Fiilikset ja päivän mietteet

[Hippi]

Tuntuipa mukavalta parin kuukauden tauon jälkeen fillaroida kauppaan. Ilmakin oli niin lämmin, että pelkällä hupparilla pärjäsi hyvin. Olisi melkein tehnyt mieli kauppareissun jälkeen lähteä ajelemaan pieni lenkki, mutta näytti kaupunki olevan isolla kalustolla putsaamassa hiekkoja pois. Ehkä vielä huviajelujen kanssa odottelen hetken. Ei se hiekoitussora oikeastaan haittaa, kun ajelen jokseenkin rauhallisesti, joten harvemmin tulee äkkijarrutustilanteista. Lisäksi on kunnolliset renkaan, niin ne kestävät kyllä soralla ajelunkin.

Black Devil is on the road again 

Kotiin tultuani luulin aprillipilaksi s-postia, jonka lähettäjä oli Terveystalo ja aiheena Tervetuloa korlorlorlonatestiin.
Mutta ilmeisesti ei ole, vaan tuossa mainostetaan kurlattavaa koronatestiä hintaan 235 euroa sisältäen lähetteen ja testin. Tuloksen saa reilun vuorokauden kuluttua Terveystalon Oma terveys -palvelusta.

En menisi. Voisi olla aika sotkuinen testi, sillä en vaan ole ikinä oppinut kurlaamaan ilman yökkäysreaktiota. Joten minulle edelleen on "tikku nenään" ainoa vaihtoehto, jos tarvetta tulee. 
Pitääpä käydä lopettamassa asiakassuhde tuon talon kanssa, Niin tympeät on olleet kokemukset siellä, viimeksi viime kesänä.

[Kopek]

^
Sinä olet yhdessä asiassa paras: olemaan sinä. Kukaan toinen ei voi olla paremmin/tarkemmin sinä kuin sinä itse.

Voiko ihmiset panna paremmuusjärjestykseen siinä, miten hyviä he ovat olemaan oma itsensä? Jos ei voida, silloin vertaileminen ei johda mihinkään.

Silti on muutamia asioita, joissa olen ihan hyvä ja se kyllä mielestäni täysin riittävää ja pitää minut onnellisena.

Jos ei ole missään asiassa hyvä, mistä sen onnellisuuden silloin repii - paitsi itsepetoksesta?

[kertsi]

Kyllähän ihmiset esimerkiski teeskentelevät olevansa sellaisia, mitä eivät oikeasti ole, yleensä parempia kuin ovatkaan jollain mittapuulla. Ja toisaalta näyttelijöitäkin on olemassa. Eli ihmiset voidaan laittaa paremmusjärjestykseen sen perusteella, miten hyvin he esittävät jotain henkilöä X.

Terveeseen itsetuntoon kuuluu jonkin verran itsepetosta. On omaa mielenterveyttä ja onnellisuutta edistävää uskoa, että on parempi kuin oikeasti onkaan, että hyvät asiat elämässä tapahtuvat siksi, että omaa ominaisuuden X (eivätkä tapahdu sattumalta). Sellainen vaan ei ole kaikille suotu. Esimerkiksi masentuneet voivat nähdä joskus asiat enemmän niin kuin ne ovat, eli nähdä asiat realistisemmassa valossa. Mutta toisaalta he voivat nähdä myös asiat ja varsinkin itsensä pahempana kuin ne ovat, esimerkiksi että pahat asiat elämässä he voivat nähdä johtuvan omasta kelvottomuudesta (eikä esim. sattumasta).

(Epätervettä sen sijaan on ylenmääräinen itsepetos, tyyliin narsisti-Trump.)

[Hippi]

Olen varman hyvä ainakin itsepetoksessa, sillä olen monesti jäänyt pohtimaan, miten olen saanut tällaisen määrän onnellisuutta. Ainakin se on mennyt ohi, että pitäisi olla jatkuvasti mittaroimassa itseään ja työnsä tuloksia. Joskus joku homma onnistuu, joskus taas ei niinkään. So  what? Uutta yritystä putkeen, ehkä seuraavalla kerralla menee paremmin. Ei epäonnistuminen jossain toimessa tee minua sen huonommaksi tai onnistuminen paremmaksi ihmiseksi. Onko onnellisuus palkinto, jonka voi ansaita joillain taidoilla?

[Kopek]

Parin päivän takainen kirjoitukseni "Ehkä luusereillakin on arvonsa, koska ilman huonoja ei olisi hyviä." oli alun perin pitkä tarina. Se oli näkyvissä vain muutaman minuutin, kunnes poistin sen ja lyhensin yhden rivin kommentiksi. En tiedä ehtikö kukaan lukea sitä.

Poistetussa jutussa kävin esimerkein läpi sitä, miten en ole koskaan ollut missään asiassa hyvä vaan parhaimmillaan korkeintaan keskitasoa, ja tällaisetkin asiat ovat harvinaisia. Yleensä olen ollut keskitasoa huonompi, ja monissa asioissa aivan pohjanoteeraus.

Liikunnallisissa lajeissa olen aina ollut huonoimpien joukossa. Koulussa ja opiskeluissa olen ollut keskimääräistä huonompi ja mennyt sieltä, missä aita on matalin, ja sieltäkin rimaa hipoen tai riman pudottaen. Lyhyt työura on ollut matalaliitoa ja epäonnistumisia. Ei ole mitään sellaista, missä voitaisiin objektiivisesti sanoa minun olleen hyvä. Kädentaidot ovat poropeukalon tasoa ja niin edelleen.

Tietenkin kun puutteistaan huolimatta tekee asioita, niitä oppii tekemään jollakin kömpelöllä tavalla, ja voi olla näennäisesti "parempi" kuin joku toinen, joka ei ole kyseisiä asioita tehnyt. Kuitenkin tietää, että kuka tahansa muu olisi parempi, jos hän alkaisi tehdä niitä samoja asioita, tai jos hän olisi tehnyt niitä yhtä kauan ja yhtä paljon kuin minä. Eli sen, minkä minä olen oppinut työläästi kahdessakymmenessä vuodessa, kuka tahansa oppii minua paremmin kahdessa viikossa.

"Paremmuuteni" joissakin asioissa ei siis ole oikeaa lahjakkuuteen perustuvaa paremmuutta vaan suurella vaivalla saavutettua vajavaista taitoa, joka perustuu pelkästään siihen, että on tehnyt asioita, ja joku toinen ei ole tehnyt niitä. Ei tällaisesta oikein pysty olemaan tyytyväinen ja ajatella, että hienoa, kun minä osaan.

Miten ihminen tulee toimeen sen tosiasian kanssa, että hän on tosiasiassa luuseri?

Menetelmiä on monia.

Itsepetos lienee yleisin. Kun sitä terästää alkoholin avulla, voi hetken aikaa kuvitella olevansa jotain. Tämä ei kuulu menetelmiini.

Alkoholista puheen ollen se tuntuu omituiselta, että oikeasti hyvät ja lahjakkaat ihmiset huumaavat itseään alkoholilla (ja huumeilla) jopa siinä määrin, että he tuhoavat itsensä ja mitätöivät samalla lahjakkuuttaankin. Kuinka moni suomalainen huipputason taiteilija onkaan tuhonnut itsensä alkoholilla. Jonkin urheilijan kohdalla tällaisen paremmin ymmärtää, koska kun urheilijan "parasta ennen" päivä on mennyt, hänestä ei ole jäljellä kuin kellastuneita lehtileikkeitä. Mutta miksi uransa huipulla oleva "artisti" viettää itsetuhoista elämää. Hänellähän voisi olla vielä paljon annettavaa ja voitettavaa.

Juttu hyppäsi nyt kellarista vintille, joten ehkä on aika lopettaa tällä kerralla tähän. Luuserin selviytymiskeinoista voisi vielä myöhemmin kirjoittaa.

[kertsi]

Tietenkin kun puutteistaan huolimatta tekee asioita, niitä oppii tekemään jollakin kömpelöllä tavalla, ja voi olla näennäisesti "parempi" kuin joku toinen, joka ei ole kyseisiä asioita tehnyt. Kuitenkin tietää, että kuka tahansa muu olisi parempi, jos hän alkaisi tehdä niitä samoja asioita, tai jos hän olisi tehnyt niitä yhtä kauan ja yhtä paljon kuin minä. Eli sen, minkä minä olen oppinut työläästi kahdessakymmenessä vuodessa, kuka tahansa oppii minua paremmin kahdessa viikossa.

"Paremmuuteni" joissakin asioissa ei siis ole oikeaa lahjakkuuteen perustuvaa paremmuutta vaan suurella vaivalla saavutettua vajavaista taitoa, joka perustuu pelkästään siihen, että on tehnyt asioita, ja joku toinen ei ole tehnyt niitä. Ei tällaisesta oikein pysty olemaan tyytyväinen ja ajatella, että hienoa, kun minä osaan.

Tuokin on tulkinta-asia. Voisit itsetuntoa säilyttävästi ja hellivästi päinvastoin tulkita tuon niin, että onnittelisit itseäsi siitä, että olet jaksanut opetella asioita, olet paneutunut asioihin, olet vienyt ainakin joitakin projekteja loppuun, et ole antanut periksi. Työllä ja vaivalla opetellut taidot nimittäin voi nähdä paljon ansiokkaampana asiana, verrattuna siihen, että joku toinen on saanut jotain aivan ilmaiseksi, synnynnäisen lahjakkuutensa ansiosta. Eihän synnynnäiset asiat mitenkään ole omia ansioita, omasta vaivaa säästämättömästä ahkeruudesta johtuvia, vaan ne ovat tulleet aivan ilmaiseksi, eli vailla omaa ansiota.

[-:)lauri]

Tekisi mieli hakea olutta. En ole sitten viime kesän - oisko ollut juhannuksen - jälkeen alkoholia juonut. Hiukka arveluttaa kuitenkin krapula. Nyt kun on kulunut 9 kuukautta viime kerrasta, ja ehkä sen puolitoista vuota toiseksi viimeisestä kerrasta, niin elimistö ei ole tottunut alkoholiin ja krapula olisi sen mukainen.

[Aave]

Jokaisella on vapaus ja oikeus tehdä taidetta ja pitää sitä taiteen tekemisenä.

[Yoko Ono] has entered the chat: 

[Xantippa]

^
Sinä olet yhdessä asiassa paras: olemaan sinä. Kukaan toinen ei voi olla paremmin/tarkemmin sinä kuin sinä itse.

Voiko ihmiset panna paremmuusjärjestykseen siinä, miten hyviä he ovat olemaan oma itsensä? Jos ei voida, silloin vertaileminen ei johda mihinkään.

Silti on muutamia asioita, joissa olen ihan hyvä ja se kyllä mielestäni täysin riittävää ja pitää minut onnellisena.

Jos ei ole missään asiassa hyvä, mistä sen onnellisuuden silloin repii - paitsi itsepetoksesta?

Siis olen hyvä. Oikeasti. En paras, vaan hyvä.

Ja Kertsi on oikeassa, olen paras minä.

T: Xante

[kertsi]

Tekisi mieli hakea olutta. En ole sitten viime kesän - oisko ollut juhannuksen - jälkeen alkoholia juonut.

Sama vika rahikaisella. Paitsi, että enemmän maistuisi kyllä nyt punaviini.

Vaikka toisaalta punaviini ei sopisi illallissuunnitelmini, sillä suunnitelmissa on tehdä tulinen curry pakastetusta lampaasta (1,5 kg), josta varmaankin suurin osa päätyy valmistamisen jälkeen pakkaseen. Pitää vaan päättää tekisinkö mahdollisesti tikka masalaa, rogan joshia, tai jotain muuta. Yleensä päädyn säveltämään jotain ihan omiani, enkä seuraa reseptejä.

Sidedishinä ehkä Aubergine Bhaji tai Brindil Bhaji. Ja kerrankin ihan valkoista riisiä, jasmin.

[Karikko]

^
Sinä olet yhdessä asiassa paras: olemaan sinä. Kukaan toinen ei voi olla paremmin/tarkemmin sinä kuin sinä itse.

Voiko ihmiset panna paremmuusjärjestykseen siinä, miten hyviä he ovat olemaan oma itsensä? Jos ei voida, silloin vertaileminen ei johda mihinkään.

Silti on muutamia asioita, joissa olen ihan hyvä ja se kyllä mielestäni täysin riittävää ja pitää minut onnellisena.

Jos ei ole missään asiassa hyvä, mistä sen onnellisuuden silloin repii - paitsi itsepetoksesta?

Siis olen hyvä. Oikeasti. En paras, vaan hyvä.

Ja Kertsi on oikeassa, olen paras minä.

T: Xante

Viivaus-Pitää paikkansa ja kaiken lisäksi ainoa.
Eikä siinä mitään pahaa olekaan, ongelmat alkavat siitä, että todistaakseen itselleen tuon ilmeisen seikan vertaa kuitenkin "itseään# muihin ja alkaa epäilemään--

[Aave]

Olutta, puikulaperunamuusia, naudan sisäfilettä, kastikkeena pikkuisen voisulaa ja uunissa kertynyttä sisäfileen lihasnestettä, vuohenjuustosalaattia.

Lisää olutta ja päivän mietteenä se, että klassisessa ranskalaisessa keittiössä ei tunneta kuin yksi kastike (Ja se on voisula), mutta erilaisia juustoja läjäpäin. Ranskalaiset ovat hulluja. Hanhiakin pakkosyöttävät niin, että maksat poksuu! Toisaalta hanhet ovat vain höyhenpeitteisiä demoneita ja kusipäitä, joten en tätäkään nyt tässä liikaa ryhdy murehtimaan.

[kertsi]

Kyllä ranskalainen keittiö tuntee monia kastikkeita, ainakin omat lukuisat kulinaristiset kokemukseni Ranskanmaalla kertovat sen, ja myös omistamani liki 700-sivuinen keittiöraamattu, Le livre de la bonne cuisine, jonka vaikuttaa olevan aika perinteiseen ranskalaiseen kyökkitaitoon perustuva (satavarma en kyllä ole). Ainakin Ranskassa tehdään punaviini-, valkoviini-, maito-, vadelmaviinietikka-, creme fraice-, kananmuna-, majoneesipohjaisia kastikkeita, ja varmaan muitakin.

Paras naudanfileateriani Suomessa oli Helsingissä, Lehtovaarassa, ja se oli provencelainen naudanfile *) kera Lehtovaaran valkosipuliperunoiden, jotka tehdään ilman kermaa, ja jotka ovat legendaarisia.

*) Coeur de filet Provençale Lehtovaara
Cœur de filet tarkoittaa naudan sisäfileen keskiosaa, joka on paistettu isona palana ja viipaloitu tarjolle. Lehtovaaran perusti alun perin kondiittori Emil Lehtovaara Viipuriin vuonna 1916, jossa toimiessaan ravintola kerkesi nauttimaan suurta suosiota ja asiakkaita saapui menoa ihmettelemään kauempaakin.

[-:)lauri]

Tekisi mieli hakea olutta. En ole sitten viime kesän - oisko ollut juhannuksen - jälkeen alkoholia juonut.

Sama vika rahikaisella. Paitsi, että enemmän maistuisi kyllä nyt punaviini.

Vaikka toisaalta punaviini ei sopisi illallissuunnitelmini, sillä suunnitelmissa on tehdä tulinen curry pakastetusta lampaasta (1,5 kg), josta varmaankin suurin osa päätyy valmistamisen jälkeen pakkaseen. Pitää vaan päättää tekisinkö mahdollisesti tikka masalaa, rogan joshia, tai jotain muuta. Yleensä päädyn säveltämään jotain ihan omiani, enkä seuraa reseptejä.

Sidedishinä ehkä Aubergine Bhaji tai Brindil Bhaji. Ja kerrankin ihan valkoista riisiä, jasmin.

Sait ylipuhutuksi. Kävin ostamassa kaliaa.

[Aave]

Kyllä ranskalainen keittiö tuntee monia kastikkeita,

Painoarvo olikin sanalla "klassinen". Sittemminhän on niin, että sous-chefit eli juuri kastikkeisiin erikoistuneet kokit edustavat samalla kokin ammatin korkeinta, ja hienopieruisinta kastia.

Elokuvassa Ilmestyskirja.Nyt! on mukana hermoheikko soosikokki, jonka freak-out ja vuodatus viidakossa väijyneen tiikerin yhteydessä naurattaa joka kerran.