Lemmikkejä, eläimiä, heltymistä

[ROOSTER]

Ei sitä illalla tiedä kenen viereltä aamulla herää.

– On todellakin normaalia herätä talossamme koiramme sängyssä kanssamme. On vain yksi pieni ongelma: tämä ei ole meidän koiramme, emmekä tiedä, miten se pääsi taloomme, Julie kirjoitti.

Pari oli pilkkopimeässä makuuhuoneessa hellitellyt vierasta koiraa olettaen sen omakseen. Kun päivä alkoi paistaa, paljastui totuus.

– Tämä on oudoin julkaisu, jonka koskaan olen joutunut tekemään. Onko tämä sinun koirasi? Julie kyseli.

[Hayabusa]

Pentulive loppui. Lohdukseksi voi katsella namibialaisen juomapaikan elämää.
https://www.youtube.com/live/ydYDqZQpim8
Juuri nyt keihäsantiloopit ovat vallanneet vesipisteen. Taaempana näkyy strutseja odottamassa vuoroaan.

[a4]

Hauskaa muistelua kissanostomatkoista Venäjälle:

Parikka matkusti junalla ykkösluokan loosissa, jossa ei ollut muita. Kissanpennulle hän keksi paikan talvitakin hupusta.

Tavallisesti tullimiehet eivät tutkineet nuorta naista, mutta tällä kertaa venäläiset vaistosivat jotain. Kaikki laukut pengottiin ja paikat tutkittiin. Viimeisenä pyydettin riisumaan takki, jolloin kissa tipahti tullimiesten jalkoihin.

– He olivat sitä mieltä, että minua on huijattu, eikä kyseessä lainkaan ollut rotukissa. Näin he päästivät meidät jatkamaan matkaa.

Neljä vuotta myöhemmin Parikka löysi itsensä jälleen samoilta asioilta.

– Minä olin jo siinä määrin venäläistynyt, että tiesin voivani ostaa eläinlääkäriltä väärennetyt paperit.

Ongelmaksi muodostui viikonloppu. Venäläistä eläinlääkäriä ei saatu hälytettyä sunnuntaiksi väärennyshommiin ennen kuin lento lähti seuraavana maanantaina.

Parikka päätti teeskennellä olevansa raskaana. Hän laittoi villapuseronsa alle pesusienen ja sen päälle kissan.

Turvatarkastuksessa kukaan ei kiinnittänyt huomiota ja lennollakin oli tyhjää. Kaikki meni suunnitelman mukaan, kunnes ruuan tullessa pöytään nälkäinen kissa lähti pyrkimään kohti takin kaulusta.

– Minulla oli mukana omia unilääkkeitä ja ajattelin, että jos vain saan siitä puraistua oikein pienen palan kissalle, niin se rauhoittuu. Kävi niin, että nielaisin sen vahingossa itse ja tulin loppumatkan rauhallisena ja velttona.
https://yle.fi/a/74-20083373

[Hayabusa]

^
Kissat toki ovat sööttejä. Mutta artikkelin kovin asia on aivan lopussa.

Mutta mistä jutusta jäi hyvä mieli?

– Viime keväänä oli tutkimus, jonka mukaan mehiläispesistä saa tietoa ympäristön tilasta. Kuvasin sen itse ja uskalsin mennä lähelle, koska tiedän niiden pistävän vain äärimmäisessä hädässä.

– Minusta median pitäisi muutenkin tehdä enemmän juttuja tieteestä, koska se antaa toivoa.