Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Väärällä alalla, tai oikealla

Aloittaja Amore, tammikuu 07, 2019, 19:44:41

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Kopek

Yle Uutiset on tutkinut, millaisilla todistuksille mihinkin päädytään. Heikollakin todistuksella voi päästä johonkin, mutta onko se ala, jolla haluaa työuransa tehdä?

Yle Uutiset:

"Opetushallinnon ja korkeakoulujen antamiin tietoihin perustuva todistusvalintalaskuri antaa viidellä approbaturilla tulokseksi agrologin opinnot Hämeen ammattikorkeakoulussa."

Minun mielestäni on hyvä, että lukupuuhien mattimyöhäisillekin annetaan edes pieni mahdollisuus päästä opintojen syrjään kiinni. Olisihan se aika lohdutonta kirjoittaa ylioppilaaksi ja jäädä vaille mahdollisuutta jatko-opintoihin.

Kirjoitin verotusta koskevan kommentin Soininvaaran blogiin, ja Soininvaara ihme kyllä vastasi kommenttiini - eli näinkin kuuluisan tyypin olen saanut liikahtamaan. Vastaus ei tuntunut minun arvomaailmastani katsoen kovin mukavalta, mutta kun ollaan eri mieltä, niin ollaan eri mieltä.

Jos yhtään osaan tulkita, Soininvaara ajattelee vasemmistolaisesti, eli luokkayhteiskunta on OK, kunhan se perustuu älykkyyteen ja kyvykkyyteen. Sen sijaan perimällä saatu luokka-asema on paha, ja sitä vastaan pitää taistella verotuksella.

Hyvähän se kirjoittaa tuolla tavalla, kun on  p e r i n y t  matemaattista älykkyyttä, minkä turvin on noussut tohtoriksi ja kansanedustajaksi ja ministeriksi ja kaupunginvaltuutetuksi ja niin edelleen kieriskelemään ansaitsemissaan suurissa rahoissa vieraantuneena siitä, millaista on olla pienituloinen.

Kaikilla ei ole onnea periä korkeaa älykkyysosamäärää ja sen tuomia etuja. Eihän ihminen voi valita vanhempiaan. Jos vanhemmat ovat tyhmiä, tuskin lapsikaan mikään Einstein on - paitsi, jos se sattuu olemaan sukunimi. Jos vanhemmilla kuitenkin on suvun kautta jotain varallisuutta, jonka perimällä heidän tyhmä lapsensa voisi saada säädyllisen elämän, tämä etuoikeus pitää vasemmistolaisesti ajattelevien mielestä poistaa verottamalla, koska vain älykkäillä ja lahjakkailla on oikeus olla huipulla. Idiootit pysykööt pohjalla. Minusta tämä on aika armotonta.

Vasemmistolais-kateellisten lohdutukseksi voin sanoa sen, että vaikka perintöjä ja omaisuutta ei verotettaisikaan, luonto hoitaa asian omalla tavallaan. Tyhmät ihmiset menettävät ennen pitkää omaisuutensa. Joku sukupolvi sen panee menemään. Tällainen on luonnonlaki. Yksikään suku ei pysy perintöjensä avulla rikkaana tuhatta vuotta.

Ammattikorkeakoulusta valmistunut agrologiko on nykyisin kaikkein pohjimmainen roska-ammatti, niin kuin Ylen juttu vihjaa. Kaikkein surkeimmat luuseritkin pääsevät ammattiin opiskelemaan. Mutta mistä sitä tietää, vaikka joku kaupunki palkkaisi tuollaisen agrologin puutarhojaan tai kasvimaitaan hoitamaan. Hyvällä tuurilla voisi saada hyvän homman.

Ajat ovat muuttuneet. 1950-luvun alussa a:n papereilla päästi valtiotieteelliseen - sen kuin vain kävi ilmoittautumassa.

Vaikka jollakin alalla ei tarvittaisi pisaraakaan matematiikkaa, sitä tungetaan opintoihin ikään kuin välttämättömänä pahana. Mihin esimerkiksi sosiaalityöntekijä tarvitsee tilastotieteen arvosanoja. Eivätkö "jokamies"-tasoa olevat perustiedot riittäisi?

Olen matemaattisesti superlahjaton, ja luulen, että se liittyy äärimmäisen huonoon lyhytmuistiini. Kyseessä on vähän kuin matematiikan "lukihäiriö". En muista mitään numerosaroja peräkkäin. Jos katson esimerkiksi auton rekisterinumeron AGY-865 ja painan sen mieleeni, se häviää mielestäni viimeistään sillä samalla sekunnilla, kun katson hintalappua, jossa kerrotaan, että tomaatit maksavat 3,50 euroa kilolta. Se, paljonko tomaatit maksavat, häviää mielestäni, kun katson, mikä on kurkun kilohinta. Tällainen ominaisuus ei ole eduksi, kun edessä on sivu täynnä matemaattisia kaavoja ja lukuja - tai vaikka aivan tavallista kirjanpitoa debiteineen ja krediteineen.

Mieleeni on jäänyt tapaus, jossa eräs tyttö itki tulostaulun äärellä nähdessään, että hänen nimensä ei ollut tilastotieteen kokeen hyväksyttyjen listalla. Onhan se aika kammottaa, että vuosien opiskelu mitätöityy yhden ainoan tentin takia, jota ei ikinä saa läpi.

Minulle oli hyvin lähellä käydä noin juuri noissa tilastotieteen tenteissä. Suunnittelin synkimmällä hetkellä jopa jonkinlaista lunttaushuijausta, mutta aivan siihen ei tarvinnut mennä. Läpäisin tentit toisella arveluttavalla menetelmällä, joka kai juuri ja juuri oli muodollisesti sallittu, vaikkakaan ei ehkä moraalisesti hyväksytty.

Tentteihin sai pohjapisteitä käymällä ns. demoissa eli harjoitustunneilla vai mitä ne olivat. Niillä annettiin tehtäviä, jotka piti tehdä. En tietenkään osannut tehdä niitä, joten kävin kahdessa eri demoryhmässä, jossa toisessa en kirjoittanut nimeäni osallistujalistaan. Tässä ryhmässä kopioin vastaukset tehtäviin, jotta voin mennä sinne varsinaiseen ryhmään, jossa kirjoitin nimeni listaan. Kerran jouduin esittämään tehtävän taululla, ja totta kai se oli oikein, kun olin sen toisessa ryhmässä kopioinut. En tajunnut mitään niistä numeroista ja käppyröistä, mitä taululle piirtelin. Onneksi demonpitäjä ei alkanut kysellä tehtävästä mitään.

Varsinaisesta tentistä - joita oli kaksi - ei annettu muuta arvosanaa kuin hylätty/hyväksytty. Sain tentit läpi muistaakseni toisella yrittämällä ja todennäköisesti aivan rimaa hipoen ja täysien pohjapisteiden auttamana. Olin lukenut niin, että pää savusi, mutta silti en ymmärtänyt asioista juuri mitään. Olen tyhmä. Mitäpä tätä kiistämään.

Suunnittelemani huijaus - jota en siis tehnyt - olisi ollut sellainen, että avustaja olisi lukenut minulle korvakuulokkeeseen radiopuhelimella oikeat vastaukset taululta, jonne ne tentin alkamisen jälkeen ilmestyivät. Ei minulla ollut radiopuhelintakaan, joten suunnitelma jäi ajatuksen asteelle.

Huijaamalla saadut paperit olisivat tietenkin vaivanneet mielessä - en ole mikään Huhtasaari - kun olisin tiennyt, että en ole niitä oikeasti ansainnut. Jo tuo tilastotieteen kevythuijaus on joskus vaivannut. Mutta ei missään säännöissä sanottu, millä menetelmällä demotehtävien vastauksiin on päädyttävä. Olisiko ollut hyväksyttävämpää, jos joku professorituttu olisi vähän auttanut. 

https://yle.fi/a/74-20059242

ROOSTER

Lainaus käyttäjältä: Kopek - marraskuu 09, 2023, 10:22:17
Läpäisin tentit toisella arveluttavalla menetelmällä, joka kai juuri ja juuri oli muodollisesti sallittu, vaikkakaan ei ehkä moraalisesti hyväksytty.

Tentteihin sai pohjapisteitä käymällä ns. demoissa eli harjoitustunneilla vai mitä ne olivat. Niillä annettiin tehtäviä, jotka piti tehdä. En tietenkään osannut tehdä niitä, joten kävin kahdessa eri demoryhmässä, jossa toisessa en kirjoittanut nimeäni osallistujalistaan. Tässä ryhmässä kopioin vastaukset tehtäviin, jotta voin mennä sinne varsinaiseen ryhmään, jossa kirjoitin nimeni listaan.

Aivan mainio "huijaus". Kyseessä oli siis preppauskurssi, tavallaan. Siihenhän opiskelu perustuu, opiskellaan niitä asioita joita ei tiedetä/osata, kunnes hallinta on riittävää.

Ainakin minun aikanani koulussa opettaja suosi niitä jotka valmiiksi osasivat jo, etenkin musiikissa ja liikunnassa. Muut olivat lähinnä pakosti mukana roikotettavaa porukkaa, sen myös osaamattomat varmasti ymmärsivät. Jos eivät, niin järjestettiin koe, testi tai kilpailu.

Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Amore

Kuljen nykyisin työmatkat bussilla (vajaat puoli tuntia yhteen suuntaan) ja koska minulla ei ole älypuhelinta huomiota viemässä enkä ole musiikkiakaan enää työmatkoilla kuunnellut, niin tulee katseltua maisemia ikkunasta sekä tehtyä havaintoja kaikesta mahdollisesta IRL. Niinpä olen alkanut pohdiskella esim. millaista on tehdä työtä bussikuskina. Siinä varmaankin ammatti, johon useammin ajaudutaan kuin hakeudutaan. Äärimmäisen tärkeää työtä, jossa osa asiakkaista on todella törkeitä, pahimmillaan jopa väkivaltaisia. Palkka hyvin alhainen ja työajat epämukavat.

Siis, voiko tällaisessa ammatissa toimia kuljettajia, joille osaaminen on ylpeyden aihe ja työ kiinnostavaa, työpäivät mielenkiintoisia? Ja, huom, teen tässä eron linja-auton kuljettajiin, jotka ajavat pitkiä matkoja. Se on eri asia. Nyt ajellaan kaupungissa, jossa on töksähtelevä liikenne, ruuhkia, aina sama reitti, pysäkkejä tämän tästä jne. Olin perjantaina päivän päätteeksi palaamassa keskustan suuntaan. Bussissa oli melko vähän matkustajia, koska ajoimme ruuhkaa vastaan. Ajo sujui mukavan joutuisasti, vaikka pysäkille pysähtymisiä tällä pienemmälläkin matkustajamäärällä oli melko usein. Mutta jotenkin ne pysähtymiset sujuivat vähäeleisen huomaamattomasti, ikään kuin ajo ei olisi katkennut lankaan. Kuljettaja lähestyi pysäkkejä ja liikennevaloja pehmeästi. Tekemisessä oli hieno sujuvuuden tuntu. Taisin yllättäen mennä flow-tilaan, joita olen ihmetellyt flow-ketjussa kun en oikein koe flowta kokeneeni. Ehkä tämä oli sitä? Tultiin moottoritielle, jota reitillä on pieni pätkä - eli ei pysäkkejä, vaan vauhdikasta menoa. Tässä kohtaa aina tulee vapauden tunne. Työpäivä on takana, eilen koko työviikkokin. Pari päivää ihanaa omaa aikaa edessä. Tässä kyydissä lähdimme lentoon, mutta pysyimme samalla turvallisesti maassa. Kuin huomaamatta sujahdimme takaisin kaupunkiliikenteeseen ja ajoittaisiin pysähdyksiin. Liki ensimmäisellä pysäkillä oltiin loivassa ylämäessä ja pysäkki oli puutteellisesti aurattu, mikä ilmeni todella ikävänä jäisenä lumivallina jalkakäytävän reunassa. Kuljettaja huomioi eleettömästi jalankulkijoille vaarallisen vallin ja kehotti poistujaa käyttämään etuovea, jonka kohdalla ei ollut vallia. Sitten lähtö liikkeelle ylämäkeen - sujui ilman jurnutusta. Koko matka kulki ihmeen pehmeästi ja ekonomisesti. Olin aistivinani, että kuljettaja nautti työstään. Ainakin hän oli äärimmäisen ammattitaitoinen. :)
All you need is Love

Toope

Itselläni on akateeminen maisteritutkinto. Silti olen vaihtanut alaa parikin kertaa elämässäni, osin koska yht.kuntatiet.tutkinto on vitsi. Ei sinänsä mitään pahaa tuossa ammatin vaihtamisessa...