Elämänohjeet

[J]

Ehkä sitä tulee itsekin keskityttyä tiiviisti omaan elämiseensä, niin ei siinä juurikaan jää tilaa muiden neuvomiseen. Eikä se ole mitenkään hedelmällistäkään lähteä ilman taustatietoja mestaroimaan muiden elämää.

Oikeastaan oman elämänsä mottoja löytää arjesta ihan itsestäänkin, vain yksinkertaisesti elämällä & kokemalla asioita. Jos joitain viisauksia haluaisi välttämättä omakohtaisten kokemusten kautta tuoda esiin, niin yksi on ainakin se; ettei kannata tuhlata elämäänsä liialliseen murehtimiseen, joten miksi siis tehdä elämisestään itselleen turhan vaikeaa.

Toinen elämän suuntaviiva ainakin itselläni on se, että hyväksyy ne asiat joita ei voi muuttaa, jonka myötä se mahdollistaa kaiken sen johon voi itse vaikuttaa. Menneille asioille ei mahda enää mitään, mutta nykyhetkeä & tulevaisuuttakin voi muuttaa omilla elämänvalinnoillaan.

- Eli tavallaan sitä on oppinut elämään niin, ettei ole mitään syytä surkutella sitä mitä ei ole, tai mitä itseltä puuttuu, vaan on tyytyväinen siitä mitä jo on. Tuossa nyt oli taas niitä tuttuja elämänviisauksia enemmänkin, vaikka aika itsestäänselviltä ne varmasti kuullostavat. Mutta mielestäni aika yleispäteviltä kuitenkin. 

[Karikko]

Ehkä Bruton elämänviisaus tuli ensimmäisessä lauseessa..?

En ole ikinä voinut sietää ihmisiä, jotka tulevat selittämään miten juuri minun pitäisi kokea jokin asia.

Tai toisin muotoiltuna:

Elän parhaillaan täysipainoista ja onnellista elämää ilman muiden laatimaa käsikirjoitusta. Ja ehkä juuri siksi.

Nuorena on innokas elämään ja kokemaan asioita monella tapaa, vanhana sitten saattaa luulla oppineensa jotain.

[Xantippa]

Mielenkiintoinen Bruton kokemus siitä, että riittää paljon neuvojia, miten elämä tulisi elää tai Lappi kokea. En ole itse törmännyt tähän mittavasti, vai onkohan kyse siitä, että olen kovakorvainen ja ohitan neuvot - tai en edes ymmärrä, että tämä oli neuvoksi tarkoitettu. Molemmat yhtä aikaa ovat erittäin mahdollisia myös.

Jos taas itseäni ajattelen, niin elämänohjeista en tiedä, mutta kenties vahvin lapsesta asti mukana kulkenut vakaumus tms. on, että mikään ei muutu, jos mitään ei muuta.

Olen elämässäni tarkastellut muutosta moneen kertaan eri kulmista, työksenikin, vielä enemmän etenkin haluttomuutta muutokseen. Se on mielenkiintoinen osa-alue, koska oikeastaan siinä kulminoituu ja sitä leikkaa niin monta osa-aluetta ihmiselossa.

T: Xante

[Socrates]

mikään ei muutu, jos mitään ei muuta.


T: Xante

Muutos tulee itsestään aina. Lait, asetukset ja trendit muuttuvat. Ympäristö muuttuu. Ihmiset ympärillä ilmestyvät ja katoavat.

Lähes kaikki muuttuu, vaikka kuinka taistelisi muutosta vastaan.

[Xantippa]

mikään ei muutu, jos mitään ei muuta.


T: Xante

Muutos tulee itsestään aina. Lait, asetukset ja trendit muuttuvat. Ympäristö muuttuu. Ihmiset ympärillä ilmestyvät ja katoavat.

Lähes kaikki muuttuu, vaikka kuinka taistelisi muutosta vastaan.

Ei se nyt aina itsestään tule, joskus se on myös tehtävä. Vaikkapa juuri sillä tavalla, että ymmärtää,, uskaltaa ja osaa muuttaa käytöstään sitä mukaa, kun kaikki ympärillä muuttuu. Tämä harvoin kenellekään tulee täysin ylhäältä annettuna.

Olen tarkastellut muutosvastarintaa useammalta kantilta, sen syitä ja seurauksia ja se on aina yhtä mielenkiintoista.

Lapsena oli muutama asia, joka sai minut ymmärtämään, että voin jäädä valittamaan ja marisemaan tai sitten muuttaa jotain. Ensimmäinen asia oli oma asenteeni näihin asioihin.

T: Xante
Muoksis: olikos se Einstein joka sanoi, että hulluutta on tehdä asia aina samalla tavalla ja odottaa eri lopputulosta, tätä likinnä hain, eli yksilön omaa perspektiiviä. Sen olisin tietty voinut selkeämmin mainita.

[Socrates]

Olen tarkastellut muutosvastarintaa useammalta kantilta, sen syitä ja seurauksia ja se on aina yhtä mielenkiintoista.

Ei ole olemassa mitään yleistä muutosvastarintaa vaan muutosarviointeja.

Jokainen kannattaa muutoksia, joiden olettaa hyödyttävän itseään ja vastustaa muutoksia, joista olettaa koituvan jotain haittaa.

Muutoksia useammin kannattavat ihmiset pärjäävät paremmin erilaisissa olosuhteissa ja sen takia muutoksissa on heille vähemmän riskejä. Heistä tulee helpommin mielipidejohtajia ja siksi ja koska muutoksia voi korkeintaan vain hidastaa elämme muutoshakuisten ihmisten hirmuvallan alla.

Ainoa oleellinen pointti muutoksissa on se, kuka päättää mitä muutetaan ja milloin.

[Xantippa]

^

Kuten sanoin (tosin vasta muoksautuksessa, sori, olin epäselvä), tarkoitin lähinnä tätä asiaa yksilöperspektiivistä, koskien omaa elämää. En millään yhteiskunnallisella tasolla. Joskin vähän siihenkin suuntaan kieltämättä huolimattomasti oikaisin.

Tämä siksi, että käsitän elämänohjeen elämän, yleensä oman, ohjenuoraksi, en yhteiskunnalliseksi vaikuttamiseksi.

Ja kun kyse on omasta elämästäni, olen tosiaan ymmärtänyt, että siinä ei mikään muutu, jos en mitään muuta. Jos minulla siis on joku ongelma tai itseäni haittaava tekijä, se hyvin harvoin simsalabim muuttuu, ellen muuta mitään omassa toiminnassani tai tee itse muutoksia ympäristööni.

Ja ainakin itse koen useinkin muutosvastarintaa omiakin päätöksiäni kohtaan...mutta juuri se onkin saanut minut pohtimaan asiaa yleisemminkin, mutta olet oikeassa siinä, että se on vähän eri keskustelun asia, ehkä.

T: Xante

[Socrates]

Ihmisen muutostarpeeseen vaikuttaa jonkin verran temperamentti yms, mutta muutoskykyyn resurssit, joista TSS usein kirjoittaa.

Jos minulla olisi 10 miljoonaa tilillä ja hyvä terveys, voisin haaveilla ja toteuttaa vaikka muuton Nebraskaan kahvakuulaohjaajaksi. On myös ongelmia, joihin varakkuus tai muu resurssi antaa mahdollisuuden muutokseen ja ongelman poistumiseen. Toisaalta resurssit antavat myös paremmat mahdollisuudet palata entiseen tilanteeseen, jos muutos epäonnistuu.

Lähes kaikki ihmiset kaipaavat jotain muutoksia, mutta on suuria eroja miten niitä voidaan toteuttaa. Esimerkiksi hyvin iäkkäille ihmisille on usein tärkeää vain säilyttää olemassa olevia tilanne, jos se on siedettävä.

Epäonnistuneet eli perutut tai huonoon lopputulokseen päätyvät muutokset myös tuppaavat unohtumaan ja onnistuneet jäävät mieleen.

Niin sanotut muutosvastarintaiset ihmiset omaavat heikot resurssit muutoksiin. Muutoshakuiset taas laajat resurssit.

[-:)lauri]

Olen Socratesin kanssa siinä mielessä samaa mieltä, että kaikki itsensä kehittämiset, mukaan lukien hyveiden ilmentämiset teoissaan edellyttävät, että niin henkiset kuin materiaalisetkin perustarpeet ovat riittävän hyvin tyydytetty. Jos ne eivät ole riittävän hyvin tyydytetty, ihmisen sisällä asuva eläin ottaa komennon.

[Xantippa]

Oma elämänohjeeni ei ole muodostunut niinkään tarpeesta kehittää itseään tai parantaa olojaan, ei halusta muutokseen sinällään, vaan likinnä sanoisin, että välttämättömyyden kokemuksesta. 

Joku toinen voisi sanoa samaan suuntaan mitä tarkoitan sanomalla, että ei pidä jäädä tuleen makaamaan. Minäkin voisin kyllä sanoa niinkin.

Tarkoitin tällä siis asioita, jotka ihan oikeasti ovat vaikeuksia, ongelmia. On selvää, että monesta niistä selviää ihan vaan rahalla ja olen sitä harrastanutkin. Mutta osa on sellaisia, että muutos vaatii jotain muuta, kuten asian katselemista eri näkövinkkelistä, paremman kokonaiskuvan hahmottamista, asenteen muutosta, jne. 

Ja lähes kaikissa asioissa olen kyllä ajatellut, että miten viisas ratkaisu on pyrkiä ostamaan itsensä asioista ulos. Mikä siinä muuttuu, mitä on muutettu ja mitä se tarkoittaa.

T: Xante

[Socrates]

Muutoksia on kolmenlaisia: pakollisia, sattuman aiheuttamia tapahtumia tai kehityskulkuja sekä aktiivisia päätöksiä muuttaa jotain elämässään.

Omalla kohdallani aktiiviset päätökset ovat yleensä menneet täysin pieleen. Vaikka olisi kyse asenteiden ja näkökulmien muutoksista nekin ovat syntyneet pakon alla ja sattumien johdosta.

Muutoksen etsimisestä väkisin omaan huonoja kokemuksia.

[Xantippa]

Muutoksia nyt on kaikenlaisia maanjäristyksistä uuden hammasharjan ostamiseen, mutta elämänohjeenani, siis omana henkilökohtaisenani, ajattelen sitä siten, että ellei ole valmis muuttamaan mitään, pitää sitten tyytyä siihen, että mikään ei muutu.

Eli jotensakin niin, että sitä omaa elämäänsä tulee tarkastella siitä vinkkelistä, että jos ongelmia, vaikeuksia, hankaluuksia, toisten tekemiä asioita, jne siinä on, niin yksi asia varma: ellei itse muuta mitään, tuskin mikään muuttuu.

Voihan sitä onnikin potkaista ja asiat siliävät kuin silkki itsestään eteenpäin, mutta minun luonteeni on ensinnä liian kyyninen niin uskomaan ja toiseksi liian kärsimätön sitä odottelemaan.

T: Xante

[Melodious Oaf]

Omasta mielestäni on aika vaikea selkeästi määritellä, miten persoonallisuus tai toisaalta henkilön resurssit tai voimavarat liittyvät yhtäältä haluun kehittää itseään tai "itseaktualisaatioon" tai toisaalta muutosvalmiuteen.

Ihminen voi olla vaikka tosi tunnollinen ja motivoitunut kehittämään itseään. Jos näkee muutoksen välttämättömäksi, sekin voi auttaa auttaa motivaation kanssa.
   Jos on tosi hyvät rutiinit tai pärjäämiskeinot vaikeuksien kanssa, silloin muutoksista ja niiden aiheuttamista stresseistä varmaan selviää paremmin. Tähänkin liittyy tunnollisuus sikäli, että niitä juttuja mitkä itseä auttavat pitää tietysti oikeasti tehdä.
 
Tästä erikseen on tietysti sellaisia asioita kuin halukkuus ottaa riskejä tai ärsykehakuisuus, avoimuus kokemuksille, neuroottisuus, herkkyys, optimismi muutoksen suhteen, ja niin edelleen.

"Hyvät resurssit" tuottaa mulle sellaisen ajatuksen että ihmisellä olis silloin hyvä mukautumiskyky. Mut sen lisäksi on mun mielestä jotain ihmisen sisäistä joka on muutakin: Motivaatio, optimismi muutoksen suhteen, vakaa käsitys muutoksen tarpeellisuudesta ja usko siihen, niin sanottu "minäpystyvyys" eli luottamus siihen että pystyy niihin suorituksiin joita muutos ja sen kanssa pärjääminen edellyttävät — ja tää on kai yleisestikin luottamusta siihen että pystyy tuottamaan haluamansa kaltaisia lopputuloksia omalla toiminnalla.

Jotkut jutut ihmisen perusluonteessa ja persoonassa eivät riipu mun mielestä täysin resursseista. Ehkä joku ärsykehakuisuus sekä optimismi kontra neuroottisuus ja halukkuus ynnä valmius riskinottoon.

Ihminen voi mun mielestä olla avoin ja utelias ja motivoitunutkin tai vaikka valmis ottamaan riskejä niin että ei silti ole resursseja muutokseen tai ei vaikka ole minäpystyvyyttä riittävästi jonka takia sitten lamautuu ja takkuilee vastoinkäymisten edessä.

Mulle tuli vaan mieleen että tavallaan olen samaa mieltä Socrateksen kanssa siitä että ihmisellä joka on muutoshalukas on hyvät voimavarat ja tavallaan en.

Jos listaan voimavaroja ikään kyin kykyinä ja taitoina niin...
   Joustavuus (kyky mm. muokata ajatuksia)
,  Resilienssi (kyky toipua nopeasti vaikeuksista sekä ylläpitää toimintakykyä),
   Epävarmuuden sietokyky (kyky tehdä päätöksiä vaillinaisilla tiedoilla ja yleisesti sietää epävarmuutta),
   Ongelmanratkaisutaidot (kyky tunnistaa ratkaisuja haasteisiin ja esteisiin jotka eivät ole ennestään tuttuja)
   Selviytysmisstrategiat (tehokkaita keinoja hallita stressiä sekä pitää yllä omaa emotionaalista tasapainoa)

Sanotaan että toi kaikki yhdessä olis vaikka "Mukautumiskyky".

Vois ajatella että olis tästä erikseen joku sellainen kuin "Muutoshalukkuus" tai "muutosvalmius".

Sen osa-alueita vois olla vaikka tämmöset
   Motivaatio (sisäinen halu tai pyrkimys aloittaa tai ylläpitää muutosta)
   Koettu tarpeellisuus (muutoksen tärkeyden ja tarpeellisuuden tunnistaminen)
   Muutosoptimismi (Positiivinen näkemys muutoksen mahdollisista tuloksista)
   Minäpystyvyys (Luottamus omaan kykyyn toteuttaa muutoksen vaatimia toimia)
   Riskinottovalmius (Valmius kohdata muutokseen liittyviä epävarmuuksia ja mahdollisia epäonnistumisia, mikä ehkä sisältää myös proaktiivisen asenteen ylipäätään kokeilua ja oppimista kohtaan)


Tää nyt on vähän tönkköä rautalangasta vääntämistä. Totta kai jotkut jutut tossa muutosvalmiudessakin voi nähdä voimavaroina, mut mulle tuli vaan mieleen, että periaatteessa vois ehkä erottaa toisistaan mukautumisvalmiuden ja muutosvalmiuden sinänsä.

En kuitenkaan osaa esittää tästä yhtäkkiä selkeää ja napakkaa kokonaisnäkemystä, joten lopetan aiheen rouhimisen tähän

Vaikka tää nyt syntyi pitkälle siitä että reagoin Socrateksen kommenttiin resursseista silleen että ei se nyt ihan noin mene, uskoisin että tuskin ollaan hänen kanssaan varsinaisesti eri mieltä sitten loppuviimein jolloin tää on melko varmasti taas kerran vähän turhaa selostusta kaikkinensa

[Xantippa]

Ymmärsin aloituksen varmaan sikäli väärin, että oletin siinä haettavan jotain yleisluontoista, jota ihminen on itse elämässään oppinut pitämään jonkin sortin johtolankana ja kertoo siitä irrallaan yhteiskunnallisista trendeistä tai vaikuttimista.

Ihmisellä on tietysti monenlaisia ohjenuoria ja tempoiluakin näiden kesken, mutta itselleni kerrottavaksi valikoitu asia, jonka äärelle olen palannut usein, myös muussa toiminnassani kuin omassa pään sisäisessäni.

T: Xante

[Socrates]

Minusta muutoshakuisuudesta vs muutosvastarinta on kyse resurssien lisäksi ajoituksesta.

Muutoshakuinen ihminen ryntää muutokseen jo silloin, kun kaikki on hyvin. Jatkuva muutos on itseisarvo.

Muutosvastarintainen katsoo ensin jonkin vaiheen tai asian elämässä perinpohjin loppuun ennen kuin hakee siihen muutosta tai pakon edessä hyväksyy muutoksen.