Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Voiton tavoittelu

Aloittaja Gingston, helmikuu 25, 2019, 15:18:44

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Gingston

  Mitenkä tämä muotisanapari "voiton tavoittelu" pitäisi ymmärtää? Kukaan ei kehtaa enää sanoa, että yritys ei saisi tehdä voittoa, mutta sanomalla sen sijasta "voiton tavoittelu", vaikka tarkoittaisi ettei yritys saisi tehdä voittoa, niin kukaan ei voi väittää vastaankaan. Onko olemassa jokin osuus paljonko yritys saisi tuottaa voittoa suhteessa liikevaihtoon. Vai onko voitto jotain sellaista jota vain mystisesti tulee, kun työt on tehty hyvin ja voiton tavoittelu olisi se, että oikein varta vasten haetaan voittoa, eikä vain anneta sen tulla.

Hippi

Viime viikkoina voiton tavoittelu on ollut eniten esillä puhuttaessa vanhusten hoidon ostopalveluista. Kyllä se on paheksuttavaa, kun voittoa tavoitellaan niin, että vanhusten hoidon laatu on ala-arvoista. On tehty sopimukset, joissa on  sovittu paljonko yhden vanhuksen hoidosta maksetaan yritykselle tietyn tasoisesa hoidosta ja on oletettu, että siinä on jo mukana siivu yrityksen omistajille. Tuota omistajien siivua kasvatetaan säästämällä henkilöstökuluissa ja hoitotarvikkeissa niin, että hoito ei olekaan enää sopimuksen mukaista tasoa.

On aivan ymmärrettävää, että tuossa sen tukevamman voiton tavoittelu on nostettu tikunnokkaan silloin, kun voitto otetaan väärin keinoin.

Sen sijaan voiton tavoittelu yritystoiminnassa on ihan ok silloin, kun asiakas itse pystyy vaikuttamaan siihen, käyttääkö yrityksen tuotteita tai palveluita vai hankkiiko tarvitsemansa kilpailijalta sopuisampaan hintaan. Terve kilpailu pitää sen voiton kohtuullisena.

En sitten tiedä, mikä tilanne on luonnollisessa monopolissa. Siinähän periaatteessa pystyy kuppaamaan kansalta ihan mitä tahansa. Vai mahtaako sille olla mitään rajaa?
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Sepe

Lainaus käyttäjältä: Hippi - helmikuu 25, 2019, 18:34:32
Viime viikkoina voiton tavoittelu on ollut eniten esillä puhuttaessa vanhusten hoidon ostopalveluista. Kyllä se on paheksuttavaa, kun voittoa tavoitellaan niin, että vanhusten hoidon laatu on ala-arvoista. On tehty sopimukset, joissa on  sovittu paljonko yhden vanhuksen hoidosta maksetaan yritykselle tietyn tasoisesa hoidosta ja on oletettu, että siinä on jo mukana siivu yrityksen omistajille. Tuota omistajien siivua kasvatetaan säästämällä henkilöstökuluissa ja hoitotarvikkeissa niin, että hoito ei olekaan enää sopimuksen mukaista tasoa.

On aivan ymmärrettävää, että tuossa sen tukevamman voiton tavoittelu on nostettu tikunnokkaan silloin, kun voitto otetaan väärin keinoin.

Sen sijaan voiton tavoittelu yritystoiminnassa on ihan ok silloin, kun asiakas itse pystyy vaikuttamaan siihen, käyttääkö yrityksen tuotteita tai palveluita vai hankkiiko tarvitsemansa kilpailijalta sopuisampaan hintaan. Terve kilpailu pitää sen voiton kohtuullisena.

En sitten tiedä, mikä tilanne on luonnollisessa monopolissa. Siinähän periaatteessa pystyy kuppaamaan kansalta ihan mitä tahansa. Vai mahtaako sille olla mitään rajaa?

En tiedä meneekö OT jos kirjoitan vanhusten hoidosta.
Hoivayhtiölle voidaan sopimusten ja säädösten pohjalta laskea vaadittava henkilökunnan määrä. Voidaan työehtosopimuksista laskea minimipalkka. Voidaan siis laskea paljonko yhtiöltä pitää mennä rahaa henkilökunnan palkkaamisen.
Jos yhtiön tilinpäätös osoittaa pienempää menoerää valtio/kunta ottaa erotuksen. Henkilökunnalla temppuilu ei siis kannata .
Ero voiton tavoittelun rajaamiseen on, että yhtiö voi parhaansa mukaan säästää kiinteistön kuluissa, sähkö- ja vesilaskuissa jne. Säästö tulee kotiin. Voiton rajaamisella säästö menee valtiolle/kunnalle eikä siis kiinnosta.

Laika

#3
Lainaus käyttäjältä: Gingston - helmikuu 25, 2019, 15:18:44
  Mitenkä tämä muotisanapari "voiton tavoittelu" pitäisi ymmärtää? Kukaan ei kehtaa enää sanoa, että yritys ei saisi tehdä voittoa, mutta sanomalla sen sijasta "voiton tavoittelu", vaikka tarkoittaisi ettei yritys saisi tehdä voittoa, niin kukaan ei voi väittää vastaankaan. Onko olemassa jokin osuus paljonko yritys saisi tuottaa voittoa suhteessa liikevaihtoon. Vai onko voitto jotain sellaista jota vain mystisesti tulee, kun työt on tehty hyvin ja voiton tavoittelu olisi se, että oikein varta vasten haetaan voittoa, eikä vain anneta sen tulla.

Oikeutus tehdä voittoa tai pitää liiketulos on jaettavissa ainakin kahteen osaan: korvaus suoritetusta työstä ja korvaus otetusta riskistä. Ensimmäisen oikeutus on melkolailla selvä, koska se on intuitiivisesti oikeudenmukaisuuden ideaa noudatteleva. So. sitä 'oikeudenmukaisuudella' yleensä tarkoitetaan, ja ihminen ei ole ainoa ja tuskin ensimmäinenkään nisäkäs, joka ymmärtää reiluuden idean tällä tasolla. Ihminen tekee työtä ja saa sen vuoksi itse pitää vähintään valtaosan tekemänsä työn hedelmistä. Jos hän ei siitä saa mitään, on kyseenalaista miksi hän ylipäänsä tekisi työtä. Toki hänellä voi olla muita motivaatiotekijöitä kuten altruistinen asenne. Jätetään nuo seikat kuitenkin tarkastelusta ulos, ne kun eivät ole kovin kiinnostavia työn tulosten omistamisen näkökulmasta.

Jälkimmäinen eli korvaus otetusta riskistä on sitten hankalampi tapaus. Riskit eivät läheskään aina lankea yrittäjälle tai työn tehneelle itselleen, ja pahimmassa tapauksessa niitä lankeaa enemmän kuin hän on niitä varsinaisesti itse ottanut. Viime vuosina on käynyt selväksi, että esimerkiksi rahalaitoksissa otetut riskit lankeavat säännönmukaisesti veronmaksajille, jolloin voidaan kysyä hyvästä syystä, miksi liiketuloksen pitäisi kuulua (osakkeen-)omistajille. Ydinvoimalan vakuuttaminen on hyödytöntä, jos tapahtuu suuren mittakaavan onnettomuus. Tällöin riskit lankeavat jälleen muille kuin päivittäisten operaatioiden ylläpitäjälle. Alan erityispiirteistä riippuu, mitä tässä on tarkoitettava riskeillä. Varmasti elämän erityispiirteet eivät rajoitu ydinenergian käyttöön tai edes vanhustenhoitoon, riippuu enemmän siitä mikä lasketaan riskiksi. Minusta olisi hyvä puhua järjestelmäriskistä, sillä esimerkiksi vanhustenhoidossa se tarkoittaa toisenlaisen kontrollivaatimuksen perustelemista kuin vastaavasti luottojen myöntämisessä. Voidaan puhua itse toimintakulttuuriin sisältyvistä riskeistä, ja mielestäni sellaisista on edelleen finanssialalla kyse. Jos toimintakulttuuri on tarpeeksi pilalla, järjestelmäriskistä on tullut sen normaali, toistuva ominaisuus.

Markkinataloudessa on tyypillisesti ajateltu korkeammasta riskistä johtuvan preemion kuuluvan riskinottajalle itselleen. Siinä ei olisi ajatuksena mitään vikaa, elleivät realisoituvat riskit todellisuudessa niin usein lankeaisi täysin ulkopuolisten sivustakatsojien niskoille. Siinä mielessä meillä on paljon vähemmän 'puhdasta' markkinataloutta kuin haluttaisiin ajatella. Kun suomalainen tai korealainen telakka on joutumassa vaikeuksiin, ryntäävät poliitikot käytännössä antamaan sille tekohengitystä -älkääkä kysykö minulta, onko risteilijöiden rakentaminen pidemmän päälle järkevää taloudellista toimintaa vai ei. Pankin joutuessa lopulta kohtaamaan luottotappionsa, pyydetään apuun maan hallitusta ja keskuspankkia taloudellisen dominoefektin eristämiseksi. Pankit yrittävät vastaavasti vierittää syyn maksukyvyttömille asiakkailleen, vaikkei kukaan käskenyt niitä asiantuntijan roolissaan myöntämään huonoja luottoja alkuaankaan. Idealisoitu kuva riskin jaosta ei siis ole todellinen, ja sen tajutessaan yrityksen sidosryhmät puuttuvat asioihin kerta toisensa jälkeen.

Rahoitusalalla lainsäätäjät ovat itse asiassa esittäneet väliin vaatimuksia pienentää pankin ottamia riskejä. Koska turvalliset sijoitukset ovat tavallisesti myös heikkoja tuotoiltaan (ajattele vähittäisruokakauppaa, missä on vaikea tehdä kultakaivosta ja yhtä vaikeaa joutua täysin puille paljaille), se merkitsee käytännössä rajoitusten asettamista pankkien liiketulokselle. Sellaiset rajoitukset eivät tietenkään ole hayekilaisen talousliberalismin tai edes klassisen markkinateorian mukaisia.
'Custom will reconcile people to any atrocity, and fashion will drive them to acquire any custom.'

-George Bernard Shaw

Gingston

  Ovatkohan nuo esittämäsi tilanteet Laika nyt kuitenkaan ihan yritystoiminnan oleellisimpia ja keskeisimpiä ongelmia, vaikka pankkikriiseistä onkin langennut lasku kaikkien maksettavaksi. Oli sitten kyse pankkien tukemisesta tai telakkateollisuuden tuista, niin siinä ei ole tuettu vain ko. yritystä vaan myös niitä tahoja, jotka joutuisivat ongelmiin yrityksen kaatuessa. Aihe on toki tärkeä ja merkittävä, mutta ei mielestäni kosketa yrityksen tekemää voittoa ja siihen sisältyvää riskiä, kun puhutaan ihan yritystoiminnan keskeisimmistä toiminta periaatteista.
 

Brutto

#5
Ymmärrän tässä yhteydessä voiton tavoittelun siten, että voitto priorisoidaan toiminnan tärkeimmäksi tavoitteeksi, jolloin se ohittaa moraalin ja sen mitä sovittiin. Tällöin jopa sopimuksessa määritellystä laadusta tingitään, jotta tietty voittoprosentti voidaan taata.

Menettelynä tämä on rikollista, mutta erittäin yleistä. Kilpailutusvaiheessa tarjouksessa luvataan kuut taivaalta halvimmalla hinnalla, ja kun tarjouskilpa on voitettu, unohdetaan lupaukset. Voittaneen yrityksen johto ottaa ensin päältä voitto-osuuden ja antaa jäljelle jääneet eurot tuotannolle, joka yrittää tehdä sillä summalla parhaansa. Lähes koskaan se ei riitä täyttämään sitä laatutasoa mikä sovittiin. Moraalisesti oikeampi menettely olisi, että ensin tehdään se mikä sopimuksessa luvattiin, ja vasta sen jälkeen katsotaan jäikö viivan alle plussaa vai miinusta.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

Laika

#6
Lainaus käyttäjältä: Gingston - helmikuu 27, 2019, 14:14:38
  Ovatkohan nuo esittämäsi tilanteet Laika nyt kuitenkaan ihan yritystoiminnan oleellisimpia ja keskeisimpiä ongelmia, vaikka pankkikriiseistä onkin langennut lasku kaikkien maksettavaksi.

Ehkä eivät. En totta puhuakseni usko, että kovin moni tänä päivänä kyseenalaistaa meillä ensimmäisen kohtani oikeutusta, so. oikeutta korvaukseen omasta työstä. Tosin se ei estä meilläkään työn verotusta olemasta pääomaverotusta paljon korkeammalla tasolla, mutta se on kokonaan toisen keskustelun aihe. Keskityin riskiin, koska se muodostaa toisen osan voitosta. Ei ole kovin seksikästä paiskia töitä koko ikänsä ja saavuttaa sen verran kuin on kohtuullista, ja ilman seksiä ei ole otsikoita. Ketä sellainen kiinnostaisi puheenaiheena.

Esimerkkini eivät olleet mitenkään kattavia, mikä ei tarkoita -miksi tarkoittaisi- voiton ja riskin perusongelman rajautumista ainoastaan mainittuihin esimerkkeihin. Mainitut esimerkit sattuvat olemaan helposti konkretisoitavia ilman hypoteeseja, koska ne ovat ajankohtaisia. Näin on laita pankkitoiminnan ja sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa. Vakuutusalan voi laittaa helposti jatkoksi, ja luettelon lyhyys johtuu luultavammin mielikuvituksemme puutteesta kuin siitä, etteivät riskien erityispiirteet heijastuisi yritystoimintaan ja voittojen oikeutukseen sitä laajemmin.

Kun markkinatalous on parhaimmillaan, ei tarvita kuin vähän sääntelyä ja valvontaa optimaalisten lopputulosten saamiseksi. Mitä enemmän laastaria, paketointia, säädöksiä ja kontrollia vaaditaan, sen marginaalisemmiksi käyvät voitontavoittelun hyödyt. Muista että Neuvostoliitto oli viimeisinä vuosikymmeninään juuri niin toimimaton kuin se oli muun muassa siksi, että kaikkea yritettiin manageroida ylhäältä alas, ja taloudellisen vallan ja riskin kantamisen välinen yhteys oli katkaistu erilleen. Vastaavasti Yhdysvaltojen piti olla markkinatalouden symboli, ja nyttemmin siellä on saatu poliittinen paskahalvaus puskemalla samaa ideaa väkisin läpi väärän muotoisesta reiästä. Minä en ymmärrä, miksi meidän on pakko seurata perässä. Tai sikäli kuin ymmärrän syyt, en hyväksy itse prosessia.

Pidän ongelmallisena sellaista vanhaa kuvaa yhteiskunnasta, joka jakautuu julkiseen ja yksityiseen sektoriin. Se on idealisaatio, jota nimenomaan markkinaliberaalit ovat halunneet viimeiset vuosikymmenet purkaa hämärtämällä näiden kahden sektorin rajapintaa. Siksi on myös älylliseltä kannalta omituista, jos todistustaakka idealisaation pätemättömyydestä on uudessa tilanteessa niillä, jotka tuon rajapinnan hämärtämistä ovat äänekkäästi vastustaneet. Kyllä se koskee muutakin kuin telakkatukia. Aikoinaan Näkökulmalla taisimme vääntää peistä muun muassa maataloudesta. Haluaisin edelleen nähdä, miten eri elintarvikeryhmien hinnat muodostuisivat, jos perustuotanto perustuisi markkinoihin. Sekin on jokseenkin erikoista, kun ajatellaan miten vasemmistolaiseksi olen näissä keskusteluissa muutoin identifioinut itseni (osin kenties syyttä). Ai niin -miksi maailman hyödyttömin teollisuudenala -puolustusteollisuus- ei perustu vapaisiin markkinoihin? Koska valtiot ovat sen tärkeimpiä asiakkaita. Korporatismi on idealisaationsa todellinen ilmentymä. Mitä riskeihin tulee, en edes ala eritellä sitä alaa näkemykseni todistelemiseksi. Siitä syntyisi pienimuotoinen sota, kun palstan reaalipoliitikot nokkisivat kimppuuni.

Tämä minua on häirinnyt jo pitkään: epämääräinen usko klassiseen markkinateoriaan yhdistettynä klassisen markkinateorian puitteet purkavaan poliittiseen ohjelmaan. Se on ristiriitaista. Klassisessa markkinamallissa valtiolla ei ollut lakisääteisiä velvoitteita ostaa yksityisiltä yrityksiltä niitä palveluita, joita valtio nyt niiltä ostaa. Se on korporatismia, ei klassista liberalismia (joka tässä merkityksessään olisi lähempänä anarkokapitalismia). Otan tietysti minä päivänä hyvänsä mieluummin korporatismin kuin klassisen liberalismin, koska klassisen liberalismin kultakaudella työikäinen väestö käytettiin loppuun ja jätettiin sitten ojaan kuolemaan. Toisaalta uskon korporatismin tulleen osaksi poliittista järjestelmäämme juuri sen vuoksi, ettei taloudellisen vallan käyttäjillä lopulta ollut varaa riskeerata vallankumouksia. Oletan näet, että innokkaimmat puolustuspuheenvuorot voiton tavoittelun oikeutuksesta kuuluvat niille, jotka uskovat klassiseen liberalismiin sen idealisoidussa muodossaan. Se on minulle vähän sama kuin ne änkyräkommunistit, jotka kannattavat edelleen reaalisosialismia: pitäisi saada reaalisosialistinen järjestys maan päälle, vaan kun muu todellisuus koko ajan pistää hanttiin ja käy vastavallankumoukseen (ja klassisen liberalismin tapauksessa pelkästään vallankumoukseen). Jonkun pitäisi kertoa nykyisille talousliberaaleille Tao Te Chingistä metafysiikan perustan korjaamiseksi. Tosin kukaan ei tietenkään tunnusta olevansa tällainen änkyrä sen enempää kuin änkyräkommunistikaan. Niinpä syytökseni on esitetty ajan henkeä vastaan. Muuten jokainen on sekä syytön että kannassaan oikeassa, täysin riippumatta siitä millainen on ihmisten tekemisistä ja näkemyksistä koostuva yhteiskuntamme.

Tiedetään, jaarittelen. Joudun esittämään aina saman kontekstin, kun problematisoidaan jokin taloustieteen lempilapsista kuten nyt voitto tai riski. Kysy keneltä tahansa sijoittamisen ammattilaiselta, niin he nopeasti muistuttavat noiden kahden välillä vallitsevasta korrelaatiosta. Siksi kysyessäsi voiton tavoittelun oikeutuksesta tulet kysyneeksi oikeutuksesta ottaa riskejä. Entä jos käsitteellisesti riski ei atomisoidu yhden yksilön niskoille, vaan läikkyy ylitse koskemaan kaikkia ympärillä olevia? Mistä me ylipäänsä tiedämme, läikkyykö se vai ei, kun riskillä tarkoitetaan nimenomaan tiedon puutetta sen epävarmuutta koskevassa mielessä? Jo näihin kysymyksiin vastaamisesta riittänee taloustieteilijöille iloa ja puuhaa seuraavaksi vuosisadaksi. Ota huomioon, etten rajoita riskeistä puhuessani niitä tarkoittamaan yhtäkkisiä realisaatioita, kuten vaikkapa jonkin suuren teollisuuslaitoksen pamahtamista ilmaan. Riski voi olla esimerkiksi joki, jota saastutetaan puoli vuosisataa, kunnes se kuolee lopulta hiipuen. Kukaan ei kiinnitä huomiota sellaisiin riskeihin, koska kenenkään tarkkaavaisuuskyvyn pituus ei riitä siihen. Saksan Linkola, Ulrich Beck, polemisoi siitä jo 80-luvulta lähtien puhuessaan riskiyhteiskunnasta. Viimeistään kolmekymmentä vuotta kestänyt keskustelu ilmastonmuutoksesta todisti sen ainakin minulle.

Mielestäni on hyvin ajankohtaista puhua voiton ongelmasta vaikkapa tapauksissa, joissa varsinainen asiakas on valtio, ja valtio on ottanut velvollisuudekseen maksaa ostoksensa säätämällä lain siitä. Kysyä voidaan näet silloin myös, eikö tarkemmin ajateltuna noilla yksityisillä voiton tavoittelijoilla ole epäsuorasti samanlainen velvollisuus tuottaa yhteiskunnalle lailla säädetyt palvelut kuin laki määrää valtion ostamaan ne. Vai voiko velvollisuuden siististi leikata irti oikeudesta voittoon, ja sälyttää pelkästään ensimmäisen julkiselle sektorille? Jopa Raimo Ilaskivi on tuhahtanut asiasta, eikä kukaan varmaan väitä Ilaskiveä uusvasemmiston puhetorveksi.

Lainaus käyttäjältä: Gingston - helmikuu 27, 2019, 14:14:38Oli sitten kyse pankkien tukemisesta tai telakkateollisuuden tuista, niin siinä ei ole tuettu vain ko. yritystä vaan myös niitä tahoja, jotka joutuisivat ongelmiin yrityksen kaatuessa. Aihe on toki tärkeä ja merkittävä, mutta ei mielestäni kosketa yrityksen tekemää voittoa ja siihen sisältyvää riskiä, kun puhutaan ihan yritystoiminnan keskeisimmistä toiminta periaatteista.

Niinpä. Se vain, että ilman suuryritysten konkursseja resursseja ei vapaudu uusiin kohteisiin, ja markkinatalous menettää toisen klassisessa markkinateoriassa mainituista funktioistaan kilpailun luoman tehokkuuden lisäksi. Jos valtio olisi aikoinaan tukenut valasöljyn pyytäjiä, niin meillä kiisteltäisiin edelleen siitä, mistä valasöljyn pyytäjien ja heidän myriadien sidosryhmiensä toimeentulo sitten turvataan, kun ihmiset siirtyvät öljylampuista sähkölamppuihin.

Tai no, valaat olisi pyydetty sukupuuttoon aikoja sitten, joten eittämättä esimerkkini ei tässä toimi.
'Custom will reconcile people to any atrocity, and fashion will drive them to acquire any custom.'

-George Bernard Shaw

safiiri

#7
Lainaus käyttäjältä: Gingston - helmikuu 27, 2019, 14:14:38
  Ovatkohan nuo esittämäsi tilanteet Laika nyt kuitenkaan ihan yritystoiminnan oleellisimpia ja keskeisimpiä ongelmia, vaikka pankkikriiseistä onkin langennut lasku kaikkien maksettavaksi. Oli sitten kyse pankkien tukemisesta tai telakkateollisuuden tuista, niin siinä ei ole tuettu vain ko. yritystä vaan myös niitä tahoja, jotka joutuisivat ongelmiin yrityksen kaatuessa. Aihe on toki tärkeä ja merkittävä, mutta ei mielestäni kosketa yrityksen tekemää voittoa ja siihen sisältyvää riskiä, kun puhutaan ihan yritystoiminnan keskeisimmistä toiminta periaatteista.


No on siinä kyllä pientä ongelmaa, kun / jos yrityksen suurin mahdollinen riski on mennä konkurssiin (mutta sen omistajat menettävät oikeastaan vain mahdolliset voittonsa), mutta yrityksen asiakkaat voivatkin velkaantua henkilökohtaisesti ilman mahdollisuutta jättää velat konkurssipesän huoleksi. Puhumattakaan siitä, että asiakas menettääkin terveytensä. Kenen kontolle lopulta riskin kantaminen jää, on ihan validi tekijä, joka myös tietenkin vaikuttaa siihen, kuinka suurta riskiä halutaan kantaa. Vielä hankalampaa on, jos riski konkretisoituu niillekin, jotka eivät edes ole yrityksen asiakkaita.

Gingston

Lainaus käyttäjältä: safiiri - maaliskuu 02, 2019, 13:14:20
Lainaus käyttäjältä: Gingston - helmikuu 27, 2019, 14:14:38
  Ovatkohan nuo esittämäsi tilanteet Laika nyt kuitenkaan ihan yritystoiminnan oleellisimpia ja keskeisimpiä ongelmia, vaikka pankkikriiseistä onkin langennut lasku kaikkien maksettavaksi. Oli sitten kyse pankkien tukemisesta tai telakkateollisuuden tuista, niin siinä ei ole tuettu vain ko. yritystä vaan myös niitä tahoja, jotka joutuisivat ongelmiin yrityksen kaatuessa. Aihe on toki tärkeä ja merkittävä, mutta ei mielestäni kosketa yrityksen tekemää voittoa ja siihen sisältyvää riskiä, kun puhutaan ihan yritystoiminnan keskeisimmistä toiminta periaatteista.
No on siinä kyllä pientä ongelmaa, kun / jos yrityksen suurin mahdollinen riski on mennä konkurssiin (mutta sen omistajat menettävät oikeastaan vain mahdolliset voittonsa), mutta yrityksen asiakkaat voivatkin velkaantua henkilökohtaisesti ilman mahdollisuutta jättää velat konkurssipesän huoleksi. Puhumattakaan siitä, että asiakas menettääkin terveytensä. Kenen kontolle lopulta riskin kantaminen jää, on ihan validi tekijä, joka myös tietenkin vaikuttaa siihen, kuinka suurta riskiä halutaan kantaa. Vielä hankalampaa on, jos riski konkretisoituu niillekin, jotka eivät edes ole yrityksen asiakkaita.

   Nyt menee ihan metsään jos toteat, että yrityksen suurin riski on menettää vain mahdolliset voittonsa, kyllä siinä menee heidän sijoittamansa rahatkin. Eikä se ole asiakas jonka talous voisi mennä nurin konkurssin myötä, kyllä se on enemmin tavarantoimittaja tai työntekijä, jossa heidänkin riski on lähinnä sitä että tulonlähde loppuu.

Gingston

   Jos pohditaan ihan yleisellä tasolla yrityksen oikeutta tehdä voittoa ja ottamastaan riskistä, niin silloin meidän ei pitäisi tarkastella niitä yritystoiminnan alueita, joissa valtio on tukemassa ja kantamassa riskiä, koska se ei edusta riskin ottamista periaatteellisella tasolla ja enimmäkseen se on kuitenkin yrittäjä/sijoittaja, joka ottaa riskin ja voi menettää sijoituksensa. Jos Laika nyt sitten kumminkin haluaisi nilittää tästä niin ilmoitan heti suoraan, että mielestäni yhteiskunnan ei pitäisi ottaa yritysten riskejä kannettavakseen.

   Se kuinka paljon yritys saa tehdä tai pystyy tekemään voittoa verrattuna ottamaansa riskiin niin senhän määrittelee viime kädessä markkinat, hinta määrittyy sen mukaan millä, joku on valmis ottamaan riskin. Ihan kaikkea yritystoimintaa ei kannata tarkastella riskin kautta, sillä on mielekkäämpi määritellä osa voitosta myös sen eteen tehdyllä työllä.

  Yhteiskunnan riskinä voi pitää sen, että konkurssiin mennyt yritys jättää jälkeensä hylättyjä kiinteistöjä ja pahimmissa tapauksissa saastuineita maa-alueita, mutta yhteiskunta vastaavasti hyötyy yrityksistä niiden tuottamien palvelujen, työpaikkojen ja verotulojen kautta.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Gingston - maaliskuu 02, 2019, 13:36:26
Lainaus käyttäjältä: safiiri - maaliskuu 02, 2019, 13:14:20
Lainaus käyttäjältä: Gingston - helmikuu 27, 2019, 14:14:38
  Ovatkohan nuo esittämäsi tilanteet Laika nyt kuitenkaan ihan yritystoiminnan oleellisimpia ja keskeisimpiä ongelmia, vaikka pankkikriiseistä onkin langennut lasku kaikkien maksettavaksi. Oli sitten kyse pankkien tukemisesta tai telakkateollisuuden tuista, niin siinä ei ole tuettu vain ko. yritystä vaan myös niitä tahoja, jotka joutuisivat ongelmiin yrityksen kaatuessa. Aihe on toki tärkeä ja merkittävä, mutta ei mielestäni kosketa yrityksen tekemää voittoa ja siihen sisältyvää riskiä, kun puhutaan ihan yritystoiminnan keskeisimmistä toiminta periaatteista.
No on siinä kyllä pientä ongelmaa, kun / jos yrityksen suurin mahdollinen riski on mennä konkurssiin (mutta sen omistajat menettävät oikeastaan vain mahdolliset voittonsa), mutta yrityksen asiakkaat voivatkin velkaantua henkilökohtaisesti ilman mahdollisuutta jättää velat konkurssipesän huoleksi. Puhumattakaan siitä, että asiakas menettääkin terveytensä. Kenen kontolle lopulta riskin kantaminen jää, on ihan validi tekijä, joka myös tietenkin vaikuttaa siihen, kuinka suurta riskiä halutaan kantaa. Vielä hankalampaa on, jos riski konkretisoituu niillekin, jotka eivät edes ole yrityksen asiakkaita.

   Nyt menee ihan metsään jos toteat, että yrityksen suurin riski on menettää vain mahdolliset voittonsa, kyllä siinä menee heidän sijoittamansa rahatkin. Eikä se ole asiakas jonka talous voisi mennä nurin konkurssin myötä, kyllä se on enemmin tavarantoimittaja tai työntekijä, jossa heidänkin riski on lähinnä sitä että tulonlähde loppuu.

Kyllä -sekä sijoitetut rahat että voito on riski menettää. Olet oikeassa. Mutta asiakaallekin voi kyllä koitua mittavia taloudellisia vahinkoja. Ajatellaanpa vaikka talon rakennuttamista. JOs sen yritys tekee ensinnäkin ihan vituralleen pieleen ja lisäksi ei saa sitä valmiiksi, vaan menee konkurssiin, niin yllä sinä aika ison taloudellisen kuprun ottaa myös tuo itselleen taloa rakentava. Käteen jää asumiskelvoton talo tontteineen, luultavasti suurehko rakentamista varten otettu laina ja siltikään ei voi talossa asua, vaan joutuu maksamaan josatin muusta asunnosta. Valmiiksi saattaminen jonkun toisen yrityksen palkkaamalla voi tulla erittäin kalliksi ja budjetti paukkuu. Pienempiä taloudellisia menetyksiä kokivat asiakkaat vaikkapa taannoisen Anttilan konkurssin yhteydessä, vaikkei sentään ehkä kokonaan talouttaan romauttaneetkaan. Mutta kyllä se kirpasee aika kivasti, jos vaikkapa joku sohva tai king size -sänky on maksettu, mutta jota ei koskaan saa.

Sitten tietenkin on jo toisen tason riski, jos asiakas ostaa kelvottomia terveydenhoitoalan palveluita, joka joko tuhoavat terveyden tai jopa vievät hengen. Siinä ei kauheesti edes korvaukset lohduta - perillisiä.

Mutta kyllä myös tavarantoimittajat ja työntekijät kantavat osaltaan yrittäjän ottamaa riskiä. Joissain tapauksissa se asiakaskin on joku yritys, ei aina yksityishenkilö.