tapaus. Mieleeni ei mahdu kahta asiaa samaan aikaan. Jos sinne tulee jotain, kaikki entinen pyyhkiytyy saman tien pois.

Jos televisiossa on alkamassa elokuva viiden minuutin päässä ja istahdan "hetkeksi" tietokoneen ääreen ennen elokuvan alkua - elokuva jää katsomatta. Muistan sen sattumalta ehkä tunnin päästä, jolloin elokuvasta on jo suuri osa näytetty, eikä minua enää huvita katsoa siitä pelkkää loppua.

Kuulun äärimmäiseen riskiryhmään pysäköintikiekon unohtamisen suhteen. Vaikka muistaisin sen parkkipaikalle ajaessani, ja vaikka muistaisin sen auton moottorin sammuttaessani ja sanoisin vielä itselleni, että täytyypä nyt muistaa panna kiekko paikalleen ennen kuin menen kauppaan, on silti erittäin todennäköistä, että muistan kiekon seuraavan kerran vasta kaupassa - jolloin se ei siis ole paikallaan - tai vasta autolle tullessani. Mikä tahansa asia - vaikka se, että lintu lentää taivaalla ja vilkaisen sitä - voi saada kiekon häipymään mielestäni, vaikka se olisi jo melkein kädessäni.

Hayabusa

Lainaus käyttäjältä: Kopek - syyskuu 15, 2020, 23:47:10
Kuulun äärimmäiseen riskiryhmään pysäköintikiekon unohtamisen suhteen. Vaikka muistaisin sen parkkipaikalle ajaessani, ja vaikka muistaisin sen auton moottorin sammuttaessani ja sanoisin vielä itselleni, että täytyypä nyt muistaa panna kiekko paikalleen ennen kuin menen kauppaan, on silti erittäin todennäköistä, että muistan kiekon seuraavan kerran vasta kaupassa - jolloin se ei siis ole paikallaan - tai vasta autolle tullessani. Mikä tahansa asia - vaikka se, että lintu lentää taivaalla ja vilkaisen sitä - voi saada kiekon häipymään mielestäni, vaikka se olisi jo melkein kädessäni.

Olet ehkä unohtanut  ;D
- alkukesästä oli juttua parkkikiekoista.
https://kantapaikka.net/index.php/topic,34.msg65275.html#msg65275

Aikas edullinen hinta mielenrauhasta. Ja antaa lisäkapasiteettia muistaa ostettavien listaa, jonka tietysti voisi myös kirjoittaa lapulle tai modernisti kännykkään.
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Kopek - syyskuu 15, 2020, 23:47:10
Kävin viemässä roskia ja lehtiä keräyspisteeseen. Lehtilaatikosta pilkisti kasa Tekniikan Maailmoja, ja kun olen utelias, vedin esille pari numeroa. Toinen oli vuodelta 1980 ja toinen vuodelta 1986. Minulla oli (kumi)käsineet kädessäni, kun koskettelin lehtiä. Nostin ne erään peltilaatikon kannen päälle tarkoituksena ottaa "hetken päästä" kuva niistä kännykällä. Ajattelin julkaista kuvan tässä.

Kuten huomaatte, kuvaa ei ole.

Asia pyyhkiytyi mielestäni, kun jatkoin roskapussien tyhjentämistä auton perävaunusta. Olisin ehkä vähän vilkaissutkin noita lehtiä.

Minulle käy vähän väliä tuolla tavalla. Mikä tahansa uusi asia syrjäyttää mielestäni siellä olevan entisen asian. Ja se syrjäyttää sen täydellisesti ja lopullisesti.

Muutama päivä sitten olin menossa yläkertaan. Aioin viedä portaiden alapäässä olevan kirjeen mennessäni. Sanoin kävellessäni, että täytyypä viedä tuo kirje tuosta, ja ojensin jo kättäni sen suuntaan. Tällöin kuului toisesta huoneesta lause "kylläpä siellä ulkona sataa". Käännyin katsomaan ikkunan suuntaan, johon ropisi vettä. Sen jälkeen jatkoin matkaani yläkertaan. Kirje oli poistunut mielestäni täydellisesti. Yläkerrassa mietin, että mitäs minun siellä oikein pitikään tehdä. Keksin jotain. En muistanut kirjettä sen koommin.

Tuo on tyypillinen tapaus. Mieleeni ei mahdu kahta asiaa samaan aikaan. Jos sinne tulee jotain, kaikki entinen pyyhkiytyy saman tien pois.

Päällimmäiset asiat syrjättävät , eli tekemisessä on fokusoitumista.  Työmuisti on lyhytaikainen jota tarvitaan toiminnan yhteydessä.

Mutta muistit ilmeisesti jälkeenpäin noita asioita, kun osaat kertoa niistä. (automaattista mieleen jäämistä tapahtuu joka tapauksessa.)

Muistin toiminta, (kuten koko mieli) on prosessoimista ja se liittyy tapahtumiseen. Eihän muisti toimi itsestään, aivot prosessoivat sen sisällöstä esiin, tai ellei sisältöä ole keksivät kokemuksen perusteella jonkun yhteyden._selityksen.

Kopek

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 16, 2020, 07:32:40
Olet ehkä unohtanut  ;D
- alkukesästä oli juttua parkkikiekoista.
https://kantapaikka.net/index.php/topic,34.msg65275.html#msg65275

Aikas edullinen hinta mielenrauhasta. Ja antaa lisäkapasiteettia muistaa ostettavien listaa, jonka tietysti voisi myös kirjoittaa lapulle tai modernisti kännykkään.

Elektroninen automaattiparkkikiekkokaan ei pelasta, jos se on hansikaslokerossa tai ovitaskussa tai kokonaan pois autosta. Tällainenkin kiekko on muistettava pitää näkyvissä tuulilasissa. Ja se on muistettava panna takaisin, jos sen ottaa välillä pois. Voisihan tuota kuitenkin kokeilla.

Jatkan vielä edellisestä aiheesta.

Kävin tänään kaupassa. Tarkoitukseni oli käydä samalla reissulla apteekissa. Kauppa ja apteekki ovat lähellä toisiaan. Jos on autolla liikkeellä, niin auto kannattaa käytännössä kuitenkin ajaa tien yli toiselle parkkipaikalle – varsinkin, jos on kaatosade kuten tänään.

Kävin siis kaupassa ja lähdin ajamaan apteekin parkkipaikalle vajaan sadan metrin päähän. Risteyksessä tietä ylittäessäni edestäni kurvasin apteekin suuntaan harmaa Mercdes-Benz W124 (1984-1997). Auto oli siistin näköinen. Ajattelin, että kukahan tuollaisellakin vielä ajaa. Muistelin, että eräällä tuttavallani - tai oikeastaan kahdellakin - on ollut tuollainen.

Seuraavan kerran muistin apteekissa käynnin - jossa en siis käynyt - ajaessani autolla pihaamme.

Mersun miettiminen siis pyyhki pois mielestäni sen, että olin ollut menossa apteekkiin. Kahta ajatusta ei mahdu mieleeni yhtä aikaa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mercedes-Benz_E-sarja_(W124)

Tuosta Mersusta muistuu mieleen eräs MIT:ssä tohtorin tutkinnon suorittanut huippuälykäs tuttavani, jolla oli jonkinlainen outo pakkomielle Mercedes-Benz autoihin statusmielessä. Autoistahan voi olla kiinnostut monesta syystä.

Kun tuo henkilö opiskeli MIT:ssä, hän hankki Suomesta verottomana vientiautona Mercedes-Benzin ja vei sen Yhdysvaltoihin. Tarkoituksena oli kohottaa statusta muiden opiskelijoiden joukossa, koska Yhdysvalloissa Mersuja pidetään luksusautoina, mikä näkyy myös Amerikan vientimallien korkeina (yli)hintoina. Mercedes-Benz yhtiö on onnistunut lobbaamaan poliitikkoja ja virkamiehiä niin, että yksityinen maahantuonti Euroopasta, jossa autot ovat halvempia, ei ole mahdollista. Euroopan malleja ei hyväksytä Yhdysvalloissa liikenteeseen joidenkin teknisten syiden perusteella. Niinpä amerikkalaisen on ostettava Mersunsa kalliilla ylihinnalla viralliselta diileriltä.

Tuo mainitsemani henkilö olisi halunnut ostaa uuden W124 mallin, mutta sitä ei ollut saatavissa nopealla toimitusajalla. Sen sijaan tuotannosta poistuvan W123 mallin sai nopeasti. Niinpä tuo henkilö osti sellaisen ja laivasi sen menemään Atlantin taakse. Hän rekisteröi sen jonkinlaisella tilapäisellä menettelyllä, jota en tunne.

Ajatus oli, että tuo henkilö toisi myöhemmin auton Suomeen verovapaana oltuaan riittävän pitkään sen kanssa Yhdysvalloissa. Hänen piti lisäksi osoittaa ostaneensa auton siellä hankkimillaan rahoilla niin kuin verosäännöt edellyttävät. Aikamoista kikkailua tässä varmaan tarvittiin. Minäkin olin tuon Mersun kyydissä Bostonissa, kun kävimme siellä. Tuttavani teki sillä matkan Yhdysvaltojen länsirannikolle ja takaisin. Lopulta hän laivasi sen tulemaan Eurooppaan, josta se oli määrä ajaa Suomeen, kun vaadittava vuosi ulkomailla on kulunut umpeen.

Jostakin käsittämättömästä syystä tuo (entinen) tuttavani – vaikka onkin huippuälykäs ja huippukoulutettu – ei malttanut odottaa vuoden täyttymistä vaan ajoi autollaan Suomeen pari viikkoa ennen määräajan kulumista. Kahdelle viikolle tuli kallis hinta. Aivan täyttä veroa tuttavani ei joutunut autosta maksamaan, mutta paljon kuitenkin. Jotenkin hän sai neuvoteltua summaa alaspäin.

Omituisuudet eivät loppuneet tähän. Jossakin vaiheessa tuttavani sai päähänsä, että hänen autossaan ei ole tarpeeksi statusta. Hänen oli saatava uutta korimallia edustava auto. Niitä joutui kuitenkin edelleen jonottamaan kohtuuttoman kauan, vaikka niitä oli jo käytössä mm. takseina.

Statuskysymys alkoi nousta niin polttavaksi, että tuttavani osti käytetyn 300 000 kilometriä ajetun taksin, joka oli uutta korimallia. Paljon ajetusta autosta oli jo kuljettajan penkkikin kulunut puhki. Auto oli hailakkaan vaaleanruskea tai miksi sitä väriä kuvataan. Minun mielestäni se oli täysin mitätön enkä nähnyt siinä minkäänlaista statusta. Itse arvostin enemmän tuon henkilön vanhempaa tummansinistä Mersua, jossa oli tiettyä arvokkuutta. Autolla ei ollut ajettukaan kuin noin 70 000 kilometriä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mercedes-Benz_E-sarja_(W123)

Huippuälykäs teknillisten alojen tohtori vaihtoi muistoja sisältävän (mm. ajaminen läpi Amerikan mantereen) vähän ajetun klassikko-Mersunsa mitättömän näköiseen paljon ajettuun taksinrämään, koska jälkimmäisessä oli hänen mielestään enemmän statusta.

Vai olikohan verokysymys jäänyt harmittamaan niin paljon, että tuo henkilö ei halunnut nähdä autoa, joka tapaukseen liittyi. Mutta eihän se auton syy ollut vaan omistajan.

Minä en olisi missään tapauksessa tehnyt tuollaista vaihtokauppaa. Olisin pitänyt vanhan auton. Ajaisin ehkä vieläkin sillä.

https://www.topgear.com.ph/features/feature-articles/1983-mercedes-benz-240d-old-school-a1539-20180719-lfrm