Lusikka sopassa ja haarukka herkkupalassa, muttei veitsi suussa (eihän?!)

[ROOSTER]

... ainakin olen pyytänyt sirkkelöimään potkan reilun sentin paksuisiksi viipaleiksi.

Ostaessani lempilihakaupastani potkaa pyydän usein halkaisemaan sen kahtia. Puolpotka uunissa ylikypsennettynä on mainiota särvintä haarukoida. Kokopotka on liikaa kerralla valmistettavaksi.

Kerran kävi niin, että kun myyjä pyynnöstäni kävi sirklaamassa ja palasi takaisin, pyysin vielä porsaan sydämiä. Niinpä hän joutui palaamaan tuotanto-osastolle ja onkin sen jälkeen muistanut ystävällisesti tiedustella, haluanko vielä jotain muuta: Sydämiä, porsaanposkia, munuaisia, naudanmaksaa, kateenkorvaa...?

[Hippi]

^
Minulla kuuluu sydämet ihan vakio-ostoksiin. Jotkut laittaa sitä Karjalanpaistiin, mutta meillä sydämet menee kissoille. Osaksi juuri sydänten vuoksi olen joutunut vaihtamaan ruokakauppaa, sillä K-suppari keksi pestä, kuivata ja pakata ne kaasuun - eli pilasivat kaikki aromit. Prismassa sen sijaan saa mehevän verisiä sydämiä umpiopakattuna ja kaiken huipuksi vielä kaksi euroa halvemmalla kilohinnalla.

[ROOSTER]

... meillä sydämet menee kissoille. Osaksi juuri sydänten vuoksi olen joutunut vaihtamaan ruokakauppaa, sillä K-suppari keksi pestä, kuivata ja pakata ne kaasuun - eli pilasivat kaikki aromit. Prismassa sen sijaan saa mehevän verisiä sydämiä umpiopakattuna ja kaiken huipuksi vielä kaksi euroa halvemmalla kilohinnalla.

Meillä taas riippuu tilanteesta kumpi saa enemmän, sydän on mainiota lihaa - ei luita, ei rasvaa. Yleensä ostan sydämiä sidosryhmän jäsenen kissalle, oma ei syö brutaalia raakalihaa ollenkaan, vaan ainoastaan teollisia valmisteita. Kuivia nappuloita ja liemet pussiruuista. Se on vähän höpö.

Nuo kissalle menevät sydämet leikkaan Fiskarsin monitoimisaksilla pieniksi viipaleiksi ja laitan pakastepussiin annoksina. Kierrän ja solmin pussin aina annosvälein niin että lopputulos muistuttaa nakkimakkarajonoa. Siitä aina yksi pötkö sulamaan edellisenä päivänä, niin ei tarvitse kovin usein ähräillä veristen sydämien kanssa mayatyyliin.

Kissoilla on ilmeisen tarkka hajuaisti lisä- ja säilytysaineisiin. Sekin kissa mille sydän kelpaa syö kissanruokapussillisenkin vasta kun tarjoamisesta on tunti kulunut ja suurimmat hajut haihtuneet - kaikki laadut eivät toki maistu koskaan.

Myös valmiiksipakatusta makkarapaketista se ei suostu syömään ensimmäistä tai viimeistä siivua, lienee liikaa astian makua. Jos ihmisillä olisi puoliksikaan kissan hajuaisti niin vain murto-osa eineksistä kelpaisi kenekään syötäväksi.

[kertsi]

Keksikääs, mihin voi hukata liki täyden miso-purkillisen? Sitä voi korkean suolapitoisuuden takia laittaa vain muutama tl tai rkl kerrallaan (riippuu varmaan misostakin). Tuo umamin makua. https://en.wikipedia.org/wiki/Miso

Viimeksi missälie tilapäisessä mielenhäiriössä kokeilin misoa itselleni uuteen reseptiin, ja jossa misoa ei mainittu, suolan ja kasvisliemikuution korvikkeena. Ei hyvä juttu ollenkaan. Jos tekee ensimmäistä kertaa yhtään mitään, olisi paree seurata tarkasti reseptiä, jotta tietää, miltä ruoan olisi tarkoitus maistua.

Kokeilemani resepti oli tämä:
Kaalipihvit (kotikokki)

1   iso sipuli   
130 g   voita   
750 g   keräkaalia   
70 g   siirappia   
2 tl   yrttisuolaa   
3 dl   vettä   
1   kasvisliemikuutio   
1 rkl   paprikajauhetta   
1 tl   mustapippuria   
1 dl   korppujauhoja   
2   kananmunaa   
½ dl   makeaa chilikastiketta   

Tuossa reseptissä oli sekä siirappia että thai sweet chiliä, ja "pihvitaikinasta" tuli vähän öklöä. En tiedä, tuliko öklöys liiasta imelyydestä vaiko misosta, savupaprikasta, provencen yrteistä, vaiko näiden yhdistelmästä. Lopulta pitkän säätämisen jälkeen "pihvi"taikinasta tuli melko ok-makuista, ja uunissa paistetuista pihveistä myös.

Paistoin silputun sipulin voissa. Lisäsin vettä mukillisen, ja pilkotun pienen keräkaalin (tai no, 3/4 siitä). Kansi päälle ja keittämistä. Jossain välissä lisäsin lisää vettä, ja savupaprikaa (olisi pitänyt olla tavallista paprikaa). Keittelin ehkä varttitunnin. Maistoin, siirsin toiseen isoon metalliastiaan jäähdyttääkseni taikinan, ja aloin säätämään (lisäsin jotain, maistoin, lisäsin jotain jne.). Lisäsin chiliä, valkosipulia, parmesaaniraastetta, provencen yrttejä, ja ehkä muutakin, mitä en nyt muista. Ja lopuksi tuskastuneena raastoin vielä kokonaisen kesäkurpitsan joukkoon, ja lisäsin tetrallisen kidneypapuja. Lopuksi lisäsin 4 kananmunaa (ehkä liikaa). Paistoin uunipellillä levittämällä koko ison taikinan pellille, ja lastalla tekemällä ruutuverkoston.

Ihan syötäviä pihveistä tuli sitten lopulta. Olin mielissäni, kun useamman viikon jääkaapissa ollut kaali tuli käytettyä, ja vähän misostakin.

Tuon kanssa kokeilin niin ikään ensimmäistä kertaa italialaisia uunissa paahdettuja kurpitsan siivuja. Kurpitsakin oli ollut jo viikkoja jääkaapissa.

Pohjalle uunipellille leivinpaperin päälle sipulirenkaita, jotka maustetaan pippurilla (ihan vähän suolaakin laitoin). Kurpitsasta poistetaan siemenet ja se leikataan palasiksi ja laitetaan sipulien päälle. (En muista pitikö kuoria, enkä viitsi tarkistaa, mutta itse en kuorinut.) Päälle valutetaan oliiviöljyä. Maustetaan chilillä, pippurilla (ja suolalla - itse käytin kitsaasti). Kypsyvät aika nopeasti. Kun kurpitsa otetaan uunista pois, päälle pirskotetaan balsamicoa. Tämän unohdin, ja maku ei ollut häävi. Balsamico siis on tässä tärkeä.

Puolet uunikurpitsasta laitoin jäähdyttyä syrjään, kun satsi oli niin iso. Laitoin pakastuspussiin, ja tänään laitan pakkaseen. Sitä voi sitten myöhemmin lisätä keittoihin yms., ja jopa sämpylöihin. Eli on yksi tapa huijata itseään syömään enemmän kasviksia.

[kertsi]

Myös valmiiksipakatusta makkarapaketista se ei suostu syömään ensimmäistä tai viimeistä siivua, lienee liikaa astian makua. Jos ihmisillä olisi puoliksikaan kissan hajuaisti niin vain murto-osa eineksistä kelpaisi kenekään syötäväksi.

Eräs exäni on sairastanut koronan, ja hänen hajuaistinsa ei ole (vielä) palautunut. Hän on sitä mieltä, jos minun hajuaistini menisi, olisi se menetys ihmiskunnalle. Hän siis tykkää tekemästäni ruoasta, ja olin kovin otettu moisesta kohteliaisuudesta. Silloin kun styylasimme, hän kehui tekemiäni intialaisruokia paremmaksi kuin läheisen ihan kelvollisen intialaisen ravintolan ruokia.

[ROOSTER]

Myös valmiiksipakatusta makkarapaketista se ei suostu syömään ensimmäistä tai viimeistä siivua, lienee liikaa astian makua. Jos ihmisillä olisi puoliksikaan kissan hajuaisti niin vain murto-osa eineksistä kelpaisi kenekään syötäväksi.

Eräs exäni on sairastanut koronan, ja hänen hajuaistinsa ei ole (vielä) palautunut. Hän on sitä mieltä, jos minun hajuaistini menisi, olisi se menetys ihmiskunnalle. Hän siis tykkää tekemästäni ruoasta, ja olin kovin otettu moisesta kohteliaisuudesta. Silloin kun styylasimme, hän kehui tekemiäni intialaisruokia paremmaksi kuin läheisen ihan kelvollisen intialaisen ravintolan ruokia.

Taito valmistaa maittavaa ruokaa on sellainen lahjakkuus jota soisi arvostettavan paljon enemmän. Se tuo iloa ja helpotusta.

[Amore]

Vihoviimeinen kinkkusiivu on tullut uunista ulos - kinkkurullana kuten eilenkin, mutta tällä kertaa käytin siivun sivelyyn piripirin tilalla srirachaa ja täytteessä tuoretta ananasta tomaatin sijasta (sisällä myös sipulia kuten eilenkin). Lisäksi uunissa valmistui lohkoperunoita, jotka puolestaan saivat syötäessä selkäänsä peston jämän. Salaatin virkaa toimitti pirtsakka porkkanaraaste, jonka kastikkeena oli tuorepuristettua appelsiinimehua.

Jälkiruuaksi tuoretta ananasta, itse tehtyä mansikkakiisseliä (sisältää rommia) ja vaniljarahkaa. Pinnalle pirskottelin suklaavohvelimurua ja murennettua marenkia.

Ruuan päälle raikas punaviinipohjainen sangría-tyyppinen juoma (viiniä + sitruunasoodaa + sitruunamaustettua kivennäisvettä).

Viime vuosi on nyt siivottu jääkaapista, tiskit tiskattu ja keittiöpyyhe vaihdettu puhtaaseen. Nyt ollaan niin valmiita uuteen vuoteen kuin vain mahdollista. Ja kaiken tämän ehdin ajoissa ennen h-hetkeä. Hyvin on asiat!

[Hippi]

Jos pakastekalaa ei olisi keksitty, niin tuskin ollenkaan söisin kalaa. Olen kokeillut nyt erilaisia kalapuikkoja ja paneroituja filepihvejä. Noissa aika tavallista tuntuu olevan, että kuorrute tirsuaa rasvaa ja kuorrutteen ja kalan suhde on pielessä. Kalaa niissä tuntuu olevan kovin vähän. Nyt löytyi poikkeus:



Ohjeen mukaan nuo pitäisi tehdä uunissa, mutta ehdin ne laittaa pannulle ennen ohjeen lukemista. Uunia tarjottiin varmaan siksi, että nuo olivat aika paksuja, mutta hyvin onnistui pannulla. Laitoin hiukkasen voita pannulle ja kun pannu oli kunnolla kuumentunut, pienensin lämpöä, ettei kuorrutteet pala. Lasikannella pidin lämpöä pannulla, joten pihvit sulivat ja kuumenivat nopeammin kuin ohjeen mukaan uunissa 20 minuuttia kuumennettaessa. Kääntelin pihvejä pariin otteeseen.

Maku oli erinomainen ja kalaa oli kuorrutteen alla niin paljon, että sen kalaksi tunnisti.
Maistui myös kissalle.

[Xantippa]

Tämän loppiaisen juttu on ollut "Hyvää ruokaa, Nykyaikaisen kodin keittokirja", kustantaja Tammi, Helsingissä vuonna 1955.

Perusjutut ovat kyllä hanskassa, mutta välillä sitä netin kautta sotkeentuu asiasta. Esimerkiksi unohtaa, että ei Lindströmin pihveihin oikeasti kuulu mausteena kuin suola ja valkopippuri, kaprismarjat ja suolakurkku silputtuna. Sekin oli unohtunut, että alkuperäisen Skageniin tulee myös valkopippuria ja dijon-sinappia.

Muuten kirjaa luki kuin jännityskertomusta, kun jauhelihamureke alkaa sanoilla: ota liha lämpimään ja poista kalvot.

Kirjalla on nostalgia-arvoa senkin vuoksi, että sen on aikanaan anoppi laittanut miehen mukaan ja etusivulla on pienen pojan käsialalla raapustettu: S. 389 kääretorttu. Ettei tartte joka kerta hakea.

Onnistui näillä ohjeilla niin skagenit kuin pihvit.

T: Xante

[MrKAT]

Kuulemma Royal on äskettäin uudistunut mutta huonompaan suuntaan, isompi pakkaus jne. Esim. Maria Pettersson:
Alkuperäinen Royal: todella hyvää.
Uusi Royal: halvan joulukalenterisuklaan makuista sokeroitua pahvia, 0/5, älä syö.

Mutta tuo "alkuperäinenkin" viime vuosien Royal oli kyllä "halpaa tahnaa" verrattuna lähes alkuperäiseen vuosia tai vuosikymmen pari sitten olleeeseen rommi-rusina-kaksikerros-Royaliin. Se oli kuninkaallista se!  (Kaiholla muistelen.)

[Hippi]

Juu, vanha uutinen https://kantapaikka.net/index.php/topic,161.msg115166/topicseen.html#msg115166
Kuten tuolla mainitsen, niin makuvalikoimasta vietiin juuri ne, mitä tuli joskus ostettua, joten ostamatta jää kokonaan nyt.

[Hippi]

Tein pitkästä aikaa sekavihannesmuhennosta, jota joskus tein itselleni aika usein käytettäväksi perunan sijasta.



Pussillisen voi nopeasti esilämmittää mikrossa niin, että sulatteluun kattilassa ei mene turhaa aikaa ja sitten sulaneet vihannekset kattilaan. Mausteita ripottelin: valkopippuria, paprikajauhetta, suolaa, Poppamiehen Garlig Rub'ia hiukan. Sekoitin hiukan vehnäjauhoja rasvattomaan maitoon ja hujautin edellisten perään kattilaan ja lirautin maitoa sen verran, että vihannekset melkein peittyivät. Kuumensin seoksen kiehuvaksi, jolloin suurus sakeuttaa koko komeuden muhennokseksi. Jätin kattilan ihan pienelle lämmölle hautumaan kannan alla hetkeksi, kun valmistelin muuta lautaselle tulevaa. Pari kertaa pyöräytin seosta.

Yhdestä pussillisesta tulee minulle kaksi annosta, mutta nälkäisempi voisi pistellä annoksen kerrallakin.

Muhennos sopii mainiosti nakkien tai jauhelihapihvin kyytipojaksi. Ei ehkä mikään juhla-ateria, mutta erinomainen pikaruoka arkipäivään

[Xantippa]

En tiedä, olenko jo mainostanut, mutta olen löytänyt ainoan valmisruuan, josta pidän ja jota ei ole tarpeen tuunata lainkaan. Jos haluaa, voi tehdä vähän ruokaisampaa vielä lisäämällä jauhelihaa tai minuuttipaistia (vai mitä ne lihansuikerot ovat): Lidlin Chili con carne.

Keltainen säilyketölkki, jossa on runsaasti maissia, papuja ja mausteita. Toimii joka kerta, lihalla jatkettuna syömme siitä ainakin pari kertaa, eli tulee reilusti 4 annosta. Tuoreen maalaisleivän kanssa tosi hyvää, harvoja asioita, jonka kanssa minulle maistuu vaalea leipä.

T: Xante

[Kopek]

Täytyypä kokeilla. Kumma, kun en ole huomannut. Kokeilen mielellään kaikenlaista. Lidlin tuotteissa tahtoo olla vain se vika, että kun minä keksin niitä käyttää, ne vedetään myynnistä. No, sattumaa tietenkin vain.

Jos valmisruuista puhutaan, niin parhaillaan on uunissa Lidlin "Vegan" pakastepizza. Se maksaa vain pari euroa. Tyyppi on "Verdura". Siitä toisesta saan allergisia oireita.

Nappaan silloin tällöin kännykällä kuvan lautasesta, mitä siinä nyt onkin. Tässä näyttäisi olevan vihanneksia ja soijasta tehtyä jotain. Kuva parin viikon takaa.

[MrKAT]

Joulun jälkeen Tokmannista ostin tämän näköisen belgialaisen tryffelirasian 0,97€:lla (-50% alehintaan siis).

Ne tryffelisuklaat vie kielen mennessään. Nam nam!:D

Sen sijaan Tokmannista ostamani Brunbergin nougat tryffelisuklaa-rasia (n. 5€ josta ½ hintaan 2,5€:lla) oli yhtä tyhjän kanssa. Tryffeliä tuskin tunnisti, perustahmeaa suklaata. (Ellei syy ollut tuo nougat?)

Onneksi ostin belgialaisia 3 rasiaa, 1 niitä jäljellä vielä.