Kuinka elää mahdollisimman halvalla

[Hippi]

"Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi". Mooseksen jorinat tulivat hakematta mieleen, kun lukaisin oheisen artikkelin. Kierrätys on hyvä ja kannatettava asia, mutta jos sillä aikoo rahoiksi lyödä, niin aikaa ja vaivaa kuluu tuhottomasti.

Älä viskaa seka­jätteeseen! Näistä tuote­pakkauksista saat tästä päivästä lähtien rahaa
Kymmenen tuttua ruokabrändiä on ottanut käyttöön kierrätyspantin.
---
Sovelluksessa ovat mukana Panda, Taffel, Felix, Grandiosa, Paulúns, Oolannin, Risifrutti, Anyday Nuts, Abba ja Ekströms. Panttijärjestelmä koskee näiden brändien alla olevia kaikkia tuotteita.


Jos nyt kaikki mutkat ymmärsin oikein, niin jokainen yksittäinen tuote, joka kuuluu noihin kymmeneen brändiin, on oston puhelimella skannattava muistiin. Kun tuotepakkaus on syöty tyhjiin, niin kipaiset jätepisteelle viemään pakkauksen kierrätykseen, eli taas skannataan viivakoodi, jotta tämä nyt menee kierrätykseen. Jätepiste on tietysti lisättävä paikannuksella sovellukseen ja sillä sovellus myös tunnistaa, että olet kierrätysastian vieressä.

Jokaisesta yksittäisestä pakkauksesta voi ansaita 2 senttiä tai lahjoittaa hyvitys hyväntekeväisyyteen tai voi saada jotain palkintoja. Kiva.

MUTTA: vielä sen kaupasta tuodun voisikin skannata, mutta aika pöljää on tuo yksittäinen skannailu roskiin vietäessä. Sitä paitsi, meillä ainakin jätepisteellä on kierrätysastiat (muovi, kartonki, metalli) vieri vieressä sekajäteastioiden kanssa, joten toivoa sopii, että ihminen osaa tunkea sen pakkauksen oikeaan lootaan. Eli tässä ei riitä, että kotona lajitellessa skannaa viivakoodin, vaan se pitää tehdä siellä jätepisteellä, mikä on ihan hullua näpertelyä.

No, enpä ole puhelimeeni kyllä muitakaan "rahanarvoisia" elämää hankaloittavia appeja lisäillyt ja niin jää tuokin käyttämättä. Mutta lajittelen kyllä ihan ilman mahtipalikkioitakin.

[Hippi]

^
Perheellisellähän tuossa on vielä käytännön ongelmia, kun enää ei voisi lapsia laittaa viemään noita skannattavia roskia, kun pitäisi antaa tietysti vanhempien  (kalliimpi) puhelin mukaan roskikselle. Samoin pitää miettiä, että "kenenkäs puhelimella tämä pussukka on ostoskannattu".

Vai olisiko tuo appi niin fiksu, että perheen kaikki puhelimet voidaan liittää "yhteen roskistiliin", jolloin ei tulisi tuota kapulaongelmaa?

[Toope]

Pitää joskus käydä ostoksilla klo. 20.00 jälkeen kun tulee alennuksia...

[Hippi]

Muistui mieleen, että leikkasin tyttöjen hiukset niin pitkään, kun asuivat kotona. Minulla oli ihan oikeat hiusten leikkaamiseen tarkoitetut sakset, jotka ostin edullisesti omalta kampaajaltani. Hän möi käytetyt saksensa poistohintaan, kun ne jotenkin eivät hänen käteensä istuneet.

Tuonkin homman oppi melkoisen hyvin, kun tosissaan harjoitteli. Joskus nuorimmainen halusi oikein malliin leikatun ja ihan hyvä siitä tuli siitäkin huolimatta, että hänellä on aika oikukkaat hiukset kaksine pyörteineen. Myöhemmin todettiin, että ei kampaaja juurikaan paremmin saanut niitä leikattua, kun toinen puoli "kääntyi aina väärään suuntaan". Pääasiassa leikkasin kuitenkin vain kulahtaneet latvat pois. Siinä kyllä säästettiin pitkä penni.

Mistäkö tämä nyt tuli mieleen?

[urogallus]

Onks toi joku Kummelihahmo?

(Joo joo, tiedän kyllä että kyse on virolaisesta poliitikosta.)

[Kopek]

Tämä kommenttini kuuluisi ehkä johonkin muuhun ketjuun, mutta en nyt keksi, mikä se ketju voisi olla. Kirjoitukseni käsittelee tunteita ja järkeä taloudellisissa päätöksissä.

En yritä kirjoittaa esitelmää, koska en ole asiantuntija. Kirjoitan pelkästään, miltä asiat pikaisesti miettien ja todennäköisesti väärin päätellen tuntuvat.

Tunnepohjaista taloudenpitoa käsittelevissä jutuissa mainitaan usein tilanne, jossa johonkin kannattamattomaan bisnekseen pumpataan rahaa, jotta siihen jo sijoitetut varat eivät menisi hukkaan, kun järkevämpää olisi toimia kylmän rationaalisesti ja lopettaa kannattamaton toiminta ja sijoittaa johonkin muuhun. Halu välttää epäonnistumisen ja pettymyksen tunne ohjaa toimintaa.

Tavallisen ihmisen kohdalla tunteiden tärkeys näkyy esimerkiksi siinä, että tehdään kallis matka jonnekin, josta saa halvemmalla jotain tuotetta, vaikka kokonaiskulut ovat suuremmat. Halutaan tuntea, että on tehty kannattava ostos, ja tällöin matkakulut jätetään huomioimatta. Ehkä tähän sisältyy vielä se, että voidaan kertoa muille, miten halvalla saatiin jotain.

Omalla kohdallani tunteet liiketoimissa tulevat esille siinä, että koen äärimmäisen vastenmieliseksi maksaa jostakin "turhasta" eli sellaisesta, josta ei jää mitään konkreettista hyödykettä itselle. En myöskään haluaisi maksaa sellaisesta, minkä jostakin muualta saisi ilmaiseksi. Esimerkiksi parkkimaksut ja vessamaksut ja esineiden vuokrat ja kuljetuskulut ovat niitä, joita yritän välttää, jos vain suinkin mahdollista. Sen sijaan, että tilaisin tuotteen ja maksaisin kympin lähetyskuluja, noudan mieluummin tuotteen liikkeestä ja säästän sen kympin. Bensakuluihin kuitenkin menee kaksi kymppiä, eli tilaaminen tulisi halvemmaksi. Kuitenkin olen tunnetasolla tyytyväisempi, kun haen tuotteen ja säästän sen kympin bensakuluja miettimättä.

Joidenkin tilattavien tuotteiden kohdalla lähetyskulut ovat järkyttävän suuret tuotteen hintaan nähden. Toimittaminen perille voi maksaa enemmän kuin itse tuote. Tämän tyyppiset esineet haluaisi ehdottomasti hakea itse liikkeestä.

Käytännön esimerkki ovat erilaiset pitkät metallitangot ja putket. Ne ovat tyypillisesti kuusi metriä pitkiä. Sopivalla pitkällä peräkärryllä tuollaisten tankojen ja putkien hakeminen liikkeestä on helppoa ja yksinkertaista. Ne eivät välttämättä ole edes painavia. Ainoa kriittinen ominaisuus on niiden pituus. Jos tilaat tuollaisia kotiisi, ne joudutaan tuomaan kuorma-autolla, ja kustannukset ovat sen mukaiset. Kotiin tuotavien lähetysten kohdalla ongelma on lisäksi se, että tuotteiden saapumista joutuu odottamaan. On siis "päivystettävä" milloin lähetys tulee.

Pakkomielteeni siitä, että en halua maksaa liikoja kuljetuskustannuksia, johtaa kaikkien projektieni hyytymiseen. Sen sijaan, että tilaisin metallitankoja lähetyskustannuksista välittämättä ja jatkaisin projekteja, mietin ja pähkäilen vuosikausia, miten saisin jonkin peräkärryn liikenteeseen, jotta voisin hakea ne tangot halvemmalla.

[Hippi]

^
Tuosta tuli mieleen tapaus aivan menneeltä viikolta, kun tyttäreni kysyi, jotta onko minulla vielä tallessa hiustenvärjäyssivellin, jolla aikanaan olen likkojen hiuksia värjännyt. Tarkistin asian ja vastasin, että on parikin erilaista vielä, joten tytär sanoi, että pitää poiketa joskus hakemaan, jos raaskin luopua.

Eihän tuossa mitään, jos hän edelleen asuisi naapurirapussa ja poikkeaisi hakemaan. Mutta nykyään hän asuu Mäntsälässä ja viikoittain suunnilleen käy kyllä Helsingissä, mutta melkoinen poikkeama olisi tuota sutia hakemaan. Vinkkasin hänelle, että esim. Tokmanni myy samanlaisia hintaan 1,90 ja heillä kyseinen liike on melkein ruokakaupan vieressä.

[Amore]

Kierrätyskeskuksella on nykyisin myymälöitä yhä trendikkäämmissä paikoissa mm. kauppakeskus Redissä. Kauppaa ei tosin ole ihan helppo tunnistaa Kierrätyskeskukseksi, koska myymälän nimiteksteissä lukee Second Hand Market ja sen sisällä on jokin design-osasto. Tuotteiden hinnat eivät myöskään ole edullisia. Katsoin kerran tuolla design-puolella muovisia rannerenkaita ja yksikään niistä ei maksanut alle 10e. Eivät ne silti mitään Aarikkaa tai muita merkkituotteita olleet.

Mietin, kuuluuko Kierrätyskeskus julkisiin palveluihin. Jonkinlainen yhteys sillä on julkiseen sektoriin, koska se työllistää vaikeasti työllistyviä(?) eikä ilmoituksensa mukaan jaa voittoa omistajilleen.

Näin se kertoo itsestään:
Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus Oy on vuonna 1990 perustettu yleishyödyllinen yritys, jonka tavoitteena on:

vähentää luonnonvarojen kulutusta
kasvattaa ympäristötietoisuutta sekä
lisätä osallistumisen ja työnteon mahdollisuuksia
Kierrätyskeskuksella on pääkaupunkiseudulla 12 kierrätysmyymälää sekä valtakunnallisesti toimiva verkkokauppa.

Kierrätyskeskuksen tehtäviin ei siis kuulu edullisten tuotteiden myynti vähävaraisille. Oma ajatteluni kuitenkin haraa näitä design-myymälöitä vastaan. Minusta pienituloisellakin pitäisi olla mahdollisuus ostaa edullisesti myös merkkituote eikä vain henkkamaukkaa yms. Ehkä laadukkaampien tuotteiden ostamiseen pitäisi olla jokin arvontasysteemi, joka tasaisi ostajien mahdollisuuksia ja auttaisi torjumaan jobbarimyyjien hamstrausta.

[Toope]

Osta ja syö juureksia, sen lihan kera. Lihastahan ei tarvitse luopua, kunhan syö vähän enemmän halpaa kasvista lihan myötä.

[-:)lauri]

https://www.is.fi/ruokala/ajankohtaista/art-2000009822780.html

"Tiina onnistuu tekemään 5 eurolla ruokaa viidelle – pellillinen herkkua maksoi vieläkin vähemmän"

[Hippi]

^
Nyt Tiina kyllä kusettaa vähän. Jo yksistään juustoraaste ja creme fraiche maksaa yhteensä yli vitosen. Pellillinen pitsaa viidelle ei ole ateria, vaan iltapala

Monesti nuo "Ostin viikon ruuan kahdella kympillä"  .jutut ei ole ihan todenmukaisia, sillä siinä unohdetaan mukaan laskea niiden ainesten hinnat joita on jo kotona. Minäkin voisin päästä lehteen jollain parin kympin viikko-ostoksilla aina silloin, kun päätän tyhjentää pakastimen vähän tarkemmin ja myös käytän "kuivaruuat" pois niin, että saan myöhemmin täydennettyä varastot uudelleen tuoreemmalla. Varmaan muutama viikko vähintään menisi sillä, että ostelisin vain maitoa, näkkäriä ja HEVIä sitä mukaa, kun niitä kuluu. Muut on maksettu jo etukäteen.

[MrKAT]

^Ja tään kesän puutarhan vihannekset (Salaatti, herne) ei maksaneet minulle "mitään", koska ed. vuodelta oli jäänyt siemeniä. Suuri osa potuistakin ellei kaikki, oli männä vuodelta syömättä yli jääneitä. Niin "säästää".
Oikeaa säästöä oli se, ettei turhaan ostanut uusia siemeniä.

[-:)lauri]

Jos Tiina sanoo, että se on 5 euroa, se on 5 euroa. Maksoi mitä maksoi.

[Amore]

^Ja tään kesän puutarhan vihannekset (Salaatti, herne) ei maksaneet minulle "mitään", koska ed. vuodelta oli jäänyt siemeniä. Suuri osa potuistakin ellei kaikki, oli männä vuodelta syömättä yli jääneitä. Niin "säästää".
Oikeaa säästöä oli se, ettei turhaan ostanut uusia siemeniä.

Kaupasta alkukesästä ostettu ruukkubasilika on parvekkeella kasvattanut uusia lehtiä koko kesän, mikä on riittänyt kattamaan basilikatarpeeni nämä 3 kk. Saa nähdä, kuinka kauan jatkaa tuottavana. Sisällä sille ei ole ihan helppo löytää tilaa.

[Hippi]

Jos Tiina sanoo, että se on 5 euroa, se on 5 euroa. Maksoi mitä maksoi.

Tiina sanoi myös ostavansa esimerkiksi 700gr jauhelihaa valmistaakseen siitä kahta eri ruokaa. Vertailin vähän noiden 700 gramman pakkausten hintoja, ja niistä jos halvalla aikoo selvitä, joutuu kyllä ostamaan kovin rasvaista jauhelihaa. Vähärasvaiset ovat aina kalliimpia.

Tiina voisi joskus kokeilla ostaa pussillisen soijarouhetta (hinta noin vajaa 5 euroa / 500gr). Sitten ostaa vähärasvaista (9,5%) jauhelihaa 400 grammaa, joka on noin 4-5 euroa kaupasta riippuen. Kotona Tiina jatkaa jauhelihaa soijarouheella (pussin ohjeen mukaan) niin, että kokonaismäärä vastaa sitä noin 700 grammaa jauhelihaa. Soijarouhepussista riittää jatkeeksi useampaankin kertaan. Tiinan ruokittavat tuskin eroa huomaisivat ja yllättäen söisivät terveellisemmin ja varmasti myös halvemmalla