Fiilikset ja päivän mietteet

[Juha]

Kun satuin äsken näkemään Noam Chomskyä eräässä klipissä, kun oli nuori ja vireän oloinen, niin väistämättä tuli mieleen Kalle Päätalo. Jotain samaa oli ensinnäkin ulkonäössä, ja toisaalta kerrotatavassa.

Päätaloa ei ole paljoa näkynyt, liikuvassa kuvassa. Se oli tuota aikaa. Chmosky elää yhä, tosin on iäkäs.

[Karikko]

Kun satuin äsken näkemään Noam Chomskyä eräässä klipissä, kun oli nuori ja vireän oloinen, niin väistämättä tuli mieleen Kalle Päätalo. Jotain samaa oli ensinnäkin ulkonäössä, ja toisaalta kerrotatavassa.

Päätaloa ei ole paljoa näkynyt, liikuvassa kuvassa. Se oli tuota aikaa. Chmosky elää yhä, tosin on iäkäs.

Eikös hän jo poistunut tästä murheen alhosta viime vuonna? 

[urogallus]

Elossa on, 92v.

[Karikko]

Elossa on, 92v.

Aha selvä >yksi viime aikojen merkittävimmistä ajattelijoista.

[Hippi]

Avarsin paikallistuntemustani ja fillaroin Koivukylän katsastamaan Citymarketin. Taisin jollekin mainita, että Hiekkaharjun, mutta täällä tuntuu nuo kaupunginosien rajat olevan melkoisen epämääräisiä ja tuo suunta on jäänyt paremmin koluamatta. No, eniveis! Matka oli karvan verran alle viiden kilometrin, kun kartasta mittailin ajamani reitin ja tuntui kyllä lyhyemmältä, kun reitti oli yksinkertainen ja melkoisen tasainen ilman suurempia nousuja tai laskuja.

Nyt voin kehua tänään pyöröoveilleeni! Enpä tosiaan ole pitkään aikaan kohdannut pyöröovea, mutta tuolla sellainen oli. Minusta se on aika ahdistava kapine, vaikka tuossa oli suuri tila kulkijalle ja liike oli hidas, joten ei olisi pitänyt olla pelkoa kompuroinnista tai ovenpieliin törmäilyistä. Kuitenkin kaarevaksi taivutetut lasiseinämät heijastuksineen tekivät kummallisen epätodellisen tunteen ikään kuin hiukan olisi huimannut. Tunne loppui kyllä heti, kun pääsin värkistä ulos.

Kauppa itsessään oli hyvin poikkeuksellinen sittariksi, ahtaan tuntuinen ja ja sekava. Löysin kuitenkin kaikki ne, jotka olin ajatellut ostaa siinä tapauksessa, että kaupan löydän. Paluumatkalla olikin kymmenisen kiloa painoa enemmän kyydissä ja lämmin tuli polkiessa. Aika onnistunut reissu kuitenkin oli.

[Juha]

Jokainen päivä, ilman tehokasta ja tarpeelliseen tähtäävää asiankäsittelyä, maksaa paljon.

Tässä voi sanoa olevan, eräs ihmisen parhaista potentiaaleista, tosin riippuu ajasta.

[Kopek]

Kun istun yksin ruokapöytään, mieleeni tulee usein jatkosota.

Mielleyhtymä on ehkä vähän erikoinen. Syy on lukemani kenraali Erfurthin sotapäiväkirja, josta viimeistä osaa (joka voisi olla hyvin mielenkiintoinen) en ole lukenut.

https://docendo.fi/sivu/tuote/saksan-kenraali-suomen-paamajassa-1941/1960750
https://docendo.fi/sivu/tuote/waldemar-erfurth/2286368

Ruokapöytä - jatkosota - kenraali Erfurth ?

Selitys on se, että Erfurthin päiväkirjassa selostetaan kymmeniä aamiaisia ja lounaita ja päivällisiä ja illallisia ja yöllisiä... eli tilanteita, joissa korkeat sotaherrat ja muut tärkeät ihmiset istuvat pöytien äärellä nauittimassa ruokia ja juomia.

Tuntuu jotenkin hurjalta, että suurta sotaa on käsitelty vähän kuin jotain liiketoimea, jonka aloittamieksi ja edistämiseksi on käyty neuvotteluja ja liikelounaita. Sotilaat ovat taistelleet ja kuolleet juoksuhaudoissa ja merellä ja ilmassa. Samaan aikaan kenraalit ovat maistelleet hienoja viinejä ja jälkiruokia kristallien kimaltaessa. Saksan erikoisjoukot ovat joukkomurhanneet tuhansittain siviilejä salaisissa operaatioissaan, ja samaan aikaan saksalainen kenraali - ilmeisesti noista asioista osittain tietämättömänä - on ollut suomalaisen piispan kutsuilla keskustelemassa länsimaisen kulttuurin ja uskonnon säilyttämisestä.

Sota on jotenkin niin järjetöntä.

Olen monta kertaa miettinyt sitä, miten saksalainen rivisotilas tai upseeri motivoi itsensä taistelemaan maansa puolesta, jos hän tiesi joukkojensa tekemät hirmutyöt, ja jos hän ymmärsi maansa häviävän sodan. Kuula kalloon taistelusta kieltäytyjille on tietysti tehokas motivoija, mutta monien kohdalla totteleminen perustui kuitenkin muuhun.

Ilmeisesti on tarvittu valtava määrä itsepetosta. Omien pahoja tekoja ei ole haluttu uskoa, josta niistä on kuultu huhuja. Tai jos ne on ollut pakko uskoa, niiden on ajateltu kuuluvan sodan luonteeseen välttämättömänä pahana. Toisaalta lähestyvää tappiota ei ole haluttu uskoa, vaan on eletty epärealistisessa toiveajattelussa. Tai on ajateltu hyvin lyhyellä aikajänteellä  ja sodittu päivä kerrallaan.

En ole ollut sodassa, mutta jos olisin ollut, en olisi ollut mikään sankari vaan pikemminkin antisankari ja potentiaalinen rintamakarkuri. Kesän 1944 suurhyökkäyksessä olisin uskonut Neuvostoliiton voittoon ja Suomen miehittämiseen, joten olisin ajatellut, että taisteleminen on turhaa, paetkoon, ken pystyy.

Neuvostoliitto miehitti kaikki Saksan rinnalla taistelleet maat, joten looginen odotus olisi ollut, että se miehittäisi myös Suomen. Se, että Suomi jäi miehittämättä, on ihme sodan kokonaiskulku huomioon ottaen.

[Juha]

Itseäni kiehtoo tapahtumien sijaan, kertoa suoraan ihmistä, tai siitä, mikä vaatii sanoitusta. Sanojen kautta voi yrittää avata ja lähestyä sitä, mikä on tuntematonta, mutta joka pitää sisällään jotain merkittävää.

Musiikki toimii samoin, kuten jokin muukin taide, tosin vaikka musiikkia en varsinaisesti osaa tuottaa, niin sanoin sitä voi lähestyä helpommin, omalla tavalla toki. Sama muissa sanallistuksissa.

Kun ihmisten moni järjestely perustuu sanallisuuteen, ja on dissonansseja täynnä, niin sama koskee tätä aluetta, vaikka muuten tylsämielistä, niin vaikuttavuutta on.

Nuorempana taisi kiehtoa tapahtumat, ja seikkailut. Nykyään ei oikein, tai melkein EVVK, ellei kylkiäisinä "substanssia".

[-:)lauri]

Olin kadottanut pesutuvan varauskaleterin lukon avaimen ja tilasin kiinteistöhuollosta uuden avaimen eilen. Kiinteistöhuollolla ei ollut noita vanhanmallisia avaimia, joten piti tilata myös uusi lukko. Tänään kiinteistöhuolto antoi kaksi vaihtoehtoa, oma uusi lukko huoneistotunnuksella à 27€, joka tulisi noin kahden viikon kuluessa tai ilman huoneistotunnusta à 0€, jonka saisin välittömästi. Nyt oli tuo jälkimmäinen niin hyvä tarjous, että oli pakko sijoittaa. Kävinkin tänään jo hakemassa avaimen ja lukon ja sainkin varattua pesutupa-ajan jo huomiseksi. Saa noita vesipesun kestäviä verhoja ja peittoja pestyä.

[-:)lauri]

Jaahas. Se on sitten niin paljon kuin pizzapäivä. Kaupassa ei ollu kalkkunarullaa enkä viittiny alkaa säätää kalkkunanrintapalojen kanssa, joten tilasin kylmän objektiivisesti enkä yhtään subjektiivisesti pizzan. Duunissa ollu aika kiire viimeiset pari viikkoa ja tänään sain kiireelliset työt valmiiksi, joten ostin myös olutta. Kyllä nyt kelpaa aloitella viikonloppua.

[Hippi]

Olen parikin fillarilenkkiä tehnyt tänään ja kävi jo mielessä, että olisi ehkä maskia voinut pitää ajaessa. Niin paljon hiekkaa oli ilmassa, kun ei ole satanut aikoihin ja melkoinen tuuli kuitenkin kävi. Täytyypä kokeilla miten paljon se haittaa hengittämistä polkiessa. Ehkäpä tyydyn tekemään illalla polvirukouksia, jotta tulisi kunnollinen sade, joka puhdistaisi ilmaan hiukan.

Sen tiedän jo edeltä, että viikon päästä perjantaina aamusella noin 9.00 - 11.00 välisellä ajalla sataa. Jos ei nyt koko PK-seudulla, niin ainakin Tiksin ja Korson välisellä alueella. Olen nimittäin tuohon sopinut tapaamisen, jonka matkat olen suunnitellut tekeväni fillarilla, koska busseista ei ole juuri mitään apua tuolle matkalle.

[Kopek]

Kuuntelin eilen radiosta ohjelmaa nimeltä Kulttuuriykkönen, jossa muutama henkilö keskusteli jostakin aiheesta. Yhden henkilön nimi kuulosti niin erikoiselta, että en saanut siitä "otetta", kun se nopeasti sanottiin ohjelmassa. Jouduin etsimään Yle Areenasta ohjelman sivun ja katsomaan keskustelijan nimen sieltä.

Tuo henkilö alkoi kiinnostaa siksi, että hänen puhetyylissään oli jotain kiltillä tavalla viehättävää tai viehättävällä tavalla kilttiä. Toinen syy kiinnostuksen heräämiseen oli se, että henkilö kertoi syntyneensä Somaliassa. Halusin nähdä, miltä hän näyttää.

Videoita löytyi muutama. Nostan tähän esille Yle Areenassa olevan videon, josta esittelen yhden kohdan.

Toimittaja kysyy, kokeeko tuo henkilö olevansa suomalainen. Hän vastaa näin:

"Tuota, öhm, en. En, en, en koe, että... Mä enemmän koen itteni somalialaiseksi, ja tavallaan mä luulen, että meijän pitää miettiä, että mitä se tarkottaa olla suomalainen."

Noin kohdassa 2:40.

https://areena.yle.fi/1-50298280

[Juha]

Hyvä kysymys kaikille suomalaisillekin.

[Hippi]

Kuuntelin joutessani Kansanradiota ja siellä taas oli varsinainen mielensäpahoittaja.

Oli pahoittanut mielensä siitä, että rokotuksissa puhutaan massojen rokottamisesta nyt, kun eritysryhmät alkaa olla pitkälti jo rokotettu. Ei ihmisistä saa sanoa, että ne on massoja. Ne on ihmisisiä. Massoista puhuminen on loukkaavaa.

Minä kun olen vain hyvilläni, että kuulun siihen massaan - perusterve eikä vielä kovin vanhakaan

[Juha]

Tuo henkilö alkoi kiinnostaa siksi, että hänen puhetyylissään oli jotain kiltillä tavalla viehättävää tai viehättävällä tavalla kilttiä. Toinen syy kiinnostuksen heräämiseen oli se, että henkilö kertoi syntyneensä Somaliassa. Halusin nähdä, miltä hän näyttää.

Jotain viehättävää


Muuten teemasta, siis ihmisten ja ryhmien erottumisesta toisiinsa, ja vaikuttavimpaan haaraan nähden ...

Noissa liitoskohdissa, ilmenee tosiaan sitä hankausta, mitä kuvataan monella tavalla.

Oivalsin vasta nyt sen, että oikeastaan mitä tulee maalittamisen kaltaisiin ilmiöihin, kiusaamiseen, sakinhivutukseen, mielipevyöryttämiseen, poissulkemisiin, alempiarvoistuksiin, aidan vetelyihin, ... niin...

Kyseessä ei ole mikään sen erityisempi toimi, vaan on osa sitä samaa, mistä pohjasta lähtee suhtautumista, eriryhmäläisiin, mikä tosiaankin vaikuttaa. Suhtautumisen laatukaan ei pysy aina samana, vaan voi vaihdella tosi paljon plussankin puoleen, mitä ei ihan samalla tavalla sanota.

Plusvaikutteiset ovat toisaalta muutenkin eri tavoin reagointia vaativia, vähän joka lähtökohdasta katsoen. Tämä puoli on kuitenkin tärkeää tuoda esiin, kokonaiskattavuuden takia, ja ilmaista asia tähän sävyyn, että asiantuntijuus / asiantuntijuuden hakeminen, korostuisi samalla, ei asiantuntemattomuustavoite.

Näissä kannattaa pitää vähän pesäeroa, vaikka toisaalta senkin tulkintaan on samalla tapaa vapautta, ja toisaalta distanssimahdollisuus tähän nähden. Tai kenellä on, kenellä ei.