Kouluampuminen

[Xantippa]

Tässä on vain se ongelma, että ajat eivät ole muuttuneet siten, että poliisista oikeasti olisi tullut ajatuksia lukeva kaikkivoipa instituutio. He eivät voi lähteä liikkeelle uskomuksista ja siitä, mitä se tai tämä sanoi, vaan heidän pitää tarkistaa jokainen seikka. Niitä on tässä tapauksessa varmaankin ollut muutama.

Jo ihan todisteiden keräämisen kantilta rikospaikka on hieman erilainen, jos se on monen sadan oppilaan koulu verrattuna jonkun pikkukylän kouluun.

T; Xante

[Brutto]

Poliisiauto olisi tullut, ja pari virkamiehen näköistä poliisia olisi noussut siitä ja kävellyt kouluun. Opettajat olisivat ottaneet heidät vastaan, selostaneet tapauksen ja kertoneet, että ampuja häipyi kylälle. Tämä olisi ehkä kerrottu jo puhelimessa, kun poliisille soitettiin. Opettajat olisivat kertoneet ampujan nimen ja kuvailleet häntä.

Ei edes poliisiautoa olisi näkynyt. Reinikaisen näköinen konstaapeli olisi tullut polkupyörällä ja todennut että Suomi on niin pieni maa ettei täällä isoja rikoksia tapahdu.

[Hippi]

Ajat ovat muuttuneet ja paljon muutakin olisi tapahtunut toisin 60 vuotta sitten, jolloin Kopek on ollut alakouluikäinen. Sama asia voitaisiin todeta lähes jokaisessa yhteiskunnallisessa tai melkein missä tahansa muussakin aiheessa.

Tällaiset pohtimiset on vähän sama kuin kaupassa laskisi vielä tuotteiden hintoja, jotta paljonko maksaisi mummonmarkoissa.

[Aave]

Satunnaisia huomioita tapauksen tiimoilta.

- Muistetaanko, että kiusaaminen on aivan liian liudennettu termi kuvaamaan sitä saatanallista rääkkäystä, mitä tapahtuu todella? Eräs asiantuntija kuvasi sitä termillä sielun murhaaminen ja vaikka sielu on kristillinen termi, niin mielestäni se toimii paljon tarkemmin teonkuvauksena.

- Tässä tapauksessa suurelle yleisölle ei ole varsinaisesti vahvistettu, että tekijää olisi kiusattu. Osa opettajista ja oppilaista on tutkinnassa tuonut esiin, että ei oltaisi kiusattu. Mutta ulkopuolisten on mahdoton tietää, mitä on tapahtunut todella. Eivät ne opettajatkaan kaikesta tiedä, ei edes sinne päin. Voi siis olla, että tekijä vetoaa siihen että häntä kiusattiin pahasti, mutta se ei välttämättä pidä paikkaansa. Tämäkin on joka tapauksessa kamala vaihtoehto ja toivon, että näin ei olisi.

- Oletusarvoisesti tapausta kuitenkin lähdettiin julkisuudessa käsittelemään koulukiusaamisen kontekstissa. Vastenmielistä oli nähdä, miten Saksikäsi-Purrakin esiintyi julkisuudessa oikein leuka väpättäen, vaikka hänen edustamansa hallituksen parhaillaan ajamat leikkaukset lisäävät yhteiskunnallisen pahoinvoinnin kasvamista, erityisesti vähävaraisten lapsiperheiden ja yksinhuoltajien keskuudessa, ja myös kouluissa. Krokotiilinkyyneleitä.

- Oletetaan tässäkin, että teon taustalla olisi ollut pitkään jatkunut, ja brutaali tekijän rääkkääminen. Tekijä otti oikeuden omiin käsiinsä, ja surullinen lopputulos on nyt se, mikä se on. Kansalaisten fokus on kiusatun teossa, ampumisissa. Vaan minuapa vituttaa se, että sitten tästä vasta nousee vallitsevan mittakaavan jeesustelu ja maljapuheiden pitäminen, kun kiusattu reagoi näin.

Joka vuosi "koulukiusaaminen" ajaa monia lapsia ja nuoria itsemurhaan. Ne, jotka eivät päädy itsemurhaan, saattavat kärsiä sen seurauksista koko loppuelämänsä. Vaan sepä ei herätä ikinä näin laajaa keskustelua, saati yhtå voimakkaita reaktioita. Miettikää nyt tekin, todellakin. Tarvitaan siis uhri, joka ei suostunutkaan enää olemaan uhri - siitä se yhteiskunnallinen keskustelu vasta nousee! Mielestäni tämä on irvokasta.

- Mitkään aikuisten työryhmät, "nollatoleranssi", "KiVa-koulut" (Myös tekijän käymä koulu oli ns. KiVa-koulu) jne, eivät lopeta kiusaamista. Käytännön ratkaisunahan on se, että jos joku koulua joutuu vaihtamaan niin se on kiusattu, eivät kiusaajat. Kiusattua nöyryytetään vain lisää silloin, kun hän joutuu sopimaan ja lyömään kättä päälle kiusaajiensa kanssa, vaikka ei ole itse tehnyt mitään. Menee pari viikkoa ja kiusaaminen jatkuu taas, kuin ei olisi koskaan loppunutkaan. Ikävä kyllä oma kenttäkokemuksen perusteella ainoa millä kiusaaminen loppuu, on väkivalta. Joko kiusattu hakkaa sen pahimman kiusaajansa niin, että viesti menee perille tai sitten niin, että joku periaatteessa ulkopuolinen (Esim. kiusatun isompi kaveri) pieksee kiusaajan/kiusaajat. Varsinkaan vallitsevan lainsäädännön puitteissa opettajien todelliset rankaisukeinot ovat naurettavan vähäisiä puuttua touhuun. Nykyään opettajat joutuvat soittamaan poliisin paikalle jo ihan pikkujuttujenkin vuoksi, kun eivät voi lakiteknisesti itse olla osallisina.

- Kiusaaminen ei myöskään rajoitu vain koulumaailmaan. Uhria voi rääkätä 24/7 myös vapaa-aikana ja verkossa, levittää nuorten suosimilla alustoilla vaikka mitä huhuja ja valheita. Piekseminen ja nöyryyttäminen tallennetaan kännyköillä, ja ne videot levitetään verkkoon kaikkien nähtäväksi. Somen myötä rääkkääminen on mennyt vieläkin pahemmaksi ja kokonaisvaltaisemmaksi, kuin se on aiemmin ollut mahdollista.

[Melodious Oaf]

Ajat ovat muuttuneet.

Nykyisen kaltaista televisioitua "Janejev-juntan" tiedostustilaisuutta ei olisi ollut. Lehdet olisivat kirjoittaneet tapahtumista nimet mainiten niin kuin tapana oli.

Janavej-juntta / poliisijuntta

Varmasti ajat ovat muuttuneet.

Elämä tapahtuu koko ajan, kiinnitti siihen huomiota tai ei, ja jotenkin mulle syntyy vaikutelma että olisit niin kiinni yhtäältä menneen nostalgisessa muistelussa ja toisaalta etenkin tässä ja nyt tapahtuvan aika räikeän  tunteita herättäväksi draamaksi sovittamisessa ja kuvaamisessa, että siinä ei oikein ole fokusta tai kiinnostusta kovin paljon enää jäljellä siihen, mitä todella tapahtuu ja sanotaan tässä ja nyt. Mitä on olemassa, mihin mikäkin liittyy ja ylipäätään mitä se on mitä on tässä ja nyt.

Mut en mä tiedä, jos sua ei tollanen kiinnosta vaan kiinnostaa ne dramatisoinnit ja muu oma kuvasto, aika turhahan silloin kenenkään on sua yrittää niiden parista nykiä pois

[Aave]

Surkeaa on, että tämän päivän kouluissa pitää miettiä toimintatapoja kaikkeen tällaiseen liittyen. Luokkahuoneisiin lukittautumiset, pakoreitit jne... Sitten järjestetään yhteistilaisuuksia, joissa kaikki varotoimenpiteet ja toimintavat käydään oppilaiden kanssa läpi. Mikä tässä on ongelma?

Tietenkin se, että potentiaalinen kouluampuja on itsekin siellä kuulemassa ja oppimassa. Kaikkia toimintatapoja ei missään nimessä kannattaisi käydä oppilaiden kanssa yhdessä läpi, vaan jättää kriittisimmät asiat vain opettajien tietoon ja harjoiteltaviksi. Sekin on asia erikseen, moniko opettaja todellisuudessa pystyy toimimaan vastaavassa tilanteessa rationaalisesti, noudattamaan laadittuja toimintaohjeita, ja pitämään päänsä kylmänä.  Yleensä se menee niin, että paniikki leviää kulovalkean tavoin, olipa aikuinen tai lapsi.

[Kopek]

Niin karmealta kuin tämä tuntuukin, kouluampumistilanteessa opettajan ja oppilaiden pitäisi hyökätä pulpetit kädessään päin ampujaa ja kukistaa hänet massalla. Opettaja ja muutama oppilas voisivat saada osuman luodista ja kuolla, mutta ampuja saataisiin kuitenkin taltutetuksi.

Ihmiset eivät toimi näin vaan pakenevat luokan takaosaan niin kuin siitä olisi jotain apua luoteja vastaan. Ampuja voi teloittaa kaikessa rauhassa vaikka koko huoneen nurkassa värjöttelevän sakin jos vain luodit riittävät. 

Ihmiset eivät toimi ensiksi mainitulla tavalla, koska he toivovat, että ampuja ei ammu, kun häntä paetaan. Tai ampuja ampuu vain osan ihmisistä, ja jokainen haluaa kuulua niihin, joita hän ei ammu.

Massahyökkääjät altistaisivat itsensä sille, että he kuuluvat siihen ryhmään, jota ainakin ammutaan.

Salamannopea reagoiminen voisi myös olla avuksi. Kun tilanne alkaisi, luokassa lentäisi sillä samalla sekunnilla tuoleja ja pulpettaja ja kaikkea mahdollista kohti ampujaa. Kun ampuja olisi häkeltynyt ja väistelisi esineitä, hänet saataisiin taltutettua - tai hän pakenisi.

Ihmisiltä puuttuu geneettinen vaisto luodeilta suojautumiseen, koska luodit ovat uusi asia ihmiskunnan historiassa. Luodeilta suojaudutaan vaistomaisesti niin kuin ne olisivat jotain hitaampia objekteja, joita voi väistellä, ja jotka eivät läpäise esineitä.

[Kopek]

Yle Uutiset:

Poliisi tuli pian paikalle ja kaatoi 12-vuotiaan maahan kovalla voimalla. Poliisin kovat otteet järkyttivät poikia.

Ovatpa nykyajan pojat nössöjä. Ei ennen poliisin näkemisestä järkytytty.

Yle Uutiset:

JOS lapsen kodissa ja vanhempien kasvatuskyvyssä ei ole moittimista ja hänen arvioidaan pärjäävän avohuollon tukitoimien turvin, ei perusteita hänen huostaanotolleen ole, vaikka hän olisi tehnyt vakavankin rikoksen.

Tällöin lapsi voi palata kotiinsa ja käydä koulua tavallisessa koulussa.

Melko usein vanhemmat yhdessä viranomaisten kanssa kuitenkin päätyvät muuhun ratkaisuun, sanoo Pekkarinen.

Tällöin lapsi otetaan huostaan ja sijoitetaan hänelle parhaiten sopivaan sijaishuoltopaikkaan. Jos huoltajat tai 12 vuotta täyttänyt lapsi vastustavat huostaanottoa, asia ratkaistaan hallinto-oikeudessa.

Vakavia rikoksia tehneille sijaishuoltopaikka löytyy Pekkarisen mukaan usein viidestä Valtion koulukodista (Vuorela, Lagmansgården, Sippola, Liminka tai Sairila) tai kahdesta yksityisestä koulukodista: Turussa sijaitsevasta Lausteen perhekuntoutuskeskuksesta tai Muhoksella sijaitsevasta Koulukoti Pohjolakodista.

Lapsi ei ole rikosoikeudellisesti vastuussa, mutta joutuu silti vankilaan. Koulukoti on nimittäin esiversio vankilasta. Sieltä on alkanut monen linnakundin ura.

Uutisessa sanotaan, että "vanhemmat yhdessä viranomaisten kanssa päätyvät ratkaisuun". Tämä tarkoittanee sitä, että viranomaiset painostavat vanhempia tähän ratkaisuun uhkaamalla, jos vanhemmat eivät suostu "vapaaehtoisesti", asia hoidetaan hallinto-oikeuden kautta. Ja jos se on hoidettu sitä kautta, vanhempien tilanne on vaikeampi kuin jos asia olisi ratkaistu "vapaaehtoisesti".

En esitä tätä varmana tietona vaan arvailuna, että näinkin voi tapahtua. Vaakakupissa painanee sekin, että ampujapoika on todennäköisesti kiusattu henkilö jatkossakin - tällä kerralla myös aikuisten kiusaamaa. Joku saattaa innostua vaikka tappamaan hänet.

Mahdollisesti pojan nimi on muutettava ja hänen on elettävä loppuelämä uuden persoonallisuuden varassa jossakin tuntemattomassa paikassa.

Tällaiset tapaukset eivät uonhdu.

https://www.seiska.fi/rikos/kuopiossa-kauhua-kylvanyt-nailonsukkamurhaaja-jatti-jaljen-suomen-rikoshistoriaan-laati-pitkan-tappolistan-yllattavan-syyllisen-paljastuminen-oli-jarkytys/157000

Suomi24:

Rikoskomisario Hannes Markkulan kirjan mukaan Kivioja vaihtoi vapautumisen jälkeen nimensä ja syyllistyi uudella henkilöllisyydellään joihinkin pikkurikoksiin. Tosin lehdistö ei näistä rikoksista kertoessaan koskaan viitannut entiseen henkilöllisyyteen tai nailonsukkamurhiin.

Apu:

Hovioikeuskäsittelyn ja sekavan vankilamatematiikan jälkeen 17-vuotias parturioppilas sai 15 vuotta kuritushuonetta sekä maksettavakseen rahallisia korvauksia. Hän ei ensikertalaisena istunut koko rangaistusta vaan puolet siitä. Nuori mies muutti nimensä ennen vapautumistaan.

Tästä tuli myöhemmin Suomessa yleinen tapa rikollisten keskuudessa.

[Toope]

Itse antaisin koulun turvamiehille aseen.

[TSS]

Kopekin kirjoitusten sävy on arvosteleva, jos oikein tulkitsen? Myös itse mietin usein sitä, millainen oikeus- ja rangaistuslaitosjärjestelmä olisi sellainen, joka maksimoi ihmisten turvallisuuden mutta myös myönteiset yksilölliset kehityskulut. Millaista ratkaisua esimerkiksi tämän 12-vuotiaan pojan kohdalla ajattelisit parhaaksi?

Itse ajattelen, että rangaistuslaitoksen tehtävä on ensisijaisesti ohjaava, eli se, että rangaistuksia on ja niitä saadaan, oletetaan ohjaavan ihmisten toimintaa osaltaan parempaan suuntaan, ja nimenomaan ennaltaehkäisevästi. Kun rikos on jo tehty, rangaistuslaitos ei välttämättä toimi enää optimaalisesti tämän rikoksen tehneen yksilöllisestä näkökulmasta. Mutta vaikka rangaistukset harvoin muuttavat ihmisiä paremmaksi, on rangaistuslaitoksen ennaltaehkäisevä ohjaava vaikutus yhteiskunnan kannalta tärkeä. Miten tämän yhtälön voisi optimaalisesti ratkaista, Kopek?

[Xantippa]

Kopekin spekuloinnista poliisin toimintaa koskien: monet olennaiset seikat ovat vieläkin selvityksessä, joten ei ihme, että poliisi oli varovainen toimissaan.

Yksi olennainen asia oli ampuma-ase: senhän siis sanotaan olleen lähiomaisen, mutta ei perheenjäsenen. Lisäksi oli epäselvää, miten ase oli ampujalle päätynyt = tekikö joku hänen kanssaan yhteistyötä. Motiivit olivat epäselvät myös, koska lausunnot olivat ristiriitaisia, poika itse kertoi kiusaamisesta, mutta sellaisesta ei ollut muilla (opettajat ja koulutoverit) tietoa. Ei tiedetä vieläkään täysin, oliko teolla suunnitellut uhrit, jne.

Oikeasti tämä on vyyhti, jota ei ratkaista parissa tunnissa niin selkeästi, että se kelpaisi viranomaisille, saatika sitten yleisölle, jos virheitä tapahtuu. Sellaista ei siis voi olla rangaistuskäytäntökään, mustavalkoista.

T: Xante

[Hippi]

Poliisi tuli pian paikalle ja kaatoi 12-vuotiaan maahan kovalla voimalla. Poliisin kovat otteet järkyttivät poikia.

Ovatpa nykyajan pojat nössöjä. Ei ennen poliisin näkemisestä järkytytty.

Jos järkyttyivät, niin sitten heille on annettava keskusteluapua, mutta poliisi toimi by the book eikä siinä ole ikärajaa.

12-vuotiaan kouluampujan kiinniotossa oli yksityiskohtia, jotka herättivät huomion: Tästä on kyse Poliisi piti Vantaan 12-vuotiasta kouluampujaa mahallaan maassa kiinniottotilanteessa. Poliisioikeuden dosentti Henri Rikander avaa, miksi poliisi toimii kyseisellä tavalla. (IL)

Artikkelissa käydään vaihe vaiheelta läpi kiinniottotilanteen eteneminen ja jokaisella vaiheella on perustelunsa, miksi niin toimitaan.

[Kopek]

Kopekin kirjoitusten sävy on arvosteleva, jos oikein tulkitsen?

Ikävä tuottaa pettymys, mutta tällä kerralla kirjoitukseni sävy ei ollut kantaa ottava eikä siten myöskään arvosteleva. Mietin vain, millainen tulevaisuus ampujalla ehkä on.

Myös itse mietin usein sitä, millainen oikeus- ja rangaistuslaitosjärjestelmä olisi sellainen, joka maksimoi ihmisten turvallisuuden mutta myös myönteiset yksilölliset kehityskulut. Millaista ratkaisua esimerkiksi tämän 12-vuotiaan pojan kohdalla ajattelisit parhaaksi?

En ole asiantuntija ihmisiä ampuneiden 12-vuotiaiden käsittelemisessä. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, mikä olisi parasta.

Tilanne näyttää erilaiselta siitä riippuen, minkä osapuolen suunnasta sitä katsoo.

Jos kuvittelee itsensä ammutun lapsen vanhempien rooliin, ajatukset ampujasta ja hänen kohtalostaan eivät ole kovin lämpimiä. "Nirri pois tai loppuiäkseen laitokseen" voi olla ajatus. 

Jos kuvittelee itsensä ampujan vanhempien rooliin, niin kyllähän tilanne on hirveä heillekin.

Itse ajattelen, että rangaistuslaitoksen tehtävä on ensisijaisesti ohjaava, eli se, että rangaistuksia on ja niitä saadaan, oletetaan ohjaavan ihmisten toimintaa osaltaan parempaan suuntaan, ja nimenomaan ennaltaehkäisevästi. Kun rikos on jo tehty, rangaistuslaitos ei välttämättä toimi enää optimaalisesti tämän rikoksen tehneen yksilöllisestä näkökulmasta. Mutta vaikka rangaistukset harvoin muuttavat ihmisiä paremmaksi, on rangaistuslaitoksen ennaltaehkäisevä ohjaava vaikutus yhteiskunnan kannalta tärkeä. Miten tämän yhtälön voisi optimaalisesti ratkaista, Kopek?

TSS esitti vaikean kysymyksen, johon filosofit ja oikeusoppineet ovat miettineet ratkaisua tuhansien vuosien ajan. Välillä on menty toiseen suuntaan ja välillä toiseen. Ei minulla ole mitään taikaratkaisua tähän asiaan.

Yleisellä tasolla olen liberaalin kriminaalipolitiikan kannattaja eli tässä asiassa vasemmistolainen.

Jos järkyttyivät, niin sitten heille on annettava keskusteluapua, mutta poliisi toimi by the book eikä siinä ole ikärajaa.

Jos henkilö on invalidi eikä pysty makaamaan mahallaan, by the book voi tarkoittaa George Floydin kohtaloa. Tuskin tuollaisessa tilanteessa annetaan tilaisuutta esittää lääkärintodistusta, eikä sitä ihmisillä ole muutenkaan mukanaan. 

Poiminta netistä: When police officers encounter a person with a disability, a variety of issues and concerns can arise, sometimes with deadly consequences.

Jos invalidi rimpuilee vastaan ja taistelee elämästään, hän syyllistyy rikokseen. Poliisin voimankäyttöoikeudet syrjäyttävät hänen oikeutensa elää.

Näin Amerikassa: Michigan school shooter's parents each get 10-15 years in prison

https://edition.cnn.com/us/live-news/james-jennifer-crumbley-sentencing-04-09-24/index.html

[Xantippa]

Jos henkilö on invalidi eikä pysty makaamaan mahallaan, by the book voi tarkoittaa George Floydin kohtaloa. Tuskin tuollaisessa tilanteessa annetaan tilaisuutta esittää lääkärintodistusta, eikä sitä ihmisillä ole muutenkaan mukanaan. 

Jos ja jos niin tädillä olisi sedän palkka ja lehmät lentelisi pitkin taivaita tälläkin hetkellä, ynnä helvetti jäätyisi justiin nyt.

Miten tämmöinen jossittelu ja maalitolppien siirtely omasta mielestäsi vie keskustelua eteenpäin? Kun argumenttisi osoitetaan virheellisiksi koskien asiaa, josta parhaillaan keskustellaan, siirtelet keskustelun jossitteluun ja amerikan esimerkkeihin, joilla ei ole käsiteltevän asian kanssa mitään tekemistä. Tällä keskustelutyylillä on joku internetkeskusteluvirhe-nimikin, jota en nyt muista, asian siirtäminen irrelevantteihin tai asiaan kuulumattomiin seikkoihin.

T: Xante

[TSS]

Kopekin kirjoitusten sävy on arvosteleva, jos oikein tulkitsen?

Ikävä tuottaa pettymys, mutta tällä kerralla kirjoitukseni sävy ei ollut kantaa ottava eikä siten myöskään arvosteleva. Mietin vain, millainen tulevaisuus ampujalla ehkä on.

Myös itse mietin usein sitä, millainen oikeus- ja rangaistuslaitosjärjestelmä olisi sellainen, joka maksimoi ihmisten turvallisuuden mutta myös myönteiset yksilölliset kehityskulut. Millaista ratkaisua esimerkiksi tämän 12-vuotiaan pojan kohdalla ajattelisit parhaaksi?

En ole asiantuntija ihmisiä ampuneiden 12-vuotiaiden käsittelemisessä. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, mikä olisi parasta.

Tilanne näyttää erilaiselta siitä riippuen, minkä osapuolen suunnasta sitä katsoo.

Jos kuvittelee itsensä ammutun lapsen vanhempien rooliin, ajatukset ampujasta ja hänen kohtalostaan eivät ole kovin lämpimiä. "Nirri pois tai loppuiäkseen laitokseen" voi olla ajatus. 

Jos kuvittelee itsensä ampujan vanhempien rooliin, niin kyllähän tilanne on hirveä heillekin.

Itse ajattelen, että rangaistuslaitoksen tehtävä on ensisijaisesti ohjaava, eli se, että rangaistuksia on ja niitä saadaan, oletetaan ohjaavan ihmisten toimintaa osaltaan parempaan suuntaan, ja nimenomaan ennaltaehkäisevästi. Kun rikos on jo tehty, rangaistuslaitos ei välttämättä toimi enää optimaalisesti tämän rikoksen tehneen yksilöllisestä näkökulmasta. Mutta vaikka rangaistukset harvoin muuttavat ihmisiä paremmaksi, on rangaistuslaitoksen ennaltaehkäisevä ohjaava vaikutus yhteiskunnan kannalta tärkeä. Miten tämän yhtälön voisi optimaalisesti ratkaista, Kopek?

TSS esitti vaikean kysymyksen, johon filosofit ja oikeusoppineet ovat miettineet ratkaisua tuhansien vuosien ajan. Välillä on menty toiseen suuntaan ja välillä toiseen. Ei minulla ole mitään taikaratkaisua tähän asiaan.

Yleisellä tasolla olen liberaalin kriminaalipolitiikan kannattaja eli tässä asiassa vasemmistolainen.

Eivät ajatuksesi tuota minulle pettymystä (olitpa mitä mieltä tahansa), korkeintaan se, jos pahastuit virheellisestä tulkinnastani. Tarkoitukseni oli saada parempi ymmärrys ajatuksistasi. Minusta on hyvä, että ihmiset pystyvät tuntemaan myötätuntoa kaikkia tapahtuman osallisia kohtaan, tai ainakin, niin itsekin tunnen.

Mitä tulee tuohon "vaikeaan filosofiseen kysymykseen", niin vaikeahan se todella on. Kai tänä päivänä dilemmaa on yritetty hoitaa parantamalla vankien ja valtion huomaan otettujen lasten olosuhteita. Tämä voi kuitenkin herättäää ihmisissä monenlaisia tuntemuksia, ja osa ihmisistä haluaa pelkästään rankaista esimerkiksi rikollisia. Monesti taustalla voi olla ehkä enemmänkin jonkinlainen sumea viha, kuin se, että ihminen harkitusti ajettelisi yhteiskunnan ohjaavan vaikutuksen edellyttävän kovempia pelotteita. Luulen tietäväni, ettet sinä ainakaan kuulu noihin ihmisiin, enkä luullakseni itsekään, koska on niin, että jo valmiiksi heikoimmassa asemassa olevat ovat niitä, joiden kohdalla pelotteet pannaan käytäntöön. Toisaalta tiedän, kuten sanottua, että pelote on on ehdottoman tarpeellinen. Ajattelenkin, että koska ihmisen elämän kurssia on vaikeaa muuttaa enää aikuisuudessa, olisikin yhteiskunnan suurin panostus satsattava ennaltaehkäisyyn, mikä tarkoittaisi aika erilaista menoa kuin nyt.

Edellä mainitusta huolimatta, mitä tulee tämän 12-vuotiaan tulevaan kohtaloon, on kai luotettava, että yhteiskunnalla on kuitenkin nyt aikansa parasta tietoa hoitaa tätä dilemmaa parhaalla mahdollisella tavalla. Vaikka naiivi luottamukseni vallanpitäjien viisauteen ja politiikan taustamotiiveihin onkin saanut elinvuosieni myötä yhä enemmän naarmuja.