Fiilikset ja päivän mietteet

[Hayabusa]

^Miten olisi nettivaikuttaja? 

[Hippi]

^^
Eihän kaikilla ehdokkailla ole ammattiminikettä vaan joillakin on ollut oppiarvo(t), jos sellaisen on ehtinyt hankkia. Joku sosionomi on ollut aika yleinen etenkin naisehdokkailla. Muistaakseni Tanja Karpelakin sitä käytti ja eteni ministeriksi asti ja kuulostihan se paremmalta kuin "missikisoista tuttu".

[-:)lauri]

Duunannu koko päivän dokumentaatiota. Tämäkin on selvästi ihan oma taiteenlajinsa. Huomenna olisi tarkoitus jatkaa. Tällä viikolla ei ole mitään akuuttia työnalla ja on hiukka aikaa järjestellä projektien ohjeistuksia, jotta uusilla kehittäjillä olisi jotain apuja jos en ole juuri kysymysten ilmaantuessa käytettävissä. Ensi viikolla pitäisi sitten testailla "mun uutta" järjestelmää. On siis meidän vanha järjestelmä, jolla edelleen reilusti maksavia asiakkaita, mutta kun siirryn lähes päätoimisesti kehittämään sitä ja oon jo joitain päivityksiä siihen tehnyt, niin pitäisi testata, että järjestelmä myös toimii, ennen kuin päivitykset laitetaan tuotantoon.

[Amore]

...kiusallinen tilanne, johon silloin tällöin olen törmännyt. Jossakin yhteydessä on kysytty ammattia, ja kysymykseen on ollut vaikea vastata. Eihän minulla nimittäin ole mitään ajankohtaista ammattia...

En siis voi lähteä ehdolle kuntavaaleihin.

Hyvin yleinen tilanne monen elämässä. Mutta etkös sinä ole eläkeläinen? Ei se niin haittaa, jos on virallisesti vasta eläkeputkessa tms. melkein-eläeläinen-tilanteessa.

[Norma Bates]

Joskus väitetään että ihminen on sitä huolettomampi ja iloisempi mitä vähemmän hänellä on maallista mammonaa. Mistäköhän se sitten johtuu että Suomi on toistuvasti maailman onnellisin maa. Jotenkin kuvittelisin että varakkuus saattaa sittenkin pikkaisen asiaan vaikuttaa.

[ROOSTER]

Joskus väitetään että ihminen on sitä huolettomampi ja iloisempi mitä vähemmän hänellä on maallista mammonaa. Mistäköhän se sitten johtuu että Suomi on toistuvasti maailman onnellisin maa. Jotenkin kuvittelisin että varakkuus saattaa sittenkin pikkaisen asiaan vaikuttaa.

Vaikuttaa se varallisuus onnellisuuteen siten, että jos on tarpeeksi ruokaa saatavana, suojaa ainakin yöksi ja riittävä turvallisuus ja polkupyörä liikkumiseen, niin ihminen on maailman mittakaavassa kohtuullisen varakas ja tutkitusti onnellisuus varallisuuteen suhteutettuna maksimissaan.

Noiden saavuttamisen jälkeen onnellisuusresistenssi varallisuuteen kasvaa jyrkästi. Tilalle astuu keinotodellisuus eli huumeet, päihteet ja estoton seksuaalisuuden toteuttaminen. Miksei myös rocknroll.

[kertsi]

Taitaa olla juuri tuollaisesta rikkauden aiheuttamasta sisäisestä tyhjyydestä täällä mainostettu tv-sarja, jossa tyhjyyttä täytetään alkoholilla, huumeilla, ostoseksillä:
https://kantapaikka.net/index.php/topic,1172.msg92682.html#msg92682

Mistä sellainen sisäinen tyhjyys sitten tulee? Oliko se olemassa jo ennen rikastumista, vai vaikuttiko rahan haaliminen niin, että kaikki muut persoonallisuuden ja persoonan piirteet jäivät kehittymättä, kun ei ehtinyt lukea kirjoja, keskustella syvällisiä ystävien kanssa, nauttia taiteesta, tai tarjota mielelle muuta "sielunruokaa"?

[Hayabusa]

Noiden saavuttamisen jälkeen onnellisuusresistenssi varallisuuteen kasvaa jyrkästi. Tilalle astuu keinotodellisuus eli huumeet, päihteet ja estoton seksuaalisuuden toteuttaminen. Miksei myös rocknroll.

Ravinnon ja suojan jälkeen tarpeet (ei välttämättä järjestyksessä) ovat: pillu, pallo, pullo ja bongo.
Pillu - seksuaalisuuden toteuttaminen, ei tarvitse olla estotonta.
Pallo - ihminen on leikkivä eläin, ei tarvinne selittää enempää.
Pullo - joskus rentoutumiseen tarvitaan apua, helpottaa joilla myös muissa estoissa.
Bongo - uusin lisäykseni, eli taiteilu. Se voi olla musiikki, kuvataidetta tai jotain ihan muuta. Tiivistettynä kauneuden kaipuu.

[ROOSTER]

Tutkimusten mukaan kulutuksen kasvu ei Suomessa eikä muissakaan kehittyneissä teollisuusmaissa enää lisää ihmisten onnellisuutta tai hyvinvointia. Tästä huolimatta taloudelliset ja poliittiset järjestelmät pyrkivät yhä lisäämään talouskasvua, koska näkevät sen tienä onnellisuuteen.

Elintason mittarina yleisesti käytetty bruttokansantuote mittaa ennen kaikkea yhteiskunnan tavara- ja palvelutuotannon laajuutta. Hyvinvoinnin mittari bkt ei ole koskaan ollut, ja myös jälkiteollista taloutta kuvaavana mittarina se on vanhentunut. Bkt:ta tarkasteltaessa talouden tuotannon merkitys korostuu suhteettomasti ja muut elämän-laatuun keskeisesti vaikuttavat asiat jäävät vähälle huomiolle tai kokonaan huomiotta.

Sodan (WW2) jälkeen talous kasvoi, kaikkia tarvittiin työntekoon ja onnellisuus oli myös kasvussa. Sitten mentiin metsään kun tuli automatisaatio ja luovuttiin kultasidonnaisuudesta ja rahan määrä alkoi kasvaa suhteettomasti tuottavuuteen nähden. Ihmisiin iski työttömyys (tarpeettomuus) ja tuloerojen kasvu. Kasvava tavaramäärä ja vastikkeettomat korvauksetkaan eivät ole poistaneet hyödyttömyyden tuomaa psykologista painetta mitä kasvattaa vielä vaatimus, että kaikkien pitäisi osallistua krääsän valmistukseen ja kulutukseen yhä kasvavalla tarmolla vaikka useimmat ymmärtävät jo homman mielettömyyden.

Suomessa ei mitattu hyvinvointi ole kasvanut 80-luvun jälkeen, vaikka tavaraa kaikilla piisaa. Siis liki neljäänkymmeneen vuoteen. Kaikki pahoinvointimittarit sensijaan puksuttaa.

[-:)lauri]

Sevenappi on muuten parempaa kuin spraitti.

[Aave]

Mitä muutakin tapahtuu globaalin koronan pitkittyessä, mutta varsinkin sen laantuessa?

Korot nousevat, verot nousevat, hinnat nousevat. "Jos sun lysti on niin kätes yhteen lyö"...

[Karikko]

Noiden saavuttamisen jälkeen onnellisuusresistenssi varallisuuteen kasvaa jyrkästi. Tilalle astuu keinotodellisuus eli huumeet, päihteet ja estoton seksuaalisuuden toteuttaminen. Miksei myös rocknroll.

Ravinnon ja suojan jälkeen tarpeet (ei välttämättä järjestyksessä) ovat: pillu, pallo, pullo ja bongo.
Pillu - seksuaalisuuden toteuttaminen, ei tarvitse olla estotonta.
Pallo - ihminen on leikkivä eläin, ei tarvinne selittää enempää.
Pullo - joskus rentoutumiseen tarvitaan apua, helpottaa joilla myös muissa estoissa.
Bongo - uusin lisäykseni, eli taiteilu. Se voi olla musiikki, kuvataidetta tai jotain ihan muuta. Tiivistettynä kauneuden kaipuu.

Yleensäkin ihmisen ajatteluun kuuluu, että jotain puuttuu- juuri silloin, kun tuntee turhautumista.

Vaikeampi on ajatella, ettei mitään puutu juuri tällä hetkellä..

[Amore]

Tänään tuli asiaa keskustaan; piti palauttaa kirjoja kahteen kirjastoon. Lähdin matkaan hieman tiukalla aikataululla ennen toisen kirjaston sulkemisaikaa. Teen usein näin, jotta hyötyliikunnasta sukeutuu sopivan rivakkaa. En ollut pitkään aikaan käynyt aivan keskustassa, mikä tarkoittaa Stocka-Kamppi-Sokos-seutua. Kaisaniemessä on kyllä tullut piipahdettua, ja Töölössä. Lämmin sää nostatti kevytmielisen olon, joten kirjastoreippailun jälkeen teki mieli vaihtaa hitaampaan flaneerausmoodiin ja aistia kaupungin tunnelmaa. Nyt kaupunkikin on jo kaivanut lakaisukoneet esiin ja alkanut puhdistaa hiekkaa pois. Tulin Aleksille kun kello läheni kuutta. Suurin ruuhkahuippu oli mennyt. Kaupunki ei ollut yhtä autio kuin viime vuoden täydellinen aavemaisema, mutta melko hiljainen kyllä. Raitiovaunissa oli muutamia matkustajia. Vuosi sitten ne olivat usein täysin tyhjiä, kuten myös bussit. Ihmiset ovat tottuneet poikkeustilaan eivätkä enää välttele kaikkea liikkumista. Kävin Stockan Ääääs-marketissa. Siellä oli miellyttävän rauhallista ja väljää. Ostin pientä herkkua pääsiäiseksi ja pussillisen tuoretta Kouvolan lakua. Lakritsi on taivaallista! Huomasin, että Hullut Päivät on juuri alkamassa. Oletan, että kyseessä on nytkin vain verkkokampanja, joten reippailukohteeksi siitä ei ole. Jos sää jatkuu yhtä lämpimänä, niin voi suunnata jopa meren ääreen. Tänään ei tuntunut yhtään viimaa.

[kertsi]

Herranjestas. Törmäsin lukiokaveriini netissä. Hän ei tosiaankaan kuulunut lukioaikaan ystäviini, vaan olimme lähestulkoon 180 astetta erimielisiä lähes kaikesta, politiikasta, kirjallisuudensuuntauksista, uskonnosta, kaikesta. Hän oli/on konservatiivinen, oikeistolainen, uskonnollinen. Sittemmin hänestä tuli maallikkosaarnaaja eräässä uskonnollisessa lahkossa, ja nyt hänen saarnojaan näkyy olevan youtubessa.

[Kopek]

Kertsin kirjoitukseen viitaten on mielenkiintoista todeta, kuinka ihmiset säilyvät ennallaan vuosikymmenien aikana tai muuttuvat täydellisesti toisiksi ihmisiksi tai jotain tältä väliltä.

Eräs koulukaverini oli helluntailaisesta perheestä. Olimme aika hyvätkin juttelukaverit aikoinaan. Tiemme erosivat, kun minä jatkoin lukioon ja tuo toinen henkilö jatkoi jonnekin muualle eli todennäköisesti jäi töihin isänsä puutuotefirmaan jatkaen sen pyörittämistä aikanaan. En muista, oliko hänellä veljiä tai sisaria.

Emme olleet nähneet vuosikymmeniin, kun yllättäen tapasimme eräässä kaupassa. Tuo henkilö oli siellä vaimonsa (?) kanssa. Hän tunnisti minut ja kyseli jotain "mitäpä kuuluu" tai vastaavaa, mutta hänen olemuksensa ja kehonkielensä oli jotenkin sellainen, ettei häntä oikeasti kiinnostanut kuulla, mitä minulle kuuluu. Kun puhuin hänelle, tuntui kuin sanat olisivat menneet hänen lävitseen. Hänkin oli muistaakseni päätynyt jonkinlaiseksi paikalliseksi maallikkosaarnaajaksi. Ei hän sitä kertonut, mutta olen jostakin muualta saanut tietää. Olisiko netissä jotain tietoa. Hän oli siististi pukeutunut ja vaikutti melkein joltakin amerikkalaiselta huijarisaarnaajalta sliippatuine olemuksineen. Kovin monta sanaa emme vaihtaneet. Kohtaaminen jäi siis kaiken kaikkiaan "ei voisi vähemmän kiinnostaa" -tyyppiseksi protokollan mukaiseksi tapaamiseksi.

Tapasin noihin samoihin aikoihin sattumalta myös toisen entisen luokkakaverini, jolla on sama sukunimi kuin edellä mainitulla henkilöllä, vaikka he eivät taida olla sukulaisia keskenään. Tämän tyypin kohdalla oli kiusallista se, että en heti tunnistanut häntä. Hän joutui sanomaan nimensä, jonka jälkeen kyllä muistin hänet. Hänen kanssaan juttelin pidempään, ja hän tuntui oikeasti olevan innostunut ja kiinnostunut tapaamisestamme. Sattumalta näin tämän henkilön myöhemmin Jumbon Citymarketissa, ja sielläkin vaihdoimme muutaman sanan.

Tuo Jumbon Citymarket on erikoinen paikka, koska olen tavannut siellä toisenkin entisen tuttavuuden, jota tuskin olisin tunnistanut, jos hän ei olisi kysynyt, olenko se, joka hän arvelee minun olevan. Kyseessä oli entinen "naapurin tyttö", joka on minua huomattavasti nuorempi, ja jonka muistin nähneeni viimeksi pikkutyttönä kymmeniä vuosia sitten. No, jonkin aikaa kuitenkin juttelimme.

Joskus vanhan tuttavan tapaaminen on piristävää. Joskus se on kiusallista ja stressaavaa. Yksi stressin aihe on se, miten pitkään pitäisi jutella, ja miten keskustelu lopetetaan tyylikkäästi ja kohteliaasti. "Hei, minulla on kiire, en nyt oikein ehdi" tuntuisi sopimattomalta, vaikka tilanne olisikin tuollainen. Yleensä toimin niin, että jos näen jonkun "vanhan tutun" kaupassa, yritän piileskellä ja välttää kohtaamista.

Oma lukunsa ovat ihmiset, joista ei oikein osaa sanoa, pitäisikö heitä tervehtiä vai ei. Näiden ihmisten kanssa olen ollut joskus tekemisissä, mutta ehkä vain virallisissa asioissa. Tervehdinkö entistä opettajaa. Tervehdinkö hammaslääkäriä, jonka vastaanotolla olen ollut. Tervehdinkö autonkatsastajaa, jonka asiakkaana olen monesti käynyt. Tervehdinkö Facebook-kaveria. Eli milloin ihminen on niin tuttu, että häntä pitää tervehtiä. Ja kuinka pitkä aika kuluu, että tuttuus nollautuu. Näihin kysymyksiin ei taida olla mitään yleispätevää vastausta. Tästä syystä välttelen tuollaisten puolituttavuuksien kohtaamista.