Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Lemmikkinurkka

Aloittaja Hippi, tammikuu 03, 2019, 19:52:45

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Amore

#15
Tämä kuuluu toisaalta dokkariketjuun, mutta on toisaalta ehkä jopa paremmassa paikassa täällä, nimittäin leffavinkki Helsingissä asuville/asioiville:

Teknisesti ansiokas, letkeästi rullaava Los Reyes ja sen sympaattiset päähenkilöt antavat hengähdystauon kiireiseen arkeen.

Chilen pääkaupungissa sijaitseva Los Reyes on yksi maan suurimpia skeittipuistoja. Se on myös kahden koirakaveruksen koti. Takkuturkkinen, hieman jo harmaantunut Football ei ole nöpönuuka siitä, mikä kelpaa leluksi. Välillä se huvittelee tyhjällä limsapullolla, joskus pelkkä kivenmurikka on sen kallein aarre. Nuorempi ja vetreämpi Chola rakastaa palloja. Sen lempipuuhaa on viedä tennispallo skeittipoolin reunalle ja tuupata se sitten altaan pohjalle pyörimään.

Kertojaa ei tarvita, kun dokumentti seuraa tämän sympaattisen ja persoonallisen koirakaksikon arkea. Välillä kamera tarkentaa nukkuvaan karvakuonoon ja lähes unohtuu tähän rauhoittavaan näkyyn, kunnes laajakuvan kautta palataan taas tarkkailemaan elämää, jossa ihminen on vain sivuroolissa. Kamera ei ole kiinnostunut puiston skeittareista, mutta ääniraidalla heidän kuullaan välillä jutustelevan intiimisti perheestä, koulusta ja huumeista. Keskustelut tuovat pikantin lisän elokuvaan, mutta sen sijaan, että ne olisivat keskiössä, puheesta tulee soljuva tausta koirien iltapäivänokosille.


https://docpointfestival.fi/tapahtumat/elokuvat/los-reyes/

DocPoint-festivaali, huom! vain kolme esityskertaa.
Kinopalatsi 1: To 31.1. klo 20.00
Savoy-teatteri: La 2.2. klo 17.00
Kinopalatsi 1: Su 3.2. klo 15.30
All you need is Love

Hippi

Itkulla alkoi tämä päivä. Avaan aina aamulla FB:n katsoakeni, onko jollain ollut asiaa ja samalla kurkkaan aikaisempien vuosien muistot samalta päivältä.

Tänään on kolme vuotta siitä, kun Tiitulle piti sanoa lopulliset hyvästit ja eläinlääkäriklinikalta tultuani sain merkittyä vain:

Voi Tiitu pieni <3  :'(

Siitä kaikki läheiseni tiesivät, miten reissu oli päättynyt.

Vieläkin muistan, miltä tuntui pieni lämmin harmaa tassu, jonka päästin luistamaan sormistani, kun eläinlääkäri kantoi punaiseen pyyhkeeseen käärityn Tiitun pois viimeistä pistosta varten. Olimme saaneet tyttäreni kanssa jättää rauhassa hyvästit Tiitulle niin, että se nukkui rauhoitettuna ilman kipuja ja pelkoa.

Yhteinen matkamme kesti jokseenkin tasan 18,5 vuotta. Muistan kuin eilisen sen kuuman heinäkuun lopun päivän, kun kesälomani alkoi ja hain Hesystä pienet kissasiskokset, jotka juuri sinä päivänä olivat tulleet luovutusikäiseksi. Silloinkin itkin. Hesyn eläintenhoitaja lohdutti minua, että ei pidä ajatella, että riistän emolta pennut, sillä emo on melko heikkokuntoinen ja näin se jaksaa paremmin hoitaa ne kaksi jäljelle jäävää pentua, joita ei vielä ole varattu. Minusta oli tuntunut vaan niin pahalta ottaa emolta sen lapsukaiset pois. Yritin kääntää asian mielessäni sitten niin, että autoin kissaemoa.

Vaikka kaikki kissani ovat omalla persoonallaan valloittaneet sydämeni ja ovat rakkaita, Tiitu oli aivan erityinen kissa. Se vaistosi tarkoin, milloin olin alakuloinen tai surullinen. Noina hetkinä se tuli syliini ja hieroi kasvojaan minun kasvoihini ja kävi hyrisemään leuka olkapäälläni ja toinen tassu kaulallani kuin halaten minua. Hakiessaan itselleen hellyyttä, se ei koskaan tullut syliin tuohon tapaan.

Tiitu ei pitänyt siitä, että minulla alkoi käydä lapsivieraita. Se näytti aluksi inhoavan lapsia ja vetäytyi omaan turvallatikkoonsa piiloon. Aikaa myöten se tottui niihin pieniin kummallisiin menninkäisiin ja vähitellen jopa antautui silitettäväksi, vaikka ne kuolaiset ja tahmaiset kädet aiheuttivat voimallisen pesusession silittelyn jälkeen. Vanhan kissan arvokkuudella se kuitenkin vastaanotti lasten kömpelöt hellyydenosoitukset. Tosin sen ilme kertoi muusta kuin nautinnosta ja kuvittelemani puhekupla sen pään päällä ei olisi ollut lapsille sopivaa luettevaa,

Osasi Tiitu olla muutenkin hyvin kärsivällinen. Sillä oli pitkään joku ilmeisesti autoimmuuninen ongelma silmissä, tai siis yleensä vain toisessa silmässä. Silmät tulehtuivat ja niiden pintaan tuli eroosiovaurioita, joita jouduttiin hoitamaan ja lääkitsemään. Noita FB merkintäjä, kun olen seurannut, niin liki kolme vuotta kesti hoidot niin, että pieniä katkoja oli välillä ja taas alkoi silmä rähmiä. Hoitona oli monenlaisia tippoja ja salvoja, kunnes löydettiin viimein koirien salvoista se tehokas, jolla ongelma parantui kokonaan. Kaikki nuo salvat ja tipat sain laittaa Tiitulle ilman ongelmia. Kyllähän Tiitu joskus kujeili niin, että juoksi karkuun, kun tiesi, että on tippa-aika, mutta pysähtyi sitten odottamaan, että nappaan sen syliin.

Ehkä tuohon kujeiluun onkin hyvä lopettaa muistelu, sillä huomasin hymyileväni sitä kirjoittaessani.

If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Hippi

Ajattelin korjata alakuloista tunnelmaa kirjoittamalla tänne Lemmikkinurkkaan jotain hassunhauskaa kissajuttua, niin enkös sitten törmännyt tuohon edelliseen juttuuni. Ei kyllä tunnelma kohentunut kovin, vaikka kyllähän Tiitun muisteleminen aina saa kaipaavan hymyn kasvoilleni.


Tietty paljon muistelen myös Juuliaa, Tiitun pentuesiskoa, joka lähetettiin autuaammille hiirimaille jo 12 vuoden ikäisenä.  Juulia sairastui suoliliepeen imusolmukesyöpään eikä sille ollut oikein mitään tehtävissä. Lääkehoidolla olisi elämää voitu pitkittää jonkin aikaa, mutta parantaa sitä ei voinut, joten armeliaampaa oli se nukuttaa lopullisesti. Kissahan ei näytä kipuja, joten madotonta oli tietää, miltä siitä tuntui. Mutta jo se, että Juulia oli laihtunut niin, että ennen hiukan pullean kissan mahanahka roikkui kävellessä oli omiaan osoittamaan, että huonosti olivat sen asiat.

Juulia oli hyvin puhelias ja seurallinen kissa, joka tuli huristen paikalle, jos oli tiedossa mitä tahansa ruokaan liittyvää tapahtumaa. Se oli aina yhtä hauska saapuminen, häntä toiveikkaasti pystyssä ja se hurina tai kurina ... miksihän sitä voisi sanoa grrrr -ääni ja voin vaikka vannoa, että sillä oli hymy kasvoillaan. Juulia oli hyvin tarkka kellosta, sillä iltapäivällä aina viittä vaille sitä aikaa, kun olin lähdössä keittiöön, tuli Juulia jo luokseni, istui näköetäisyydelle ja yritti kiinnittää huomiotani muuttamalla pepun paikkaa pari milliä suuntaan tai toiseen. Ja kun lähdin kohti keittiötä, sain olla varovainen, sillä Juulia kulki tiukasti nilkkoissani varmistaen, etten poikkea matkalla mihinkään :)


Aatussa on paljon samaa kuin Juuliassa, sillä Aatukin on hyvin seurallinen ja sosiaalinen kissa. Monesti on käynyt mielessä, että ne varmaan olisivat pitäneet toisistaan. Aatukin on petikaverini. Meninpä sitten päikkäreille tai yöunille niin Aatu aina ilmestyy vakiopaikalleen, päiväunilla polvitaipeeseen ja yöunille kylkeäni vasten.

Tuo yöunille tulo on jännä juttu. Illalla vuoteessa saatan käyttää tablettia hetken ja siitä Aatu ei pidä. Vasta, kun lasken tabletin käsistäni laittialle, Aatu ilmestyy sillä samalla sekunnilla makuuhuoneeseen. Eli se on ollut jossain kynnyksen tienoolla odottelemassa. Ennen kuin olen saanut kunnolla tyynyt pöyhittyä niskaa tukemaan, Aatu jo tulee sovittelemaan itseään vasemmalle puolelleni rintakehää vasten. Joskus se kehrää niin voimakkaasti, että tuntuu aivan kuin sydämeen tulisi väärä rytmi kehräämisen tuottaman värinän seurauksena. Tuolloin käännän päätäni vain niin, että kasvot ovat oikealle, niin Aatu siirtyy oikeaa kylkeäni vasten. Se on saanut jostain päähänsä, että pitää olla sillä puolella, jonne katseeni suuntautuu. ???

Aatu on myös painonvartija. En ymmärrä miten se sen tekee, mutta aina, kun iltasella haen jotain pientä syötävää keittiöstä, niin Aatu tulee viereeni divaanille ja tuijottaa koko sen ajan, kun syön. Se tekee tuon ajasta riippumatta ja riippumatta siitä joudunko valmistamaan naposteltavaani jotenkin vai onko se vain napattavissa mukaan. Joskus Aatun kiusaksi otan kippoon hedelmiä, sillä se on ainoa, jossa Aatu ei vahdi koko syömistä, vaan palaa nukkumaan makuuhuoneeseen. :D


Tänään kissat ovat olleet täpinöissään, kun aurinko on paistanut niin paljon. Ne ovat loikoilleet hyvin epätyypillisissä paikoissa aina sen mukaan, mihin aurinko on osunut ja nauttineet auringon lämmittävistä säteistä. Edellisellä kerralla, kun oli pakkaspäivä ja aurinko paistoi, molemmat vaativat päästä parvekkeelle. Alle minuutin kesti niiden huomata, että ei olisi kannattanut. Parvekkeen lattia oli kylmä ja sisäkissojen tassut eivät ole tottuneet sellaiseen. Eetulla sentään on pitkät varvaskarvat, mutta Aatu lyhytkarvaisena oli ihan pulassa ja pudisteli tassujaan kuin olisi vahingossa astunut veteen. Tänään eivät edes pyytäneet parvekkeelle, kun taisi olla muistissa se edellinen kylmän hyytävä reissu.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Hippi

Kissavuoden kevät on alkanut. Eipä siihen taas montaa aurinkoista päivää tarvinnut, että talviturkista luopuminen on alkanut.

Tänään hoksasin, että Eetulla oli taas niin terävänä kynnet, kun oli tallomassa reittäni tuossa vieressä. Piti siis leikata kynnet ja samalla sitten kampasin hyvän hetken sen turkkia. Puolipitkäkarvaisena Eetulla on taipumus saada huopiintuneita karvapaakkuja turkkiin, jos sitä ei harjaa ja kampaa riittävän usein. Pienellä kampaamisella lähti valtava tuppo aluskarvaa.

Eetun muuttaessa luokseni pentuna, jouduin heti alkuunsa opettelemaan kissan kynsien leikkaamisen, sillä en ollut sitä aiemmin tehnyt. Eetulla oli niin terävät ja koukkupäiset kynnet, että se takertui niillä kiinni milloin mihinkin. Yhden kerran se jäi roikkumaan sohvan onton selkänojan sisään yhdestä sormestaan ja siinä oli valtava ponnistus saada se varovasti irroteltua pinteestä. Sen jälkeen hankin hyvät kynsileikkurit ja säännöllisesti aloin leikata Aatun ja Eetun kynnet. Pojat asettuvat sievästi syliini toimituksen ajaksi eivätkä temppuile lainkaan. Tiitulta en uskaltanut edes yrittää kynsien leikkuuta, sillä kiukkuinen muori olisi varmaan viipaloinut minut  kynsillään.

Palatakseni vielä noihin karvoihin, myös Aatu sai perusteellisen kampaamisen kynsien leikkuun jälkeen. Aatu harvemmin malttaa pysyä paikallaan kampaamisen aikana, mutta ilmeisesti sillä vaisto sanoi, että nyt kannattaa antaa kammata kunnolla, sillä myös Aatusta lähti melkoinen karvamäärä.

Joskus olen leikitellyt ajatuksella, että parturoin nuo keväällä nahkoja myöten, sillä karvanlähtö kestää parisen kuukautta nyt, kun tässä on päivä pidentynyt jo niin, että valoisaa riittää.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Juha

#19

Eräs koira-aiheinen kirja kesken. Husky kuulemma jollain tapaa lähellä sutta.

Husky on kuin oma koiralajike. Merkillepantavaa on niiden suvuus toiminnassa. Täysvirtaviivaisuus ei tule mieleen minkään muun koirarodun kanssa, tosin kokemukseni näistä on epäkattava. Husky vaikuttaa sellaiselta lajilta, että tekisi mieli tutustua. Toisaalta nämä pelottaa, jollain oudolla tavalla. Mitä nähnyt youtuben klippejä, niin vaikuttavia.

Virtaviivainen vaikutelma on yhtä vahva kuin kissoilla, vaikka aivan omanlainen maailmansa, eikä kissoja osaa kuvata sanalla virtaviivaisuus. Kai se sana ihmisen muotoilemana on isompi juttu, spontaaniluonnehdintana. Jos sanoo, että kala on virtaviivainen, melkein sama kuin sanoisi, että kartio on kartio.


Eläinlajeissa on erikoistumia. Kustakin voisi löytää jonkin ominaispiirteen, ja yrittää kuvata sitä yhdellä sanalla. Menee hakemiseksi, tosin, joten ei hyvä menettely, ei voi suositella.

Unforgiven

Mitä kissa yrittää kertoa?

Linkki johtaa Iltalehdessä olevaan videoon.
I'm just a soul whose intentions are good

Hippi

Lainaus käyttäjältä: Unforgiven - tammikuu 30, 2020, 18:33:15
Mitä kissa yrittää kertoa?

Linkki johtaa Iltalehdessä olevaan videoon.

Minusta katti karjui ihan selvästi "A BOWL!" .... eli kertoi ruokakupin olevan tyhjä ja siitä katti oli hädissään.
Eetu (kissa) oli vieressäni, kun katsoin äänen kera tuon viedeon ja sen ilme oli  lähinnä tyrmistynyt. Ilmeisesti myötäeli lajitoverin kauhua.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Hayabusa

Täällä taisi olla jokunen kissaihminen?

Miten kissa kesyyntyi ihmisen seuraksi? Tutkijat jäljittivät suhteen vaiheita Puolan luolista ja muinaiselta Silkkitieltä

Otsikossa on valitettava virhe - ihminen ei ole kesyttänyt kissaa, vaan päinvastoin.  ;)
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

Hippi

^
Olipas ihan mielenkiintoinen artikkeli. Vaikka luenkin itseni kissaihmiseksi, niin en kuitenkaan ole kovinkaan perehtynyt kissojen ja ihmisten yhteiselon historiaan. Aika yksioikoisesti on tähän asti puhuttu siitä, että kissa ilmestyi ihmisen elinpiiriin maanviljelyn ja viljavarastojen myötä.

Kyllä ainakin minulle uuden kissan hankkiminen on ollut vähän samanlainen kokemus kuin työhaastattelussa käynti. Vieläkin herkistää ne hetket, kun olen nämä nykyiset omat karvanaamani tavannut ensimmäistä kertaa.

Aatu oli varsin ennakkoluuloton nuorukainen, ehkä noin puolivuotias. kun kävin tätä tapaamassa Löytöeläintalossa ensimmäisen kerran. Eläintenhoitaja aukaisi Aatun vitriinin oven ja samassa Aatun häntä nousi pystyyn innostuksesta. Tarjosin sille kättäni haisteltavaksi ja pienen nuukaisun jälkeen se jo hieroi suupieliään avoinaiseen kämmeneeni. Olin saanut sen luottamuksen myötä työpaikan. Aatu oli ollut jonkun hyvän ihmisen kotikissa, sillä se oli hyvin luottavainen ja seurallinen heti tavatessamme. Monesti olen miettinyt, miten se oli joutunut eksyksiin perheestään.

Eetu puolestaan taisi olla jopa hiukan alle luovutusiän eikä se ollut emonsa hoivissa. En tarkemmin tiedä sen historiasta, kun jännitykseltäni en saanut kysytyksi. Saattaa jopa olla, että Eetu on löytynyt aivan pienenä ja ollut ihmisten hoivattavana pidempään. Näin olen aikaa myöten ajatellut, sillä on tullut tunne, että emo ei ole sitä oikein ehtinyt opettaa "olemaan kissa". No, joka tapauksessa Eetu oli hyvin pieni tavatessamme ensimmäisen kerran. Hoitaja nosti sen vitriinistä ja se mahtui hyvin käpertymään käsiini, kun otin sen vastaan. Oli kuuma kesäpäivä ja käteni taisivat olla hiukan hikisetkin. Eetu nuolaisi kämmentäni pari kertaa ja sitten se asettui nukkumaan kädelleni. Tuntui vaikealta jättää se vielä vuorokaudeksi, kun sovimme, että seuraavana päivänä käyn hakemassa Eetun uuteen kotiinsa. Vuotta vanhempi Aatu otti sen hoiviinsa ja huolehti pennusta kuin emo konsanaan. Pesi sitä ja piti hyvänä.


Nyt tuo perheemme Eetu-"vauva" on jo 10 vuoden ikäinen ja Aatu siis vuotta vanhempi. Joskus naurattaa itseänikin, miten näen vaivaa siinä, etten ole noille häiriöksi, kun niillä on parhaat unet menossa. En esimerkiksi koskaan ala imuroida, jos jompi kumpi on päikkäreillä. Melkoiselle mutkalle myös vuoteessani taivun, jos molemmat kissat on kanssani yöunilla. Olen miettinyt jopa leveämmän vuoteen hankkimista, sillä tilaa kyllä olisi sellaiselle, mutta luultavasti se olisi turhaa. Nytkin reunamille jää tyhjää tilaa, mutta kissat haluavat parhaille paikoille nukkunaan, eli kylkeeni kiinni tai polvitaipeen muodostamaan pesään. Joskus kissat selvästi testaavat kärsivällisyyttäni asettumalla päikkäreille lattialle kohtaan, jossa nukkujasta on eniten haittaa ja sen yli joutuu loikkimaan, jos ei kiertämään mahdu.

Oma lukunsa oli se vuoden takainen draama, mikä meillä oli kissojen välirikon vuoksi. Tuolloinhan olin valmi jakamaan asuntoni kahtia, jotta riitapukarit eivät olisi toistensa kimpussa. Onneksi sitten kahdeksan kuukauden ponnistelujen jälkeen sopu noillekin lopulta löytyi (draaman vaiheista enemmän päiväkirjaketjussani).

En usko, että ihmissuhteissa olisin ikinä valmis sellaisiin myönnytyksiin, jota kissojen vuoksi olen tehnyt.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Norma Bates

Yhdenkään ihmisen kusia, paskoja ja yrjöjä en kyllä siivoaisi ehkä ekaa kertaa pidemmälle, olettaen ettei kyseessä olisi sairaus. Mutta erityisesti kesäisin tuntuu kissoista irtoavan ihan mitä vaan. Se että kesäisin vanhus (16 v) kuseskelee joskus minne sattuu vaikuttaisi johtuvan siitä että nuorempi (8 v) kyttää sitä vessanovella kun vanhempi on asioimassa. Tämän vuoksi vanhempi ei meinaa uskaltaa vessaan öisin mennäkään, tai näin ainakin kuvittelen päätellen siitä mitä olen päivällä nähnyt, eli että kiirettä pukkaa. Enhän minä voi noita vahtia ympäri vuorokauden.

Olen jokusenkin kerran kuullut "neuvoja" siitä miten kissan pää pitää työntää kuseen tai paskaan jos erite on väärässä paikassa. Kihisen aina kiukkua sanojaa kohtaan koska en osaa selittää kunnolla miksi siitä ei ole mitään hyötyä (ja koko juttu olisi silkkaa eläinrääkkäystä). Tyydyn yleensä sanomaan että kissalla on pähkinän kokoiset aivot, eikä semmoisilla kovin kummoisia järkeilyjä suoriteta. Voisi ehkä lisätä myös että kissalle asunto on vain maastoa, ja eihän se ulkonakaan kaihtaisi töräyttämästä lastia minne vaan. Käsittääkseni koiratkaan eivät uikuta ja ole "syyllisen oloisia" sen vuoksi että kusaisivat tai paskoivat keskelle olohuoneen mattoa ja omistaja karjuu. Koiralla on hätä koska omistaja on pahalla päällä. Näin olen asian käsittänyt.

Olen kuullut legendoja "poikaystävän kenkään" kusevista kissoista, mutta en oikein usko että tuossakaan on mikään "mielenosoitus" kyseessä kuten jotkut uskovat. Ehkä vieras haju pelottaa kissaa ja se peittää sen omallaan?

Hippi

Tuo väärään paikkaan pissaaminen on joskus todella mystinen juttu, jonka syyn ehkä vain kissa tietää, jos sekään. Noista poikaystävän kenkään pissaamisista olen itsekin kuullut paljon juttuja, mutta en kyllä usko mustasukkaisuuden olevan syynä. Mustasukkaisuus on sentään aika monimutkainen ajatusrakennelma. Mustasukkaisuudella on selitetty myös sitä, että kissa hyökkäilee omistajansa uuden seurustelukumppanin kimppuun. Luultavasti noissakin tapauksessa sen kumppanin käytöksessä ja eleissä on ollut jotain sellaista, mikä on kissaa pelottanut tai hämmentänyt, joten outo otus pitää häätää omalta reviiriltä. Paikkaa tuossa kissa puolustaa eikä niinkään sitä emäntäänsä/isäntäänsä omi yksityiskäyttöön.

Mutta siitä väärään paikkaan pissaamisesta vielä. Tyttäreni ja tämän puoliso ottivat liki kymmenen vuotta sitten yhteiseen kotiinsa kissasisarukset luovutusikäisinä pentuina. Toisen kanssa ei mitään ongelmia, mutta toinen välillä pissailee mihin sattuu. Kattia käytettiin eläinlääkärillä tutkittavana eikä mitään elimellistä syytä löytynyt. Tälle sitten määrättiin mielialalääkkeitä, sillä ainoaksi selitykseksi jäi jonkinlainen stressi, josta tämä kärsii. Hulluinta tuossa oli, että suurin osa niistä väärään paikkaan pissatuista osuivat miehen lojumaan jätettyihin vaatteisiin ja jopa petivaatteisiin miehen sänkypuoliskolla. Kuitenkin kissa oli enemmänkin miehen sylivauva, kun taas se toinen kissa oli enemmän tyttäreni sylissä.

Noita lääkkeistä sitten todella hitaasti lopetettiin ja saattoi mennä hyvä aika, ettei mitään ongelmia tullut. Sitten taas aivan ilman selitystä, jonka ihminen olisi havainnut, pissat löytyivät väärästä paikasta. Sitten taas aloitettiin lääkitys uudelleen vähäksi aikaa.

Saapa sitten nähdä, miten käy nyt kun pariskunta on eronnut ja tyttäreni muutti kissojen kanssa uuteen kotiin. Ainakaan vielä ei ole kuulunut mitään ikävää tuolla rintamalla, kun reilu kuukausi on kulunut. Mies on käynyt kylässä tapaamassa kissoja ja tämä pissaongelmainen on ollut onnessaan vanhan kamunsa kyläilystä. Sen mitä itse siellä olen nyt käynyt, niin huomiota on kiinnittänyt se, että kissat ovat tuolla uudessa kodissa jotenkin paljon rennompia ja avoimempia vieraillekin. Olenkin miettinyt, että onko pariskunnan yhteisessä kodissa (siinä tilassa) ollut jotain sellaista, joka olisi stressannut tätä toista kissaa? Aika erikoista sinällään, että juuri tämä kissa on aina ollut se rohkeampi ja reippaampi sisarus, joskaan tämäkään ei erityisen ilahtunut ole ollut vieraista.

If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Hippi

Etsin googlettamalla tietoa kissan oksentelusta. Juu, vaikka vuosikymmenet on kissoja ollut, niin pakko tuostakin on hakea tietoa vielä tässä vaiheessa, sillä on olemassa monenlaista oksentelua. On "tavallaista" ja sitten vähemmän tavallista, johon nyt kaipasin tietoa, miten siihen pitää reagoida.

Tarjolle tuli linkki https://fi.point.pet/miksi-kissani-heittaa-keltaista-nestetta/ joka jo pisti kulmakarvoja hiukan ihmettelevään asentoon, mutta ajattelin, että joku on kysyny vähän poikkeavalla tavalla juuri sitä, mihin haluan vastauksen.

Jo ensimmäinen kappale tuntui hiukan oudolta,
LainaaOksentaako kissasi keltaista nestettä? Se voi olla melko pelottavaa, jos kissasi oksentaa, varsinkin jos et tiedä miksi. Vaikka kissojen tiedetään oksentavan satunnaisesti, sitä ei pidetä normaalina, jos se tapahtuu säännöllisesti. Kissan oksentelu on usein vaahtoavaa ja valkoista, kirkasta, ruskeaa, vaaleanpunaista tai keltaista.
vaikka se nyt ei ihan puutaheinää ollut, mutta siitä saattoi kuitenkin jo aavistaa, että sivusto on käännös jostain jenkkiläisestä sivustosta. Tarkemmin, kun tutkin, niin huomasin päiväyksestä, että vielä hetki sitten tuo linkin sivu oli eilisessä päivässä, mutta nyt tätä kirjoittaessa se on muuttunut tälle päivälle (pääsivu kuitenkin viellä eilisessä?) :)

Myöhemmin sitten tuli jo ememmän kielivirheitä ja viitteitä siitä, että googlekääntäjä on ollut pääasiallinen työkalu ja ehkä joku hiukan on sitä voinut siistiä, mutta tämäkin on ollut ehkä enemmän innokas kuin taitava.

Tämä oli hauska käännös: https://fi.point.pet/polloliha-bicheno-finch-lintulajin-profiili/
Pöllöliha pitäisi olla Helmiseeprapeippo :D


Jäin nyt vaan pohtimaan, että mikähän idea tuotakin sivustoa on ylläpitää ja etenkin kääntää suomeksikin, kun ei se äkkiseltään kaupalliselta sivustolta näyttänyt? Onko pontimenä ollut vain vilpitön innostus levittää tietoa eläimistä ja jos näin, niin eikö jostain olisi löytynyt kunnollista suomenkielen taitajaa, joka olisi käynyt käännöset läpi ennen julkaisua ja ehkä vähän sovittaisi suomalaiseen käytäntöön.

If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Hippi

Tämä nyt oli päivän hyvä uutinen

Jo 15 vuotta sitten selvisi, että koirien madottaminen on yleensä täysin turhaa – väärä käsitys matokuureista elää sitkeänä

Jutussa puhutaan pääasiassa koirista ja lopussa on mainittu kissoista vain lyhesti:
Saaren mukaan myös rotukissoilla on varsin usein oireita aiheuttavia alkueläimiä, alkueläimiä, jos kasvattajalla on useita kissoja. Silloin yleisimpiä ovat alkueläintartunnat giardia ja Tritrichomonas blackburni. Koska monilla kissoilla ne ovat suoliston normaaliasukkeja, niiden häätöön ryhdytään vain, jos ne aiheuttavat kissalle oireita.

Toisaalta taas kissa, joka elää koko elämänsä sisällä tai liikkuu vain kytkettynä ulkona ja syö pelkästään prosessoitua valmisruokaa, on käytännössä aina loisvapaa.

– Vaikka millä riskeillä laskisi, mahdollisuus on ihan olematon. Sisäkissa, joka syö kaupallista ruokaa, ei tarvitse mielestäni koskaan matokuuria, Saari sanoo.



Tuo oli itselleni helpotus, sillä minulla on kissojen madottaminen jäänyt tekemättä jo aika kauan sitten. Omat kissanihan on madotettu aivan pentuina, koska ne ovat olleet löytökissoja. Hesy ja Löytöeläintalo hoitivat pentujen madotuksen ja vielä jatkoin sitä muutaman kerran, kun kissat muuttivat meille. Sen jälkeen luovuin madotuksesta juuri tuolla "sisäkissa syö sisäkissojen ruokaa" -perusteella. Jälkeenpäin tietysti aina huono omatunto nosti päätään, kun niin usein muistutetaan madotuksesta, kun puhutaan lemmikkien hyvästä hoidosta. Mutta nyt voin olla tyytyväinen päätökseeni :)

Kyllähän sekin mietitytti madotuksessa, että mitä ne myrkyt säännöllisesti kissalle annettuna tekee sille kissalle. Eihän ne tietty henkeä vie, mutta voiko niistä pidemmällä aikavälillä jatkuvasti saatuna olla jotain haittaa, etenkin jos ne on aivan turhaan annettu.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

kertsi

#28
^
Oma amatöörin arvaukseni on, että jos kissa alkaa laihtua epäilyttävästi, vasta silloin on matokuurin paikka.

Eräällä tuttavantuttavallani on maalla (asuin siellä väliaikaisesti kerran) ulkona vapaasti liikkuva kissa, jota kun silittää, luut tuntuvat törröttävän eli on kovin laiha. Veikkaan juurikin matojen tms. loisien takia. Omistaja tuntui suhtautuvan välinpitämättömästi lemmikkinsä hyvinvointiin, eikä lotkauttanut korvaansa ehdotukselleni matokuurista. Harkitsin eläinsuojeluilmoituksen tekoa, sillä hoidon laiminlyöntiähän se on, jos ei häädä loisia lemmikistään. En sitten saanut aikaiseksi, ja sittemmin muutin paikkakunnalta pois.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Hippi

Maalla taidetaan kissaan suhtautua kovin erilailla kuin kaupungissa. Tarkoitan nyt ihan "oikeasti maalla". Lapsuuteni kesät vietin sukulaiseni maatilalla ja siellä yksi tehtäväni oli kissojen hoito. Laittelin niiden ruuat ja hiekkalaatikon tuvan nurkkaan. Kissoista pari matriarkkaa oli sellaisia, jotka enemmän viettivät aikaansa sisällä ja toivat jopa pentunsa sisälle kasvamaan. Toinen noista pääsi jopa isännän huoneeseen, johon ei edes kaikilla ihmisillä ollut asiaa.

Kissojen pääasiallinen tehtävä kuitenkin oli pitää hiirikanta kurissa. Osa noista kissoista eli heinäladossa tai navetan ylisillä ja ani harvoin kävivät tuvassa.

Jos näytti, että pentuja tuli kovin paljon, niin joku maatalousharjoittelijoista sai tehtäväkseen harventaa pentueita. Tosin loppukesästä kissoja katosi huomattavia määriä ja kuulin sanottavan, että niitä napattiin ravunsyötiksi.

Ei noita käytetty eläinlääkärissä. Ainoan kerran, kun kuulin, että eläinlääkäri kutsuttiin taloon, oli kun tuo isännän lempikissa tule raadeltuna kotiin. Tuosta kuulin vain puhetta, sillä se tapahtui aikana, jolloin en itse ollut paikalla. Saatiinko kissa kursittua kasaan ja kuntoon vai ei. En ole siitä kovinkaan varma, sillä kissa oli jo hyvin vanha ja se menehtyikin kohtalaisen pian tuon tapauksen jälkeen.

Paljolti kuvastaa noiden suhtautumista kissoihin, että sain tuolta kahtena kesänä pennun mukaani kaupunkiin lähtiessä. Ensimmäisen sain niin pienenä, että eihän se selvinnyt ilman emoa vielä. Tuohon aikaan ei ollut puhettakaan mistään "luovutusiästä" enkä minäkään sitä tietenkään ymmärtänyt, kun ei ollut nettiä tai mitään muutakaan tietoa saatavilla, mitä kissan ottajan pitäisi tietää. Toisen kissan kanssa kävi paremmin ja se oli vähän isompi tullessaan minulle. Olisi vaan pitänyt ymmärtää leikkauttaa se. Elvis lähti naisiin. Sain se kerran jopa takaisin, mutta se karkasi pian uudelleen ja jäi sille tielleen.

Noita tapauksia olen jälkikäteen harmitellut moneen kertaan, vaikka eihän ne omaa syytäni olleet. Olisi aikuisten pitänyt tietää paremmin, mutta heille sillä ei niin ollut väliä. Eivät sitten ajatelleet sitä, että lapselle jää niin ikävä muisto, että vielä vuosikymmenten jälkeen sitä suree.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️