Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa

Aloittaja Amore, tammikuu 03, 2019, 19:43:01

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 2 Vieraat katselee tätä aihetta.

Amore

Raha kirstuun kilahtaa ja sielu taivaaseen vilahtaa!
All you need is Love

Amore

Ostin uuden laukun. En (tietenkään) aivan tarkkaan ottaen ihan välttämättä tarvinnut uutta laukkua, enkä varsinkaan sitä, jonka ostin.

No, mutta...olin joitakin kertoja käynyt kaupassa hipelöimässä merkkilaukkua, joka vaikutti arkkitehtuuriltaan juuri sopivalta kuljettamaan kameraani ja pientä tarpeistoa valokuvausretkilläni. Kyse ei ole erityisesti kameralle suunnitellusta välinelaukusta, vaan erään muotimerkin tuotteesta. Laukun hinta oli 70 euroa, ei siis mikään hurjan kallis, mutta toki jo 30 eurolla saa aika kelvollisia laukkuja, joskus halvemmallakin. Päivittäin käyttämäni käsi-/olkalaukkuni taisi maksaa vain noin 25 euroa. Siinä on paljon vetoketjullisia taskuja ja se tuntuu nailonkankaan takia melko tilavalta, vaikkei olekaan erityisen suuri. Vetoketjullisen laukun ongelma kuvausretkillä on se, että saan jatkuvasti "sydänhalvauksia" linssinsuojuksen kadotessa laukun uumeniin. Suojukset maksavat n. 20e kpl, siis tuollaiset naurettavat muovikiekot! Yhden olen kadottanut jonnekin jorpakkoon. Sattuu vieläkin.

Pari päivää sitten havahduin alennusmyyntien alkamiseen. Muistui laukku mieleen. Se olisi kätevä kuvausretkillä, koska se on kassimallinen, ilman vetoketjua, jolloin kamera on helppo sujauttaa laukkuun ja kaivaa sieltä ulos. Laukku on tukevaa kanvaasi-kangasta ja sisätaskuja on vain yksi - lompakkotasku. Nettihaussa ilmeni, ettei tuotemerkin verkkokaupassa enää ollut näkemääni laukkua. Mutta Espoon Sellossa sellainen saattaisi vielä olla. Hieman alennettuun hintaan. Työpäivä kului kamppaillen kiusauksen ja itsekurin kiikkulaudalla. Satsaisinko seutulippuun (mikä söisi jo osan alennetun hinnan edusta)? Matka voisi vieläpä osoittautua turhaksi. No, riski houkutteli. Päätin maksaa ja matkustaa. Junaan tuli tarkastajatkin. Se oli oikeastaan kätevää, koska en tiennyt, kuinka pitkä vaihto-oikeus seutulipussa on (koittakaapa löytää HSL:n saitilta! >:(). Tarkastajalta sain tämän tiedon "kuin apteekin hyllyltä". Aurinko paistoi, saavuin Selloon, suuntasin suoraan kohteeseeni ja...laukkuja oli vielä 2 kpl. Toisessa kuviokuosi oli kuitenkin paljon paremmin keskitetty kuin toisessa. Se oli MINUN! Sain alkuperäisestä hinnasta 15 euroa alennusta. Ja matkustin siirrolla takaisin Helsinkiin. Laukku tarvitsee vielä tuunausta; olkahihnan. Ehkäpä suutari voi sellaisen kiinnittää, ellen sitten itse...(epäilen).
All you need is Love

Hippi

Tämä ketju on nyt vähän outo minulle, kun en oikein tavarasta osaa hekumoida. Mielestäni punnitsen ostokseni tarpeellisuutta vähän turhankin tarkoin. Mutta joskus tulee hankittua mielijohteesta tai jostain muusta "hyvästä syystä ja perustellusti" yhtä jos toistakin, yleensä vielä teen edullisia kauppoja :D

Taannoin tyttäreni selaili lukioaikasta kuvaamataidon kansiotani ja ihasteli töitäni. Hän pyysi yhden, johon mieltyi erityisesti ja nyt se on hänen olohuoneen seinälle kehystettynä. Hiukan ihmettelin, sillä en pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä, mustalla tussilla piirretty lehdetön puu, jonkä ympärillä lentelee jokunen lintu. Kieltämättä jotain japanilaista vaikutelmaa siinä saattaa olla.
Pian tuon jälkeen sain päähäni, että tämä Picasso nyt hankkii taas piirustuslehtiön ja kunnon vesivärit. Lehtiöitä tuli hankittua muutamaa eri kokoa ja vesivärien lisäksi hienot puuvärit. Puuvärejä voin käyttää myös aiemmin hankkimiini värityskirjoihin. Inspiraatiota olen nyt ainakin pari vuotta odotellut.

Viime syksyn kansainvälisiltä markkinoilta menin hankkimaan englantilaista teetä ja hollantilaisia kukkia. Tuo oli suunniteltu. Sen lisäksi silmiin osui papparainen, joka jollain pienellä kapineella teki raasteita. Menin katsomaan lähempää ja totta tosiaan. Kapineella sai valkokaalista ohutta ja hyvää raastetta ja kapinetta kääntämällä toiseen asentoon sai porkkanasta porkkanaspagettia. Mies antoi minun kokeilla tehdä noita omin kätösin ja se toimi kevyesti ja näppärästi. Pakkohan se oli ostaa, vaikka hinta kyllä oli kova niin pienestä härpäkkeestä, 10 euroa. Kotona sitten käyttöön ottaessani kapineen, se ei vaan toiminut samalla tavalla, vaan tuntui paljon rimpulammalta kädessä. Eipä ole tullut käytettyä, ja mietinpähän seuraavalla kerralla ostanko markkinoita tarvaroita :(


Jos nyt jossain kaupassa hekumoin, niin kukkakaupassa tai siis puutarkaliikkeessä, jossa myös huonekasveja myydään. Siellä kyllä päästän estoitta mopn karkuun ja ostelen kaikkea kivaa kotiin. Intohimona lähinnä pienet taimet, joita saa parilla eurolla ja niitä kasvattelen hellyydellä.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Amore

#3
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 11, 2019, 20:20:59
Tämä ketju on nyt vähän outo minulle, kun en oikein tavarasta osaa hekumoida. Mielestäni punnitsen ostokseni tarpeellisuutta vähän turhankin tarkoin. Mutta joskus tulee hankittua mielijohteesta tai jostain muusta "hyvästä syystä ja perustellusti" yhtä jos toistakin, yleensä vielä teen edullisia kauppoja :D

...Jos nyt jossain kaupassa hekumoin, niin kukkakaupassa tai siis puutarkaliikkeessä, jossa myös huonekasveja myydään. Siellä kyllä päästän estoitta mopn karkuun ja ostelen kaikkea kivaa kotiin. Intohimona lähinnä pienet taimet, joita saa parilla eurolla ja niitä kasvattelen hellyydellä.

Haa, taimista tulikin mieleeni...

Häippään tästä viherpeukalointiin...
All you need is Love

urogallus

Materialismi sisältää paradoksin. Materialisti kuluttaa ennen muuta siksi, että hän ei kunnioita materiaa tarpeeksi. Siksi sitä pitää saada lisää ja jotta uudelle olisi tilaa pitää vanha (usein käyttämätön) heittää pois.

Hippi

Minulla jumittaa tuo poisheittäminen monesti -> "Kyllä tätä vielä johonkin voi käyttää"
Joskus sitten on vain kylmästi siivottava ne käyttämättämät jääneet rojut pois.


Tuskaillen nyt mietin, että kannattaako yli 20 vuotta vanhaa pesukonetta huollattaa. Kyllä se hyvin pesee, huuhtoo ja linkoaa edelleen, mutta se pitää aivan hirveää ääntä määrätyissä vaiheessa ohjelmaa. Huolto maksaa varmaan enemmän kuin uusi pesukone. Ikää on kuitenkin sen verran, että tuskin sillä huollon hinnalla käyttöikää kymmentä vuotta saa enää.

Samoin tuskailen lieden, jääkapin ja pakastimen uusimisen kanssa. Löysin papereita selvitellessäni noiden käyttöohjeet, jotka edellinen omistaja oli jättänyt. Niistä selvisi, että parikymmentä vuotta on ikää noillakin. Pakastinkaappi ei ole non-frost ominaisuudella varustettu, joten se kerää kohtalaisen paljon huurretta, mitä tietysti aiheuttaa energian kulutusta. Luultavasti liesi on yhtä vanha. Hidas se ainakin on, etenkin uuni. Mutta tuo tavarataivas saa varmaan odottaa keittiön kokonaiskunnostusta.


Noiden isojen kodinkoneiden hankinta aina arveluttaa, sillä vaikuttaa siltä, että uusien kapineiden elinikä ei ole yhtä pitkä kuin noiden vanhojen. Siinä voi joutua hankintakierteesen. Tai sitten lähipiirillä on vaan ollut todella huono onni hankinnoissaan.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

kertsi

Minä uusin melkein kaikki kodinkoneet rempan, keittiörempan ja putkirempan myötä, jääkaappipakastinta lukuunottamatta. Se oli tuolloin ehkä 5 vuotta vanha Miele. Semmoinen, jota tarvitsee sulatella harvoin, ja jossa on lasihyllyt. Tykkään siitä, paitsi siitä, että kompressori joskus pitää meteliä.

Pesukoneen mahtuminen kylppärin ovesta sisään oli millistä kiinni. Kuskaajien piti ujuttaa se oven alaosan kohdalla, keskivaiheella ei mahtunut. Aiemmin oli semmoinen kapoinen päältätäytettävä pesukone, nyt on pesutorni. Pesukoneeseen mahtuu varmaan tuplasti enemmän vaatetta. Kuivuri on kätsä, mutta epäilen, että se kuluttaa vaatteita paljon nopeammin kuin muutoin. Kuivuri ja pesukone eivät ole samanmerkkisiä, välissä on sovituspala. Se vaan estää yhden luukun avaamisen kuivurista. Luukun takana on jotain pölyä, mutta onneksi vuodessa ei ollut kertynyt paljoakaan.

Induktioliesi ja kiertoilmauuni ovat ihania. Ainoa miinus on, että liesi pitää vähän meteliä, ja uuni saisi olla ulkopinnaltaan viileämpi.

Mikroaaltouuni on kaunis, samaa hopean sävyä kuin liesikin. Ja uudet keittiönkaapit, vetimet ja välitila on tarkkaan harkittu niin, että sopivat hyvin yhteen ja muodostavat harmonisen kokonaisuuden.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Hippi

Noiden edellä mainittujen laitteiden lisäksi vaihtoa odottaa mikroaaltouuni, joka sekin taitaa olla yli 20 vuotias. Vastaavaa ei enää ole saatavissa: 900W:n tehoinen ja kaudella vääntimellä (aika ja teho) toimiva kerrassaan loistoyksliö. Pikkuvikana siinä on, että toinen väännin puuttuu eikä varaosia tuohon laitteeseen ole enää saatavilla. Tämä ei kyllä lähde vaihtoon ennen kuin lakkaa toimivasta kokonaan. Tehoa säädän nyt jonkilaisilla pienillä pihdeillä, jotka on siinä vieressä käden ulottuvilla.

Vaihtoon on menossa liesituuletin, joka pitää niin perkeleellistä huminaa, että jää aika vähälle käytölle melun vuoksi. En tiedä, onko niitä olemassa hiljaisempia nykyisin.

Ostaessani tämän asunnon katselin keittiötä hiukan sillä silmällä, että se kaipaa kasvojen kohotusta. En sitä kuitenkaan lähtenyt tekemään muun asuintilojen pintaremontin yhteydessä, sillä halusin ensin käyttää sitä jonkin aikaa, jotta löydän käytettävyyteen liittyvät ongelmat korjattavaksi samalla. Ainoaksi ongelmaksi on paljastunut ilmanvaihto, sillä ilmanvaihtoventtiili on piilotettu yläsokkelin taakse. Mutta muuten toimivuus on ok, ellei sellaiseksi sitten lasketa tiskikonetta, jonka olisin valmis heivaamaan käyttämättömänä pois. Tiskiä ei yhden hengen taloudessa tule riittävästi, että käyttö olisi perusteltua.

Summa summarum, tulen ilmeisesti päätymään säästävään kasvojen kohotukseen, jossa koneet vaihdetaan, työtason pintalevy vaihdetaan ja kaapiston runko säilytetään, mutta pinnat uusitaan joko maalaamalla tai vaihtamalla. Ilmanvaihtoa parannetaan vetämällä venttiili jatkokappaleella yläsokkelin läpi lieden yläpuolelle.

En osaa hifistellä tyylikkyydellä ja kammottaisi ajatus jostain korkeakiiltoisesta tai räikeän valkoisesta. Kotini värit muuten ovat hiukan murrettuja ja maanläheisiä. Joku toinen voisi sanoa, että tunkkaisia, mutta itse sanon lämpimän kotoisia. :)
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

kertsi

#8
Ainoa todella katumani em. kodinkonehankinnoista, joita rempan yhteydessä tein, on liesituuletin. Se pitää liikaa meteliä, eikä ole kovin tehokas. (Kannattaa vertailla tuuletustehoja - muistaakseni yksikkönä kuutiometriä tunnissa tms..) Harmittaa, etten rempan yhteydessä jaksanut säätää eli etsiä parempaa vaihtoehtoa. Tämä vaan tuli niin helposti keittiötoimituksen yhteydessä. Ostin onneton vielä 10 aktiivihiilisuodatinta, eli ihan heti ei sitä viitsi vaihtaakaan.

Keittiörempan yhteydessä eri toimintojen järjestys muuttui järkevämmäksi mm. niin, että nyt ei ole hella seinän vieressä (mikä edellisessä keittiöjärjestyksessä oli se idioottimaisin juttu) ja molemmilla puolilla on laskutilaa. Tiskikone oli aiemmin penkkimallia ja aika ruma ja kaukana vesipisteestä. Nyt on lähellä vesipistettä ja sellainen vähän em. korkeampi, isompi, mutta kapeampi tiskikone lattiatasossa. Se on ahkerassa käytössä, ehkä 1-2 kertaa viikossa (teen usein itse ruokaa). Tykkään, kun se on tilavampi. Ja toisaalta en tykkää siitä, että saan selkäni kipeäksi usein kumartelusta. Kuivamuonat ovat helposti liikkuvissa vetolaatikoissa, mikä on hyvä ratkaisu (paitsi että ovat uunin vieressä). Ja keittiövälilaatikot liukuvat nyt kevyesti, jippii.

Aiemmin tiskiallas oli idioottimainen - eli mallia upotettu, pyöreä, valkoinen, matala, ilman tiskipöytää ympärillä, mikä tarkoitti sitä, että vettä usein valui alakaappien oviin, jotka kupruilivat. Nyt on oikea tiskipöytä, jossa reunat (saisivat kyllä olla vieläkin enemmän koholla). Nyt on syvä tiskiallas, mikä on i-h-a-n-a, ja vielä pikkuinen puolikas allas, mikä on kätsy silloin kun esim. on ruokaa viilentymässä kylmävesihauteessa isossa altaassa. Tästä syvän altaan ihanuudesta on sitten seurauksena se, että tiskiallaskaapissa on vähemmän tilaa (kattiloille). Tiskiallaskaappi ikävä kyllä on mallia vanhanaikainen. Paljon kätevämpi olisi vetolaatikkomallinen.

Ylipäätänsä kaappitila väheni em. tiskialtaan ja astianpesukoneen verran, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki ei irvistelemättä mahdu kaappeihin ja seilaa siellä täällä. Eli pitäisi karsia kamaa.

Olisi pitänyt ottaa hidastavat saranat, mutta iski jokin saituuskohtaus siinä kohdassa, mikä nyt kaduttaa. Niiden ansiosta kaapin ovet eivät kolisisi varomattomasti suljettaessa.

Mutta on tämä nykyinen keittiö niin paljon fiksummin järjestetty ja niin paljon kauniimpi kuin aiempi, että olen ihan onnessani siitä. Ai niin, kaiken kruunaa parempi valaistus: on ledilista välitilassa, ja se on ihana ja kaunis.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Amore

Tynellin Lumihiutale-lamppu on kaunein näkemäni valaisin. Niitä on pari kappaletta ollut esillä Helsingin kaupungin taidemuseossa. Olen useamman kerran pysähtynyt huokailemaan niiden alle.

Tamperelainen huutokauppatalo Annmari´s järjesti viikonloppuna huutokaupan, jossa kaupattiin Imatralla sijaitsevan Stora Enson klubitalon Honkapirtin irtaimistoa.

Huutokaupan kiinnostavimpia myyntiartikkeleita olivat Paavo Tynellin valaisimet, joista osa kohosi maailmanluokan hintoihin.

Kolme Lumihiutale-valaisinta myytiin 1,1 miljoonalla eurolla. Huutokauppa Annmarisin toimitusjohtaja Jukka Takalan mukaan kyseessä on ennätyshinta.

Valaisimien hinnat olivat 240 000 euroa, 295 000 euroa ja 290 000 euroa. Tämän päälle tulevat huutokauppamaksu ja arvonlisävero.

https://www.is.fi/asuminen/art-2000005928580.html

All you need is Love

Amore

Lainaus käyttäjältä: urogallus - tammikuu 11, 2019, 23:03:23
Materialismi sisältää paradoksin. Materialisti kuluttaa ennen muuta siksi, että hän ei kunnioita materiaa tarpeeksi. Siksi sitä pitää saada lisää ja jotta uudelle olisi tilaa pitää vanha (usein käyttämätön) heittää pois.

Kunnon materialisti oikeasti rakastaa tavaraa, ainakin tietynlaista tavaraa. Omistetun tavaran määrästä ei voi päätellä, onko ihminen materialisti. Materialisti voi olla keräilijä, joka hankkii antiikkia, taidetta tai vaikka lenkkitossuja, mutta hän on todella kiintynyt esineisiinsä. Shoppaaja-addikti ei ole materialisti, hänellä vain on pakonomainen tapa purkaa ahdistustaan shoppailemalla. Addiktin tavarat kertyvät kaappeihin usein avaamattomissa paketeissa tai tulevat käytetyksi kerran ja sitten unohtuvat.

Materialisti voi olla minimalisti, jolla on vähän tavaraa. Hän kuitenkin arvostaa tavaroitaan eikä mielellään luovu luottokamoistaan.
All you need is Love

Hippi

Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 13, 2019, 16:04:37
Materialisti voi olla minimalisti, jolla on vähän tavaraa. Hän kuitenkin arvostaa tavaroitaan eikä mielellään luovu luottokamoistaan.

Nyt en oikein käsitä materialismia samalla tavalla.

Wikisanakirja sanoo:
materialismin kannattaja
henkilö, joka pitää aineellisia arvoja henkisiä tärkeämpinä

En tosiaan pidä itseäni materialistina, vaikka en mielellään luovu luottokamoistani silloin, kun olen todennut ne tarpeelliseksi ja käyttökelpoiseksi. Käytän nuo luottokamat niin loppuun, että  ne on lopulta pakko pistää menemään ja hankkia uusi vastaava tilalle, jos edelleen tarve on olemassa. Niihin ei kuitenkaan ole muuta tunnesidettä kuin käyttökelpoisuus ja käyttäarvo. Helpottavat elämää, mutta eivät yksinään tee onnelliseksi.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

kertsi

#12
Oletteko nähneet dokumenttielokuvan
Tavarataivas (trailer)?

Siinä mies pisti kaikki kamansa vuokrattuun varastoon, ja antoi itselleen luvan hakea kontista yksi tavara kerrallaan. Eka haettu tavara oli talvitakki. Vissiin hän huomasi, mitä tavaroitaan todella tarvitsee ja arvostaa, ja mistä voi luopua elämänlaadun sen kummemmin kärsimättä.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

safiiri

Jos se "rakkaus" kohdistuu tavaraan, jonka joku tärkeä ihminen on omin käsin tehnyt, niin en pitäisi asiaa kovinkaan materialistisena, vaan ennemminkin tuon ihmisen työn arvostamisena.

Amore

Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 13, 2019, 16:21:37
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 13, 2019, 16:04:37
Materialisti voi olla minimalisti, jolla on vähän tavaraa. Hän kuitenkin arvostaa tavaroitaan eikä mielellään luovu luottokamoistaan.

Nyt en oikein käsitä materialismia samalla tavalla.

Wikisanakirja sanoo:
materialismin kannattaja
henkilö, joka pitää aineellisia arvoja henkisiä tärkeämpinä

En tosiaan pidä itseäni materialistina, vaikka en mielellään luovu luottokamoistani silloin, kun olen todennut ne tarpeelliseksi ja käyttökelpoiseksi. Käytän nuo luottokamat niin loppuun, että  ne on lopulta pakko pistää menemään ja hankkia uusi vastaava tilalle, jos edelleen tarve on olemassa. Niihin ei kuitenkaan ole muuta tunnesidettä kuin käyttökelpoisuus ja käyttäarvo. Helpottavat elämää, mutta eivät yksinään tee onnelliseksi.

En oikein usko, että olisi ihmistä, jolle tavaroilla on pelkkää käyttöarvoa. Itsellenikin kaikkein rakkaimmat tavarat ovat usein niitä eniten käyttämiäni. Tavarat ovat aina symbolisesti latautuneita, koska ihminen nyt on symboleilla viestivä ja ajatteleva olento. Terve materialismi on ihmiselle luonnollinen ominaisuus. Primitiivisimmissäkin yhteisöissä tavaraa vaihdetaan, lahjoitetaan, pidetään joskus maagisenakin.
All you need is Love