Lusikka sopassa ja haarukka herkkupalassa, muttei veitsi suussa (eihän?!)

[kertsi]

Leivonnasta puheenollen. Olen tehnyt pikaleipää eli leipälättysiä paistinpannulla.
Viimeisin kokeiluni ei kyllä pelittänyt. Pääasiallinen aines oli täysjyväruisjauho. Lättyset jäivät jotenkin raa'aksi, tahmeaksi, vaikka niitä kuinka olisi paistanut. Älkää siis kokeilko tätä kotona!

Paremmin pelittää graham, ohra jne..

Ensimmäisenä käytin leivän kuiva-aineseosta leipälättysiin. Seos jäi yli, kun käytinkin siitä vain puolet leipään. Siinä oli mm. ruismaltaita ja ruisleseitä ja sämpyläjauhoja.

[kertsi]

Mannaryyneistä minulle tulee ensimmäisenä mieleen vispipuuro. Sen mausteena kokemukseni mukaan voi käyttää mitä hyvänsä marjamehuja ja niin kuin olen kertonut, jopa pöristimellä hienonnettua aprikoosia, joka on riittävän voimakasmakuinen hedelmistä. Valmis puuro kestää kyllä useamman päivän jääkapissa, joten sitä voi tehdä isompikin annos kerralla. Mutta ihan hyvää se on jonkun mehukeitonkin kanssa. Mehukeiton kanssa kylmänä syötäväksi tarkoitetunkin puuton vispaisin ainakin jonkin verran, niin ei ole liisteristä jäähdyttyään. Siihen voisi laittaa vaniljasokeria hiukan mausteeksi.

Loistava vinkki tuo vispaaminen! Liisteriä siitä tosiaankin muuten tulee.

Ja vaniljakin on loistava idea. Minulla on vaniljauutetta, joka sekin menee puolen vuoden sisällä vanhaksi, joten hertsulilei, sitähän sitten laitan vispipuuroon.

Raportti.
Ne olivatkin tavan mannaryynejä, ei täysjyvä. Siitä syystä tälläsin puuroon loppuvaiheessa veteen sekoitettua psylliumia, siinä on paljon kuitua kai. Lisäsin puuroon sokeria, ja pitkin hampain vähän suolaakin.

Tämä olikin oiva tapa päästä eroon myös pakastetuista viinimarjoista. Lisäsiin niitä puuroon loppuvaiheessa. Valmiiseen puuroon laitoin kylmäpuristettua vaniljauutetta ja viinimarjamehutiivistettä, joka on jo ajat sitten mennyt vanhaksi, mutta maistuu ihan hyvältä, eikä ole homeessa. Vaniljauute toimii loistavasti tuossa! Todella hyvä vinkki, Hippi.

Oli vähän kuohukermaa, ja sitä riitti noin ruokalusikallinen per lautasellinen vispipuuroa.

Ja olipahan hyvää, varsinkin kun lounaalla ei juurikaan ollut hiilareita. Santsasin.


(Koska vähän pelkään, että näin hapan jälkkäri saattaa aiheuttaa närästystä, en taida uskaltaa illemmalla laittaa jauhelihapadan kanssa tomaattimurskaa ja sipulia.)

[Hippi]

Muistatko vielä nämä 12 arkiruokaa, jotka ovat lähes kadonneet suomalaisten lautasilta?
Kuinka elävästi muistat vielä nämä takavuosien arkiherkut?
Jutussa on kommentoitu kutakin ruokaa ja alla on vain omat kommenttini noista.

1. Lauantaimakkara
Sitä syötiin lapsuuskodissa paljon ja nuorena aikuisenakin vielä jonkin verran, mutta nyt ei ole tullut vuosikymmeniin ostettua. Lauantaimakkarasta tehtiin makkarakupit -niminen ruoka. Noin sentin paksuinen viipale paistettiin kuorineen, jolloin se kupruuntui kupiksi. Kuppi täytettiin esimerkiksi vihannesmuhennoksella.

2. Herne-maissi-paprika-risotto
Käytössä edelleen. Sulatettuna, mutta ei lämmitettynä esimerkiksi porkkanaraasteen joukkoon, mutta yleensä tuota käytän erilaisten pataruokien jatkeena.

3. Kiinankaali ja säilykeananas
Kiinankaali on jäänyt historiaan. Joskus käynyt mielessä, että pitäisi opetella joku lämminruokaresepti kiinankaalista. Ananasta menee tasaiseen tahtiin salaateissa (pilkottuna) tai rahkassa (murska)

4. Kotitekoinen hernekeitto
En syö muuta kuin kotitekoista hernekeittoa. Vaikka keittoon ei montaa ainesta tule, niin kyllä siihenkin saa oman kädenjäljen tehtyä ja maun erottaa teollisesta, joka maistuu valjulle.

5. Peruna ja kananmunakastike
Kananmunakastike kuuluu edelleen ruokalistalleni. Kätevää ja nopeasti valmis. Soosipohjan tekee sillä aikaa, kun munat kypsyvät.

6. Läskisoosi
Keskimmäiseni herkkuruoka, jota en sen jälkeen ole tehnyt, kun hän muutti pois kotoa. Vähemmän läskisestä possunlihastakin kyllä saa aika lailla saman makuista ja sitä teen useinkin. Läskisoosiin on ristiriitaiset tunteen, kun maku on mitä parhain, mutta se läski itsessään on niljakasta ja kuvottavaa suussa.

7. Lenkkimakkara
Edelleen makkarakeittoa syntyy taikapadalla ja mikä olisi parempaa kuin uunimakkara. Siinäpä onkin taidonnäyte, miten paljon sipulisilppua pystyy tunkemaan pätkään hookoobööltä. Päälle ketsuppia ja koko komeus peitetään emmentalviipaleilla. Paistetaan niin, että kypsyy kunnolla ja juusto saa väriä. Mutta kovin usein ei tule kyllä lenkkimakkaraa käytettyä.

8. Kaaliruoat
Kaalimössö valmistuu uunissa hyvin vaivattomasti edelleen. Oikeastaan muuta ei tule kaalista tehtyä

9. Janssoninkiusaus
En ole tuota tehnyt, mutta erilaisia muita kiusauksia kylläkin.

10. Silakkalaatikko
Hämärä mielikuva on lapsuudesta, että silakka laatikkoa olisi yritetty minulle tyrkyttää. Tuskin on onnistunut eikä onnistuisi nytkään. Paistetut silakat tai silakkapihvit edelleen on hyviä eikä ole unohtunut mihinkään.

11. Itse tehdyt maksaruoat
Jauhemaksapihveistä on jokunen vuosi, mutta varmaan lähiaikoina voisi tehdä. Lapsille tein herkkupihvejä, eli jauhelihapihvejä, joissa oli vajaa puolet jauhemaksaa. Maistuu jauhemaksapihveille, mutta ovat mehevämpiä ja mukavammat rakenteeltaan.

12. Kokonainen broileri
En kokonaista, mutta kyllä luineen ostan niin koipireidet kuin rintapalatkin. Järjettömän paljon edullisempia. Kypsennän uunissa ja perkaan kypsänä ja lihat käytän siihen, mitä milloinkin olen tekemässä.


Joko jutun kirjoittaja on uusavuton tai kiireinen puolivalmisteiden käyttäjä tai sitten minä olen yksinkertaisesti jämähtänyt menneen ajan herkkuihin. Ei tuosta nyt montaa ollut pois pudonnut ja jossain oli käyttö hiukan muuttunut vuosien varrella, joten aika helppo oli elävästi muistaa nuo herkut.

[Xantippa]

Tämähän on hauska! Alla vaihdettuna omat vastaukseni.


Muistatko vielä nämä 12 arkiruokaa, jotka ovat lähes kadonneet suomalaisten lautasilta?
Kuinka elävästi muistat vielä nämä takavuosien arkiherkut?


1. Lauantaimakkara
Meillä ei tainnut lapsuudenkodissa juuri koskaan olla lauantaimakkaraa. Sen sijaan joskus oli Berliininmakkaraa ja minun suosikkiani, sipuliteemakkaraa. Sipuliteestä tein itse makkarakuppeja, jotka täytin munakokkelilla ja ruohosipulilla. Eivät olleet muiden kuin minun suosikkeja. Nyt en ole näitä herkkuja muutoin saanut kuin joskus Hesassa käydessä Wotkinsin sipuliteetä.

2. Herne-maissi-paprika-risotto
Jälleen lapsuudessa ei koskaan kotona tehty, sen sijaan koulussa oli joskus lisukkeena tai kavereilla söin. Ei säilynyt aikuisen arjessani.

3. Kiinankaali ja säilykeananas
Aina silloin tällöin ostan kiinankaalia edelleen, pidän siitä muihin salaatteihin sekoitettuna. Purkkiananasta en syö missään tai minkään kanssa. Lapsuudessa laitoin kyllä hedelmäsalaatteihin.

4. Kotitekoinen hernekeitto
Sama kuin Hipillä, syön vain kotitekoista. Mausteet tosin ovat aika tujuja yleensä, eli ei tule tehtyä ihan perinteistä hernekeittoa juuri koskaan. Lapsuudenkodissakaan ei syöty muuta kuin kotona tehtyä.

5. Peruna ja kananmunakastike
Ehdoton ei lapsuudessa ja nykyään. Äiti söi kalan kanssa kananmunakastiketta, muista en muista, mutta minulle ei siis ei.

6. Läskisoosi
Hämärä mielikuva mummolasta, mutta ei kuulunut lapsuudessa arkeen, enkä ole itse koskaan tehnyt.

7. Lenkkimakkara
Olen ehdottomasti ollut aina ja tulen olemaan makkarafani! Lapsuuden käristemakkarat ovat säilyneet hellässä muistossa, kuten myös isän siskon, eli tädin uunimakkara. Sitä teen aina joskus itsekin. Makkarastroganoff tulee tehtyä aina joskus. Makkarakeitto ei ole suosikki, mutta jos toinen tekee, syön. Ja on se kotiterden ykkösruokaa ihan grillattuna.

8. Kaaliruoat
Kaalikääryleet oli äidin bravuuri. Teen itsekin, mutta ihan samaan makuun en pääse. Epäilen, että hätäilen liikaa paistamisen kanssa. Kaalilaatikko samoin oli lapsuuden suosikki, teen itsekin.

9. Janssoninkiusaus
Tämäkin on ollut eiei-osastoa aina. En tosiaankaan tee.

10. Silakkalaatikko
En ole koskaan pitänyt silakasta missään muodossa ja laatikkona se on karmeinta. Siis ei.

11. Itse tehdyt maksaruoat
Kyllä. Kotona tehtiin jauhemaksasta, porkkanasta, sipulista ja perunasta lettuja. Olen tehnyt itsekin. Lisäksi olen tehnyt maksakermakastiketta. Siitä en tosin lapsena tykännyt.

12. Kokonainen broileri
Kerran muistan ensin keittäneeni ja sitten silpinyt + paistanut pannulla kokonaisen broilerin, mutta on siinä niin hommaa, että nykyään käytössä on vain fileet ja rintapalat. Kumpikaan ei tykkää koivista tai siivistä, niin niitä ei yleensä kotikeittiössä näy.

Varmaan aika tavallinen tulos omassa ikäluokassani niiden keskuudessa, jotka ruokaa itse ylipäätään laittavat.

T: Xante

[kertsi]

Mummoni teki ihania kaaliruokia, kääryleitä, mössöä ja piirakkaa. Olennaista taisi olla oikea voi, jossa ensin paistettiin hartaudella hitaasti, kääryleissä sipuli, kaalisilppu ja jauheliha, mössössä kaikki, ja piirakassa sisus. Ylipäätänsä mottona oli, ken keitetyn paistaa se makian maistaa.

Kananmunasta ja riisistä teki upeaa piirakkaa myös. Ja pelkästä jauhelihasta ja sipulista, pasteijoita.

Mummon kirkkaassa liemessä keitetyt sopat olivat myös herkullisia. Hopeakakku, tiikerikakku, voileipäkakku. Ihania salaatteja. Ja oikeastaan melkein kaikki, mitä hän teki.

[Xantippa]

Minä epäilen, että kitsastelen kääryleissä kaalisilpussa. Äiti ei koskaan laittanut riisiä, koska siitä ei  pitänyt lainkaan, joten se ei voine olla ongelma. Lisäksi varmaan paistan liian kuumassa uunissa. Voissa en myönnä kitsastelevani

Mitä on hopeakakku? Mutta joo, itse tehty tiikeri- ja voileipäkakku, ne ne ovat herkkua!

T: Xante

[kertsi]

Hopeakakkuun tuli muistaakseni erikoisen paljon munanvalkuaista.

Ja kääryleissä olennaista on voin lisäksi myös siirappi.

[Xantippa]

Hopeakakkuun tuli muistaakseni erikoisen paljon munanvalkuaista.

Ja kääryleissä olennaista on voin lisäksi myös siirappi.

Kyllä joo siirappi on tärkeää myös kaalilaatikossa, kuten sekin, että on tosiaan varhaiskaalia, eli lähes läpinäkyviä kaalinlehtiä.

Mahtoikohan muuten hopeakakku erotakin tavallisesta kakkupohjasta siten, että siihen tuli vain valkuaista, ei keltuaista ollenkaan, nyt kun alan asiaa oikein muistella? Olen surkea leipuri, joten tietoni näistä asioista eivät ole kummoisia.

T: Xante

[Hippi]

^^
Ei ole "erityisen paljon", vaan munista jätetään keltuaiset käyttämättä, mutta muuten näyttää ohje noudattelevan aika tavanomaista sokerikakun ohjetta. Mausteena sitruunaa ja mantelia

Hopeakakku ja tässä toinen versio HOPEAKAKKU. Jälkimmäisessä on kaksi versiota, toinen vuodelta 1909 ja toinen, jossa sama ohje on muokattu nykymuotoon ja mitat ovat vähän täsmällisempiä.

[kertsi]

Kävin oikein etsimässä mummon hopekakun ohjetta, mutten löytänyt sitä. En ole ihan varma, onko se minulla. Saattaa olla, että siinä tosiaankin oli vain keltuaista valkuaista, mutten ole ihan varma. Sen sijaan löysin "Tiikerikakku, parempi" ohjeen ja muutaman muun. Ja ex-anopin ohjeita, ystävien ohjeita, ex-miehen edesmenneen tädin ohjeita ja vaikka mitä. Ja tietysti omia ohjeita erityisen onnistuneista kokeiluista.

Voi että. Tuli mummoa ikävä.

[Hippi]

^
Ei, vaan keltuaiset jätettiin käyttämättä

[kertsi]

Ääks, kirjoitin ihan väärin.

[Xantippa]

No niin,

Tämän keskustelun innoittamana, nyt ne on uunissa, kaalikääryleet. Laitoin juuri uunin 150 asteeseen otettuani sitä ennen pinnan kääryleisiin kahdessasadassa.

Kolme vuokaa tuli lähes täyteen yhdestä pienehköstä kaalista. Luulen, että täytteen koostumus onnistui tällä kertaa, mutta kaali oli kyllä ohuen ohutta, joten saapa nähdä, miten pysyvät kasassa.

Ei ollut kotimaista kaalia vielä, maata en muista, olisiko ollut Unkari. Lisäksi ostin espanjalaisia vihreitä parsoja, kovin olivat laihanluikkuja vielä (tai ehkä Espanjassa aina?), mutta olkoot, kohta niiden hinta kuitenkin pompsahtaa, kun saadaan varsinaista kauden satoa.

T: Xante

[-:)lauri]

Atrialla oli rasiallinen bataattia ja kanaa pekoniin käärittynä. Olipas bataatti hyvää sen jälkeen kun oli ollut 40 minuuttia uunissa. Bataatti meni melkein ihan mössöksi ja antoi siksi sellaisen suussa sulavan vaikutelman. Onneksi ei kuivunut liikaa.

[Xantippa]

Tänään voisi raportoida jämäruokien ihanuutta:

Uunivuokaan:
ohueksi viipaloituja perunoita (kuorineen)
3 makkaraa (Lidl, 1 savupaprika ja 2 italoa, tomaatti-mozzarella) myös viipaloituna
tattikastikkeen jämät
keitettyä varsiselleriä, jämät nämäkin
1 purkki ruokakermaa
sormisuolaa
chili-yrttimauste

Uunissa 200 astetta jotain ehkäpä 40 min ja tulipas hyvää! En ole koskaan tehnyt mitään vuokaruokaa makkarasta, en ole ylipäätään tainnut tehdä kuin uunimakkaraa tai stroganoffia, hyvin hyvin harvoin keittoa.

Mutta toimi! Tosin lienee syynä ennen kaikkea mausteiset makkarat.

T: Xante