Älykkyys vs. viisaus

[-:)lauri]

Itse näkisin viisauden ominaisuutena, jonka avulla ihminen pystyy tekemään sellaisia ratkaisuja, jotka ovat hyväksi hänelle itselleen, muille ihmisille, ihmiskunnalle tai kaikelle elolliselle, ja mieluiten näille kaikille. Viisauteen kuulunee jonkinasteinen vaatimus kyvystä myötätuntoon, itsetuntemukseen, muiden ihmisten ymmärtämiseen, hyväntahtoisuuteen, ja ehkä myös epäitsekkyyteenkin. Viisauteen liittyy se, että haluaa listätä onnellisuutta maailmassa.

En ole varsinaisesti eri mieltä. Mutta eikö viisautta voi olla pulmien ratkaisuissa, jotka eivät determinoi elollista luontoa? Esimerkiksi jokin matemaattisen pulman ratkaisu voi edellyttää "viisautta" tai jotain, miksi sitä sitten kutsutaankin, joka ei ole välttämättä intuitiivisesti perusteltu ratkaisu mutta osoittautuu tai voi osoitautua järkeväksi. Esimerkiksi säieteorioiden matematiikassa eteen tullut ongelma äärettömyyksien kanssa on ratkaistu mielestäni näin. Niiden laskemisessa käytetty järki ei ole ainakaan intuitiivisesti ajatellen saman loogisen ketjun jatkumolla kuin logiikka pääsääntöisesti kaikessa muussa matematiikassa. Esimerkiksi yhtälö 1+2+3+4+5+..., jossa siis lasketaan kaikki luonnolliset luvut yhteen, tuottaa perintesellä matematiikalla äärettömän, mutta tuolla perinteisen matematiikan kanssa ja monen mielestä "väärin lasketulla logiikalla" vastaukseksi -1/12 [
1].

Jos osoittautuu, että tuo tapa ratkoa tehtävä tuottaa oikeita tuloksia, eikö tuota tapaa voida sanoa viisaudeksi? Se ei tuota intuitiivisesti ajatellen oikeita ratkaisuja koska se on intuitiivisesti ajatellen "väärin laskettu", mutta voisi tuottaa niitä siitä huolimatta. Siihen ei nähdäkseni liity etiikka ainakaan mitenkään erityisen ilmeisesti, mutta noin muuten se mielestäni näyttäisi viisaudelta.

[Hippi]

Itse näkisin viisauden ominaisuutena, jonka avulla ihminen pystyy tekemään sellaisia ratkaisuja, jotka ovat hyväksi hänelle itselleen, muille ihmisille, ihmiskunnalle tai kaikelle elolliselle, ja mieluiten näille kaikille. Viisauteen kuulunee jonkinasteinen vaatimus kyvystä myötätuntoon, itsetuntemukseen, muiden ihmisten ymmärtämiseen, hyväntahtoisuuteen, ja ehkä myös epäitsekkyyteenkin. Viisauteen liittyy se, että haluaa listätä onnellisuutta maailmassa.

Viisas ratkaisu ei välttämättä tuota välittömästi tuota kaikkea hyvää, jota tuossa luettelet, vaan se hyvä on odotettavissa vesa myöhemmin, jopa niin, että oman aikamme edustajat eivät siitä pääse nauttimaan itse lainkaan.

[Juha]

Olen käsityksessä että itse ei ole oikea arvioimaan omaa viisauttaan ja älykkyyttään.

Miksi?

(Ei tarvitse vastata, jos on liian vaikea juttu selittää)

[Sepe]

Olen käsityksessä että itse ei ole oikea arvioimaan omaa viisauttaan ja älykkyyttään.

Miksi?

(Ei tarvitse vastata, jos on liian vaikea juttu selittää)

En usko (ja en vastaa miksi) että ihminen on neutraali ja puolueeton niin herkkää asiaa kuin omaa älykkyyttään arvioidessaan. Kuten täälläkin esimerkejä löytyy, ihmisten omahyväisyys värittää oman itsensä arviointia. Ihminen herkästi kuvittelee olevansa niin viisas että muut eivät sitä tajua.

[Juha]

En usko (ja en vastaa miksi) että ihminen on neutraali ja puolueeton niin herkkää asiaa kuin omaa älykkyyttään arvioidessaan. Kuten täälläkin esimerkejä löytyy, ihmisten omahyväisyys värittää oman itsensä arviointia. Ihminen herkästi kuvittelee olevansa niin viisas että muut eivät sitä tajua.

Näin voisi myös ajatella. (Minä myös)

Samaan syssyyn voisi arvella, että kun jokin juttu toimii itsellä, niin yleensä hyvää on se toimivuus. Jos toimimattomuutta ei ilmene, niin varmasti on hyvää. Hyväksi sanotaan juuri sitä älykkyyttä ja sitä arvostetaan. On kiva juttu. Kivaa on myös se toimivuus. Joten lienee sama asia.

Olihan selitys.

Toisesta vinkkelistä asia näkyy joskus erityisen päinvastaisesti. Jos logiikka on sama, niin ei siinä synny keskinäistolkustelua, tai sen mahdollisuus voi olla niin ja näin.

Tuossa tilanteessa täräytykset voivat helpottaa. Voivat saada aikaan kelailua, että mites tämä juttu nyt olikaan 

Yleensäkin voi joskus odottaa sitä, että höllennys helpottaa.

[Topi]

En ole varsinaisesti eri mieltä. Mutta eikö viisautta voi olla pulmien ratkaisuissa, jotka eivät determinoi elollista luontoa? Esimerkiksi jokin matemaattisen pulman ratkaisu voi edellyttää "viisautta" tai jotain, miksi sitä sitten kutsutaankin, joka ei ole välttämättä intuitiivisesti perusteltu ratkaisu mutta osoittautuu tai voi osoitautua järkeväksi. Esimerkiksi säieteorioiden matematiikassa eteen tullut ongelma äärettömyyksien kanssa on ratkaistu mielestäni näin. Niiden laskemisessa käytetty järki ei ole ainakaan intuitiivisesti ajatellen saman loogisen ketjun jatkumolla kuin logiikka pääsääntöisesti kaikessa muussa matematiikassa. Esimerkiksi yhtälö 1+2+3+4+5+..., jossa siis lasketaan kaikki luonnolliset luvut yhteen, tuottaa perintesellä matematiikalla äärettömän, mutta tuolla perinteisen matematiikan kanssa ja monen mielestä "väärin lasketulla logiikalla" vastaukseksi -1/12 [
1].

Jos osoittautuu, että tuo tapa ratkoa tehtävä tuottaa oikeita tuloksia, eikö tuota tapaa voida sanoa viisaudeksi? Se ei tuota intuitiivisesti ajatellen oikeita ratkaisuja koska se on intuitiivisesti ajatellen "väärin laskettu", mutta voisi tuottaa niitä siitä huolimatta. Siihen ei nähdäkseni liity etiikka ainakaan mitenkään erityisen ilmeisesti, mutta noin muuten se mielestäni näyttäisi viisaudelta.

Kiinnostava esimerkki, kiitos. Olin juuri ummikkona ihmetellyt jossain ketjussa äärettömiin joukkoihin liittyviä hankaluuksia, ja tämähän liittyy siihen olennaisesti. En tiedä hirveästi siitä, minkälaiset ratkaisutekniikat ovat matemaatikkojen mielestä "normaaleja", mutta en näe videolla esitetyssä järkeilyssä nyt äkkiä katsoen mitään väärää tai epäloogista.

Olen monessa kohtaa samaa mieltä siitä, mitä pähkäilit tuolla aiemmin viisaudesta ja sen suhteesta älykkyyteen. Että älykkäät ratkaisut/päätökset voivat olla huonoja tai kestämättömiä, mutta viisaat eivät -- ja niin pois päin.

Varmaan sanana viisaudella on myös hienokseltaan erilaisia käyttötarkoituksia ja merkitysvivahteita, enkä tiedä, onko sen koko olemusta mahdollistakaan hahmottaa yhdeksi koherentiksi kokonaisuudeksi. Usein puhutaan viisaista päätöksistä. Jollain ihan palikkatasolla tämä voi minusta tarkoittaa sitäkin, että päätös on "järkevä". On lähestytty ongelmaa strategisesti fiksulla tavalla ja päätös perustuu tosiasioihin eikä vain fiiliksiin tai tunteisiin. On siinä sekin ulottuvuus, että viisasta päätöstä on kypsytelty riittävän kauan ja että siinä on jotenkin... ihailtavasti käytetty niitä väistämättä rajallisia resursseja jotka käytettävissä ovat.

Mutta sitten viisaus tarkoittaa myös jotakin sellaista kulttuurin ja menneiden sukupolvien keräämää hyvin laajaa tietämystä. Ihan vain tätä koko tieto- ja kokemusmassaa resurssina ja mahdollisuutena, mutta varmaan myös sitä, että sitä halutaan ja osataan käyttää.

Usein viisaudella tarkoitetaan myös jonkinlaista elämäntaitoa. Osaa hyvin luovia maailmassa ja hallita itseään ja omia resurssejaan. Varmaan kaikille tulee elämässä kriisejä tai hankalia tilanteita, mutta tässä viisaus on kai sitä, että onnistuu käyttämään niihin oppimaansa ja luovii taidolla ja tyylillä näiden haasteiden läpi. En tiedä, sisältyykö jonkin viisaaksi kuvaamiseen sitten myös jonkinlainen esteettinen arvio tiedollisen lisäksi.

Kun moni puhuu viisauden yhteydessä altruismista ja pyrkimyksestä tehdä hyvää, mielestäni tässä näkyy sellainen tendenssi että viisaaksi mielletty ihminen.... no, yleensä hän on elämänsä varrella kiinnostunut monestakin asiasta, ottanut niistä rohkeasti selvää ja tietää näin aika paljonkin, mutta sitten ainakin jossain määrin...  siihen sisältyy minusta sellainen ajatus, että sen lisäksi että on tiedollista intohimoa ja kapasitteetia, on myös tehnyt tietyissä kohdin joitakin elämänmyönteisiä isoja linjauksia ja ikään kuin vain päättänyt vetää niistä faktoista ja asiantuntemuksesta sellaisia elämää tukevia johtopäätöksiä. Tässä mielessä minulle viisaus on jopa etäistä sukua rakkaudelle ja se sisältää sellaisen ajatuksen että ei ole täysin kyynistynyt tai ei uppiniskaisesti pyri vain pätemään ja olemaan oikeassa vaan... osaa jotenkin suhteuttaa toimintaansa kaikessa siihen, mikä tässä maailmassa nyt ylipäätään on tärkeää ja arvokasta ja hienoa.

Tässä mielessä se on jotakin, jossa on vaikea kuvitella ettei (melko useinkin) epäonnistuisi, vaikka eläisi miten vanhaksi

Tuskin tämäkään mikään tyhjentävä kuvaus viisauden eri lajeista on. Enkä tiedä, onko se kovin valaiseva edes. Mutta tarkoitin sanoa, että jos nyt katson tuota erilaisten viisauden käsitteeseen liittyvien asioiden sekamelskaa mitä itselläni tulee mieleen, en ole varma hahmottuuko niistä mitään yhtä täysin eheää kokonaisuutta vai esiintyykö vain sama sana sattumalta muutamissa eri yhteyksissä hieman erilaisin konnotaatioin.

[Sepe]

Jos osoittautuu, että tuo tapa ratkoa tehtävä tuottaa oikeita tuloksia, eikö tuota tapaa voida sanoa viisaudeksi? Se ei tuota intuitiivisesti ajatellen oikeita ratkaisuja koska se on intuitiivisesti ajatellen "väärin laskettu", mutta voisi tuottaa niitä siitä huolimatta. Siihen ei nähdäkseni liity etiikka ainakaan mitenkään erityisen ilmeisesti, mutta noin muuten se mielestäni näyttäisi viisaudelta.

Onko osoittautunut?
Olisiko siitä esimerkkiä?
Jos ei osoittaudu eikö tapaa voi kutsua pelleilyksi?

[-:)lauri]

Jos osoittautuu, että tuo tapa ratkoa tehtävä tuottaa oikeita tuloksia, eikö tuota tapaa voida sanoa viisaudeksi? Se ei tuota intuitiivisesti ajatellen oikeita ratkaisuja koska se on intuitiivisesti ajatellen "väärin laskettu", mutta voisi tuottaa niitä siitä huolimatta. Siihen ei nähdäkseni liity etiikka ainakaan mitenkään erityisen ilmeisesti, mutta noin muuten se mielestäni näyttäisi viisaudelta.

Onko osoittautunut?
Olisiko siitä esimerkkiä?
Jos ei osoittaudu eikö tapaa voi kutsua pelleilyksi?

En tiedä. Tuohon yhteyteen linkittämäni videon perusteella se olisi jo osoittautunut (ei siinä tosin mitään esimerkkejä mielestäni annettu), ja ainakin tuo tapa saada kyseinen lopputulos on videolla esiintyvien matemaatikoiden mielestä matemaattisesti todistettavissa, joten tuskin se silloin voi sen suurempaa pelleilyä olla kuin muukaan matematiikka. Mutta en ole itse perehtynyt sen syvällisemmin alueeseen. Voi olla että en täysin ymmärrä kaikkea, mitä tässä pitäisi ymmärtää.

[Karikko]

Viisaus on sitä, että pystyy kärsivällisesti odottaa riittävän kauan, ennen kuin ryntää johtopäätöksiin

Onko noin? Kuinka kauan pitää odottaa?

Nuori mies voi olla älykäs, mutta ei viisas. Aristoteleen väite.  Pitänee paljolti paikkansa.

Aristoteles on sen verran järkevä ettei käy arvioimaan omaa viisauttaan.
Ei ole järkevää väittää olevansa sekä älykäs että viisas. Olen käsityksessä että itse ei ole oikea arvioimaan omaa viisauttaan ja älykkyyttään. Tuottavuusloikka on mielestäni oikeassa.

Aristoteleen oman kertoman mukaan nuoret miehet voivat tehdä järjettömiä tekoja, vaikka olisivat hyvinkin älykkäitä, mutta kokemuksen viisastuttamat vanhemmat miehet eivät enää anna kiivautensa vaikuttaa.

[Sepe]

Jos osoittautuu, että tuo tapa ratkoa tehtävä tuottaa oikeita tuloksia, eikö tuota tapaa voida sanoa viisaudeksi? Se ei tuota intuitiivisesti ajatellen oikeita ratkaisuja koska se on intuitiivisesti ajatellen "väärin laskettu", mutta voisi tuottaa niitä siitä huolimatta. Siihen ei nähdäkseni liity etiikka ainakaan mitenkään erityisen ilmeisesti, mutta noin muuten se mielestäni näyttäisi viisaudelta.

Onko osoittautunut?
Olisiko siitä esimerkkiä?
Jos ei osoittaudu eikö tapaa voi kutsua pelleilyksi?

En tiedä. Tuohon yhteyteen linkittämäni videon perusteella se olisi jo osoittautunut (ei siinä tosin mitään esimerkkejä mielestäni annettu), ja ainakin tuo tapa saada kyseinen lopputulos on videolla esiintyvien matemaatikoiden mielestä matemaattisesti todistettavissa, joten tuskin se silloin voi sen suurempaa pelleilyä olla kuin muukaan matematiikka. Mutta en ole itse perehtynyt sen syvällisemmin alueeseen. Voi olla että en täysin ymmärrä kaikkea, mitä tässä pitäisi ymmärtää.

Ällistyttävää on, että laskemalla kokonaislukuja yhteen saa tulokseksi murtoluvun (1/12).

[Topi]

Ällistyttävää on, että laskemalla kokonaislukuja yhteen saa tulokseksi murtoluvun (1/12).

Katsoitko sitä videota vai äimisteletkö vain? Se että siitä tulee murtolukuja liittyy siihen, että kyseessä on päättymätön laskuoperaatioiden sarja. Siinä ensin käsiteltiin sellaista laskutoimitusta, jossa on 1-1+1-1... loputtomiin jatkettuna. Siinä on kaksi mahdollista tulosta: jos päättymätön toimintojen sarja keskeytetään positiivisen luvun jälkeen, tulos on 1. Jos keskeytetään negatiivisen luvun jälkeen, tulos on nolla. Kun kuitenkin jatketaan loputtomiin eikä siis tiedetä, kumpi näistä on se "viimeinen" operaatio — tai jos halutaan niin kumpikaan ei ole, niin miten pitäisi laskea koko päättymättömän sarjan arvo? Idea oli, että koska mahdollisuuksia on kaksi, otetaan näiden kahden keskiarvo, jolloin koko rimpsun arvoksi saadaan 1/2. Tai tarkemmin (1+0)/2.

Onko tässä sinun mielestäsi jotakin ilmeisen virheellistä, vai olisiko matemaatikon pidättäydyttävä siinä, ettei tälle ole mahdollistä määrittää mitään vastausta ollenkaan, kun kerran kyseessä on päättymätön operaatio?

[Juha]

Mutta eikö viisautta voi olla pulmien ratkaisuissa, jotka eivät determinoi elollista luontoa? Esimerkiksi jokin matemaattisen pulman ratkaisu voi edellyttää "viisautta" tai jotain, miksi sitä sitten kutsutaankin, joka ei ole välttämättä intuitiivisesti perusteltu ratkaisu mutta osoittautuu tai voi osoitautua järkeväksi. Esimerkiksi säieteorioiden matematiikassa eteen tullut ongelma äärettömyyksien kanssa on ratkaistu mielestäni näin.

Olisin yhtä ymmyrkäisenä, kuin siinä tapauksessa, että olisin hallinnut pitkään jotain toimea, ja luottaisin siihen satasella, ja yhtäkkiä asia ei toimisi ollenkaan.

Ainoa ero voisi olla, että mainitsemassani tapauksessa en olisi yhtä pihalla, kuin siinä, jonka mainitset.

Tällaisen punnintatyylin tiedän vaikuttaneen paljon siihen, mihin ole elämässäni itse päätynyt, jos jotain voi ajatella, päätymästäni.

Sen voi myöntää, että selvityksen paikkaa on, jos jokin toimii, eikä oikein tiedä, että miksi. Aika erikoinen pohjusta-laji, jollaista voidaan soveltaa paljonkin. Itse tunnen täysin vieraantuneeksi kaikesta, jos tällaiseen päätyisin.

Millä tavoin tilanteeni, ja muiden vastaavien on sitten sama kuin mainittu. Vaikea tarkastella itseä äkkiseltään. Intuitio on lähtökohtaisesti vähän tätä, mutta toisaalta sen käyttötapa on samatasoisen maailman prosessiin kuuluva.

[Sepe]

Ällistyttävää on, että laskemalla kokonaislukuja yhteen saa tulokseksi murtoluvun (1/12).

Katsoitko sitä videota vai äimisteletkö vain? Se että siitä tulee murtolukuja liittyy siihen, että kyseessä on päättymätön laskuoperaatioiden sarja. Siinä ensin käsiteltiin sellaista laskutoimitusta, jossa on 1-1+1-1... loputtomiin jatkettuna. Siinä on kaksi mahdollista tulosta: jos päättymätön toimintojen sarja keskeytetään positiivisen luvun jälkeen, tulos on 1. Jos keskeytetään negatiivisen luvun jälkeen, tulos on nolla. Kun kuitenkin jatketaan loputtomiin eikä siis tiedetä, kumpi näistä on se "viimeinen" operaatio — tai jos halutaan niin kumpikaan ei ole, niin miten pitäisi laskea koko päättymättömän sarjan arvo? Idea oli, että koska mahdollisuuksia on kaksi, otetaan näiden kahden keskiarvo, jolloin koko rimpsun arvoksi saadaan 1/2. Tai tarkemmin (1+0)/2.

Onko tässä sinun mielestäsi jotakin ilmeisen virheellistä, vai olisiko matemaatikon pidättäydyttävä siinä, ettei tälle ole mahdollistä määrittää mitään vastausta ollenkaan, kun kerran kyseessä on päättymätön operaatio?

Katsoin. Luin myös siihen liittyvät kommentit, joista yksi oli "you should delete this video, it contains too much false information"
Lue muutkin.
Soopaa on nii paljon etten käy yksityiskohtaiseen käsittelyyn.

En usko että minun kannattaa enempää tähän puuttua.

[Topi]

Katsoin. Luin myös siihen liittyvät kommentit, joista yksi oli "you should delete this video, it contains too much false information"
Lue muutkin.
Soopaa on nii paljon etten käy yksityiskohtaiseen käsittelyyn.

En usko että minun kannattaa enempää tähän puuttua.

Hauskaa että valikoit tuon kommentin, kun siellä olisi ollut myös täsmällisemmin sanottuna, mikä videossa on harhaanjohtavaa. Summalla ei ole määriteltyä tulosta, jos mennään yleisesti hyväksytyn summan määritelmän mukaan. Sen sijaan mainitsemassani tapauksessa 1/2 on tuloksen likiarvo eikä mikään varsinainen "="-tulos. Se on aika kaukana kuitenkin siitä, että koko asia olisi täysin soopaa. Kritiikki oli, että ne määrittelee uudestaan summan käsitettä antaessaan tuon vastaukseksi ja sitten kuitenkin nojaa eri tavalla määriteltyä yhteenlaskua koskeviin lainalaisuuksiin esittämässään päättelyssä. Mutta tyypit tuntuu mun mielestä sanovan, noin keskiarvoisesti, että ehkä se voi olla hyödyllinen määritelmä säieteoriassa, mutta se poikkeaa silloin standardista matematiikasta yhteenlaskun määritelmän osalta.

[safiiri]

Olen käsityksessä että itse ei ole oikea arvioimaan omaa viisauttaan ja älykkyyttään.

Miksi?

(Ei tarvitse vastata, jos on liian vaikea juttu selittää)

En usko (ja en vastaa miksi) että ihminen on neutraali ja puolueeton niin herkkää asiaa kuin omaa älykkyyttään arvioidessaan. Kuten täälläkin esimerkejä löytyy, ihmisten omahyväisyys värittää oman itsensä arviointia. Ihminen herkästi kuvittelee olevansa niin viisas että muut eivät sitä tajua.

Yhtä lailla ihmiset varsin usein kuvittelevat muiden olevan paljon viisaampia. Eikä tuokaan kuvitelma ole lopulta yhtään sen terveellisempi. Yleensä omaa viisauttaan kannattaa kyllä arvioida sen avulla, miten muut ihmiset ja ympäröivä todellisuus sitä peilaa. Me näemme itsemme vain tuon muun avulla ja tulemme itseksemme vain vuorovaikutuksessa muiden ja maailman kanssa.