Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Lemmikkinurkka

Aloittaja Hippi, tammikuu 03, 2019, 19:52:45

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 2 Vieraat katselee tätä aihetta.

Hippi


Kissat ja koirat tänne sulassa sovussa.

Mahtaako jollain olla jotain eksoottisempia lemmkkejä fretti, gerbiili, puhuva papukaija, käärme? Kaikki sopivat tähän samaan ketjuun.

If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Hippi


Uskomattoman nopeasti aika kuluu. Siitä tulee jo neljä vuotta, kun vanha Tiitu kissa menehtyi liki 19 vuotiaana. Olemme Aatun ja Eetun kanssa kolmisin nyt sen jälkeen asustaneet. Olin jo luvannut itselleni, että vuoden vaihteeseen mennessä otan kolmannen kissan ja pari kertaa jo oli aivan lähellä pennun hankkiminen. Päätöksen tekeminen vain on ollut niin vaikeaa, kun nuo kollipojat on niin sopuisia keskenään ja Eetu on hiukan arka ylimääräiselle hälinälle ja vieraille. Eetu on hiukan viime aikoina reipastunut ja uskaltautunut jopa esiin vieraidenkin aikana. Mitä jos uusi kissa saisi Eetun tuntemaan olonsa epämukavaksi? Aatu on kovin sosiaalinen ja varmasti ottaisi avosylin vastaan uuden tulokkaan aivan samoin kuin se aikanaan Eetunkin otti vastaan aivan onnessaan.

Tuota nyt olen jahkaillut ja todennäköisesti en sittenkään sitä kolmatta kissa toistaiseksi hanki.

If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

kertsi

Voisiko tuota kokeilla muutaman päivän lainakissalla?
Törmäsin tämmöiseen pawshake.fi-sivustoon, kun etsin ystävälleni koiravahtia. Kyllä siellä on kissavahtejakin, joten sitä kautta voisi saada kotiin jonkun kissavieraan (tai koiravieraan, mitä varmaan et tahdo).
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Hippi

Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 04, 2019, 12:28:29
Voisiko tuota kokeilla muutaman päivän lainakissalla?

Lainakissan saisin naapurista. Siellä on pari kattia, joita käyn ruokkimassa pariskunnan mökkireissujen aikana. Kissaparat eivät ole oppineet autolla matkustamaan ja mökillä taas on se karkuun pääsyn mahdollisuus, kun ovia auotaan miten sattuu. Niinpä kissat jätetään kaupunkiin.

Mutta eipä se noillakaan onnistuisi, sillä nuokin ovat vieraille aika arkoja ja vain toinen noista pysyttelee näkösällä, kun menen laittamaan ruokaa kuppeihin ja siivoamaan hiekkalaatikon. Tämä rohkeampi sitten meni kyllä ihan pähkinöiksi, kun kerran vein niille tuoretta possun sydäntä herkkupalaksi. Katti antautui siliteltäväksi ja hyrisi onnessaan. Sen jälkeen se on suhtautunut minuun huomattavasti suopeammin. Toinen ei sydämen voimallakaan välitä vieraasta.

Mutta kissat ovat niin kovin erilaisia ja yksilöllisiä, että vaikka yksi lainakissa otettaisiin hyvin vastaan, niin toinen saattaisi olla erittäin vastenmielinen tulokas. Ei voi koskaan tehdä yleistystä yhden kissan kohtaamisesta.

Lainakissan sijaan koeaika olisi parempi. Eli jos löytyy muuten sopiva tulokas, niin tämän voisi ottaa koeajaksi ja jos porukka ei parissa kolmessa kuukaudessa ole laumautunut riittävästi, niin tulokkaan voisi palauttaa. Montaa kokeilua ei kyllä voisi tehdä, koska se olisi varmaan stressaavaa näille nykyisille asukkaille. Palauttamisessa taas olisi ongelmana se, että oma sydämeni särkyisi.


Yhden kissan olen aikanaan palauttanut ja se olikin melkoinen tapaus. Sattui aikana, jolloin vanha Tiitu jäi ainoaksi kissaksi siskonsa kuoltua. Löysin netistä luotettavalta vaikuttavan yhdistyksen sivut ja otin sinne yhteyttä. Täytin pitkän haastattelulomakkeen ja sieltä kävi nainen tarkistamassa ensin kotini. Toi sitten jonkin ajan kuluttua "vaatimattoman ja kiltin" kissan ja onneksi tässä oli juuri koeaika. Kissaparka ei ollut lainkaan tottunut ihmisiin ja luultavasti se oli Virosta tuotu loukutettu villiintynyt tai luontoon syntynyt kissa.
Se katosi ensimmäisenä yönä ja lopulta selvisi, että se oli tunkeutunut ammeen alle lattiakaivon kohdalle tehdystä aukosta. Yöaikaan se kävi kyllä syömässä ja tarpeillaan, mutta muun ajan se oli ammeen alla, kunnes onnistuimme sen eristämään sieltä pois. Sen jälkeen se oli päivät sohvanselkänojan sisällä eikä sallinut mitään kontaktia sen enempää Tiitulta kuin ihmisiltäkään.

Annoin parissa viikossa periksi ja kutsuin naisen hakemaan kissan pois. Hän vaati, että poisvietiä varten joudun kissan sulkemaan kylpyhuoneeseen, muuten hän ei saa sitä kiinni. Eli hän itsekin myönsi noin, ettei kuvaus vastannut todellisuutta. Järkyttävän tappelun ja meuhkaamisen jälkeen nainen sai kissan vangittua häkkiin ja poistui hyvin kiukkuisesti ovet paukkuen paikalta.

Myöhemmin googletin ja selvisi, etten ollut ainoa, joka oli joutunut pettymään tuon yhdistyksen toimittamiin kissoihin.
Tuon kokemuksen jälkeen käännyin Löytöeläintalon puoleen, josta sitten hain Aatun ja puolisen vuotta myöhemmin Eetun, jotka nyt minulla vieläkin on. Pojat keväällä täyttävät 10 ja 9  vuotta.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Unforgiven

#4
Taloudessa tällä hetkellä kaksi isokokoista koiraa, 8 -vuotias landseer ja 2 -vuotias leonberginkoira (edllinen leo kuoli useiden leikkausten jälkeen märkäkohtuun), molemmat narttuja. Landseer on perusluonteeltaan vesipelastuskoira ja leo hoitaa sitä vahtimispuolta. Luonteenpiirteidensä erosta kotioloissa kuvannee parhaiten se, että jos jättää makkarin oven raolleen, landseer nuuhkii varovasti oven raosta sisään pääsyä anellen kun taas leo kävelee läpi kyselemättä niin että seinät ryskyy.

Ovat kuin paita ja peppu. Jos toista käytetään esimerkiksi eläinlääkärissä, jälleennäkemisen riemu tunnin erossa olon jälkeen on koskettavaa. Siinä tutkitaan joka paikka, ettei mitään vahinkoa ole tehty tai tapahtunut.

I'm just a soul whose intentions are good

kertsi

Koirat varmaan ovat susien lailla laumaeläimiä, ja villiintyessään varmaan metsästävät laumoissa, joissa on tarkka hierarkia.

Vaan miten on kissojen kanssa? Wikipedian mukaan kissat villiintyessään voivat muodostaa kissayhteisöjä, jos ravintoa on runsaasti tarjolla, mutta ilmeisesti ne kuitenkin metsästävät yksin, ja ovat luonnostaan yksineläjiä. Lisäksi wiki väittää: "Kissayhteisö suhtautuu vihamielisesti ulkopuolisiin kissoihin, ja vieraan aikuisen tuominen kissayhteisön jäseneksi saattaa aiheuttaa pitkäaikaisia ongelmia".
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Norma Bates

Aikoinaan kun muutin ekaan asuntooni alueella oli pieni kissajengi johon kuului käsittääkseni kolme yksilöä. Eräänkin kerran näin niiden kipittävän tienlaitaa peräperää. Kaksi kissoista oli alunperin sisaruksia jotka oli otettu eri talouksiin, kolmas ei ollut sukua. Jengi kävi tarkistamassa asuntoni muuttoni jälkeen, kun kuumalla ilmalla pidin ovea auki.  ;D

2004 otin kissaveljekset jotka oli kahden siskonsa kanssa loukutettu metsästä noin 3-kuisina. Toinen kissoista traumatisoitui selvästi siitä että niitä oli kuulema rukkaset kädessä survottu häkistä toiseen. Tämä kissa pelkäsi näet ihmisen kättä. Toinen veljeksistä kesyyntyi lähes normaaliksi kohtalaisen pian ja siitä tulikin isännän kissa. Arempi veli oli "kissan kissa" eli heilui kuvioissa mukana veljensä kaverina. Minua alkoi jossain vaiheessa pännimään että eksällä on kissa ja kissalla on kissa, mutta minulla ei ole kissaa. Otin sitten 2008 kolmannen kissan. Tämä haettiin joltain heppatilalta jossa pikkutyttö kävi kuiskuttelemassa että "meillä kissat pissaavat ja kakkaavat nurkkiin". No niinhän tämä pentukin sitten teki meillä kun kotiin päästiin. Oppi se sitten kumminkin laatikolle jossain vaiheessa.

Meni joku kaksi viikkoa ehkä niin aikuiset kissat ja pentu olivat hyvää pataa keskenään. Vanhemmat nuolivat pentua, vaikka koko konkkaronkkahan oli siis kolleja. Veljeksillä oli keskinäinen suhde jotenkin jäähtynyt ja kesympi ei enää järin tykännyt (ihmisille) aremmasta ja oli tätä kohtaan eriseurainen. Ehkä tämän vuoksi arempi tykästyi kovin pentuun ja oli sen kanssa hyvää kaveria. Pentu oli sosiaalisin kissa joka minulla on koskaan ollut, miltei koiramainen luonteeltaan. Olin sen isän nähnyt ja se oli kaiketi somalikissa, tosin omistajat eivät maininneet rodusta mitään. Pennullakin oli silkkisempi karva, mutta ei pitkä kuten isällään.

Kävi sitten kuitenkin niin että nuorin kissa alkoi oirehtia allergisesti vessassa käyttämälleni puupelletille. Kun minulle tuli ero ja päädyin nykyiseen residenssiini, se alkoi repimään silmiensä ympäristöjä ärsytyksen vuoksi, ja kusemaan nurkkiin kun ei halunnut mennä enää vessaan. Täällä on jotenkin olematon tämä ilmastointi, että vessassa seisoo kaikki hajut sun muut... Vaihdoin vessamateriaalia, mutta se ei enää vaan halunnut vessaan pissata, ja oli väsyneen ja masentuneenkin oloinen. Lopulta en keksinyt enää muuta kuin antaa sen pois.  :'(  Kyllä otti todella aivoon. Ja se vanhemmista kissoista arempi oli onneton kaverinsa menetettyään, ja alkoi hitaasti sosialisoitumaan minuun. (Ex-pentu uudessa paikassa kuulema tervehtyi eikä vessankaan kanssa ollut mtään ongelmaa.)

Parin vuoden päästä piti sitten lopettaa veljeksistä kesympi, kun siltä alkoi tulemaan tuon tuostakin verta suolesta. Lääkäri arveli että suolisto oli jäänyt kehittymättömäksi emon hoivan puutteen takia. Ripulillahan se oli ollut lähes koko 8-vuotisen elämänsä ajan. Nyt minulle oli sitten enää vain se arempi kissa ja enhän minä sellaista jaksanut, joten otin aika äkkiä uuden pennun. Tämä oli orvoksi jääneestä triosta ja otin sen 6-kuisena. Noin nuorena kun kissan ottaa, siitä tulee varsinainen mammanpoika ja ihmisissä roikkuja, koska mikään ei ole sitä missään vaiheessa vieroittanut. Lopulta minulla oli siis kissa joka on "kokoajan kimpussani" ja kissa joka ei ole. Nämä viihtyvät kyllä ajoin yhdessä, mutta enimmäkseen nuorempi on minusta mustasukkainen ja välillä antaa vanhukselle kyytiä jos tämäkin änkee lähelle.

On näet käynyt niin että ehkä silkkaa vanhuuden väsyneisyyttään tämä tänä vuonna 15 v täyttävä vanhempi kissa on alkanut kesyyntymään kunnolla. Alkoi ensin tulemaan itse rapsutettavaksi, sittemmin alkanut kevyesti puskea. Nyt tilanne on se että jos istun sohvassa, saattaa rohjeta jo hypätä pöydälle joka on siinä ihan vierellä, ja olisi sitten rapsutettava ja silitettävänä vaikka kuinka kauan. Jos ei tod.näk. sylissäni rönöttävä nuorempi 7-kiloinen kissa siis pillastu. Pari kertaa olen jopa kokeillut nostaa vanhusta lattialta; asia mistä se aiemmin on tullut aivan hysteeriseksi. Miltei jo onnistuu ilman hätääntymistä.

Surullista vain tietysti että joku päivä kun sen sitten koppaan syliin niin se on se kerta kun joudun viemään sitä lopetettavaksi. Minulla ei ole koskaan ollut näin vanhaa kissaa ja loppuuhan se puhku joskus kuitenkin. Ihmeen terveenä se on kyllä ollut, kerran tuli korvapunkki kun tarttui tuosta nuoremmasta kun sen kotiin toin.

Hippi

Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 05, 2019, 08:48:05
Vaan miten on kissojen kanssa? Wikipedian mukaan kissat villiintyessään voivat muodostaa kissayhteisöjä, jos ravintoa on runsaasti tarjolla, mutta ilmeisesti ne kuitenkin metsästävät yksin, ja ovat luonnostaan yksineläjiä. Lisäksi wiki väittää: "Kissayhteisö suhtautuu vihamielisesti ulkopuolisiin kissoihin, ja vieraan aikuisen tuominen kissayhteisön jäseneksi saattaa aiheuttaa pitkäaikaisia ongelmia".

Villiityneet tai muuten vapaasti vaeltavat kissat oppivat samalla alueella liikkuvien lajitoverien liikkeet ja tarvittaessa osaavat välttää epämiellytäviä kohtaamisia. Uusi tulokas sotkee reviirirajat ja tällä tavoin aiheuttaa hankaluuksia. Joitain dokkareita on telkusta tullut. Briteissähän näyttää olevan yleistä, että pientaloalueella kissat saavat kulkea vapaana. Lähitienoon kissat muodostavat löyhän verkoston, jolla on ihan oma dynamiikkansa.


Uuden kissan kotouttaminen entisten joukkoon on vaivalloista, jos sen tekee by the book. Uutta tulokasta pitäisi ensin pitää pitkään eri huoneessa ja hoitaa tätä siellä niin, että aikaisemmat asukit näin saavat hajun ja äänen kautta yhteyttä uuteen tulokkaaseen. Vähitellen sitten sopeuttamista jatketaan samassa tilassa. Joka tapauksessa prosessi vei useamman kuukauden. Mitä olen Hesyn ja Löytöeläintalon ihmisten kanssa puhunut, niin vähemmälläkin pärjää. Mutta siitä nuo yleensä ovat olleet aika yksimielisiä, että pentu tulokkaana on helpompi sopeuttaa kuin aikuinen. Hesy tosin tarjoaa arkoja aikuisia kissoja kotiin, jossa on jo ennestään kissa, joka "opettaa tulokkaan kotikissan tavoille".

Näistä omistani Tiitu ja Juulia ainakaan tulivat yhdessä juuri luovutusiän saavutettuaan. Saman pentueen kissatkin ovat hyvin erilaisia. Juulia oli paljon rohkeampi ja Tiitu lähti hiljakseen liikkeelle Juulian perässä. Juulia antoi heti käsitellä itseaan, kun Tiitulla meni pari viikkoa ennen kuin se rohkaistui silitettäväksi, mutta sen jälkeen sitten siitä tulikin sylikissa.

Juulian menehtymisen jälkeen tuli Tiitulle kaveriksi Aatu, noin puolivuotiaana pentuna. Poika tuli taloon hiukan liian "takki auki" eikä Tiitu ei osannut arvostaa Aatun painihaasteita. Vähitellen Tiitu alkoi sietää Aatua, mutta Aatu turhautui seuran puutteeseen, sillä sen ja Tiitun tarpeet eivät kohdanneet.

Kuten aiemmin kerroin, Aatulle sitten piti vielä hankkia kaveri, Eetu, joka on noin vuoden Aatua nuorempi. Eetu oli aivan pieni pentu tullessaan ja noin vuorokaudessa Aatu oli jo pesemässä pienen tulokaan naamaa ja otti pikkuisen holhokikseen. Eetulla oli oikea asenne tullessaan taloon. Se tutki kyllä paikkoja, mutta pysähtyi itse tutkittavaksi, jos lajitoveri sitä lähestyi. Näin tulokasta ei koettu uhkaksi. Tiitu ei Eetustakaan piitannut, vaan lähinnä vain sieti sen läsnäolon. Samaan laumaan ne kuitenkin kuuluivat, siitä osoituksena kevyt pukkaus tai äännähdys tervehtimisen merkiksi.

Kissojen lauma on löyhempi eivätkä ne tee ainakaan sisäkissoina yhdessä oikein mitään. Poikkeuksena painiminen, joka edelleen kuuluu päivittäiseen ohjelmaan jossain vaiheessa. Vaikka laitan kummallekin ruokaa päivittäin kummallekin oman kuppiin, niin Eetu käy ensin syömässä ja vasta sen jälkeen Aatu. Ainoa paikka, jossa ne nukkuvat yhdessä, on minun sänkyni. Muut lempipaikat kummallakin on omansa. Aika tarkat päivärutiinit noilla on, joten varmasti jotain särkyy, jos uusi tulokas taloon saapuisi ja nähtäväksi jäisi, mihin muotoon se särkynyt rakentuisi takaisin.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

kertsi

Näittekö sen tv-dokkarin Istanbulin kissoista? Se oli kiva.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

kertsi

(Tämä sit on aivan off topic, ja tämän saa tarvittaessa poistaa, eikä tarvitse vastata, jos ei halua, mutta uteliaana kysyisin, oletko Hippi se sama henkilö, jolla jatkumolla oli avattarena Che Guevaran kuva? (Pössytteliköhän hän siinä kuvassa muuten sikaria?))
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Brutto

Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 05, 2019, 15:20:46
(Tämä sit on aivan off topic, ja tämän saa tarvittaessa poistaa, eikä tarvitse vastata, jos ei halua, mutta uteliaana kysyisin, oletko Hippi se sama henkilö, jolla jatkumolla oli avattarena Che Guevaran kuva? (Pössytteliköhän hän siinä kuvassa muuten sikaria?))

Hippi sai sen ikään kuin perintönä eräältä Meveltä joka oli Outomaan perustajia. Mevellä oli avattarena joskus myös varis.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

Hippi

Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 05, 2019, 15:18:10
Näittekö sen tv-dokkarin Istanbulin kissoista? Se oli kiva.

Tuo jäi näkemättä. Mutta joku vastaava kävi mielessä edellistä vastausta kirjoittaessani, kun ajattelin vielä laittaa jonkun viittauksen etelän kaupungeissa elelevistä kissalaumoista. Laumat ovat suuria ja varmasti ovat vaatineet jäseniltään melkoista sopeutumista, sillä kissa on reviirieläin ja noissa laumoissa kissat elävät poikkeuksellisen "ahtaasti". Lääniähän olisi kuljeksia mutta parhaat aurinkopaikat ovat vierekkäin.


ja kyllä, sama Che, mutta otin nyt yhden vanhoista pärstäkkeistäni uusiokäyttöön ikään kuin uuden alun kunniaksi. Todellisuudessa en ole yhtä karvainen kuin Che enkä pössyttele mitään :D
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

kertsi

Mä luulin Hippiä mieheksi siellä jatkumolla, ehkä vaan sen avatarin hämäämänä ja pari hassua viestiänsä luettuani (joista välittyi niin symppis kuva). Ja jäsen a4:aa luulin pitkään naiseksi, kun hän oli jotenkin niin täyspäinen erinäisissä feminismiväännöissä. Ja sitä varalta, että Hippi haluaa tietää, itse olen nainen.


Sori off topic.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

postman

Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 05, 2019, 16:23:27
Mä luulin Hippiä mieheksi siellä jatkumolla,

Sori off topic.

Sie  se vaan luuleskelet sitä sun tätä.


Mie luuleskelen, että oon tunnistanut Hipin naishahmon jo yli 10:n vuotta sitten sen aikaisilla keskustelufoorumeilla.

Amore

Kuvauksellinen kissa (ne silmät!) etsii kotia Porvoon suunnalla. Eläinsuojassa ovat löytökissan ristineet Väinö Linnaksi.



https://www.is.fi/lemmikit/art-2000005966539.html
All you need is Love