Muulla kielellä kuin suomeksi kirjoittaminen

[a4]

^ Pointtini oli lähinnä se miten tietokone toimii. Laskukoneena.
Pohjimmiltaan. Kuten ihminen on pohjimmiltaan alkeishiukkasia ja energiaa.
Kyse on siis pohjimmaisesta kuvaustasosta, sen kielestä.
Kvantitatiivisuuteen nojaava tiedekin maailman parhaana kuvaajana on pohjimmiltaan matematiikan kieltä.
Voimmeko ajatella nykyistä globalisoituvaa kehitystä, yhteiskuntaamme ja arkeamme ilman tietokoneita?
Lisäksi ne toimivat joka maassa ja kielialueella samalla tavalla.
Ihmiskunnan kehitys, tiede, markkinatalous ja yhteiskunnat lepäävät yhden yhteisen kielen eli matematiikan varassa.
Lisäksi tietokoneiden simulointivoima ja kvanttilaskennan potentiaalinen voima viittaavat tulevaisuuteen jossa voidaan simuloida ennennäkemättömän tarkasti jopa kokonaista universumia.
Ollaan kysymyksen äärellä, mikä erottaa kopion aidosta?

Voisikohan verrata tietokoneen laskennallista prosessointia konekielisine käskyineen korkeammille ohjelmointikielille, tieteen laskennallisiin mittauksiin tieteen kielellä luonnollisille kielille, sortumatta liialliseen vertauskuvallisuuteen?

[safiiri]

Poimittu talteen Saksitut-ketjusta:

Noh - kun nyt siis muunsit viestin laskukoneella numeroiksi, niin saako siitä viestin sisällön selville millä tahansa maailman kielellä? Vai onko se vain numeroiksi muunnettu, mutta suomenkielinen lause?

PS. Itse pidän laskemista ja matematiikkaa kyllä hieman eri asioina. Luulen, ettei matematiikan opiskelijat yliopistossa hirveesti harjoittele laskemista.

Ihan yhtä hyvin olisin voinut muuntaa tietokoneella viestin sisällön jollekin toisellekin kielelle, vaikkapa Google kääntäjän avulla.

Mutta silloinkin se olisi ollut sitä toista kieltä, ei siis mitään universaalia ja kaikkialla maailmassa ymmärrettyä kieltä. Ovathan kirjaimetkin useissa kielissä samoja, mutta siltikään kieli ei ole samaa. Tässäkään se, että muunnat viestin numeroiksi ei tee siitä universaalia.


Toki, mutta nythän puhuttiin siis siitä, miten matematiikka on universaali eli kaikkialla maailmassa ymmärretty kieli. Siis kieli, jota ei tarvitse kääntää, vaan se ymmärretään kaikkialla kääntämättä sitä paikalliselle kielelle.


Matematiikka on varmasti erinomainen kieli tietynlaisten viestien välittämiseen, mutta kömpelö tai jopa kyvytön monissa sellaisissa viesteissä, joissa puhuttu / kirjoitettu kieli toimii hyvin ja tehokkaasti. Joskus taas elekieli pesee ne molemmat ihan 6 - 0. Sekin on oma kysymyksensä, onko kielen universaalius hyve. Vai onko itse asiassa puhuttujen kielien tärkeä ja arvokas piirre se, että ne ovat joka puolella erilaisia? Ainakin kuulemma niissä tallentuu tietoa, joka saattaa kadota, jos kieli katoaa.

Tietokonekäännöksissä lasketaan laskukoneella kieliä toisille kielille. Matematiikan kielellä.
Esim. Google kääntäjässä jokin luonnollinen kieli muunnetaan ohjelmointikielillä numeroiksi ja numerot lasketaan sekä muunnetaan joksikin luonnolliseksi kieleksi.
Tai tietokoneilla välitetaan internetin kautta tekstiä, elekieltä, musiikkia tai kuvakieltä, muuntamalla ne ohjelmointikielillä laskuiksi ja laskuista takaisin alkuperäiseen muotoonsa.

Ihmiset - kun osaavat useita kieliä - tekevät tuon Google-kääntäjää paremmin. Eikä se biteiksi käännetty kieli tietokoneessa muutu englannista suomeksi, vaan vain englannista biteiksi ja taas takaisin englanniksi. Siten siis englannin kieli ei tuossa prosessissa muutu millään tapaa universaalimmaksi, vaan pysyy englantina. Matematiikka universaalina kielenä on jotakin ihan muuta kuin tuo oikeastaan ihan tavanomainen kääntämisen prosessi. Niinhän me jo teemme kirjoittaessamme kieltä. Käännämme äänteet kirjaimiksi, jotka voimme jälleen kääntää puheeksi halutessamme. Mielestäni on syytä tehdä selvä ero kielen kääntämisen ja kielen universaaliuden välillä.

Tästä tämä pohdinta taisi lähteä:
https://kantapaikka.net/index.php/topic,68.msg23519.html#msg23519
Sen lisäksi matematiikka on yleismaailmallinen kieli toisin kuin ruotsi.
Matematiikka on universaali eli tieteen kieli ja kaikkialla maailmassa kasvavasti ymmärrettyä teknologian, koulutuksen, tieteellisen maailmankuvan ja ajattelun tärkeää yleiskieltä. Siis kieli, jota osaavien ei tarvitse toisilleen kääntää, vaan sitä ymmärretään globaalin kasvavasti kaikkialla kääntämättä sitä paikalliselle kielelle.
Toki suurimman osan tästä matemaattisesta keskustelusta hoitavat kasvavasti tietokoneet ja tietojärjestelmät mutta mekin tarvitsemme monimutkaistuvassa työssämme ja arjessamme kasvavasti matemaattisia taitoja. Tilastojen ja suhdelukujen ymmärtämistä, laskentoa ym.

Mutta nimenomaan tietojärjestelmä ei siis kääntäessään kirjoituksen biteiksi tai bitit kirjoitukseksi muunna kieltä universaaliksi.

Kielen universaalisuuden hyveen pohdinnan voi rinnastaa tieteen universaalisuuden hyveen pohtimiseen.
Onko hyvä että tieto ja sovellutukset ovat mahdollisimman kattavasti toimivia?
Onko universaalisuuteen pyrkivä tiede ollut floppi vai menestys, yhteiskuntien tuho vai voima?

Universaalius on hyve - silloin kun ollaan tilanteessa, jossa siitä saadaan tarkoituksenmukaisia etuja. Mutta myös ei-universaali on tarkoituksenmukaista ja hyve joissakin tilanteissa. Tietojärjestelmissäkin tehdään paljon ja ankarasti töitä sen eteen, että kaikki tieto ei nimenomaan olisi helposti muiden käytettävissä, vaan pysyisi salattuna muilta kuin niiltä, joille tieto kuuluu.

Mutta siis - lähinnä pointtini on tässä ollut, ettei numeroiksi käännetty suomenkielinen viesti muutu kirjaimista numeroiksi muutettuna yhtään universaalimmaksi. Google-kääntäjäkään ei tee viesteistä universaaleja, vaan - nimensä mukaisesti - kääntää niitä kielestä toiselle. Universaalia kieltä ei tarvitsisi kääntää.

Universaaliksi voisi luokitella matematiikan lisäksi nuotit, jotka ovat laajalti yhteisesti tunnettuja ympäri (musiikki)maailmaa. Myös liikennemerkit ovat omanlaisensa universaali tapa viestiä, vaikka niissä toki esiintyy myös kirjoitettuja eri kielillä kirjoitettuja viestejäkin. Hyvin universaaleiksi on todettu tietyt eleet ja ilmeet, jotka vaikuttavat olevan hyvin samanlaisia ja myös kaikkien samaan tapaan ymmärrettyjä joka puolella maailmaa ja kaikilla ihmisillä. Ei taida olla sellaista ihmisyhteisöä, jossa hymy tarkoittaisi jotakin hyvin erilaista kuin meillä. Tietokoneet - tai edes matematiikka - eivät siis ole ensimmäiset universaalit kielet, joita meillä on. Elekieli on näistä silleen erityinen, että sitä ei tarvitse erikseen opiskella, vaan sen kaikki oppivat vain elämällä ihmisyhteisössä ja vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Nuotit, matematiikka ja liikennemerkit pitää erikseen opiskella, jotta niitä ymmärtää. (Tietenkin tietotekniikka voi olla kääntämisessä apuna, mutta siihen turvautuminenhan ei tarkoita kyseisen kielen osaamista.)

Vaikka tietotekniikka toimii joka puolella samaan tapaan, niin silti oli taannoin aika turhauttavaa yrittää varata pääsylippuja järjestelmästä, joka kyllä hienosti toimi omassa laitteessa - mutta puhui ainoastaan kataloniaa. Ei siinä edes oikein saanut mitään aikaiseksi edes google-kääntäjän avulla, vaan oli parasta marssia receptioniin ja pyytää paikallista elävää ja kataloniaa taitavaa ihmistä avuksi. Se tietokoneen kautta toimimisen universaalius oli varsin puutteellista tässä tilanteessa.

[Aasilaulu]

^ Pointtini oli lähinnä se miten tietokone toimii. Laskukoneena.

Sulla saattaa olla tässä joku pointti. Mutta mä nyt edelleen prässään tästä kääntäjäasiasta, kun siinä tuntuu silti joku erimielisyys vaivaavan.

Nyt kun tähän ruudulle tulee glyyfejä eli näkyviä merkkejä, siellä taustalla rullaa koko ajan kenties Unicode, joka määrittää yksilöivän koodiarvon näille merkeille, ja se taas perustuu binäärilukuihin. Kun haluat sanoa, että tietokone "puhuu binääriä" eli on laskukone, se on totta kai monessa kohtaa asiallinen vertaus. Mutta yhtä hyvin voisi rinnastaa sen binäärin tietokoneen aistijärjestelmän raakadataksi ja sanoa, että kaikki ärsykkeet, mitä sinne sisään tulee, pitää muuttaa binäärikoodiksi, jos haluaa että tietokone voi niitä käsitellä.

Tämä on vielä eri asia kuin minkään ongelman ratkaiseminen eli se, miten niitä käsitellään ja miksi ja mitä niillä tehdään. On harhaanjohtavaa sanoa, että tietokone puhuu binäärikoodia. En minäkään puhu "hermoimpussia", vaan kyse on sitten kuitenkin täysin eri tason asioista.

[a4]

Olettaakseni Saares, jonka kommentista(joka löytyy tämän viestin viimeisestä lauseesta) tämä keskustelu matematiikan kielen universaalisuudesta lähti liikeelle, ja samanmielisesti myös minä tarkoitamme matematiikan kielen universaalisuudella lähinnä sitä että se on tieteen kieltä ja sellaisena kattavin ja toimivin kieli koko universumin kuvaamiseen. Sen varassa siis lepää myös koko teknologinen kehitys ja nykyisten yhteiskuntiemme infra sekä oma arkemme ja tulevaisuutemme, yhä globaalimmin ja pian myös universaalimminkin, avaruuteen levittäytyen.

Tässä muutamia Googlauksia haulla "matematiikka universaali kieli":
Matematiikka on sekä itsenäinen tieteenala että universaali kieli,..
Matematiikka on universaali kieli.
Se matematiikan ajattelu on universaalia kieltä,..

Noista linkeistä jo selvinnee, missä mielessä matematiikka on yleismaailmallinen kieli toisin kuin ruotsi.

[Aasilaulu]

Mua rassaa lähinnä se, että usvaisesti kuvitellaan jotain kiihottavaa ajatusta matematiikasta, ja sitten kun vaaditaan että pitäisi oikeasti ymmärtää niitä metaforia ja sanoakin asoita täysin jämptisti, tämä on kohtuutonta, vaikka juuri se on matematiikassa ehkä keskeisin piirre kaikista.

Luonnolliseen kieleen ja sen ilmiöihin voi soveltaa matemaattisia ratkaisumalleja. Jos nyt vaikka on sellainen ajatus että jotkin sanat ovat synonyymeja tai lähes synonyymeja, sitä mitä tämä tarkoittaa, voidaan lähestyä matemaattisesti niin, että rakennetaan käsiteavaruutta graafeina, joissa käsitteet ovat noodeja ja niiden väliset relaatiot näitä noodeja eli solmuja yhdistäviä kaaria. Tällöin voidaan operoida matemaattisesti hyvin ymmärretyillä olioilla ja mallintaa esimerkiksi merkityksen samankaltaisuutta graafien avulla.

Tai sitten voi lähestyä koko synonymian ajatusta joltain ihan toiselta kantilta, ja yleensä huomaa, että hyödyllisin lähestymistapa määräytyy pitkälle sen mukaan, mihin pyritään ja mitä halutaan ns. ratkaista.

Matematiikka on sekä itsenäinen tieteenala että universaali kieli,..

Yksi virke jossain tutkinto-ohjelman mainosteksinomaisessa esittelyssä.

Matematiikka on universaali kieli.

Lainatakseni tätä lähemmin:

Matematiikka on edistystä, se on hyvinvointia. Matematiikka on universaali kieli. Tästä syystä haluamme kertoa, miten upea asia matematiikka on, ja miten tarvitsemme sitä vielä tuhansia vuosia eteenpäin. Tervetuloa mukanamme seuraamaan, kun esittelemme sata tarinaa matematiikasta!

Ok, selvä.

Se matematiikan ajattelu on universaalia kieltä,..

Tässä taas puhutaan muulle kielelle käännetystä suomalaisesta matematiikan oppikirjasta, ja pointti on, että sen voi oletaa (käännettynä tosin) toimivan sielläkin.

Noista linkeistä jo selvinnee, missä mielessä

Mua jotenkin puistattaa tollanen. Mitä ymmärrystä sä täällä Google-töräytyksellä kuvittelet välittäväsi? Ei tarvitse ymmärtää, mitä sanoo, koska "matematiikka on hienoa" ja "matemaatikot osaa sitä" ja koska totuuskin on heti astetta matemaattisempi käsite, jos sen operationalisoi Google osuminen määräksi.

Ei nyt sillä, etteikö jossain mielessä olisi ihan validia sanoa, että "matematiikka on kieli", mutta mun mielestä sillä ei ole toteamuksena ihan niin hirveästi arvoa, jos ei sitä osaa suhteuttaa muutoin kuin joksikin usvaiseksi leijailevaksi itselle hienoja viboja tuottavaksi hippeilyksi.

[safiiri]

Tulee mieleen se Tuntemattoman sotilaan räkninki, jossa olivat laskeneet, ettei soltulla voi olla nälkä, vaikka vatsa kurnii. Matematiikka ja tiede ovat ehdottomasti tarpeellisia ja tärkeitä. Mutta niiden nostaminen kaiken muun yläpuolelle ei edistä ihmisten hyvinvointia sen paremmin kuin ymmärrystäkään. Hienoinkin työkalu on toimiva vain silloin, kun sitä käytetään oikeaan asiaan ja sen käyttäjäkin osaa asiansa.

Matematiikan suitsutuksesta yli kaiken mulle tulee myös mieleen se suomalainen kuvataiteilija, joka löysi ratkaisun matemaattiseen ongelmaan kuvataiteensa kautta. Matematiikan avulla siihen ei ollut kukaan kyennyt. Toki ratkaisu sitten vielä todistettiin matemaattisesti, mutta jostain syystä ratkaisun löytymisen avain siis olikin matematiikan sijaan taiteessa.

https://www.hs.fi/tiede/art-2000004999176.html

Kaiken kaikkiaan on minusta outo ajatus, että meidän pitäisi muodostaa jokin hierarkia ja valita tärkeysjärjestys ihmisen erilaisilla kyvyille ja toimintatavoille tai elämämme osa-alueille. Miksi olisi jotenkin olennaisen tärkeää saavuttaa konsensus siitä, onko matematiikka arvokkaampaa / tärkeämpää kuin kieli? Jostain syystä a4 kommunikoi tällä palstalla kirjoitetulla kielellä. Epäilen myös, ettei hän edes matemaatikoille yritä puhua vain matemaattisin lausekkein ja numeroin. Saati että hän käyttäisi pelkkää matematiikkaa vaikkapa lasten kasvattamisessa. Itse matematiikassakin taidetaan tunnistaa - ainakin jotkut näin väittävät - myös esteettisiä arvoja. Siten itse matematiikkakaan ei ole "puhdasta", eikä kommunikoi pelkästään matemaattisesti, vaan siihen matemaatikko reagoikin esteettisen kykynsä kautta.

[Aasilaulu]

Mulla oli varmaan eilen vähän hermot tavallista kireämmällä myös. Kyllä mua tavallaan ärsyttää että verrataan ruotsia ja matematiikkaa ja sanotaan että "matematiikka on universaali kieli toisin kuin ruotsi".

Toisaalta taas en ihmettele kovasti sitä, että matematiikkaa painotetaan niin suuresti. Yhä useammalle vanhastaan "pehmeämmälle" alalle on tulossa tai tullut jo mukaan tietotekniikkaa ja data-analytiikkaa ja mitä lie. Millä tahansa tieteenalalla on hyötyä siitä, että tilastollinen analyysi (noin esimerkiksi) on jollain lailla tuttua ja onnistuu.

Sillä tavalla se tietysti on vähän tyhmää tai kurjaa, että esimerkiksi kielellinen lahjakkuus on sekin ihan oikeasti todellista, vaikka se ei esiintyisikään samassa päässä matemaattisen osaamisen kanssa. Jos (todella pitkällä tähtäimellä) ruvetaan vaatimaan sitä, että pitää olla matemaattista osaamista ja kaikki muu on sellaista "kivaa bonusta", ehkä siinäkin jotain menetetään.

En tiedä, hahmotatteko matematiikkafanit, mitä tässä tarkoitan. Vision tässä nyt aika pitkälle, mutta jos ajatellaan, että samaistetaan osaaminen ja älykkyys aika lailla pelkästään matemaattiseen ja samalla katsotaan joku sosiaalinen älykkyys ja sen ohella verbaalinen tai musiikillinen tai millä muulla tavalla tahansa ilmenevä osaaminen ja älykkyys ikään kuin "luonteenpiirteeksi" tai "kivaksi lisäksi", silloin tehdään aika syvää kuilua ns "oikeiden osaajien" ja "taidehippien" välille. Oikeasti se menee tietysti niin, että ihmiselämä ei ole näin mustavalkoista. Joku voi hyvin innostua matematiikasta vasta yliopistossa tai myöhemmällä iällä -- niin että matematiikan tulokset ovat siihen asti olleet suht surkeita. Ja sitten voi käydä niin, että joku lukiomatikassa erinomaisesti pärjännyt löytääkin sisältään sen kokin tai viulistin ja osuu tässä valinnassaan aivan oikeaan. Tai että jossain organisaatiossa tai projektissa tarvitaan erilaista osaamista, ja se on aivan jees että niitä yhdistelmiä on erilaisia. 

Mutta se että matematiikan arvosanoista saa kovemmin painotettuja pisteitä ei nyt ihan vielä tarkoita sitä, että matematiikasta oltaisiin tekemässä jotain ainoaa akateemisen kelpoisuuden mittaria -- tai että tässä tehtäisiin sellaista tosi pitkälle vietyä ihmisten mustavalkoista kahtiajakoa.

Tässä koko rinnastuksessa jossa matematiikka ja sen osaaminen samaistetaan luonnollisten kielten osaamiseen piilee sellainen mielestäni vähän tarkoitushakuinen juttu, että...  luonnollisen kielen oppiminen on osa ihmisen luontaista kehitystä ja se tapahtuu lähes itsestään. Luku- ja kirjoitustaito taas ovat eräänlaisia luonnolliseen kieleen liittyviä teknologioita, joiden käyttö on opeteltava erikseen. Koululaitosten yhtenä isona saavutuksena on se, että nimenomaan luku- ja kirjoitustaidosta on tullut eräänlaisia jokaisen ihmisen ja kansalaisen perusvaimiuksiin kuuluvia taitoja. Englanniksi käytetään "literacy" termiä myös kuvainnollisesti, esim "digital literacy" ja vastaavaa.

Siinä analogian taustalla piilee sellainen, että ikään kuin matematiikka olisi luonteeltaan samanlainen, että se on ihmiselle luontainen asia, mutta on vain opeteltava tietyt luku- ja kirjoitustaitoon rinnastettavat tekniikat. Matemaattinen ajattelu itsessään on ihmiselle luontaista ja jotenkin sitä jalointa ja hienointa ajattelua. Tai sitten matematiikka on kuin vieras kieli, joka ensin tuntuu vaikealta, mutta sitten se työn kautta tulee hiljalleen omaksi.

Tuo jälkimmäinen analogia toimii nimenomaan analogiana. Mutta itse kyseenalaistaisin sen liian pitkälle viemistä ja korostaisin, että se pitää kuitenkin ymmärtää analogiaksi -- tai muuten se sumentaa ymmärrystä tai ei ole ymmärtänyt ollenkaan.

Nimittäin asian voi nähdä myös niin, että matematiikka kokonaisuudessaan ei ole mikään ihmisen "luontainen" asia, vaan matemaattinen ajattelu ja päättely, niin täsmällisesti ja kurinalaisesti asioiden hahmottelu ja loogisten seurausten armoton jahtaaminen -- nämä ovat lähes ihmisluonnon vastaisia asioita ja äärimmäisen kovan ponnistelun takana. Ei sitä sen takia tehdä, että se on puhumisen tapaan jotenkin ihmiselle lajityypillistä tai luontaista, vaan sitä tehdään koska se on vaikeaa ja koska jotkut nyt vain nauttivat sellaisestakin. Totta kai siihen liittyy myös ihan älytöntä riemua, kun tulee onnistumisia ja oivalluksia, mutta niinhän se on muutoinkin elämässä, että sellainen minkä eteen täytyy nähdä oikeasti vaivaa ja ponnistella, tuottaa sitten sitä tyytyväisyyttäkin tai "palkitsee" aika eri lailla.

Pitäisin jollain tavalla tärkeänä että ei lähdetä sekoittamaan luonnollisia kieliä ja matematiikaa, ja että pidetään tässä asian todellinen luonne kirkkaana mielessä. Yhdellä tapaa se näkyy kyllä siinäkin, että jos matematiikka olisi samalla tavalla luontaista tai siellä taustalla olisi joku "perimmäinen helppous", minkä ihmeen takia a4 tai kukaan muukaan tänne väkästelisi mitään tekstejä tai lämäilisi Google-linkkejä, kun voisi yhtä hyvin laskea ja pyöritellä vihkoon teoreemoja. 

[a4]

Toisaalta en ole myöskään koskaan nähnyt syytä asettaa kieliä ja matemaattisia aineita vastakkain.
https://www.lily.fi/blogit/hyvalla-tiella-pitkalla-mielella/puhutko-matematiikkaa-kuinka-oppia-luonnontieteita-kielitieteilijan-taktiikka/
Matematiikan toteaminen ruotsinkieltä universaalimmaksi ei tarkoita niiden asettamista kielinä toisiaan poissulkevasti vastakkain, yhtä vähän kuin fysiikka ja Ruotsin historia olisivat vastakkaisia tieteinä ja tutkimusalueina.

kieli käsitetään laajassa merkityksessä: Kieli ei ole vain sanoja, tekstejä tai
ajatusten verbaali muoto. Kieltä on mikä tahansa väline tai keino hahmottaa ja välittää omaa ajattelua.
Kieli viittaa siis myös esimerkiksi kehonkielellä tai musiikin nuoteilla ilmaistuihin tunteisiin ja
ajatuksiin. Samoin kieltä on kosketus tai kädenpuristus, jolla viestit tuttavalle luottamuksesta,
läheisyydestä tai mieltymyksestä.
Matematiikan kieli on universaalia eli samoilla käsitteillä on identtinen merkitys eri
konteksteissa ja kulttuureissa.
https://www.oph.fi/download/189924_Kielitietoisuus_matematiikka.pdf
Opetuksessakaan ei toivottavasti aseteta eri oppiaineita tarpeettomasti vastakkain, toisiaan poissulkevina.
Tähän liittynee aiheesta nouseva tunteikaskin keskustelu matematiikan painottamisesta muiden aineiden kustannuksella.

Taloustutkijoiden enemmistö on kuitenkin tällä hetkellä
valinnut matemaattisen lähestymistavan – eikä ilman
hyvää syytä.
http://www.helsinki.fi/jarj/ktto/Kapitaali/pdf/K20012.pdf
Matemaatikot ja tietokoneet pyörittävät nykyään maailman rahavirtoja. Myös humanistiset tieteet sulautuvat digitalisoituvassa maailmassa globaalin teknologian ja monitieteellisen tutkimuksen vaikutuksesta kvantitatiiviseen suuntaan.

Wheeler's "it from bit" concept implies that physics, particularly quantum physics, isn't really about reality, but just our best description of what we observe. There is no "quantum world", just the best description we have of how things will appear to us. As Niels Bohr, one of the founders of quantum theory, said:"It is wrong to think that the task of physics is to find out how Nature is. Physics concerns what we can say about Nature."
https://plus.maths.org/content/it-bit
Kielestä ja universaaliudesta puhuttaessa, puhumme kuvaamisesta ja pohjimmaisesta kuvaustasosta.
Soveltavan matematiikan informaatioteoria on tuomassa filosofisestikin tuoretta uutta näkökulmaa tähän.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Informaatioteoria
Puhumattakaan sen nykyisestä olennaisuudesta teknologiseen edistykseemme digitalisaation synnyttäjänä.
Fyysikot pohtivat jo kaiken kuvaamista fysiikan alkeishiukkasten sijaan informaation peruskäsitteillä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Digitaalinen_fysiikka
Filosofisestikin kyse on kaikkien kuvausten sidonnaisuudesta havaitsijaan, kuvaajaan, Einsteinin suhteellisuusteorian tapaan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Digitaalinen_filosofia
Kvanttilaskenta mahdollistaa kehittyessään yhä tarkemman universumin mallintamisen laskennallisilla simulaatioilla, myös luonnollisten kielten osalta.

simple arithmetic seems to be interwoven into our very nature.
https://www.universetoday.com/120681/mathematics-the-beautiful-language-of-the-universe/
Matematiikan avulla ihmiskunta on kehittynyt maatalouskulttuureiksi, kukoistaviksi sivilisaatioiksi, kehittyneen tieteen harjoittajaksi, teolliseen ja moderniin globaaliin teknologian aikaan,..informaatioteoria käsittääkseni tavoittelee fysiikan ohella jopa matemaattista kaiken yhtenäisteoriaa universumista.
Tieteellistä teoriaa joiden ennusteet ovat toista luokkaa kuin luonnollisten kielten ennustuksissa.

[safiiri]

A4 hyvä - universaaliksi matematiikaksi ei kuitenkaan luonnollinen kieli muutu sillä, että se käännetään binäärikoodiksi. Eihän se muutu universaaliksi silloinkaan, kun se puheen sijaan ilmaistaan kirjaimilla - jotka ovat varsin universaaleja nekin.

Se matematiikan universaalius ei synny siitä, että käytetään ilmaisuun (arabialaisia) numeroita. Kyllähän kirjaimia muunnettiin numeroiksi aikoinaan tekstiviestinnässäkin ennen älykännyjä. Mutta eivät nuo viestit silti kääntyneet samalla toiselle kielelle ja helposti minkä tahansa kielialueen ihmisten ymmärrettäviksi.

Universaalius on tarpeellista ja hyödyllistä, mutta se myös irrottaa viestin henkilökohtaisuudesta, paikallisuudesta ja kokemuksellisuudesta. Näiden toteaminen vähäarvoisiksi, merkityksettämiksi tai ohitettaviksi ei lopulta edistä ihmisen (!) hyvää, koska matematiikkaakin uhuessaan ihminen on pääsemättömästi kehollinen, kokeva ja tunteva olento, jonka tietäminen lopulta on peräisin suorasta kokemuksellisesta kosketuksesta ja vuorovaikutuksesta ympäröivään maailmaan. Enaktivismin ajattelun mukaan oikeastaan kaikki tietomme on vain tuon vuorovaikutussuhteen myötä syntyvää ja se oikeastaan luo todellisuuttamme.

Enaktivismi ja mielen kehollisuus
Tietokonemetafora on osoittautunut ongelmalliseksi, sillä se ei huomioi tarpeeksi mielen kehollista perustaa. Emme ole abstraktia informaatiota käsitteleviä koneita vaan kehollisia olentoja, jotka toimivat ympäristössään. Kognitiivisten prosessien, kuten muistin, havaitsemisen tai ajattelun ymmärtäminen vaatii myös kehon sensori- motorisen rakenteen huomioimista. Ihmisruumiin aisti- ja liike-elimet mahdollistavat tietynlaisen kognitiivisen toiminnan: esimerkiksi näköaistilla on merkittävä rooli ihmiskokemuksessa, kun taas lepakon kokemusmaailma on aivan toisenlainen lepakon erilaisen aistijärjestelmän vuoksi. Myös monet kielelliset käsitteemme perustuvat keholliseen ja sensorimotoriseen kokemukseen. Esi- merkiksi ruumiin pystyasento voi vaikuttaa siihen, että "ylhäällä" on metaforana myönteinen ja "alhaalla" kiel- teinen.3 Lisäksi suuri osa sosiaalisesta kanssakäymises- tämme perustuu ei-kielelliseen ruumiilliseen vuorovaiku- tukseen, kuten ilmeisiin ja eleisiin.

https://netn.fi/sites/www.netn.fi/files/netn172-06.pdf

Enactivism argues that cognition arises through a dynamic interaction between an acting organism and its environment.[1] It claims that our environment is one which we selectively create through our capacities to interact with the world.[2] "Organisms do not passively receive information from their environments, which they then translate into internal representations. Natural cognitive systems...participate in the generation of meaning ...engaging in transformational and not merely informational interactions: they enact a world."[3] These authors suggest that the increasing emphasis upon enactive terminology presages a new era in thinking about cognitive science.[3] How the actions involved in enactivism relate to age-old questions about free will remains a topic of active debate.

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Enactivism

Minusta vaikkapa enaktivismi on ilman muuta puutteellinen ja kapea tapa ymmärtää todellisuutta, mutta niin on matemaattis-luonnontieteellinenkin. Kyse onkin enemmän siitä, että kulloinkin käsillä olevaa asiaa on syytä pyrkiä tarkastelemaan siihen soveltuvan / soveltuvien näkökulmien kautta sekä testata tehtyjä päätelmiä useampia näkökulmia soveltaen. Mikään yksittäinen näkökulma ei ole kaikkeen paras, vaan valittu näkökulma pystyy tuottamaan vain näkökulman mukaisia tuloksia. Vasaraa pitelevälle kaikki ongelmat näyttäytyvät helposti nauloina. Jos kielen universaalius nostetaan kaiken muun ylittäväksi hyveeksi, joudumme oikeastaan samalla toteamaan henkilökohtaisuuden ja yksilöllisen merkityksettömäksi. Universaali kieli ei nimittäin taivu henkilökohtaisen ja yksilöllisen ilmaisemiseen. Sen universaalius on saavutettu POISTAMALLA kielestä tuo taso.

[a4]

A4 hyvä - universaaliksi matematiikaksi ei kuitenkaan luonnollinen kieli muutu sillä, että se käännetään binäärikoodiksi. Eihän se muutu universaaliksi silloinkaan, kun se puheen sijaan ilmaistaan kirjaimilla - jotka ovat varsin universaaleja nekin.

Se matematiikan universaalius ei synny siitä, että käytetään ilmaisuun (arabialaisia) numeroita. Kyllähän kirjaimia muunnettiin numeroiksi aikoinaan tekstiviestinnässäkin ennen älykännyjä. Mutta eivät nuo viestit silti kääntyneet samalla toiselle kielelle ja helposti minkä tahansa kielialueen ihmisten ymmärrettäviksi.

Universaalius on tarpeellista ja hyödyllistä, mutta se myös irrottaa viestin henkilökohtaisuudesta, paikallisuudesta ja kokemuksellisuudesta. Näiden toteaminen vähäarvoisiksi, merkityksettämiksi tai ohitettaviksi ei lopulta edistä ihmisen (!) hyvää, koska matematiikkaakin uhuessaan ihminen on pääsemättömästi kehollinen, kokeva ja tunteva olento, jonka tietäminen lopulta on peräisin suorasta kokemuksellisesta kosketuksesta ja vuorovaikutuksesta ympäröivään maailmaan. Enaktivismin ajattelun mukaan oikeastaan kaikki tietomme on vain tuon vuorovaikutussuhteen myötä syntyvää ja se oikeastaan luo todellisuuttamme.

Enaktivismi ja mielen kehollisuus
Tietokonemetafora on osoittautunut ongelmalliseksi, sillä se ei huomioi tarpeeksi mielen kehollista perustaa. Emme ole abstraktia informaatiota käsitteleviä koneita vaan kehollisia olentoja, jotka toimivat ympäristössään. Kognitiivisten prosessien, kuten muistin, havaitsemisen tai ajattelun ymmärtäminen vaatii myös kehon sensori- motorisen rakenteen huomioimista. Ihmisruumiin aisti- ja liike-elimet mahdollistavat tietynlaisen kognitiivisen toiminnan: esimerkiksi näköaistilla on merkittävä rooli ihmiskokemuksessa, kun taas lepakon kokemusmaailma on aivan toisenlainen lepakon erilaisen aistijärjestelmän vuoksi. Myös monet kielelliset käsitteemme perustuvat keholliseen ja sensorimotoriseen kokemukseen. Esi- merkiksi ruumiin pystyasento voi vaikuttaa siihen, että "ylhäällä" on metaforana myönteinen ja "alhaalla" kiel- teinen.3 Lisäksi suuri osa sosiaalisesta kanssakäymises- tämme perustuu ei-kielelliseen ruumiilliseen vuorovaiku- tukseen, kuten ilmeisiin ja eleisiin.

https://netn.fi/sites/www.netn.fi/files/netn172-06.pdf

Enactivism argues that cognition arises through a dynamic interaction between an acting organism and its environment.[1] It claims that our environment is one which we selectively create through our capacities to interact with the world.[2] "Organisms do not passively receive information from their environments, which they then translate into internal representations. Natural cognitive systems...participate in the generation of meaning ...engaging in transformational and not merely informational interactions: they enact a world."[3] These authors suggest that the increasing emphasis upon enactive terminology presages a new era in thinking about cognitive science.[3] How the actions involved in enactivism relate to age-old questions about free will remains a topic of active debate.

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Enactivism

Minusta vaikkapa enaktivismi on ilman muuta puutteellinen ja kapea tapa ymmärtää todellisuutta, mutta niin on matemaattis-luonnontieteellinenkin. Kyse onkin enemmän siitä, että kulloinkin käsillä olevaa asiaa on syytä pyrkiä tarkastelemaan siihen soveltuvan / soveltuvien näkökulmien kautta sekä testata tehtyjä päätelmiä useampia näkökulmia soveltaen. Mikään yksittäinen näkökulma ei ole kaikkeen paras, vaan valittu näkökulma pystyy tuottamaan vain näkökulman mukaisia tuloksia. Vasaraa pitelevälle kaikki ongelmat näyttäytyvät helposti nauloina. Jos kielen universaalius nostetaan kaiken muun ylittäväksi hyveeksi, joudumme oikeastaan samalla toteamaan henkilökohtaisuuden ja yksilöllisen merkityksettömäksi. Universaali kieli ei nimittäin taivu henkilökohtaisen ja yksilöllisen ilmaisemiseen. Sen universaalius on saavutettu POISTAMALLA kielestä tuo taso.

Universaaliksi matematiikaksi luonnollinen kieli muuttuu juuri sillä, että se digitalisoidaan eli käännetään binäärikoodiksi ja sitä lasketaan tietoteknologian välineillä kuten musiikintoistolaitteet, tietokoneet tai kännykät ja lähitulevaisuudessa lähes kaikki laitteet, järjestelmät, rakennelmat ja infrastruktuurit. Ja ne vieläpä keskustelevat esineiden internetissä keskenään matematiikalla.
Varsin universaalit kirjaimet eivät riittäneet modernin tieteen ja teknologian synnyttämiseen saati universumin ja alkeishiukkasten tutkimiseen ja ennustamiseen nykytarkkuudella. Eivät riittäneet edes agraariyhteiskuntien luomiseen saati kukoistavien sivilisaatioiden kasvuun, sillä niissä tarvitaan kehittyneempää mittojen ajattelua ja käsitteistöä.
..ihmiskunta oppi laskemaan ennen kirjoitustaidon syntyä. Monien muiden eläinten tavoin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Matematiikka#Historia

Matematiikan universaalius ei synny siitä että käytetään ilmaisuun numeroita, mutta se ilmenee numeroiden avulla.

Universaalius on tarpeellista ja hyödyllistä, koska se kattavasti kykenee myös kertomaan viestin henkilökohtaisuudesta, paikallisuudesta ja kokemuksellisuudesta. Näiden toteaminen vähäarvoisiksi, merkityksettämiksi tai ohitettaviksi olisi tieteellisesti kuvattuna epätarkkuutta siinä missä tunteidenkin poissulkeminen tieteellisestä maailmankuvasta.
Matemaattis-tieteellinen maailmankuva kertoo henkilökohtaisuudet ylittävistä luonnonlaeista mutta myös henkilökohtaisuutta tarjoavista kokemushistorioista ja salausalgoritmeista, avaruusajan suhteellisuudesta mutta myös paikallisuudesta, yhteisöllisestä mutta myös yksilöllisestä kokemuksellisuudesta. Sidoksissa toisiinsa.

Minusta vaikkapa tiede tai enaktivismi on ilman muuta puutteellinen ja kapea tapa ymmärtää todellisuutta, mutta parhaita saatavilla olevia ajanmukaisia tapoja ja kuvauksiltaan yhteneväisiä. Eli enaktivismi vaikuttaa minusta lainauksesi perusteella täysin modernin tieteellisen maailmankuvan mukaiselta ajantasaiselta kuvaukselta.
Kyse onkin enemmän siitä, että kulloinkin käsillä olevaa asiaa on syytä pyrkiä tarkastelemaan parhaan siihen soveltuvan / soveltuvien näkökulmien kautta sekä testata tehtyjä päätelmiä useampia parhaan näkökulman / näkökulmia soveltaen.
Vasaroidessa ei kannata valita työkaluksi höylää, ja jos saatavilla on paras työkalu kaikkeen, se kannattaa valita.
Yksi yksittäinen näkökulma ja työkalu on kaikkeen paras - tiedon näkökulma. Silläkin uhalla että sillä vasaroidessa kaikki alkaa näyttäytyä tiedon valossa. Toki psykologisesti haastavaa ja selvinpäin rankkaa. Sopeutumiskysymys.
Jos kielen universaalius huomataan kattavan kuvauksen toimivuudeksi, pääsemme oikeastaan samalla toteamaan myös henkilökohtaisuuden ja yksilöllisen toimivasti ja kattavasti. Universaali kieli nimittäin taipuu myös henkilökohtaisen ja yksilöllisen ilmaisemiseen. Sen universaalius on saavutettu kattamalla kielessä myös tuo taso.

[safiiri]

A4 hyvä - universaaliksi matematiikaksi ei kuitenkaan luonnollinen kieli muutu sillä, että se käännetään binäärikoodiksi. Eihän se muutu universaaliksi silloinkaan, kun se puheen sijaan ilmaistaan kirjaimilla - jotka ovat varsin universaaleja nekin.

Se matematiikan universaalius ei synny siitä, että käytetään ilmaisuun (arabialaisia) numeroita. Kyllähän kirjaimia muunnettiin numeroiksi aikoinaan tekstiviestinnässäkin ennen älykännyjä. Mutta eivät nuo viestit silti kääntyneet samalla toiselle kielelle ja helposti minkä tahansa kielialueen ihmisten ymmärrettäviksi.

Universaalius on tarpeellista ja hyödyllistä, mutta se myös irrottaa viestin henkilökohtaisuudesta, paikallisuudesta ja kokemuksellisuudesta. Näiden toteaminen vähäarvoisiksi, merkityksettämiksi tai ohitettaviksi ei lopulta edistä ihmisen (!) hyvää, koska matematiikkaakin uhuessaan ihminen on pääsemättömästi kehollinen, kokeva ja tunteva olento, jonka tietäminen lopulta on peräisin suorasta kokemuksellisesta kosketuksesta ja vuorovaikutuksesta ympäröivään maailmaan. Enaktivismin ajattelun mukaan oikeastaan kaikki tietomme on vain tuon vuorovaikutussuhteen myötä syntyvää ja se oikeastaan luo todellisuuttamme.

Enaktivismi ja mielen kehollisuus
Tietokonemetafora on osoittautunut ongelmalliseksi, sillä se ei huomioi tarpeeksi mielen kehollista perustaa. Emme ole abstraktia informaatiota käsitteleviä koneita vaan kehollisia olentoja, jotka toimivat ympäristössään. Kognitiivisten prosessien, kuten muistin, havaitsemisen tai ajattelun ymmärtäminen vaatii myös kehon sensori- motorisen rakenteen huomioimista. Ihmisruumiin aisti- ja liike-elimet mahdollistavat tietynlaisen kognitiivisen toiminnan: esimerkiksi näköaistilla on merkittävä rooli ihmiskokemuksessa, kun taas lepakon kokemusmaailma on aivan toisenlainen lepakon erilaisen aistijärjestelmän vuoksi. Myös monet kielelliset käsitteemme perustuvat keholliseen ja sensorimotoriseen kokemukseen. Esi- merkiksi ruumiin pystyasento voi vaikuttaa siihen, että "ylhäällä" on metaforana myönteinen ja "alhaalla" kiel- teinen.3 Lisäksi suuri osa sosiaalisesta kanssakäymises- tämme perustuu ei-kielelliseen ruumiilliseen vuorovaiku- tukseen, kuten ilmeisiin ja eleisiin.

https://netn.fi/sites/www.netn.fi/files/netn172-06.pdf

Enactivism argues that cognition arises through a dynamic interaction between an acting organism and its environment.[1] It claims that our environment is one which we selectively create through our capacities to interact with the world.[2] "Organisms do not passively receive information from their environments, which they then translate into internal representations. Natural cognitive systems...participate in the generation of meaning ...engaging in transformational and not merely informational interactions: they enact a world."[3] These authors suggest that the increasing emphasis upon enactive terminology presages a new era in thinking about cognitive science.[3] How the actions involved in enactivism relate to age-old questions about free will remains a topic of active debate.

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Enactivism

Minusta vaikkapa enaktivismi on ilman muuta puutteellinen ja kapea tapa ymmärtää todellisuutta, mutta niin on matemaattis-luonnontieteellinenkin. Kyse onkin enemmän siitä, että kulloinkin käsillä olevaa asiaa on syytä pyrkiä tarkastelemaan siihen soveltuvan / soveltuvien näkökulmien kautta sekä testata tehtyjä päätelmiä useampia näkökulmia soveltaen. Mikään yksittäinen näkökulma ei ole kaikkeen paras, vaan valittu näkökulma pystyy tuottamaan vain näkökulman mukaisia tuloksia. Vasaraa pitelevälle kaikki ongelmat näyttäytyvät helposti nauloina. Jos kielen universaalius nostetaan kaiken muun ylittäväksi hyveeksi, joudumme oikeastaan samalla toteamaan henkilökohtaisuuden ja yksilöllisen merkityksettömäksi. Universaali kieli ei nimittäin taivu henkilökohtaisen ja yksilöllisen ilmaisemiseen. Sen universaalius on saavutettu POISTAMALLA kielestä tuo taso.

Universaaliksi matematiikaksi luonnollinen kieli muuttuu juuri sillä, että se digitalisoidaan eli käännetään binäärikoodiksi ja sitä lasketaan tietoteknologian välineillä kuten musiikintoistolaitteet, tietokoneet tai kännykät ja lähitulevaisuudessa lähes kaikki laitteet, järjestelmät, rakennelmat ja infrastruktuurit. Ja ne vieläpä keskustelevat esineiden internetissä keskenään matematiikalla.
Varsin universaalit kirjaimet eivät riittäneet modernin tieteen ja teknologian synnyttämiseen saati universumin ja alkeishiukkasten tutkimiseen ja ennustamiseen nykytarkkuudella. Eivät riittäneet edes agraariyhteiskuntien luomiseen saati kukoistavien sivilisaatioiden kasvuun, sillä niissä tarvitaan kehittyneempää mittojen ajattelua ja käsitteistöä.
..ihmiskunta oppi laskemaan ennen kirjoitustaidon syntyä. Monien muiden eläinten tavoin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Matematiikka#Historia

Matematiikan universaalius ei synny siitä että käytetään ilmaisuun numeroita, mutta se ilmenee numeroiden avulla.

Universaalius on tarpeellista ja hyödyllistä, koska se kattavasti kykenee myös kertomaan viestin henkilökohtaisuudesta, paikallisuudesta ja kokemuksellisuudesta. Näiden toteaminen vähäarvoisiksi, merkityksettämiksi tai ohitettaviksi olisi tieteellisesti kuvattuna epätarkkuutta siinä missä tunteidenkin poissulkeminen tieteellisestä maailmankuvasta.
Matemaattis-tieteellinen maailmankuva kertoo henkilökohtaisuudet ylittävistä luonnonlaeista mutta myös henkilökohtaisuutta tarjoavista kokemushistorioista ja salausalgoritmeista, avaruusajan suhteellisuudesta mutta myös paikallisuudesta, yhteisöllisestä mutta myös yksilöllisestä kokemuksellisuudesta. Sidoksissa toisiinsa.

Nyt tunnut itse asiassa selittävän universaaliuden siten, että itse asiassa kirjoitettu kielikin on universaalia. Sekin nimittäin ylittää henkilökohtaisuuden, sillä sehän nimenomaan vie viestiä, josta on poistettu se henkilökohtaisuus, joka puheessa ja fyysisessä paikalla olemisessa juuri tällä hetkellä on. Kirjoitus on kielestä tehty muunnos, jossa on poimittu siitä vain jotakin - jotakin jonka ajatellaan olevan viestille olennaista - mutta samalla jätetty vaikka mitä myös pois. Se on yksinkertaistus, jonka tulkitseminen vaatii ihmisen, joka on sekä kasvanut kielellisyyteen että myös opetellut lukemaan ja kirjoittamaan. Kieli toki oli olemassa jo ennen kirjaimia ja kirjoittamista. Ihan kuten laskeminen oli olemassa ennen numeroita. Silti sekä kirjoittaminen että numeroiden keksiminen ovat olleet edellytyksiä sille, että kieli ja matematiikka ovat kehittyneet sellaisiksi kuin ne ovat meille nyt. Jos tarkkoja ollaan niin kirjoittaminen on kielestä tehty universaalistaminen. Se poimii puhutusta kielestä (ja siihen aina myös liittyvästä eleilmaisusta) vain osan, joka siten tekee kielestä universaalin muodon. Samaan tapaan kuin nuotit musiikista ja numeroilla merkitseminen matematiikasta. Siten on hieman hassua puhua tässä ei-universaalista kielestä, kun itse asiassa kirjoitettu kieli (jolla tässä nyt operoimme) on jo kielestä tehty universaalistettu muoto.

[kertsi]

Selain kysyi haluan kosivun käänneetäväksi, kun huomasi tämän vieraskielisen tekstin sivulla.

Sku mitt ovanstående resultat kanske kunna kommenteras på närpesiska så här?:

"op närpesiska: e gack itt na vidare bra tå je buri försyöka ti använda mina etymologiska elå historiska kunskaper. E tjendes ti föschtoår e je underlit svuårt, viet itt varför. E je bare att förshjyök igen, kanske e komber så småningom? Hölis gack e ti er andra hitche?" 

Alla förlag till mera eksaksta dialektala uttryck till ovanstående första försök emottages tacksamt.

Närpesisk-svensk-ordlista

Närpesiska är nog det svåraste dialekten av alla dialekt, både i Sverige och i Finland. Det är som en tidsresa till 1500-talets Stockholm.

Annoin luvan ja lopputulos olis tällainen

Sku minun edellä tulokset voidaan kommentoida Närpiön Britannian näin?:

"OP Närpiön Britannian th Gack ITT na edelleen hyvä varvas je Buri försyöka t käytän etymologinen Ela historiallista tietoa. E tjendes ti föschtoår e je underlit svuårt, Viet ITT miksi. E je vain mene takaisin, ehkä lopulta hämähäkki ?
reiden vaikein murre sekä Ruotsissa että Suomessa. Se on kuin aikamatka 1600-luvun Tukholmaan.

...

Höö, boldattu ois pitänyt olla förslag.

[Aasilaulu]

Matematiikan avulla ihmiskunta on kehittynyt maatalouskulttuureiksi, kukoistaviksi sivilisaatioiksi, kehittyneen tieteen harjoittajaksi, teolliseen ja moderniin globaaliin teknologian aikaan,..informaatioteoria käsittääkseni tavoittelee fysiikan ohella jopa matemaattista kaiken yhtenäisteoriaa universumista.
Tieteellistä teoriaa joiden ennusteet ovat toista luokkaa kuin luonnollisten kielten ennustuksissa.

Vastaan ensin lyhyesti, että aion kyllä palata tähän, mutta pitäisi katsella niitä linkkaamiasi matskuja ja miettiä, mistä tässä ollaan täsmälleen eri mieltä.

Yhtenä huomiona tähän kylkeen se, että kun nyt tässä innostuit, niin päädyit viestin alun "ei aseteta vastakkain" linjauksista tähän lopun tieteen hienoudella hekumoinnin jälkeen irronneeseen "ennusteet ovat toista luokkaa kuin luonnollisten kielten ennustuksissa".  Oletko ihan varma että ajattelet tässäkin kohtaa selkeästi? Vai onko tarkoitus olla jotenkin omaa pointtia tukevalla tavalla poleeminen?

[safiiri]

^Ei ennusteen osuvuus ole mikään kriteeri - ellei ensin päätetä, että tässä on nyt tarkoitus tehdä ennusteita. Jos jotain niin ihminen diggailee ja pitää itselleen tärkeänä kaikkea, joka selittää hänelle häntä itseään. Sehän se on tämä ihmisen dilemma: me haluaisimme ymmärtää itseämme. Se maailman ymmärtäminen on siinä pelkkä sivujuonne.

[Aasilaulu]

Siis mä ajattelin sen niin, että a4 puhuu ennustuksista, siis ihan siitä että povataan tapahtumia, ja sitten luonnontieteellisten teorioiden ennusteiden tarkkuudesta verrattuna edellisiin, ja varmaan eritoten jotain kvanttiteoriaa ja sellaista ajatellen. Hän ehkä ajattelee, että sekä matematiikka ja ruotsi ovat kieliä, ja toinen niistä nyt vain on sellainen povaamisen ja ennustamisen kieli ja toinen sellainen, jolla saavutetaan periaatteessa loputtomasti tarkentuva  ennuste tai loputtomasti tarkentuva kuvaus. Nämä nyt ovat sellaisia, mitä hän toistelee jatkuvasti.  Ehkä siinä voi olla joku sellainen ajatus, että kosketus on vielä "epämääräisempi" kieli, ja matematiikka on tässä se ultimaattinen paras mahdollinen kieli johon kaikki muut kielet palautuvat.

Se on periaatteessa sellainen käsitys maailmasta myös, jossa perimmäinen ontologinen kategoria on informaatio. Voihan tällä tavalla maalailla ja ajatella, mutta mun mielestä siis a4 innostuu jostain tällaisesta rakennelmasta niin että on tuskin itsekään ymmärtänyt, mitä sanoo. Ehkä innostus saattaa ajaa sen ohi, että suhtauduttaisiin jokaisessa vaiheessa jokaiseen hyppyyn ja oletukseen kriiittisesti ja haettaisiin niistä ongelmia.