Jukebox

[Aave]

^
Tottahan minä tuon muistan, kun olin itsekin ko. keikkaa katsomassa! Sen jälkeen Peer Gunt tuli nähtyä vielä melko moneen kertaan, ja olin kyllä erään 2000-luvun puolella olleen päätösklubin keikallakin.

Minulla on jäänyt kaikki kaksi ensimmäistä Provinssirockia kokematta, sen jälkeen olen ollut siellä joka vuosi. Ja tulen olemaan jatkossakin niin kauan, kuin vain henki pihisee!

[Hippi]

Äskeistä hakiessa osui silmään (aika hassu sanonta, kun ei mikään oikeasti osunut, vaan näin silmilläni) levykannen näköinen kuva, jossa oli kaksi sanaa WHISKEY BLUES. Se ei voi tarkoittaa mitään paskaa. Nyt katsoin vähän tarkemmin ja klikuttelin tuota kuusituntista settiä sieltä täältä ja kuulosti siltä, että tuo pitää laittaa johonkin talteen. Tuolle soittolistalle on totisesti käyttöä ainakin minulla.

Hiirtä raahaamalla sitä viirua pitkin näkee biisin esittäjän ja biisin nimen, jos oikein tarkkaan tihrustaa. En ole asiantuntija, joten en noita tunnistanut moniakaan.

WHISKEY BLUES | Best Of Slow Blues/Blues Rock | Modern Electric Blues

[Hayabusa]

^Thänks Hippi!
Täytyy laittaa soittoon sitten joskus kun pääsee takaisin töihin. Nimistä päätellen hyvää taustapoppia.

[ROOSTER]

^Thänks Hippi!
Täytyy laittaa soittoon sitten joskus kun pääsee takaisin töihin. Nimistä päätellen hyvää taustapoppia.

^^
Kiitokset täältäkin. Kunnon bluesia ei ole koskaan riittävästi....

Ouuuuuu...mybabyleftmee....ouuu....

[Hippi]

Ouuuuuu...mybabyleftmee....ouuu....

Ouuuuuu...I woke up one morning ....ouuu.... 

Eräänlaista bluesiahan se oli kouluaikana, kun piti seisoa kuuntelemassa aamun avausta. Rexi tai uskonnon opettaja höpisi jotain opettavaista ja aika usein juttu alkoi "tänä aamuna, kun kävelin koululle...."

[Aave]

Jos on suomalainen blues-diggari eikä ole vieläkään kuullut Black Passatista, niin tässä paikkaus sivistystasoon:


Black Passat - Running on fumes

Jätkät ovat soittotaidoiltaan maailmanluokkaa; bändi on jo vanha, mutta keikkailee vahvempana kuin koskaan.

[ROOSTER]

Ouuuuuu...mybabyleftmee....ouuu....

Ouuuuuu...I woke up one morning ....ouuu.... 

Eräänlaista bluesiahan se oli kouluaikana, kun piti seisoa kuuntelemassa aamun avausta. Rexi tai uskonnon opettaja höpisi jotain opettavaista ja aika usein juttu alkoi "tänä aamuna, kun kävelin koululle...."

Tästähän alkaa bluessanoitus jo muodostua, vaikka näin:

Ouuu, mybabyleft meee, ouuu I was so sad, I drank a bottle of whiskey ouuu, hardly slept allnight ouuu

when i woke up in the moooorning, ouuu, I was still sooo sad, ouuu

when walking to school ouuu, I saw you leaving, ouuu, in a fancy car,  with my teacher ouuu....

I am so lonely...ouuuuu

Nämä on kyllä tosi hienoja. Samat teemat aina, mutta koskettavia.

[Aave]

Sattuneista syistä:

The Rolling Stones - Star Star (Starfucker)

[Hayabusa]

Pari päivää sitten oli mielestäni outo poppiuutinen.
Vuosikymmenten mysteeri on ratkennut – näin menevät Bruce Springsteenin Thunder Road -kappaleen sanat
Vaikka useinkin kuulen sanat väärin, niin tässä ei pitäisi olla mitään epäselvää: "Mary's dress sways".
Kuunnelkaa vaikka itse.

Pomo tuli mieleen, kun eilen illalla kävelin terassin ohi, jolla soi Dancing in the Dark. Laitetaan "Monica"-versio.

[Aave]

Olen myös kuunnellut viime päivinä Jane's Addictionia. Ne on todella badass.

Kappas! Itse kuuntelin pari päivää sitten todella, todella pitkästä aikaa The Lords of The New Chuchia. Bändin ensilevy kun on edelleenkin mainio, ja kestänyt hyvin aikaa. Se oli ilmestyessään myös pioneerityötä (Goottirockia, vaikkakin alkuperäisjäsenet punk-bändeistä), aivan kuten Jane´s Addictionkin oli aikoinaan Alt. rockin saralla. JA:n sain kyllä nähdäkin suuruutensa päivinä, LOTNC:iä ikävä kyllä en. Kumpikin bändi on esiintynyt matkan varrella vaihtelevin kokoonpanoin, mutta vielä myös 2000-luvun puolella.

Laittamasi kappale aiheutti nyt kuitenkin sellaisen huomion, että paljon myöhempien aikojen orkesterilla nimeltä Torche (Sludge-Metallia) on ilmiselviä vaikutteita Jane´s Addictionilta. Soundissa ja melodioissa on samaa, vaikka pääosin Torchen kappaleet ovat rankemmalla kädellä tehtyjä, ja eri genreä. Verrokiksi vaikka:

Torche - Kicking

   

[Aave]

Pari päivää sitten oli mielestäni outo poppiuutinen.
Vuosikymmenten mysteeri on ratkennut – näin menevät Bruce Springsteenin Thunder Road -kappaleen sanat
Vaikka useinkin kuulen sanat väärin, niin tässä ei pitäisi olla mitään epäselvää: "Mary's dress sways".

Täh?! Ei tässä minunkaan mielestäni ole ollut ikinä mitään epäselvää, eikä väärin kuultu sana olisi edes kielellisesti järkevä vaihtoehto. Kappaleiden väärinkuulemat ovat kyllä usein erittäin hauskoja, kuin myös niistä tehdyt tulkinnat. Klassikkona esim. Eurythmicsin Sweet dreams are made of cheese...

Mutta jos tykkää Pomosta, niin on aika hankala olla pitämättä myös engelsmannista Badly Drawn Boy. Jos ei ollut tuttu, niin suosittelen tutustumaan. Vaikka genre on kenkiintuijottelua, niin Springsteen on silti hänen suurin innoittajansa, ja kyllä se myös lyriikoissa ja monien biisiensä melodioissa kuuluu...

Badly Drawn Boy - Disillusion

[Lenny]

Laittamasi kappale aiheutti nyt kuitenkin sellaisen huomion, että paljon myöhempien aikojen orkesterilla nimeltä Torche (Sludge-Metallia) on ilmiselviä vaikutteita Jane´s Addictionilta. Soundissa ja melodioissa on samaa, vaikka pääosin Torchen kappaleet ovat rankemmalla kädellä tehtyjä, ja eri genreä.

Selkeästi ovat kuunnelleet tarkalla korvalla.

[Aave]

^
Eniten tässä huvitti se että en ollut tajunnut yhteyttä kuin vasta nyt, kun satuit laittamaan tuon vanhan JA:n biisin!

[Melodious Oaf]

Pari päivää sitten oli mielestäni outo poppiuutinen.
Vuosikymmenten mysteeri on ratkennut – näin menevät Bruce Springsteenin Thunder Road -kappaleen sanat
Vaikka useinkin kuulen sanat väärin, niin tässä ei pitäisi olla mitään epäselvää: "Mary's dress sways".

Mun mielestä noissa väärin tai eri lailla kuulemisissa näkyy hyvin niin sanottu havainnon teoriapitoisuus. Jos jostain saa päähänsä että se olisi "dress waves", voi olla vaikea kuulla sitä enää toisin tai palata johonkin esiteoreettiseen täysin avoimeen kuunteluun. Siinähän dress-sanan loppu-s naamoi sen, alkaako seuraava sana ässällä vai ei, ja erottavaksi tekijäksi jää vain aika pieni osa sanan häntää. Senhän voisi kuulla että "dress weighs", mutta ei se "dress waves" vaadi aivoilta kovin kummoista temppua. Voi miettiä vaikka Nightwishin Wishmasterista tehtyä "Hamster, a dentist" -videota. Kyse on ihan eri asiasta, mutta siinäkin näkyy se, miten voimakkaasti tietty ennakkoajatus vaikuttaa siihen, mitä kuulee.

Foneettisesti pystyy ihan selvästi kuulemaan, että se on "sways", mutta ei se nyt mikään ihme ole, että joku on sen kuullut wavesinä. Toinen klassinen väärinkuultu laini on Beatlesin "a girl with kaleidoscope eyes", joka vääntyy muotoon "a girl with colitis goes by". Onhan siinäkin pari äännettä, jotka ihan selvästi erottavat vaihtoehdot toisistaan, enkä tiedä, miten järkevä ajatus koliikkisesta tytöstä olisi siinä laulun kontekstissa.

Kai se on aika epätavallista käyttää mekosta verbiä wave, mutta ei ole minusta totta, että se olisi täysin puutaheinää tai kielenvastainen rakenne. On jopa vähän hassu ajatus, että The New Yorker katsoo ihan aiheelliseksi tehdä kysymyksestä kevyen jutun eikä mitenkään kommentoi sitä, että "dress waves" olisi kielellisesti kummallinen tai järjetön, ja silti meillä jotkut härmäläiset pystyy ihan suvereenisti vaan sanomaan, että näin se muuten on 

Ihmiset nyt käsittelee kieltä vähän miten sattuu ja aika vahvasti omien oikkujensa ohjaamana. Mutta jotkut natiivit ovat ilmeisesti mielessään päätelleet että "dress sways" olisi järjetön ja että ei mekko voi "huojua" vaan ainoastaan ihminen voi. Muun muassa tällaisella järkeilyllä on perusteltu muotoa "dress waves", missä ymmärtääkseni sen on tarkoitus olla jotain ilmavirran aiheuttamaa liikettä mekossa tai sen  kankaassa, ihan samalla tavalla kuin voi sanoa että "the grass was waving in the wind" — mutta totta kai sway, vaikka tilastollisesti aika paljon harvinaisempi verbinä onkin, voi kuvata ihan samaa asiaa.

En tiedä, vaikuttaisko tähän jollain tasolla joku sellainen että "wave" ja vähän samankailtainen "weave" ylipäätään sanoina esiintyvät joskus "dress" sanan läheisyydessä. Silloin puhutaan kyllä adjektiivista tai substantiivista, mutta tulee mieleen "wavy dress", "wave dress" tai joku sanan "weave" mekkojen kankaista puhuttassa tyyliin "(jotain) weave dress"  + muut mutaatiot (ja tässä mun törkeä oletus on että merkittävä osa amerikkalaisista ja varsinkin miehistä pystyy ihan iloisesti sekoittamaan sellaiset sanat kuin weave and wave, kun puhutaan mekoista).

Kuivakan tilastollinen ja hieman hatara analyysi tässä kohtaa, mutta mun mutu sanoo, että joku alitajuinen tilastollinen järkeily syöttäis aivoille sellaista päätelmää, että "wave" olis jotenkin todennäköisempi ja sikäli järkevämpi tai muuta sellaista. Ja nää perustelut siitä, miksi se on myös sisällöllisesti tai merkityksen puolesta parempi vaihtoehto om mielen tuottamaa selitystä siihen alitajuisen prosessoinnin päälle, jolloin se selitys lähinnä perustelee tai tukee jotain ihan muista syistä tehtyä vaistonvaraista tulkintaa.

Veikkaisin että tollanen on aika tavallista kielen prosessoinnissa kaikilla, itseni mukaan lukien. Ei puheen kuuleminen eikä myöskään sanojen ja rakenteiden tuottaminen ole ihan niin viileän rationaalista kuin haluaisi uskoa. Prosessin tietoiselta harkinnalta piiloon jäävät ja hieman hämmentävätkin puolet tulevat vain parhaiten näkyviin silloin, kun jokin menee tarpeeksi näkyvästi ja huomiotaherättävästi pieleen  

[Aave]

Kai se on aika epätavallista käyttää mekosta verbiä wave, mutta ei ole minusta totta, että se olisi täysin puutaheinää tai kielenvastainen rakenne. On jopa vähän hassu ajatus, että The New Yorker katsoo ihan aiheelliseksi tehdä kysymyksestä kevyen jutun eikä mitenkään kommentoi sitä, että "dress waves" olisi kielellisesti kummallinen tai järjetön, ja silti meillä jotkut härmäläiset pystyy ihan suvereenisti vaan sanomaan, että näin se muuten on 

Jos tietäisit suomalaisten koulujen keskimääräisen kieltenopetuksen tasosta verrattuna tavan yhdysvaltalaiskouluihin niin tietäisit samalla, että Suomen lukioissa opetus on tasolla, mitä se on Yhdysvalloissa vasta yliopistoissa. Sepä se pointti onkin, että Suomen peruskoulun ja lukion läpikäynyt härmäläinen saattaa osata helpostikin parempaa ja huolitellumpaa englantia, kuin joku tavan jenkki. Yleissivistyksen kohdalla tasoerot ovat aivan omaa luokkaansa ja olen eräänkin kerran todennut, että pelkän peruskoulun Suomessa käynyt täkäläinen "juntti" on silti sivistyneempi, kuin monissa länsimaissa lukion käynyt.

Näin ollen ei pitäisi olla mikään ihme, että kyllä Suomessa löytyy hyvin myös englannintajua. "Sway" kuvaa sivuttaisliikkeistä heilahtelua, "Wave" on sananmukaisesti aaltomaista (Ylhäältä alas ja alhaalta ylös -liikettä). Mekko ei laulussa varsinaisesti "aaltoile" sivuttain, mutta esim. hiukset voivat kyllä myös aaltoilla. Kappaleen asiayhteydessä väärin kuultu sana ei toimisi yhtään, ja herättäisi ihan erilaisen mielikuvan - siis ylhäältä alas ja alhaalta ylös -liikkeen.

Moni lukiolaisista kavereistanikin oli vaihtovuoden Jenkeissä. Joka iikka oli palatessaan äimistynyt siitä, miten alkeellisia asioita siellä paikallisissa lukioissa äidinkielentunneilla vielä läpikäytiin.


Lisäys: Olen suorittanut yliopistossa myös kolme akateemisen englannin kurssia, kaikista 5/5. En minä ole siltäkään osin mikään tavan härmän jätkä. Minulle eivät kaltaisesi kielen eunukit vittuile - koittaisit nyt vain itse kirjoittaa ensin edes jotain julkaisukelpoista (Omakustanteita ei lasketa), rupatellaan sitten lisää.