Lemmikkinurkka

[Xantippa]

Sinänsä Aatun reagointi on outoa minusta. Aatu on noista paljon aktiivisempi, seurallisempi ja esimerkiksi vieraat ihmiset on ok, varsinkin, jos on päässyt haistelemaan niiden kengät eteisessä. Aika tavallista kissoilla on, että kaverin lääkärikäynti oudoksuttaa ja aiheuttaa sähinää ja murinaa. Mutta yleensä se menee muutamassa tunnissa ohi. Aatu taitaa olla poikkeuksellisen pitkävihainen?

Minulla kun on ollut vain yksi kissa aina kerrallaan, niin en ole tähän törmännyt, mutta tämä on kyllä jännä ilmiö. Voiko ne olla niin fiksuja, että ajattelevat, että nyt kaveri hyppäät paikassa, josta ei meille hyvää seuraa vai mikä ihme tuon voi laukaista? Ihan vain desiaineiden tms. tuoksu?

Jos lääkkeet sinällään on nou nou Aatulle, siis niiden tuoksu, niin tosiaanhan sitten varovaisuus liene tarpeen ainakin sen ajan, kun Eetun korvia sivellään.

T: Xante

[Hippi]

Olisin valmis vastaamaan, että kaveriin tarttuneet vieraat hajut ovat tärvelleet sen tuntemattomaksi ja siksi sille sähistään ja muristaan kuin vieraalle katille konsanaan. Se selittää hyvin sen, että muutaman tunnin päästä vieraat hajut on haihtuneet ja lääkärissä käynyt on taas se sama tuttu. Kissa nimittäin haistaa hyvin ja sillä on hyvä hajumuisti.

Mutta eivät ole kissatkaan kaikki samanlaisia. Aikanaan Tiitu ja Juulia kävivät parin kuukauden välein steriloinnissa. Silloin vielä odotettiin, että tyttökissat saivat ensimmäisen kiimansa ennen kuin ne leikattiin. Nykyisin jo hyvinkin nuorena. Joka tapauksessa Tiitulle tuli kiima ensin ja sen päätyttyä Tiitu leikattiin. Kun Tiitu tuotiin vielä nukutusaineen vaikutuksen alaisena kotiin, Juulia hyöri sen ympärillä ja pesi Tiitun kasvuja kiihkeästi. Oli liikuttavaa, miten se siskoaan hoivasi - tai siltä se ainakin ihmissilmin katsottuna näytti. Kun kuukauden vai olisiko ollut peräti parin kuukauden jälkeen Juulia tuotiin kotiin samalta reissulta ja samassa tilassa. Tiitu sähisi ja murisi sille ja kävi jopa tassulla läpsimässä naamalle, kun Juulia makasi laakeassa pyykkikopassa. Tiitun ärhentely vaimeni vielä saman päivän aikana, kun Juulia tokeni jaloilleen, mutta kunnollisen kaveruuden saavuttaminen kyllä kesti hiukan pidempään.

Silloin, kun Aatun kulkuset poistettiin, talossa oli vain Tiitu ja tämä muistaakseni ei mitenkään erityisemmin suhtautunut asiaan. Mutta nämä ei koskaan olleet ylimpiä ystäviä, vaan lähinnä asuivat samassa huushollissa ja Tiitu sieti Aatua, vaikka Aatu olisikin halunnut kaveruutta enemmänkin. Siksipä kohtalaisen pian Eetu hankittiin taloon. Nyt ei kyllä ole mitään mielikuvaa siitä, miten sujui Eetun kulkusten poiston jälkeinen aika. Ja koska en sitä muista, niin ei siinä kyllä mitään isoa draamaa ollut.

Näin ollen ei voi mitenkään yksiselitteisesti sanoa, mistä tuo käytös johtuu ja kuka mitenkin paljon möksähtää kaverin lääkärireissusta. Veikkaan, että tähtien asennolla ja keskinäisellä suhteilla on jonkinlainen vaikutus.

Päivä on nyt sujunut rauhallisesti. Ilmeisesti se ruokahalua stimuloiva lääke on erittäin tehokas, sillä Eetu on vetänyt ruokaa napaansa melkoiset määrät nyt päivälläkin, mikä on poikkeuksellista. Se on enimmäkseen yösyöjä. Muutenkin se on ollut poikkeuksellisen paljon liikkeellä, vaikka onkin ollut päivän eristyksessä. Jatkan tosiaan vielä pari päivää sitä korvalle laitettavaa, mutta en muita troppeja jakele, kun mahakin tuntuu olevan kaikin puolin kunnossa.

*:**:*

Tuosta alussa mainitusta hajumuistista vielä. En muista olenko jo kertonut, mutta kerronpa sitten toiseen kertaan.

Minulla oli joskus kymmenvuotiaana mustaharmaaraidallinen kissa nimeltään Elvis. Nimensä se sai komean äänensä vuoksi. Sain sen mukaani lähtiessäni kesälomalta maalta kotiin. Ulkoilutin Elvistä pihalla ja Elvis oppi käyttämään hissiä päästäkseen ulos ja taas sisään. Asuimme toisen kerroksen korkeudella, allamme oli vain autotalleja. Hissi oli vahvaan naruun kiinnitetty pyöreä koppa ja se laskettiin ikkunasta alas ja vedettiin taas ylös. Elvis oppi kutsusta tulemaan ikkunan alle ja laskimme sille kopan, johon se hyppäsi istumaan. Vaan kerranpa Elvis ei vastannut kutsuun. Aikaa oli jo vierähtänyt sen verran, että luonto tuotti mielenkiitoisempia kutsuja seikkailuun. Oli kyllä niin kamala itku, kun monena päivänä kiertelin niin pitkältä kuin suinkin uskalsin yksin mennä esimerkiksi Keskuspuistoon, joka oli lyhyen matkan päässä. Lopulta lopetin kiertelyn ja toivo sen löytymisestä oli mennyt.

Kului kai noin pari kuukautta, niin koulusta tultuani äiti kertoi nähneensä lehdessä ilmoituksen löytyneestä kissasta ja oli soittanut annettuun numeroon. Puhelun keskustelun perusteella se voisi olla Elvis. Lähdin kiireellä matkaan apteekille, jossa kissa oli tallessa. Matkaa oli kotoa teitä myöden muutama kilometri, linnuntietä vähemmän. Kun tuli apteekille, henkilökunnan porukka otti minut vastaan kissa sylissään. Ne ojensivat sen minulle ja hetken nuuhkittuaan kasvojani Elvis alkoi pukata kasvojani ja hyristä vimmatusti. Siinä joku niistä naisista sanoi, että kyllä näkee, että oikea ihminen tuli kissaa hakemaan. Ei se ole ketään heistä noin nuuhkinut.

Jälleennäkemisen riemu oli kuitenkin lyhytaikaista. Tarkoitus oli pitää Elvis sisäkissana, mutta meillä oli tapana jatkuvasti tuulettaa ikkuna auki ja siitä Elvis oli karannut. Äiti oli nähnyt vain hännänpään, kun katti meni ikkunasta. Vaikka alla oli kova asvaltti, niin se ei ainakaan ollut kovin pahasti satuttanut, sillä heti maahan osuttuaan se lähti juoksemaan karkuun. Äiti oli sitä yrittänyt etsiä, mutta ei ollut löytänyt. Koulusta tultuani yritin myös etsiä, mutta tuloksetta.

Kyllä vieläkin tuntuu niin pahalta, että sekä Elvis että jokunen vuosi aikaisemmin ollut Timoteus eivät selvinneet meillä. Ei siihen aikaan ollut puhettakaan, että kissat olisi leikattu tai niiden turvallisuudesta ja oikeanlaisesta ravinnosta olisi huolehdittava. Jälkikäteen ajatellen tuntuu siltä, että saimme ne maalta lähinnä minulle leluiksi. Kissoilla ei ollut kovinkaan paljon arvoa ja maallahan niitä syntyi liikaakin, joten liiasta oli helppo antaa.

[Hippi]

Eetu on kaikin puolin pirteä ja hyvinvoivan oloinen, joten ilmeisesti pahin ongelma oli siellä peräpäässä, joskaan ongelma ei sitten ollut niin paha kuin edellisellä kerralla, joten merkitkään eivät olleet niin selvät. Onneksi sain suuni auki lääkärikäynnillä, että sekin asia tuli tarkistettua ja myös hoidettua.

Ruokahalua lisäävää, sitä korvaan siveltävää, lääkettä en laittanut kuin kahtena iltana, sillä Eetu putsasi huolella kaikki yöksi laitetut ruuat ja söi vielä päivälläkin, mikä ei sille ole kovinkaan tavallista. Parissa päivässä se varmaan tankkasi takaisin sen, minkä oli jäänyt vähemmälle aikaisemmin. Maha sillä on edelleen sekaisin ja löysänä, joten aloitin ripulilääkityksen, kun asia ei itsekseen hoitunut. Sen lisäksi tai tukihoitona vielä rasvaan pyllyä peräpukamavoiteella, joka puuduttaa ja hoitaa arkaa peräpäätä. Nuo on siis ihan eläinlääkärin ohjeen mukaisia lääkityksiä ripulin hoitoon. Nyt vuorokauden hoidon jälkeen tilanne on sellainen, että Eetu ei enää vähän väliä käy laatikolla ruikkimassa pientä kuralätäkköä, vaan käynnit ovat harventuneet jo ihan kohtuullisesti.

Nyt täytyy toivoa, ettei se opi liian siistiin vessaan, sillä olen käynyt siivoamassa vessan aina, kun Eetu on käynyt tapeillaan, jotta ei seuraavalla käynnillä vahingossa sotke itseään.

Kyllä kissallakin on kai ymmärrystä sille, että se joitain hoitotoimenpiteitä antaa tehdä, vaikka ne ei aina varmasti mukavilta tunnu. Juuri tuo pyllyn putsaaminen ja rasvaaminen on sellainen, jotka kissa luontaisesti kammoaa. Hännän alle koskeminen on sille kauhistus ja yleensä aiheuttaisi rimpuilua ja sähinää. Vaan eipä nyt pistä yhtään hanttiin. Puhdistuksen aikana pieni vingahdus kuuluu, mutta ei muuta. Rasvauksen aikana ei sitäkään. Koko toimituksen ajan se on ihan rentona sylissäni.


Kissakriisin tilanne on edelleen sama. Aatu sähisee Eetulle edelleen eikä Aatulla ole mitään hinkua ottaa siihen kontaktia, vaikka Eetu usein köllöttää eristyksessä ollessaan aidan vieressä. En nyt hoppuile tuon kanssa, kun en oikein tiedä tuosta Eetun mahavaivasta. Onhan se jo parempaan menossa, joten tuskin se mitään vakavaa on tai tarttuvaa, mutta ehkä tuo eristys on Eetulle stressittömämpää kuin joutua sähinän kohteeksi.

[Hippi]

Nyt aamulla oli vihdoin iloinen yllätys hiekkalaatikolla. Otti aikansa, että ripulilääkitys alkoi tehota. Oma varovaisuuteni ehkä oli osasyynä, sillä ensimmäiset pari päivää annoin lääkettä vain kahdesti päivässä, kun ohjeen mukaan sitä olisi voinut antaa enimmillään kolmesti. Eetulla on luontaisesti vatsa aika kovalla, joten pelkäsin, että lääke tehoaa liiankin hyvin ja tulee päinvastainen ongelma. Parin päivän jälkeen lisäsin sen kolmannen annoksen päivään ja sen jälkeen alkoi tilanne korjaantumaan. Eilen ei tullut sen enempää löysää kuin kovaakaan, joten illalla en enää lääkinnyt, vaan hoidin vain arkaa hännänalustaa. Kävin vielä ostamassa Eetulle pienet pussilliset pariakin laatua "herkkävatsaisen" raksuja. Harmittaa, etten tuota aiemmin keksinyt, mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Hyvin näytti maistuvan, kun laitoin tarjolle. Eetu on hiukan valikoiva ruokiensa suhteen, mutta nuo on saman valmistajan kuin normiraksutkin, joten taitavat haista samalle, niin sillä kelpaavat.

Eilen Eetu oli muutenkin jo "oma itsensä". Se nukkui päikkärit arestissa päiväpeiton alle vuoteessani ja vapauduttuaan olohuoneen puolelle, meni pahvilaatikkoonsa hetkeksi. Sillä on banaanilaatikkoa pienempi omenalaatikko olohuoneen sänkynä. Nyt vasta itsekin tajusin, että koko tämän sairastelun aikana se ei ollut käyttänyt tuota normaalia nukkumapaikkaansa ollenkaan. Mikähän siihenkin on syynä ollut?


Kissakriisissäkin on tapahtunut pieni muutos. En ole edes yrittänyt puuttua asiaan niin kauan, kun Eetua on pitänyt hoitaa ja lääkitä. Eilen kuitenkin huomasin, että Aatu ensimmäisen kerran "puhui" Eetulle aidan läpi. Toisen kerran noilla oli pientä kontaktin yritystä, kun Aatu illalla oli siirtynyt eristykseen. Aatu tosiaan vanhasta muistista itse loikkaa eristykseen, kun huomaa, että tuon Eetun sieltä pois. Olivat siinä aidan molemmin puolin köllöttämässä ja katselivat toisiaan. En ainakaan huomannut mitään ikäviä eleitä, joten saattaapa olla, että tuokin alkaa vähitellen mennä ohi, kun saavat hieroa omaan tahtiin tuota kaveruutta ilman, että sitä mitenkään yritän hoputtaa.

[Hippi]

No niin, Eetu on tässä ollut jo kaikin puolin kunnossa, joten vähitellen on alettu helpottaa eristystä. Vuoron vaihdossa aluksi saivat tervehtiä toisiaan aivan pienen hetken ja se sujui ilman pörhistelyjä. Pidin ne tarkoituksella vain ohimenevinä hetkinä, ettei Eetu innostu liikaa ja käy Aatun mielestä tungettelevaksi.

Päivällä, kun olen ollut makkarissa Eetun seurana katsomassa telkkua, olen jättänyt korotusverhon puoliksi auki, niin Aatu on päässyt käväisemään vieraisilla, jos on siltä tuntunut. Ja miksipä ei olisi tuntunut, sillä se on haistanut, että Eetulla on niitä vatsaystävällisiä raksuja, joita ei ole päässyt maistamaan. Hauska oli seurata, miten nenä johdatti Aatun aidan yli ja suoraan raksukupille. Eetu nosti päätään ja vähän närkästyneen näköisenä seurasi Aatun touhuja.

Muutenkin olen kotona ollessani nyt pitänyt Aatulle tuota kulkureittiä aina välillä auki ja uudelleen tutustuminen on käynyt vähitellen ja rauhalliseen tahtiin ilman tunteenpurkauksia. Ulos lähtiessä ja yöksi olen laittanut korotuksen paikalleen vielä varmuudeksi.

Aamulla sattui hauska tyypillinen "kissa tekee mitä kissa tahtoo" -tilanne. Aina vaan kissa ei oikein tiedä mitä tahtoo:
Nousin vuoteesta ja tulin makkarista. Laitoin ihan refleksillä korotusverhon kiinni ja Aatu jäi makkariin sängylleni. Kohta se alkoi pitää perkeleellistä tyytymätöntä marmatusta aidan takana ja minulla meni hermo siihen kitinään. Kävin laskemassa korotusverhon, jotta Aatu pääsee tulemaan sieltä pois. Ei tullut, vaan meni minun sänkyyn nukkumaan niin kuin joka aamu tekee.

Totaalisen repeämisen aiheuttikin sitten tämän aamun fingerpori, joka sopi kuin nyrkki silmään

[ROOSTER]

^
Tuo on niin tuttua 

Meillä kissa saattaa toljottaa kummastuneen näköisenä ruokakuppia jos se on liiantyhjä/huonoaruokaa. Kun asia korjataan, se saattaa vain vilkaista sitä ja lähteä tyynenä pois, nuolaisematta yhtään.

Ehkä kissat osaavat ajatella tulevaa enemmän kuin uskommekaan. Ehkä tuo päättämättömyys on seurausta liiasta analysoinnista. Analysointikyky taas on merkki älykkyydestä. Toisaalta, mutta sitten taas toisaalta, hmmm.

[Hippi]

Kissoilla on kai kohtalaisen hyvä ajantaju. Ainakin noin voisi päätellä siitä, miten nämä minulla olleet kissat ovat, Aatua lukuun ottamatta, käyttäytyneet.

Olen ehkä monestikin maininnut, että olen itse aika säntillinen siinä, että on tietyt ajat, milloin tiettyjä kotiaskareita toimitetaan. Kotiaskareisiin kuuluu kahdesti päivässä ruokakuppien huolto ja täydennys, joskin raksuja on aina tarjolla, joten nälkä ei mihinkään aikaan pääse kovin karvamahaa kourimaan. Ruokakuppien täyttämisen ajan lähestyessä tai ajan mennessä vähänkään yli, minulle siitä huomautetaan. Juulia aikanaan tuli häntä pystyssä nopealla ravilla makuuhuoneesta päikkäreiltä ja kurvasi eteeni olohuoneessa. Ennen kuin kattia edes näkyi kuului hauska hurina "grrrrrrrr ..... grrrrr". Juulia oli ahmatti ja se kyllä heti kävi märkäruuan kimppuun, kun sitä laitettiin tarjolle. Jopa niin, että Tiitulle laitettua piti suojata, ettei kaveri putsaisi sitäkin kuppia.

Tiitu huomautti asiasta hienotunteisemmin ja se alkoi asiasta ilmoittamaan, kun Juulia ei ollut enää hoitamassa sitä tehtävää. Tiitu tuli noin metrin tai puolentoista päähän istumaan eteeni ja tuijotti syyttävästi. Jos en heti ymmärtänyt lähteä liikkeelle, se korjasi hiukan asentoaan asettelemalla pienellä liikkeellä takapuolensa paremmin lattiaa vasten kuin ilmoittaakseen, että "tästä ei lähdetä mihinkään, ennen kuin teet hommasi". Tiitu yleensä saapui noin viisi minuuttia ennen kuin minun oli aika lähteä kohti keittiötä. Eetu varmaan tuli seuranneeksi Tiitun tapaa, sillä se tekee muistuttamisen juuri samalla tavalla. Mikään akuutti mahanälkä ei noita ole ajanut tekemään ilmoitusta, sillä useimmiten ruokakupit vain tarkistetaan ja toetaan, että homma hoidettu. Syömään ehtii hyvin sitten paremmalla ajalla, kun on nälkä.

Tunnen polttavan katseen kehossani, sillä aloin tätä kirjoittaa juuri niihin aikoihin, kun olisi aamutoimien aika keittiössä. Eetu nököttää edessäni.

*_*_*_*_*

Hetken päästä puran myös eristyksen. Viime yöksi unohdin laittaa korotusverhon ja Aatu on voinut liikkua vapaasti. Aamulla herätessäni Aatu oli vierashuoneessa nukkumassa ja Eetu olohuoneessa. Yö on mennyt siis rauhallisesti ilman riitaa, joten kohtalaisen vähällä tällä kertaa kriisistä selvittiin.

[Norma Bates]

Alkanut tuntua siltä että kun jokunenkin koirarotu on saatu jo pilattua, niin nyt ollaan kissojen kimpussa. En muista mitä terveysongelmia jollain luppakorvaisella kissarodulla on, mutta jotain nyt kumminkin. Itse olen kiinnittänyt huomiota siihen että Facessa tyrkyllä olevissa aasialaisissa (en tiedä ovatko kiinalaisia vai minkämaalaisia) videoissa pyörii kovin lyhytjalkaisia kissoja. Mikä lie mäyräkissa siis kyseessä. Onkohan spontaani muunnos, vai ovatko aasialaiset kehittäneet tällaisen lyhytjalkaisen kissan? Jos, niin miksi? Ettei elikko pääse niin helposti ja nopeasti karkuun kun kakara kiusaa?

[ROOSTER]

... videoissa pyörii kovin lyhytjalkaisia kissoja. Mikä lie mäyräkissa siis kyseessä. Onkohan spontaani muunnos, vai ovatko aasialaiset kehittäneet tällaisen lyhytjalkaisen kissan?

Taloissa joissa on satoja vuosia asuttu ja aina ollut kissoja, on havaittu että tuulettuvan alapohjan ryömintätilan ollessa hyvin matala, on niissä oloissa kehittynyt uusi maanläheisemmin operoiva, lyhytjalkainen ns. "talonaluskissa".

Muualla maailmassa sitä nimitetään munchkiniksi.

[Hippi]

^^
Googlettamalla löytyi useammastakin sivustosta tieto, että lyhytjalkaisuus on luonnollinen mutaatio ja sitä on vuosikymmenten ajan tavattu eri puolilla maapalloa. Vasta USA:ssa Munchkinia on lähdetty jalostamaan. Mm. Iso-Britanniassa eikä käsittääkseni myöskään Suomessa kissajärjestöt eivät ole rotua hyväksyneet näyttelyihin. Syytä ei ole mainittu, mutta voisi olettaa, että juuri selkärangan ja luuston ongelmien vuoksi.

Söpö kissahan se on, mitä niitä kissavideoita olen nähnyt. Mutta kyllä siitä puuttuu kissamainen olemus ja sulavaliikkeisyys.

Kyllähän monilla jalostetuilla kissaroduilla on rotutyypillisiä sairauksia tai alttiuksia sairauksiin. Lyhytkuonoisilla on hengitystieongelmia, luppakorvilla ja briteillä taipumusta sydänongelmiin jne. Ragdoll puolestaan on liiankin ihmisystävällinen ja luottavainen luonteeltaan, joten sen tuhoksi käy, jos se päästetään vapaana ulkoilemaan.

Mitä tulee lasten ja lemmikkien suhteeseen, että töppöjalkainen ei pääsisi kiusaavia lapsia karkuun, niin mielestäni tylytät taas aika pahasti lapsia. On täysin aikuisen vastuulla opettaa pienetkin lapset kohtelemaan lemmikkiä oikein, kun perheeseen lemmikki otetaan.

[Hippi]

Olipa eilinen varsinainen lemmikkipäivä. Olin päivällä jossain vaiheessa naureskellut tyttärelleni Aatua:

Voi, on tuo Aatu kyllä vellihousu. Olen Prismasta ostanut jotain pieni märkäruokajuttuja, sekä pussukoita että purkkeja. Eilen laitoin Aatulle purkista ja Eetulle lihaa. Nytpä sitten Eetu poikkeuksellisesti päätti, että purkista tuli parempaa joten, vaikka Aatu oli kupilla, Eetu kiilasi Aatun siitä pois ja söi yli puolet annoksesta. Aatu lähti nöyrästi olohuoneeseen odottamaan, että oma ruokakuppi vapautuu. Mulla tuli ihan tippa silmään, kun Aatu on niin nössö.

Illalla makuuhuoneeseen mennessäni ihmettelin, kun Aatu ei ollutkaan sängylläni. Hetkinen, missäs Aatu on? Kävin vierashuoneen nukkumapaikat läpi, kurkkasin kylppäriin, jotta ollaanko me kuljettu ristiin jossain välissä. Ei ollut sielläkään. No, keittiössä? Ei. Ei kai se sentään parvekkeelle ole mennyt nukkumaan? Ei. Takaisin makuuhuoneeseen, onko se sängyn alla piilossa jostain syystä, ehkä kipeänä? Ei. Eikä ollut vaatehuoneeseenkaan livahtanut. Ainoa katsomaton paikka oli enää makuuhuoneen liukuovikaappi, mutta sekin oli kunnolla kiinni, joten ei se sinnekään ole voinut mennä. Siitä huolimatta avasin oven kunnolla auki ja siltä tuli Aatu hiukan pöllämystyneenä ulos. Olin tyrmistynyt ja mietin, milloin se on voinut sinne livahtaa. Kävin päivän toimia läpi ja liukkarin ovi oli ollut auki noin kello 10, kun etsin sieltä puhdasta ylleni. Katti oli ollut 13 tuntia kaapissa eikä ole nostanut asiasta meteliä 

Miten en ollut asiaa huomannut aikaisemmin? Aatuhan on ihan riesaksi asti aina kyljessäni kiinni ja nyt olen antanut sen olla koko päivän kateissa. Kerratessani päivän kulkua, niin olinhan kyllä sen poissaolo huomannut. Ensimmäisenä lounaalla ihmettelin, että kylläpä Aatu nukkuu sikeästi jossain, kun ei tule tuijottamaan syömistäni. Sehän kuuluu Aatun päivärutiiniin. Seuraavaksi ihmettelin, että siestalla ehdin avata makuuhuoneen telkkarin ja asettautua mukavasti vuoteelle ennen Aatun tuloa vieraan. Tosiaan, sepä ei tullutkaan tällä kertaa, vaan Eetu tuli, joskin hiukan myöhemmin. Vessassakin sain käydä ihan yksin. Kun laitoin kissojen iltaruuat todellakin ihmettelin, että Aatu ei tullut katsomaan, mitä sen kuppiin olin laittanut, vaikka selvästi rapistelin herkkuruokapussukkaa. Ja loppu viimeksi, hampaita pestessäni kerrankin pesin hampaat hajuttomassa kylppärissä. Aatu onnistuu tulemaan aina iltahampaanpesun aikaan käryämään kissavessaan ihan riippumatta siitä mihin aikaan illasta hampaat pesen. Nyt ei tullut. Koko päivä oli täynnä merkkejä Aatun puuttumisesta ja näin merkit, mutta en niitä ymmärtänyt.

Aatun kömpiessä kaapista tietysti halasin sitä ja vuolaasti pyytelin anteeksi ja myös Eetu tervehti sitä poikkeuksellisen sydämellisesti, ja ne pesivät toistensa kasvoja hyvän hetken ennen kuin Aatu lähti kohti keittiötä. Vasta syötyään se tarvitsi vessaa. Aatu aika pitkään jupisi aika ilottomaan sävyyn ikään kuin olisi vielä moittinut kohteluaan ja vasta parin tunnin päästä se pomppasi sänkyyn viereeni hyrisemään ja samalla nuoli käsivarttani. Olin saanut ilmeisesti jo anteeksi.

Oli kyllä niin "Maailman Huonoin Äiti" -olo eikä uni meinannut millään tulla. Tosin siinä oli kyllä toinenkin asia, joka mietitytti melkoisesti. Sain juuri niin huonon yön kuin olin ansainnutkin. 

[Socrates]

Kiropraktikko rusauttaa koiran niskat:

www.instagram.com/reel/CkcitABIqrp/?igshid=MDJmNzVkMjY=

[Norma Bates]

Kissat taas touhuskelevat.

https://www.facebook.com/trish.harris65/videos/1163891964216431

[Hippi]

Kyllä tekee pahaa seurata Oulunseudun löytöeläintalon elämää tähän aikaan vuodesta. Tilat ovat täynnä ja lisää olisi kylmissään olevia kissoja tulossa ovista ja ikkunoista. Varmaan näin ensilumien ja pakkasten aikaan tilanne on sama kaikissa löytöeläintaloissa. Ei mahdu ihmisten päähän, että kissa ei Suomen luontoon kuulu eikä talvea selviydy, ellei se löydä pakkaa, jossa saa ruokaa ja lämmintä.

Vapaasti ulkoilevat kissat hakeutuvat vieraisiin taloihin, jos joku suostuu sisään hetkeksi päästämään ja mahdollisesti jotain einettäkin tarjoamaan. Senpä jälkeen kissalla ei ole enää mitään syytä lähteä kenties pitkällekin paluumatkalle alkuperäiseen kotiin, jos reitti ylipäätään enää on selvillä. Jonkin aikaa tilapäinen majoitus kissaa ruokkii, mutta sitten soitetaan löytöeläintaloon, että voivat tulla hakemaan kissan, joka on väärään taloon asettunut asumaan.

Löytöeläintalossa kissaa pidetään 15 vuorokautta ja yritetään kuvien kera ilmoitella löydökistä, jotta kotiväki kävisi lunastamassa lemmikkinsä pois. Viidentoista vuorokauden kuluttua kissa siirtyy löytöeläintalon pitäjän omistukseen ja tämä saa tehdä kissalle minkä parhaaksi näkee. Tuossa Oulunseudun löytöeläintalossa kissat käytetään lääkärintarkastuksessa, sirutetaan ja leikkautetaan, jos ovat leikkaamattomia. Sen jälkeen niille yritetään löytää uusi loppuelämän koti.

Juuri nyt tuolla on melkoisen tukala tilanne, kun syksyllä tuli paljon pentukissoja joko emonsa kera tai ilman. Nämä eivät vielä kaikki ole luovutusiässä tai niiden luovutus eteenpäin on viivästynyt jonkin hoidettavan sairauden vuoksi. Tilat ovat täynnä ja taitaa olla eri eläinsuojeluyhdistystenkin sijaiskodit täynnä. Tilaa uusille tulokkaille saadaan vain viemällä kauimmin olleita piikille, jos ei niille löydy uutta kota.

Monessa tapauksessa löydetty kissa on ollut sirutettu, joten voi ajatella, että on ollut vastuullinen omistajakin, jolta kissa on vain karannut. Mutta sirua ei ole rekisteröity mihinkään rekisteriin, josta voisi saada omistajan yhteystiedot. Pelkkä sirutus ei siis riitä, sillä sirussa on vain joku numerosarja, joka on kissan tunniste. Kaikillahan ei ole nettiä, joten netin paikalliset puskaradiot eivät tavoita näitä omistajia, joten siksi sirutus ja sirun rekisteröinti pitäisi olla pakollista. Moni kissa pääsisi omaan kotiinsa takaisin näin.

Löytöeläintaloon toimitetut koirakarkulaiset kyllä lähes aina osataan kysellä tuolta ja pääsevät takaisin kotiin. Kissat harvemmin ovat yhtä onnekkaita. 

[Unforgiven]

Koirarekisteri otetaan käyttöön 2023. Koirat pitää siruttaa ja ilmoittaa maksulliseen koirarekisteriin vuoden 2023 aikana.

Ottamatta sinänsä kantaa (ilmiantaminen on toki kivaa) koirarekisterin hyödyllisyyteen olen kohtuullisen vakuuttunut, että tällä rekisterillä luodaan pohjaa yleiselle koiraverolle.

EDIT: Koiria Suomessa on arvioiden mukaan n. 800 000. Jos yli 200 000 koiraa rekisteriin ilmoitetaan olen yllättynyt. Nämä tunnolliset koiran omistajat saavat sitten jatkossa palkinnoksi maksaa koiraveroa.