Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Kuinka elää mahdollisimman halvalla

Aloittaja ROOSTER, maaliskuu 03, 2019, 21:45:36

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Hippi

Niin, sehän on periaatteessa aika yhdentekevää missä vaiheessa sen tuoreannoksensa syö ja missä muodossa. Välttämättä ei edes yhden päivän aterioiden summan tarvitse olla ravinto-opillisesti jämptisti koottu, vaan pidempiaikainen summa on ratkaiseva.

Jos nyt joskus on tilanteessa, että kaupan kallis salaatti on se paras ratkaisu, niin mikäs siinä. Mutta jos jatkuvasti on tilanteessa, että lounasaikaan se olisi ratkaisu, niin eikö silloin kannattaisi mieluummin lounas korvata jollain muulla, jolla selviää siihen asti, että on parempi tilaisuus tehdä se parempi sapuska.

Työpaikallani on iso jääkaappi ja ja useampi mikro, niin lounaalla minulla on aina pilkottu salaatti kotoa tuotuna ja myös pääruoka, joka on lämmitettävä.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Hippi - heinäkuu 11, 2019, 10:20:21
Niin, sehän on periaatteessa aika yhdentekevää missä vaiheessa sen tuoreannoksensa syö ja missä muodossa. Välttämättä ei edes yhden päivän aterioiden summan tarvitse olla ravinto-opillisesti jämptisti koottu, vaan pidempiaikainen summa on ratkaiseva.

Jos nyt joskus on tilanteessa, että kaupan kallis salaatti on se paras ratkaisu, niin mikäs siinä. Mutta jos jatkuvasti on tilanteessa, että lounasaikaan se olisi ratkaisu, niin eikö silloin kannattaisi mieluummin lounas korvata jollain muulla, jolla selviää siihen asti, että on parempi tilaisuus tehdä se parempi sapuska.

Työpaikallani on iso jääkaappi ja ja useampi mikro, niin lounaalla minulla on aina pilkottu salaatti kotoa tuotuna ja myös pääruoka, joka on lämmitettävä.

Niin no - riippuu siitä mistä roikkuu. Ainakin itse olen kyllä pitkiäkin aikoja tehnyt kokopäivätyötä olosuhteissa, joissa minkäänlainen ruuanlaitto ei oikein tule kyseeseen ja jopa eväiden kuljettaminen / säilyttäminen / lämmittäminen on enemmän tai vähemmän hankalaa. Tietty, jos tekee pelkkää istumatyötä, voi olla mahdollista säännöllisesti sinnitellä koko työpäivä syömättä, mutta jos työhön liittyy myös ruumiillisesti rasittavaa työskentelyä, saattaapi puhti loppua kesken, ellei saa jotain tankattua päivän aikana. Riippuu kai vähän myös omasta metaboliasta tms. kuinka toimivaa on siirtää syömiset työpäivän jälkeiseen iltaan. Joillekin tuollainen rytmi on suorastaan luontaista, kun joillakin lähes lähtee taju, kun verensokeri painuu liian alas. Tai ainakin työteho heikkenee.

Kopek

Otsikon kysymystä voisi oikeastaan tarkastella kahdelta kannalta eli mahdollisimman halvalla elämisenä ensiksi itsensä näkökulmasta ja toiseksi yhteiskunnan ja koko planeetan mittakaavassa asiaa arvioiden. Elinkautisvanki esimerkiksi elää aika halvalla omaa budjettiaan ajatellen, mutta jokainen vuorokausi tulee huomattavan kalliiksi vankeuskuluina ja toisaalta sitä kautta, että vanki ei ole "siviilissä" maksamassa veroja.

Yksilön kannalta voitaneen katsoa, että mitä pienemmät tulot henkilöllä on, sitä halvemalla hänen on pakko elää. Jokin kansaneläkeläinen, joka ei käytä paljon julkisia palveluja, eikä nosta asumistukea tai muitakaan ylimääräisiä tukia, elää aika halvalla katsottiinpa asiaa mistä näkökulmasta tahansa.

Koska minulla on vaatimattomat tulot, ja kaikki mikä tulee, myös menee, elän ilmeisesti kohtalaisen halvalla. Kyllähän se näkyy arkielämässänikin. Ajan 25 vuotta vanhalla autolla, pukeudun Tokmannin tarjousvaatteisiin, en käy "ulkona" syömässä, en osta alkoholia, en osta lihaa, en käy oopperassa, en käy teatterissa, en juurikaan käy elokuvissa...(erran kahdessa vuodessa ehkä) ja niin edelleen. Jos en ajaisi autolla niin paljon kuin ajan, elämääni voisi pitää aika minimalistisena.

kertsi

#63
Harrastuksiin voi upota yllättävän paljon rahaa.

Erään ystäväni ex-mies (jonka ystäväni väittää olevan jonkin sortin narsisti) hassasi palkastaan aimo-osan kalliisiin harrastuksiinsa (veneily, sukellus) niin, että kuusihenkisen perheen elämiseen ja lasten harrastuksiin ei raha sitten riittänytkään. Vaimon palkka meni perheen elättämiseen. Heille tuli sitten lopulta avioero, ja yksi syy oli miehen itsekkyys - hän hassasi liikaa rahaa omiin harrastuksiinsa.

Vaikuttaa siltä, että kaikki veneilyyn liittyvä on kovin hinnakasta, ääriesimerkki on varmaankin vanhojen laivojen kunnostus. Luin Suomenlinnan telakalla olevasta puulaivasta, jota kunnostamassa olevan aika ison porukan (50?) rahoja upposi laivaan ihan tolkuttomasti. Rikkaiden puuhaa ilmeisesti.

Mitähän niitä kalliita harrastuksia on, jos mukaan ei lasketa keräily (esim. Corvettejen tai kameroiden tms. - kalleimmat kamerat ovat samaa hintaluokkaa kuin autot)? Golf, laskettelu, tennis ennen vanhaan, entä nykyään?
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Kopek

Lainaus käyttäjältä: kertsi - heinäkuu 12, 2019, 11:50:10
Vaikuttaa siltä, että kaikki veneilyyn liittyvä on kovin hinnakasta, ääriesimerkki on varmaankin vanhojen laivojen kunnostus. Luin Suomenlinnan telakalla olevasta puulaivasta, jota kunnostamassa olevan aika ison porukan (50?) rahoja upposi laivaan ihan tolkuttomasti. Rikkaiden puuhaa ilmeisesti.

Mitä mikäkin asia maksaa, riippuu monista tekijöistä kuten siitä, onko harrastajalla aikaa ja taitoa tehdä asioita itse, vai joutuuko hän teettämään ne. Edellä mainitut puulaivat ovat yksi toivottomimmista harrastuksista, koska ne tehtiin 1940-luvulla noin 20-25 vuoden käyttöikää ajatellen, ja nyt käyttöikä on ylittynyt jo viidelläkymmenellä vuodella. Laivat lahoavat käsiin, ja omistajat joutuvat epätoivoisesti taistelemaan vääjäämätöntä tuhoutumista vastaan uusimalla talven telakoinneissa pahiten lahoja paikkoja. Tämän päälle tulee vielä kaikki muu ylläpito kuten mastojen ja purjeiden ja tekniikan pitäminen kunnossa. Omistajat eivät taida olla edes mitään miljonäärejä vaan tavallisia "laivahulluja", jotka panevat rahansa alusten kunnostamiseen. No, omistajissa on tietenkin monenlaista porukkaa. Rautalaivat ovat huomattavasti helpompiaja halvempia ylläpidettäviä.

kertsi

#65
Vain 20-25 vuoden käyttöikä puulaivoille? Aika vähän. Ei varmaan enää ole tammia, joista rakentaa? Se taitaa olla kestävämpää.

Kovin kauniita kyllä voivat olla, vanhat puulaivat.

Laulaja Edu Kettunen muuten rakensi metallisen laivan itse. Kulkivat kanavia pitkin Välimerelle kuvataiteilijavaimonsa kanssa. Jotenkin tuollainen "pyhiinvaellusreissu" Välimerelle kiehtoisi. Itse olin kerran purehtimassa viikon Välimerellä. Se oli upeaa.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

-:)lauri

#66
Lainaus käyttäjältä: kertsi - heinäkuu 12, 2019, 12:33:14
Vain 20-25 vuoden käyttöikä puulaivoille? Aika vähän. Ei varmaan enää ole tammia, joista rakentaa? Se taitaa olla kestävämpää.

Kovin kauniita kyllä voivat olla, vanhat puulaivat.

Laulaja Edu Kettunen muuten rakensi metallisen laivan itse. Kulkivat kanavia pitkin Välimerelle kuvataiteilijavaimonsa kanssa. Jotenkin tuollainen "pyhiinvaellusreissu" Välimerelle kiehtoisi. Itse olin kerran purehtimassa viikon Välimerellä. Se oli upeaa.
Veneily on niin kauan kivaa kun paatti on sääolosuhteet huomioiden merikelpoinen. Isän puolelta tuleva kesämökkimme on saaressa ja pikkuperämoottorimme ei ole erityisen mukava väline jos tuulta on yli 10 m/s. Nousee aivan liian isot aallot. Joku viikon merimatka jollain kivalla paatilla voisi kyllä olla hauska.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

kertsi

Pikkupaatilla (ainakin merellä) kovassa tuulessa kuulostaa vaaralliselta. Voikohan niitä tehdä merikelpoisammiksi jollain pressuvirityksellä, etteivät niin hanakasti hörppää vettä? (Merikajakki on siitä hyvä, että se on lähes vesitiivis, ja siksi merikelpoinen.)
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

-:)lauri

#68
Pikkupaatin saa merikelpoisensi lähinnä vain sillä, että lähtee merelle vain kelpoisuutensa sallimassa säässä. Ainakin itse olen huomannut, että se hörppääminen ei ole +10 m/s tuulessa suuri ongelma vaan enempi se, että aalto heittää veneen ympäri, ellei aja riittävän suoraan aaltoa kohti *). Tämä tekee veneen kulkusuunnan kääntämisen riskialttiiksi. Onneksi kesämökille mentäessä ei yleensä ole liian kova tuuli eikä tarvitse paljoa kääntyillä jos sellainen hätä on, että pikkupaatilla olisi lähdettävä huonoissa olosuhteissa liikkeelle.

*) Itse asiassa isoa aaltoa kohti ei pidä ajaa niinkään suoraan vaan viistosti. Jos ei voi ajaa edes vistosti, niin silloin on viimeistään lähdetty väärään keliin.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: kertsi - heinäkuu 12, 2019, 11:50:10
Harrastuksiin voi upota yllättävän paljon rahaa.

Erään ystäväni ex-mies (jonka ystäväni väittää olevan jonkin sortin narsisti) hassasi palkastaan aimo-osan kalliisiin harrastuksiinsa (veneily, sukellus) niin, että kuusihenkisen perheen elämiseen ja lasten harrastuksiin ei raha sitten riittänytkään. Vaimon palkka meni perheen elättämiseen. Heille tuli sitten lopulta avioero, ja yksi syy oli miehen itsekkyys - hän hassasi liikaa rahaa omiin harrastuksiinsa.

Vaikuttaa siltä, että kaikki veneilyyn liittyvä on kovin hinnakasta, ääriesimerkki on varmaankin vanhojen laivojen kunnostus. Luin Suomenlinnan telakalla olevasta puulaivasta, jota kunnostamassa olevan aika ison porukan (50?) rahoja upposi laivaan ihan tolkuttomasti. Rikkaiden puuhaa ilmeisesti.

Mitähän niitä kalliita harrastuksia on, jos mukaan ei lasketa keräily (esim. Corvettejen tai kameroiden tms. - kalleimmat kamerat ovat samaa hintaluokkaa kuin autot)? Golf, laskettelu, tennis ennen vanhaan, entä nykyään?

Ratsastus - erityisesti, jos päädyt omaan hevoseen.

kertsi

Kuvataiteen harrastamiseen saa uppoamaan aika paljon rahaa, jos käy kursseilla (varsinkin ulkomailla) ja hankkii paljon materiaalia, kehystelee tauluja jne.. Mutta varmaankin se on peanuts verrattuna purjehdukseen, hevosen omistamiseen jne.. (Ja vähän kuvataiteella voi kyllä toisaalta tienatakin.)

Kaikenlainen käsintekeminen muuten herkästi alkaa kerryttämään tavaramäärää. Itse olen keräillyt kaikenlaista tarviketta kuvataiteen tekemiseen, ja sitä kamaa on varmaan useampi kuutiometriä. Ompelua varten on monta kuutiometriä materiaalia (ilmaista materiaalia kokeiluihin ja opetteluun, sillä uuden kalliin kankaan leikkaaminen hirvittää). Onnittelukorttien tekoa varten pari lipaston laatikkoa tarvikkeita. Jne.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

urogallus

Vanhan vitsin mukaan veneilyä voi simuloida menemällä vaatteet päällä kylmään suihkuun samalla satasia WC-pytystä alas huuhtoen.

Tosin: käsittääkseni kätevä ja aikaa asiaan pistävä tyyppi voi veneillä suht. halvalla, koska sattuneista syistä käytettyjä veneitä on liikkeellä kai aika paljon. Mutta se vaatii tosiaan paneutumista.



MrKAT

Entä metsästys? Jumalattoman kalliita sorsia ja mehtoja?
Pyöräilevänä passimiehenä hirvenliha halvinta riistaa?
Missä perussuomalainen törttöilemässä, siellä Jokisipilä puolustelemassa.
                    - Vanha turkulainen sananlasku (by Antti Gronow)

safiiri

Lainaus käyttäjältä: MrKAT - elokuu 18, 2019, 03:27:53
Entä metsästys? Jumalattoman kalliita sorsia ja mehtoja?
Pyöräilevänä passimiehenä hirvenliha halvinta riistaa?

Kyllä sille hirvenlihalle pyöräillenkin hintaa tulee. Kaikenlaisia maksuja ja kustannuksia yleensä metsästysseuraan kuuluminen tuo tullessaan. Alkaen siitä, että tyypillisesti seuran jäseneksi pääsee vain omistamalla maata. (Toki seurojen välillä on eroja, mutta aika usein se metsästyseuran alueella oleva maanomistus on pääsylippu jäsenyyteen.) Seuran jäsenyys puolestaan on edellytys sille, että saa jako-osuuden lihaan. Ajomieheksi pääsee kyllä, mutta lihaa saavat yleensä vain ampujat. Asekaan ei ole ihan ilmainen. Mutta halvempaa se itse metsästetty hirvenliha toki on kuin kaupasta ostettu hirvi - jos sellaista edes onnistuu löytämään.

Kopek

#74
Suurituloinen ei välttämättä elä sen rikkaampaa elämää kuin pienituloinenkaan, jos hänen elämäntyylinsä on tuhlaava ja haaskaava. Olen parhaillaan erään tällaisen ihmisen taloudessa. Hän ostaa paljon ja heittää paljon myös roskikseen, joten ansaittu raha tavallaan vain käväisee hänellä ja menee kovaa vauhtia jätteisiin. Allekirjoittaneella ei olisi varaa tuollaiseen elämäntyyliin, ja sen katsominen vierestä tuntuu suorastaan pahalta.

Ruokaa tuo ihminen ostaa periaatteella "jos sitä sattuisi syömään", eli pitäähän sitä pöydillä ja kaapeissa olla. Ruokapaketeista suuri osa - ehkä puolet - päätyy lopulta roskikseen monesti jopa avaamattomana.

Kun tuon henkilön pölynimuriin tuli pieni vika niin, ettei pölypussi pysynyt kunnolla paikallaan, hän heitti imurin roskiin ja kävi ostamassa uuden. Minä olisin tuossa tilanteessa miettinyt, voiko vian korjata, ja todennäköisesti päätynyt tulokseen, että voi. Olisi tarvittu muutama tippa epoksiliimaa, pätkä sukkapuikosta ja vähän suunnittelua ja työtä, ja imuri olisi taas ollut kunnossa. Se oli uudehko ja hyväkuntoinen, joten sillä olisi pärjännyt vielä vuosia.

Kun tuo henkilö siivosi autoaan, hän heitti kumimatot roskikseen, kun ne olivat hieman likaantuneet, ja osti tilalle uudet. Minä olisin tietenkin yrittänyt pestä vanhat.

Kaikkiaankin tuolta ihmiseltä päätyy aivan järkyttävä määrä tavaraa roskiin - sellaista tavaraa, jossa ei ole mitään vikaa.

Miten hyvätuloisuus siis näkyy (tuon) ihmisen elämässä? Siten että hän haaskaa ja tuhlaa enemmän kuin pienituloinen, koska pienituloisella ei ole varaa tuhlata noin paljon. Jos hankit kuukaudessa tuhat euroa, et voi panna kuukaudessa roskiin yli tuhannella eurolla ostettua tavaraa ainakaan kovin pitkään sen jälkeen, kun mahdolliset vanhat varastot on hävitetty.

Kansainvälisellä tasollakin sama näkyy. Länsimaat tuhlaavat ja haaskaavat ja saastuttavat henkilöä kohti enemmän kuin kehitysmaat, koska niillä on varaa siihen. Öykkärimäinen hävittäminen näkyy kaikessa. Kun koulu tai virasto ja muu julkinen rakennus puretaan, sen ympärille rakennetaan aita. Sen jälkeen rakennus kerta kaikkiaan murskataan ilman, että käytännössä mitään otettaisiin hyötykäyttöön tai edes annettaisiin joillekin tarvitseville. Laskin yhdestä purettavasta koulusta yli sata ikkunaruutua kehyksineen, jotka kaikki tuhottiin purkutyön yhteydessä. Minä olisin mielelläni ottanut niitä itselleni joitakin projekteja varten, koska lasi ja ikkunankehykset ovat kalliita, kun niitä menee ostamaan. Verovaroin toimivat kunnat ja valtio ovat niin ökyrikkaita, että ne mieluummin tuhoavat kuin antavat ilmaiseksi kenellekään.

Jos syytä kysyy, ehkä vastaus on sama millä  k a i k k i  älyttömyys ja järjetön vallankäyttö nykymaailmassa voidaan perustella. Lausutaan taikasana "turvallisuus". Se on kuin jumalan henkäys, joka saa päät painumaan ja mielet nöyrtymään. Kysymykset, vastaväitteistä puhumattakaan, eivät ole hyväksyttäviä.

Olen tietenkin vähän huono kirjoittamaan tällaisesta asiasta, koska edustan sairaalloisuuteen asti tuollaisen toiminnan vastakohtaa eli en raski panna mitään pois. Niinpä ympärilleni kertyy vähitellen oma yksityinen kaatopaikka, missä olenkin. Paras toimintatapa olisi ehkä jotain tältä väliltä. Oleellista on mielestäni ostamisen vähentäminen, koska jos ostaa paljon, hävitettävääkin kertyy paljon.

Epäilen muuten, että teknisiä harrastuksia puuhailevien ihmisten on helpompi vähentää esimerkiksi ehjien vaatteiden panemista roskiin kuin niiden, jotka eivät harrasta mitään. Kun housut tai takki tai kengät eivät enää sovi normaaliin julkiseen esiintymiseen, ne voi alentaa "hommavaatteeksi" (tässä en viittaa erääseen foorumiin). Tässä uudessa roolissa niitä voi käyttää niin pitkään, kun ne (mahdollisesti paikkailtuna) täyttävät tehtävänsä. Eikä käyttö ole vielä tämän jälkeenkään ohi. Ne voi repiä räteiksi, joille on hommissa monenlaista käyttöä kuten maalin ja rasvan pyyhkimistä. Lopulta ne voi polttaa ja hyödyntää lämpöenergiana.

Kysymykseen, miten elää mahdollisimman halvalla, vastaus on: Osta mahdollisimman vähän. Kuluta mahdollisimman vähän. Käytä tuotetta niin kauan kuin voit, ja jos mahdollista, keksi sille uusia käyttötapoja, joten siitä saa kaiken mahdollisen hyödyn irti.