Fiilikset ja päivän mietteet

[Kopek]

Eipä ole tullut käytyä Rodopuistossa. Niillä seuduilla olen kuitenkin aikoinaan jonkin verran pyörinyt, koska tyttärelläni oli soluasunto Ida Albergintiellä. Muutaman yön minäkin siellä salaa kävin nukkumassa niin, ettei toinen soluasukas saanut tietää. Näyttää matkaa sentään olevan Google-kartan mukaan 1,7 kilometriä. Ehkä "niillä seuduilla" kuitenkin mahtuu tuon kilometrimäärän sisälle.

Unohdin eräänä iltana kameralaukun "kesäpaikkakunnalleni", eikä auttanut kuin lähteä ajamaan 160 kilometrin öinen lenkki kameralaukku hakemassa. Voi törky sitä itikoiden määrää. Tänään unohdin muovipussin, jossa on kaksi Rapid niittaria. Paikka on murtoaltis, enkä haluaisi jättää mitään ylimääräistä varastettavaa sinne varsinkaan kaikkein helpoimpiin paikkoihin, mihin tuokin muovipussi jäi. Rapid -niittarit maksavat useita kymppejä kappale.

Pari päivää sitten olin Lidlissä, jossa oli pitkät jonot. Tapani mukaan valitsin hitaimman enkä ollut tarpeeksi nopea vaihtamaan jonoa, kun uusi kassa avattiin. Olin jo aivan lähellä kassapöytää, kun huomasin unohtaneeni rahakukkaron autoon. Poistuin jonosta ja kävin tunkemassa ostoskorin johonkin hyllyyn, josta ottaisin sen, kun olen hakenut rahakukkaroni. Luikahdin kassan läpi ja menin autolle etsimään kukkaroa. Sitä ei löytynyt. Yhtäkkiä muistin, että olinkin pannut rahakukkaron ostoskorin pohjalle - ja nyt rahakukkaroni oli kaupan hyllyssä. Kipitin takaisin kauppaan ja etsin korini. Onneksi kukaan ei ollut koskenut siihen. Kukkaro oli tallessa. Hiiviskelin pitkän kassajonon hännille ja aloitin koko homman alusta.

Hukkaan jatkuvasti auton avaimia ja kaikkia muitakin avaimia. Niitä etsitään kissojen ja koirien kassan. Onneksi ne ovat useimmiten löytyneet. Joskus ne ovat löytyneet hassuista paikoista kuten housujeni taskusta, jossa niiden pitikin olla. Olin kokeillut taskuja päältä päin tunnustelemalla (housut eivät olleet silloin päälläni) ja luullut, että ne eivät ole taskussa. Ja sen jälkeen niitä etsittiin ja turvauduttiin lopulta vara-avaimeen.

Kerran minulta putosivat kesämökkimme avaimet järveen, kun olin poistumassa saaresta viimeisen kerran syksyllä. Talven aikaan niitä ei edes tajuttu etsiä. Keväällä joku löysi ne sattumalta järven pohjasta minne ne olivat pudonneet. Ne olivat olleet talven jään alla. Vähän oli ruostetta ehtinyt tulla pintaan.

[-:)lauri]

Saatana nyt on kuuma. Pakko mennä vaihtaan verkkarit shortseihin. brb.

[Hippi]

Voi että pelästyin joku hetki sitten. Olin juuri katsonut Foylen sota -sarjasta osan, jossa seurue oli koolla ja äkkiä valot olivat alkaneet välkkyä ja sitten sammuivat. Pimeydessä kuului laukaus. Kun valot saatiin takaisin, huomattiin, että nainen oli ammuttu.

Tuollaisen jälkeen menin keittiöön laittelemaan kissojen iltaeineet. Äkkiä valot alkoivat välkkyä. Oikeasti pelästyin sitä, vaikka samalla ymmärsin, ettei kukaan minua tule ampumaan. Sammutin lampun, mutta en ole uskaltanut kokeilla sitä, jotta syttyykö se  enää. Todennäköisesti ei.

[a4]

Sammutin lampun, mutta en ole uskaltanut kokeilla sitä, jotta syttyykö se  enää. Todennäköisesti ei.

Tämä jäi kiinnostamaan. Miksi et uskaltanut kokeilla?

[Hippi]

^
Säikähdyskiintiöni on tälle päivälle jo täynnä. Pomppasin puoli metriä ilmaan, kun likkani käynnisti prätkänsä kun olin aivan vieressä. En ikinä opi, että se käynnistyy avainta kääntämällä eikä sitä tarvitse polkaista käyntiin. Iso prätkä -> iso ääni -> iso säikähdys.

Jos olisin kokeillut sytyttää lampun uudelleen ja se olisikin syttynyt, niin todennäköisesti se olisi poksahtanut kovalla äänellä ja olisin säikähtänyt siitä huolimatta, että osasin odottaa sitä. Yleensä kun tuosta keittiön valaisimesta menee lamppu, niin se menee juuri sytytyksen yhteydessä ja poksahdus on riittävä säikäyttämään.

Minulle hiljattain selvisi, miksi naapurin pojat ruinaa niin usein paahdettua leipää. Heistä on niin hauskaa katsoa, kun aina säikähdän leipien pomppaamista. Tosin, on se kuulemma hyvääkin

[kertsi]

Jos olisin kokeillut sytyttää lampun uudelleen ja se olisikin syttynyt, niin todennäköisesti se olisi poksahtanut kovalla äänellä ja olisin säikähtänyt siitä huolimatta, että osasin odottaa sitä. Yleensä kun tuosta keittiön valaisimesta menee lamppu, niin se menee juuri sytytyksen yhteydessä ja poksahdus on riittävä säikäyttämään.

Mulla loppui lamppujen poksumiset kuin seinään viimeisen rempan jälkeen. Kattolamppu ei ollut kunnolla kiinni sokeripalassa. Ja kaiken lisäksi seinäkatkaisijassakin oli glappia eli huono kontakti. Ei ole tainnut kertaakaan noin viiteen vuoteen tarvinnut vaihtaa lamppua. Aiemmin niitä meni useampi vuodessa.

[a4]

^
Säikähdyskiintiöni on tälle päivälle jo täynnä.

Ok.

Epäilen että ainakin leivänpaahtimet on tarkoituksella suunniteltu säikyttelemään ihmisiä.
Niille on ominaista että ne sitkeästi jaksavat odottaa kunnes lämpimän paahtoleivän himoaja herpaantuu leivänpaahtimen vierellä päivystämisestä ja eksyy muihin aatoksiin tai toimiin ja juuri sillä hetkellä ne iskevät pahaa aavistamattoman uhrinsa kimppuun. Hiljaisuutta viiltävällä paukahtavalla rämähdyksellä, kuin koko talo sortuisi niskaan. Leivänpaahtimien rakenteisiin on piilotettu karmaisevan äänen vahvistamiseksi kaikukoppa joka voimistaa ääntä ja sen mukana säikähdystä niin että uhri jäykistyy katatoniseen tilaan tai hypähtää täysi kahvikuppi kädessä ja saa rytmihäiriöitä. Olen varma tästä. Kaiken tämän perverssiyden kruunaa varma tieto tulevasta koneellistetusta säikäyttelystä ja pelonsekainen mutta vastustamattomaksi kasvava himo saada vasta paahdettua leipää voisulalla ja muilla herkkulisukkeilla. Kunhan vain uskaltautuu käynnistämään tuon helvetinkoneen.. Tikittävät aikapommit ja Isiksen pommiliivilapset ovat leivänpaahtimia armollisempi. Ne paukahtavat vain kerran.

[Hippi]

^^
Luulen, että itse valaisin alkaa olla jo aika vanha. Yritin muistella, milloin sen olen hankkinut ja saattaa hyvinkin olla noin 30 vuotta sitten. Mutta tuossa nyt ne polttimot on noin vuosi sitten vaihdettu. Sehän on noiden ikä ihan riippumatta siitä, mitä paketin kyljessä luvataan käyttöikää. En ole huomannut mitään eroa halpis- tai merkkiversioissa - muuta kuin sen hinnan.

^
Olen monesti ihmetellyt, miksi sen helvetinkoneen pitää tosiaan räminän säestyksellä heittää paahtuneet leipäviipaleet ilmaan. Vuosien mittaan olen kyllä viisastunut siinä, että täyttä kahvimukia tai muutakaan nestekippoa en käsissäni pitele odottaessani leipien paahtumista. En käytä myöskään mitään terävää veistä tai kapinetta, jolla voin vahingoittaa itseäni tai lähellä olevia muita ihmisiä.

Kunhan tuosta paahtimesta aika jättää, niin seuraavalta kyllä vaadin rauhallisempaa toimintaa. Ei voi olla mahdotonta tehdä paahdin, joka määräajan kuluttua katkaisee virran ja pehmeästi nostaa leivät koneen uumenista. Olisin valmis maksamaan tuosta ominaisuudesta kelposumman, sillä paahdin yleensä on todella pitkäikäinen laite.

[ROOSTER]

^
Täytyy myöntää, että joskus säikäyttelen kissaamme tahallani, koska minusta on hieno seurata sen reaktionopeutta ja liikkeitä (hyppyä) .

Se tietää koska on liikkeellä kielletyllä alueella, tai että tapahtumassa on jotain jännää. Sen edetessä hyvin maltilla ja matalana, ei tarvitse kuin heilauttaa vaikka jalkateräänsä siten, että se aiheuttaa pikaisen laahausäänen ja kissa ponnahtaa lähes samanaikaisesti suoraan ylöspäin, varmaan kymmenen senttiä. Aivan uskomaton reagointinopeus.

[Hippi]

^
Nimenomaan se nelijalkaloikka ylöspäin on aika hämmästyttävä. Varpaillako se ponnistus tehdään, kun se on niin tasainen, että jokaisen tassun varpaat ovat yhtä korkealla lattiasta? Siinä ei katti hetkeäkään valmistaudu kohoamaan lattiasta. Maahan palattuaan alkaa sitten sijaistoimintona pesu, kun se huomaa, ettei mitään syytä ponnahdukselle oikeasti ollutkaan.

Olen oppinut hillitsemään itseni, etten tee tuota tahallaan.

[Kopek]

Tunnelma alkaa muistuttaa Hitchcockin elokuvaa "Linnut", vaikka kyse on hyttysistä. Niitä on alkanut tulla taloon sisälle jostakin, mutta en keksi mistä.

Olemme asustelleet tässä talossa jo kohta 28 vuotta, ja tämä päivä - tämä nimenomainen päivä 12.6.2021 - on kaikista päivistä poikkeava. Kertaakaan aikaisemmin taloon ei ole tullut itikoita muualta kuin selvästi havaittavista paikoista kuten ovesta, josta kuljetaan, tai ikkunasta, joka on auki. Eikä niitä paljon ole tullut.

Mitään ei ole muutettu. Kaikki on tänään niin kuin se oli eilen ja sitä edeltävinä kymmenenä tuhantena päivänä.

Kaikki alkoi siitä, kun heräsin aamulla itikan ininään. Ajattelin, että siipiniekka on päässyt sisälle oven raosta, kun siitä on kuljettu. Toimitin sen jossakin vaiheessa ulos. En tappanut sitä vaan pyydystin sen vahingoittumattomana juomalasin ja pahvinpalan avulla ja vapautin ulos.

Jonkin ajan päästä sisällä lenteli toinen itikka. Ajattelin, että ehkä sekin on päässyt oven raosta. Toimitin sen ulos. Kun olin toimittanut ulos kolmannen ja neljännen ja viidennen itikan, ajattelin, etteivät ne kaikki millään ole voineet tulla oven raosta, koska ei ovesta niin paljon ole kuljettu. Olen talossa nyt muutaman päivän ajan yksin. Ulko-oven jälkeen on pieni eteinen, josta vie toinen ovi sisemmälle taloon. Tämä toimii hidasteena taloon pyrkiville hyönteisille.

Suljin saunan kiukaan pellin siltä varalta, jos itikoita tulee piipun kautta. Suljin kaikki keskustuulettimen venttiilit huoneisiin siltä varalta, että itikat ovat keksineet tulla tuuletusputkia pitkin. Tarkastin kaikki mahdolliset ovet ja ikkunat ja tuuletusluukut.

Itikoita tuli koko päivän ajan aina vaan lisää. Kuljetin niitä ulos viiden tai kuuden sarjoissa. Pyydystin niitä lasien alle, ja kun viisi otusta oli pyydyksissä, siirsin lasit muovilaatikkoon ja kannoin laatikon ulos. Vapautin itikat kaukana talosta, jotta ne eivät ainakaan heti lentäisi takaisin sisälle.

Menin jo laskuissa sekaisin, kuinka monta "laatikollista" itikoita vein ulos. Aina, kun yksi viiden sarja oli viety, näin taas itikan lentämässä jossakin päin taloa ja piti alkaa pyyntihommat. Nytkin yksi verenimijä lentelee ympärilläni ja etsii kohtaa, mihin se pistäisi.

Pelkäänpä, että yön unesta ei tule mitään. Pitäisi olla moskiittoverkko sängyn ympärillä. Jonkinlainen on talossa joskus ollutkin, että en viitsi edes yrittää etsiä sitä. Jos se sattuisikin löytymään, se olisi niin pölyinen, ettei siihen voisi koskea.

Kysymys kuuluu, mistä niitä itikoita tulee sisälle. Miksi ne juuri tänään keksivät jonkin uuden tavan, jota ne eivät aikaisemmin ole keksineet. Juuri tämä tekee tunnelmasta "Hitchcock-maisen". Jotain outoa on tekeillä. Itikat ovat kehittäneet älyn ja tietoisuuden. Ne tuhoavat ihmiskunnan. Tulevaisuus kuuluu hyönteisille.

Maailmanloppu alkoi 12.6.2021.

[Toope]

Eivät minua hyttyset vaivaa, mutta tuo lämpö. Sen verran p-mäinen asunto, että ongelmia on. Viime talvena piti kutsua huoltomies säätämään pattereita, kun olivat kovin kylmiä. No, äijä hoiti ongelman. Nyt kerrostaloasunnon ylin kerros (etelän suuntaan) on lämmin kuin leipomo. Lämpimämpi kuin ulkoilma, lähelle 30 astetta...

Onhan minulla tuuletin, mutta ärsyttää sen meteli. Ei voi yöllä pitää päällä, koska hurina tulee uniin.
Syksyssä ja keväässä on kivaa se, että silloin lämpötila asunnossa on sopiva.

Näin hyvinvoivana valitan ja ruikutan...

[MrKAT]

Kysymys kuuluu, mistä niitä itikoita tulee sisälle. Miksi ne juuri tänään keksivät jonkin uuden tavan, jota ne eivät aikaisemmin ole keksineet. Juuri tämä tekee tunnelmasta "Hitchcock-maisen". Jotain outoa on tekeillä. Itikat ovat kehittäneet älyn ja tietoisuuden. Ne tuhoavat ihmiskunnan. Tulevaisuus kuuluu hyönteisille.

Viimeksi koin vastaavaa viime kesänä. Syyksi paljastui kehno Tokmannin itikkaverkko, sitä aiemmin uuninpeltiluukut.
Vielä yksi mahis: Itikoissa voi olla eräs laji tai evoluoitunut uusi muunnos: Tulee ihmisten mukana mutta odottaa kärsivällisesti yötä seinillä tai piilossa. Yöllä sitten hyökkäävät.

[Toope]

Itikoissa on vähän samaa kuin covidissa, aina uusia tulee. Kuulemma.

Luomme noille rokotuksia, vaikkemme ole flunssaan ja influenssaan luoneet rokotetta. Emme AIDS:iin tai tuberkuloosiin.
Minä luulen, ettemme covidiinkaan oikeasti luo toimivaa rokotetta.

[Aave]

5000 Tainta istutettu*, enää 15 000 tainta jäljellä. Tämä päivä (Eilinen) sujui kaatosateessa kuten seuraavatkin mutta se on joka tapauksessa parempi kuin helle, ja loputtomat itikat.

Hirvenvasa suhasi ohi. Ei se vasa mitään, mutta sen emo! Onneksi ei tullut mitään häslinkiä. Kyyt loistivat kaatosateen ansiosta poissaolollaan.

Vittu jahka tämä rypistys on ohi, niin en enää ikinä istuta metsää. Huomenna, ylihuomenna, sitä ja sitä ja sitäkin seuraavana päivänä taas uudelleen!

Nyt tähän joku tositiedostava kaupunkivihreä ulisemaan siitä, että kun ollaan NIIN vieraannuttu luonnosta. Tervetuloa sinne luonnon keskeen laatimaan lebensraumia, toivon mä!




*Tuhannen taimen henkilökohtaisella päivävauhdilla.