Jukebox

[Hippi]

^ Mitä tarkoittaa tuo "California Blue" Roy Orbisonin kappaleessa? Jotakin naista? Taivasta? Mitä...?

Hayabusa jo vastasikin, mutta Califormian blue on myös tietyn värisävyn nimi, jota sanallisesti on kuvattu näin A deep, mesmerizing sapphire with the slightest glint of green.

Tuohan hyvinkin on merellinen sävy tietynlaisessa valaistuksessa ja siinä mielessä voisi olla vähän täsmällisempi ja konkreettisempi kuin pelkkä kaiho tai ikävä. Laulun lopussahan toistetaan "Still missing you, California blue".

Mutta mistäpä näitä sanoittajan tuntoja oikein voisi selvitellä

Blue on kyllä sellainen mystinen sana laululyriikassa, että sille varmaan voi kukin keksiä minkä tahansa selityksen.
Tässä Kirkan versiossa sitä ei ole edes yritetty kääntää, mikä lienee ihan hyvä ratkaisu. Laitoin Googlekääntäjään alkuperäiset sanat, ja estoitta se käännettiin siniseksi. Laulussahan laulaja on kaipuun kourissa ja ajattelee kuollutta äitiään ja haluaisi vielä tarttua äitinsä käteen ja pyytää anteeksi.

[Norma Bates]

Nuorena kuuntelin Hectoria, sitten se vaan jotenkin jäi. Nytpä selvittelin mikä on yhden suosikkibiisini, Kadonneet lapset, alkuperäinen versio. Se on tämä:

En tiedä olisinko koskaan tykästynyt tuohon. Vaikeahan sitä nyt on tietää, kun aivot on esiohjelmoitu Hectorin coveriin.

[Brutto]

^ Mitä tarkoittaa tuo "California Blue" Roy Orbisonin kappaleessa? Jotakin naista? Taivasta? Mitä...?

Hayabusa jo vastasikin, mutta Califormian blue on myös tietyn värisävyn nimi, jota sanallisesti on kuvattu näin A deep, mesmerizing sapphire with the slightest glint of green.

Tuohan hyvinkin on merellinen sävy tietynlaisessa valaistuksessa ja siinä mielessä voisi olla vähän täsmällisempi ja konkreettisempi kuin pelkkä kaiho tai ikävä. Laulun lopussahan toistetaan "Still missing you, California blue".

Minäkin kuvittelisin sen tarkoittavan enemmän taivaan ja meren väriä kuin pelkkää tunnetta. Laulaja laulaa ettei aurinko paista ja koko yön sataa, kaukana Kalifornian sinisestä.

[Hayabusa]

Minä tosiaan tulkitsen, että "blue" tarkkoittaa kokonaisvaltaista mielentilaa, johon liittyy aika, paikka ja ihmiset. Ikimuistoinen hetki, joka ei koskaan palaa.

[Hippi]

Tästä tulikin naisten päivä ja ensinnä Kelly Clarkson, ensimmäisen American Idols voittaja vuodelta 2002. Kelly on yksi niistä harvoista Idols voittajista, joista on tullut ihan maailmallakin isoja tähti ja on tehnyt yhä jatkuvan uran, nyt siis jo yli 20 vuotta. Itse en tuota ensimmäistä kautta seurannut, mutta finaali tuli nuorimmaiseni houkutuksesta katsottua. Kiva kantrihenkinen äänihän Kellyllä on, vaikka wiki sanoo tyylilajikseen pop, rock. Tässä itselläni on jo hetken soinut Kellyn Best Of -kokoelma, sillä eihän häntä täällä ole kuulut juurikaan. Myöhemmät ja etenkin viimeisimmät naispuoliset Idolsit ovat olleet lähinnä huutokilpailun voittajia. Kuvaavaa nykymaailmalle on, että Suomessakin Kellystä on uutisoitu lähinnä kamppailua painonsa kanssa eikä musiikillisista ansioistaan. Hmmm pakko sanoa, että ihan tykkään tätä Kellyä kuunnella, mikä on kyllä poikkeavaa. Vähemmän kuuntelen naislaulajia.

Sitten toisena yksi kovimpia naislaulajia ikinä, Barbra Streisand. Wikin mukaan hänen aktiiviuransa jatkuu edelleen, eikä kai yksin laulajana, sillä listalta löytyy aulaja, lauluntekijä, näyttelijä, kirjailija, elokuvatuottaja, ohjaaja, käsikirjoittaja, joiden ohessa hän on ollut myös yhteiskunnallisissa asioissa aktiivinen. Minulla oli mielikuva, että juuri Streisand olisi kärsinyt niin pahasta lentopelosta, että siksi hän ei olisi juurikaan kiertueita tehnyt. En kyllä löytänyt tuolle vahvistusta. 

Oikeasti on nyt vaikea valita, mitä yksittäisiä biisejä soittaisin, joten tuossa nyt pari kovinta rakkauslaulua ikinä ja poikkeuksellisesti vielä kolmantena kokoelma, jonka alussa on juuri nuo kaksi, mutta hyväähän ei tule koskaan liikaa

[Hayabusa]

[Hippi]

Päivän synttärisankareihin kuuluu vielä Hootersien Rob Hyman, rock singer-songwriter, keyboardist, melodica and accordion player. Hooters on minulle ollut aina vähän outolintu. Nimen kuultuani joku himmeä lamppu syttyy, mutta ei tule kyllä mitään selvää mielikuvaa, mutta heti kun biisi alkaa, niin tulee "Ai niin, olisihan tämä pitänyt muistaa ja tietää." Ja nyt kun selailin noita biisejä, niin onhan siellä hemmetin monta tuttua ja soundi on todella tunnistettava.

Tässä pari pari varmaan tunnetuinta, joskin se 500 mailia on Hootersillakin. Olisikin kiva joskus lähteä penkomaan, monenko eri esittäjän tuotoksia tuosta biisistä löytyy.

Pitää nyt vielä paljastaa nolo juttu. Olen jostain kumman syytä ollut käsityksessä, että Hoosters olisi saksalainen bändi, mutta kai goolgea on uskottava, kun se väittää amerikkalaiseksi   

ps. tässä samalla pieni ruikutuksenpoikanenkin. Nyt kun tuolla käkättilmellä saa nämä biisit upotettua kätevästi, niin eipä kyllä ole kätevää enää löytää jotain biisiä tai esittäjää, jos ei niitä erikseen kirjoiteta auki viestiin.

[Hippi]

Koska en ole Jazz-ihminen ollenkaan hyppään tänään nimekkäimmän syntymäpäivätähden, Ella Fitzgeraldin, yli ja jätän hänet jollekin asiaan paremmin vihkiytyneelle. Sen sijaan aloitetaan tänään minulle todella Isolla Nimellä, Albert King. Albert syntyi vuonna 1923 ja kuoli joulun alla 1992. Jo nulikkana hän oppi soittamaan kitaraa, (mutta ei koskaan lukemaan) ja nuorena alkoi kuljeksia ammattilaisten bändeissä, kunnes kohtasi oikeat ihmiset ja oma levytysura lähti alkuun vuonna 1962 ja jatkui keskimäärin albumi vuodessa tahtiin aina kuolemaan asti. Kuoleman jälkeenkin on vielä postuumisti julkaistu toistakymmentä erilaista kokoelmaa. Albert King on yksi eniten soittamiani suoratoistopalvelusta. Bluesiahan voi kuunnella missä tahansa fiiliksissä. Mitään yksittäistä biisiä on kyllä ihan mahdoton valita.

Ekana on nyt jonkun valitsemat Best of -biisit, joka kestää noin tunnin, jos on automaatti päällä.

Kuten hiljattain tuli jonkun muun artistin yhteydessä mainittua nämä blueshemmot ovat tykänneet harrastaa kimppakivaa ja erilaisia kombojuttuja heiltä löytyy paljon.  Pistänpä sellaisen toiseksi, missä Albert on Stevie Ray Vaughanin kanssa studiosessiossa 1983. Välissä on hauskaa höpinää ja molemmat on esillä niin laulussa kuin kitarasooloissakin. Herkullista

Tämän jälkeen tuntuu aika tyhjältä valita joku muu, joten katsotaan myöhemmin, sillä parikin tietämääni oli listalla, mutta ei oikein sovi näihin fiiliksiin.

[Muisto Keijo Kullervo]

Hectorin sanoin:

https://www.youtube.com/watch?v=owLJQ5j978U

Muisto

[Norma Bates]

Memory onkin yksi niistä teini-iän suosikeistani jotka olin kokolailla unohtanut. Mistäköhän johtuu, että on jäänyt sellainen mielikuva että Streisandia on pilkattu erityisen paljon? Sukupuolesta? Juutalaisuudesta?

Toinen nuoruuteni hitti:

[Hayabusa]

Sen sijaan aloitetaan tänään minulle todella Isolla Nimellä, Albert King. Albert syntyi vuonna 1923 ja kuoli joulun alla 1992. Jo nulikkana hän oppi soittamaan kitaraa, (mutta ei koskaan lukemaan) ja nuorena alkoi kuljeksia ammattilaisten bändeissä, kunnes kohtasi oikeat ihmiset ja oma levytysura lähti alkuun vuonna 1962 ja jatkui keskimäärin albumi vuodessa tahtiin aina kuolemaan asti. Kuoleman jälkeenkin on vielä postuumisti julkaistu toistakymmentä erilaista kokoelmaa. Albert King on yksi eniten soittamiani suoratoistopalvelusta. Bluesiahan voi kuunnella missä tahansa fiiliksissä. Mitään yksittäistä biisiä on kyllä ihan mahdoton valita.

Albert King teki vaikutuksen myös erääseen Pekkaan. Jopa niin, että tämä otti taiteilijaetunimekseen Albertin. Aikamoinen kitaravirtuoosi Pekasta tulikin. Cisse Häkkisen sanoin: "Järvinen on kuningas!"

[Kopek]

MKK antoi linkin Hectorin kappaleeseen "Palkkasoturi". Siitä tuli mieleeni, että Hector oli suosikkini suomalaisista esiintyjistä 1970-luvun loppuvuosina, jolloin sain kaveriltani lainaksi joitakin hänen levyjään. Minusta Hector oli laulajana hyvä, ja kun vielä lauluista monet olivat hänen omaa tuotantoaan, pidin häntä aika kovana tekijänä.

Jos jokin noiden aikojen esityksistä pitäisi valita, kai se olisi "Hannikaisen Baari". Siinä on letkeän nostalginen meininki. Erikoiset sanat antavat siihen vielä oman mausteensa. Miltähän se kuulostaisi englanniksi laulettuna? Ajattelin joskus, että eihän näin hyvä sävelmä voi olla suomalainen, joten käännösiskelmähän sen on oltava. Mutta kyllä se Hectorin tekemä näyttäisi olevan. On tietysti muitakin hyviä, mutta joku oli valittava.

Olen tainnut kerran bongatakin tämä laulajan. Siitä on vierähtänyt jo muutama vuosi. En yleensä ajanut polkupyörällä pitkiä matkoja, mutta joskus innostuin ajelemaan vähän kauemmaksi. Eräällä tällaisella reissulla näin erään Esso-huoltoaseman pihassa keikkabussin, josta tulivat mm. Anki ja Hector. He menivät muiden bussista tulleiden kanssa huoltoaseman baariin.

Tarkoitukseni ei ollut esitellä Hectorin musiikkia vaan antaa linkki Bilboardin luetteloon suosituimmista Abban esityksistä. No, kai sen linkinkin voin samalla antaa, kun se on tässä hollilla.

https://www.billboard.com/music/music-news/abba-songs-best-hits-list-7882107/

[Hippi]

Luulin jo,että yhtään tuttua nimeä ei ekalta listalta löydy, mutta löytyi ihän sieltä Duane Eddy, joka ihme kyllä on vielä hengiissä 86-vuotiaana. Monethan näistä vanhoista löydöksistä ovat jo edesmenneitä. Hänestä on todella niukat tiedot wikissä, joten hänen aktiiviuransa lienee jäänyt jonnekin 60-luvuun hämäriin. En minäkään muista hänen soittoaan kuulleeni kuin jossain radion erikoisohjelmassa. Veljeni (kuuluisasta) oudosta levykokoelmasta Eddyn levy kyllä löytyi ja nulikkavuosina sain ensikosketuksen tuohon mielestäni ainutlaatuiseen ja erikoiseen soundiin.

Laitoin tuohon koko albumin ja jos ei malta kuunnella pitkästi kannattaa hypätä pari minuuttia eteenpäin toiseen biisiin jossa se omaleimainen soundi pääsee paremmin oikeuksiinsa.

Johonkin 60-luvun alkuun sijoittuu myös toinen päivänsankari, Bobby Rydell, jos otsakiehkuran perusteella pitäisi arvata. Myös biisien pituuden on tanakasti max kahden ja puolen minuutin mittaisia, kuten tuohon aikaan taisi olla tapana. Levytysura ja suuri kuuluisuus jäi lyhyeksi, vaikka hän keikoilla kiersi myös myöhemmällä iällä. Tyylisuunnaksi wiki kertoo Traditional pop, doo-wop. Tuon kokoelman biisilistalla on kyllä useita tuttuja nimikkeitä, mutta onko ne tulleet Bobbyn laulamana tutuksi vai jonkun muun. Veikkaan jälkimmäistä.

[Brutto]

Oma suosikkini Hectorilta on Tuu takaisin

[Hippi]

^
Enpä tuotakaan ollut koskaan kuullut. Luulenpa, että Hector on yksi niistä monista, jolla olisi paljon laajempi tuotanto, kuin mitä radiosoiton perusteella voisi arvatakaan. Radioon on poimittu Hectorin tuotteliaalta uralta pitkin matkaa ne suurimmat hitit. Tekisi varmaan hyvää kuunnella varmaan enemmänkin sieltä hittien takaa. Niitä hittejä tosiaan olen monia jo tarpeeksi saanut kuulla. Pari kuitenkin on sellaista, jotka ei kulu kuuntelemalla. Toinen on Palkkasoturi ja toinen on Laura.

Myös monofilharmoonikko on biisi jonka aina pysähdyn kuuntelemaan laulun tarinaa