Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Lemmikkinurkka

Aloittaja Hippi, tammikuu 03, 2019, 19:52:45

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Aave

^
Kissatkin ovat ihmiselle lähtökohtaisesti hyötyeläimiä, eivätkä seuralemmikkejä. Niiden tehtävä on ollut kautta aikain pitää hiiri- ja rottakantaa kurissa. Maatiaiskissat muodostuvat edelleenkin paikka paikoin ongelmiksi, kun ne lisääntyvät hallitsemattomasti ja sitten vielä sukurutsan kautta. Ei ole pitkäkään, kun luin samasta aiheesta artikkelin muutamaa suomalaispaikkakuntaa koskien - vapaana kulkevista sukurutsaisista kissalaumoista on tullut niissä suuri riesa.

Jos aihe sattuisi kiinnostamaan enemmän, niin National Geographic käsitteli aihetta parin vuoden takaisessa artikkelissaan: To save birds, should we kill off cats?

"Our feline friends are killing billions of birds every year. A fan of both animals believes there are humane solutions".
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Toope

Katsotteko muuten joskus noita tosiTV-ohjelmia " Bronxin eläintarhasta" tai "Phoenixin eläinhälytyksiä", tms. millä nimelllä ovatkaan, silti?
Jälkimmäinen on joskus aika raaka, kun elukoita tosiaan kohdellaan huonosti, Bronxissa toki päinvastoin.

Joitakin jaksoja olen seurannut. Ihminen kykenee paljon huolehtimaan noista elukoista, mutta on paljon ihmisiä, joita tulisi valvoa ja jopa estää huolehtimasta. :(

Unforgiven

Perheen Landseerin takajalkaosasto alkaa nivelrikon vuoksi hiipua. Tyttö on jo sen verran iäkäs, että vaivaa hoidetaan lähinnä särkylääkkeillä. Kävelee edelleen ihan hyvin tasaisella, mutta portaiden nousu on alkanut tuottamaan vaikeuksia, niinpä ostin ihan tarkoitusta varten tehdyn rampin kulkua helpottamaan.

Mutta eipä suostu astumaan rampille sitten niin millään. Koetettu maanitella erilaisilla herkuilla, peittää muut pääsyreitit, vetää hihnalla, googlettaa ja vaikka ja mitä. Ei kenelläkään hyvää ajatusta millä koira saadaan ymmärtämään, että ramppia pitkin on ihan mukavaa tassutella.

Koira painaa 60 kg, joten kantaakaan ei viitsisi kun kulku loppuu portaissa kokonaan.
I'm just a soul whose intentions are good

Hippi

#33
^
En tunne koiran sielunelämää enkä ajatuksen kulkua, mutta kannattaisiko ramppi peittää vaikka tutulla matolla tai täkillä. Se pitäisi vaan saada kiinnitettyä tukevasti niin, ettei siitä tule liukumattoa. Jos tuo onnistuu, niin aikaa myöten sitten peite pois osalta matkaa, jotta koira näkee, että ramppi on ihan turvallinen alusta.

Lisätään nyt vielä, että varmaan olisi hyvä matolla kävelyttää tasaisella ensin, jotta matto koetaan turvalliseksi eikä se aiheuta pelottavia ajatuksia. :)
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Brutto

Pelkään pahoin ettei nivelrikkoiselle koiralle ole sen helpompaa nousta ramppia kuin portaitakaan. Pelkkä nousu rasittaa aina takapään niveliä.

Omalla kohdalla aikoinaan päädyin suosiolla kantamaan vanhusta. Tosin se painoi vain murto-osan tuosta.

On todella kamalaa katsoa oman lauman jäsenen vanhenemista ja raihnaantumista. Toivottavasti kuitenkin landseerilla riittää vielä laadukkaita elinvuosia.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

kertsi

Takaraajoistaan rammoille lemmikeille on pyörätuolejakin. Toimisikohan sellainen nivelrikkoiselle koiralle?
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Unforgiven

#36
Kyllä se maastossa kulkee vielä kohtuullisen mäkistäkin maastoa ajoittain sujuvastikin, ongelmana on ponnistaminen portaille. Ja ei meidän toinen täysin terve koirakaan suostunut ramppia käyttämään. Tuota tuttua peitettä voisi muuten kokeilla, mutta kun koirilla ei oikein sellaista ole, vaikka tarjottu on. Tykkäävät nukkua laattalattialla.

Pyörätuolit on poissuljettu vaihtoehto. Jos ilman ei enää kykene liikkumaan on ainakin meidän koirilla tullut elinkaari päätökseensä.

Täytynee harkita koirakouluttajan tilaamista kotikäynnille.
I'm just a soul whose intentions are good

Hippi

Kylläpä koin aamusella järkytyksen, mutta on se hyvä, että on urheita naapureita, jotka pelastaa pulasta tarvittaessa. :)

Kaikessa rauhassa mietin aamutoimien aloitusta, kun parvekkeelta kuului kopsahdus, että olisi lintu osunut parvekelasiin. Ehdin sekunnin olla jo innostunut, että nyt on linnut tulleet pihlajamarjabaariin kännäämään. Muutaman sekunnin päästä Eetu syöksyy sisään mytty suussaan ja pysähtyy keskelle olohuoneen lattiaa. Perkele, sillä on lintu suussa!  :o

Äkkiä hain mytyn talouspaperia, että otan tipun siltä pois. Eetu sen laskikin irti ja tintti ehti räpistellä kierroksen matalalentoa, kun Eetu sen jo uudelleen nappasi ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Otin Eetusta kiinni ja sillä se laski tintin irti. Tintti kökötti täristen ja huohottaen edessämme. Tyrkkäsin Eetun syrjään ja tintti siitä pelästyi liikkeelle nyt se ymmärsi lentää ylemmäksi ja lopulta päätyi kirjahyllyn päälle kyyhöttämään. Hain keittiörappusen napatakseni tintin, mutta silläkin jäin aika matalalle, kun en uskaltanut noin jännittävässä tilanteessa ihan ylimmälle tasolle nousta. Siitä jos säikähtäisin, niin melkoisella rominalla olisin tullut alas.

Ei auttanut kuin laittaa viestiä ex-vävylleni, joka onneksi oli hereillä. Hän tulikin kohta ja hellästi ohjasi tintin ensin hyllyltä alas olkkarin ikkunan luo ja siitä edelleen parvekkeelle ja lopulta ulos. Onneksi ei ollut tipu vahingoittunut pahasti Eetun käsittelyssä. Ehkä Eetu piti sitä enemmän leluna kuin saaliina. Tosin kyllä se tiiviisti tuijotti kirjahyllyn päälle niin pitkään, kunnes joutui vieraan tullessa peräytymään turvanurkkaan.

Nyt täytyy tosissaan kehitellä jotain muuta siihen vedenpoistoputkeen, kun katit riipii tuon kehittelemäni tukkeen aina pois, vaikka sen päivittäin nyt olen tarkistanut.  :-\

Myöhemmin aamutoimien jälkeen Eetu tuli sohvalla viereen rapsuteltavaksi ja käänsi tapansa mukaan mahan tarjolle. Käteen osui joku kova, joka irrotuksen jälkeen osoittautui sen tipusen sulaksi  :(
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Hippi

^
Saman pussukan laitoin tukkeeksi, mutta hiukan tukevammin muotoilemalla sitä kapeammaksi, että saan työnnettyö osan siitä putkeen sisälle. Sen eteen vielä laitoin jäätelörasian, johon olin kasvattanut ohraa kissoille purtavaksi. Noita esteitä katit eivät nyt ole liikutelleet pois ja olen voinut sen nyt vaivatta tarkistaa, sillä siirsin näköesteenä olleen kukkapöydän siitä pois.

Tänään taisi tintti taas olla putkessa, sillä Eetu ampaisi parvekkeelle sellaista vauhtia, että jotain poikkeuksellisen mielenkiintoista siellä oli. Kurkkasin olohuoneen ikkunasta ja siinä Eetu kyykki esteiden luona ja häntä viuhtoi jännittyneesti sivulta toiselle. Se oli selvästi saalistamassa. Ei kuitenkaan käynyt käsiksi esteisiin, onneksi.

Aika harmittava on tuollainen liian avara putki, kun pääseehän se vesi lorisemaan kapeammastakin.

Sama riesa taitaa olla yläkerran naapurillakin, sillä yksi tintti siinä lensi taloa kohti juuri sopivasti niin, että suuntaasi lentonsa naapurin parvekkeen alareunaan.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

kertsi

#39
Eikös tuollainen ^ ole taloyhtiön heiniä, jos parvekkeen vesien poistoputket ovat liian isot, ja se haittaa useita asukkaita? Meinaan, eihän ole tarkoituksenmukaista niitä kokonaan tukkiakaan (ettekä niin teekään), jottei tulisi vesivahinkoa julkisivulle/alakertaan, jos vesi ei pääse poistumaan sieltä, mistä pitää.

Voisiko sen tukkeen saada jotenkin ujutettua ulkopuolelta sisään, siis julkisivun puolelta, niin, etteivät kissat ylettyisi siihen? (Esim. käyttäen tarttumapihtejä.) Tai voisiko sisältä työntää jotain sileitä pienempiä metalli- tai muoviputkia tms. tarpeeksi syvälle, etteivät kissat saisi niitä kaivettua pois? Tai voisiko em. pienemmät putket kiinnittää niin, että niihin poraisi reiän, ja ruuvaisi ne paikoilleen isomman putken sisään (vrt. joulukuusenjalka, mutta käänteinen)? Tai jos ison putken päätä näkyvissä parvekkeen puolella riittävästi, sen reunoihin voisi porata reikiä, joihin pujottelisi muovinarua  ristiin rastiin? (Muovinaru ei vety tai pahemmin homehdukaan.) Tai tekisi sukkapuikoista kalterit.

 
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Hippi

Joo, pitää yrittää keksiä joku parempi juttu siihen ja sellainen, ettei kissoja kiinnosta. Mutta niitä tuppaa kiinnostamaan juuri se, mikä on tarkoitettu ei kiinnostavaksi :)

Paras tietysti olisi joku ulospäin aukeava läppä putken alapäähän, mutta ei taloyhtiö sellaisia ala asentelemaan. Parvekkeen päähän se puolestaan ei tule onnistumaan. Ongelma alkaa tältä vuodelta kohta olla jo ohi, sillä pian alan pitää parvekkeen ovea kiinni, jos ilmat vielä viilenee. Kissatkaan ei kovin viileällä halua mennä ulkoilemaan sinne, kun ovet lämpöiseen sisäilmaan tottuneet.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Hippi

Kyllä on Aatun haju- tai kuuloaisti ihmeellinen ja jos sen toiminta kuuloon perustuu, niin täytyy sillä olla melkoinen ymmärryskin, jotta osaa toimia kuulemansa perusteella.

Aamuisin Aatulla on tapana, että se pötköttää minun sängylläni, myös petauksen aikana. Niinpä petaan Aatun päiväpeiton alle ja siellä sen on tapana nukkua useampi tunti aamu-unia. Tänään aamutoimillakin kävi noin ja sitten menin laittamaan ruokakupit kuntoon. Tänään päätin poikkeuksellisesti tarjota tuoreita kinkkusuikaleita, jotka on noiden kummankin herkkua. Kun kupit oli laitettu valmiiksi, päätin huudella Aatun paikalle, ettei Eetu putsaa molempien kuppeja. Kun asetuin kupit kädessäni keittiön oviaukkoon huutaakseni, niin Aatu olikin siinä jo tulossa häntä iloisesti pystyssä liehuen.  :)

En ymmärrä, mistä se sai vihjeen, että nyt on parasta mennä keittiöön. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta, vaan yksi monista vastaavista tilanteista, joissa katti on jotenkin onnistunut huomaamaan, että herkkua on tuloillaan, olipa se sitten minun itselleni ottamaa tai sitten kissojen kuppiin laitettavaa. Miten se kaikesta siitä äänestä, jota keittiössä touhuamiseni aiheuttaa, erottaa nuo itselleen tärkeät äänet? Äänistä tuossa täytyy olla kysymys, sillä ne hajut ei mitenkään voi ehtiä vällyjen alle, kun matkalla on vielä jopa U-mutkaakin.  :-\
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Brutto

"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

Hippi

^
Olipas mielenkiintoinen juttu. Jotain tuollaista olen kyllä ollut huomaavinani.

Ilmeisesti kissa pystyy lukemaan myös kehonkieltäni poikkeuksellisen hyvin. Mitenkään muuten en pysty selittämään sitä, että Eetu luikahtaa turvanurkkaansa heti, kun olen menossa vaatehuoneesta (lähinnä tavaravarasto eikä vaatehuone) ottamaan imuria esiin.

Varmaan itse olen havainnoissani hitaalla, sillä tuon ilmiön huomasin vähitellen. Imurointi yleensä liittyy aamutoimiin ja aamutoimissa aika usein on myös muu asia, minkä vuoksi käyn vaatehuoneessa. Tätä "muuta asiaa" Eetu ei pakene turvanurkkaan, sillä se ei mitenkään vie sen rauhaa nojatuolissa, jossa se yleensä pötköttelee aamutoimien aikana. Jotain eroa käytöksessäni täytyy olla, sillä Eetu reagoi tai on reagoimatta siinä vaiheessa, kun olen aukaisemassa ovea, eli se osaa päätellä, millä asialla olen ovea aukaisemassa. Mielenkiitoiseksi asian tekee se, että nuo kaksi asiaa yleensä tapahtuvat samassa vaiheessa aamutoimia ja yleensä ovat toisensa poissulkevia.

Mutta tuosta Aatun herkkuperseilystä vielä sen verran, että kyllähän se tarkoin tietää, kannattaako iltasella tulla olohuoneeseen norkoilemaan ylimääräistä makupalaa. Jose olen keittiössä värkännyt kipollisen hedelmiä, ei Aatu tule edes vilkaisemaan, mutta joku voileipä kannattaa aina tarkistaa, mitä on päällysteenä.

Kohta haen lounaslautasen (pippuripossua ja vihanneksia) mikrosta ja musta pantteri kiertelee jo levottomana ja ihmettelee, miksi en sitä ole jo hakenut. :D
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Xantippa

^ ja ^^

Joo, onpa ollut havaittavissa. Itse epäilen, että kyse on kaikista aisteista, sillä selkeästi uuden kinkkupaketin avaus on vieläpä erilainen kuin pari päivää jääkaapissa olleen paketin. Uuden paketin avaaminen saattaa toimittaa kissan yläkerrasta saakka vaatimaan osaansa.

Meidän kissa ei ole kovin paljon "ihmisruuan" perään, kana maustettuna valkosipulilla kiinnostaa joskus, tuore kinkku useimmiten, mutta tyytyy pieneen palaseen. Olen vähän varovainen antamaankaan, kun on peloteltu sillä, että leikkeleet yms. eivät ollenkaan ole kissoille terveellisiä. No ei kai ole ihmisillekään, sen puoleen... Kerran tosin mies ihmetteli, olenko todella syönyt toisen paistetun kalafileen, en yleensä niitä syö. Kielsin pontevasti, mutta se oli pannulta hävinnyt. Löytyi nätisti aseteltuna kissan kupista, hieman reunoista nakerrettuna.

Lisäksi kesäisin ahdistusta aiheuttaa erityisesti se, jos olemme toinen sisällä ja toinen ulkona. Tämä ei ole hyvä järjestely, vaan pitäisi varmaan tosiaan sen verran ajatella, että pysyttelisimme saman karttalohkon sisällä ilman ylimääräistä paikannusta.

T: Xante