Murre - miten se kesytetään hyötykäyttöön.

[Amore]

En tjedä hyötykäytöstä, mutta kirjoitan silti aiheesta muutaman sanan. Pohjustuksena käyköön tämä poiminta radionurkasta.

Puhuin itse slangia nuorena (en tosin korostetusti, vaan käytin jonkin verran slangisanastoa) aikana jolloin opiskelija-asuntolassa kaikki kämppäkaverit olivat muualta Suomesta ja jokaisella oli oma murteensa tai ainakin aksentti. Oli siis normaalia samastua kotipaikkakuntaan. Aika pian kasvoin ulos slangista enkä juuri koskaan käytä edes yksittäisiä slangisanoja.

Kuuntelin kerran radiosta jotain ohjelmaa, jossa kielitieteilijänainen esitti näytteitä murteista. Kyse ei ole pelkästää sanoista vaan painotuksista ja ääntämisestä ja tauoista ja nopeudesta ja  hengityksestä ja en edes tiedä, mistä kaikesta.

Tuota itsekin juuri tarkoitin sillä, että käytin vain joitakin sanoja, mutta en puhunut nenääni tai omaksunut rockareiden puheen nuottia. En kuulunut piireihin, jossa sellaista käytettiin. Heti yliopistoon mentyäni suurin osa ystävistäni oli muualta Suomesta.

En oikein pidä murteista, en varsinkaan jos sellainen kuultaa jonkin asiaohjelman toimittajan puheesta. Jokin keskisuomalainen(?) nuotti kiusaa minua eniten. Siinä painotetaan ja venytetään sanoja ("kotOona"). Vaikka puhujalla olisi vain hienoinen korostus, en silti pidä siitä.

[Toope]

Itselleni ei koskaan oikein kehittynyt vahvaa murretta, kun perhe on kotoisin vähän sieltäsuntäältä ja lapsuudenkaveritkin puhuivat eri murteita.
En ole oikeen mistään kotoisin...! Vaikka tietty paikkakunta paljonkin painaa.

[Kopek]

Kuuntelin Ruben Stillerin ohjelmaa, jossa hän keskusteli kirjailija Riikka Kaihovaaran kanssa. Kaihovaara kertoi asuneensa lapsuudestaan saakka helsingissä. Hänen puhetyylinsä ei minun korvaani kuulosta syntyperäisen helsinkiläisen puheelta vaan olen havaitsevinani siinä savolaisen pohjavireen. Esimerkiksi tapa, millä Kaihovaara lausuu R-kirjaimen, tuo mieleen jonkun itäsavolaisen paikkakunnan eikä Helsinkiä.

Voi olla, että kielikorvani on väärässä.

En tarkoita, että Riikka Kaihovaara puhuisi savoa. Tuntuu kuitenkin, että hän muodostaa äänen jossakin sellaisessa kohdassa nieluaan, joka tekee äänestä savolaisen.

Tämä on tuntemukseni. En puolusta väitettäni eikä se ole edes väite.

Vertailun vuoksi:

[Hayabusa]

^Myös sillä, että Kirka on lähempänä Kopekin ikäluokkaa, kuin Riikka Kaihovaara voi olla vaikutus tuntemukseen. Kieli elää niin kuin olemme monesti täällä keskustelleet. Nuoret Kiril ja Kopek elivät ainakin osittain samaa nuorisokulttuuria ja imivät kirjaimellisesti samoja vaikutteita. Riikka on selkeästi seuraavan sukupolven edustaja ja häneen ovat päässeet tunkemaan toiset vaikutteet. Vuan suattaapi olla myös, että Riikan vanhemmat ovat junantuomia ja siten kotona on iskostunut Savon muan puhe.

Riikan jälkeinen sukupolvi puhuu jälkeen hieman erilaista helsinkiä.

[Kopek]

Nuoret Kiril ja Kopek elivät ainakin osittain samaa nuorisokulttuuria ja imivät kirjaimellisesti samoja vaikutteita.

Pitäisi ehkä valita joku muu henkilö esimerkkitapaukseksi kuin minut. Minä en nimittäin juurikaan elänyt mitään "nuorisokulttuuria" vaan vietin ylipitkän lapsuuden ja sain vaikutteita ja kokemuksia asiassa kuin asiassa tavallaan yli-ikäisenä. Vasta viime vuosina olen Youtuben kautta tutustunut siihen nuorisokulttuuriin ja musiikkiin, johon minun olisi pitänyt tutustua silloin aikoinaan, ja johon useimmat ikätoverini tutustuivat, mutta minä en. Tietysti jotain kuulin ja näin ja koin silloinkin, koska enhän elänyt umpiossa, mutta kuitenkin hyvin vähän.

Tämä nyt ei liity murteisiin millään tavalla. En vain malttanut olla huomauttamatta.

Ehkä koko murrehomma on menettämässä merkitystään, kun yhteiskunta tasapäistyy ja muuttuu tavallaan pienemmäksi. Kaikki puhuvat samaa somemurretta. Tai hetkinen, ehkä pääkaupunkiseudulla nuorison käyttämä katukieli muuttuu maahanmuuttajien ansiosta. Suomenkieli saa kenties uusia lainasanoja esimerkiksi somalinkielestä. Suomen kielihän on saanut aikoinaan vaikutteita ruotsista ja venäjästä, joten kai uussuomalaistenkin kielestä tänne jotain luulisi tarttuvan.

[MrKAT]

Riikka ei kuulostanut pätkääkään savolaiselta korvaani.
Sensijaan mikään Pekka Holopaisen (urheilutoimittaja) synt. Pori, wikipediassa ei kieli että olisi savosta yhtään,
silti aikoinaan tunnistiin hänestä savolaista  ja kerran sitten aloitti urheiluruudun yllättävästi selevällä savon murteella:"Hyvvee iltoo".

[Kopek]

Riikka ei kuulostanut pätkääkään savolaiselta korvaani.

Ehkä on niin, että jos tuntee jonkun ihmisen, joka puhuu tietyllä tavalla, ja kuulee myöhemmin jonkun toisen puhuvan samalla tavalla, yhdistää nämä henkilöt mielessään jotenkin. Jos ensimmäinen henkilö on savolaistaustainen, kuvittelee toisenkin olevan, vaikka yhdenmukaisuus puheessa ei liittyisi mitenkään savon murteeseen tai ylipäätään murteisiin.

Riikan selvästi kuuluva R on samanlainen kuin erään tuntemani naishenkilön, joka on syntyään jostakin Lahden seudulta. Kyseessä ei taida kuitenkaan olla Lahden seudun murteeseen kuuluva piirre vaan jostakin muusta syystä johtuva.

[MrKAT]

En tiedä onko tämäkin yleistä vai savolaisempi tai suvumme piirre mutta verbi tahtoo jäädä yksikköön
"virkaveljet kävivät".. "pojat menivät".. "hoitajat pyysivät" -sijasta jopa tänne tekstinä minulle herkästi läpi tulee:
=> virkaveljet kävi .. pojat meni.. hoitajat pyysi..
Jouduin kerran savolaissukulaista huomauttamaan tästä, kun ei tunnistanut epänormaaliksi/virheeksi.
(Enkä edes tiedä onko oikeastaan virhe! Tuntuu että vois olla nykyään sallittu. Se on niin luonnollista...)

[Hippi]

^
Minusta tuo, siis verbi jää yksikköön, on ihan normaalia arkikieltä / puhekieltä.

Kaikissa tapauksissahan yksiköllinen verbi ei edes ole väärin, kun subjekti on monikollinen sana tai sana, joka pitää sisällään useamman yksilöin. Rajanveto verbin lukuun on siis muutenkin hiukan hämärä, vaikka sillekin on olemassa sääntönsä http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/haku/verbi%20yksikössä/ohje/314

Korjattu linkki.
En kyllä ymmärrä miten on mahdollista, että vain niillä kerroilla, kun en testaa linkkiä ennen lähetystä, siellä on ääkköisiä rikkomassa linkkiä tai olen sen jotenkin muuten tumpeloinut.

[Hayabusa]

^
Ehjä linkki: http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/haku/verbi%20yksikössä/ohje/314

[Hayabusa]

Satuin kuulolle kun Alpo Rusia haastateltiin. Jossain vaiheessa hokasin, että Rusi kuulostaa ihan Matti Nykäseltä. Ja kappas: Jyväskylästähän Rusikin on kotoisin. https://fi.wikipedia.org/wiki/Alpo_Rusi
Eli kyllä nuo murteet tai paremminkin puheen nuotit kuuluvat vaikka on kauan ollut pois kotiseudultaan.

[Hippi]

Murre myös tarttuu helposti. Silloin muinoin, kun olin viisi viikkoa sairaalassa (12 vuotiaana), osastolla sattumoisin oli Pohjois-Karjalasta useampikin tyttö, joiden kanssa aikaa tuli vietettyä. Itse en huomannut mitään kummallista, mutta kun pääsin kotiin, vanhempani huomasivat, että puheeni oli muuttunut. Tietty Itä-Suomalainen tausta minulla on jo kotoa, mutta kotona puhuttiin kyllä ihan "normaalisti", jos ei lasketa mukaan joitain yksittäisiä murresanoja,

[Melodious Oaf]

Joillain paikkakunnilla puhekielessä ei oikein ole monikon kolmatta persoonaa.

Täysin mutulla fiilailin tota joskus Tampereen osalta niin, että kolmannen persoonan pronominit "hän" ja "he" on korvattu muilla muodoilla. "Se" ja "ne" ehkä tavallisimmillaan mutta myös monilla erilaisilla tavoilla viitata yksilöön tai ryhmään.

Pronomineina "ne" ja "se" noudattavat samaa yksikön kongruenssia. Eli jonkun alueen puhekielessä saattais olla norminvastaista sanoa että "Ne menivät kauppaan" ja nimenomaan pitäis olla "Ne meni kauppaan".

Kirjakielessä normi on toisenlainen ja monikon kolmas on myös pintarakenteelta eri näköinen oma persoonamuotonsa.

Puhekielen ja kirjakielen normien erot sotkee tossa ehkä eniten.
     Omasta mielestä puhekielestä ja sen erilaisista normeista ja vaihtelusta, murrealueista ja rekisterien blendaamisesta ois hyvä äidinkielentunneilla puhua enemmän eikä niin että opetettais "vaan kirjakieltä".

Suomen "ei" on alkujaan ollut ihan täysi verbi ja sittemmin apuverbi. Edelleen se taipuu kuten verbit mutta vähitellen se on kai kieliopillistumassa eli siitä on tulossa vähemmän taipuva ja enemmän kieltopartikkeli.
    Tää on toinen juttu joka sekoittaa.

Lisäksi ja osin tohon liittyen kieltävissä lauseissa puhekielten normit on erilaisia kuin myöntävissä, mikä sekin ehkä sekoittaa joskus pakkaa.

Ja kuten Hippi toi esiin, siinä on kai vähän sellainen liukuva asteikko, milloin joku monikkomuoto voi olla "nimimäinen" tai käsitteellistyä vain pinnallisesti monikkona niin että yksiköllinen verbimuoto onkin ihan jees.

Huuhkajat vei voiton (puhutaan joukkueesta ja äkkiseltään veivät tuntuis jopa vähemmän luontevalta vaikka olis tietysti mahdollinen)

Huuhkajat tervehtivät lentoasemalle saapuneita kannattajia (puhutaan yksilöistä, ja ellei sitä tehdä jonain joukkueen yhteisenä koordinoituna eleenä, yksikkömuoto olis aika erikoinen valinta)

Tosi omituisena ad hoc esimerkkinä: Kun tarkoitetaan kahdesta osasta koostuvaa työkalua nimeltä sakset, kai se kirjakielessä on monikko. Mutta entä jos tarkoitetaan kivi, sakset ja paperi -leikin yhtä käsimerkkiä?

Onko silloin kirjakielen näkökulmasta väärin sanoa "Sakset on yksi pelin kolmesta, jo sen nimessä esiintyvästä käsimerkein ilmaistavasta elementistä"?

Äkkiseltään ajattelisin että "sakset ovat" ei välttämättä olis tossa väärin, mutta se tuntuis... omituiselta ja mulle tulee siitä selkeästi mieleen nimenomaan konkreettiset sakset.

Kertokaa ihmeessä: Miten te ton näette? Kumpi olis "parempi"?

[MrKAT]

..joka pitää sisällään useamman yksilöin. Rajanveto verbin lukuun on siis muutenkin hiukan hämärä, vaikka sillekin on olemassa sääntönsä http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/haku/verbi%20yksikössä/ohje/314

Kiitos! Tuo selvensi paljon.

Murre myös tarttuu helposti.

Joo! Tässä joulun alla ostin suuren murrekirjan...
https://kantapaikka.net/index.php/topic,263.msg155653.html#msg155653
.. ja viikon pari huomasin tyrkyttäväni sanoja murteella tännekin normitekstiin. Kaippa sitä tehtoo variaatiota teksiinsä. Mutta olisin luullut että tarvitaan livepuhe jotta tarttuu. Ehkä sisäinen äänikin riittää. Tuon kirjan kanssa pitää siis olla varovainen!

MO:lle: "Sakset on" on ilman muuta parempi miun korvalle.

[a4]

^
Ihmisapina on leikillinen matkija ja varioija. Lajin kehityksen moottoreita.

Kirjat ovat kuin sukupuolitaudit. Kirjoituksista tarttuu ajatuksia, ajattelutapoja, näkökulmia, sanoja, kirjoitus-ja puhetapoja, lukutapoja,..lukemattomia ja luettuja kielellisiä vaikutteita.