Jukebox

[Hayabusa]

^
Lorettan elämästä kertova leffa tuli juuri telkusta, ehti kuitenkin jo poistua Areenasta.

Areenaan tulee hyviä leffoja. Täytyy vain olla tarkkana, sillä etenkin nimekkäämmät poistuvat sieltä nopeasti.

Kävinkin nappaamassa talteen Kaivosmiehen tyttären - unohdan kuitenkin katsoa sen ennen katoamista.
https://areena.yle.fi/1-50830253
Sissy Spacek palkittiin Oscarilla elämäkertaelokuvasta, jossa Loretta Lynn (1932-2022) raivaa tietään Kentuckyn kaivosseudun köyhyydestä country-musiikin ykköstähtien joukkoon. Muissa pääosissa: Tommy Lee Jones, Levon Helm ja Beverly D'Angelo. Ohjaaja: Michael Apted. (Coal Miner's Daughter, USA 1980)

Koska hyvää kantria ei voi soittaa liikaa, niin laitetaan synttärisankarilta toinenkin kipale levylautaselle. Ja tässä on sinistäkin.

[Hippi]

Chris Stapleton on taatusti täälläkin jo soinut, vaikka en muista mitä biisejä olisi ollut esillä. Mutta laitetaan nyt jotain ja jälkimmäiseen taas mixi, jonka voi jättää soimaan. Noissahan ei aina ole kaikki saman esiintyjän biisejä, mutta useimmiten ainakin saman genren. Tämä lienee modernimpaa ja sähköismpää kantria. Minä en ainakaan oikein saa hiekkaa hamapaisiin tästä. Äijän ääni on kyllä ihan kohdillaan, mutta joku kokonaisuudessa ei minusta ole sopusoinnussa. No, myöhemmin kävi ilmi, että tuo rutina oli kohdillaan tuossa ensimmäisessä biisissä, jonka aikana sen kirjoitin, mutta jätin jälkimmäisen perään mixin soiman, niin siellä oli palikat kasassa jo paremmin minun makuuni.

Tämän mixin ensimmäisen biisin on taatusti @Hayabusa soittanut täällä. Hän ei ihan varmasto ole voinut jättää huomiotta kantribiisiä, jossa otsikossa on sekä osavaltio että viina
On kyllä paljon parempi kuin tuo ensimmäinen. Onko tässä kuultavissa jopa bluesahtavia sointuja, onko olemassa kantribluesia? Jos on, niin tämä voisi olla sitä. Mainio biisi.

Toisena tänä aamuna foorumin miesoletetuille kasaria. En oikein koskaan ole ehtinyt tutustua Samantha Fox, joten en oikein osannut edes arvata, mitä sieltä tulee. Ihan pirteältähän tuo meno vaikuttaa. Kurkkasin myös wikistä, millainen ura ja elämä hänellä on ollut ja näyttää käyneen Suomessakin pari vuotta sitten. Levytysura kuitenkin enimmäkseen on ollut 80- ja 90-lukujen taitteessa ja pitkän tauon jälkeen ilmestyi levy vielä 2005. Jälkimmäinen biisi on tuon viimeisen albumin nimikappale ja aloittaa mixin, johon on koottu paitsi Samanthaa niin myös muita kasariladyjä, ainakin mitä tuossa alussa nimiä näkyi listalla.

[Hayabusa]

Tämän mixin ensimmäisen biisin on taatusti @Hayabusa soittanut täällä. Hän ei ihan varmasto ole voinut jättää huomiotta kantribiisiä, jossa otsikossa on sekä osavaltio että viina
On kyllä paljon parempi kuin tuo ensimmäinen. Onko tässä kuultavissa jopa bluesahtavia sointuja, onko olemassa kantribluesia? Jos on, niin tämä voisi olla sitä. Mainio biisi.
...
Toisena tänä aamuna foorumin miesoletetuille kasaria. En oikein koskaan ole ehtinyt tutustua Samantha Fox, joten en oikein osannut edes arvata, mitä sieltä tulee. Ihan pirteältähän tuo meno vaikuttaa. Kurkkasin myös wikistä, millainen ura ja elämä hänellä on ollut ja näyttää käyneen Suomessakin pari vuotta sitten. Levytysura kuitenkin enimmäkseen on ollut 80- ja 90-lukujen taitteessa ja pitkän tauon jälkeen ilmestyi levy vielä 2005. Jälkimmäinen biisi on tuon viimeisen albumin nimikappale ja aloittaa mixin, johon on koottu paitsi Samanthaa niin myös muita kasariladyjä, ainakin mitä tuossa alussa nimiä näkyi listalla.
...

Osavaltiot ja viinakset jää kyllä toiseksi Samantha Foxille. Sopii myös ja erityisesti naisoletetuille - etenkin jos sattuu "pelaamaan toisessa joukkueessa". Hänhän tuli kaapista ulos jo aikaa sitten. Mutta silloin 1980-luvulla Samantha oli nuorten miesoletettujen märkä päiväuni. Eikä syyttä, kuten olemme kuulleet ja nähneet.

[Hippi]

Päivän ensimmäinen tähti on Selena Quintanilla-Pérez, vain 23-vuotiaana kuollut meksikolaislähtöinen the Queen of Tejano. Hänet ampui oman ihailijakerhonsa puheenjohtaja, jota epäiltiin kavalluksesta. Kerrassaan upea ääni nuorella naisella ja hänelle olisi varmaan ollut mahdollisuudet jopa ihan maailman maineeseen, jos olisi saanut tehdä uraa pidempään. Levytysura oli kuitenkin kuuden vuoden mittainen, mutta en muista, että meillä olisi hänestä kuultu, mutta lattaribuumi oli vasta tulossa meillä (ja Euroopassa?) vasta hänen kuolemansa jälkeen.

Tässä jälkimmäisessä on taas mix, joka soittaa useamman biisin, jos automaatti on päällä.

Tästä tulikin nuorena kuolleiden päivä, sillä Sean Costello kuoli huumeiden yliannostukseen juuri ennen 29-vuotispäiväänsä, eli eilen oli hänen kuolemansa vuosipäivä. Hänen sanottiin olleen aikansa lupaavimpia nuoria blueshemmoja, mutta erilaiset mielenterveyden ongelmat ja mömmöt yhdessä veivät tämän tähden ihan ennen aikojaan. Tuossa jälkimmäisessä on vähän pidempi livesetti, jos joku haluaa katsoa.

[Hayabusa]

^
Olipas surullisia kohtaloita. Siksi täytyi etsimällä etsiä vielä elossa oleva synttärisankari. Vaikka Akon edustaa bling-bling-genreä, niin hän on onnistunut välttelemään pahat piirit ja on vielä hengissä.

[Melodious Oaf]

Laitetaan masiinaan pari kevyttä ja vähän haikeaa rallattelua.

[Hippi]

Päivä aloitetaan muinaisella kaikkien pikkutyttöjen suosikilla ja äitien inhokilla ja korvamadolla. Tämä biisi on kuin finni nenänpielessä, pakko kokeille vieläkö se tekee kipeää
Päivänsankarina on Posh Spice Beckham.

Haukuttuani tuon biisin, joka vuosien jälkeen tuntuikin ihan kivalta, soitetaan vielä toinen spaissarien biisi, josta aikanaan jopa vähän tykkäsinkin.

Toinen on sitten aivan tuntematon aussi, Phil Jamieson. Varmaan paikallinen kuuluisuus, kun tuo listakaan ei hänestä oikein mitään kerro. Mutta kuunnellaan nyt tällaista helposti unohdettavaa laulelua, jota tietysti videon kommenttikentässä on kovasti kehuttu. Tuosta ensimmäisestä biisistä tulee kyllä mieleen joku tunnetumpikin laulaja. Videot on kai aika tuoreita, sillä kaveri on syntynyt 1977 ja kyllä vähintäänkin sen ikäiseltä noissa näyttääkin. Poikkeuksellisen hyvät videot on äijällä.

[Hippi]

Laitan nyt vielä yhden synttärisankarin, kun yllättäen Hanna Pakarinen oli tuolla listalla, jolla ei juurikaan suomalaisia ole näkynyt. Hanna on vähän outolintu mielestäni. En tiedä, mikä mättää, kun ei oikein sitä tähteyttä ole tullut kauan kestäneestä yrittämisestä huolimatta. Pikaisella selauksella häneltä löytyy kovin monenlaista yritystystä hevihenkisestä ihan kansanlaulunomaiseen biisiin ikään kuin kaiken aikaa olisi sen oman tyylin hakemista. Ihan hyvä laulaja Hanna on, siitä ei kai homma jää kiinni, mutta eikö taustajoukot ole osanneet löytää hänelle oikeaa polkua jota kulkea. Pilasiko se "Leave me alone" -viisu Hannan maineen, sillä sehän oli ihan kamala biisi.

ps.
Ei voi olla totta. Tämän viestin kirjoitettuani vasta avasin päivän lehtien selailun ja yllättäen siellä oli juttu Hanna Pakarisesta ja tämän vaikeasta parisuhteesta. Siinäkö yksi syy, miksi ura ei ole lähtenyt ansaittuun lentoon.?  https://www.is.fi/musiikki/art-2000010363441.html

[Hippi]

Tänään ei ole ollut kovin suosittu päivä syntyä eikä taaskaan löytynyt tuttuja nimia. Piti sitten tuntemattomia kokeilla, josko heistä olisi aamun soittoon kuunneltavaa. Ensimmäisenä tuli vastaan Clarence "Gatemouth" Brown bluesmies, joita näköjään kannattaa aina kokeilla. Näyttäisi, että ainakin noilla livetaltioinneilla Gatemouth ei ota suurta pääosaa laulajana, vaan koko bändi pääsee esiin, näin myös tuossa jälkimmäisessä. Näin siitä huolimatta, että listani esitteli häne vain laulajana, mutta kivastihan tuo näpelöi kitaraakin laulun ohessa.

Ensiksi valikoitui biisi, joka minulle on erityinen lapsuusvuosilta. Monet on sitä versioineet ja se toimii hyvänä mittarina. Jos sen versioi niin, että biisiä ei ole pilattu, niin tyyppi on ihan kelvollinen.

Tässä toiseksi jammailuhenkinen live biisi ja laitoin tuohon pitkän osoitteen, jos siitä pääsisi tämän livekeikan muihinkin biiseihin, sillä tuo on listan ensimmäinen siltä listalta. Itselläni ainakin tuubissa tämä toimi niin, että tauotta lähti seuraavaan.

Nyt saakin jäädä tähän yhteen, sillä en malta jättää tuota keikkaa kesken kuunnellakseni muita jokseenkin nimettömiä ehdokkaita.

[Hayabusa]

Tänään ei ole ollut kovin suosittu päivä syntyä eikä taaskaan löytynyt tuttuja nimia. Piti sitten tuntemattomia kokeilla, josko heistä olisi aamun soittoon kuunneltavaa. Ensimmäisenä tuli vastaan Clarence "Gatemouth" Brown bluesmies, joita näköjään kannattaa aina kokeilla. Näyttäisi, että ainakin noilla livetaltioinneilla Gatemouth ei ota suurta pääosaa laulajana, vaan koko bändi pääsee esiin, näin myös tuossa jälkimmäisessä. Näin siitä huolimatta, että listani esitteli häne vain laulajana, mutta kivastihan tuo näpelöi kitaraakin laulun ohessa.

Ensiksi valikoitui biisi, joka minulle on erityinen lapsuusvuosilta. Monet on sitä versioineet ja se toimii hyvänä mittarina. Jos sen versioi niin, että biisiä ei ole pilattu, niin tyyppi on ihan kelvollinen.

Bändissä näyttäisi veivaavan kitaraa myös Carlos Santana ja Buddy Guy. Eli ihan kelvolliset tukijoukot. 

Keppimiehetkin tykkäävät vierailla toisensa esityksissä. Tässä Kaveri Kaveri Erkin ja parin muun kanssa.

[Hippi]

^
Tuollaisissa tapaamisissa voisi olla kiva olla kärpäsenä katossa ja kuunnella kimppakivaa. Tietty yleisön edessäkin ovat hyvää kuunneltavaa, mutta luultavasti jossain vapaamuotoisessa jammailussa voisi olla vielä rennompaa menoa.

Aamusella liki pari tuntia kuuntelin tuota kun Tuubi oli suosiollinen. Välillä oli aika jatsahtavaakin meno, mutta kaiken kaikkiaan hyvin rentouttavaa oli tuo ja ansaitsee päästä myös musiikkipalvelulle tiedoksi, että saa minulle tarjota

[Hippi]

Vähissä oli tämän päivän suuret kuuluisuudet, mutta löytyihän joukosta yksi tuttukin nimi, Alan Price, Animalsin kosketinsoittaja. Enpä sitäkään tiennyt, että Animals oli itse asiassa uudelleen vetävämmin nimetty bändi, joka oli syntynyt nimellä Alan Price combo. Mutta tulipa nyt tuokin nähtyä. Animals lopetti 1965, tai ainakin Alan lähti siitä lätkimään ja aloitti soolouran. Tuossa nyt ensin tuttu biisi Animalsin ajoilta ja pakko sanoa, että ei ihan vedä vertoja Eric Burdonin rouhealle laulusuoritukselle. Ei laulussa sinällään vikaa ole, mutta hiukan siloteltu ainakin tähän biisiin. levytysura jatkuin läpi 70-luvun, mutta sen jälkeen näytti hiipuvan vain muutamaan yksittäiseen yritykseen.

Tässä sitten ei ole mitään jäljellä entisestä. Itse asiassa yhden toisenkin biisin kuuntelin enkä tunnistanut laulua enkä tyyli enkä sitä uskaltanut laittaa tarjolle, kun en ollut varma, olisiko joku toinenkin laulaja samalla nimellä. Siinä ei ollut laulajan kuvaa lainkaan. Mutta hyvin saman tapainen biisi oli kuin tämäkin. Ehkä tyylin muutos johtuu siitä, että hän on tehnyt myös soundtrackeja? Mutta kaiken kaikkiaan hämmentävää minulle tuo on nyt ollut.

Toisena tänään The New Seekers, jonka laulaja Eve Graham on päivän sankari. Hän on se tummatukkainen tyttö porukasta. Laitoin tuohon vähän pidemmän, noin 20 minuutin, setin. Tuttuja renkutuksiahan nuo taitaa kaikki olla siltä ihanalta 70-luvulta, jolloin kai tehtiin parasta poppia ikinä
New Seekersien laulajathan on vaihtuneet tiuhaan kuin poliitikon mielipiteet, joten toivottavasti Eve nyt on tuossa mukana, vaikka wikin mukaan hänen ei pitäisi olla tuossa mainittuna vuonna. Mutta vertasin laulajan kasvokuvaa Even kuvaan ja kyllä hän minun silmin näytti Eveltä, jopa otsatukan kampaustapa osui kohdilleen. Mutta jos joku tietää paremmin, niin kertokoon.

Vielä bonuksena varman päälle Even vähän myöhemmiltä vuosilta yksi lempparibiisini. Kyllähän Evellä on ääni, josta olisi malliksi monelle nyky"laulajalle". 

[Hayabusa]

Viime aikoina täällä on soinut monenmoista kantriäijää. Joten on aika antaa tilaa myös maalaistytöille. Jihaa!

[Hippi]

^
Ihan kiva ja tuota kastellessani lähti ajatus poukkoilemaan, jotta voisiko kantrilaulaja olla uskottava, jos paketti olisi koottu vähän vähemmän kliseisesti. Eli vaatetuksena farkut, buutsit ja ruutupaita tai mekko, joka on hiukan hippihenkinen. Voisiko nainen olla uskottava kantrilaulaja, jos olisi pukeutunut kuin hevibändin laulaja ja kasvoilla olisi todella vahvat meikit.

Tietysti samaa voisi pohtia päinvastoin, mitä jos hevibändin laulaja näyttäisi ruotsalaiselta eloveenatytöltä oljenkeltaisine hiuksineen sievässä mekossaan, jossa olisi kivat valkoiset pitsisomisteet. Voisiko tämä olla uskottava pyörittämässä hilselinkoa ja laulamassa (tai ärjymässä) nyrkki pystyssä

Yritin miettiä olisinko koskaan nähnyt kummassakaan genressä "väärin koottua pakettia", mutta eipä tullut mieleeni. En keksinyt kummastakaan edes tavallisiin siisteihin kaupunki/arkivaatteisiin pukeutunutta laulajaa. Ja vaikka tuon pohdinnan kirjoitin naisista, niin ihan sama oikeastaan miehissä, mutta miehissä tuo ei ole niin silmiinpistävä, sillä pukeutumisen vaihtelut on yleensäkin vähäisempiä ja onhan kantrin puolella "man in black"

Ja jotta ei menisi kuivaksi höpinäksi nainen, jonka hiusten väri piti tarkistaa