Huhu, en kyllä itsekään ostaisi tyynyjä / muita petivaatteitakäytettynä. Erityisesti tyynyt imevät edellisten käyttäjiensä uutteita. En ole sinänsä neuroottinen, voin kyllä nukkua muiden petivaatteissa ongelmitta, mutta en ostaisi omaan käyttööni.
---
HS uutisoi (maksumuuri) helsinkiläisestä Jannesta, jonka työtulot eivät riitä elämiseen korkeiden asumiskustannusten vuoksi. Omistusasunnon lainanlyhennys + vastike ovat yhteensä n. 800 euroa kuukaudessa ja bruttotulot jopa 3300 euroa niinä kuukausina, kun vuorolisät maksetaan, muina kuukausina alemmat. 3300 euron kuukausina rahat riittävät, muina kuukausina mennään luotolle ruoan ostamiseksi.
Laskin karkeasti arvioiden 33000 euron vuosituloilla, että Jannen keskimääräinen nettotulo voisi olla n. 2000 euroa kuukaudessa. 3300 euron kuukautena vajaa 2500 euroa.
2000 eurosta jää asumismenojen jälkeen 1200 euroa; vähennetään 150 euron viikkobudjetti ruokaan ja juokseviin menoihin (oman nelihenkisen perheeni viikkobudjetti ei ole paljon korkeampi) ja jäljelle jää 600 euroa/kk. Netin, puhelimen jne. jälkeen pitäisi jäädä vielä viitisen sataa. (Tein arviolaskelman myös muutama tuhatta alemmalla vuositulolla - vaikutus nettotuloon on minimaalinen).
En ymmärrä miksi keskituloisen yksinasuvan pärjääminen kaatuisi nimenomaan asumismenoihin.
Kirjoitukseni idea ei ole hurskastella haastatellun taloudenpitoa vaan kysyä, voiko esimerkin tilanteessa juuri asumiskustannuksiin vedota hauraan taloudellisen tilanteen selittäjänä. Asumiskulut voisivat aiheuttaa taloudellista vaaraa ennemmin yhdessä muiden korkeiden ja välttämättömien kiinteiden kulujen kanssa (esim. kalliit lääkkeet, kulutusluotot, kalliit harrastukset). 800 euron asumiskulut yksinään eivät selitä mitään - koska itselläni ei ole esim. terveydellisiä huolia tai kulutusluottoja, saisin tuosta satoja euroja kuussa säästöön.