Jukebox

[Juha]

Havainto, josta Kerzi puhui, pysäyttää oikeastaan musiikin (elämän).

Seikan takia, itseltäni jää kotimaiset elokuvat katsomatta, ellei hyvin vahvan painavaa tukea osallistumiseen ole mukana. Ehkä kunnon känni, antaisi mahdollisuuden tällaiseen kulttuurirakenteluun liittymisen, kokijana. Pakkopaikka, elokuvateatterissakin, on tietysti jotain.

Kun tuottajasta, ja taustasta ei juuri mitään tiedä, ei osaa mielessään generoida esteellisyyksiä, kun esitykseen liittyviä immunologiset mekanismit jäävät käynnistymättä. Tässä mielessä, tuottajataustoja ei liiaksi halua penkoa. Päinvastoin on asiassa, joskus ei.

Jos sitten lähisointuvuus on kohdillaan, harppaa elettävyys toiselle tasolle. Varmaan harvinaisempi juttu. Ehkä utooppinen samalla.

[ROOSTER]

Roosterille ja Juhalle:

Paparokades - "Microchip"

Olen soittanut tämän foorumin edellisissä inkarnaatioissa. Tuli mielen Roosterin postauksesta. Ajankohtainen edelleen, kenties jopa aivan nurkan takana oleva tulevaisuus.

Nyt voi sanoa, että kerrankin bändi joka soittaa ortodoksisesti.

Uusi tuttavuus minulle. Olisiko kyseessä kreikkalaispaikallinen KuustonenKela - kristilliseltä pohjalta ponnistavaa musiikkia vanheneville riparilaisille.

Tietysti pientä tervettä epäluuloa teknologisoitumista ja maallistumista vastaan on myös mukana. Sopivasti päivitetty julistusmuoto.

[Lognessa]

Alpo "Huikka" Hakalan muistolle, hieman bluesahtavampaa tuotantoa

Bad Sign - Shotgun

Sattui nuoruus aikaan kun piti valita oliko punkkari vai valtsiko rokkabillyn. Minä en puolia valitse, vaan ainoastaan tykkään. Älykköpiireissä, joihin samaan aikaan jotenkin löyhästi kuuluin, tuli hämyvaikuitteita musiikkiin.

Teddy&Tigers, Aikka Hakala - diggasin Sinua.

Imelda Mayn musiikki oli joskus sellaista nyt jopa tällaista.


https://www.youtube.com/watch?v=sMKF4DHpDto

[Hippi]

Harmikseni en juuri tätä versiota löytänyt YT:stä, joten linkki on Facebookiin.

Il Mondo

Videon julkaissut Ana-Maria Tara kuvailee esiintyjät näin:
Primul cântăreț este fiul lui Andreea Bocelli, cel mai înalt și voinic este fiul lui Pavarotti, iar cel cu ochelari este fiul lui Placido Domingo.
Alte comentarii sunt de prisos!

Käännökseksi riittänee, että laulavan kolmikon isät on tekstissä mainittu. Omput ovat putoilleet kyllä niin puiden juurille, että ainakin yksi kuulija oli aivan tipunlihalla

[a4]

^
Olisko tämä?: Il Mondo - Il Volo en Alemania 09-2011

they are the operatic pop trio Il Volo, from
Italy. They are not children of the Three Tenors but they are friends to Placido Domingo who directed them in concert and also did a duet with them.

They certainly are incredible! I can't get over the fact that they are 16 or 17 years old here! I wasn't expecting that spinto tenor voice from Piero--I almost fell off my chair!  I've fallen HARD for their singing!

[Juha]

Roosterille ja Juhalle:
Paparokades - "Microchip"

Olen soittanut tämän foorumin edellisissä inkarnaatioissa. Tuli mielen Roosterin postauksesta. Ajankohtainen edelleen, kenties jopa aivan nurkan takana oleva tulevaisuus.

Nyt voi sanoa, että kerrankin bändi joka soittaa ortodoksisesti.

Uusi tuttavuus minulle. [...]

Tietysti pientä tervettä epäluuloa teknologisoitumista ja maallistumista vastaan on myös mukana. Sopivasti päivitetty julistusmuoto.

Uusi oli minullekin, ja seuraamiset meni hassusti. Ensin tarjottua, katselin enemmän kuvaltaan.

^Tämä taitaa olla rokkimunkkien läpimurtobiisi. Meille barbaareille, joiden kreikka on vajavaista, videossa on lingua franca -tekstitys.
I want to break free

Tässä taas, aivan kuin kuvaa ei olisi ollut. Täysin musiikin kantamana.


Kuuntelin nyt toistamiseen, ja mieltymys musiikin suhteen selkeästi sama. Ekassa oli toki samaa, mutta toisen kappaleen käänteet natsasi johonki aiempaan, mitä en osaa jäljittää, enkä toisaalta halua, ja toisaalta haluan.

Ekassa seurasin varmaan enemmän keskusteluun liittyvää, ja se on enemmän ajatuksellista, kuin leijailu, luokkaa toka kappale.

Toka kappeleen otsikko: "I want to break free (English subs) by Free Monks", on siinä mielessä sopimipimaton minusta, että kappale on luonteeltaan henkinen, yliluonnollinen, ts mennään luonnossa, mutta sen pohjavireissä, jos vaikka näin sanoisi. Sitä ei voi kutistaa tuolla tavoin.

Toisaalta, kappaleessa saattoi olla sanoja, ja ne käyvät, mutta ehkä sen takia, ettei niitä ymmärrä. On ihmisääntä, ja se tässä kantaa. Voi olla, että kieltä ymmärtävänäkin nuo natsaisi, tai eivät häiritsisi musiikkia, kuten ei tehnyt kuvakaan, itselleni, jota voin ymmärtää, siinä missä syntykieltä puhuvat.

Laulusta tulee mieleen joku ikisuomalainen piisi, tai slaavilaismenot.

Löytyi:
https://www.youtube.com/watch?v=SuRZxDEHGDU. Olen luullut, että tuo kappale on ikivanha. Tuomari Nurmion biisi, tosin tuokaan ei suoraan kerro minulle, miltä ajalta. Ei kuitenkaan tiettävästi 1900 alun juttuja.

[Juha]

On joitain kappaleita, joskus kuunneltuna, että ne vie pihalle. Tämä on varmaan monille tuttu:
https://www.youtube.com/watch?v=uk_wUT1CvWM (Black Sabbath - Paranoid (HQ)), tosin itse kuuntelin kappaleen omassa rauhassani, vasta muutama päivä sitten.

Musiikin lisäksi, pihalle voi vielä myös jonkin sellainen, mikä ei suoraan ole musiikkia, muttei tajua, mitä on, ja siitä huolimatta vaikuttuu. Tietty asento, tietty toimi, eikä sitä voi käsittää. Se tässä on erilaista, ettei tuntumaa voi toistaa, eikä siinä voi edetä, kuten kappaleen tapauksessa, kun voi tutustua tuntemattomaan, yhä uudestaan. Mitä antaa, on toinen asia.

Hämmentyä voi omituisella tavalla, tai olla ihmeissään, jollain tapaa poissa tolaltaan. Kun kuuntelee esim sitä kappaletta: I want to break free, niin liittymätön kuvapuoli, voi kauasvietynä vahvistaa sitä, että mieli on aivan pois tavanomaisesta, ei kytkeytynyt tavalla, jota normaalisti ilmenee. Tämä on tietysti selittävää, ja mielentilaa tulkitsevaa spekulaatiota.

Muuten musiikki parhaimmillaan, voi olla jotain toismaailmallista. Voisi kuvitella, että kelailut näistä, saa siirtymään vuosisadoissa ja tuhansissa, jne. Mielen tasoisesti, tämä ei ole sillä tavaa utooppista, kuin jos ajattelee jotenkin konkretian kautta tätä hetkeä, johon on sidottu.

Kun joku näkee onnettuumuudessa kulkua pikakelauksena, niin miten olisi tällaiset, ihan tavanomaisuuteen kuuluvana, vaikka ovatkin siitä kaukana. Voi sanoa tosiaan, että kaukana, mitä ihminen kaukaisuudesta voi käsittää.

L. Kun joskus puhutaan esim kuoleman rajatilakokemuksista, jne, niin näissä taitaa olla samaa, jos vahvana. Kokemustasolla on mitä erikoisempia tiloja. Niissä ei ole sen erikoisempaa, mutta ne tuntuvat kyllä siltä.

[Toope]

Sweet Georgia Brown - hieman erikoisena jazz-versiona - Wynton Marsalis Quintet Featuring Mark O'Connor and Frank Vignola:
https://www.youtube.com/watch?v=fwkvC2FT7Xs&list=PLEfplhDZlSbl-qJdwPw9578RNyOM82uYd&index=20
Enemmän tykkään alun viulu/kitaraimproista, mutta loppukin hyvää...!

[Unforgiven]

Judas Priest - A Touch of Evil

Tiedostamattomasta syystä tämä kappale hiipii tasaisin väliajoin mieleen jostain syvältä mielen syövereistä ja se on pakko saada kuunnella. Tiedä sitten johtuuko jonkun kosketuksesta. Joka tapauksessa olen pitänyt tästä jo julkaisemisesta saakka.

Go Rob go!

[Hayabusa]

Läppäristä oli yön aikana kadonnut äänet. Pienen tappelun jälkeen ämyreistä kuului taas. Testinä Areenan Radio Suomi livelähetys. Sieltä pärähti soimaan:

Matti Esko - Rekkamies

[Toope]

Timo Kojo / Jim Pembroke - Kiire kesään:
https://www.youtube.com/watch?v=QoNmjdmoeD8&list=RDQoNmjdmoeD8&start_radio=1
Varsin hieno biisi, huonosti toteutettuna.

[Aave]

"I heard my friend cry
And he sank to his knees, coughing blood
As he screamed for his mother
And I fell by his side
And that's how we died
Clinging like kids to each other".


Motörhead - 1916

[Aave]

Omistan seuraavan kappaleen nimimerkille a4, erityisesti ja intersektionaalisesti sitaatin:

"And the people bowed and prayed
To the neon god they made"


Simon And Garfunkel - Sound of Silence

[Hayabusa]

Fredi - Kolmatta linjaa (1972)

[Aave]

Fredi - Kolmatta linjaa (1972)

Eli pitkän ja hyvän elämän:

Pylly vasten pyllyä!

Vailla ironian häivääkään!


Heti luuli, kumihuuli! Totta kai tässä oli ironiaa! Jeesbox pallinaama!