Lemmikkejä, eläimiä, heltymistä

[ROOSTER]

Ei sitä illalla tiedä kenen viereltä aamulla herää.

– On todellakin normaalia herätä talossamme koiramme sängyssä kanssamme. On vain yksi pieni ongelma: tämä ei ole meidän koiramme, emmekä tiedä, miten se pääsi taloomme, Julie kirjoitti.

Pari oli pilkkopimeässä makuuhuoneessa hellitellyt vierasta koiraa olettaen sen omakseen. Kun päivä alkoi paistaa, paljastui totuus.

– Tämä on oudoin julkaisu, jonka koskaan olen joutunut tekemään. Onko tämä sinun koirasi? Julie kyseli.

[Hayabusa]

Pentulive loppui. Lohdukseksi voi katsella namibialaisen juomapaikan elämää.
https://www.youtube.com/live/ydYDqZQpim8
Juuri nyt keihäsantiloopit ovat vallanneet vesipisteen. Taaempana näkyy strutseja odottamassa vuoroaan.

[a4]

Hauskaa muistelua kissanostomatkoista Venäjälle:

Parikka matkusti junalla ykkösluokan loosissa, jossa ei ollut muita. Kissanpennulle hän keksi paikan talvitakin hupusta.

Tavallisesti tullimiehet eivät tutkineet nuorta naista, mutta tällä kertaa venäläiset vaistosivat jotain. Kaikki laukut pengottiin ja paikat tutkittiin. Viimeisenä pyydettin riisumaan takki, jolloin kissa tipahti tullimiesten jalkoihin.

– He olivat sitä mieltä, että minua on huijattu, eikä kyseessä lainkaan ollut rotukissa. Näin he päästivät meidät jatkamaan matkaa.

Neljä vuotta myöhemmin Parikka löysi itsensä jälleen samoilta asioilta.

– Minä olin jo siinä määrin venäläistynyt, että tiesin voivani ostaa eläinlääkäriltä väärennetyt paperit.

Ongelmaksi muodostui viikonloppu. Venäläistä eläinlääkäriä ei saatu hälytettyä sunnuntaiksi väärennyshommiin ennen kuin lento lähti seuraavana maanantaina.

Parikka päätti teeskennellä olevansa raskaana. Hän laittoi villapuseronsa alle pesusienen ja sen päälle kissan.

Turvatarkastuksessa kukaan ei kiinnittänyt huomiota ja lennollakin oli tyhjää. Kaikki meni suunnitelman mukaan, kunnes ruuan tullessa pöytään nälkäinen kissa lähti pyrkimään kohti takin kaulusta.

– Minulla oli mukana omia unilääkkeitä ja ajattelin, että jos vain saan siitä puraistua oikein pienen palan kissalle, niin se rauhoittuu. Kävi niin, että nielaisin sen vahingossa itse ja tulin loppumatkan rauhallisena ja velttona.
https://yle.fi/a/74-20083373

[Hayabusa]

^
Kissat toki ovat sööttejä. Mutta artikkelin kovin asia on aivan lopussa.

Mutta mistä jutusta jäi hyvä mieli?

– Viime keväänä oli tutkimus, jonka mukaan mehiläispesistä saa tietoa ympäristön tilasta. Kuvasin sen itse ja uskalsin mennä lähelle, koska tiedän niiden pistävän vain äärimmäisessä hädässä.

– Minusta median pitäisi muutenkin tehdä enemmän juttuja tieteestä, koska se antaa toivoa.

[Socrates]

Tuija Siltamäki kirjoittaa fiksusti älyttömästä lemmikkien paapomisesta:

https://yle.fi/a/74-20085815

[Hippi]

On totta, että eläinlääkärikustannukset on nousseet pilviin sen myötä, kun Evidensia on ostanut pois varmaan kaikki kilpailijat. Jos olisi toinen ketju, joka olisi lähes yhtä vahva, niin kyllähän asiakkaista kilpailua syntyisi ja tässä tapauksessa se koituisi asiakkaille edullisemmiksi maksuiksi. Lisäksi on ne kunnalliset eläinlääkärit, mutta niillä ei ole kovin paljoa kai mahdollisuutta ottaa lemmikkejä vastaa. Ne kyllä ovat halvempia. Sellaiseen aikanaan Tiitun vein viimeiselle piikille, kun siihen hätään ei mikään yksityinen ollut auki ja kissa piti päästää kärsimyksistään. Veloitti muistaakseni jonkun viitisen kymppiä ja se sisälsi yhteistuhkauksen. Yksityisellä sama Eetun kohdalla oli muistaakseni noin 250 euroa.

Kyllä minäkin ihmettelin sitä kilpirauhashoitoa, kun jo se parin viikon eristämine ihmisistä on kotikissalle stressaavaa. Kyllähän kissakin on sosiaalinen eläin eikä se ymmärrä, miksi sitä ei pidetä hyvänä vaikka ihmiset on kuulomatkan päässä.  Kun tuossa oli lisänä vielä kasvain, niin varmaan olisin toiseen tulokseen tullut sen suhteen, oliko hoidon valinta viisasta. Kissat on melkoisen herkkiä saamaan kaikenlaisia kasvamia ikääntyessään ja kasvaimilla on ikävä taipumus muuttua huonolaatuiseksi ja levitä. Ilmeisesti tuo oli jo huonolaatuinen, kun sitä säteilyllä on hoidettu, joten odotettavissa tuskin on pitkää ja onnellista loppuelämää.

Juulialla oli suoliliepeen syöpäkasvain ja lääkäri oli siihen ehdottamassa rankkaa lääkehoitoa, joka "parhaassa tapauksessa voisi auttaa ja pienentää kasvainta". Mutta siinä vaiheessa Juulia oli jo laihtunut, kun ei ruoka tahtonut pysyä sisällä. Minusta lääkehoitoa ei ollut viisasta edes yrittää, koska se ei olisi parantanut, vaan antanut lähinnä vähän jatkoaikaa.

Nyt paapon ja siitä olen jo kuulutkin, että hullua on. Rahaa on kulunut melkoisesti niin lääkärikäynteihin kuin lääkkeisiin, erikoisruokiin kuin hoitotarvikkeisiinkin. Hoidolla on ollut vaikutusta niin, että parhaassa tapauksessa hoito voidaan lopettaa ja Aatu voi jatkaa elämäänsä terveenä kissana. Siellä omassa ketjussani muistaakseni sanoin, että köyhän perheen kissana Aatu olisi jo vainaa. sen verran nuo hoidot on tulleet maksamaan. Olen jo lapseni tehnyt ja saattanut maailmalle, joten katson oikeudekseni käyttää nuokin rahat vaikka sitten kissan terveyden hoitoon. Aatu on hoitoihin sopeutunut hyvin ja suhtautuu niihin suopeasti. Jos ne olisi sille epämukavia, niin ihan varmasti se pistäisi hanttiin. Tiedän sen  hyvin, millaista on, kun katti pistää hanttiin.. Ne "kissalle pilleri" ei ole mitenkään yliammuttuja vitsejä. Niin kauan, kun hoito ei aiheuta enemmän harmia kissalle kuin itse tauti, niin kyllä minä olen sitä mieltä, että kannattaa hoitaa ja varsinkin silloin, jos on hyvät toiveet paranemisesta.

Mutta siinä vaiheessa, kun Aatulle tulee joku diabeteksen oheissairaus tai joku muu paha vaiva, niin en epäröi tehdä päätöstä päästää kissa kärsimyksestä. se on viimeinen palvelus, minkä sille voin tehdä. Ei sekään päivä ehkä kovin kaukana ole. Aatu täytti pari päivää sitten 15 vuotta.