Muulla kielellä kuin suomeksi kirjoittaminen

[safiiri]

Siis mä ajattelin sen niin, että a4 puhuu ennustuksista, siis ihan siitä että povataan tapahtumia, ja sitten luonnontieteellisten teorioiden ennusteiden tarkkuudesta verrattuna edellisiin, ja varmaan eritoten jotain kvanttiteoriaa ja sellaista ajatellen. Hän ehkä ajattelee, että sekä matematiikka ja ruotsi ovat kieliä, ja toinen niistä nyt vain on sellainen povaamisen ja ennustamisen kieli ja toinen sellainen, jolla saavutetaan periaatteessa loputtomasti tarkentuva  ennuste tai loputtomasti tarkentuva kuvaus. Nämä nyt ovat sellaisia, mitä hän toistelee jatkuvasti.  Ehkä siinä voi olla joku sellainen ajatus, että kosketus on vielä "epämääräisempi" kieli, ja matematiikka on tässä se ultimaattinen paras mahdollinen kieli johon kaikki muut kielet palautuvat.

Se on periaatteessa sellainen käsitys maailmasta myös, jossa perimmäinen ontologinen kategoria on informaatio. Voihan tällä tavalla maalailla ja ajatella, mutta mun mielestä siis a4 innostuu jostain tällaisesta rakennelmasta niin että on tuskin itsekään ymmärtänyt, mitä sanoo. Ehkä innostus saattaa ajaa sen ohi, että suhtauduttaisiin jokaisessa vaiheessa jokaiseen hyppyyn ja oletukseen kriiittisesti ja haettaisiin niistä ongelmia.

Mulle tässä luonnontiede-matematiikka-hehkutuksessa on ongelmallista se, että sen epäilemättä tehokas kyky joissain asioissa on ikäänkuin kyseenalaistamattomasti parasta ja arvokkainta. Mutta jos tosissaan ryhdytään miettimään, mitä ihminen oikeastaan tarvitsee ja kaipaa ollakseen onnellinen / tyytyväinen, niin aika harvalle kuitenkaan lopulta pelkät luonnontieteen tuotokset oikeastaan ovat riittäviä. Siis yksinään ja ainoana elämänsisältönä. Päinvastoin oikeastaan jo se, että a4 haluaa käydä tällaista keskustelua, todistaa vääjäämättömästi, että ei se matematiikka sitten kuitenkaan riitä. Ei vaikka saisi millaiset kicksit kauniista matemaattisesta lausekkeesta. Ihminen on hieman monipuolisempi öttiäinen ja haluaa tuon matematiikan ja tieteen tulosten ohessa muutakin. Eikä ihmistä voi pilkkoa myöskään sellaisiin hierarkisiin osioihin, joiden alatasot hän voisi oppia tiedostamaan "turhiksi" ja siten ajattelullaan muuttamaan ne itselleen tarpeettomiksi. Ennemminkin tiedekin kukoistaa vain, kun sitä tekevät kokonaiset ihmiset, joilla on ne kaikki ihmisyyden alueet hallussaan ja tuottamassa luovuutta / innostusta / päättäväisyyttä ja kaikkea, mitä tarvitaan, että jaksaa vaikkapa kehitellä jonkun matemaattisen todistuksen.

[a4]

Tämä kaikki akuutti ihmettely aiheen ympärillä kulminoituu kysymyksiin:
-Onko (keskustelua herättäneen Saareksen vastakkaisen väitteen mukaan) ruotsi universaali kieli?
-Onko matemaattis-tieteellinen kieli ja maailmankuva globalisoitumassa?

Mistä puhkesin pohtimaan kaikkien kielien mahdollista omaa maailmankuvaa..?

https://www.youtube.com/watch?v=2NSRV9ik2BA (Aseistariisuvaa moniäänisyyttä)
http://theconversation.com/how-the-language-you-speak-changes-your-view-of-the-world-40721 (Selitys Brexit-humpalle)
https://www.omniglot.com/language/articles/languageworldviews.htm (Kiinalaiset ovat jo täällä!)
http://indigenousstudies.utoronto.ca/news/lost-in-translation-language-and-worldview/ (Tekoäly on jo täällä!)
https://www.facinghistory.org/stolen-lives-indigenous-peoples-canada-and-indian-residential-schools/chapter-1/language-and-worldview (Hän on sika!)
https://www.ted.com/talks/lera_boroditsky_how_language_shapes_the_way_we_think/transcript (Universumien sukupuuttoaalto!)
Maailmankuvina kaikkia kieliä voi pitää universaaleina. Kuten uskontoja.
Tieteessä puhutaan malliriippuvuudesta, jossa mallinnukset voivat tukea tai korvata toisiaan.

[Aasilaulu]

Tämä kaikki akuutti ihmettely aiheen ympärillä kulminoituu kysymyksiin:
-Onko (keskustelua herättäneen Saareksen vastakkaisen väitteen mukaan) ruotsi universaali kieli?

Matematiikassa käsitteet ja oliot on määritelty sillä tavalla, että määritelmät ovat tyhentäviä. Voihan siinäkin toimia erilaisin aksioomin ja oletuksin, eikä siis kyse tarvitse olla aina "samasta matematiikasta" tai sillä tavalla, että se vaatisi sitä, että kaikkien pitää operoida täsmälleen samalla tavalla määritellyillä olioilla ja säännöillä.

Ruotsissa taas käsitteet eivät tyhjene määritelmiin. Mikään ei takaa sitä, että mielivaltaiset kaksi natiivipuhujaa ymmärtävät jonkun käsitteen samalla tavalla tai analysoivat kieliopin samalla tavalla. Mutta siis mun mielestä olennainen ero ei ole tämä, vaan se, että "gräs är grönt" on erilainen kuin "1+1=2".

Matematiikka on myös universaalia sen takia, että lauseet ovat tosia määritelmien nojalla ja analyyttisiä tai tautologioita, jos tarkastellaan aksiomia ja lauseita eli sitä niin sanottua "kieltä" kokonaisuutena.

Luonnollinen kieli, olkoon se nyt sitten vaikka ruotsi, on tässä mielessä hyvin erilainen "peli" kuin se, mitä matematiikassa ja matematiikalla tehdään.

Tämä on nyt vähän tällainen ajatusraakile, mutta tarkoitus on sohaista siihen suuntaan, että jos nyt sanotaan että matematiikka, toisin kuin ruotsi, on "universaalia", niin mitä sitten, ja onko se kaikkiin tarkoituksiin kielelle toivottava ominaisuus, jos se edellyttää tällaista rakennetta, jossa kaikki kielen lauseet ovat triviaalisti tosia. 

[safiiri]

^Matematiikan universaalius on tavallaan sitä, ettei sillä ole merkityssisältöä. Eihän 1 + 1 oikeastaan tarkoita mitään, vaan sen juju on juuri siinä, että tuo 1 voi tarkoittaa mitä tahansa - ihan kuten se ala-asteen matikassa voi olla yhtä lailla auto, omena tai kynä. Matematiikka on ikäänkuin kieli, jolla kerrotaan vain asioiden suhteista, mutta itse asia puuttuu - tai voidaan siihen vapaasi täydentää. Tästä on ehdottomasti hyötyä, koska matematiikan avulla voidaan huomio tarkentaa näihin suhteisiin, jolloin näemme ne selvemmin. Mutta tuo tarkentaminen edellyttää, että huomiomme ulkopuolelle jää varsin suuri joukko asioiden muita piirteitä. Ne eivät ole merkityksettömiä, eivät edes vähemmän tärkeitä. Päinvastoin tyypillisesti - jotta matematiikasta olisi käytännön hyötyä - ne matemaattisten operaatioiden jälkeen kyllä lisätään taas mukaan. Edes a4 ei taitaisi olla tyytyväinen, jos hän ei saisikaan ostosten loppusumman selvittyä niitä ostoksia, jotka on huolella valikoinut, vaan ihan jotakin muuta, josta toki euromääräisesti muodostuu ihan sama loppusumma.

Matematiikka on siis yhdenlainen työkalu. Mutta myös kielet ovat omanlaisiaan työkaluja. Nekään eivät pysty tavoittamaan kaikkea - eivät edes yritä - vaan ne ovat poimintoja tai yksinkertaistuksia asioista, joita kuvataan. Puhutulla (kirjoitetulla) kielellä vain käsitellään tyypillisesti hieman erilaisia asioita kuin matematiikalla. On mahdotonta sanoa, kumpi on tärkeämpää, koska molempia tarvitaan. Harva puuseppä haluaa tehdä työtään pelkällä puukolla, vaikka puukko onkin monipuolinen työkalu osaavan käsissä ja varmasti jonkinlaisen leikkaavan työkalun (eli puukon esi-isän) historiakin on ikivanha. Se ei siltikään tee turhaksi tai huonommaksi sitä, että myös vasaraa (eli hakkaamisen käytettävää esinettä) tarvitaan myös.

Matematiikassa kai työkaluna on varsin olennaisesti ihmisen ajattelua muokannutta se, miten se on ohjannut meitä poimimaan ympäröivästä todellisuudestamme "matemaattisia asioita": määriä, geometrisia muotoja jne. Osaamme ikäänkuin siristää silmiämme matemaattisesti ja nähdä todellisuuden matematiikan. Mutta jotta tämä siristäminen olisi käyttökelpoista, meidän on ihan yhtä lailla tärkeää ymmärtää, että silmät kannattaa kuitenkin myös avata kokonaan tai välillä siristellä toiseen tapaan, jotta voimme poimia todellisuudesta myös muita sen puolia.

On tietenkin kätevää, että matematiikka on vaikkapa tuottanut teknologiaa, jolla voimme mitata kehomme tapahtumia ja tunnistaa, miten voimme. Mutta - on erinomaisen tärkeää myös se, että voimme ihan vain tuntea, voimmeko hyvin ja mikä on kehomme tila sekä myös viestiä kielellä tuntemuksistamme toisillemme. Voidaan myös esittää väite, että ELLEI meillä olisi kokemusta siitä, että kehossamme tapahtuu muutoksia, jotka tuottavat tuntemuksia ja niillä on merkitys, joka viestii meille siitä, miten voimme, ei kenellekään olisi edes tullut mieleen ryhtyä suunnittelemaan tuollaisia mittalaitteita. Eikä niitä saataisi ihmisille kaupattua ilman, että heillä on omakohtainen kokemus siitä, että kehollisilla tuntemuksilla on merkitystä, joten on hyödyllistä jopa tehostaa kehollisten tapahtumien havaitsemista tällaisen teknologian avulla.

[a4]

Matematiikan universaalisuus taitaa olla lähinnä selitysvoiman universaalisuutta.
Paino sanalla voima, samalla tavalla kuin ydinasevaltioilla on selitysvoimaa.
Matematiikan voimalla tiede etenee kohti yhä tarkempaa maailman mallinnusta, rakentamista, muokkaamista ja simulointia sekä tekoälykästä hallintaa, matemaattisella tietoteknologialla.
Luonnollisten kielten, ideologioiden ja uskontojen universaalisuus lienee enemmänkin maailmankuvallista universaalisuutta kuten vaikkapa punaviherkuplan sisältä katsottu maailma tai luonnonkansan kielen, joka ei sisällä numeroita, sisältä katsottuna muun ihmiskunnan yhteiskuntien, kulttuurien ja työkalujen kehityksen käsittämättömyys.

Matemaattinen tiede tulee vasaran lailla takomaan maailmankuvamme nuppineulan pään päälle mahtuvia enkeleitä pienemmiksi nauloiksi, halusimme sitä tai emme ja matematiikka tulee internet-englannin sijaan olemaan esineiden, kyborgien ja tekoälyjen internetin seuraava ja ainoa maailmankieli.

Matematiikka on siis isoin, kattavin ja tarkin mahdollinen maailmankuva, kieli ja tiedollinen kupla jonka varassa hahmottaa maailmaa, universumia. Kupla sekin. Tässä tullaan filosofisen tieto-opin ytimeen.

[mikainen]

Matemaattinen tiede tulee vasaran lailla takomaan maailmankuvamme nuppineulan pään päälle mahtuvia enkeleitä pienemmiksi nauloiksi, halusimme sitä tai emme ja matematiikka tulee internet-englannin sijaan olemaan esineiden, kyborgien ja tekoälyjen internetin seuraava ja ainoa maailmankieli.

Näinhän voi olla. Kunhan ihmisäidit eivät tarjoa itsensä satuttaneelle lapselleen algoritmeja.

[a4]

Matemaattinen tiede tulee vasaran lailla takomaan maailmankuvamme nuppineulan pään päälle mahtuvia enkeleitä pienemmiksi nauloiksi, halusimme sitä tai emme ja matematiikka tulee internet-englannin sijaan olemaan esineiden, kyborgien ja tekoälyjen internetin seuraava ja ainoa maailmankieli.

Näinhän voi olla. Kunhan ihmisäidit eivät tarjoa itsensä satuttaneelle lapselleen algoritmeja.

Kyllä tarjoavat. Erityisesti lääketiedettä monessa muodossa. Lääkäreitä, ääkkeitä ja hoitoteknologiaa sekä tutkittua tietoa.
Leipurikin tarjoaa asiakkailleen lähinnä viljaa, ellei jopa atomeja ja alkeishiukkasia.
Mutta äidit ja isät tarjoavat lapsilleen muitakin toimintatapoja, elämänohjeita, opetuksia, esimerkkejä, käskyjä:
Algoritmi on yksityiskohtainen kuvaus tai ohje siitä, miten tehtävä tai prosessi suoritetaan; jota seuraamalla voidaan ratkaista tietty ongelma.[1] J.G. Brookshearin määritelmän mukaan algoritmi koostuu järkestyksessä olevista, yksiselitteisistä toiminnoista jotka voidaan suorittaa ja jotka määrittelevät lopputulokseen johtavan prosessin.[2]
Algoritmi on alkujaan matemaattinen käsite.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Algoritmi

[safiiri]

Matematiikan universaalisuus taitaa olla lähinnä selitysvoiman universaalisuutta.
Paino sanalla voima, samalla tavalla kuin ydinasevaltioilla on selitysvoimaa.
Matematiikan voimalla tiede etenee kohti yhä tarkempaa maailman mallinnusta, rakentamista, muokkaamista ja simulointia sekä tekoälykästä hallintaa, matemaattisella tietoteknologialla.
Luonnollisten kielten, ideologioiden ja uskontojen universaalisuus lienee enemmänkin maailmankuvallista universaalisuutta kuten vaikkapa punaviherkuplan sisältä katsottu maailma tai luonnonkansan kielen, joka ei sisällä numeroita, sisältä katsottuna muun ihmiskunnan yhteiskuntien, kulttuurien ja työkalujen kehityksen käsittämättömyys.

Matemaattinen tiede tulee vasaran lailla takomaan maailmankuvamme nuppineulan pään päälle mahtuvia enkeleitä pienemmiksi nauloiksi, halusimme sitä tai emme ja matematiikka tulee internet-englannin sijaan olemaan esineiden, kyborgien ja tekoälyjen internetin seuraava ja ainoa maailmankieli.

Matematiikka on siis isoin, kattavin ja tarkin mahdollinen maailmankuva, kieli ja tiedollinen kupla jonka varassa hahmottaa maailmaa, universumia. Kupla sekin. Tässä tullaan filosofisen tieto-opin ytimeen.

Mutta kun edes kaiken selittäminen ei johda siihen, että ihminen ymmärtäisi itseään. Sen tuottama tieto on toden totta hyvin erilaista kuin vaikkapa filosofian tai taiteen. Tai no - voidaan oikeastaan ajatella, ettei filosofia tai taide edes tuota tietoa, vaan ne ovat eräänlaisia teknologioita, joiden avulla ihminen voi nähdä itsensä. Niissä olennaista on se haaste, joka saa toimimaan ja toimimalla vuorovaikuttamaan ja vuorovaikuttamalla hahmottamaan uudella tavalla, laajemmin, tarkemmin, eri puolelta, uusia mahdollisuuksia avaten.

Lopulta ihminen jatkuvasti yrittää tunkeutua yhä kauemmas avaruuteen vain löytääkseen sieltä itsensä. Se lääketieteen algoritmi on täysin toimimaton selittämään, miksi äiti hoivaa lastaan sillä hellyydellä ja kutsumuksella kuin äidit hoivaavat. Se ei tavoita asiaa oikein ollenkaan ja sen kaikki selitysyritykset ovat pläkkiselvästi täysin sen olennaisen ohittavia ja lillukanvarsiin takertuneita höpötyksiä jostain lajinjatkuvuden turvaamisesta ja omien geenien suosimisesta. Ja sitten tulee vastaan kissaemo, joka imettääkin orvoksi jäänyttä oravanpoikasta.

"Taiteen tarkoitus on paljastaa kysymykset, jotka vastaukset ovat peittäneet." (James Baldwin - luultavasti)

[mikainen]

Matemaattinen tiede tulee vasaran lailla takomaan maailmankuvamme nuppineulan pään päälle mahtuvia enkeleitä pienemmiksi nauloiksi, halusimme sitä tai emme ja matematiikka tulee internet-englannin sijaan olemaan esineiden, kyborgien ja tekoälyjen internetin seuraava ja ainoa maailmankieli.

Näinhän voi olla. Kunhan ihmisäidit eivät tarjoa itsensä satuttaneelle lapselleen algoritmeja.

Kyllä tarjoavat. Erityisesti lääketiedettä monessa muodossa. Lääkäreitä, ääkkeitä ja hoitoteknologiaa sekä tutkittua tietoa.
Leipurikin tarjoaa asiakkailleen lähinnä viljaa, ellei jopa atomeja ja alkeishiukkasia.
Mutta äidit ja isät tarjoavat lapsilleen muitakin toimintatapoja, elämänohjeita, opetuksia, esimerkkejä, käskyjä:
Algoritmi on yksityiskohtainen kuvaus tai ohje siitä, miten tehtävä tai prosessi suoritetaan; jota seuraamalla voidaan ratkaista tietty ongelma.[1] J.G. Brookshearin määritelmän mukaan algoritmi koostuu järkestyksessä olevista, yksiselitteisistä toiminnoista jotka voidaan suorittaa ja jotka määrittelevät lopputulokseen johtavan prosessin.[2]
Algoritmi on alkujaan matemaattinen käsite.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Algoritmi

Äiti siis ei ota lastaan syliin ja lohduta vaan antaa pillerin ja kuvailee kuinka tilanteessa voisi toimia jotta loukkaantumisen ongelma olisi ratkaistu.

[safiiri]

^Muuten tuossahan a4 kuvaa pätevästi, miksi terveyskeskushoito usein on täysin tehotonta - jos katsotaan sitä, tunteeko ihminen saaneensa apua ja palaako uudelleen sitä hakemaan. Kun hoidetaan vain algoritmilla, jää se ihminen hoitamatta ja lääkäri hoitaa vain sairautta tai elintä, jossa on jokin vika. Algoritmilla myös saadaan aikaan paljon vahinkoa, kun vaikkapa lihavuutta hoidetaan antamalla ohje syödä vähemmän ja anoreksiaa ohjeella syö enemmän. Tai ainoana keinona ahdistuksen tai masennuksen hoitoon on sairasloma ja pilleriresepti.

[a4]

Mutta kun edes kaiken selittäminen ei johda siihen, että ihminen ymmärtäisi itseään. Sen tuottama tieto on toden totta hyvin erilaista kuin vaikkapa filosofian tai taiteen. Tai no - voidaan oikeastaan ajatella, ettei filosofia tai taide edes tuota tietoa, vaan ne ovat eräänlaisia teknologioita, joiden avulla ihminen voi nähdä itsensä. Niissä olennaista on se haaste, joka saa toimimaan ja toimimalla vuorovaikuttamaan ja vuorovaikuttamalla hahmottamaan uudella tavalla, laajemmin, tarkemmin, eri puolelta, uusia mahdollisuuksia avaten.

Lopulta ihminen jatkuvasti yrittää tunkeutua yhä kauemmas avaruuteen vain löytääkseen sieltä itsensä. Se lääketieteen algoritmi on täysin toimimaton selittämään, miksi äiti hoivaa lastaan sillä hellyydellä ja kutsumuksella kuin äidit hoivaavat. Se ei tavoita asiaa oikein ollenkaan ja sen kaikki selitysyritykset ovat pläkkiselvästi täysin sen olennaisen ohittavia ja lillukanvarsiin takertuneita höpötyksiä jostain lajinjatkuvuden turvaamisesta ja omien geenien suosimisesta. Ja sitten tulee vastaan kissaemo, joka imettääkin orvoksi jäänyttä oravanpoikasta.

"Taiteen tarkoitus on paljastaa kysymykset, jotka vastaukset ovat peittäneet." (James Baldwin - luultavasti)

Ensimmäinen lauseesi on jo epäloogista huttua. Ihminen on osa kaikkeutta.

tieteestäkin voidaan sanoa että se on yksi versio näitä ihmisen kehittämiä teknologioita, joiden avulla ihminen voi nähdä itsensä. Niissä olennaista on se haaste, joka saa toimimaan ja toimimalla vuorovaikuttamaan ja vuorovaikuttamalla hahmottamaan uudella tavalla, laajemmin, tarkemmin, eri puolelta, uusia mahdollisuuksia avaten.
Mutta erona on se että tiede on selitysvoimallaan valtaamassa alaa näiltä muilta, myös uskonnoilta.

Lääketiede on vain yksi tiede muiden joukossa, eli tieteellinen selitysvoima ei lepää sen varassa.
Yhtä vähän kuin runous on ainoa taidemuoto ja täysin riittämätön balettitanssijalle taiteeksi.
Monitieteellinen maailmankuva tarkentuu jatkuvasti selittämään myös ihmislajin käytöstä yhä paremmin.

[safiiri]

^Se on selityksessään ihan älyttömän kaukana. Nimittäin - se tutkii aivan vääriä asioita voidakseen löytää selityksen. Se johtuu siitä, että tiede ei tunnista eikä ymmärrä niitä asioita, joita se muka yrittää selittää. Siksi se tavoittaa vain pintaa ja jotakin toimintoja, joiden tutkiminen ei vie pätkääkään lähemmäksi selitystä.

[a4]

Äiti siis ei ota lastaan syliin ja lohduta vaan antaa pillerin ja kuvailee kuinka tilanteessa voisi toimia jotta loukkaantumisen ongelma olisi ratkaistu.

^Muuten tuossahan a4 kuvaa pätevästi, miksi terveyskeskushoito usein on täysin tehotonta - jos katsotaan sitä, tunteeko ihminen saaneensa apua ja palaako uudelleen sitä hakemaan. Kun hoidetaan vain algoritmilla, jää se ihminen hoitamatta ja lääkäri hoitaa vain sairautta tai elintä, jossa on jokin vika. Algoritmilla myös saadaan aikaan paljon vahinkoa, kun vaikkapa lihavuutta hoidetaan antamalla ohje syödä vähemmän ja anoreksiaa ohjeella syö enemmän. Tai ainoana keinona ahdistuksen tai masennuksen hoitoon on sairasloma ja pilleriresepti.

Modernisti kasvatettu ja koulutettu äiti hyödyntää tieteellistä maailmankuvaa, monista tieteistä kerättyä viimeisintä tietoa ja kokonaiskuvaa, modernin yhteisönsä tarjoamina parhaimpina käytänteinä myös lasten hoitamisessa, kasvattamisessa ja ymmärtämisessä.  Neuvoloissa, kouluissa, lääkärissä, ystävien neuvoina, kaikkialla yhteiskunnassa.
Uutta tietoa otettaessa käyttöön, niistä koituu myös uusia ongelmia ja uusia kehityksen tarpeen siemeniä. Näin on käynyt myös lastenhoidossa, kasvatuksessa ja terveydenhoidossa.

Tiede kehittyy kritiikin ansiosta. Kiitos siitä myös teille. Havainnot lääketieteen ihmiskuvan toimivuuden ongelmista asettaa kehityspaineita tarkentaa monitieteisesti kohti ihmiskuvaa jossa ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja vieläpä ympäristönsä osanen. Mutta kehitys ei tapahdu yhdessä yössä. Kovalla työllä ja kritiikillä kuitenkin.
Asetelma muistuttaa esim. aiempaa rotutieteen hyväksyttyä asemaa ja noloa kohtaloa, jossa toimimatonta tiedettä kehitettiin kohti uusia ja tarkempia tieteitä. Parhaalla saatavilla olevalla algoritmilla, tieteellisyydellä.
Tiede kohtaa myös kasvaa painetta sitä vääristävään kaupallistumiseen ja politisoitumiseen, oman selitysvoimansa aiheuttamana seurauksena. Se on paras saatavilla oleva vallan työkalu. Myös uskonnot, ideologiat ja taide ovat kokeneet vastaavia ongelmia.

[safiiri]

Äiti siis ei ota lastaan syliin ja lohduta vaan antaa pillerin ja kuvailee kuinka tilanteessa voisi toimia jotta loukkaantumisen ongelma olisi ratkaistu.

^Muuten tuossahan a4 kuvaa pätevästi, miksi terveyskeskushoito usein on täysin tehotonta - jos katsotaan sitä, tunteeko ihminen saaneensa apua ja palaako uudelleen sitä hakemaan. Kun hoidetaan vain algoritmilla, jää se ihminen hoitamatta ja lääkäri hoitaa vain sairautta tai elintä, jossa on jokin vika. Algoritmilla myös saadaan aikaan paljon vahinkoa, kun vaikkapa lihavuutta hoidetaan antamalla ohje syödä vähemmän ja anoreksiaa ohjeella syö enemmän. Tai ainoana keinona ahdistuksen tai masennuksen hoitoon on sairasloma ja pilleriresepti.

Modernisti kasvatettu ja koulutettu äiti hyödyntää tieteellistä maailmankuvaa, monista tieteistä kerättyä viimeisintä tietoa ja kokonaiskuvaa, modernin yhteisönsä tarjoamina parhaimpina käytänteinä myös lasten hoitamisessa, kasvattamisessa ja ymmärtämisessä.  Neuvoloissa, kouluissa, lääkärissä, ystävien neuvoina, kaikkialla yhteiskunnassa.
Uutta tietoa otettaessa käyttöön, niistä koituu myös uusia ongelmia ja uusia kehityksen tarpeen siemeniä. Näin on käynyt myös lastenhoidossa, kasvatuksessa ja terveydenhoidossa.

Tiede kehittyy kritiikin ansiosta. Kiitos siitä myös teille. Havainnot lääketieteen ihmiskuvan toimivuuden ongelmista asettaa kehityspaineita tarkentaa monitieteisesti kohti ihmiskuvaa jossa ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja vieläpä ympäristönsä osanen. Mutta kehitys ei tapahdu yhdessä yössä. Kovalla työllä ja kritiikillä kuitenkin.
Asetelma muistuttaa esim. aiempaa rotutieteen hyväksyttyä asemaa ja noloa kohtaloa, jossa toimimatonta tiedettä kehitettiin kohti uusia ja tarkempia tieteitä. Parhaalla saatavilla olevalla algoritmilla, tieteellisyydellä.
Tiede kohtaa myös kasvaa painetta sitä vääristävään kaupallistumiseen ja politisoitumiseen, oman selitysvoimansa aiheuttamana seurauksena. Se on paras saatavilla oleva vallan työkalu. Myös uskonnot, ideologiat ja taide ovat kokeneet vastaavia ongelmia.

Ainoa vain, ettei tiede - edes pyrkiessään ymmärtämään ihmisen psykofyysisenä kokonaisuutena - siltikään ymmärrä vaikkapa (esim) äidinrakkautta alkuunkaan. Se ei VOI ymmärtää sitä, sillä se ei ilmiönä ole jokin neurologinen tapahtuma ja kehollinen hormonierityksen ilmiö. Sen merkitys ja olennainen olemus on eri kategoriaan kuuluvaa, eikä sitä voida tavoittaa skannaamalla aivoja. Vaikka tiede pystyisi kuvaamaan kuinka vain tarkasti ne fysiologiset tapahtumat, joita ilmenee äidinrakkautta kokevassa tai sen kohteena olevassa, eivät nuo kuvaukset siltikään kerro äidinrakkaudesta vielä mitään. Ne vain kuvaavat niitä materiaalisia tiloja, joita kehossa ilmenee. Itse äidinrakkautta ne eivät tavoita yhtään enempää kuin tarkinkaan kuvaus Mona Lisa -maalauksen maalista, kankaasta, sivellintekniikasta tai muista sen fyysisistä ominaisuuksista - tai edes asettelusta, rytmityksestä, värien käytöstä tms. - voi kuvata syytä sille, miksi Mona Lisa on niin vaikuttava monien mielestä, tai millainen siitä vaikuttumisen kokemus oikeastaan on.

Vaikka se äiti ottaakin kaiken nykyaikaisen lääketieteen tuottaman avun vastaan ja käyttäisi sitä äidinrakkautensa ajamana lapsensa terveyden hyväksi, niin huomioitavaa on, että mikään määrä tuota lääketieteellistä apua ei korvaa pientä rippustakaan siitä äidinrakkaudesta. Yksikään lapsi ei valitsisi rokotetta sen korvikkeeksi. Yksikään äiti ei ajattele, että rokotusohjelman ansiosta hän voi rakastaa lastaan vähän vähemmän, kiitos tieteen. Ne eivät ole vaihtoehtoisia keskenään, vaan kuuluvat eri kategorioihin.

[a4]

^ Tiede voi ymmärtää lähtökohtaisesti ihan kaikkea universumissa, faktatiedon avulla. Eri asia on se miten hyvin se juuri tällä hetkellä ymmärtää esim. äidinrakkautta tai mustia aukkoja.
Äidinrakkauskin tulee myös yksilötasolla aina tunteineenkin tulkituksi jotakin maailmankuvaa ja sen käsitteistöä vasten.
Luonnontieteet ja ihmistieteet koostavat ja kehittävät kokonaiskuvaa myös äidinrakkaudesta, kaikessa moniulotteisuudessaan. Psykofyysisenä elinympäristönsä ja kulttuurinsa osailmiönä.
Tiede ymmärtää lähtökohtaisesti parhaiten kaikkia asioita, koska se rakentaa ymmärrystään testatun faktatiedon varaan.
Taiteet, filosofiat, ideologiat tai uskonnot eivät lähtökohtaisesti pärjää tieteelle tosiasioihin vähemmän perustuvina mutuiluina ja siksi ne menettävät kasvavasti, jopa kiihtyvästi selitysvoimaansa ja valtaansa tieteelle.