Lemmikkinurkka

[Socrates]

Lemmikki ei edistä hyvinvointia:

www.hs.fi/tiede/art-2000010006360.html

Maksumuurin takana ja tutkimustulokset ristiriitaisia, mutta hyvä että tämäkin myytti kyseenalaistetaan.

[Socrates]

Tuija Siltamäki kirjoittaa fiksusti älyttömästä lemmikkien paapomisesta:

https://yle.fi/a/74-20085815

[Hippi]

On totta, että eläinlääkärikustannukset on nousseet pilviin sen myötä, kun Evidensia on ostanut pois varmaan kaikki kilpailijat. Jos olisi toinen ketju, joka olisi lähes yhtä vahva, niin kyllähän asiakkaista kilpailua syntyisi ja tässä tapauksessa se koituisi asiakkaille edullisemmiksi maksuiksi. Lisäksi on ne kunnalliset eläinlääkärit, mutta niillä ei ole kovin paljoa kai mahdollisuutta ottaa lemmikkejä vastaa. Ne kyllä ovat halvempia. Sellaiseen aikanaan Tiitun vein viimeiselle piikille, kun siihen hätään ei mikään yksityinen ollut auki ja kissa piti päästää kärsimyksistään. Veloitti muistaakseni jonkun viitisen kymppiä ja se sisälsi yhteistuhkauksen. Yksityisellä sama Eetun kohdalla oli muistaakseni noin 250 euroa.

Kyllä minäkin ihmettelin sitä kilpirauhashoitoa, kun jo se parin viikon eristämine ihmisistä on kotikissalle stressaavaa. Kyllähän kissakin on sosiaalinen eläin eikä se ymmärrä, miksi sitä ei pidetä hyvänä vaikka ihmiset on kuulomatkan päässä.  Kun tuossa oli lisänä vielä kasvain, niin varmaan olisin toiseen tulokseen tullut sen suhteen, oliko hoidon valinta viisasta. Kissat on melkoisen herkkiä saamaan kaikenlaisia kasvamia ikääntyessään ja kasvaimilla on ikävä taipumus muuttua huonolaatuiseksi ja levitä. Ilmeisesti tuo oli jo huonolaatuinen, kun sitä säteilyllä on hoidettu, joten odotettavissa tuskin on pitkää ja onnellista loppuelämää.

Juulialla oli suoliliepeen syöpäkasvain ja lääkäri oli siihen ehdottamassa rankkaa lääkehoitoa, joka "parhaassa tapauksessa voisi auttaa ja pienentää kasvainta". Mutta siinä vaiheessa Juulia oli jo laihtunut, kun ei ruoka tahtonut pysyä sisällä. Minusta lääkehoitoa ei ollut viisasta edes yrittää, koska se ei olisi parantanut, vaan antanut lähinnä vähän jatkoaikaa.

Nyt paapon ja siitä olen jo kuulutkin, että hullua on. Rahaa on kulunut melkoisesti niin lääkärikäynteihin kuin lääkkeisiin, erikoisruokiin kuin hoitotarvikkeisiinkin. Hoidolla on ollut vaikutusta niin, että parhaassa tapauksessa hoito voidaan lopettaa ja Aatu voi jatkaa elämäänsä terveenä kissana. Siellä omassa ketjussani muistaakseni sanoin, että köyhän perheen kissana Aatu olisi jo vainaa. sen verran nuo hoidot on tulleet maksamaan. Olen jo lapseni tehnyt ja saattanut maailmalle, joten katson oikeudekseni käyttää nuokin rahat vaikka sitten kissan terveyden hoitoon. Aatu on hoitoihin sopeutunut hyvin ja suhtautuu niihin suopeasti. Jos ne olisi sille epämukavia, niin ihan varmasti se pistäisi hanttiin. Tiedän sen  hyvin, millaista on, kun katti pistää hanttiin.. Ne "kissalle pilleri" ei ole mitenkään yliammuttuja vitsejä. Niin kauan, kun hoito ei aiheuta enemmän harmia kissalle kuin itse tauti, niin kyllä minä olen sitä mieltä, että kannattaa hoitaa ja varsinkin silloin, jos on hyvät toiveet paranemisesta.

Mutta siinä vaiheessa, kun Aatulle tulee joku diabeteksen oheissairaus tai joku muu paha vaiva, niin en epäröi tehdä päätöstä päästää kissa kärsimyksestä. se on viimeinen palvelus, minkä sille voin tehdä. Ei sekään päivä ehkä kovin kaukana ole. Aatu täytti pari päivää sitten 15 vuotta.

[Hippi]

Kohta tuon edellisen kirjoitukseni jälkeen törmäsin puolivahingossa Rekku Rescuen sivulle ja katselin, millaisia kissoja siellä olisi tarjolla. En ole hakemassa itselleni kissaa, mutta noita tulee ihan vain selailtua. Tuohan on joku yhdistys, joka ottaa kiinni vapaana kulkevia kissoja ja sinne myös voi viedä lemmikkinsä, jotta sille etsittäisiin uusi koti, jos on tullut pitovaikeuksia tai omistaja on kuollut. Aikaisemminhan olen seurannut lähemmin yksityisen löytöeläintalon toimintaa Oulun seudulla. Paikan pitäjän yksityishenkilö, joka aktiivisesti esittelee netistä toimintaansa FB:ssä ja YT;ssä livelähetyksin.

Kyllähän tuossa on tullut erilaisia ilmiöitä huomattua eikä ne kaikki ole välttämättä aina kissojen parhaaksi, vaikka niin sanotaan. Tämä on siis minun mielipiteeni. Mutta ihmettelenpä, miten voi olla kissan parhaaksi, että populaatiokissa loukutetaan ja siitä yritetään väkisin saada kesytettyä kotikissa ja lemmikki jollekin. Jos kissa ei ole koskaan ollut ihmisen kanssa tekemisissä, niin se kiinni joutuessaan on täysin paniikissa. Sitä voi käsitellä vain paksuin pitkävartisin rukkasin suojautuneena. Useimmilla populaatiokissoilla on erilaisia sairauksia (loisia, flunssa, silmätulehduksia, FIV), joista sitten väkisin lääkitään ja hoidetaan. Kyllähän tuollainen parhaassa tapauksessa sijaiskodissa asettuu ja vähitellen kesyyntyy, mutta se voi viedä vuoden tai joskus kauemminkin. Usein se pysyy koko lopun elämäänsä hyvin varautuneena. Armeliaampaa olisi nuo villinä syntyneet päästää päiviltä, jos on aivan ilmeistä, etteivät ne ole koskaan ihmisen käsittelyssä olleet. Kiinni otetusta kissasta hyvin nopeasti huomaa, onko se joskus ollut ihmisen hoidossa, sillä melko lyhyessä ajassa sillä palautuu mieleen, että ihminen ei niin kamala otus olekaan, vaan siltä saa ruokaa, joten kannattaa olla äksyilemättä.

Lain mukaan kiinni otettua kissaa on säilytettävä kaksi viikkoa ja sille on yritettävä ilmoituksin löytää koti, josta se olisi karannut. Kahden viikon jälkeen omistus siirtyy kiinniottajalle, joka voi etsiä kissalle uutta kotia. Koti löytyykin aika helposti sellaiselle, joka on vielä äskettäin ollut kotikisana ja tottunut ihmisiin ja käsittelyyn. Mutta noille populaatiokissoille harvemmin löytyy, sillä kukapa haluaisi ottaa täysihoitoon kissaa, joka vain yön pimeydessä käy ruokakupilla ja tarpeillaan ja muun ajan piilottelee huushollin pimeimmässä nurkassa. Ongelmatonta ei tuo ole kissankaan kannalta. Siltä on viety liikkumavapaus, johon se on elämässään tottunut ja arkuuttaan joutuu kellon ympäri kyyhöttämään paikallaan piilossaan. Se on melkoinen stressi ja elämän tylsistyttäjä.

Sitten ääripäästä toiseen. Rotukissat. Nyt puhun vain kissoista, mutta tässä rodunjalostuksessa ihan sama juttu on koirillakin. Upeitahan monet rotukissat ovat ulkoisesti, mutta jalostuksen myötä on tullut moniin rotuihin ei toivottuja piirteitä, joista yleensä olleen hyvin hiljaa. En ole asiaan syvällisesti perehtynyt, mutta tämä tuli esiin juuri tuolle Rekkusivulla, kun katsoin kotia etsiviä kissoja. Tuossa liitteessä on kuva kissasisaruksista, jotka ovat aivan suloisia luppakorvia. Klikkasin auki kissojen esittelyn ja aika surkea olo tuli, kun sen luin.

Tyyni saapui yhdistykselle kissalaumasta, jossa on Scottish fold -geeniperimää, ja tämän takia Tyynillä on luppakorvat. Luppakorvaisuus on seurausta ruston kehitykseen vaikuttavasta geenimutaatiosta, joka myös samalla aiheuttaa osteokondrodysplasia-nimistä, koko kehon luustoa, rustoa ja niveliä rappeuttavaa sairautta. Jokainen tätä geenimuunnosta kantava kissa tulee kärsimään kroonisista kivuista jossain vaiheessa elämäänsä. On yksilöllistä, minkä asteisena sairaus ilmenee ja kuinka nuorena oireilu alkaa, joten tilanne vaatii jatkuvaa seurantaa kotona sekä säännöllisiä eläinlääkärin tarkistuksia ja röntgenkuvia. Kissan tulevan omistajan tulee ymmärtää taudinkuva ja sen mahdollinen vaikutus kissan elinikään, sekä olla tietoinen kivun ilmenemismuodoista kissoilla. Kissaa tulee kotona totuttaa jo ennakoiden erilaisiin stressittömiin lääkkeenantotapoihin, sillä lääkitseminen tulee ennemmin tai myöhemmin olemaan osa kissan arkea.

Tuossa ilmeisesti Tyyni ja veljensä Tuisku on eläinsuojelullisin perustein haettu pois entisen omistajan kotoa, jossa lienee ollut isompikin lauma kissoja, jotka on päässeet lisääntymään. Tämän päättelin siitä, että kumpikin on tottunut ihmiseen ja kotia etsitään jo parin kuukauden sisään niiden saapumisesta. Jalostuksen tuloksena on saatu aikaan söpö kissa, joka joutuu väistämättä kärsimään kipuja jossain elämänsä vaiheessa. Kun kipua ei voi mitenkään mitata eikä kissa yleensä paljasta, että sillä on kipuja, niin miten voidaan tietää lääkkeiden riittävä vaikutus? Eikö tuossakin tapauksessa olisi armeliaampaa päästää kissa vaivoista jo ennen kuin vaivat sitä alkavat piinata?

Luuston ongelmat ei ole ainoat, jotka noita skotteja vaivaa. Lyhentyneen kuonon vuoksi niille tulee hengitystieongelma ja silmätulehduksia helposti ja yllätys, luppakorvat voivat usein olla myös kuuroja. Suomen kissayhdistys ei ole enää hyväksynyt sitä rekisteriinsä juuri eettisistä syistä. Mutta hyväksytään kyllä monia muita rotuja, joilla on jalostuksen mukanaan tuomia periytyviä sairauksia esim. sydänsairautta tai munuaisongelmia jne. tai ainakin taipumusta niihin.

Vaikka nyt itse olenkin crazy cat lady, niin kyllä olen vahvasti sitä mieltä, että järki tulee säilyttää lemmikkien pitämisessä. Jos ei lemmikki vaikuta nauttivan elämästään, niin julmaahan sen elämän pitkittäminen on.