Toksista miehisyyttä

[Socrates]

Siksi olenkin nähnyt vähän häiritseväksi alkaa määrittelemään mies- tai naistyyppejä, jotka ovat toksisia tyyliin bodaava äijä/uranainen.

Jos pystymme saamaan toksisesta maskuliinisuudesta edes välttävästi yhdenmukaisen kuvan tai ainakin tajuamaan mitä toinen tarkoittaa sillä, on ihan mielekästä keskustella myös siitä, missä konteksteissa sitä tyypillisesti voi esiintyä.

[Xantippa]

Jos pystymme saamaan toksisesta maskuliinisuudesta edes välttävästi yhdenmukaisen kuvan tai ainakin tajuamaan mitä toinen tarkoittaa sillä, on ihan mielekästä keskustella myös siitä, missä konteksteissa sitä tyypillisesti voi esiintyä.

Ei oikeastaan. Mielestäni tuo on ihan yhtä hedelmällistä kuin  saada ja keskustella "yhdenmukaisesta kuvasta" änkyräfemakoista, vässyköistä olioista, persuista tai vihervassareista.

Eli pyrkimystä luoda stereotypia jostain, joka kuitenkin käytännössä ei toimi keskusteluissa muuna kuin lyömäaseena tai juurikin, kuten Rooster sanoo, luomaan ristiriitoja.

Tätähän olen siis koko ajan yrittänyt taas sanoa: on eri asia keskustella siitä, missä konteksteissa maskuliinista toksisuutta (tai feminiinistä, sen puoleen) esiintyy kuin yrittää maalata kuvaa jostain yhdenmukaisesta tyypistä, joka sitä väistämättä, auttamatta, on.

Kolmas asia olisi keskustella siitä, miten tämän jokainen itse kokee omassa elämässään, mutta siihenhän ollaan vasta ehkä pääsemässä, kun asia on nyt linkkien takaa kenties kaivettu esiin.

T: Xante

[Socrates]

Tätähän olen siis koko ajan yrittänyt taas sanoa: on eri asia keskustella siitä, missä konteksteissa maskuliinista toksisuutta (tai feminiinistä, sen puoleen) esiintyy kuin yrittää maalata kuvaa jostain yhdenmukaisesta tyypistä, joka sitä väistämättä, auttamatta, on.

T: Xante

En ymmärrä mitä tarkoitat tällä. Kummasta ei saisi keskustella?

Olen lukenut, että mm Punk-piireissä esiintyy käytöstä, jota voisi luonnehtia toksiseksi maskuliinisuudeksi. Ja aikoinaan kun näin kovia voimailijoita, havaitsin joillakin aika toksista menoa, joka osalla saattoi aiheutua kemikaalien käytöstä. Arvelen, että Andrew Taten öyhöttämisessä on takana ainakin ajoittaista steroidien, amfetamiinin tms käyttöä.

Räikeä toksisuus on kuitenkin usein jotain pelleilyä. Sitä minkä itse koen toksiseksi, löytyisi ehkä joistan Aki Kaurismäen leffoista.

[Xantippa]

En ymmärrä mitä tarkoitat tällä. Kummasta ei saisi keskustella?

Miten niin ei saa keskustella? Sanoin, että on eri asia keskustella.

Itse nyt luettelit useita eri tyyppejä, jotka mielestäsi voidaan nähdä toksisina ja saman aikaisesti ehdottelet, että pitäisi määritellä jokin yhdenmukainen tyyppi, josta sitten keskustella. Olet kovin ristiriitainen jälleen kerran.

Jospa siis siirtyisimme tästä määrittelystä keskusteluun, miten toksisuus tosiaan on vaikuttanut kenenkin elämään - jos se nyt sitten oli sitä, mistä ehkä kenties kuitenkin olisit halunnut keskustella?

T: Xante

[Socrates]

En ymmärrä mitä tarkoitat tällä. Kummasta ei saisi keskustella?

Miten niin ei saa keskustella? Sanoin, että on eri asia keskustella.

Itse nyt luettelit useita eri tyyppejä, jotka mielestäsi voidaan nähdä toksisina ja saman aikaisesti ehdottelet, että pitäisi määritellä jokin yhdenmukainen tyyppi, josta sitten keskustella. Olet kovin ristiriitainen jälleen kerran.

Jospa siis siirtyisimme tästä määrittelystä keskusteluun, miten toksisuus tosiaan on vaikuttanut kenenkin elämään - jos se nyt sitten oli sitä, mistä ehkä kenties kuitenkin olisit halunnut keskustella?

T: Xante

Kirjoitin, että toksisesta maskuliinisuudesta olisi hyvä saada edes välttävästi yhdenmukainen käsitys enkä kirjoittanut mitään mistään tyypistä.

Jos toksiseksi maskuliinisuudeksi luetaan kaikki maan ja taivaan väliltä pilkkimisestä homosteluun, keskustelussa ei ole järkeä. Jos taas pystymme luomaan jotkut yhteiset  raamit tai edes ymmärtämään toisen luomia raameja, siitä seuraa se, että voimme liittää sitä joihinkin konteksteihin ja ehkä jopa joihinkin henkilöihin.

Ja otin jo esille, että maskuliininen toksisuus voi vaikuttaa toksiseen itseensä, toisiin miehiin tai naisiin ja näitä voi käsitellä yhdessä tai erikseen.

[Xantippa]

Kirjoitin, että toksisesta maskuliinisuudesta olisi hyvä saada edes välttävästi yhdenmukainen käsitys enkä kirjoittanut mitään mistään tyypistä.

Ja minä kirjoitin, että käsitteenä yhdenmukainen käsitys toksisesta maskuliinisuudesta on jokseenkin sama kuin keskustella yhdenmukaisesta käsityksestä änkyräfeministä tai vihervassaruudesta.

Ja toistan tämänkin: hedelmällisempää siis kuin hakea yhdenmukaista käsitystä jostain politisoituneesta termistä (tässä olen Bruton kanssa samaa mieltä) olisi kertoa omia ajatuksiaan asiasta.

Mutta turhaan me tässä kinaamme, kun kuitenkin tässä käy kuten aina: sinä tiputtelet yksityiskohtia pikku hiljaa värittäen sanomaasi sitä mukaa kuin keskustelu etenee. Ehkä siinä tietysti on se juttu, että ei tosiaankaan tyhjennä pankkia kerralla, vai miten se meni.

T: Xante

[Hayabusa]

^h
Jep. Jos lähdetään liikkeele asenteella, että maskuliinisuus on toksista ja feminismi änkyrää, niin keskustelu on taputeltu jo ennen aloitusta. 

[Hiha]

Ehkä siinä tietysti on se juttu, että ei tosiaankaan tyhjennä pankkia kerralla, vai miten se meni.

Toksista tynnyriä ei todellakaan kannata kumota. Tippa kerrallaan, lääkkeeksi.

[TSS]

Mun mielestä on ihan OK puhua sukupuolesta ja miehisyydestä, varsinkin siellä missä sellainen on nimenomaisesti ketjun aiheena.

Olettaisin ihmisten ymmärtävän sanomattakin, että aika harva juttu liittyy pelkästään sukupuoleen, ja sekin on ihan arvokasta ja tärkeää että ei pelätä silti puhua myös sukupuolesta.

Kaikesta keskustelusta ja kaikista asioista ei tule automaattisesti parempaa sillä että häivytetään siitä sukupuoli tai sukupuolten tilastolliset erot tai sukupuolikokemukset. Varsinkin se on perseestä jos ei ole omaa kokemusta jostakin tai ei halua sitä jakaa ja sit korvaa sen tollasella että hei älkääs nyt silloin kun muut omistaan puhuu.

Mun mielestä on hiton ärsyttävää että tosta on tullut semmonen helppo tapa vaan päteä tai semmosta minkä pitäis olla arvostettavaa sinänsä

Samaa mieltä. Asiasa on sukupuolieroja ja Kyllä minä tunnistan selvästi miessukupuolelle tyypillisen toksisuuden. Olen sen takia kokenut epäviihtyvyyttä miesten seurassa ja lukenut paljon kuvauksia siitä. Se on osin vähentynyt tai muuttanut muotoaan ,mutta on edelleen merkittävä ilmiö.

Toki silti on paljon miehiä, joille toksisuus ei ole ollenkaan tyypillistä ja pystyvät jopa purkamaan tilanteita, joissa sitä esiintyy.

Termi saattaa ärsyttää, koska siihen niputetaan ääri-ilmiöitä raiskauksista perhesurmiin ja toisaalta kaikenlaista harmitonta itseironista äijäilyä.

Tässä vähän ääneen itsekseni pohdiskelen yllä olevan keskustelun tiimoilta, että mitä se toksinen miehisyys oikein on, ja mitä ovat sen ominaispiirteet verrattuna toksiseen ihmisyyteen. Kumpi tahansa sukupuoli voi harrastaa monenlaista toksisuutta, mutta itseäni ei vielä tyydytä se, että toksinen miehisyys olisi yksinkertaisesti toksisuutta, jota mies tekee. Ajattelen, että toksisen miehisyyden täytyy liittyä jotenkin miessukupuoleen yleisemminkin, ja että se mitä toksinen miehisyys on, on leimallisempaa miehille kuin naisille.

Varmaan se omasta näkökulmasta ajateltuna liittyy pitkälti siihen, että pitää olla jotain muuta kuin on, kuten monessa puheenvuorossa tässä on ajateltukin. Näin ollen se liittyy vallitsevaan kulttuuriseen käsitykseen miehisyydestä, sekä esimerkiksi omien vanhempien ja muiden elämän keskeisten henkilöiden käsityksiin miehisyyydestä. Nykyaikana identiteettien kehittyminen on aikalailla erilaista kuin vaikkapa Päätälon kirjoissa, jossa miehen malli saatiin lähinnä lähipiirin aikuisilta, kun taas nyt sähköisen viestinnän vallankumouksen jälkeen identiteettejä ja influensseraita on tarjolla joka lähtöön, ja erilaisuus on sallitumpaa.

Mutta se, että pitää olla jotain muuta kuin on, aiheuttaa pahoivointia itselle, joka taas on omiaan aiheuttamaan pahoinvointia myös ympärilleen. Jollekin voi olla kovaa työtä "ajaa parrta kirveellä, syödä sika nahkoineen ja pökätä kulli raakana sisään", kun taas jollekin voi olla kovaa työtä olla jotain muuta kuin tuollainen. Voisiko kuitenkin olla niin, että kulttuurisen murroksen myötä toksinen miehisyys olisi vähenemään päin, vai miten ympäröivän yhteiskunnan muutokset siihen heijastuvat? Jos monenlainen miehisyys on nyt entistä sallitumpaa, onko toksinen miehisyys löytänyt kuitenkin jotain uusia ilmenemismuotoja ja uomia, joita ei ennen ollut? 

[Socrates]

Kirjoitin, että toksisesta maskuliinisuudesta olisi hyvä saada edes välttävästi yhdenmukainen käsitys enkä kirjoittanut mitään mistään tyypistä.

Ja minä kirjoitin, että käsitteenä yhdenmukainen käsitys toksisesta maskuliinisuudesta on jokseenkin sama kuin keskustella yhdenmukaisesta käsityksestä änkyräfeministä tai vihervassaruudesta.

Ja toistan tämänkin: hedelmällisempää siis kuin hakea yhdenmukaista käsitystä jostain politisoituneesta termistä (tässä olen Bruton kanssa samaa mieltä) olisi kertoa omia ajatuksiaan asiasta.

Mutta turhaan me tässä kinaamme, kun kuitenkin tässä käy kuten aina: sinä tiputtelet yksityiskohtia pikku hiljaa värittäen sanomaasi sitä mukaa kuin keskustelu etenee. Ehkä siinä tietysti on se juttu, että ei tosiaankaan tyhjennä pankkia kerralla, vai miten se meni.

T: Xante

Asia on selvennyt täysin:sun mielestä toxista maskuliinisuutta on turha yrittää edes väljästi määritellä ja koska sitä ei voi määritellä, sitä ei saa liittää mihinkään konteksteihin tai henkilöihin, jolla minä olen yrittänyt sitä hahmottaa.

Keskustellaan sitten sinun tavallasi: toksinen maskuliinisuus on mitä tahansa  ja se ei liity yhtään mihinkään.

Asia on pihvi.

[Norma Bates]

Toksisena olen myös nähnyt miesten kehuskelun miten tuli veistettyä rambopuukolla sormeen niin että luu paistoi. Kun ri dodita, kehuskella pitää muilla tavoilla sitä miten on tullut vahingoitettua kehoa, mutta ei itkettyä, vaan naurettua.

Sitten taas toisaalta Afrikassa joku mummo silpoo pikkutyttöjä, eivätkä nämä saisi edes puhua siitä mitä heille on tehty, tai itkeä kipujaan.

Ja onpa nykyään näitä kehonmuokkaajia jotka rälläävät rahansa loputtomiin plastisiin operaatioihin, joista jokaisesta joutuu tietysti aikansa kärsimään kipua.

Että eipä tämä kehon rääkkäyskään miesten omaa kivaa olekaan.

Onkohan sitä koskaan tutkittu haluavatko esim. jenkeistä enemmän naiset vai miehet sitä että heidän poikansa penis typistetään?

[Hiha]

Toksisen miehuuden yksi piirre on älyttömän kovuuden ihannointi. Tuttu fraasi "kuolema kuittaa univelat" on nykyisin laimentunut, kun eiköhän sitä käytä päiväkotilapsetkin. Originaalina lienee kuulostanut tylyltä ja karskilta. Oikea asenne itseen – "haudassa ehtii makaamaan" – ja toisiin – "pitäs viedä saunan taa ja lopettaa" – on sellaisessa maailmassa äärimmäisen ratkaisukeskeinen ja samalla täysin kelvoton toteuttaa. Oikea viesti onkin: Ihan turha luulla että pelottaa. Sössötä mitä tahansa, nokitan kyllä. Asenne ei ole mitenkään rakentava, siinä keskitytään kuvainnolliseen pullisteluun, mistä syystä se ansaitsee attribuutin toksinen.

Koska kunnon toksinen asenne on äärimmäinen, se kantaa mukanaan itseironiaa (tai kantoi ennen nykyistä ruikutusaikaa). Kuuluisa sitaatti "Koskela Suomesta – syö rautaa ja paskantaa kettinkiä." tarjoaa yhtaikaa kahta merkitystä. Sanoja on huumorintajuinen, koska kielikuva on totaalisen älytön. Samalla hän on kova jätkä, koska määrittelee itsensä niin. Toksinen puhe on muista piittaamatonta eivätkä sen ilmaisutavat sovi yhteisöllisyyteen. Esimerkiksi yo. lainausta voisi arvostella seuraavasti: "Paskantaa on ruma sana, käytä ilmaisua ulostaa. Yletön raudan syöminen on epäterveellistä. Söisit ennemmin kuitua, se tekee hyvää suolistolle. Siitä puheen ollen, kettingistä keljuileminen voi loukata ihmisiä, jotka kärsivät ripulista tai ummetuksesta tai joilla on suolistovaivoja. Voisitko ilmaista itseäsi niin, että se ei häiritse toisia? Ja miksi sanot Koskela? Sanoisit Ville, se kuulostaa paljon inhimillisemmältä ja helpommalta lähestyä. Äläkä korosta noin kansalliskiihkoisella tavalla kotimaatasi. Kun liität nimesi ja Suomen yhteen, ikään kuin omit sen maahanmuuttajilta ja muilta syrjäytetyiltä. Sano Ville vaan."

Toksinen miehuus on nykyisin osin purkautunut, osin naamioitunut viherpiperrysnaamion taa. Joillekin salaatinpuputtajille on edelleen kunnia-asia paljonko penkistä nousee ja itse luotu kilpailuasetelma sekasyöjiin verrattuna. (Näyttelijä Antti Launonen ryhtyi vegaaniksi ja yllättyi: "Penkistä nousikin enemmän") Monesti oman arvon mittaaminen suorittamisen kautta on siirretty uusin entistä älyttömämpiin uomiin. Kuuluisin tässä lienee elämäänsä sekuntitasolla vahtaava Leo Stranius. Voiko enää toksisemmaksi mennä? Myös ei-toksisia miehiä on. Heillä on haasteena löytää toisensa toksisten ja piilotoksisten urosten seasta. Naisilla ei ole aikaa heidän tunteilleen ja ajatuksilleen, koska naisilla on jo omansa.

[Xantippa]

^

Edellä olevassa demonstroidaan erittäin hyvin se, mitä pidän ongelmallisena tässä määrittelyssä.

Annetaan siis ymmärtää, että jos mies on mielestään niin kova, että hän syö rautaa ja paskantaa kettinkiä, se on jotenkin toksista. Lisäksi annetaan ymmärtää, että tällaista raudanlujaa jätkää yrittää ympäristö muuttaa tuomalla hänelle parempia toimintamalleja ja vihertävämpää piiperrystä ynnä suvaitsevampaa ajatuskulmaa.

Näinhän juuri en itse näe. Jos jollain on sellainen kuva itsestään, että hän on kova, eikä pehmeä, mitäs toksista siinä. Vasta siinä on, kun alkaa toisia, jotka eivät näe itseään - tai joita muut eivät näe - samanlaisena, ivailemaan ja ehdottelemaan, että kyllä tekisi sullekin rautakuuri hyvää, niin koskeloituisit sinäkin.

Kautta rantainhan tuosta voisi myös ymmärtää, että rautiksen ympäröivä maailma on naurettava, joka hakee vain rautiksesta virheitä, mutta sellainen ajattelu johtaa helposti näkökulmaan, että olisi kulmia, sanotaan nyt vaikka poliittisia, joissa käytettäisiin  toksista maskuliinisuutta ikään kuin poliittisena terminä. Puolin ja toisin.

T: Xante

[Hiha]

Così è (se vi pare)

Yhdessä päässä toksinen maskuliinisuus on vihamielistä ja väkivaltaista. Toisessa se on kaikkea mitä joku mies tekee ja mistä arvostelija ei pidä. Väliin jää paljon aluetta. Jos joku on pärjännyt asevelvollisuusajan läpi pitämällä pokkaa, onko se ollut toksista? Olla itkemättä vaikka olisi mieli tehnyt? Tai kaikkien tuntema esimerkki. 2011 silloinen ministeri Alexander Stubb kuittasi Pohjoismaiden neuvoston kokouksen annin: "Vittu mitä paskaa, ei voisi vähemmän kiinnostaa." Oliko tämä ylimielisyys hegemonista miesylemmyyttä?

Termi toksinen maskuliinisuus voi olla huono (monet termit ovat), puutteellisesti ajateltu (monet termit ovat), levottomasti käytetty (monet termit ovat), silti se on olemassa. Silti sitä käytetään. Auttaako ihmisille neuvoa: Älä käytä sanoja, joiden merkitystä et tunne? Filosofinen erittely ja analysointi ei toimi, koska kukaan ei lue filosofiaa. Filosofian komplementti ei kuitenkaan ole kieltopolitiikka. Ja vaikka olisikin, mitä se hyödyttäisi?

"The wide world is all about you: you can fence yourselves in, but you cannot forever fence it out."

(J. R. R. Tolkien)

[Toope]

Miehiähän pojat ja tytöt isiksi tarvivat enemmän kuin neitipoikia, jotka "samastuvat" naisiin. Jos ja kun meillä on kaksi (2) sukupuolta, lapsilla tulee olla isänä MIES!