Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa

Aloittaja Amore, tammikuu 03, 2019, 19:43:01

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 2 Vieraat katselee tätä aihetta.

Hayabusa

Täällä vesi keitetään yleensä vedenkeittimellä ja kaadetaan sitten juoman mukaan asianomaiseen pannuun; kahvi lieriön ja tee pallon muotoiseen hautumisastiaan. Ehkä kahvilieriöllä voisi valmistaa teetä, mutta kahvin laittaminen teeastiaan olisi pyhäinhäväistystä!
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

Hippi

En löytänyt erityisesti kierrätykseen liittyvää ketjua, joten laitetaan tänne, sillä pakkauksetkin kuuluvat tavarataivaaseen.

Markkinointitutkimuksessa törmäsin pakkausmateriaaliin nimeltään Woodly

merkillä merkityt pakkaukset on valmistettu puusta, mutta ovat muovinkaltaisia. Tutkimuksessa tuosta käytettiin jopa sanaa puumuovi, jonka kyllä lyttäsin. Kierrätykseen tuo menee muovina, jos on mahdollisuus lajitella muovit erikseen.

Enpä ole itse noita vielä huomannut, joten voi olla aika uusi materiaali.

Nyt taas herää kysymys, että muoviksiko nyt meidän metsät parturoidaan?
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

a4

^ Tämä on juuri sitä maailmaa ja Suomen taloutta pelastavaa innovatiivista tulevaisuutta!

Osaaminen pitää vain tuotteistaa ja markkinoida.




safiiri

Ei ole todellista! Tätä logoa ei kyllä paitaan pitäis laittaa. Ei edes vitsinä. Tulee mieleen vanha juttu USA:n markkinoille yrittäneestä Rape-keksistä 70-luvulta.

a4

#49
Nuo olivat vain työnäytteitäni tulevaa mainostoimistouraani varten.
Närkästyneenä olen aistivinani syvää järkytystä suuremmoisten kuvankäsittelykuvieni äärellä.
Ei miesten tisseissä ole mitään hävettävää. Vähemmän kuin muoviroskaan hukkuvassa maailmassa.
Näen jo mielessäni satatuhatpäisen machomiesmeren tissipaidoissaan verisellä areenalla. Ja näky on kaunis!



Toki arvokkaasta kritiikistä viisastuneena teen uuden version tissipaidastani jossa logon kaaret ovat sateenkaaren väreissä.
Kiitos tästä.


safiiri

Lainaus käyttäjältä: a4 - huhtikuu 13, 2019, 19:59:39
Nuo olivat vain työnäytteitäni tulevaa mainostoimistouraani varten.
Närkästyneenä olen aistivinani syvää järkytystä suuremmoisten kuvankäsittelykuvieni äärellä.
Ei miesten tisseissä ole mitään hävettävää. Vähemmän kuin muoviroskaan hukkuvassa maailmassa.
Näen jo mielessäni satatuhatpäisen machomiesmeren tissipaidoissaan verisellä areenalla. Ja näky on kaunis!



Toki arvokkaasta kritiikistä viisastuneena teen uuden version tissipaidastani jossa logon kaaret ovat sateenkaaren väreissä.

Ei ole miesten tisseissä hävettävää, mutta tuollainen paita ei vain toimi - yhtään paremmin kuin Rape keksien nimenä.

a4


a4

Lainaus käyttäjältä: safiiri - huhtikuu 13, 2019, 20:05:52
Ei ole miesten tisseissä hävettävää, mutta tuollainen paita ei vain toimi - yhtään paremmin kuin Rape keksien nimenä.
Jostain kumman syystä en edes halua suunnitella rape-paitoja. Kehtaamisesta puhumattakaan.  :o

Amore

Pidin eilen vapaapäivän. Lähdin päivällä kävelylle; menin keskustaan. Poikkesin muutamassa kaupassa. Ei niissä ollut juuri ketään, pari myyjää vain. Myymälävartijoitakaan ei näkynyt. Yhden urheilukaupan ohi kulkiessani hoksasin aivan oven tuntumassa tuotteen, jota olin hakemassakin. Marssin ilahtuneena tuotetelineelle, josta poimin etsimäni ja siirryin kassalle, jossa timmiksi itsensä voimaillut nuorimies tylsistyneenä odotteli asiakkaita, joita ei näyttänyt tulevan. Mutta ta-daa, sitten tulin minä, hänen työnsä tarkoitus, päivän pelastaja. Päivän Asiakas :D osti...kengännauhat. Hienot kirkkaansiniset kengännauhat uusiin tossuihin, jotka odottelevat lähtövalmiina oikeita kevätpäiviä.
All you need is Love

Amore

Nyt on kirjoitettava naulakoista, sillä minusta on muutamassa viikossa kehittynyt niiden asiantuntija. Halusin näet hankkia pystynaulakon kylpyhuoneeseen, koska se on pukeutumishuoneeni ja siellä roikkuu milloin missäkin myttyjä ja kasoja kotivaatteita, työvaatteita tai ulkotyövaatteita (puutarhakaudella). Pahin myttypesäke syntyy pesukoneen päälle. En halua panna puolipitoisia vaatteita vaatekaappiin. Leggingsit ja sukkahousut ovat vallanneet ripustimikseen ovenkahvat. Ikävän näköistä, kyllä vain. Visioin siis ratkaisuksi pystynaulakkoa, johon voisin kerätä kaikki nämä "kaunistukset".

Luulisi, että vaatenaulakko on aika yksinkertainen kapistus, jollaisen ostaa tuosta vain, muutamalla napin painalluksella. Väärin! Jo ensitutustumisella aiheen kuva-aineistoon minulle valkeni, että vaatenaulakko on monimutkainen häkkyrä, yleensä ruma, usein kallis. Vähän niin kuin jalkalamput – jotka puolestaan ovat opettaneet minulle, että kaikki mikä perustuu pystytolppaan, on yleensä kiikkerää. Hinnasta riippumatta. Tässä asia, jota insinöörit eivät ole ratkaisseet. Kylpyhuoneeseen en hankkisi mitään kallista, joten kiikkeryyteen olisi tyytyminen. Pitkän selailun tuloksena minulle hahmottui, että naulakkoni pitäisi olla puuta, koska sellaiseen voi tarvittaessa lisätä ylimääräisiä koukkuja pienille pussukoille tai mitä nyt onkaan tarpeen ripustaa. Oli jo ilmennyt, että jos naulakko oli siedettävän näköinen ja hintainen (=halpa), niin oksia ei todennäköisesti ollut riittävästi. Tolpassa pitäisi olla ripustuspaikkoja myös rungon keskivaiheilla.

Kun sopivaa häkkyrää ei tuntunut löytyvän, aloin hahmotella mielessäni ajatusta tehdä naulakko itse puutavaraliikkeestä hankittavasta tolpasta ja irtoheloista. Jalaksi voisi hankkia vaikka joulukuusenjalan tai päivävarjon jalan. Tai tehdä itse jalan betonista valamalla. Sisimmässäni kuitenkin tiesin, että kiireisellä kevät-kesäkaudella tällainen projekti ei valmistuisi. Löysin kyllä yhden oikein houkuttelevan tolpan ja paljon hyviä heloja, joten ajatus kutkuttaa. Ehkä vielä toteutan sen, sillä toiselle ja kolmannellekin naulakolle löytyisi kyllä käyttöä, mm. mökillä.

Kesken oman naulakon suunnittelun pyörteitä löytyi sitten tarjous, puoleen hintaan alennettu pelkistetty valkoinen naulakko – puuta. Tilasin heti. Pakettia kotiin kantaessani ihmettelin sen keveyttä. Koska naulakko oli kevyt, ja takuuvarmasti kiikkerä, niin jokin paino pitäisi kiinnittää jalkaan. Ehkä hiekkapussi tai kivi. Pakettia avatessani sain käsiini kasan palikoita ja ruuvipussin. Pikainen silmäys palikoihin paljasti heti heikon laadun. Maalausjälki vaihteli palikasta toiseen ja yksi palikka oli eri sävyistä valkoista kuin muut. Lisäksi porausreiät olivat rosoisia, kuin huonolla terällä tehtyjä. Miten edes näin yksinkertaista asiaa ei ole voitu tehdä kunnolla? Kukahan tällaisia naulakoita valmistaa ja missä? Työskenteleekö Kiinassa joku naulakkomies, joka päivästä toiseen tekee huonoja naulakoita? Masentavaa!!! Masentava elämä hänellä kuka lieneekin, missä lieneekin.

Jätin palikkakasan hetkeksi sivuun, jotta voisin vakaammassa mielentilassa päättää, lähetänkö "tikut" heti takaisin vai kokoanko kapistuksen. Viime yön hiljaisina tunteina ryhdyin rakentamaan naulakkoa. Huonekalujen kokoaminen ei ole minulle kovin vastenmielistä puuhaa, sillä olen melko hyvä lukemaan kokoamisohjeita ja lapsesta asti olen pitänyt pienimuotoisista rakenteluprojekteista. Ensin hain avukseni pahvilaatikon kannen, noin a4-kokoa, johon kumosin ruuvipussukan. Kannattaa aina aluksi tarkistaa, että kiinnitystarpeita on riittävästi. Pussukassa oli ruuvien lisäksi puutappeja. Jokaiseen oksaan – ja jalkaan - tulisi yksi tappi ja yksi ruuvi. Yksinkertaista! Ruuvien kiinnittämiseen oli kuusikulma-avain. Totesin tilpehöörin määrän riittäväksi ja sain häkkyrän kootuksi aika nopeasti. Kiikkerä se on. Jotkut palikoiden saumat hieman irvistelevät. Palikat eivät asetu runkoon tasalaatuisesti, koska ruuvien kolot on porattu "suurpiirteisesti". No, oksillehan tulee vaatteita ym, joten irvistelevät saumat jäävät usein piiloon. Keikkumisen voin korjata huopatassuilla tai jollakin askartelukikalla. Havaintojeni mukaan nelijalkainen naulakko keikkuu vain yhteen suuntaan, kahden muun jalan suunta on vakaa.

Sitten sovittamaan...Naulakko mahtuu sopivasti sille ajattelemaani nurkkaan. Oksia on 8, mikä on hyvä määrä kun vielä lisään keskirunkoon koukkuja. Voin hyväksyä yhteiselon uuden häkkyräni kanssa kunhan en tarkastele sitä liian yksityiskohtaisesti. Mytyt ovat poissa pesukoneelta ja ovenkahvoilta sekä paremmassa järjestyksessä kuin aikaisemmin. Seuraavaksi pitää visioida, millaiset koukut hankin runkoon. Ehkä siitä sitten joskus myöhemmin...

All you need is Love

Amore

Materialisti on viime aikoina ollut onneton, koska kamera alkoi oikutella. Oireena oli se, että linssi meni aivan mustaksi ja ruudulle ilmestyi virheilmoitus. Sulkemalla virran ja käynnistämällä uudestaan saattoi välillä pystyä pari ruutua ottamaan ennen linssin pimenemistä. Kamerani on jo 5 vuotta vanha, joten ajattelin, että ehkä on vain hankittava uusi runko. Epäilin kameraan ilmestyneen vian olevan rungossa eikä linssissä. Minulla on vain yksi linssi tähän kameraan, joten en pystynyt kokeilemaan rungon toimivuutta toisella linssillä. Tilasin uuden rungon samaa merkkiä. Voisin käyttää vanhaa linssiä. Tilaus tuli nopeasti, mutta heti paketin avattuani havaitsin seikan, jonka olisin pienen präntin lukemalla voinut panna merkille. Uusi kamera näyttää samalta kuin vanha, mutta se on pienempi. Ero ei ole kovin suuri, mutta sen huomaa heti ensi kosketuksella. Koska vanhakin kamera on aika pieni, on uusi kamera jo liian pieni. En pidä varsinaisista taskukameroista. Haluan saada kamerasta hyvän otteen.

Kun olin kiinnittänyt linssin uuteen kameraan ja käynnistin sen, selvisi, että vika oli linssissä.

Ilmoitin heti kameraliikkeelle, että palautan uuden rungon. Marssin kamerakauppaan ja ostin uuden linssin - tai no, käytetyn linssin, samanlaisen kuin vanha. Kamera toimii taas. Hyvä puoli tässä ees-taas-sompaamisessa on se, että jos vika olisi tosiaan ollut rungossa, olisin joutunut miettimään, haluanko sopeutua pienempään, ei niin kivalta tuntuvaan runkoon. Laiskuuttani olisin saattanut päätyä harmittelemaan joka kuvaustilanteessa, kuinka ikävän keppoiselta ja väärältä uusi kamera tuntuu. Kameraa ostaessa käsituntuma on aina ensisijaisen tärkeä. Vaikka vekottimessa olisi mitä houkuttelevia ominaisuuksia, niin jos laite tuntuu ikävältä kädessä, jokainen kuvauskerta on ikävä.
All you need is Love

Hippi

Onnellinen materialisti osti tänään kakkostelkkarin makuuhuoneeseen ajatuksena, että voisi keskittyä jopa johonkin elokuvaan joskus, jos olisi mukavampi asento katsella. Sohvalla tapaan rönöttää aina niin, että niskat menee jumiin tai ristiselkä on huonossa asennossa. Kumpikin kohta rangassani on herkkiä paikkoja tulemaan todella ikävästi kipeäksi.

Nyt sitten alkoi viehättää ajatus moottorisängystä, jossa siis voisi saada pään puoleisen päätyä koholle, jolloin olisi varmaan paljon mukavampaa kuin pelkkien tyynyjen varassa loikoillen. Pikaisella googlauksella noita löytyikin ja hintahaitari on erittäin huomattava. Mutta mikä kummallisinta, niin haluamaani kokoa on saatavilla todella huonosti, eli 120x200. Vähempi leveys ei riitä, koska meitä välillä nukkuu siinä kolme ja enemmän ei käy, sillä ne on tarkoitettu kahdelle ihmiselle ja puoliskoissa on omat säädöt ja vaikka olisi yksillä säädöillä, niin on kuitenkin turhan leveä se 160 leveyskin.

Tällaisen löysin https://jenkkisanky.fi/tuote/sleepdream-120x200cm-hard-moottorisanky/
Onko jollain kokemusta noista moottorisängyistä ja niiden kestävyydestä?

Patjanvaihto tullee joka tapauksessa tehtäväksi aivan piakkoin ja kunnollinen joustinpatja maksaa likimain saman kuin tuo sänky patjoineen, joten olen kahden vaiheilla, mitä tehdä. Tuolle firmalle on yllättäen parillakin keskustelupalstalla tullut melko hyviä arvioita. Ihmetyttää, voiko halvalla saada hyvää, sillä tuo sänky on kyllä hintahaitarin edullisemmasta päästä.

If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Amore

Olen lueskellut antiikin Rooman historiaa. Muinaisten valtiomiesten taidot ja tarmokkuus kyllä herättivät ihmetystä ja jonkinlaista ihailuakin, mutta päällimmäisenä tunteena tuli mieleen oman aikamme tavallisten kansalaisten suunnaton rikkaus. Ylimyksillä oli toki huviloita ja suuria tiluksia, orjia ja palvelijoita, mutta eivät ne vedä vertoja sille mitä taviksella nykyään on: kirjastot, museot, puistot, terveydenhuolto, mittaamattomat musiikkiaarteet kuunneltavissa milloin tahansa, liikenneyhteydet (maitse, meritse, ilmassa), nettiviihde ja lukemattomat tietolähteet tieteen huipulta jne. Ja supermarkettien mahtavat herkkuvalikoimat. Pitäisi joka päivä muistaa, kuinka käsittämättömän rikkaita olemme!
All you need is Love

Aave

"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Toope

Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 12, 2021, 18:42:27
Olen lueskellut antiikin Rooman historiaa. Muinaisten valtiomiesten taidot ja tarmokkuus kyllä herättivät ihmetystä ja jonkinlaista ihailuakin, mutta päällimmäisenä tunteena tuli mieleen oman aikamme tavallisten kansalaisten suunnaton rikkaus. Ylimyksillä oli toki huviloita ja suuria tiluksia, orjia ja palvelijoita, mutta eivät ne vedä vertoja sille mitä taviksella nykyään on: kirjastot, museot, puistot, terveydenhuolto, mittaamattomat musiikkiaarteet kuunneltavissa milloin tahansa, liikenneyhteydet (maitse, meritse, ilmassa), nettiviihde ja lukemattomat tietolähteet tieteen huipulta jne. Ja supermarkettien mahtavat herkkuvalikoimat. Pitäisi joka päivä muistaa, kuinka käsittämättömän rikkaita olemme!
Sinulla on pointti tuossa!